Lue keskustelun säännöt.
Kumpi tässä toimi väärin? Mies vai minä.
17.01.2018 |
Mieheni suuttui mielestäni aivan käsittämättömästä asiasta. En edelleenkään tiedä mitä tein väärin. Olimme sopineet, että menisimme viikonloppuna yhden kaveripariskunnan luokse istumaan iltaa, mikäli he saavat lapsenvahdin hankittua. Noh toisen kaverin kanssa sitten sovin puhelimessa (miehen istuessa vieressä), että mikäli illanistujaiset ei onnistu niin lähden hänen kanssaan leffaan tuona iltana. No illanistujaiset eivät onnistu lastenhoidollisista syistä, jolloin ajattelin että tartun suunnitelmaan b) eli menen elokuviin kaverini kanssa. Kun äsken miehelleni ohimennen mainitsin tästä, hän suuttui ja alkoi ensin väittämään, että olimme muka sopineet viettävämme illan yhdessä. Puolustin itseäni ja sanoin että mistään tälläisestä ei ollut missään vaiheessa puhetta, kuten ei ollutkaan. Vain siitä että menemme illanistujaisiin, mikäli ne onnistuvat. Mies alkoi haukkumaan luonnettani ja käytöstäni kovin sanoin ja hänen mielestään minä toimin asiassa väärin. En antanut periksi ja ihmettelin hänelle ääneen, miksi ei sillon reagoinut kun kuuli puhelinkeskusteluni toisen kaverini kanssa, jolloin soveimme leffaan menemisestä. Yhtäkkiä hän alkoi väittämään, ettei ollut edes kuullut keskustelua ja alkoi sanomaan että kyseessä olisi yhteinen väärinymmärrys, josta minun täytyy osata pyytää anteeksi Pystyn kyllä myöntämään jos olen väärässä ja usein pyydän anteeksi jos koen vähääkään toimineeni väärin. Vaikka miltä kantilta tätä asiaa mietin en vain tajua miksi minun pitäisi pyytää mieheltä anteeksi. Mielipiteitä kaipaisin. Tälläisiä tilanteita ollut useempikin. Olen alkanut miettimään, että onko tämä manipulointia vai mitä.
Kommentit (197)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Mies mököttää edelleen. Ei puhu mitään eikä vastaa. En nyt oikeasti ymmärrä miten hän kokee olevansa eniten loukattu tässä kun itse minulle riidan yhteydessä laukoi aika pahoja kommentteja ja sanoipa vielä lopuksi ettei halua olla kaltaiseni naisen kanssa edes. Syytän itseäni nyt tästä tilanteesta kun on luontaista itselleni, sillä minulla on huono itsetunto mutta järki sanoo että mies ylireagoi ja hän olisi anteeksipyynnön velkaa minulle. Tällä kertaa en kyllä anna periksi asian suhteen ja yritä lähestyä yhtään enempää. Siinähän mullittelee. Voi pakata tavaransa jos ei ala anteeksipyyntöä tulemaan.. Onneksi ei olla naimisissa eikä lapsia ja asunnon omistan minä.
Jollet halua viettää aikaasi miehesi kanssa, niin ero on varmaan paras ratkaisu. Pääset sitten vaikka joka ilta leffaan kavereiden kanssa, niin ei tarvii miettiä enää miestä, joka haluaisi viettää iltaa sun kanssa.
On kyse vain yhdestä illasta, jolloin satuin sopimaan yhden menon kun yhteinen meno ei onnistunutkaan. Mikäli hän olisi ottanut asian esille asiallisesti olisin toki perunut leffaan menemisen mutta huonoa käytöstä, toisen haukkumista ja syyttelyä sekä puheiden väärentelyä en katsele hyvällä. Eipä kauheasti tee mieli tehdä mitään yhdessä jos ensimmäinen reaktio asiallisen keskustelun sijaan on syyttelu ja haukkuminen. Itsehän mainitsi ettei edes halua olla kaltaiseni naisen kanssa. Itse käyttäydyin asiallisesti ja pysyin rauhallisena. Yrittänyt lähestyä tilanteen jälkeen mutten saa vastausta. Aikuinen ihminen ei toimi noin.
Ei, vaan SINUN olisi pitänyt ymmärtää, että mies haluaa viettää sinun kanssasi sen illan. Aikuinen ihminen toimii niin, eikä ole heti soittamassa kaverille kun asia peruuntuu.
Kyseinen puhelu käytiin ennen kuin illanvietto oltiin edes peruttu. Alunperin oli epävarmaa onnistuuko edes. Suhteessa tärkeintä puhuminen. En voi tietää mitä mies olettaa ja mitä haluaa jos ei tuo omia mielipiteitään esille. Illanviettoonkin meneminen tuntui nihkeältä hänen puoleltaan.
Jos meneminen oli nihkeää, niin mies riemastui kun se peruuntui. Eli pettymyksen rajuus johtuu pudotuksen suuruudesta. Lapsellista, ja kielii, että miestä ehkä lapsettaa eikä välitä ottaa vastuuta omista tunteistaan. Mutta ainakaan se ei ole tunteeton.
Ap, mitä te olette alunperin toisissanne nähneet? Mitä siitä on jäljellä?
Alunperin tutustuttiin yhteisen kaverin kautta ja en pitänyt aluksi miehestä, sillä huomasin vähän näitä piirteitä jo silloin. Tällä hetkellä vaan sellanen fiilis etten jaksa enää yrittää. Kun ei toinen näe käytöksessään koskaan mitään väärää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Mies mököttää edelleen. Ei puhu mitään eikä vastaa. En nyt oikeasti ymmärrä miten hän kokee olevansa eniten loukattu tässä kun itse minulle riidan yhteydessä laukoi aika pahoja kommentteja ja sanoipa vielä lopuksi ettei halua olla kaltaiseni naisen kanssa edes. Syytän itseäni nyt tästä tilanteesta kun on luontaista itselleni, sillä minulla on huono itsetunto mutta järki sanoo että mies ylireagoi ja hän olisi anteeksipyynnön velkaa minulle. Tällä kertaa en kyllä anna periksi asian suhteen ja yritä lähestyä yhtään enempää. Siinähän mullittelee. Voi pakata tavaransa jos ei ala anteeksipyyntöä tulemaan.. Onneksi ei olla naimisissa eikä lapsia ja asunnon omistan minä.
Jollet halua viettää aikaasi miehesi kanssa, niin ero on varmaan paras ratkaisu. Pääset sitten vaikka joka ilta leffaan kavereiden kanssa, niin ei tarvii miettiä enää miestä, joka haluaisi viettää iltaa sun kanssa.
On kyse vain yhdestä illasta, jolloin satuin sopimaan yhden menon kun yhteinen meno ei onnistunutkaan. Mikäli hän olisi ottanut asian esille asiallisesti olisin toki perunut leffaan menemisen mutta huonoa käytöstä, toisen haukkumista ja syyttelyä sekä puheiden väärentelyä en katsele hyvällä. Eipä kauheasti tee mieli tehdä mitään yhdessä jos ensimmäinen reaktio asiallisen keskustelun sijaan on syyttelu ja haukkuminen. Itsehän mainitsi ettei edes halua olla kaltaiseni naisen kanssa. Itse käyttäydyin asiallisesti ja pysyin rauhallisena. Yrittänyt lähestyä tilanteen jälkeen mutten saa vastausta. Aikuinen ihminen ei toimi noin.
Ei, vaan SINUN olisi pitänyt ymmärtää, että mies haluaa viettää sinun kanssasi sen illan. Aikuinen ihminen toimii niin, eikä ole heti soittamassa kaverille kun asia peruuntuu.
Kyseinen puhelu käytiin ennen kuin illanvietto oltiin edes peruttu. Alunperin oli epävarmaa onnistuuko edes. Suhteessa tärkeintä puhuminen. En voi tietää mitä mies olettaa ja mitä haluaa jos ei tuo omia mielipiteitään esille. Illanviettoonkin meneminen tuntui nihkeältä hänen puoleltaan.
Jos meneminen oli nihkeää, niin mies riemastui kun se peruuntui. Eli pettymyksen rajuus johtuu pudotuksen suuruudesta. Lapsellista, ja kielii, että miestä ehkä lapsettaa eikä välitä ottaa vastuuta omista tunteistaan. Mutta ainakaan se ei ole tunteeton.
Ap, mitä te olette alunperin toisissanne nähneet? Mitä siitä on jäljellä?
Alunperin tutustuttiin yhteisen kaverin kautta ja en pitänyt aluksi miehestä, sillä huomasin vähän näitä piirteitä jo silloin. Tällä hetkellä vaan sellanen fiilis etten jaksa enää yrittää. Kun ei toinen näe käytöksessään koskaan mitään väärää.
Samanlaisia olette. Sinäkään et näe käytöksessäsi mitään väärää. Minusta vaikutat kovin kylmältä ja välinpitämättömältä miestäsi kohtaan.
Tuttua on. Minunkin mieheni vinoilee tuollaisista asioista. Tuntee mustasukkaisuutta jos menen naisystävän kanssa. Johtuneeko huonosta itsetunnosta.
Olet tainnut pokata mun exän. Pistä kiertoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän olisi halunnut viettää illan sinun kanssasi ja loukkaantui, kun et halunnutkaan samaa.
Mielestäni ei silti oikeuta minun haukkumiseen ja syyttelyyn. Olisi maininnut asiasta silloin, kun kuuli puhelinkeskusteluni, eikä räjähtäisi kun asiasta oltaisiin voitu puhua asiallisesti. - ap
Oletko varma että hän kuunteli keskusteluasi? En minä yleensä kuuntele mitä vaimo höpöttää puhelimessa vaikka istuisin vieressä. Sanoitko sinä tästä suunnitelmastasi erikseen puhelun jälkeen? Jos et niin sitten ymmärrän miehesi ärsyyntymisen, mutta meni sekin kyllä ihan överiksi.
Uskon, että miehesi ei ole kuullut puhelinkeskustelua. En minäkään kuuntele miehen puheluita vaikka kuinka vieressä olen. Eli sinun olisi pitänyt ottaa asia puheeksi puhelun jälkeen. Jos ollaan sovittu alun perin jotain yhteistä, niin kyllä minäkin olettaisin, että plan b on myös yhteinen ilta enkä todellakaan alkaisi suunnitella jotain elokuviin menoa kaverin kanssa. Tökeröä käytöstä sinulta tämän suhteen. Miehesi taas reagoi liian voimakkaasti, mutta oikeassa hän oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että sinun pitää kysyä asiasta tällä palstalla kertoo jo aika paljon suhteenne laadusta ja sinun luonteestasi. Onnittelut! *sarkastinen, hidas taputus*
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Mies mököttää edelleen. Ei puhu mitään eikä vastaa. En nyt oikeasti ymmärrä miten hän kokee olevansa eniten loukattu tässä kun itse minulle riidan yhteydessä laukoi aika pahoja kommentteja ja sanoipa vielä lopuksi ettei halua olla kaltaiseni naisen kanssa edes. Syytän itseäni nyt tästä tilanteesta kun on luontaista itselleni, sillä minulla on huono itsetunto mutta järki sanoo että mies ylireagoi ja hän olisi anteeksipyynnön velkaa minulle. Tällä kertaa en kyllä anna periksi asian suhteen ja yritä lähestyä yhtään enempää. Siinähän mullittelee. Voi pakata tavaransa jos ei ala anteeksipyyntöä tulemaan.. Onneksi ei olla naimisissa eikä lapsia ja asunnon omistan minä.
Jollet halua viettää aikaasi miehesi kanssa, niin ero on varmaan paras ratkaisu. Pääset sitten vaikka joka ilta leffaan kavereiden kanssa, niin ei tarvii miettiä enää miestä, joka haluaisi viettää iltaa sun kanssa.
On kyse vain yhdestä illasta, jolloin satuin sopimaan yhden menon kun yhteinen meno ei onnistunutkaan. Mikäli hän olisi ottanut asian esille asiallisesti olisin toki perunut leffaan menemisen mutta huonoa käytöstä, toisen haukkumista ja syyttelyä sekä puheiden väärentelyä en katsele hyvällä. Eipä kauheasti tee mieli tehdä mitään yhdessä jos ensimmäinen reaktio asiallisen keskustelun sijaan on syyttelu ja haukkuminen. Itsehän mainitsi ettei edes halua olla kaltaiseni naisen kanssa. Itse käyttäydyin asiallisesti ja pysyin rauhallisena. Yrittänyt lähestyä tilanteen jälkeen mutten saa vastausta. Aikuinen ihminen ei toimi noin.
Ei, vaan SINUN olisi pitänyt ymmärtää, että mies haluaa viettää sinun kanssasi sen illan. Aikuinen ihminen toimii niin, eikä ole heti soittamassa kaverille kun asia peruuntuu.
Kyseinen puhelu käytiin ennen kuin illanvietto oltiin edes peruttu. Alunperin oli epävarmaa onnistuuko edes. Suhteessa tärkeintä puhuminen. En voi tietää mitä mies olettaa ja mitä haluaa jos ei tuo omia mielipiteitään esille. Illanviettoonkin meneminen tuntui nihkeältä hänen puoleltaan.
Kyllä se oletus parisuhteessa on, että illat vietetään yhdessä. Muut menot sovitaan ja puhutaan yhdessä. Ja puhutaan ENNEN kuin soitetaan kaverille yms.
Meillä on sitten nähtävästi erittäin erikoinen suhde koska emme ole koskaan näin toimineet. Toki vietämme aikaa yhdessä paljon mutta molemmat ovat vapaita tekemään myös omia suunnitelmia ja ylläpidämme myös kaveri ja perhesuhteita samalla. Myös eri harrastukset molemmilla.
-ap
Ilman muuta näin.
Mutta kyllä me ainakin muodon vuoksi kysymme toisiltamme että olen menossa sinne ja sinne , on varmaan ok vai olitko ajatellut jotain muuta siihen? Tms.
Eli ilmoitetaan toiselle heti omasta menosta eikä vasta ovella mennessä tai ei ollenkaan.
Ei siksi että pitäisi lupa kysyä, vaan siksi että toinenkin voi suunnitella siihen jotain eikä oleta että ollaan yhdessä. Tämä varsinkin viikonloppuina jolloin oletus yhdessäolosta on suurempi.
Kun ei olla kämppäkavereita.
Minusta se on toisen huomioonottamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et tehnyt mitään väärin, ellet ollut miehen kanssa yhteisestä illasta sopinut!
En ollut sopinut :/ -ap
Oletko ihan varma? Mieti hetki mitä olet miehesi kanssa puhunut ja mitä oletat hänen tietävän? Ota huomioon, että hän ei välttämättä kuuntele puheluitasi.
Oman kertomuksesi mukaan olit miehesi kanssa sopinut, että menette kaveripariskunnan luokse, jos he saa lapsenvahdin. Okei, et luvannut viettää aikaa miehesi kanssa, mutta kyllähän tuon niin voi ymmärtää. Sitten yhteinen illanvietto kaverin kanssa peruuntuu ja sinä vedät yhtäkkiä hihasta että menetkin kaverisi kanssa leffaan.
Hänen silmissään voi näyttää siltä, että teidän piti viettää aikaa yhdessä, tosin kaverien luona. Ja kun se peruuntui, niin hän varmaan päätteli, että viettäisitte aikaa kahdestaan. Mutta sen sijaan sinä et edes harkitse sitä vaan lähdet toisen kaverin kanssa leffaan. Ei ihme, että hän loukkaantui.
Teillä on aikamoinen kommunikaatio-ongelma. Mies on olettanut, että vietät hänen kanssaan aikaa, mikäli illanistujaiset peruuntuu. Ei sanonut sitä ääneen. Sinä oletit, että mies tietää sinun menosta sinun kaverin kanssa käydyn puhelinkeskustelun perusteella. Et sanonut miehelle suoraan, että kaverin kanssa näin sovitte. Kun sanoisitte enempi asioita ääneen niin vältyttäisiin varmaan monelta mielipahalta.
En minäkään todellakaan kuuntele mieheni puhelinkeskusteluja, vaikka istuisin ihan vieressä. Ja kuten tuossa ylempänä kommentoitiin, minusta suunnitelmista keskusteleminen on toiseen huomioonottamista ja kuuluu parisuhteeseen. Kyllä me aina kysäistään toiselta, että tällaista suunnittelin/sovin, onko ok? Eikäpä toinen ikinä sano, että ei käy ilman todella hyvää syytä. Tasan kaksi kertaa on näin kahden vuoden aikana tullut tilanne, että toinen on sanonut, että eipä oikeastaan käy, sillä mehän sovittiin jo, että silloin tehdään... Ihan silti ollaan itsenäisiä yksilöitä, on omat harrastukset ja omat kaverit ja menot yhteisten tekemisten rinnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano sille miehelle, että "Olen pahoillani, että sinä ymmärsit väärin ja pahoitit mielesi."
Sitten menet sinne leffaan.
End of story.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei miehesi OIKEASTI kuullutkaan mitä puhuit ystäväsi kanssa? Eihän tuo silti oikeuta haukkumista, mutta mies voi olla oikeassa siinä, ettei kuullut.
Ei sillä väliä kuuliko vai ei. Uskallan kyllä epäillä etteikö kuullut kun aivan vieressä oli ja mainitsiessani miksi ei puhelun jälkeen maininnut asiasta heti, meni hän ihan hiljaiseksi ja aloitti haukkumaan vielä enemmän. Eli eiköhän kuullut. Mikäli ei oikeasti muka kuullut puhelua niin siltikin väitti meidän sopineen viettävämme illan yhdessä vaikka emme näin olleet sopineet. Olimme sopineet vain menevämme illanistujaisiin mikäli ne onnistuvat.
Teillä on informaatiokatkos. Molemmat pyytävät anteeksi käytöstään. Sinä sitä, ettet ottanut miestäsi paremmin huomioon ja mies sinun haukkumistasi. Case closed.
Terveen ihmisen kanssa tämä toimii, manipulaattorin kanssa valitettavasti vain vaikeuttaa ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies ei viitsi kuunnella niin turha jälkeenpäin valittaa ettei kuullut.
Voit kysyä, että pitäisikö jatkossa tehdä kirjallinen anomus omista menoista.
En itse kuuntele niin tarkkaan toisen puhelua, vaikka vieressä olisinkin.
Toisaalta jos sopii puhelimessa jotain ja se tavallaan liittyy kuitenkin siihen kumppaniin, tai muuttuneeseen yhteiseen suunnitelmaan, niin tottakai itse sitten kertoisin tai tarkentaisin sopiiko minun*oma* uusi suunnitelma toiselle.
Silloin juuri se toinenkin voi huoletta sopia omia menojaan tai olla kotona, miten lystää.
Jos tunnet miehesi, kuten luulen, niin sitä suuremmalla syyllä, koska en haluaisi turhia konflikteja ja mökötyksiä.
Mieluummin *liikaa* informaatiota kuin liian vähän.
Silloin parisuhde sujuu helpommin.
Ei mitään luvananomisia tässä kukaan pyydä.
Mutta kummallinen parisuhde mun mielestä olisi, jos toistensa puhelinkeskusteluiden perusteella tiedonkulku toimii?
Kumpikaan ei toiminut oikein tai väärin, vaan katsoivat asiaa omasta näkökulmastaan.
Esimerkiksi jos kuulisin että kumppani sopii leffaanmenosta puhelimessa en voi tietää mitä se vastapuoli siihen vastaa, sopiiko se hänelle, miloin ja sovitaanko, että katsotaan myöhemmin mennäänkö jne.
Informaatio olisi kovin yksipuolista. Mies esimerkiksi kuunteli huolimattomasti ja vain kuuli, että jotain leffaanmenosta sovittiin, ei olettanut, että ajankohta oli juuri tuo yhteiseen illanviettoon liittyvä aika.
Eri asia on sitten miehen ylireagointi, mutta ehkä sen takana oli muutakin harmistumista, joka sitten purkautui tässä noin voimakkaasti.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni suuttui mielestäni aivan käsittämättömästä asiasta. En edelleenkään tiedä mitä tein väärin. Olimme sopineet, että menisimme viikonloppuna yhden kaveripariskunnan luokse istumaan iltaa, mikäli he saavat lapsenvahdin hankittua. Noh toisen kaverin kanssa sitten sovin puhelimessa (miehen istuessa vieressä), että mikäli illanistujaiset ei onnistu niin lähden hänen kanssaan leffaan tuona iltana. No illanistujaiset eivät onnistu lastenhoidollisista syistä, jolloin ajattelin että tartun suunnitelmaan b) eli menen elokuviin kaverini kanssa. Kun äsken miehelleni ohimennen mainitsin tästä, hän suuttui ja alkoi ensin väittämään, että olimme muka sopineet viettävämme illan yhdessä. Puolustin itseäni ja sanoin että mistään tälläisestä ei ollut missään vaiheessa puhetta, kuten ei ollutkaan. Vain siitä että menemme illanistujaisiin, mikäli ne onnistuvat. Mies alkoi haukkumaan luonnettani ja käytöstäni kovin sanoin ja hänen mielestään minä toimin asiassa väärin. En antanut periksi ja ihmettelin hänelle ääneen, miksi ei sillon reagoinut kun kuuli puhelinkeskusteluni toisen kaverini kanssa, jolloin soveimme leffaan menemisestä. Yhtäkkiä hän alkoi väittämään, ettei ollut edes kuullut keskustelua ja alkoi sanomaan että kyseessä olisi yhteinen väärinymmärrys, josta minun täytyy osata pyytää anteeksi Pystyn kyllä myöntämään jos olen väärässä ja usein pyydän anteeksi jos koen vähääkään toimineeni väärin. Vaikka miltä kantilta tätä asiaa mietin en vain tajua miksi minun pitäisi pyytää mieheltä anteeksi. Mielipiteitä kaipaisin. Tälläisiä tilanteita ollut useempikin. Olen alkanut miettimään, että onko tämä manipulointia vai mitä.[/quote
Et voi olettaa, että miehesi välttämättä kuuli tuota kohtaa kaverisi kanssa puhelinkeskustelussa. Miehet ovat erittäin hyviä laittamaan kuulon pois päältä kun ovat keskittyneet johonkin muuhun asiaan vaikkapa TV: n katseluun samalla kun tyttöystävä/vaimo sanoo jotain.
Eli jos et ole vielä erikseen puhelinkeskustelun jälkeen sanonut että jollei lastenhoito pariskunnalla onnistu olet sopinut lähteväksi tyttökaverin kanssa leffaan. Jos miehesi ei todellakaan kuullut keskusteluasi kun oli keskittynyt johonkin muuhun et voi häntä syyttää vaan sitä ettet asiasta hänen itsensä kanssa vielä erikseen keskustellut.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään luvananomisia tässä kukaan pyydä.
Mutta kummallinen parisuhde mun mielestä olisi, jos toistensa puhelinkeskusteluiden perusteella tiedonkulku toimii?Kumpikaan ei toiminut oikein tai väärin, vaan katsoivat asiaa omasta näkökulmastaan.
Esimerkiksi jos kuulisin että kumppani sopii leffaanmenosta puhelimessa en voi tietää mitä se vastapuoli siihen vastaa, sopiiko se hänelle, miloin ja sovitaanko, että katsotaan myöhemmin mennäänkö jne.
Informaatio olisi kovin yksipuolista. Mies esimerkiksi kuunteli huolimattomasti ja vain kuuli, että jotain leffaanmenosta sovittiin, ei olettanut, että ajankohta oli juuri tuo yhteiseen illanviettoon liittyvä aika.
Eri asia on sitten miehen ylireagointi, mutta ehkä sen takana oli muutakin harmistumista, joka sitten purkautui tässä noin voimakkaasti.
Minusta kummallista on se, miten ap:n mies reagoi. Haukkuu ja solvaa sekä huutaa, mököttää ja pitää mykkäkoulua ties miten pitkään. Ja täällä mammat on miehen puolella, tuotta tavallako te omissa suhteissanne toimitte? Järjestätte aivan ylimitoitetun ja lapsellisen shown molempien väärinymmärryksestä? Jos näin, niin en ihmettele erotilastoja. Tuollainen käytös voi olla normaalimpaa teineillä, jotka eivät vielä hallitse omia tunteitaan ja tuntevat kaiken potenssiin tuhat. Mutta aikuinen ihminen...
Joo, ap kommunikoi huonosti ja oletti miehen kuulleen, mutta niin oletti mieskin ihan yhtä virheellisesti. Tällaisissa tilanteissa ei kuitenkaan aleta raivoamaan ja mököttämään päivä kausiksi. Kyllä minun aikuisessa parisuhteessani on ihan normaalia, että vietämme aikaa muidenkin kuin toistemme seurassa. Ei olla läheisriippuvaisia ja ripustauduta toiseen, ehkä meillä siitä syystä menee niin hyvin. Ap viettää aikaa myös miehensä kanssa, jos arvon mammat vain viitsisitte lukea. Kyse ei ole siitä, että ap vain juoksisi kavereidensa kanssa, vaan treffailee aika paljon miehensäkin kanssa.
En katsoisi päivääkään tuollaista ihmistä, joka huutaa ja raivoo eikä yhtään hallitse tunteitaan. Tuollainen käytös kuuluu lapselle, ei aikuiselle. Enkä myöskään katsoisi päivääkään ihmistä, joka kuvittelee omistavansa minut täysin ja että muka anoisin häneltä aina erikseen lupaa olla ystävieni kanssa. Parisuhde ei ole omistussuhde, parisuhde toimii ja siinä haluaa molemmat olla silloin, kun se aiheuttaa enemmän hyvää oloa ja hyvinvointia molemmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei miehesi OIKEASTI kuullutkaan mitä puhuit ystäväsi kanssa? Eihän tuo silti oikeuta haukkumista, mutta mies voi olla oikeassa siinä, ettei kuullut.
Ei sillä väliä kuuliko vai ei. Uskallan kyllä epäillä etteikö kuullut kun aivan vieressä oli ja mainitsiessani miksi ei puhelun jälkeen maininnut asiasta heti, meni hän ihan hiljaiseksi ja aloitti haukkumaan vielä enemmän. Eli eiköhän kuullut. Mikäli ei oikeasti muka kuullut puhelua niin siltikin väitti meidän sopineen viettävämme illan yhdessä vaikka emme näin olleet sopineet. Olimme sopineet vain menevämme illanistujaisiin mikäli ne onnistuvat.
Teillä on informaatiokatkos. Molemmat pyytävät anteeksi käytöstään. Sinä sitä, ettet ottanut miestäsi paremmin huomioon ja mies sinun haukkumistasi. Case closed.
Terveen ihmisen kanssa tämä toimii, manipulaattorin kanssa valitettavasti vain vaikeuttaa ongelmaa.
Eihän ap: n mies vaikuta tässä miltään manipulaattorilta vaan ap jotenkin tyhmältä kun kuvittelee, että mies on kuunnellut tarkasti mitä hän on keskustellut puhelimessa ja sitten vaan olettaa, että asia on Ok myös hänen miehelleen vaikkei hän edes voi olla varma että mies on kuunnellut mitä hän on sopinut.
Älykkäämpi kyllä vielä varmistaa asian kysymällä asiasta mieheltään. Ap:n mies vaikuttaa ihan hyvältä puolisolta jo sinänsä kun haluaa oman rakkaansa kanssa viettää yhteistä aikaa.
Jos meneminen oli nihkeää, niin mies riemastui kun se peruuntui. Eli pettymyksen rajuus johtuu pudotuksen suuruudesta. Lapsellista, ja kielii, että miestä ehkä lapsettaa eikä välitä ottaa vastuuta omista tunteistaan. Mutta ainakaan se ei ole tunteeton.
Ap, mitä te olette alunperin toisissanne nähneet? Mitä siitä on jäljellä?