Lue keskustelun säännöt.
Kumpi tässä toimi väärin? Mies vai minä.
17.01.2018 |
Mieheni suuttui mielestäni aivan käsittämättömästä asiasta. En edelleenkään tiedä mitä tein väärin. Olimme sopineet, että menisimme viikonloppuna yhden kaveripariskunnan luokse istumaan iltaa, mikäli he saavat lapsenvahdin hankittua. Noh toisen kaverin kanssa sitten sovin puhelimessa (miehen istuessa vieressä), että mikäli illanistujaiset ei onnistu niin lähden hänen kanssaan leffaan tuona iltana. No illanistujaiset eivät onnistu lastenhoidollisista syistä, jolloin ajattelin että tartun suunnitelmaan b) eli menen elokuviin kaverini kanssa. Kun äsken miehelleni ohimennen mainitsin tästä, hän suuttui ja alkoi ensin väittämään, että olimme muka sopineet viettävämme illan yhdessä. Puolustin itseäni ja sanoin että mistään tälläisestä ei ollut missään vaiheessa puhetta, kuten ei ollutkaan. Vain siitä että menemme illanistujaisiin, mikäli ne onnistuvat. Mies alkoi haukkumaan luonnettani ja käytöstäni kovin sanoin ja hänen mielestään minä toimin asiassa väärin. En antanut periksi ja ihmettelin hänelle ääneen, miksi ei sillon reagoinut kun kuuli puhelinkeskusteluni toisen kaverini kanssa, jolloin soveimme leffaan menemisestä. Yhtäkkiä hän alkoi väittämään, ettei ollut edes kuullut keskustelua ja alkoi sanomaan että kyseessä olisi yhteinen väärinymmärrys, josta minun täytyy osata pyytää anteeksi Pystyn kyllä myöntämään jos olen väärässä ja usein pyydän anteeksi jos koen vähääkään toimineeni väärin. Vaikka miltä kantilta tätä asiaa mietin en vain tajua miksi minun pitäisi pyytää mieheltä anteeksi. Mielipiteitä kaipaisin. Tälläisiä tilanteita ollut useempikin. Olen alkanut miettimään, että onko tämä manipulointia vai mitä.
Kommentit (197)
Sinä olet väärässä.
Miehesi on kohtelias eikä kuuntele sinun puheluitasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään luvananomisia tässä kukaan pyydä.
Mutta kummallinen parisuhde mun mielestä olisi, jos toistensa puhelinkeskusteluiden perusteella tiedonkulku toimii?Kumpikaan ei toiminut oikein tai väärin, vaan katsoivat asiaa omasta näkökulmastaan.
Esimerkiksi jos kuulisin että kumppani sopii leffaanmenosta puhelimessa en voi tietää mitä se vastapuoli siihen vastaa, sopiiko se hänelle, miloin ja sovitaanko, että katsotaan myöhemmin mennäänkö jne.
Informaatio olisi kovin yksipuolista. Mies esimerkiksi kuunteli huolimattomasti ja vain kuuli, että jotain leffaanmenosta sovittiin, ei olettanut, että ajankohta oli juuri tuo yhteiseen illanviettoon liittyvä aika.
Eri asia on sitten miehen ylireagointi, mutta ehkä sen takana oli muutakin harmistumista, joka sitten purkautui tässä noin voimakkaasti.Minusta kummallista on se, miten ap:n mies reagoi. Haukkuu ja solvaa sekä huutaa, mököttää ja pitää mykkäkoulua ties miten pitkään. Ja täällä mammat on miehen puolella, tuotta tavallako te omissa suhteissanne toimitte? Järjestätte aivan ylimitoitetun ja lapsellisen shown molempien väärinymmärryksestä? Jos näin, niin en ihmettele erotilastoja. Tuollainen käytös voi olla normaalimpaa teineillä, jotka eivät vielä hallitse omia tunteitaan ja tuntevat kaiken potenssiin tuhat. Mutta aikuinen ihminen...
Joo, ap kommunikoi huonosti ja oletti miehen kuulleen, mutta niin oletti mieskin ihan yhtä virheellisesti. Tällaisissa tilanteissa ei kuitenkaan aleta raivoamaan ja mököttämään päivä kausiksi. Kyllä minun aikuisessa parisuhteessani on ihan normaalia, että vietämme aikaa muidenkin kuin toistemme seurassa. Ei olla läheisriippuvaisia ja ripustauduta toiseen, ehkä meillä siitä syystä menee niin hyvin. Ap viettää aikaa myös miehensä kanssa, jos arvon mammat vain viitsisitte lukea. Kyse ei ole siitä, että ap vain juoksisi kavereidensa kanssa, vaan treffailee aika paljon miehensäkin kanssa.
En katsoisi päivääkään tuollaista ihmistä, joka huutaa ja raivoo eikä yhtään hallitse tunteitaan. Tuollainen käytös kuuluu lapselle, ei aikuiselle. Enkä myöskään katsoisi päivääkään ihmistä, joka kuvittelee omistavansa minut täysin ja että muka anoisin häneltä aina erikseen lupaa olla ystävieni kanssa. Parisuhde ei ole omistussuhde, parisuhde toimii ja siinä haluaa molemmat olla silloin, kun se aiheuttaa enemmän hyvää oloa ja hyvinvointia molemmille.
Älä viitsi liioitella. Kukaan ei ole sanonut että pitäisi lupa kysyä menoilleen.
Mutta kerropa nyt minulle että jos olet sopinut lähteväsi Ruotsinristeilylle , niin kerrotko puolisollle siitä etukäteen?
Vai sanotko lähtiessäsi vain että heippa, nähdään sunnuntai - iltana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Mies mököttää edelleen. Ei puhu mitään eikä vastaa. En nyt oikeasti ymmärrä miten hän kokee olevansa eniten loukattu tässä kun itse minulle riidan yhteydessä laukoi aika pahoja kommentteja ja sanoipa vielä lopuksi ettei halua olla kaltaiseni naisen kanssa edes. Syytän itseäni nyt tästä tilanteesta kun on luontaista itselleni, sillä minulla on huono itsetunto mutta järki sanoo että mies ylireagoi ja hän olisi anteeksipyynnön velkaa minulle. Tällä kertaa en kyllä anna periksi asian suhteen ja yritä lähestyä yhtään enempää. Siinähän mullittelee. Voi pakata tavaransa jos ei ala anteeksipyyntöä tulemaan.. Onneksi ei olla naimisissa eikä lapsia ja asunnon omistan minä.
Jollet halua viettää aikaasi miehesi kanssa, niin ero on varmaan paras ratkaisu. Pääset sitten vaikka joka ilta leffaan kavereiden kanssa, niin ei tarvii miettiä enää miestä, joka haluaisi viettää iltaa sun kanssa.
On kyse vain yhdestä illasta, jolloin satuin sopimaan yhden menon kun yhteinen meno ei onnistunutkaan. Mikäli hän olisi ottanut asian esille asiallisesti olisin toki perunut leffaan menemisen mutta huonoa käytöstä, toisen haukkumista ja syyttelyä sekä puheiden väärentelyä en katsele hyvällä. Eipä kauheasti tee mieli tehdä mitään yhdessä jos ensimmäinen reaktio asiallisen keskustelun sijaan on syyttelu ja haukkuminen. Itsehän mainitsi ettei edes halua olla kaltaiseni naisen kanssa. Itse käyttäydyin asiallisesti ja pysyin rauhallisena. Yrittänyt lähestyä tilanteen jälkeen mutten saa vastausta. Aikuinen ihminen ei toimi noin.
Ei, vaan SINUN olisi pitänyt ymmärtää, että mies haluaa viettää sinun kanssasi sen illan. Aikuinen ihminen toimii niin, eikä ole heti soittamassa kaverille kun asia peruuntuu.
Kyseinen puhelu käytiin ennen kuin illanvietto oltiin edes peruttu. Alunperin oli epävarmaa onnistuuko edes. Suhteessa tärkeintä puhuminen. En voi tietää mitä mies olettaa ja mitä haluaa jos ei tuo omia mielipiteitään esille. Illanviettoonkin meneminen tuntui nihkeältä hänen puoleltaan.
Kyllä se oletus parisuhteessa on, että illat vietetään yhdessä. Muut menot sovitaan ja puhutaan yhdessä. Ja puhutaan ENNEN kuin soitetaan kaverille yms.
Kyllä suurimmassa osassa parisuhteista saa päättää itse leffassa käymisestä neuvottelematta kumppanin kanssa. Varsinkin kun on kyse lapsettomat parista.
Voi pyhä jysäys siis molemmat liehuu siellä sun täällä ilman että ilmoitetaan toiselle osapuolelle minne milloinkin mennään. Miks ees asua sitten yhdessä en tajua.
Kuulostat ihan minun mummolta. Jos näen ystäviä ilman miestä, on se kamala juttu. Jos olen työpaikan tilaisuuksissa, on se kamala juttu. Jos mies viettää aikaa omien ystäviensä kanssa, on se kamala juttu. Kaikki asiat, jossa ei vietetä symbioosissa aikaa 24/7 on kamala juttu. Kaikki pitäisi tehdä kuin paita ja perse, käydä varmaan vessassakin yhdessä. Työmatkat tehdä yhdessä, mennä samaan työpaikkaan, katsoa vain samoja ohjelmia, lukea samoja kirjoja. Juu ei kiitos. En halua sellaista suhdetta eikä halua miehenikään.
Miksi käsistät tahallasi väärin. Eihän tuo jolle kommentoit tarkoittanut ettei saa olla omia menoja vaan että niistä kerrotaan toiselle.
Kyllä meillä ja muilla lähemmin tuntemilla pariskunnilla menee niin että jollet ole muuta ilmoittanut , niin silloin olet kotona esim viikonloppuna ja silloin yhdessä mietitään mitä tehdään.
Omat menot kerrotaan ajoissa eikä vaan häivytä kuin kämppäkaveri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Mies mököttää edelleen. Ei puhu mitään eikä vastaa. En nyt oikeasti ymmärrä miten hän kokee olevansa eniten loukattu tässä kun itse minulle riidan yhteydessä laukoi aika pahoja kommentteja ja sanoipa vielä lopuksi ettei halua olla kaltaiseni naisen kanssa edes. Syytän itseäni nyt tästä tilanteesta kun on luontaista itselleni, sillä minulla on huono itsetunto mutta järki sanoo että mies ylireagoi ja hän olisi anteeksipyynnön velkaa minulle. Tällä kertaa en kyllä anna periksi asian suhteen ja yritä lähestyä yhtään enempää. Siinähän mullittelee. Voi pakata tavaransa jos ei ala anteeksipyyntöä tulemaan.. Onneksi ei olla naimisissa eikä lapsia ja asunnon omistan minä.
Jollet halua viettää aikaasi miehesi kanssa, niin ero on varmaan paras ratkaisu. Pääset sitten vaikka joka ilta leffaan kavereiden kanssa, niin ei tarvii miettiä enää miestä, joka haluaisi viettää iltaa sun kanssa.
On kyse vain yhdestä illasta, jolloin satuin sopimaan yhden menon kun yhteinen meno ei onnistunutkaan. Mikäli hän olisi ottanut asian esille asiallisesti olisin toki perunut leffaan menemisen mutta huonoa käytöstä, toisen haukkumista ja syyttelyä sekä puheiden väärentelyä en katsele hyvällä. Eipä kauheasti tee mieli tehdä mitään yhdessä jos ensimmäinen reaktio asiallisen keskustelun sijaan on syyttelu ja haukkuminen. Itsehän mainitsi ettei edes halua olla kaltaiseni naisen kanssa. Itse käyttäydyin asiallisesti ja pysyin rauhallisena. Yrittänyt lähestyä tilanteen jälkeen mutten saa vastausta. Aikuinen ihminen ei toimi noin.
Ei, vaan SINUN olisi pitänyt ymmärtää, että mies haluaa viettää sinun kanssasi sen illan. Aikuinen ihminen toimii niin, eikä ole heti soittamassa kaverille kun asia peruuntuu.
Kyseinen puhelu käytiin ennen kuin illanvietto oltiin edes peruttu. Alunperin oli epävarmaa onnistuuko edes. Suhteessa tärkeintä puhuminen. En voi tietää mitä mies olettaa ja mitä haluaa jos ei tuo omia mielipiteitään esille. Illanviettoonkin meneminen tuntui nihkeältä hänen puoleltaan.
Kyllä se oletus parisuhteessa on, että illat vietetään yhdessä. Muut menot sovitaan ja puhutaan yhdessä. Ja puhutaan ENNEN kuin soitetaan kaverille yms.
Kyllä suurimmassa osassa parisuhteista saa päättää itse leffassa käymisestä neuvottelematta kumppanin kanssa. Varsinkin kun on kyse lapsettomat parista.
Voi pyhä jysäys siis molemmat liehuu siellä sun täällä ilman että ilmoitetaan toiselle osapuolelle minne milloinkin mennään. Miks ees asua sitten yhdessä en tajua.
Kuulostat ihan minun mummolta. Jos näen ystäviä ilman miestä, on se kamala juttu. Jos olen työpaikan tilaisuuksissa, on se kamala juttu. Jos mies viettää aikaa omien ystäviensä kanssa, on se kamala juttu. Kaikki asiat, jossa ei vietetä symbioosissa aikaa 24/7 on kamala juttu. Kaikki pitäisi tehdä kuin paita ja perse, käydä varmaan vessassakin yhdessä. Työmatkat tehdä yhdessä, mennä samaan työpaikkaan, katsoa vain samoja ohjelmia, lukea samoja kirjoja. Juu ei kiitos. En halua sellaista suhdetta eikä halua miehenikään.
Miksi käsistät tahallasi väärin. Eihän tuo jolle kommentoit tarkoittanut ettei saa olla omia menoja vaan että niistä kerrotaan toiselle.
Kyllä meillä ja muilla lähemmin tuntemilla pariskunnilla menee niin että jollet ole muuta ilmoittanut , niin silloin olet kotona esim viikonloppuna ja silloin yhdessä mietitään mitä tehdään.
Omat menot kerrotaan ajoissa eikä vaan häivytä kuin kämppäkaveri.
No niinhän ap kertoikin, osaatko lukea? Leffailtaa ei ole vielä ollut, mies raivostui kun ap kertoi asiasta nimenomaan etukäteen. Kyllä on heikossa kantimissa tämä lukutaito, tai sitten tahallaan ymmärretään väärin. Ja kyllä, meillä sanotaan menoista toiselle, aivan kuten ap teki. Sanotaan, ei madella toisen edessä että saanko mennä. Sinäkin tartuit keksimääsi ongelmaan (ap ei muka sanonut miehelleen etukäteen, vaikka sanoikin mutta et vain ymmärrä lukemaasi), mutta ohitat täysin paljon vakavamman ongelman, sen henkisen väkivallan, mitä ap:n mies käyttää. Mitäs mieltä sinä olet siitä?
Mun mies on just tollanen. Saattaa "kuunnella"sen yjden avainsanan.. mutta ei yksinkertaisesti rekisteröi mitään muuta... eli ei yksinkertaisesti enää kuuntele. Hitokseen ärsyttävää!!
Eli voisko olla samasta asiasta kyse. Kuullut sen yhden sanan.. elokuviin.. rekisteröinyt sen ja olettanut että te menette ja ei ole kuunnellut muuta keskustelua, ja mistä siinä oli kyse. Ja PUM!! Väärinymmärrys valmis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö mies mököttää ap?
Kyllä :D Ja tekee käytöksellään todella kiusallisen ilmapiirin kotona. Yritin eilen jo aikaansaada jotain keskustelua mutta ei onnistu. Huomaan kyllä että on hieman ihmeissään miksi en toimikaan niin kuten yleensä eli pyydä anteeksi. Enkä pyydäkään, jotta oppisi etten ole niin vietävissä että ensin loukataan ja haukutaan ja kuvitellaan että ainut joka pyytää anteeksi olen minä.
Jos yrität "opettaa" miestäsi tuollaisella käytöksellä, niin voin kertoa jo tässä vaiheessa että ei tule ikinä onnistumaan. Et tule tuolla "opettamisella" pääsemään haluamaasi päämäärään. Toiselle ei voi opettaa yhtään mitään, ainoastaan olemalla mukava ja ystävällinen, voi tehdä sellaisen ilmapiirin, jossa toinen ITSE haluaa oppia itse paremmaksi kumppaniksi. Tällöinkin hän suorittaa oppimisen täysin itse, ilman sinun "opettamistasi". Sinulla on paljon opittavaa asiasta nimeltään, toimiva parisuhde.
Niin on miehelläkin, paljon opittavaa. Huutaminen ja haukkuminen sekä mököttäminen ei kouluta ketään hyväksi puolisoksi.
Ap on täällä keskustelemassa mutta apn mies ei.
Aplle voidaan antaa " neuvoja" mutta hänen miehelleen emme , emmekö siis pysty vaikuttamaan hänen käytökseensä.
Ap, älä välitä näistä jankkaajista. Alkuperäinen tilanne voidaan tiivistää siihen, onko suhteessa vahva oletus, että kaikki aika vietetään yhdessä, ja jos siitä haluaa poiketa, niin täytyy tehdä hyvin selkeä ennakkoilmoitus - vai onko suhde sellainen, jossa kummankin osapuolen aika on defaulttina heidän omaansa ja ilmoitetaan jos halutaan ehdottomasti tiettynä aikana olla yhdessä. Oma suhteeni on jälkimmäisen kaltainen, ja olemme nelikymppisia ja olleet onnellisesti yhdessä 18 vuotta (ja olemme kyllä suurimman osan illoista yhdessä, mutta kumpikaan ei loukkaannu jos toisella on menoa, vaikka ilmoittaisi siitä vasta samana päivänä).
MUTTA mies käyttäytyi tilanteessa niin, että koko tuo aiempi tilanne on mielestäni nyt irrelevantti. En haluaisi itse olla suhteessa miehen kanssa, joka käyttäytyy noin kontrolloivasti ja mustasukkaisesti, ja vaikka haluaisinkin jatkaa, niin en missään nimessä selvittäisi tilannetta pyytämällä anteeksi ja olemalla sellainen kuin "Mies77" täällä ehdottaa. On muitakin vaihtoehtoja kuin erota tai yrittää päästä tilanteesta yli mahdollisimman nopeasti, millä hinnalla hyvänsä. Nimenomaan jos ap haluaa suhteen jatkuvan hänen täytyy saada mies ymmärtämään, että ap ei tule jatkossa hyväksymään tuollaista käytöstä itseään kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö mies mököttää ap?
Kyllä :D Ja tekee käytöksellään todella kiusallisen ilmapiirin kotona. Yritin eilen jo aikaansaada jotain keskustelua mutta ei onnistu. Huomaan kyllä että on hieman ihmeissään miksi en toimikaan niin kuten yleensä eli pyydä anteeksi. Enkä pyydäkään, jotta oppisi etten ole niin vietävissä että ensin loukataan ja haukutaan ja kuvitellaan että ainut joka pyytää anteeksi olen minä.
Jos yrität "opettaa" miestäsi tuollaisella käytöksellä, niin voin kertoa jo tässä vaiheessa että ei tule ikinä onnistumaan. Et tule tuolla "opettamisella" pääsemään haluamaasi päämäärään. Toiselle ei voi opettaa yhtään mitään, ainoastaan olemalla mukava ja ystävällinen, voi tehdä sellaisen ilmapiirin, jossa toinen ITSE haluaa oppia itse paremmaksi kumppaniksi. Tällöinkin hän suorittaa oppimisen täysin itse, ilman sinun "opettamistasi". Sinulla on paljon opittavaa asiasta nimeltään, toimiva parisuhde.
Niin on miehelläkin, paljon opittavaa. Huutaminen ja haukkuminen sekä mököttäminen ei kouluta ketään hyväksi puolisoksi.
Ap on täällä keskustelemassa mutta apn mies ei.
Aplle voidaan antaa " neuvoja" mutta hänen miehelleen emme , emmekö siis pysty vaikuttamaan hänen käytökseensä.
Kun toinen käyttää henkistä väkivaltaa, niin silloin ei lähdetä muuttamaan omaa käytöstä. Vaan silloin laitetaan rajat, että tuota en aio katsella. Sillä oman käytöksen muuttaminen ei vaikuta yhtään mihinkään muuhun kuin siihen, että kohta huomaa olevansa taipuneena kymmenelle mutkalle, ettei toinen vain raivoa, solvaa ja mökötä.
En lukenut kuin ekan sivun kommentit ja vähän viimeisimpiä, mutta vähän ihme päätelmiä ja kommentteja aloittajan kuvaukseen näytti satelevan...
Mielestäni kolmannelle henkilölle suuntautuvan puhelinkeskustelun (mahdollinen?) kuuleminen sivusta ei ole kyllä parisuhteessa ihan riittävä tapa saada tietoa kumppanin ohjelmista / niihin liittyvistä yhteisistä suunnitelmista. Eivätkö nämä selviä yleensä paremmin suoraan ja selkeästi kahden kesken puhumalla ja sopimalla? Jos ei puhuta ja sitten jotain menee ohi ja tulee väärinkäsityksiä / pettymyksiä, niin en ihan heti lähtisi jostain "manipuloinnista" tällaisten kohdalla syyttelemään toista osapuolta...
Toisaalta vapaus suunnitella ja toteuttaa myös omia menoja yhteisen ajan lisäksi on tärkeää. Tietenkin.
Jos ei asiassa nyt isompia ongelmia ollut, niin kannattaisikohan vain yhdessä kuitata tuo tilanne ja yrittää jatkossa kommunikoida selkeämmin, muistaa ilmoitetut & sovitut suunnitelmat ja pitää niistä kiinni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti ap:n mies vaikuttaa siltä, että hänen narsistiset piirteensä eivät pysy samoissa sfääreissä kuin meidän muiden. Jos kerran vastaavia tilanteita useasti.
Ohikulkija kirjoitti:
En lukenut kuin ekan sivun kommentit ja vähän viimeisimpiä, mutta vähän ihme päätelmiä ja kommentteja aloittajan kuvaukseen näytti satelevan...
Mielestäni kolmannelle henkilölle suuntautuvan puhelinkeskustelun (mahdollinen?) kuuleminen sivusta ei ole kyllä parisuhteessa ihan riittävä tapa saada tietoa kumppanin ohjelmista / niihin liittyvistä yhteisistä suunnitelmista. Eivätkö nämä selviä yleensä paremmin suoraan ja selkeästi kahden kesken puhumalla ja sopimalla? Jos ei puhuta ja sitten jotain menee ohi ja tulee väärinkäsityksiä / pettymyksiä, niin en ihan heti lähtisi jostain "manipuloinnista" tällaisten kohdalla syyttelemään toista osapuolta...
Toisaalta vapaus suunnitella ja toteuttaa myös omia menoja yhteisen ajan lisäksi on tärkeää. Tietenkin.
Jos ei asiassa nyt isompia ongelmia ollut, niin kannattaisikohan vain yhdessä kuitata tuo tilanne ja yrittää jatkossa kommunikoida selkeämmin, muistaa ilmoitetut & sovitut suunnitelmat ja pitää niistä kiinni?
Tuo kommunikaatiokatkos on aika toisarvoinen asia tässä tilanteessa. Nuita sattuu joka ikisessä parisuhteessa, että oletetaan puolin ja toisin eikä aina osata puhua ääneen omista mietteistä riittävän selvästi. Miehen reagointi on se, mikä tässä on huomionarvoista ja oleellista. Ja sitä ei missään nimessä kannata vaan kuitata ja mennä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä. Olemme vaihtaneet pari sanaa mutta asiaan ei ole palattu. Mikäli hän ei itse ymmärrä että tästä tapahtuneesta ja hänen käytöksestään tulisi keskustella niin aika heikolta näyttää meidän parisuhteen jatkuminen. Olen koko lapsuuteni ja nuoruuteni kärsinyt huonosta itsetunnosta ja liiallisesta kiltteydestä. Siksi ylitseni on helppo kävellä. Näiden viestien jälkeen olen vielä varmempi siitä, että tämä miehen käytös on hengistä väkivaltaa ja enää en anna ihmisten kohdella minua huonosti oli kyseessä väärinkäsitys tai ei. Jos en arvosta itseäni, ei kukaan muukaan niin tee. Ja leffaan aion mennä kaverini kanssa. Ei ole minun asiani pyyyää tässä tilanteessa anteeksi tai olla aina se joka ottaa ensimmäisen askeleen riitojen sopimiseen.
Tämä on aloittajan kertomus tapahtuneesta. Emme tiedä mitä hänen äijänsä on kuvitellut sovitun. Voi olla että hän on aivan yhtä varma oikeassa olostaan.
Asiasta mitään tietämättömänä en menisi vahvasti syyttämään kumpaakaan.
Kommunikaatiokatkos (inhimillistä ja siihen tarvitaan aina kaksi), pettymys (ihminen on tunteellinen eläin), ylilyönti ja riita (miehen vika mutta kukaan ei ole täydellinen).
Tietysti jos aloittaja kokee toisen manipuloivan niin suhteessa on jotain vikana, oli syy kenen hyvänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttekö kakkallakin yhdessä ja pyyhitte toistenne pyllyt?
Onko tämä eka kerta kun jätät laps...anteeksi miehen illaksi yksin?
Ap, miten kävi? Joko olette päässeet puheväleihin?
Mies77. Kiitos fiksuista kirjoituksistasi. Olen hämmentynyt miten kypsää tekstiä voi löytää täältä. Olen kaikessa samaa mieltä kanssasi. Niistä syistä olemme edelleen yli 20 v jälkeen onnellisia. Veikkaan samaa sinulle
N68