Väkivaltalapsuuden omaavat: mikä on ollut pienin syy saada selkäsauna?

Ehkä se kun pidin jääkaapin ovea liian pitkään auki tai kun lasi kaatui pöydälle (tyhjä lasi ja ei edes mennyt rikki).

Muuten pitkälti samoja syitä kuin edellisillä: tavaran tippuminen/rikkoutuminen, kaaduin itse ja satutin itseni.  Tunteiden näyttäminen liian voimakkaina (naurua, itkua yms). Olin arka lapsi ja kiltti ja en aina uskaltanut puhua ihmisille, jolloin siitä rangaistiin. Jos puhuin liikaa, siitäkin tuli tukkapöllöä. Äiti ei hyväksynyt kuritusta, mutta katsoi hiljaisena muualle. Isä oikein kehui sukulaisille, kuinka hän tukistaa tytärtään, jos tämä satutttaa itsensä; kuulemma oppii paremmin.

Pahinta oli se, etten koskaan täysin oppinut ennakoimaan, milloin isä suuttuu ja ryntää tukistamaan. Ja ikävä kyllä minun on aikuisena erittäin vaikeaa sietää lapsia, koska en kestä heidän tunnepurskahduksia ja tarpeitaan (en siis vihaa lapsia). En koskaan hanki lapsia ja en osaa sanoa, kuinka paljon tämä perustuu pelkooni olla samanlainen saasta kuin isäni vai aitoon velauteen. 

Vierailija kirjoitti:

Miltä tuo vyöllä selkäsaunan saaminen oikeasti tuntui? Kuulostaa niin kamalalta!

Vähän niin kuin joku löisi vyöllä.

Kommentoin jo tuolla alkupuolella "pienimmistä" mistä tuli selkään, mutta annetaan nyt esimerkki rajummasta touhusta: nyrkistä tuli, potkittiin päätä patteria vasten, kuristettiin tajunnan rajamaille, hakattiin päätä lattiaa vasten ja poljettiin päätä lattiaa vasten jne <3

Olin ujo, arka ja hiljainen lapsi, näkymätön syntipukki. Isä alkoi hakata minua äidin käskystä, kun vartaloni alkoi kasvaa lapsen torsosta nuoreksi naiseksi. Äiti oli kateellinen. Mielestäni vanhempani kuuluisivat vankimielisairaalaan, heille en ole sitä sanonut. En ole tekemisissä näiden ihmisten kanssa, koska haluan olla elossa. On vain yksi elämä ja minä päätän omastani olematta roskaämpäri tai potkupallo.

Aivan hirveitä kokemuksia monilla teistä on ollut, etenkin tuo täysi mielivaltaisuus on aivan hirveää. Lapsen satuttaminen (ja pahoinpitely) on aina väärin.  Itselläni ei lapsia ole ja jos tulee, niin toivon, että voisin lapseni kasvattaa ilman, että minkäänlaisia lipsahduksia omalta kohdin sattuisi, mutta vaikka minä tässä sanonkin, etten koskaan satuttaisi tarkoituksella lasta, niin en voin mitenkään tietää millaisia tilanteitä eteen tulee.

Itse aikoinaan sain toisinaan tykkapöllyä ja luunappeja, tosin aina syystä ja yleensä jos tein jotain kiellosta huolimatta. Olin aika kiltti lapsena (ja olen edelleen), joten eivät olleet kovin oleisiä tapauksia nuo. Muistan kerran, kun olin tehnyt jotain vähemmän kilttiä (mitä se oli, en muista) ja vanhemmat silloin kertoivat, että he olivat tehneet minun ja veljeni kohdalla tietoisen päätöksen kasvatuksen suhteen, etteivät koskaan anna piiskaa/selkään, että jos eivät olisi aikoinaan sitä päätöstä tehneet, niin olisi ilmeisesti sillä kerralla tullut. Onneksi olin kiltti lapsi, sillä vanhemmat eivät oikein tienneet miten rangaista isommista tuhmuuksista, sillä siihen aikaan kaikki nuo "otetaan lelut pois" tai "otetaan TV:n katseluoikeudet pois" tyyliset rangaistukset eiväy olleet yleisesti tunnettuja. Kotiarestin antaminen ei olisi toiminut (alle teini-ikäisenä ainakaan), koska muutenkin vietin kaiken aikani, koulua lukuun ottamatta, kotona.

Eikö ketään suututa se että väkivaltapaskat vaan mennä porskuttavat ilman rangaistusta ja ilman syyllisyyttä? Vankimielisairaala olisi oikea osoite minunkin isälle.

Vierailija kirjoitti:

Olin ujo, arka ja hiljainen lapsi, näkymätön syntipukki. Isä alkoi hakata minua äidin käskystä, kun vartaloni alkoi kasvaa lapsen torsosta nuoreksi naiseksi. Äiti oli kateellinen. Mielestäni vanhempani kuuluisivat vankimielisairaalaan, heille en ole sitä sanonut. En ole tekemisissä näiden ihmisten kanssa, koska haluan olla elossa. On vain yksi elämä ja minä päätän omastani olematta roskaämpäri tai potkupallo.

onkohan näissä jutuissa puolet ilmaa ja puolet lapsen ymmärtämättömyttä mukana....pikkusen tulee tunne, että lapsi ei vaan ole ymmärtäyt sitä syytä mistä rankaistaan, esim. on tullut jatkuvsti myöhässä kotiintuloajasta, tai on jäänyt kiinni jostain , näpistelystä tms. tupakoinnista, kiroilusta. Sitte aikuisena kukaan ei ennää muistakaan enää sitä omaa teiniriehuntaansa, vaan jäljellä on vain ne kurituksen muistot? 

Tuokin että sua rankaistiin vain koska olit kasvamassa, ja "äiti muka oli kateellinen kehollesi"...kuulostaa että nyt on sulla on päiväunet jääny väliin, ja pistät omiasi...tai keksit itse tullaisen syyn koska et muista sitä omaa käytöstäsi...

Mul on just tällainen sisar joka ei muista ollenkaan sitä omaa käytöstään mitä kaikkea pisti oman perheensä käymään läpi jatkuvalla riehunnallaan ja kapinoinnillaan, jo ihan nuorena, viina virtasi, tupakat, pojat, seksi alaikäisenä, jne.Ei kukaan aikuinen sitä katseele tai joutuu syytteeseen lapsen kehityksen vaarantamisesta liian lepsulla kasvattamisella. näitä on.

niinpä niin...viattomia pikku enkeleitähän te kaikki kirjoittajat olette olleet...heheheheh...on se mukava muistela lapsuutta kun ei muista enä omaa pirullista käytöstään. Lapset tosiasiassa osaavat olla aivan järkyttäviä pikku piruja. Mulla oli hoitolapsi, kun siivosin heidän asuntoaan esim. imuroimalla, hän käveli perässä ja veti alas kiukuspäissään esim. pyyhkeet, mitä olin ripustanut lattialta kuivumaan johonkin. Oikein ilkikurinen penikka! Ja teksi sen ihan tahallaan, pahuuttaan, ei esim. vahingossa. Varmasti hän ei edes muista tuota koska oli 2 v silloin tasan!

Aivastin kun söin riisiä ja sitä riisiä oli joka paikassa. Jos itkusta ei tullut loppua, niin lyötiin suulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ujo, arka ja hiljainen lapsi, näkymätön syntipukki. Isä alkoi hakata minua äidin käskystä, kun vartaloni alkoi kasvaa lapsen torsosta nuoreksi naiseksi. Äiti oli kateellinen. Mielestäni vanhempani kuuluisivat vankimielisairaalaan, heille en ole sitä sanonut. En ole tekemisissä näiden ihmisten kanssa, koska haluan olla elossa. On vain yksi elämä ja minä päätän omastani olematta roskaämpäri tai potkupallo.

onkohan näissä jutuissa puolet ilmaa ja puolet lapsen ymmärtämättömyttä mukana....pikkusen tulee tunne, että lapsi ei vaan ole ymmärtäyt sitä syytä mistä rankaistaan, esim. on tullut jatkuvsti myöhässä kotiintuloajasta, tai on jäänyt kiinni jostain , näpistelystä tms. tupakoinnista, kiroilusta. Sitte aikuisena kukaan ei ennää muistakaan enää sitä omaa teiniriehuntaansa, vaan jäljellä on vain ne kurituksen muistot? 

Tuokin että sua rankaistiin vain koska olit kasvamassa, ja "äiti muka oli kateellinen kehollesi"...kuulostaa että nyt on sulla on päiväunet jääny väliin, ja pistät omiasi...tai keksit itse tullaisen syyn koska et muista sitä omaa käytöstäsi...

Mul on just tällainen sisar joka ei muista ollenkaan sitä omaa käytöstään mitä kaikkea pisti oman perheensä käymään läpi jatkuvalla riehunnallaan ja kapinoinnillaan, jo ihan nuorena, viina virtasi, tupakat, pojat, seksi alaikäisenä, jne.Ei kukaan aikuinen sitä katseele tai joutuu syytteeseen lapsen kehityksen vaarantamisesta liian lepsulla kasvattamisella. näitä on.

Päiväunet on nukuttu, kiitos kysymästä. Kotiintuloaikoja meillä ei ollut koskaan, emme liikkunut kylillä vaan lähinnä metsissä. En tiedä, mitä kiroilusta tms. olisi voinut seurata, uhkailtiin olemassolostakin poisviennillä hakkaamisen ja haukkumisen lisäksi. Teiniaikaa ei ns. saanut olla, vartalolle en voinut mitään, yritin vain peitellä sitä. Paras päivä oli muutin kotoa pois. Toiseksi paras kun katkaisin välit. On itsellesi hyvä, ettet ymmärrä. Toivottavasti voitte käsitellä sisaresi kanssa teidän lapsuuden perheen asioita.

Olin noin viiden vanha, kun äitini antoi vastuulleni ystävänsä huonekasvien kastelun. Äitini antoi avaimet asuntoon. Tehtävän suorittamisen jälkeen menin leikkimään puistoon ja hukkasin avaimen sille reissulle. Kotona sain turpaani niin että veri lensi. Syy ei ollut pieni, mutta kun vastuun ja minun iän mitoittaa oikeisiin mittasuhteisiin niin teko oli täysin kohtuuton.

Ahhaha :D no ei ole kuule ainoa tapaus tuo, missä äiti kadehtii tyttärensä kehoa. Oma isäpuoleni alkoi lähennellä käytännössä samana päivänä kun täytin 16 eli olin vihdoin laillisen ikäinen, ja äiti ei kieltänyt eikä estänyt vaan oli vain mustasukkainen. Isäpuoli toki vielä lietsoi sitä mustasukkaisuutta ja itse välttelin jäämästä kahdenkesken ja jos jäin pakosta yöksi, kehitin oveen varoitusjärjestelmän että herään jos joku tulee sisään. Edellisestä miehestään äiti monesti sanoi, että kouluttaa tästä "hyvää aviomiestä" isosiskolleni.

Että vaikka et itse ole törmännyt kyseiseen ilmiöön, jossa äiti kokee tyttärensä/tytärtensä kalastelevan samoilla vesillä (ja ei, emme olleet itsejämme tyrkyttäviä pikkuhoroja vaan ihan normeja, ylikilttejä, peittävästi pukeutuvia, ikäämme nähden jopa lapsenomaisia tyttöjä), niin se ilmiö on olemassa. Eikä se ole kaunista.

Sitä paitsi, kukaan lapsi ei ansaitse sellaista kohtelua, mitä tässä ketjussa on sanottu. Ei vaikka olisi millainen raivostuttava pikku räkänokka. Kukaan ei ansaitse tulla tallotuksi, hakatuksi ja mitätöidyksi vuosikausia, etenkään sellaisten tahojen toimesta, joiden tehtävä olisi olla niitä läpi elämän kestäviä tukipilareita.

Ihmetyttää tuo miten moni sai selkäänsä siitä kun itki. Itse en voisi lyödä lasta saati sitten vielä lasta joka itkee kivusta ja pelosta

Kännissä oleva isäni tuli huoneeseeni sönköttämään ja oli kompastua laukkuuni. Tämä tietysti minun syytä, jätänhän aina tavarani miten sattuu!!!! Nyrkistä tuli.

Joskus myöhästyin sovitusta kotiintuloajasta huonon kelin takia. Taas nyrkkiä.

Monia muitakin tapauksia on, mutta nämä nyt päällimmäisenä mielessä. Olin tapahtumien aikaan 11-13.

Vierailija kirjoitti:

Eikö ketään suututa se että väkivaltapaskat vaan mennä porskuttavat ilman rangaistusta ja ilman syyllisyyttä? Vankimielisairaala olisi oikea osoite minunkin isälle.

Suututtaa näin jälkikäteen. Lapsena sitä ei vaan uskaltanut kertoa kenellekään.

Itse tiesin lapsena, ettei lasta saa lyödä, vanhemmat vaan uhkaili niin paljon etten uskaltanut kertoa eskarissa tai koulussa asiasta. Sijaiskotiin minä olisin joutunut jos joku kodin ulkopuolinen olisi tiennyt.

Mua peloteltiin sillä sijaiskodillakin tyyliin "siellä on vielä pahempaa ja ne toiset lapset alkaa kiusata sua kun oot tollanen itkupilli" eli aloin pelätä sijaiskotiin joutumista niin todellakin pidin turpani kiinni kodin asioista.

Alle kouluikäisenä juoksin aika useasti vanhempien sängyn alle piiloon kun äiti sai kummia sekareita.

Äiti oli saanut mut vahinkolaukauksena joskus 20-vuotiaana ja sitä harmitti se. Kaikki vähän isompi kitinä ja mutina sai sen raivoon.  Housunvyötä oli tarjolla useastikin mutta sängyn alla oli piilo. Äiti yritti osua vyön solkipäällä mutta ei oikein osunut. 

Kun muutettiin uuteen asuntoon, en päässytkään enää sängyn alle piiloon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs näitä nyt oli.

Annoin juustosta päällimmäisen kivikovan siivun koiralle. Sain isäpuolelta vyön solkipäästä niin että istuminen teki viikon kipeää.

Olimme koko perhe kesällä uimassa, uimapukuni sisään jäi hiekkaa ja sitä valui muutama muru auton penkille. Minut kiskottiin hiuksista retuuttamalla metsän reunaan ja sain risusta reisille sekä etu-että takapuolelle. Ne punaiset jäljet näkyivät varmaan vielä syksyllä reisissäni.

Joulurauhan julistuksen aikana aivastin (tämänhän tein tietenkin tahallani) ja sain kuulla olevani äp*rä joka yrittää pilata kaikilta joulun. Jäin ilman lahjaani, jouduin seisomaan nurkassa kun muut avasivat lahjansa. Sen jälkeen isäpuoli repi minulta varmaan kourallisen hiuksia päästä kun pienemmät sisarukset poistuivat huoneisiinsa. Minulla on vielä tänäkin päivänä kaljuja kohtia päässä mihin ei ole koskaan kasvanut uusia hiuksia vaikka täytän pian 40 vuotta.

Lapsuus,tuo elämän onnellisinta aikaa, eikö?

This brakes my heart. Toivon, että olet löytänyt hyviä ihmisiä ja asioita elämääsi.

Terveisin toinen, joka sai pelätä vanhemman (äiti) kohtauksia. Ei ollut noin paha, mutta riittävän paha minulle.

Minunkin sydämeni jarruttaa.

Joku täällä ehti jo epäillä että hakatut lapset oli uhmakkaita nulikoita, varastelivat ja polttivat.

Ei enempää väärässä voisi olla. Me hakatut oltiin kilttejä, alistuvia, tottelevia, jokaista pienintäkin sääntöä noudattavia, koska pelkäimme kuollaksemme pahoinpitelyitä ja hakkaamista ja yritimme miellyttämällä ja ylikilttinä välttää pieksemisen.

No sitä nyrkkiä tuli silti. Kas kun tämä väkivalta mitä koimme ei ollut kasvatusväkivaltaa tai kuritusväkivaltaa. Se oli mielipuolista sadistista vallankättöväkivaltaa ja oman isän kohdalta nautintoväkivaltaa.

Isän paras rentoutuskrino ja stressinpurku oli raivopäisrnä silmät vihasta kiiluen hakata lapsiaan. Oikein tiedettiin että nyt saadaan nyrkistä, kun isä stressaavan työpäivän jälkeen ajoi pihaan sora ropisten, paiskasi ulko-oven ja jytisti portaat ylös kiukkuisin askelin. Siinä ei ehtinyt enää pakoon vaan alkoi nyrkki lätisemään tai remmi paukkamaan kun isä purki työveetutuksen lapseen. Jälkikäteen oli kun mitään ei olisi tapahtunutkaa ja jatkoi elämäänsä tyytyväisenä. Anteeksi ei ole pyytänyt koskaan. Eikä pyydä koska on mahtavsa isä omasta mielestään.

Isäni tykkäsi muutenkin töniä ja läimiä minua ihan syytä, mutta kun tulin murrosikään ukko sekosi lopullisesti.

Heitti tamponini pitkin pihaa, löi rintaliiveillä naamaan, huoritteli vaikka olin arka ja kiltti teini joka kouluun jälkeen liikkui korkeintaan kirjastolle. Äitini laahusti ympäriinsä zombina kuin lobotomiapotilas, eikä ikinä puolustanut minua mitenkään.

Lopulta puolustin sitten itse itseäni, kun keitti yli. Olin yhdeksännellä luokalla, kuukautiset ja maha kipeä, koulussa oli ollut huono päivä ja sitten vielä Isä läväytti nyrkillä takaraivoon, kun join kaikessa rauhassa kahvia! Heitin kahvini, joka oli muuten kuumaa, sillä juon mustana ukon päälle ja nappasin leikkuulaidalta veitsen turvaksi, isä pysähtyi ja poistui keittiöstä . Ensimmäisen kerran minä olin se jota pelättiin, ei se joka pelkäsi !

Tuon päivän jälkeen Isä alkoikin sitten leikkiä, ettei minua ole olemassa mikä ei kyllä harmittanut yhtään.

Nyt äiti on kuollut, isä asuu rähjäisessä vuokratalossa ja on yrittänyt välillä ottaa yhteyttä esittäen säälittävää yksinäistä vanhusta. En sääli äijää yhtään, enkä todellakaan ala juosta tämän asioilla! Kuolkoon vaikka nälkään.

En kutsunut isää häihini, enkä lapseni ristiäisiin. En ole varma tietääkö Isä edes että minulla on lapsi, tosin sillä ei ei väliä sillä pappaa siitä hullusta ei tule!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ujo, arka ja hiljainen lapsi, näkymätön syntipukki. Isä alkoi hakata minua äidin käskystä, kun vartaloni alkoi kasvaa lapsen torsosta nuoreksi naiseksi. Äiti oli kateellinen. Mielestäni vanhempani kuuluisivat vankimielisairaalaan, heille en ole sitä sanonut. En ole tekemisissä näiden ihmisten kanssa, koska haluan olla elossa. On vain yksi elämä ja minä päätän omastani olematta roskaämpäri tai potkupallo.

onkohan näissä jutuissa puolet ilmaa ja puolet lapsen ymmärtämättömyttä mukana....pikkusen tulee tunne, että lapsi ei vaan ole ymmärtäyt sitä syytä mistä rankaistaan, esim. on tullut jatkuvsti myöhässä kotiintuloajasta, tai on jäänyt kiinni jostain , näpistelystä tms. tupakoinnista, kiroilusta. Sitte aikuisena kukaan ei ennää muistakaan enää sitä omaa teiniriehuntaansa, vaan jäljellä on vain ne kurituksen muistot? 

Tuokin että sua rankaistiin vain koska olit kasvamassa, ja "äiti muka oli kateellinen kehollesi"...kuulostaa että nyt on sulla on päiväunet jääny väliin, ja pistät omiasi...tai keksit itse tullaisen syyn koska et muista sitä omaa käytöstäsi...

Mul on just tällainen sisar joka ei muista ollenkaan sitä omaa käytöstään mitä kaikkea pisti oman perheensä käymään läpi jatkuvalla riehunnallaan ja kapinoinnillaan, jo ihan nuorena, viina virtasi, tupakat, pojat, seksi alaikäisenä, jne.Ei kukaan aikuinen sitä katseele tai joutuu syytteeseen lapsen kehityksen vaarantamisesta liian lepsulla kasvattamisella. näitä on.

Päiväunet on nukuttu, kiitos kysymästä. Kotiintuloaikoja meillä ei ollut koskaan, emme liikkunut kylillä vaan lähinnä metsissä. En tiedä, mitä kiroilusta tms. olisi voinut seurata, uhkailtiin olemassolostakin poisviennillä hakkaamisen ja haukkumisen lisäksi. Teiniaikaa ei ns. saanut olla, vartalolle en voinut mitään, yritin vain peitellä sitä. Paras päivä oli muutin kotoa pois. Toiseksi paras kun katkaisin välit. On itsellesi hyvä, ettet ymmärrä. Toivottavasti voitte käsitellä sisaresi kanssa teidän lapsuuden perheen asioita.

Vai että käsitellä? Ei tarvii kun ne käsiteltiin jo sillon. Koko kylä tunsi hänet katu.huo...ana. hävetti. Vanhemmat yritti parhaansa , kenties väärillä keinoilla mutta ihmisiä nekin oli. Sun pitäis käsitellä äitis kaa asiat. Vois ne oikeat syyt löytyä. On siellä syyt olleet mitä et sillon ymmärtänyt. Esim ettet saa teininä au lasta.