Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Väkivaltalapsuuden omaavat: mikä on ollut pienin syy saada selkäsauna?
17.01.2018 |
Tämä siis spin-off ketju tuohon väkivaltainen mies - ketjuun. Mistä mitättömyyksistä sait lapsena selkäsaunan? Selkäsaunaksi luettakoon kaikki pikku luunappia isommat ”interventiot”.
Minua on hakattu remmillä, risulla, sähköjohdolla, mattopiiskalla ja kepillä mm seuraavista:
- maitolasi kastui vahingossa
- kengät oli epäjärjestyksessä kenkätelineessä
- olin veljen kanssa hippaa ja matot meni kurttuun
- paiskasin jääkaapin oven ”liian kovaa ja väärin” kiinni
- uskalsin olla jostain eri mieltä isän kanssa
- katsoin isää mukamas jotenkin pahasti
- kun sain kokeesta kerran seiskan (aina piti olla 9 tai 10)
Ja kyllä,, koko lapsuus oli pelkoa ja kauhua täynnä kun isä oli raivohullu despootti jolla napsahti aina vähän väliä pikkuasioista. Sitten hakattiin lapset niin ettei pystynyt kunnolla istumaan viikkoon. Koulussa ope näki piiskausjäljet mutta ei tehnyt mitään asialle, 70-80luvulla lapsen hakkaaminen oli ”perheen sisäinen asia”. Isä on hullu vieläkin, yhtään ei ole meno rauhoittunut vaikka jo yli seitsenkymppinen.
Kommentit (472)
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa, miten teitä on kohdeltu! Ihan mielivaltaista väkivaltaa :(
Tässähän tuntuu, että itsellä oli asiat ihan hyvin, vaikka toisinaan kuritettiinkin nahkavyöllä (mutta ei ikinä solkipuolella!). Kuritukseen oli kyllä aina selkeä syy, yleensä tottelemattomuuteen liittyvää, ja minua kyllä varoitettiin etukäteen. Mutta ei ollut mitään tuollaisia skitsoja sääntöjä tai että jos vahingossa teki jotain, niin ei sellaisesta kuritettu.
Olisiko niin, että tällaista ei välttämättä koeta "väkivaltalapsuudeksi", jos se on ollut kurinpitoon liittyvää eikä mielipuolista hakkaamista kuten useimmissa näistä viesteistä kuvataan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Taas meni kommenttini "tarkastukseen"
No, lyhyesti esimerkit milloin sain isältä selkääni.Olin pari minuuttia myöhässä, sain nyrkistä.
Löin muka siskoani. -sain nyrkistä. (Tosin äiti näki tilanteen ja sanoi isälle että sisko valehteli, ei tietenkään pyytänyt anteeksi)
Sain matikankokeesta 6, isä ravisteli ja heitti päin naulakkoa (voitte kuvitella etten enää ikinä näyttänyt matikan kokeitani)
On sen takia myös töninyt päin esim kaappiaSain selkääni kun leikkiessä puhuin ääneen.
Pahin kun olin 16 ja löysin goottityylin ja äiti antoi värjätä tukan mustaksi ja käyttää goottivaatteita... isä löi kaljapullolla päähän, hakkasi ja h*ritteli.
No ton gootti"tyylistä" suuttumisen ymmärrän. Kukaan järkevä ei halua lapsensa olevan wt-p*ska.
Joskus 5 vuotiaana katsoin jotain kirurgiohjelmaa televiosta ja yritin leikata saksilla kissanpoikaa. Isä sai raivarit ja tukisti. Usein se myös uhkasi "koivuniemen herralla" jos tein jotain pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap esittää jatkokysymyksen: oletteko hakkaavien väkivaltapaskiaisten kanssa tekemisissä näin aikuisena? Entä omat lapsenne?
Itseäni harmittaa etten kunnolla osannut poikkaista välejä paskavanhempiini. Tapaan äärimmäisen harvoin (kerta vuoteen) mutta sekin on liikaa, kun hullu psykopaatti isä alkaa raivoamaan ja muistelemaan itse keksimiään juttuja lapsuudesta (”sinäkin silloin olit niin kiittämätön kersa, olisi enemmän pitänyt piiskata” jne)
Harmi että isä on edelleeen iso ja vahva ja hyväkuntoinen. Suoraan sanoen tekisi joskus mieli kostaa ja antaa maistiaisia siitä miltä tuntuu olla heikkojaavuton, pelätä henkensä puolesta ja rukoilla ääneti ettei toinen tapa, samalla kun nyrkki heiluu ja läski tummuu.
Olen valehdellut etteivät vanhempani ole hengissä. Mieheni tietää toki miksi olen valehdellut. Lapsille riittävät yhdet isovanhemmat.
Olisinpa tajunnut tehdä samoin. Vieläkin hullujen vanhempien kuristusotteessa :(
Vierailija kirjoitti:
Joskus 5 vuotiaana katsoin jotain kirurgiohjelmaa televiosta ja yritin leikata saksilla kissanpoikaa. Isä sai raivarit ja tukisti. Usein se myös uhkasi "koivuniemen herralla" jos tein jotain pahaa.
No tuosta sut ois pitäny viedä hoitoon. Psykopaattikakara olit. Ei ihme että suututtiin. Normaali 5v ei satuta eläintä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus 5 vuotiaana katsoin jotain kirurgiohjelmaa televiosta ja yritin leikata saksilla kissanpoikaa. Isä sai raivarit ja tukisti. Usein se myös uhkasi "koivuniemen herralla" jos tein jotain pahaa.
No tuosta sut ois pitäny viedä hoitoon. Psykopaattikakara olit. Ei ihme että suututtiin. Normaali 5v ei satuta eläintä!
Nämä psykopaattilapsikommentit saisi kyllä kitkeä tältä palstalta kokonaan.
Mä oon näitä lukiessani ollu niin järkyttynyt ja vihainen yhtäaikaa etten ikinä. Siis mitä mielivaltaisia sadisteja on omia lapsiaan "kasvattanut" näin, ei voi käsittää. :( se mustasukkainen/väkivaltainen puoliso -ketju oli jo järkky, tää on vielä pahempi kun nää on kohdistunu puolustuskyvyttömään lapseen jonka tunne-elämä on vasta muodostumassa :´( Ja äitinä sanoisin että jos mun mies olis ikinä kohottanut kättään lapsia vastaan (ei ollu onneksi pelkoa siitä) mä olisin puolustanu niitä aivan viimeseen asti vaikka mitä ois tapahtunu mulle siitä. Räyh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastasin käskyyn mennä saunaan sanoilla "joo joo".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Taas meni kommenttini "tarkastukseen"
No, lyhyesti esimerkit milloin sain isältä selkääni.Olin pari minuuttia myöhässä, sain nyrkistä.
Löin muka siskoani. -sain nyrkistä. (Tosin äiti näki tilanteen ja sanoi isälle että sisko valehteli, ei tietenkään pyytänyt anteeksi)
Sain matikankokeesta 6, isä ravisteli ja heitti päin naulakkoa (voitte kuvitella etten enää ikinä näyttänyt matikan kokeitani)
On sen takia myös töninyt päin esim kaappiaSain selkääni kun leikkiessä puhuin ääneen.
Pahin kun olin 16 ja löysin goottityylin ja äiti antoi värjätä tukan mustaksi ja käyttää goottivaatteita... isä löi kaljapullolla päähän, hakkasi ja h*ritteli.
No ton gootti"tyylistä" suuttumisen ymmärrän. Kukaan järkevä ei halua lapsensa olevan wt-p*ska.
Olet sairas kun tulet kommentoimaan tuollaista tälläiseen keskusteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli oikein isän kädestä (läimäytys takamukseen) yhtenä yönä, kun olin 4-5-vuotias. Olin huono nukkumaan yksin joten nukuin usein äidin vieressä. Yhtenä yönä nukuin vahingossa sillä puolella, missä isä nukkui yleensä. En muista oliko ollut muualla siihen aikaan kun tulin nukkumaan tai palannut kännissä kotiin, hämärä muistikuva. Yritin kiivetä äidin yli sille vanhalle puolelle tehdäkseni tilaa, mutta äiti vetäisi takaisin. Ehkä siksi että isä oli sinne menossa ja en olisi taas tiellä... Isäni on sellainen vieläkin, että jos pistän vastaan tai puolustelen äitiä, hän käskee minua pitämään suuni kiinni tai saan kuonooni ja että täällä tehdään miten hän sanoo. Olen nyt 24-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon näitä lukiessani ollu niin järkyttynyt ja vihainen yhtäaikaa etten ikinä. Siis mitä mielivaltaisia sadisteja on omia lapsiaan "kasvattanut" näin, ei voi käsittää. :( se mustasukkainen/väkivaltainen puoliso -ketju oli jo järkky, tää on vielä pahempi kun nää on kohdistunu puolustuskyvyttömään lapseen jonka tunne-elämä on vasta muodostumassa :´( Ja äitinä sanoisin että jos mun mies olis ikinä kohottanut kättään lapsia vastaan (ei ollu onneksi pelkoa siitä) mä olisin puolustanu niitä aivan viimeseen asti vaikka mitä ois tapahtunu mulle siitä. Räyh!
Niin, ne meidän äitit ei puolustaneet meitä lapsina, kun ei ollut mitään rakkautta omiin lapsiin. Oli vaan se mies jonka ehdoilla mentiin. Viis lapsista ja niiden tarpeista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole olemassa sellaista syytä, joka antaisi oikeuden kajota lapseen väkivaltaisesti. Ei edes harvinaisimpiin, mahdottomiin ja geneettisen psykopatian omaaviin lapsiin. Sellaiset kärrätään hoitoon.
Isäkään mikään väkivaltainen ollut mutta naapurin poika sai sitten selkäsaunan spontaanisti kun sitten ollut lyönyt pikkuveljeä pahasti että verta tuli ja isänsä ymmärsi kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten naiset antoivat miesten perseillä tuollalailla? Antoivat hakata lapsia puuttumatta siihen? Oma äitini oli siis ihan samanlainen ja isä täys tyranni. Äidin elämänsisältö oli ja on mies. Kaikki tehtiin miestä varten ja miellyttääkseen miestä, mies oli se suuritarpeinen lapsi perheessä. Mutta MIKSI?
Mun äiti vielä sanoi, kun joskus aikuisena kysyin, että kummat se valitsis, lapset vai miehen. Miehen kuulemma. Mä oon aina valinnut lapset ensin. Koska eihän ne pärjää ilman äitiä.
Uskomatonta, oma äitini on sanonut aivan samoin. Eli sen että ilman muuta mies on tärkein ja lapset sitten saavat sen mitä mieheltä jää.
Oma isäni muuten ruokapöydässä otti aina ensin js lapset sai jos jäljelle jäi. Saattoi rohmuta esin kaikki kananpalat ja lapsille jäi pelkät riisit ja kastike. Äiti vaan höösäs että saihan mies nyt syödäkseen, saihan? Lapsista viis vaikka lapset jäi nälkäiseksi. Kunhan vaan se mies!
Miehelle pestiin ja silitettiin vaatteet edellisiltana aina vslmiiksi ja laitettiin sellasrlle vaatepuulle valmiiksi. Lapset sai hoitaa vaatternsa itse pyykinpesua myöten. Tärkeintä oli että mies oli palveltu!
Mun isä, vanhana, tekee tuota vieläkin esim. ollaan ajettu tuntikausia kylään niin rohmuaa kaiken ruuan ... omat lapset ja lapsenlapset jää näykkimään loppuja. Veetuttaa katsoa sitä ahneutta, mitä oli siis jo lapsuudessani.Sanoo vaan, että oho tulipa otettua ruokaa
Vierailija kirjoitti:
Ap esittää jatkokysymyksen: oletteko hakkaavien väkivaltapaskiaisten kanssa tekemisissä näin aikuisena? Entä omat lapsenne?
Itseäni harmittaa etten kunnolla osannut poikkaista välejä paskavanhempiini. Tapaan äärimmäisen harvoin (kerta vuoteen) mutta sekin on liikaa, kun hullu psykopaatti isä alkaa raivoamaan ja muistelemaan itse keksimiään juttuja lapsuudesta (”sinäkin silloin olit niin kiittämätön kersa, olisi enemmän pitänyt piiskata” jne)
Harmi että isä on edelleeen iso ja vahva ja hyväkuntoinen. Suoraan sanoen tekisi joskus mieli kostaa ja antaa maistiaisia siitä miltä tuntuu olla heikkojaavuton, pelätä henkensä puolesta ja rukoilla ääneti ettei toinen tapa, samalla kun nyrkki heiluu ja läski tummuu.
Minä olen kostanut, moneen kertaan. Silloin se tuntui hyvältä, mutta nyt joskus jopa hieman kaduttaa. En ole nähnyt vanhempiani vuosiin. Viimeisen kerran kun näin isäni, annoin hänelle elämänsä opetuksen. Toivottavasti hän sen edelleen muistaa.
Isä oli ostanut itselleen jonkin todella halvan elektronisen laitteen (olisikohan ollut joku suunnistukseen liittyvä, en muista enää), joiden käyttöohjeen hän iski käteeni ja käski asentaa laitteen hänelle valmiiksi. Noh, halvassa laitteessa oli tietenkin jokin valmistusvika, minkä takia se ei toiminut. Yritin kertoa siitä isälle, mutta hän sanoi vaan "kokeile vielä". Istuin keittiössä laitteen kanssa 4,5 tuntia, en päässyt edes vessaan, jonka jälkeen varovaisesti sanoin isälle, josko hän voisi itse jatkaa.
Isä kävi heti hiuksiin kiinni, raahasi hiuksista lattiaa pitkin vetäen makuuhuoneeseen, heitti sängylle ja hakkasi oikein perusteellisesti. Muistan vieläkin sen eläimellisen raivon ja nautinnon ilmeen isän kasvoilla. Olin 13.
Tukkapöllyä, tukistamista, läimimistä, lyömistä, luunappeja, potkimista ihan kun vaan satuin olemaan siinä. Ihan sama vaikka olisin nojannut seinään ja hengittänyt. Ivaamista ja ilkkumista....Hakkaamista satunnaisesti. Lisää lyömistä jos satuin itkemään. Välinpitämättömyyttä.
Pikkuveli oli the juttu. Muistaakseni pikkuveljen syntymän jälkeen olin ilmaa...tai se johon paskat fiilikset sai purkaa.
Oma lapseni luulee että isäni on kuollut, tiedän ettei ole, mutten ole melkein 17 vuoteen nähnyt/kuullut mitään, enkä välitä kuulla jatkossakaan.
Olen kaksi kertaa läimäissyt lastani, mikä on ollut traumaattinen ja pelottava kokemus minulle ja lapselle...kamalaa nähdä se hämmennys ja pelko jonkun kasvoilla. Vauvana lapsen hätäitku sai minut takalukkoon ja paniikkiin....onneksi lapsella on mahtava isä janykyään kohtuu säällinen äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Taas meni kommenttini "tarkastukseen"
No, lyhyesti esimerkit milloin sain isältä selkääni.Olin pari minuuttia myöhässä, sain nyrkistä.
Löin muka siskoani. -sain nyrkistä. (Tosin äiti näki tilanteen ja sanoi isälle että sisko valehteli, ei tietenkään pyytänyt anteeksi)
Sain matikankokeesta 6, isä ravisteli ja heitti päin naulakkoa (voitte kuvitella etten enää ikinä näyttänyt matikan kokeitani)
On sen takia myös töninyt päin esim kaappiaSain selkääni kun leikkiessä puhuin ääneen.
Pahin kun olin 16 ja löysin goottityylin ja äiti antoi värjätä tukan mustaksi ja käyttää goottivaatteita... isä löi kaljapullolla päähän, hakkasi ja h*ritteli.
No ton gootti"tyylistä" suuttumisen ymmärrän. Kukaan järkevä ei halua lapsensa olevan wt-p*ska.
Olet sairas kun tulet kommentoimaan tuollaista tälläiseen keskusteluun.
Itse en olisi kyllä hakannut. Mutta jos mun lapsi rupeaisi gootiksi en katsoisi hyvällä. Suuttuisin. Ja miettisin olenko kasvattanut lapseni väärin vai onko hänellä psyykkisiä ongelmia.
Löin pääni avonaiseen kaapinoveen ja kiljahdin kivusta. Seuraus: heitetään tukasta lattialle kun "pelästytin koiran". Ikää 8.
Parvisänky romahti, olin siis itse siellä ylhäällä silloin, ja isäpuoli tulee huoneeseen ja lyö täysiä avokämmenellä kun olin herättänyt hänet. Ikää mulla oli n. 10.
Kaikki mahdollinen vastaanväittäminen, "näsäviisaus" jne olivat tuhman lapsen merkkejä ja niistä sai mattopiiskaa, joskus niin kauan että kovahermoinen isosiskokin huusi paniikissa lopettamaan mun lyömisen. Pelleilystä äiti saattoi yllyttää isäpuolta, että "anna sille/niille oikein isän kädestä". Kotona ei saanut pitää mitään ääntä eikä kavereita kutsua jos aikuisia oli kotona (harvoin oli).
Joskus aikuisiällä koitin äitiltä kysyä että mitä vittua olivat ajatelleet, johon äiti, että "olipa se hirveää... mutta olisiko mikään muu muka auttanut?"
Loppufaktana vielä se, että äitiä tai isäpuolta itseään ei oltu kasvatettu väkivallalla. Olivat keksineet sen itse.
N36
Alue: Aihe vapaa
Hyihitto. Kun luin kommenttisi, muistin miten äiti aina karjui ivallisesti kun itkin ja huusin pelätessäni että ei sua kukaan kuule eikä tule auttamaan. Tosi paljon lapsuudesta en muista mutta välillä ne sitten palautuu jostakin asiasta mieleen. Tulee huono olo kun muistelen.