Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Väkivaltalapsuuden omaavat: mikä on ollut pienin syy saada selkäsauna?
17.01.2018 |
Tämä siis spin-off ketju tuohon väkivaltainen mies - ketjuun. Mistä mitättömyyksistä sait lapsena selkäsaunan? Selkäsaunaksi luettakoon kaikki pikku luunappia isommat ”interventiot”.
Minua on hakattu remmillä, risulla, sähköjohdolla, mattopiiskalla ja kepillä mm seuraavista:
- maitolasi kastui vahingossa
- kengät oli epäjärjestyksessä kenkätelineessä
- olin veljen kanssa hippaa ja matot meni kurttuun
- paiskasin jääkaapin oven ”liian kovaa ja väärin” kiinni
- uskalsin olla jostain eri mieltä isän kanssa
- katsoin isää mukamas jotenkin pahasti
- kun sain kokeesta kerran seiskan (aina piti olla 9 tai 10)
Ja kyllä,, koko lapsuus oli pelkoa ja kauhua täynnä kun isä oli raivohullu despootti jolla napsahti aina vähän väliä pikkuasioista. Sitten hakattiin lapset niin ettei pystynyt kunnolla istumaan viikkoon. Koulussa ope näki piiskausjäljet mutta ei tehnyt mitään asialle, 70-80luvulla lapsen hakkaaminen oli ”perheen sisäinen asia”. Isä on hullu vieläkin, yhtään ei ole meno rauhoittunut vaikka jo yli seitsenkymppinen.
Kommentit (472)
En saanut isältäni selkäsaunoja enkä muista syytä hänen käyttäytymiseensä, mutta ihan taaperosta asti isä kutitti minua. Hän oli aika juoppo ja ehkä joku naksahti aina välillä päässä. Isona miehenä hän piti minua toisella kädellä aloillaan ja toisella kutitti niin kauan että menin aina paniikkiin ja aloin itkemään. Joskus välillä hyperventiloin ja menin tajuttomaksi, kaikki musteni.
Naisistuessani 11 vuotiaana hän alkoi kutittamaan ja kiusaamaan minua äitipuoleni kanssa. Toinen piti kiinni ja toinen kosketteli "sieltä".
Muistin vain tässä yhtenä päivänä, yhtäkkiä bussissa istuessani että äitipuoleni yritti laittaa samalla sormet sisälleni kun isä piti minua lattialla kiinni ja kutitti.
Menen vieläkin ihan hirveään paniikkiin jos joku koskee minuun nykyään yhtäkkiä tai jos joku poikaystävä on vaikka flirttailumielessä yrittänyt mukasöpösti kutittaa. Menen aivan sekaisin ja lukkoon, mutten muista että varsinista hyväksikäyttöä olisi lapsena ja nuorena tapahtunut.
Mutta kutittamis-kidutus sattoi alkaa yhtäkkiä ihan milloin tahansa, ilman ennakkovaroitusta.
Näin isäni viimeisen kerran 13-vuotiaana.
Nyt olen 30.
Olen miettinut käytetäänkö kutitusta kuinka yleisesti "fyysisenä kurituksena" vai olikohan kyseessä pelkkä seksualinen valtafetissi?
Onko muita kutituksesta järkkyneitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain selkääni muistaakseni pari kertaa koko lapsuuden aikana. Ne tuli siitä kun en totellut, nauroin käskyille päin naamaa, haukuin ja huusin, riehuin, melusin ja juoksin.
Henkistä väkivaltaa sen sijaan esiintyi toisen vanhemman puolelta: mitätöimistä, häpäisemistä, lievää uhkailua, julmaa huumoria, raivoamista ja halveksuntaa. Sen vuoksi kai käyttäydyinkin välillä kuin kauhukakara.
Ihan hyviä vanhempia kuitenkin olivat, vaikka minulla on nyt aikuisena vähän ongelmia mielenterveyden kanssa. Vanhempani tekivät varmaan parhaansa, mikä ei luultavasti ollut helppoa, sillä heillä itsellään oli julma 40-50-luvun kasvatus.
Älkää teistä kukaan pitäkö mitenkään normaalina sitä, jos teidän vanhempanne on kasvatettu rajusti.
Ennen toki sanottiin, että ken vitsaa säästää, se lastaan vihaa. Mutta ei normaalit ihmiset kunnolla lyöneet. Ehkä hieman niin että vähän nipisti.
Tuollainen raivon vallassa vyöllä lyöminen ei minään aikakautena ole ollut normaalia käytöstä.
Esim isäni äiti piiskasi 1920-luvulla niin kevyesti, että isä veljineen yleensä lähinnä nauroi. Isoäitini sen sijaan itki. Normaalina ihmisenä hänestä tuntui ikävältä kurittaa, eikä lyönyt kuin lähinnä hipaisten. (sen ajan kasvatukseen kun kuitenkin tuo vitsa kuului)
Muistakaa: kovaa lyöminen on luonnevika. Ei minkään aikakauden juttu.
Toivon, että jokaisen teistä pahoinpitelyn kohteiksi joutuneista lapsista, väkivaltaa tehnyt vanhempi kokee jotain todella ikävää.
Olen erittäin pahoillani siitä, että omat vanhempanne ovat vahingoittaneet teitä.
Todella väkivaltaisen lapsuuden kokeneena on ollut helpotus päästä pikkuhiljaa itsenäistymään, pous lapsuudenkodin piiristä.
Tämä ei ehkä vastaa aloittajan kysymykseen, mutta itse olen pikkuhiljaa alkanut "pääsemään yli" vuosien hakkaamisesta ja väkivallan pelosta etsimällä tutkimustietoa lasten kurittamisest ja eri aikakausien kasvatusmetodeista.
Kaikki tuo haalimani tieto ei tule minua korjaamaan, eikä anna ymmärrystä lapsuudenkodin pahoille teoille, mutta se antaa lohtua vähän edes, että fiksut nuoret ihmiset haluavat kouluttautua sosiaalialalle ja tehdä tutkimustyötä perheiden sisäisestä väkivallasta. Minua lohduttaa tieto siitä, että meitä perheväkivallan uhreja kuulee edes joku tutkija kammiossaan, joku joka voi tulevaisuudessa antaa lausuntoja suoraan päättäjille, jotta lastensuojelu maassamme ehkä vielä joskus tulisi olemaan sillä tolalla kuin hyvinvointivaltiossa kuuluukin olla. Minua lohduttaa se että edes joku haluaa pyytettömästi hyvän ja turvallisen lapsuuden kaikille pienille ja avuttomille.
Voimia kaikille uhreille 🤍
Vierailija kirjoitti:
En saanut isältäni selkäsaunoja enkä muista syytä hänen käyttäytymiseensä, mutta ihan taaperosta asti isä kutitti minua. Hän oli aika juoppo ja ehkä joku naksahti aina välillä päässä. Isona miehenä hän piti minua toisella kädellä aloillaan ja toisella kutitti niin kauan että menin aina paniikkiin ja aloin itkemään. Joskus välillä hyperventiloin ja menin tajuttomaksi, kaikki musteni.
Naisistuessani 11 vuotiaana hän alkoi kutittamaan ja kiusaamaan minua äitipuoleni kanssa. Toinen piti kiinni ja toinen kosketteli "sieltä".
Muistin vain tässä yhtenä päivänä, yhtäkkiä bussissa istuessani että äitipuoleni yritti laittaa samalla sormet sisälleni kun isä piti minua lattialla kiinni ja kutitti.Menen vieläkin ihan hirveään paniikkiin jos joku koskee minuun nykyään yhtäkkiä tai jos joku poikaystävä on vaikka flirttailumielessä yrittänyt mukasöpösti kutittaa. Menen aivan sekaisin ja lukkoon, mutten muista että varsinista hyväksikäyttöä olisi lapsena ja nuorena tapahtunut.
Mutta kutittamis-kidutus sattoi alkaa yhtäkkiä ihan milloin tahansa, ilman ennakkovaroitusta.
Näin isäni viimeisen kerran 13-vuotiaana.
Nyt olen 30.Olen miettinut käytetäänkö kutitusta kuinka yleisesti "fyysisenä kurituksena" vai olikohan kyseessä pelkkä seksualinen valtafetissi?
Onko muita kutituksesta järkkyneitä?
Jos suinkin jaksat ota yhteyttä Suomen delfinsiin. Heillä ammattilaisia vastaamassa puhelimessa, chatissa ja spostilla kaikkeen mieltä askarruttavaan.
Kokemasi on ollut seksuaalista hyväksikäyttöä, rajojasi on rikottu pahasti.
Voimii ja jaksamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En syönyt keittoa tarpeeksi nopeasti koska en pitänyt siitä. Sen seurauksena sain vyöstä perseeseen, hiuksia revittiin ja äiti löi poskeen.
Synnyin vuonna 2003. Tuon tapahtuessa taisin olla 7-vuotias.
Olen syntynyt -87 ja valtaosa näistä tapahtui 90- luvulla:
- Viivyttelin syömisessä
- En syönyt lihakastiketta
- Pyyhin pölyt huonosti
- En imuroinut mattojen alta
- Pikkuveljeni karkasi (parempi varmaan hakata kaikki kerralla?)
Tuli ihan nyrkistä, hiuksista revittiin, nosteltiin pitkin seiniä, seisotettiin pakkasessa ilman ulkovaatteita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -87 ja valtaosa näistä tapahtui 90- luvulla:
- Viivyttelin syömisessä
- En syönyt lihakastiketta
- Pyyhin pölyt huonosti
- En imuroinut mattojen alta
- Pikkuveljeni karkasi (parempi varmaan hakata kaikki kerralla?)Tuli ihan nyrkistä, hiuksista revittiin, nosteltiin pitkin seiniä, seisotettiin pakkasessa ilman ulkovaatteita
Joo, olen -91 ja tuo pakkasessa seisottaminen ILMAN SYYTÄ oli meilläkin normikasvatusta.
Mitähän hyötyä siitä olisi oikein pitänyt olla 🤔
Minut se sai lähinnä halveksimaan kaikkia auktoriteetteja ja vihaamaan ulkoilua.
Vierailija kirjoitti:
Hyi h*lvetti, mitä olette joutuneet kokemaan, ja vielä puolustuskyvyttöminä ja viattomina lapsina. En edes tiedä mitä sanoa. Miten olette vielä hengissä? Paraneeko tuollaisesta koskaan? Pystyttekö aikuisena ollenkaan nauttimaan elämästä? Millaisia olette nyt aikuisena?
Mitä tavallinen kansalainen voi tehdä, jos epäilee lasta pahoinpideltävän jossain tuttavaperheessä? Lastensuojeluilmoituksia olen tehnyt, eivätkä ne johda huostaanottoon tai muuhunkaan, sillä kulissit ovat kunnossa. Lisäksi moni ei tunnu ymmärtävän lastensuojelussakaan, että minkään tuen tai avun tarjoaminen (kasvatukseen) luonnehäiriöisille ei todellakaan auta, vaan on yhtä tyhjän kanssa.
Vastaan tähän vanhaan viestiin, koska asia on niin tärkeä. Lasten pahoinpitely on rikos. Jos epäilet sellaista tapahtuvan, tee rikosilmoitus.
Vilja-Eerikan kuoleman jälkeen poliisi ihmetteli, miksi kukaan ei ollut tehny rikosilmoitusta, esimerkiksi naapurit, jotka kuulivat hakkaamisen ja näkivät, miten itkevää lasta juoksutettiin pihalla. He tekivät kyllä lasuja, jotka eivät johtaneet mihinkään.
Poliisilla on velvollisuus tulla heti tutkimaan tilanne.
Eihän sitä kukaan sossuun soita silloinkaan, kun näkee jotain aikuista hakattavan. Silloin soitetaan poliisi. Miksi asia olisi erilainen, kun uhri on lapsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran sain remmiä, kun puin isän mielestä haalarin liian hitaasti päälle. Ja kyllä, olen perfektionisti ja itselleni armoton suorittaja.
Pienintä syytä on vaikea kertoa, kun ei tiedä kysyjän katsantokantaa.
Saa valita:
- laitoin leivälle sekä juustoa, että leikkelettä (olin 8)
- äiti oli hukannut piilolinssinsä (olin 10)
- äidillä oli nälkä enkä telepaattisesti ymmärtänyt valmistaa hänelle leipää ja keittää kahvia (olin 9)
- sain kokeesta 7- (olin 8)
- itkin korvakipua (olin 6)
- nukahdin, kun vahdin pikkusiskoa yön yli (olin 10)
- sisko tippui keinusta (olin 9)
- en ollut imuroinut koko taloa koulun jälkeen kun oli vieraita tulossa (olin 8 enkä tiennyt, että vieraita oli tulossa)
- en nähnyt taululle ja opettaja soitti kotiin (tarvitsin silmälasit) (olin 7)
- minulle piti ostaa silmälasit ja ne olivat kalliit (olin 7)
En pysty luettelemaan enempää. Tulen vihaiseksi.
Alue: Aihe vapaa
Sehän se onkin kun mitään syytä ei ollut 99,9 prosenttia kerroista. Riitti vain se että jo ennen heräämistäni töihin lähtenyt ja vasta nukkumaanmenoajan tienoilla kotiin tuleva vanhempi oli sitä mieltä että en ole tehnyt läksyjä, siivonnut tai mitä ikinä keksikään. Ikinä ei ollut katsomassa mitä tehtiin tai ei tehty eikä toinen vanhempi ikinä puhunut vaikka oltaisiin käyttäydytty huonosti.