Väkivaltalapsuuden omaavat: mikä on ollut pienin syy saada selkäsauna?

Vierailija kirjoitti:

Moniko teistä on iskenyt takaisin ? Mun äiti oli juoppo mutta kiltti, isäpuoli taas raitis mutta väkivaltainen ja hullu. Eniten se muksi mun pikkusiskopuolta ja kerran sitten syöksyin äijän niskaan kun pyyhki siskolla lattioita, olin  niitä harvoja läskejä kasarikakaroita ja pitkäkin ikäisekseni  (semmoinen 155cm/ 65 kg pikku-amatsoni), joten isäpuoli joutui alakynteen.

Sen rodeon jälkeen äijä siirtyikin sitten pelkästään henkiseen väkivaltaan..

Mua otti päähän, että olin niin lammas ja kiltiksi oppinut, että en koskaan nostanut kättäni äitiäni vastaan hänen mellastaessaan ja lyödessään. Sehän oli lupa jatkaa.

Muistan, että samanikäinen kaverini uskalsi ja sai sen lyömisen loppumaan. Hänen äitinsä löi jollain (en muista mikä se oli rätti vai harja tms) mutta kaverini nappasi kiinni siitä ja vetäisi takaisin. Minä en olisi ikinä uskaltanut.

Minun isäni piiskasi minua , välillä hän viilteli käsiäni ja väitti että olen itse viillellyt.Kerran hän kaatoi kiehuvaa vettä selkääni.yksi päivä hän pakotti minut hankeen alusvaatteisillaan.iltaisin hän sitoi minut sänkyyn jossa laskin pelosta alleni

Minun äitini nauroi minulle ja haukkui läskiksi.Söin suruuni kaiken mitä kotoa löytyi..Äiti löi kun olin syönyt viimeisen lauantaimakkaran siivun ja haukkui ahneeksi possuksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moniko teistä on iskenyt takaisin ? Mun äiti oli juoppo mutta kiltti, isäpuoli taas raitis mutta väkivaltainen ja hullu. Eniten se muksi mun pikkusiskopuolta ja kerran sitten syöksyin äijän niskaan kun pyyhki siskolla lattioita, olin  niitä harvoja läskejä kasarikakaroita ja pitkäkin ikäisekseni  (semmoinen 155cm/ 65 kg pikku-amatsoni), joten isäpuoli joutui alakynteen.

Sen rodeon jälkeen äijä siirtyikin sitten pelkästään henkiseen väkivaltaan..

Mua otti päähän, että olin niin lammas ja kiltiksi oppinut, että en koskaan nostanut kättäni äitiäni vastaan hänen mellastaessaan ja lyödessään. Sehän oli lupa jatkaa.

Muistan, että samanikäinen kaverini uskalsi ja sai sen lyömisen loppumaan. Hänen äitinsä löi jollain (en muista mikä se oli rätti vai harja tms) mutta kaverini nappasi kiinni siitä ja vetäisi takaisin. Minä en olisi ikinä uskaltanut.

Lyökö äitisi sinua vielä?minkä ikäinen olet?säälin sinua raukkaa:(

Vierailija kirjoitti:

Isäni heitti kiehuvan veden selkääni, kun vein tyhjät pullot. Pullot olivat hänen ja hän oli maksanut ne. Vein ne koska oli nälkä. Kun söin pullorahoilla ostamaani lihapiirakkaa, niin hän löi vatsaanii niin että oksensin ruoat ulos. Ilman lupaa ei saa ottaa mitään. Äitini soitti ambulanssin ja sairaalassa minua hoidettiin. Ei ketään kiinnostanut mitä tapahtuu kun pääsen kotiin. Äitini haki minut naama mustana, kun isäni oli hakannut hänet. Ei minulla ollu mitään lapsuutta. Pelkäsin 17v asti ja meni kauan kun tajusin mikä on oikein ja väärin. Edelleen kun vaimoni koskee selkään, niin nytkähdän ja vaimo alkaa itkemään, koska tietää mitä se tarkoittaa. Oma tytär joka on nyt 6 vuotias, niin hän on kysynyt miksi ei ikinä nähdä sinun isää ja äitiä. Ei niitä ole ja en halua että näkee. Isäni ja äitini näin vahingossa baarissa kesällä. Äitini tuli itkien vastaan. Sanoin jos kosket, niin putoot. Isäni tuli  itkien, kun ei olla nähty 23 vuoteen. Käppänä itki ja kysy miten menee. sanoin jos kosket, niin kuolet. Mulla on vaimo ja tytär. Vaimon näet nyt mut tytärtä et ikinä. Mut jos kosket, niin kuolet. Raukka tarjos rahaa.. Vaimo sano et antakaa olla.

Mitä pahaa äitisi teki sinulle? Hänhän oli selvästi itsekin uhri joka hakattiin naama mustaksi ja pelkäsi niin paljon ettei uskaltanut tehdä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni heitti kiehuvan veden selkääni, kun vein tyhjät pullot. Pullot olivat hänen ja hän oli maksanut ne. Vein ne koska oli nälkä. Kun söin pullorahoilla ostamaani lihapiirakkaa, niin hän löi vatsaanii niin että oksensin ruoat ulos. Ilman lupaa ei saa ottaa mitään. Äitini soitti ambulanssin ja sairaalassa minua hoidettiin. Ei ketään kiinnostanut mitä tapahtuu kun pääsen kotiin. Äitini haki minut naama mustana, kun isäni oli hakannut hänet. Ei minulla ollu mitään lapsuutta. Pelkäsin 17v asti ja meni kauan kun tajusin mikä on oikein ja väärin. Edelleen kun vaimoni koskee selkään, niin nytkähdän ja vaimo alkaa itkemään, koska tietää mitä se tarkoittaa. Oma tytär joka on nyt 6 vuotias, niin hän on kysynyt miksi ei ikinä nähdä sinun isää ja äitiä. Ei niitä ole ja en halua että näkee. Isäni ja äitini näin vahingossa baarissa kesällä. Äitini tuli itkien vastaan. Sanoin jos kosket, niin putoot. Isäni tuli  itkien, kun ei olla nähty 23 vuoteen. Käppänä itki ja kysy miten menee. sanoin jos kosket, niin kuolet. Mulla on vaimo ja tytär. Vaimon näet nyt mut tytärtä et ikinä. Mut jos kosket, niin kuolet. Raukka tarjos rahaa.. Vaimo sano et antakaa olla.

Mitä pahaa äitisi teki sinulle? Hänhän oli selvästi itsekin uhri joka hakattiin naama mustaksi ja pelkäsi niin paljon ettei uskaltanut tehdä mitään.

SÄÄLIPUKKI

Vierailija kirjoitti:

Moniko teistä on iskenyt takaisin ? Mun äiti oli juoppo mutta kiltti, isäpuoli taas raitis mutta väkivaltainen ja hullu. Eniten se muksi mun pikkusiskopuolta ja kerran sitten syöksyin äijän niskaan kun pyyhki siskolla lattioita, olin  niitä harvoja läskejä kasarikakaroita ja pitkäkin ikäisekseni  (semmoinen 155cm/ 65 kg pikku-amatsoni), joten isäpuoli joutui alakynteen.

Sen rodeon jälkeen äijä siirtyikin sitten pelkästään henkiseen väkivaltaan..

Itse olin liian kiltti ja arka, mutta mun isosisko hakkasi äidin kännipäissään (oli 15) niin että siltä murtui muutama luu.

Toki siitähän eukko uhriutui kun on tollanen väkivaltainen hullu tytär ja haki sääliä kaikilta tutuilta. Narsisti pahimmasta päästä. Olen miettinyt että se hakkasi meitä lapsia varmaan siksi, kun itse sai meidän isältä (ja myöhemmin isäpuolilta) turpiin ihan pienistä asioista tai jopa ilman syytä. Ehkä alitajunnaisesti kosti sen meille lapsille.

Kun sisko oli hakannut äidin niin äiti tokaisi myöhemmin "ihan oot isäs tyttö"

Oma isä ei hakannut meitä lapsia ikinä, vaikka oli väkivaltainen alkoholisti. Uutta vaimoansa sen sijaan hakkasi meidän lasten nähden jos oltiin siellä viikonloppuna, se kun on niin vaikea olla selvinpäin kun omat lapset on käymässä. Äiti hakkasi ja kuritti ihan pienestä syystä, samoin isäpuoli. Outoa miettiä näitä asioita, ei näistä oikein tule juteltua kenellekään.

375 jatkaa, luin aiempia sivuja ja siellä oli kysymyksiä. En aio hoitaa vanhenevaa äitiäni, maatkoon paskoissaan. Ainoa mikä surettaa, on veljien tilanne. He ovat kilttejä kuin lampaat ja ottavat edelleen vastaan äidin tunteenpurkaukset. Molempien liitot kaatuivat myrkylliseen äitiini, ts. vaimojen anoppiin. Äiti on veljille tärkeämpi kuin oma perhe. Äiti juoksuttaa heitä itsemurhapuheillaan, ja veljet avautuvat minulle masennuksestaan, mielialalääkkeiden käytöstä, alkoholiongelmistaan... Käsitykseni on, että äitini on sairastuttanut aikuiset veljet ja pitää heitä otteessaan tiukasti. Olen joutunut rajoittamaan välejä myös veljiin, koska en henkisesti kestä enää kuviota. Yksi on sadisti ja toiset kiltisti alamaisia, minkä minä sille voin, olkoon näin jos eivät siitä itse lähde.

Kostin äidilleni lähtöni jälkeen, tein sen anonyymisti ja niin, ettei kukaan ulkopuolinen joutunut kärsimään. Nolasin hänet muiden silmissä ja nautin hiukan sairaalla tavalla jokaisesta hetkestä. En paljastunut koskaan, vaikka äiti raivoissaan yritti selvittää, kuka häntä "kurittaa". Tämä kihisevä, musta raivo, jota hän ei voinut enää purkaa minuun, vaan johon hän meinasi tukehtua, oli balsamia haavoilleni. Hymyilin kun hän vääntelehti aggressioissaan. Koen, että olemme nyt tasoissa, oikeus on tapahtunut ja voin jatkaa elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Olin 12-vuotiaana kaverilla kylässä ja minulta kaatui kaakaolasi. Kaveri  huusi "Juokse, juokse !" selvästi peloissaan  ja   minähän painelin sukkasillani pihalle. Kaverin äiti haki minut sitten  sisään ja selitti oikein lempeään sävyyn, että kun " Tämä meidän Jaana on vähän erikoinen " ja "Eihän kukaan  vahingosta suutu!"

Seuraavana päivänä, pukuhuoneessa ennen liikuntatuntia näin  kaverin selän olevan täynnä punaisia juovia ja kun ihmettelin niitä, kaveri kääntyi katsomaan  ilmeettömästi sanoen" Ne on siitä sun kaakaostas,....idiootti". Tämän jälkeen  ystävyytemme menikin sitten poikki.

Pari vuotta  myöhemmin kuulin, että kaveri oli murtanut isänsä nenän/puhkaissut silmän/ hakannut kasvot tohjoksi( oletan että murtunut nenä on lähimpänä totuutta)!  harjanvarrella ja karannut Helsinkiin .

90-lukua tämä.

Aivan järkyttävää, ei pysty ymmärtämään millään tuollaista lasten kohtelua. Oma isäni oli vähän samanlainen. Pelkäsin pienenä kovia ääniä ja 8-v. kaverini alkoi rikkomaan ilmapalloja tahallaan, tiesin, että isä hermostuu sellaisrsta ja aloin pyytää kaveria lopettamaan. Hän ei tajunnut, lopulta itkin ja isä suutti ja sanoi, että saan selkääni. Sanoin kaverille nopeasti, että lähtisi kotiinsa, en halunnut, että hän näkee. Sitten sainkin risusta ja ihan kunnolla.

Toinen tapaus oli joulun tienoilla, pikkuveljeni oli kai 4 silloin, itkuinen ja usein kipeä. Hän itki taas jotakin, isä suuttui ja löi häntä monta kertaa paljaalle pepulle sellaisella tosi ohuella puuklapilla. Veli itki vain enemmän.

Kolmas juttu, minkä muistan, oli taas joulu, ja isällä hermot kireällä. Isä antoi selkään jostain syystä 2- ja 4-vuotialille sisaruksilleni. Nuorin veli oli ryömimisikäinen vauva, joka alkoi itkeä lattialla. En ehtinyt tai uskaltanut mennä väliin, mutta isä riisui tältä potkuhousut ja vaipat ja antoi hänellekin risusta. Olin itse 6 ja kauhuissani ja muistan ajatelleeni jotenkin niin, että meillä kotona voi näköjään tapahtua ihan mitä vaan, mitään rajaa pahuudella tai hulluudella ei ole.

Nyt aikuisena kärsin itse todella huonosta itsetunnosta ja epävarmuudesta ja annan toisten kohdella helposti itseäni huonosti. En ole lyönyt lapsiani, mutta olen huutanut heille turhasta ja suuttunut pienestä. Kadun ja suren niitä tekojani.

Isääni vihasin pitkään, hän oli ilkeä ja kiero vielä vanhanakin. Oma mieheni sanoi, ettei hän olisi tuollaisen isän kanssa missään tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistäs tässä aloittaisi..

- En laittanut hanskoja kuivumaan

- Olin kerran lähtenyt kaverille siivoamatta huonettani

- Unohdin maitopurkin pöydälle

- En osannut yhtälöä

- Toin kokeesta kuutosen kotiin

- En muistanut tiskauksen jälkeen pyyhkiä pöytätasoa

- En halunnut luokkakuvaan kampausta jota äitini tahtoi. Hän leikkasi hiukseni pois, sitä ennen repi tuppoina päästäni osan. Löi samalla puisella harjalla.

Pahoinpitelyä oli niin remmillä lyömistä, tukasta repimistä niin että hiukset lähti tuppoina, lyötiin päähän esineillä, heiteltiin tavaroilla, kuristettiin jne. Isosiskoani kuritettiin enemmän. Oli päiviä jolloin hän söi seisaaltaan (tai tyynyn päällä kun vanhemmat ei olleet kotona), koska ei pystynyt istumaan puisen tuolin päällä. Muistan vieläkin kuinka hän kiljui kun äiti hakkasi häntä. Kamalinta kyllä oli se, kun lopulta siskoni hiljeni.

Mutta pahempaa oli se, mitä tapahtui kun äiti meni nukkumaan ja isä jäi hereille. Kuuntelin kuinka siskoni raiskattiin. Minua myös käytettiin hyväksi mutta lievemmin. Sama kohtalo olisi varmaan käynyt minullekkin, ellei isä olisi jäänyt äidille kiinni. 

Olen ikuisesti vihainen äidilleni, ettei hän vienyt siskoani lääkäriin, hakenut apua. Siskoni teki itsemurhan 19-vuotiaana.

Ei ristus.

Sisko ressukka.

Lastensuojelun resurssit suomessa on todella surkealla tasolla.

Miten sinä pärjäsit?

Muistan, kuinka valvoin pienenä ja odotin. Olin noin 6-vuotias, siskoni 9-vuotias. Odotin ja pelkäsin. Kumpikaan meistä, siskoni ja minä, ei nukkunut. Me odotimme, että äiti menee nukkumaan ja kumman meistä isä valitsee. Kun äiti meni nukkumaan, isä jäi katsomaan televisiota. 

Me odotimme.

Sitten sammui televisio ja kuulimme askeleet, eteisen valo paloi ja isä seisahtui ja teki päätöstään. Aloin rukoilemaan Jumalaa, että isä tulisi huoneeseeni, koska siskoni alkoi heti itkemään kun isä avasi hänen huoneen oven. Rukoilin että isä tulisi luokseni koska siskoni aina itki. Ja kun isä meni siskoni huoneeseen, istuin sängyllä, rukoilin ja pelkäsin, oi luoja sitä pelkoa. 

Kuulen vieläkin "ei isä, älä, lopeta, ei, älä" ja välillä siskoni huusi. Isän murahtelut.

Muistan ne, muistan ikuisesti.

Mitä isäni teki minulle, hän tuli vuoteeni jalkopäähän ja alkoi tyydyttämään itseään. Hän otti alushousuni pois, ja masturboi. Joskus hän tuli makaamaan viereeni ja masturboi. 

Kun hän jäi kiinni, hän tahtoi minun masturboivan häntä. Sitten hän kietoi minut otteeseensa ja tyydytti itsensä jalkojeni väliin. Sen jälkeen hän käski minun menevän vessaan siistimään itseni. Äiti tuli vessaan, ilmeisesti hän kuuli jotain. Hän kysyi mitä täällä tapahtui ja sanoin hänelle että isä pissasi mun päälleni ja näytin spermaista vessapaperia. Äiti tajusi heti.

Hän meni huoneeseeni missä isä vielä makasi, ja alkoi huutamaan että mitä sinä teet. 

Isäni vastaus oli: "minä teen mitä minä haluan"

Ilmeisesti äiti sai isään jotain pelkoa, koska hän uhkasi poliisilla. Mutta mitään apua lääkäriltä tai terapeutilta ei kumpikaan meistä saanut. Väkivalta vain raaistui tuon jälkeen äitini taholta. Monta kertaa kuulin kuinka äitini sanoi toivovansa että olisin kuollut.

Ei sen väliä, niin minäkin. 

Olin 8-vuotias kun aloin viiltelemään itseäni. Olen kaksi kertaa yrittänyt itsemurhaa. Siskoni onnistui toisella kerralla.

Syön rauhoittavia joka päivä. En ole nukkunut ilman lääkkeitä 21 vuoteen. Elämässä on kuitenkin joitain asioita, mitkä on hyviä ja koetan jokaisesta päivästä löytää jotain nauramisen aihetta. Joskus se vain on raskasta. Kuten tänään, kun aukaisin tämän ketjun.

Hyi h*lvetti millaiset vanhemmat teillä. :( hyvä ettei äitisi hyväksynyt isänne tekoja, mutta äitisi moraalikäsitys on outo siinä mielessä että omaa väkivaltaisuuttaan piti ok:na.....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moniko teistä on iskenyt takaisin ? Mun äiti oli juoppo mutta kiltti, isäpuoli taas raitis mutta väkivaltainen ja hullu. Eniten se muksi mun pikkusiskopuolta ja kerran sitten syöksyin äijän niskaan kun pyyhki siskolla lattioita, olin  niitä harvoja läskejä kasarikakaroita ja pitkäkin ikäisekseni  (semmoinen 155cm/ 65 kg pikku-amatsoni), joten isäpuoli joutui alakynteen.

Sen rodeon jälkeen äijä siirtyikin sitten pelkästään henkiseen väkivaltaan..

Itse olin liian kiltti ja arka, mutta mun isosisko hakkasi äidin kännipäissään (oli 15) niin että siltä murtui muutama luu.

Toki siitähän eukko uhriutui kun on tollanen väkivaltainen hullu tytär ja haki sääliä kaikilta tutuilta. Narsisti pahimmasta päästä. Olen miettinyt että se hakkasi meitä lapsia varmaan siksi, kun itse sai meidän isältä (ja myöhemmin isäpuolilta) turpiin ihan pienistä asioista tai jopa ilman syytä. Ehkä alitajunnaisesti kosti sen meille lapsille.

Kun sisko oli hakannut äidin niin äiti tokaisi myöhemmin "ihan oot isäs tyttö"

Oma isä ei hakannut meitä lapsia ikinä, vaikka oli väkivaltainen alkoholisti. Uutta vaimoansa sen sijaan hakkasi meidän lasten nähden jos oltiin siellä viikonloppuna, se kun on niin vaikea olla selvinpäin kun omat lapset on käymässä. Äiti hakkasi ja kuritti ihan pienestä syystä, samoin isäpuoli. Outoa miettiä näitä asioita, ei näistä oikein tule juteltua kenellekään.

Haluan tarkentaa sen verran, että sisko ei hakannut äitiä sen takia miten se kohteli meitä lapsena, vaan siinä oli jotain muuta taustalla. En muista mikä syy oli mistä niille tuli riita, mutta uskon että lapsuus vaikutti siihen että sisko pystyi hakkaamaan oman äidin melko pahasti. Jos äiti olisi ollut rakas ja tärkeä niin tuskin olisi hakannut. Mutta tavallaan sai maistaa omaa lääkettä.

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni piiskasi minua , välillä hän viilteli käsiäni ja väitti että olen itse viillellyt.Kerran hän kaatoi kiehuvaa vettä selkääni.yksi päivä hän pakotti minut hankeen alusvaatteisillaan.iltaisin hän sitoi minut sänkyyn jossa laskin pelosta alleni

Älkää keksikö näitä tarinoita. Tämä on päivänselvä feikki.

Itsekin tähän ketjuun kirjoittaneena en voi kuin ihmetellä, miten monta meitä on, ja miten RAAKAA kohtelua lapset voivatkaan saada vanhemmiltaan. Kylmää, sadistista, välinpitämätöntä, raakaa.

Ja meitä on niin monta. En ollut edes tajunnut miten yleistä tämä on ollut. Ja on ehkä vieläkin, tosin tänä päivänä naapurit puuttuvat ehkä herkemmin kuin meidän lapsuuksiemme "not my business"-aikana.

Tää melkein huutais jotain Me too -kampanjan kaltaista ulostuloa. Voisiko se vaikuttaa mihinkään? Herättää ihmisiä parempaan vanhemmuuteen, tajuamaan että lapset eivät ole eläimiä eivätkä tavaroita, vaan oikeita ihmisiä ja perheenjäseniä?

Suuri, suuri sydän teille kaikille, jotka olette joutuneet rämpimään läpi helvetin tullaksenne vanhempianne paremmiksi aikuisiksi <3 sanat eivät riitä kuvaamaan sitä myötätuntoa, mitä nämä tarinat herättävät. Ja mikä mieletön voima on ihmisenlapsessa, että kaikesta huolimatta, kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti, kasvaa ja selviää <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 12-vuotiaana kaverilla kylässä ja minulta kaatui kaakaolasi. Kaveri  huusi "Juokse, juokse !" selvästi peloissaan  ja   minähän painelin sukkasillani pihalle. Kaverin äiti haki minut sitten  sisään ja selitti oikein lempeään sävyyn, että kun " Tämä meidän Jaana on vähän erikoinen " ja "Eihän kukaan  vahingosta suutu!"

Seuraavana päivänä, pukuhuoneessa ennen liikuntatuntia näin  kaverin selän olevan täynnä punaisia juovia ja kun ihmettelin niitä, kaveri kääntyi katsomaan  ilmeettömästi sanoen" Ne on siitä sun kaakaostas,....idiootti". Tämän jälkeen  ystävyytemme menikin sitten poikki.

Pari vuotta  myöhemmin kuulin, että kaveri oli murtanut isänsä nenän/puhkaissut silmän/ hakannut kasvot tohjoksi( oletan että murtunut nenä on lähimpänä totuutta)!  harjanvarrella ja karannut Helsinkiin .

90-lukua tämä.

Aivan järkyttävää, ei pysty ymmärtämään millään tuollaista lasten kohtelua. Oma isäni oli vähän samanlainen. Pelkäsin pienenä kovia ääniä ja 8-v. kaverini alkoi rikkomaan ilmapalloja tahallaan, tiesin, että isä hermostuu sellaisrsta ja aloin pyytää kaveria lopettamaan. Hän ei tajunnut, lopulta itkin ja isä suutti ja sanoi, että saan selkääni. Sanoin kaverille nopeasti, että lähtisi kotiinsa, en halunnut, että hän näkee. Sitten sainkin risusta ja ihan kunnolla.

Toinen tapaus oli joulun tienoilla, pikkuveljeni oli kai 4 silloin, itkuinen ja usein kipeä. Hän itki taas jotakin, isä suuttui ja löi häntä monta kertaa paljaalle pepulle sellaisella tosi ohuella puuklapilla. Veli itki vain enemmän.

Kolmas juttu, minkä muistan, oli taas joulu, ja isällä hermot kireällä. Isä antoi selkään jostain syystä 2- ja 4-vuotialille sisaruksilleni. Nuorin veli oli ryömimisikäinen vauva, joka alkoi itkeä lattialla. En ehtinyt tai uskaltanut mennä väliin, mutta isä riisui tältä potkuhousut ja vaipat ja antoi hänellekin risusta. Olin itse 6 ja kauhuissani ja muistan ajatelleeni jotenkin niin, että meillä kotona voi näköjään tapahtua ihan mitä vaan, mitään rajaa pahuudella tai hulluudella ei ole.

Nyt aikuisena kärsin itse todella huonosta itsetunnosta ja epävarmuudesta ja annan toisten kohdella helposti itseäni huonosti. En ole lyönyt lapsiani, mutta olen huutanut heille turhasta ja suuttunut pienestä. Kadun ja suren niitä tekojani.

Isääni vihasin pitkään, hän oli ilkeä ja kiero vielä vanhanakin. Oma mieheni sanoi, ettei hän olisi tuollaisen isän kanssa missään tekemisissä.

Ei jumalauta...tuo vauvan piiskaaminen :(. En kestä... tosin minuakin pahoinpideltiin vauvasta asti, mm ravisteltiin. Miten sinun piiskatut sisarukset voivat, ovatko selvinneet lapsuudesta?

Kakkapylly-gootilla mopo keulii ja pahasti, olisko iltalääkkeiden aika?

Paljon on tänne varmaan jätetty kertomattakin, niin hullua on ollut. Kaikki eivät selviä siitä hengissä.

Vierailija kirjoitti:

Kakkapylly-gootilla mopo keulii ja pahasti, olisko iltalääkkeiden aika?

Olisko äitihullu samaan aikaan "yksi lensi yli käenpesän"- jonossa. https://www.vauva.fi/keskustelu/3077170/jos-tullut-loukatuksi-siita-mil…

En edes muista pienintä syytä. Varmaan joku ihan vastaan sanominen. Tai yksi oli sellainen, että rikoin leikin timmellyksessä vahingossa äitipuolen kukkaruukun, mistä tämä veti kauheet draamat päälle. Isä raivostui nanosekunnissa, vei arestiin huoneeseeni ja sanoi, että saan tunnin välein selkään tästä kauheasta rikoksesta. Olin neljä vuotias ja kirjaimellisesti isä tuli ja antoi selkään, tunnin välein, kunnes vanhemmat sisarukseni saivat itkemällä isäni lopettamaan. Tullapöllyjä ja selkäsaunoja annettiin ihan kaikesta mahdollisesta. Siskon isä hakkasi ihan kunnolla myöhästymisen takia, joka ei ollut siskoni syy. Minua yritettiin teini-iläisenä repiä hiuksista yläkertaan, kun olin tehnyt kuumeessa ruokaa itselleni ja jättänyt pannun tiskaamatta. Jätin tiskaamisen siitä syystä, että jouduin sen tiskaamaan itse ennen ruoan laittoa, äitipuoli oli tehnyt ruokaa sisarpuolilleni, mutta ei minulle, vaikka olin tosiaan jossain 39 asteen kuumeessa. Tuli huoneeseeni raivoamaan, että minun pitäisi siivota jälkeni ja kieltäydyin, koska olin jo joutunut siivoamaan hänen jälkiään. Otti sitten hiuksista kiinni ja yritti väkipakolla repiä portaat yläkertaan, minä pidin kaiteesta kaksin käsin kiinni ja sanoin, että vaikka repii hiukset irti niin minä en hänen paskojaan siivoa :D. Jätti tämän jälkeen rauhaan, kun tajusi, ettei saa minua edes väkivallalla yläkertaan. Oli mahtava ja voimakas tunne tuosta episodista, oikeasti :D.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moniko teistä on iskenyt takaisin ? Mun äiti oli juoppo mutta kiltti, isäpuoli taas raitis mutta väkivaltainen ja hullu. Eniten se muksi mun pikkusiskopuolta ja kerran sitten syöksyin äijän niskaan kun pyyhki siskolla lattioita, olin  niitä harvoja läskejä kasarikakaroita ja pitkäkin ikäisekseni  (semmoinen 155cm/ 65 kg pikku-amatsoni), joten isäpuoli joutui alakynteen.

Sen rodeon jälkeen äijä siirtyikin sitten pelkästään henkiseen väkivaltaan..

Mua otti päähän, että olin niin lammas ja kiltiksi oppinut, että en koskaan nostanut kättäni äitiäni vastaan hänen mellastaessaan ja lyödessään. Sehän oli lupa jatkaa.

Muistan, että samanikäinen kaverini uskalsi ja sai sen lyömisen loppumaan. Hänen äitinsä löi jollain (en muista mikä se oli rätti vai harja tms) mutta kaverini nappasi kiinni siitä ja vetäisi takaisin. Minä en olisi ikinä uskaltanut.

Naapurissa asui 13-v tyttökaverini, jota hänen isänsä pahoinpiteli jatkuvasti. Kerran tämä ystäväni hakkasi juopon ja väkivaltaisen isänsä todella pahasti. Tämä isä ei enää sen jälkeen hakannut lastaan.  

Olen kirjoittanut tähän ketjuun monta asiaa, jotka minulle ovat tapahtuneet.

Muutin tosiaan pois kotoa 17-vuotiaana ja olin käynyt töissä 15-vuotiaasta, koska olin kuulemma niin tyhmä ettei minua kannata kouluttaa.

Sitten tuli kesäloma duunista. Duunissa oli kivoja aikuisia ihmisiä jotka kyselivät mitä aion lomalla tehdä. Kerroin lähteväni maalle vanhempien kotiin. He olivat siitä iloisia, että pääsen äidin hoiviin.

Totuus olikin se, että äitini karjui minulle että mitä tänne tulet lomailemaan ja ruokapöytään ei ainakaan sitten tule. Mä olin pienipalkkainen, kouluttamaton ihminen muutenkin, rahaa ei olisi ollut lomailla missään. En uskaltanut vaatia mitään, isä ei jaksanut sanoa mitään äidille joka raivosi. Olin siis alaikäinen vaikka en asunut enää kotona. Sain sitten sen verran pyörää lainaksi, että poljin kylän kauppaan ostamaan itselleni eväitä, jotka säilyvät, mm hapakorppua ja sulatejuustoa. Vietin muutaman päivän siellä ja katsoin että parempi on nyt lähteä takaisin alivuokralaisasuntooni kaupungissa. Kävin kirjastossa ja luin loppuillan.

Äitini ei ikinä esitellyt itseään äidiksi soittaessaan. Ei sanonut, että äiti täällä hei. Sanoi paikannimen josta soittaa682.