Väkivaltalapsuuden omaavat: mikä on ollut pienin syy saada selkäsauna?

Helkkari, tekisi mieli nostaa syyte hullua isääni vastaan. On väärin että rikos vanhenee kymmenessä vuodessa. Jos olet esim hyväksikäytetty nelivuotias, niin se kymmenen vuotta kun on kulunut, olet vasta 14. Ei sen ikäinen osaa aloittaa oikeusprosessia.

Siinä vaiheessa kun itsekin tajusin että minua on kohdeltu sadistisen rikollisesti, olin lähes kolmekymppinen ja se 10 vuotta ehtinyt kulua umpeen.

Saisin todisteetkin kasaan (sisarukset, koulukaverit, naapurit) mutta syytettä ei voi nostaa. Ainoastaan murha ei rikoksena vanhene.

Onko kenenkään hakkaajaisä (tai äiti) kunnostautunut isovanhempana? Hypoteesini on että paska, väkivaltainen, piittaamaton ja kaltoinkohteleva vanhempi on samanlainen paskapää isovsnhempanakin.

Näin ainakin omani. Eivät välitä, eivät halua tavata, eivät koskaan ole ostaneet mitään lahjoja lapsilleni ja ristiäisissä ja synttäreillä ei olla käyty. Tietenkään eivät hoida eikä auta - en hoitoon antaisikaan, mutta jo raskausaikana soittivat ja haukkuivat minut, kysyivät että olihan se vahinko, ja samaan lauseeseen ilmoittivat että he ei sitten hoida vaikka mikä tulisi.

Sen verran on yhteyttä harvoin ollut että laitoin kuvia lapsista - vanhemmat soitti ja haukkui lapset vammaisen näköisiksi (ovat normaaleita lapsia).

Muille kyllä teeskentelevät että ovat isovanhrmpina niiiin aktiivisia ja lasten elämässä.

Paskat mitä valehtelua, nuorintani eivät ole nähneet ikinä js keskimmäisenkin vain kerran. Isovanhemmuus heiltä on vain haukkumista ja vittuilua. Todellinen vanhemmuutta tukeva voimavara siis!

Up!

Samanlaisia kaltoinkohtelijoita vanhempani ovat vanhuksina minua kohtaan, kuin lapsena ollessani. Jotain tekevät enemmän ja toista vähemmän. Minun mustamaalaamiseni valheineen ja haukkumiseni lisääntyivät, kun en halunnut heidän kanssaan olla enää missään tekemisissä. Sukulaisilta kuulee kummallisuuksia. Kaikki, ihan kaikki materiaali lapsuuden päiväkirjoja ja piirustuksiani myöten, jonka hävittäminen sattuisi minuun, he hävittävät. Kostaakseen vahvuuteni ja narsistien vallan alle alistumattomuuteni. Eivät ota huomioon, että olen täysin riippumaton heistä ja olen kaiken jättänyt taakseni suojellakseni itseäni. Turhaa työtä tekevät, mutta tehköön. Fyysinen väkivalta on loppu, koska ruumiini on tavoittamattomissa.

Jos yhtäkkiä olisinkin vanhempieni kanssa tekemisissä, istuttaisivat minut kahvipöytään, olisivat kuin mitään ei olisi tapahtunut. Äiti kehuisi tekemäänsä voileipäkakkua ja kertoisi ivallisesti naureskellen saman tarinan, kuinka lapsena yritin leipoa pullia niissä epäonnistuen. Minun elämästäni ei kysytä mitään, vanhemmat toistavat kilpaa millaista oli heidän lapsuudessaan ja perään viimeisimmästä ulkomaanmatkastaan. Isä poistuisi paikalta ja äiti alkaisi samanlaisen jankutuksen itsestään ja muita syyttäen omista virheistään, kuten palstalla riehuva kivikissaäiti. Kuolisin, jos sitä samaa narsistista jauhantaa pitäisi vielä joskus kuunnella. Onneksi ovat superrikkaita ja minä köyhä, niin voivat hankkia itselleen prinssejä ja prinsessoja palvelemaan heitä hautajaisiin asti, rahalla. Voimia kaikille kaltoinkohdelluille, ollan selvitty!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni piiskasi minua , välillä hän viilteli käsiäni ja väitti että olen itse viillellyt.Kerran hän kaatoi kiehuvaa vettä selkääni.yksi päivä hän pakotti minut hankeen alusvaatteisillaan.iltaisin hän sitoi minut sänkyyn jossa laskin pelosta alleni

Älkää keksikö näitä tarinoita. Tämä on päivänselvä feikki.

Minustakin muutama feikki on tähän ketjuun tullut.

Yskin liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko kenenkään hakkaajaisä (tai äiti) kunnostautunut isovanhempana? Hypoteesini on että paska, väkivaltainen, piittaamaton ja kaltoinkohteleva vanhempi on samanlainen paskapää isovsnhempanakin.

Näin ainakin omani. Eivät välitä, eivät halua tavata, eivät koskaan ole ostaneet mitään lahjoja lapsilleni ja ristiäisissä ja synttäreillä ei olla käyty. Tietenkään eivät hoida eikä auta - en hoitoon antaisikaan, mutta jo raskausaikana soittivat ja haukkuivat minut, kysyivät että olihan se vahinko, ja samaan lauseeseen ilmoittivat että he ei sitten hoida vaikka mikä tulisi.

Sen verran on yhteyttä harvoin ollut että laitoin kuvia lapsista - vanhemmat soitti ja haukkui lapset vammaisen näköisiksi (ovat normaaleita lapsia).

Muille kyllä teeskentelevät että ovat isovanhrmpina niiiin aktiivisia ja lasten elämässä.

Paskat mitä valehtelua, nuorintani eivät ole nähneet ikinä js keskimmäisenkin vain kerran. Isovanhemmuus heiltä on vain haukkumista ja vittuilua. Todellinen vanhemmuutta tukeva voimavara siis!

Ei todellakaan kiinnosta roikkua väkivalta-isässäni odottaen mitään isovanhemmuutta! Äidin kanssa ihan OK välit, tietenkin se käytökseen vaikuttaa kun on sellaisen ihmisen kanssa naimisissa millaisen on. Pelon takia ei siis eroa.

Vierailija kirjoitti:

Samanlaisia kaltoinkohtelijoita vanhempani ovat vanhuksina minua kohtaan, kuin lapsena ollessani. Jotain tekevät enemmän ja toista vähemmän. Minun mustamaalaamiseni valheineen ja haukkumiseni lisääntyivät, kun en halunnut heidän kanssaan olla enää missään tekemisissä. Sukulaisilta kuulee kummallisuuksia. Kaikki, ihan kaikki materiaali lapsuuden päiväkirjoja ja piirustuksiani myöten, jonka hävittäminen sattuisi minuun, he hävittävät. Kostaakseen vahvuuteni ja narsistien vallan alle alistumattomuuteni. Eivät ota huomioon, että olen täysin riippumaton heistä ja olen kaiken jättänyt taakseni suojellakseni itseäni. Turhaa työtä tekevät, mutta tehköön. Fyysinen väkivalta on loppu, koska ruumiini on tavoittamattomissa.

Jos yhtäkkiä olisinkin vanhempieni kanssa tekemisissä, istuttaisivat minut kahvipöytään, olisivat kuin mitään ei olisi tapahtunut. Äiti kehuisi tekemäänsä voileipäkakkua ja kertoisi ivallisesti naureskellen saman tarinan, kuinka lapsena yritin leipoa pullia niissä epäonnistuen. Minun elämästäni ei kysytä mitään, vanhemmat toistavat kilpaa millaista oli heidän lapsuudessaan ja perään viimeisimmästä ulkomaanmatkastaan. Isä poistuisi paikalta ja äiti alkaisi samanlaisen jankutuksen itsestään ja muita syyttäen omista virheistään, kuten palstalla riehuva kivikissaäiti. Kuolisin, jos sitä samaa narsistista jauhantaa pitäisi vielä joskus kuunnella. Onneksi ovat superrikkaita ja minä köyhä, niin voivat hankkia itselleen prinssejä ja prinsessoja palvelemaan heitä hautajaisiin asti, rahalla. Voimia kaikille kaltoinkohdelluille, ollan selvitty!

Ihan kuin minun kirjoittamani. Sillä erotuksella, että isäni on jo kuollut.

Kerrotaan kahvipöydässä sisarusten urotekoja ja matkoista ja työpaikoista tms. mutta jos itse yritän kertoa vastaavaa, äiti alkaa puhua päälle ja lähtee pöydästä tms, muistaa jonkin asian mikä pitääkin just nyt hoitaa. Jokin nolausasia otetaan esiin. Sillä kiusataan, vaikka näkee että en halua kuulla TAAS sitä samaa. Ei todellakaan oteta esille jotain onnistumistani, koska ne on jo unohdettu. Oliko niitä edes? Ei muisteta kuin harvat ja valitut asiat.

Hän on niin voimakas ihminen. Hän saa puhua omassa kodissaan mitä lystää ja kenestä lystää ja kuinka vain haluaa.

Äiti on vanhus, itselläni aikuiset lapset. Pidin yhteyttä aikaisemmin lasten vuoksi. Nyt huono suhteemme on alkanut paljastua ja hän kutsuu yhtä lapsistani kylään. Ei muita. Suosikin tyyppinen saa käydä. Minä aion muistuttaa kyläilijää siitä, että katsoo mitä puhuu, arvioi tarkasti aiheet ja sen, mitä kenestäkin mainitsee. Itse en aio kysellä visiitin kulkua. Kyllä hän sitten kertoo jos on jotain kerrottavaa. Epäilen hieman, että nyt on alkanut tulla säälinkeruun aika.

Vierailija kirjoitti:

Isäni joka oli outo GOOTTI..vei minut synttäreideni kunniaksi katsomaan Cheekkiä ja profeettoja..Häpesin isääni silmät päästään, kun hän seisoi vieressäni pitkässä mustassa nahkatakissa..Vihaan isääni....kehtasi vielä kysyä oliko hyvä keikka.

Tiedätkö, sinulla on nyt selvästi vähän vakavampiakin ongelmia. Riehumisesi juuri tässä väkivaltaa lapsina kokeneiden ketjussa paljastaa kaiken: Sinulla on jostain syystä hirveän paha olla ja aihepiiri triggeröi sinua valtavasti. Voin lyödä vetoa, että olet itsekin joutunut kasvamaan epävakaassa perheessä, mutta et ole vielä kyennyt myöntämään sitä itsellesi, joten tämä provoilu on ainoa sietämäsi tapa käsitellä asiaa nykyhetkellä.

Olet todennäköisesti mies (voin toki olla väärässäkin), joten olet vieläkin vahvemmin oppinut olemaan puhumatta tunteistasi ja hautaamaan ne sisääsi, koska pelkäät heikkoutta itsessäsi. Alitajuntasi viestittää, että totuuden suora, rehellinen kohtaaminen tekisi aivan liian kipeää sinulle.

Toivon tosissani, että kykenet pikkuhiljaa ottamaan ensimmäisiä askeliasi tuon pelon kynnyksen yli ja alat kysyä itseltäsi kysymyksiä, kuten vaikka "miksi koen näin kovaa tarvetta trollailla väkivaltaketjussa, miten asia koskettaa minua".

Myöntäminen on eheytymisen alku ja edellytys. Mitä ikinä oletkaan kokenut, et ole ansainnut sitä. Et vaikka olisit ollut "tuhmakin". Tai peräti "paha". Lapsen moraali ja empatiakyky kehittyy vuovaikutussuhteessa lähiaikuisten kanssa, ja jos lähiaikuiset ovat sairaita lapsellakin on suuri riski sairastua psyykkisesti tai jopa kehittyä persoonallisuushäiriöiseksi.

Kaikkea hyvää sinulle ja matkallesi kohti parempaa itsetuntemusta ja tulevaisuutta!

Arvasin että joku alkaa huutamaan provoa ja ”kalajuttua”. Onhan nämä niin kauheita ja rankkoja asioita että helpompi suojella omaa mieltään ajattelemalla asia provoksi eikä todeksi. On inhimillistä pistää pää pensaaseen ja silmät kiinni, pääsee itse helpommalla.

Mutta meitä rääkättyjä tuo oikeastasn loukkaa sillä se vähättelee järkyttäviä kokemuksiamme. Olen yksi ketjuun vastanneista ja kokemani jatkuva väkivalta oli oikeasti aivan sadistista ja mielipuolista, ja sille ei ollut mitään syytä omassa käytöksessäni. Olin luonnevikaisen isäni nyrkkeilysäkki johon hullu isäni purki vimmaisen raivonsa. Väkivalta ei ollut siis kasvatusväkivaltaa, niinkuin joku haukkui (”olit kuitenkin juoppo ja tupakoiva ja uhmakas”).

Munun elämänioli täyttä helvettiä, ja osin on sitä vieläkin. Pelko ja kauhu, tuska ja hätä ei helpota koskaan.

Uppista!

Vierailija kirjoitti:

Arvasin että joku alkaa huutamaan provoa ja ”kalajuttua”. Onhan nämä niin kauheita ja rankkoja asioita että helpompi suojella omaa mieltään ajattelemalla asia provoksi eikä todeksi. On inhimillistä pistää pää pensaaseen ja silmät kiinni, pääsee itse helpommalla.

Mutta meitä rääkättyjä tuo oikeastasn loukkaa sillä se vähättelee järkyttäviä kokemuksiamme. Olen yksi ketjuun vastanneista ja kokemani jatkuva väkivalta oli oikeasti aivan sadistista ja mielipuolista, ja sille ei ollut mitään syytä omassa käytöksessäni. Olin luonnevikaisen isäni nyrkkeilysäkki johon hullu isäni purki vimmaisen raivonsa. Väkivalta ei ollut siis kasvatusväkivaltaa, niinkuin joku haukkui (”olit kuitenkin juoppo ja tupakoiva ja uhmakas”).

Munun elämänioli täyttä helvettiä, ja osin on sitä vieläkin. Pelko ja kauhu, tuska ja hätä ei helpota koskaan.

Onhan tuo selvästi keksitty tuo juttu, jossa isä on viillellyt tyttärensä käsivarsia. Haloo. :D Uskon silti 99 % tämän keskustelun kertomuksista.

Vierailija kirjoitti:

Arvasin että joku alkaa huutamaan provoa ja ”kalajuttua”. Onhan nämä niin kauheita ja rankkoja asioita että helpompi suojella omaa mieltään ajattelemalla asia provoksi eikä todeksi. On inhimillistä pistää pää pensaaseen ja silmät kiinni, pääsee itse helpommalla.

Mutta meitä rääkättyjä tuo oikeastasn loukkaa sillä se vähättelee järkyttäviä kokemuksiamme. Olen yksi ketjuun vastanneista ja kokemani jatkuva väkivalta oli oikeasti aivan sadistista ja mielipuolista, ja sille ei ollut mitään syytä omassa käytöksessäni. Olin luonnevikaisen isäni nyrkkeilysäkki johon hullu isäni purki vimmaisen raivonsa. Väkivalta ei ollut siis kasvatusväkivaltaa, niinkuin joku haukkui (”olit kuitenkin juoppo ja tupakoiva ja uhmakas”).

Munun elämänioli täyttä helvettiä, ja osin on sitä vieläkin. Pelko ja kauhu, tuska ja hätä ei helpota koskaan.

Itse olin toinen, joka sanoi (laitan lainaukset alle) yhdestä viestistä provo, ja joku muukin oli mitä epäilin. Se kerrontatyyli vaan oli sellaista, että sai epäilemään provoksi. Uskon kyllä suurimman osan ja itsekin olen kärsinyt koko lapseuuteni perheväkivallasta ja sen seurauksista. Pitkäaikainen terapiatyöskentely kyllä on auttanut.

Tummennetulla provo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni piiskasi minua , välillä hän viilteli käsiäni ja väitti että olen itse viillellyt.Kerran hän kaatoi kiehuvaa vettä selkääni.yksi päivä hän pakotti minut hankeen alusvaatteisillaan.iltaisin hän sitoi minut sänkyyn jossa laskin pelosta alleni

Älkää keksikö näitä tarinoita. Tämä on päivänselvä feikki.

Minustakin muutama feikki on tähän ketjuun tullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvasin että joku alkaa huutamaan provoa ja ”kalajuttua”. Onhan nämä niin kauheita ja rankkoja asioita että helpompi suojella omaa mieltään ajattelemalla asia provoksi eikä todeksi. On inhimillistä pistää pää pensaaseen ja silmät kiinni, pääsee itse helpommalla.

Mutta meitä rääkättyjä tuo oikeastasn loukkaa sillä se vähättelee järkyttäviä kokemuksiamme. Olen yksi ketjuun vastanneista ja kokemani jatkuva väkivalta oli oikeasti aivan sadistista ja mielipuolista, ja sille ei ollut mitään syytä omassa käytöksessäni. Olin luonnevikaisen isäni nyrkkeilysäkki johon hullu isäni purki vimmaisen raivonsa. Väkivalta ei ollut siis kasvatusväkivaltaa, niinkuin joku haukkui (”olit kuitenkin juoppo ja tupakoiva ja uhmakas”).

Munun elämänioli täyttä helvettiä, ja osin on sitä vieläkin. Pelko ja kauhu, tuska ja hätä ei helpota koskaan.

Itse olin toinen, joka sanoi (laitan lainaukset alle) yhdestä viestistä provo, ja joku muukin oli mitä epäilin. Se kerrontatyyli vaan oli sellaista, että sai epäilemään provoksi. Uskon kyllä suurimman osan ja itsekin olen kärsinyt koko lapseuuteni perheväkivallasta ja sen seurauksista. Pitkäaikainen terapiatyöskentely kyllä on auttanut.

Tummennetulla provo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni piiskasi minua , välillä hän viilteli käsiäni ja väitti että olen itse viillellyt.Kerran hän kaatoi kiehuvaa vettä selkääni.yksi päivä hän pakotti minut hankeen alusvaatteisillaan.iltaisin hän sitoi minut sänkyyn jossa laskin pelosta alleni

Älkää keksikö näitä tarinoita. Tämä on päivänselvä feikki.

Minustakin muutama feikki on tähän ketjuun tullut.

Vierailija

386/395

klo 19:32 | 19.1.2018

(Oisko tämä myös provo ja vielä saman kirjoittama? Piiskaaminen & tullut seuraus? alle laskeminen ja vaipat)

Minun äitini piiskasi minua niin että veri lensi..sitten sain siivota veret..hän piiskasi minua aina kylpyhuoneessa , että veli ei nähnyt.En pysty käymään normaalisti vessassa vaan joudun käyttämään aikuisten vaippoja.

__

Ehkä tämäkin saman kirjoittama ja provo: "

Vierailija

389/395

klo 19:37 | 19.1.2018

Minun äitini nauroi minulle ja haukkui läskiksi.Söin suruuni kaiken mitä kotoa löytyi..Äiti löi kun olin syönyt viimeisen lauantaimakkaran siivun ja haukkui ahneeksi possuksi (ei samat teemat, mutte ei välejä pisteiden jälkeen) Kerrotaan vaan juttu, mutta viesteissä ei ole mitään henkilökohtaista (ihan kuin ei olisi itse koettu). "

Alkaa samalla tavalla: "minun äitini..."

sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvasin että joku alkaa huutamaan provoa ja ”kalajuttua”. Onhan nämä niin kauheita ja rankkoja asioita että helpompi suojella omaa mieltään ajattelemalla asia provoksi eikä todeksi. On inhimillistä pistää pää pensaaseen ja silmät kiinni, pääsee itse helpommalla.

Mutta meitä rääkättyjä tuo oikeastasn loukkaa sillä se vähättelee järkyttäviä kokemuksiamme. Olen yksi ketjuun vastanneista ja kokemani jatkuva väkivalta oli oikeasti aivan sadistista ja mielipuolista, ja sille ei ollut mitään syytä omassa käytöksessäni. Olin luonnevikaisen isäni nyrkkeilysäkki johon hullu isäni purki vimmaisen raivonsa. Väkivalta ei ollut siis kasvatusväkivaltaa, niinkuin joku haukkui (”olit kuitenkin juoppo ja tupakoiva ja uhmakas”).

Munun elämänioli täyttä helvettiä, ja osin on sitä vieläkin. Pelko ja kauhu, tuska ja hätä ei helpota koskaan.

Itse olin toinen, joka sanoi (laitan lainaukset alle) yhdestä viestistä provo, ja joku muukin oli mitä epäilin. Se kerrontatyyli vaan oli sellaista, että sai epäilemään provoksi. Uskon kyllä suurimman osan ja itsekin olen kärsinyt koko lapseuuteni perheväkivallasta ja sen seurauksista. Pitkäaikainen terapiatyöskentely kyllä on auttanut.

Tummennetulla provo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni piiskasi minua , välillä hän viilteli käsiäni ja väitti että olen itse viillellyt.Kerran hän kaatoi kiehuvaa vettä selkääni.yksi päivä hän pakotti minut hankeen alusvaatteisillaan.iltaisin hän sitoi minut sänkyyn jossa laskin pelosta alleni

Älkää keksikö näitä tarinoita. Tämä on päivänselvä feikki.

Minustakin muutama feikki on tähän ketjuun tullut.

Vierailija

386/395

klo 19:32 | 19.1.2018

(Oisko tämä myös provo ja vielä saman kirjoittama? Piiskaaminen & tullut seuraus? alle laskeminen ja vaipat)

Minun äitini piiskasi minua niin että veri lensi..sitten sain siivota veret..hän piiskasi minua aina kylpyhuoneessa , että veli ei nähnyt.En pysty käymään normaalisti vessassa vaan joudun käyttämään aikuisten vaippoja.

__

Ehkä tämäkin saman kirjoittama ja provo: "

Vierailija

389/395

klo 19:37 | 19.1.2018

Minun äitini nauroi minulle ja haukkui läskiksi.Söin suruuni kaiken mitä kotoa löytyi..Äiti löi kun olin syönyt viimeisen lauantaimakkaran siivun ja haukkui ahneeksi possuksi (ei samat teemat, mutte ei välejä pisteiden jälkeen) Kerrotaan vaan juttu, mutta viesteissä ei ole mitään henkilökohtaista (ihan kuin ei olisi itse koettu). "

Alkaa samalla tavalla: "minun äitini..."

sama

Menin sotkemaan sitten viestini eli tätä epäilin provoksi.

389/395

klo 19:37 | 19.1.2018

Minun äitini nauroi minulle ja haukkui läskiksi.Söin suruuni kaiken mitä kotoa löytyi..Äiti löi kun olin syönyt viimeisen lauantaimakkaran siivun ja haukkui ahneeksi possuksi

Joo, noissa on samaa tyyliä kuin kakkapyllyn teksteissä :) kakkapylly-gootti taisi nyt saada kuitenkin tarpeekseen ja katosi?

Up

Alkoholisti-isäpuoli (en kyllä ikinä isäpuoleksi kutsunut, se oli vaan Jussi) oli viikonloppujuoppo ja kännissä väkivaltainen, krapulassa myös. Tukistukset, haulikolla takaa-ajot, remmiselkäsaunat siis jokaviikkoista normisettiä, ja näitä rangaistuksia jaettiin jos esim. ei reagoinut tarpeeksi nopeasti, kun herätti viikonloppuna aamuneljältä kantamaan puuliiteristä puita.

Eniten kuitenkin surettaa vieläkin seuraava tapahtuma: 

Soitin kerran viululäksyjä, meteli oli kuulemma kova vaikka yritin hiljaa soittaa omassa huoneessa ovi kiinni. Heitti mut ensin tukasta seinään ja veti sen jälkeen rangaistukseksi mun kultakalan vessanpöntöstä alas. Olin yksinäinen, lihava ja ujo lapsi, ja tuo kultakala oli tyyliin mun ainut ystävä. Olin myös säästänyt siihen viikkorahoista (lapsen ajantajussa) kauan. 

age is just a number kirjoitti:

Alkoholisti-isäpuoli (en kyllä ikinä isäpuoleksi kutsunut, se oli vaan Jussi) oli viikonloppujuoppo ja kännissä väkivaltainen, krapulassa myös. Tukistukset, haulikolla takaa-ajot, remmiselkäsaunat siis jokaviikkoista normisettiä, ja näitä rangaistuksia jaettiin jos esim. ei reagoinut tarpeeksi nopeasti, kun herätti viikonloppuna aamuneljältä kantamaan puuliiteristä puita.

Eniten kuitenkin surettaa vieläkin seuraava tapahtuma: 

Soitin kerran viululäksyjä, meteli oli kuulemma kova vaikka yritin hiljaa soittaa omassa huoneessa ovi kiinni. Heitti mut ensin tukasta seinään ja veti sen jälkeen rangaistukseksi mun kultakalan vessanpöntöstä alas. Olin yksinäinen, lihava ja ujo lapsi, ja tuo kultakala oli tyyliin mun ainut ystävä. Olin myös säästänyt siihen viikkorahoista (lapsen ajantajussa) kauan. 

Voi ei! Olen kovin pahoillani, halaus! Ymmärtän hyvin että kurjassa kodissa pienikin lemmikki on äärettömän tärkeä ja rakas kiintymyksen kohde lapselke.

Vierailija kirjoitti:

age is just a number kirjoitti:

Alkoholisti-isäpuoli (en kyllä ikinä isäpuoleksi kutsunut, se oli vaan Jussi) oli viikonloppujuoppo ja kännissä väkivaltainen, krapulassa myös. Tukistukset, haulikolla takaa-ajot, remmiselkäsaunat siis jokaviikkoista normisettiä, ja näitä rangaistuksia jaettiin jos esim. ei reagoinut tarpeeksi nopeasti, kun herätti viikonloppuna aamuneljältä kantamaan puuliiteristä puita.

Eniten kuitenkin surettaa vieläkin seuraava tapahtuma: 

Soitin kerran viululäksyjä, meteli oli kuulemma kova vaikka yritin hiljaa soittaa omassa huoneessa ovi kiinni. Heitti mut ensin tukasta seinään ja veti sen jälkeen rangaistukseksi mun kultakalan vessanpöntöstä alas. Olin yksinäinen, lihava ja ujo lapsi, ja tuo kultakala oli tyyliin mun ainut ystävä. Olin myös säästänyt siihen viikkorahoista (lapsen ajantajussa) kauan. 

Voi ei! Olen kovin pahoillani, halaus! Ymmärtän hyvin että kurjassa kodissa pienikin lemmikki on äärettömän tärkeä ja rakas kiintymyksen kohde lapselke.

Kiitos <3 Suurin haaveeni oli koira, mutta sitä ei tietysti saanut hankkia. Kultakala sitten... Jälkikäteen ajateltuna, ehkä hyvä ettei ollut koira! o_0 

Onneksi mutsi tajusi jättää tyypin kun olin 13-v, ja....sitten sain sen koirankin!!! Eli tavallaan onnellinen loppu kuuden vuoden helvetille. Surettaa ja säälittää niitten puolesta, jotka koko lapsuutensa päivittäin ovat moisesta joutuneet kärsimään. Voimia meille kaikille <3