Oli suuri virhe ottaa koira

Kannattaisi aina ottaa kunnolla selvää koiraroduista ennen hankintaa. 

 Harva koira on jo "valmiiksi pilalla", mutta voi mennä "pilalle" osaamattomissa käsissä tai muuten väärässä koulutuksessa tai sen koulutuksen puutteen vuoksi. Sosiaalistaminen on tosi tärkeää pennulle ja jos se jää tekemättä niin sitä on vaikeaa jälkeenpäin korjata. Sen lisäksi en missään nimessä tarkoita, että kerrostalossa ei voisi koiria pitää, mutta kyllähän se vaatii omistajalta enemmän sen liikunnankin ja aktivoimisen kannalta. Niinpä harkitsisin tarkkaan minkä rotuisen koiran sinne voi ottaa. Koirakouluissa kannatta todella käydä ja sitten se on jo "huono" koulu jos sieltä ei apua saa. Koiralle tekee myös hyvää tottua muiden koirien läsnäoloon ja muihin ihmisiin niin sen takia tuo kouluttaminen on minusta tärkeää ja sieltä kentältä saa harjoitusta moneen asiaan.

Itse sain ensimmäisen oman koirani jo yläkoulussa ja myönnän, että rotuvalinta meni pikkaisen pieleen ja tuli otettua aika vaativan rotuinen ja voimakas koira. Koirista oli kokemusta kyllä, kun olin toisten koiria hoitanut ja lenkittänyt,  mutta vanhemmillani ei sitten ollutkaan mitään omaa kokemusta koiran hoidosta. Tämä olisikin sitten voinut päättyä huonosti, mutta ajattelin että kyllä tästä selvitään ja ostin kasan koirakirjoja. Sosiaalistin pennun hyvin kaiken kokoisiin koiriin ja eri ihmisiin. Sitten kävimme todella paljon koirakoulussa. Siellä sai tosi hyviä neuvoja ja koira tottui paremmin ihmisiin, kun aina joku oli rapsuttamassa. Siellä sitten käytiin kurssi toisensa jälkeen. Koira oppi paljon ja tykkäsi todella käydä siellä. Täysin ei meilläkään silti onnistuttu sillä koira vetää vieläkin ajoittain hihnassa ja ei ole mikään mestari yksinolon suhteen. Silti voin olla tyytyväinen itseeni, kun tein niin paljon koiran eteen sillä muuten ei olisi tullut asioista mitään. Vanhempani eivät koskaan auttaneet minua koiran kanssa. Äitini joskus lenkitti, mutta isä ei koskaan tehnyt mitään. Nyt koira on jo vanhempi ja paljon on tämäkin elämänsä aikana sairastellut ja rahaa mennyt paljon. Nytkin pelkät lääkkeet jo yli 100 euroa, mutta itsepä maksan.

Työtä on ollut ihan hirveästi, kun on kuitenkin aktiivinen ja voimakas rotu ja muutenkin kooltaan iso koira. Silti aina ollut ystävällinen niin ihmisille kuin toisille koirillekin. Jotkut ihan ovat yllättyneet, kun tämän rotuinen koira hyväksyy kaikki muut koirat kokoon katsomatta. Ihmisiin suhtautuu hieman pidättyvästi, mutta tuttuja kyllä tervehtii. Jossain minäkin siis olen onnistunut. Sori taas tämä höpinä, kun aina innostun näihin koirakeskusteluihin vastaamaan. Toivon vaan, että joku onnistuisi koiran kanssa  ja tekisi paljon sen eteen kun on sen kerran ottanut. Tiedän, että se ei helppoa ole, mutta mahdollista jos jaksaa tehdä töitä.

Tervehdys! Ymmärrän tuskasi AP, olen koiraihminen ja voin kertoa, että ensimmäiset kuukaudet ja jopa vuodet voivat olla todella vaikeita. Koita silti jaksaa, kyllä se siitä rauhoittuu ja oppii talon tavoille. Aseta koiralle selkeät rajat äläkä anna sen määrätä sinua.

Tietysti juuri se rotu ja luonne vaikuttavat paljon. Terrierit ovat tunnetusti kovia rähisemään, mutta kyllä nekin oppii olemaan kiltisti.

Omistamme mieheni kanssa vuoden ikäisen Suomenlapinkoiran. Uros pentu osasi olla varsin jääräpäinen ja ensimmäiset 3kk oli kovaa kädenvääntöä. Ei sillä, todella fiksu koira hän on ihan pennusta asti ollut. Tekeytyi välillä tyhmäksi ja ei totellut mitä sanottiin. Parit kengät oli riekaleina, huonekalut salaa jyrsitty, naapurit haukuttu jne.

Nyt on hieman rauhoittunut tuosta vaikeimmasta uhma-iästä. Ja joo, kyllä niitä ällejä vieläkin saattaa iskeä. (Oppinut mm. aukaisemaan roskiskaapin...) On kuitenkin aivan ihana lutunen, ei voi rahassa mitata kuinka arvokas on. :-)

Vierailija kirjoitti:

Etsi koiralle uusi koti, se on parhaaksi sille sekä itsellesi. Koskaan ei kannata lemmikin vuoksi mielenterveyttänsä menettää. Sillä on niin tuhoisat seuraukset, että kaikki muu on sen jälkeen aika vähäpätöistä. Itsellä oli kerran ongelmakoira, joka puri jatkuvasti kaikkia ja muuta ikävää, yritin sen sijoittaa, mutta sijoituskodin rouva palautti käytyään ensiavun kautta tikkauksissa. Sen jälkeen vein koiran piikille, vaikka se kirpaisikin. Ja ei ollut oikeasti vaarallinen, koska painoa 4kg, mutta sai silti elämän sekaisin.

Voi ei. Älkää viekö koiraa lopetettavaksi, mikäli se ei ole ihan pakollista. Vaikealle koiralle saattaa löytyä joku kasvattaja, joku jolla ei ole lapsia ja asuu maaseudulla/taajamalla. Kunhan hinta on pieni ja kerrot, että koira on liian vaikea pitää kurissa.

Minulla on tästä esimerkki. Tuttavani, joka on ihana ihminen ja kokenut konkari koirien suhteen, hankki itselleen ongelmakoiran halvalla. Ei mennyt vuottakaan kun koirasta kehkeytyi ihan tottelevainen ja kiltti, vaikka vähän villi ja itsepäinen olikin.

Piikille vain. Ja seuraavaksi sekarotuinen. Ne on terveempiä.

Huh,kyllä kissa vaan onkin mukava kotieläin se vain köllöttelee pitkin pituuttaan sohvalla eikä sitä häiritse mikään eikä se häiritse ketään.

Meillä oli aikoinaan terrieri joka oli ihan hermoheikko.. Rähjäsi remmissä kaikille koirille ja yritti pomottaa meitä kaiken aikaa. Ei tajunnut vaikka kuinka näytettiin kaapin paikkaa. Käytös vaan paheni ja lopulta koira alkoi näykkimään meitä. Sanomattakin lienee selvää että koira laitettiin pois ennenkuin kävi pahemmin. Kaikkemme yritettiin ja rahaa paloi kun yritimme saada tilanteeseen tolkkua. Jotkut vaan ovat luonteeltaan tuollaisia eikä siihen auta mikään koulutus tai lääkitys. Päätin etten enää ikinä ota terrieriä.

Minä olen vähän eri mieltä pennun pilaamisesta. Jos mikä tahansa kasvattajan näkökulmasta yhtään ns. normi pentu menee tavalliseen normi perheeseen niin kyllä sen kanssa pärjää. Kouluttaa pitää toki jne, mutta sanoisin, että pentua ei pilalle saa, jos sillä on kaikki palikat kohdallaan ja pentua ei kohdella väkivaltaisesti tms. Lähes aina näillä ongelmallisilla koirilla paljastuu syyksi jokin kiputila tai sitten hermorakenne on heikko mikä ei ole tullut esille pentulaumassa. Toki pieniä viitteitä epävarmuudesta pennulla on saattanut esiintyä jo pentulaumassa, esim. ei ole pitänyt oikein puoliaan tms. Mutta esimerkiksi reaktiivisuutta ei koirasta saa ikinä pois vaan se on synnynnäinen ominaisuus. Itselläni on toinen koira mega reaktiivinen ja tulee aina olemaan. Vaatii hirveästi työtä ja ennakointia mm. lenkkien suunnittelussa. Toinen koira on taas äärettömän rauhallinen ja leppoisa. Tasan samoin metodein koulutettu, joten minusta tässä on osuutta koiran omalla luonteellakin. Molemmat shelttejä, joten rotukaan ei vaikuta meidän tapauksessa. 

No ei kai elämää yhden koiran takia kannata pilata. Louskuleuka piikille vaan, kyllä niitä riittää.

Terrierit ei kyllä lähtökohtaisesti todellakaan sovi kaikille. Voin kuvitella, että teillä on hermoja raastavaa. Terrieristä tulee näykkivä duracell pupu, jos se ei saa 1. Tarpeeksi (eli paljon! Ja vauhdikasta) liikuntaa. 2. Jämäkät säännöt, mutta ei huutamista "luupää vastaan luupää", terrieri on kovempi luupää kuin sinä, ja vetää vain kierroksia muusta kuin jämäkän rauhallisesta kieltämisestä.

Mikäli teistä ei ole terrierin omistajiksi, antakaa se pois ja hankkikaa lunkimpi koira. Noutaja, spanieli, villakoira... Terrieri on oikeastaan huonoin valinta, ellei ole varmasti "terrieri-tyyppiä". Huomautan myös, että koiranne on pahimmassa iässä noin 1-2v iän. Eli jos pääsette tästä yli, niin saatte luultavasti hyvän perhekoiran. Paitsi, että teidän koirallahan oli niitä terveysongelmia. Ne eivät ainakaan helpota perheenne tilannetta koiran kasvatuksessa. Itseasiassa suosittelen vaan antamaan koiran takaisin kasvattajalle tai antamaan sen tutun kautta jollekin sopivalle. Ja hankkikaa perheellenne paremmin sopiva rotu. Terveystarkastetuista vanhemmista.

Mun koiran mielestä oli varmaan virhe syntyä. Ei saa herkkujakaan.

Voin kymmenien vuosien koira- ja kasvattajakokemuksella sanoa, että kun koiria kertyy monia, niin huomaa, että osa on vaativia. Terrierejä on kasvateltu, joten sanon ekana, että yhteyttä kasvattajaan. Jos koiran kanssa oleminen on stressaavaa, niin sen voi palauttaa kasvattajalle, jos tämä on vastuullinen. Toki ei siitä varamasti ilahdu, mutta älä ainakaan kiertoon koiraa laita.

Koira voi olla teidän perheeseenne liian napakka, sellaiset koirat ovat ihan mahtavia, mutta vaativat osaavan ja yhtä napakan ohjaajan. Murrosikä on koirilla se ikä, jolloin ongelmia on eniten, siinä kohtaa koira aika nopsasti huomaa, jos omistaja ei oikein tiedä mitä tehdä. Pelkkä koirakoulu ei tässä auta, vaan koiraa ja omistajaa pitäisi auttaa aika monin tavoin, että ongelma saataisiin korjattua. Jos kasvattaja ei pysty auttamaan niin sitten joku ammattimainen koirankouluttaja joka huom on tottunut muihinkin kuin seurakoirarotuihin. 

En ole koiraihmisiä, mutta olen aina ollut siinä käsityksessä, että Russelit, tai ylipäätänsä terrierit ovat ”kovapäisiä” kovaa koulutusta vaativia ja ovat enemmänkin harrastuskoiria kuin perhekoiria. Mutta tästä otitte varmaan jo selvää koiraa hankkiessa ja saatan hyvinkin olla väärässä.

Kurja homma ap. Russelit ovat työkoiria pienestä ja söpöstä ulkonäöstään huolimatta. Niillä on todella paljon käytösongelmia, jotka johtuvat useimmiten siitä, että ne elävät rodulleen epätyypillistä elämää. Russelien käyttötarkoitus on maatilan pihalla tappaa rottia ja jyrsijöitä ja varoittaa tunkeilijoista. Yleensä ne ovatkin ärhäköitä, nopeasti kiihtyviä, itsenäisiä ja jääräpäisiä. Nämä ominaisuudet tekevät niistä hyvän rottakoiran ja pihavahdin. Samat ominaisuudet eivät toimi kovinkaan hyvin keskivertoperheen kerrostaloelämässä, ymmärrät varmaankin mitä ajan takaa? Hevosihmisillä on paljon russeleita, koska ovat hyviä tallikoiria: tappavat jyrsijät ja ovat kestäviä ja reippaita. Tosiasia on se, että russelia myydään paljon seurakoirana mitä se ei kuitenkaan pohjimmiltaan ole. 

Toki russeleissakin on vaihtelua rodun sisällä, on ns. epätyypillisiä russeleita jotka ovat pehmompia kavereita. Meilläkin perheessä tällainen uros. Tosin voi johtua siitä, että on toisenrotuisen narttuterrierin "tossun alla" (myös hyvin ärhäkkä ja vahtiviettinen).  Terrieri ei ole helppo koira, mutta parhaimmillaan innostuneisuus ja sähäkkyys on ihana piirre. Kyllä ne rasittaviakin osaavat olla, siis TODELLA RASITTAVIA :D Meillä nartusta (eri rotuinen mutta myös pieni terrieri) on iän myötä pahin terä hävinnyt, mutta on kyllä todella helposti kiihtyvä. Lasten kanssa ei ole luotettava. Perheemme russeli taas on enemmän kaikkien kaveri ja yleensä tykkää myös kaikista koirista. Jonkunverran on havaittavissa stereotyyppistä käytöstä ja sellaisia "pakkomielteitä", russeleilla helposti hirttää kiinni ja menee muutenkin yli. Rauhoittumisen oppiminen on tärkeää. 

Koita vielä kääntyä kasvattajan puoleen. Ensimmäiset pari vuotta koiran kanssa on usein haastavinta aikaa. Paljon joutuu työtä tekemään, sitä ei moni ymmärrä! Todella harva koira on pennusta asti "valmis", kyllä ne tottelevat ja hyväkäytöksiset koirat ovat vaatineet omistajaltaan tuhansia ja tuhansia JA TUHANSIA tunteja työtä. Kun kyseessä on haastavampi rotu (kuten russelikin pienestä koostaan huolimatta on), työtä vaaditaan vielä paljon enemmän. Palveluskoiraa et koirastanne saa, mutta varmasti paljon paremman ja fiksumman kun koulutat paljon ja ennenkaikkea VASTAAT KOIRAN TARPEISIIN (liikunta ja paljon lajityypillistä toimintaa). Koittakaa hakeutua nyt pian jonkun harrastuksen pariin: nosework tai verijälki yms voisi olla koirallenne sopiva. Siinä koira joutuu keskittymään eikä kiihdy liikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kurja homma ap. Russelit ovat työkoiria pienestä ja söpöstä ulkonäöstään huolimatta. Niillä on todella paljon käytösongelmia, jotka johtuvat useimmiten siitä, että ne elävät rodulleen epätyypillistä elämää. Russelien käyttötarkoitus on maatilan pihalla tappaa rottia ja jyrsijöitä ja varoittaa tunkeilijoista. Yleensä ne ovatkin ärhäköitä, nopeasti kiihtyviä, itsenäisiä ja jääräpäisiä. Nämä ominaisuudet tekevät niistä hyvän rottakoiran ja pihavahdin. Samat ominaisuudet eivät toimi kovinkaan hyvin keskivertoperheen kerrostaloelämässä, ymmärrät varmaankin mitä ajan takaa? Hevosihmisillä on paljon russeleita, koska ovat hyviä tallikoiria: tappavat jyrsijät ja ovat kestäviä ja reippaita. Tosiasia on se, että russelia myydään paljon seurakoirana mitä se ei kuitenkaan pohjimmiltaan ole. 

Toki russeleissakin on vaihtelua rodun sisällä, on ns. epätyypillisiä russeleita jotka ovat pehmompia kavereita. Meilläkin perheessä tällainen uros. Tosin voi johtua siitä, että on toisenrotuisen narttuterrierin "tossun alla" (myös hyvin ärhäkkä ja vahtiviettinen).  Terrieri ei ole helppo koira, mutta parhaimmillaan innostuneisuus ja sähäkkyys on ihana piirre. Kyllä ne rasittaviakin osaavat olla, siis TODELLA RASITTAVIA :D Meillä nartusta (eri rotuinen mutta myös pieni terrieri) on iän myötä pahin terä hävinnyt, mutta on kyllä todella helposti kiihtyvä. Lasten kanssa ei ole luotettava. Perheemme russeli taas on enemmän kaikkien kaveri ja yleensä tykkää myös kaikista koirista. Jonkunverran on havaittavissa stereotyyppistä käytöstä ja sellaisia "pakkomielteitä", russeleilla helposti hirttää kiinni ja menee muutenkin yli. Rauhoittumisen oppiminen on tärkeää. 

Koita vielä kääntyä kasvattajan puoleen. Ensimmäiset pari vuotta koiran kanssa on usein haastavinta aikaa. Paljon joutuu työtä tekemään, sitä ei moni ymmärrä! Todella harva koira on pennusta asti "valmis", kyllä ne tottelevat ja hyväkäytöksiset koirat ovat vaatineet omistajaltaan tuhansia ja tuhansia JA TUHANSIA tunteja työtä. Kun kyseessä on haastavampi rotu (kuten russelikin pienestä koostaan huolimatta on), työtä vaaditaan vielä paljon enemmän. Palveluskoiraa et koirastanne saa, mutta varmasti paljon paremman ja fiksumman kun koulutat paljon ja ennenkaikkea VASTAAT KOIRAN TARPEISIIN (liikunta ja paljon lajityypillistä toimintaa). Koittakaa hakeutua nyt pian jonkun harrastuksen pariin: nosework tai verijälki yms voisi olla koirallenne sopiva. Siinä koira joutuu keskittymään eikä kiihdy liikaa. 

Tuossapa oli hyvä vastaus. 

T. Se aiemmin kirjoittanut terrilife-suvusta oleva kasvattaja

Ohimennen sanoen, meillä terrieri (metsästyskäytössä) on oikeastaan luotettavin ja paras lasten kanssa. Kun terrieri on koulutettu jämäkästi ja saa tarpeeksi liikuntaa ja aktiviteettia (metsästystä), sillä ei ole mitään syytä kyseenalaistaa mitään perheessä. Sillä on se itsenäinen luonne, mikä on erinomainen lasten kanssa touhutessa, koira lähtee pois jos ei tykkää menosta. Mutta hyvähermoinen ja tasapainoinen kuin mikä, ei mene rikki, suutu tai jää vatvomaan mitään. Asiat on täysin suoraviivaisia hyvin pidetyn terrierin kanssa. Mutta tämä ei toki ole nuorenakaan näykkinyt ikinä, koska olemme osanneet kouluttaa terrierille sopivalla tavalla. En usko, että terrierimme purisi ihmistä, vaikka olisi jalka poikki. Ihan vaan siksi, että se on yksinkertainen koira, ja opittu käytös on syvällä aivoissa.

Lähtökohtaisesti en suosittele terrierejä kenellekään. Hevosihmisille jos jollekin "ryhmälle" pitäisi suositella, koska hevosihmisista monet osaavat käsitellä hevosia, ja se on vähän saman tyyppistä touhua. Eli voimalla tai kiusaamisella ei pääse minnekään, vain jämäkällä ja kunnioittavalla ja aina samanlaisella käytöksellä.

Mielenkiintoinen ketju! Itsellä kokemusta kolmesta koirasta ja tämä viimeisin on kyllä aivan eri maata kuin aikaisemmat koirat. Ihan meille tulosta  asti on ollut todella epävarma ja suhtautuu vieraisiin jännittyneenä, etenkin pikkulapsia pelkää ja haukkuu. Sosiaalistettu on niin kuin edeltävätkin koirat, mutta tämä on aina vain hermoraunio vaikkapa paikassa missään on yhtään enemmän ihmisiä. Mihinkään markkinoille tai torille tämän koiran kanssa ei mennä, koska säntäilee ja räkyttää ympäriinsä. Koiralla on lisäksi todettu luustossa poikkeamia, joiden nykytilasta ei ole vielä tietoa (ikää vasta 11 kk ja viralliset kuvat otetaan tuossa 1-vuotiaana). Onko kenelläkään kokemusta siitä, että miten esimerkiksi nivelrikkoinen koira on oireillut vaivojaan pentuna? Itseä kiinnostaa, että jos luusto-ongelmat tulee jo pentuna niin miten kauan koira saattaa olla kipeä ennen oireiden ilmaantumista? Koirahan peittää kipujaan, joten voi olla kipeä ennen kuin näyttää yhtään mitään ulospäin. Niin ja rodultaan koiramme on villakoira, joten ei todella pitäisi olla näin haastava kuin tämä tapaus on. 

Kannattaa ottaa pystykorva kerrostaloon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirakouluun!

Koirakoulussa ollaan käyty, mutta siellä oleminenkin on hirveän vaikeaa, kun koiramme reagoi muihin koiriin eikä pysty keskittymään mihinkään muuhun. 

Ap

Mene ongelmakäytöskurssille ja pyydä ohjaajaa kertomaan teitä seurattuaan rehellisesti mikä teidän ongelmanne on ja mitä sinun pitäisi kehittää itsessäsi. Melkein aina koiran käytöshäiriö johtuu ohjaajasta, jos se ei johdu ohjaajasta, niin sitten koira on sairas ja se pitäisi lopettaa.

Meilläkin on ollut ennestään neljä koiraa ja vasta nyt tämän viidennen kanssa on oikeasti opeteltu kouluttamaan koiraa ja treenaamaan juttuja kunnolla. Aikaisemmat ovat olleet pienehköjä seurakoiria, joten niiden suhteen vaatimustaso on ollut paljon matalampi ja nyt on suuri käyttökoira, jolle oikeasti opetetaan juttuja ja vaaditaan niiden osaamista.

Ihan pikkupennusta asiti oikein opettamalla olisipäässyt helpommalla, mutta mitään ei ole vielä menetetty lopullisesti, koska koirasi on vasta alle vuoden ikäinen. Koiralla on myös erilaisia uhmaikiä ja teilläkin on ehkä sellainen menossa ja koira muuttuu luonnostaankin vielä helpommaksi. Nyt vaan kunnon määrätietoinen harjottelu käyntiin, niin koira on ihan eri tyyppi vuoden päästä.

Eläinkääkrärikulut voi johtua omistajan kokemattomuudesta. Varsinkin kun eläimellä on vakuutus, joka korvaa kuluja, niin eläinlääkrit kyllä hoitaa ja rahastaa. Itsellä on hevos- ja koiraharrastuksen yhteydessä mennyt täysin luotto eläinlääkäreiden ammattitaidosta. Osa on ihan pelkkiä puoskareita, joita kiinnostaa lähinnä laskun kirjoitus, eikä ne paljon muuta osaakkaan.