Lue keskustelun säännöt.
Oli suuri virhe ottaa koira
15.01.2018 |
Perheemme vuosien unelma oli saada oma koira. Se toteutui viime keväänä ja nyt täytyy sanoa, että en ole varmaan elämässäni katunut mitään niin paljon kuin koiran ottamista :( Koiran takia olen jatkuvasti hirveän stressaantunut, vihainen ja masentunut. Koen, että en yksinkertaisesti pärjää noin vaativan koiran kanssa. Tiedän, että helppoja koirarotuja ei ole, mutta en olisi voinut kuvitellakaan minkälaisen helvetin koira tuo elämääni. Aina hehkutetaan vain sitä miten paljon iloa koira tuo elämään, mutta voin sanoa, että meillä koira on tuonut tullessaan surua, murhetta, vihaa, raivoa, tuskaa, huolta, häpeää, masennusta, hirveää rahanmenoa jne 80% ja sitten iloa, liikuntaa, hauskuutta, mukavaa yhdessä oloa 20%. Se mikä stressaa eniten on koiran käytösongelmat sekä se, että koira on ollut vähän väliä sairas ja pari tapaturmaa päälle ja näistä syistä on sitten jo vakuutuskin lähes tapissa ja rahaa palanut enemmän kuin osasin edes kuvitella. Koira on äärettömän kiintynyt perheeseemme ja vieraisiin suhtautuukin suurella epävarmuudella. Vihainen koira ei ole, mutta ajatuskin mukavasta lenkistä koiran kanssa on lähes utopistinen. Koira rähjää remmissä kaikelle mahdolliselle ja mahdottomalle. Taloyhtiössämme ei kukaan voi kulkea rapussa ilman, että koira pitää hirveän haukkumiskonsertin. Vieraita haukutaan ja näykitään. Elämä koiran kanssa on hirveää. Olen niin ahdistunut ja masentunut, että en enää näe muuta vaihtoehtoa kuin koirasta luopuminen. Samaan aikaan ystäväni koiranpentu on mitä ihanin ja leppoisin tyyppi. Minä puolestaan koen kauheaa syyllisyyttä miten olen saanut koiran ilmeisestikin pilattua tuollaiseksi hermoheikoksi rähjääjäksi :'( Joka päivä ajattelen tätä enemmän ja enemmän ja koira määrittää lähes kaiken elämäni sisällön. Koiran sairastelujen takia olen jotenkin koko ajan valmistilassa, että "mitä sillä nyt taas on" ja kyttään koiran olemista. Ja kun joku kuitenkin kysyy niin kyseessä on Jack Russelin terrieri. Minulle toinen koira ja eipä ollut ensimmäinen koirani (labradorinnoutaja) mitään verrattuna tähän koiraan :( Tämän kanssa olen aivan neuvoton.
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
Koira kuulostaa hirveän huonosti koulutetulta! Kertomasi ongelmat voivat viitata siihen, että koira kokee olevansa laumanne johtaja ja vastuussa teistä. Siksi rähjäys ulkopuolisille ja taistelu asemasta meneillään koko ajan.
Koira pitää lempeästi mutta varmasti kouluttaa siihen, että se tulee laumassanne aina, ja aina viimeisenä. Sillä on siten turvallinen olo, vieraat eivät uhkaa ja se voi luottaa siihen, että isäntä/emäntä suojelee.
Koirakouluun siis!
Helpommin sanottu kuin tehty. Nimim. kokemusta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä koiralle voi etsiä uuden kodin.
Ei tässä nyt ainakaan rotuun olla perehdytty.. Perehtykää rotuun kunnolla ennen kuin sen otatte!
Vierailija kirjoitti:
Huomhuomhuom. Sairastelevalla koiralla voi olla myös epävarma olo ja rähjää siksi enemmän. Minun koirani on ollut kauhea murheenkryyni pennusta asti: kaihi löyty jo 1v iässä ja on menettänyt iän myötä näköä ja kuuloa (ja muuttunut vain aggressiivisemmaksi muita koiria kohtaan), atoopikko, kaikelle mahdolliselle allerginen jne. Koiran epävarmuus paistaa kyllä kilometrien päähän, omalla asutusalueella ja tutussa maastossa on hyvin dominoiva, mutta kun mennään vieraaseen paikkaan niin maagisesti koira osaakin käyttäytyä (koska joutuu turvautumaan laumaansa.) Mutta voin sanoa, että helpotusta tuo jos koiraa pystyy ohjaamaan herkuilla sekä lenkillä ihan kuonopanta. Koirat ovat myös hyvin erilaisia luonteeltaan, ensimmäinen koirani oli arka ja pelokas, alistuva ja silti kamala riiviö ensimmäiset pari vuotta (teilläkin on vasta pentu!!) nykyinen koirani on taas selkeästi dominoivampi, ei alistu vaikka reilusti isompi koira hyökkäisi kohti kun ensimmäinen koirani olisi pinkonut karkuun. Molemmat ovat minun kouluttamiani joten saaneet saman kohtelun, mutta vain jälkimmäisen kanssa ollaan oltu ongelmissa. Yksi iso muutos tietysti oli, että koirat on nykyään pidettävä kiinni ja ihmiset käyttäytyvät aivan hysteerisesti jos koira tulee nuuhkimaan. Ensimmäisen koirani aikaan koira sai olla vapaana ihan taajamassakin, ei ollut edes kovin kiinnostunut muista koirista, ihmisiä haisteli. Nykyään koiran täytyy kulkea rinnalla ettei joku tiukkapipo pahoita mieltään ja epäilen että ensimmäisestä koirastani olisi voinut tulla aggressiivinen jos se olisi pakotettu kulkemaan rinnalla narussa eikä se olisi saanut haistella ketään.
Jotkut tiukkapipot haluavat opettaa koiransa ohittamaan toiset koirat ilman ettei koira pyrkisi vieraita kohti vaan ohittaisi ne rauhassa. Ikävää että tämä harmittaa sinua. Koirien on kuitenkin paras treffailla kytkemättöminä niin vältytään yhteenotoilta.
En ottaisi ikinä jack R koiraa. Liian aktiivinen ja utelias yms. Liian eloisa. Ette sitten ottaneet selvää rodusta? Helposti tietoa saatavilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän 1v4kk seropi uros on siinä "ihanimmassa" iässä ja on hyvin reaktiivinen tapaus. Koen samoja fiiliksiä kuin sä. Mutta en halua olla sellainen joka luopuu koirasta just tässä vaiheessa, kun se on hankalimmillaan. Torit ja Apulat näitä täynnä :(
Koitan asettua enemmän koiran asemaan ja nähdä asiat sen silmin. Totta on etten ole maailman johdonmukaisin ja rauhallisin tällein raskaushormoneissani. Onneks mies on tukena ja vihdoin alan niellä ylpeyteni, että apuahan tässä tarvitaan!
Ohituskurssille aion ja valistaa itseäni jatkuvasti. Netti on täynnä helmiä kun osaa etsiä ja katsoa mikä sopii omalle turrelle.
Tsemppiä!
On teillä huonosti käynyt. Älä kuitenkaan vielä vaivu synkkyyteen. Koulutuksella saat haukkumisen ja ohitusongelmat haltuun. Loukkaantumiset ja kipu ovat voineet tehdä osansa teidän ongelmiin ja trauma helpottaa ajan kanssa. Reaktiivisuus tulee säilymään koiran luonteessa aina ja sen hallinta vaatii jatkuvaa työtä. Koulutus kannattaa aloittaa ensin kotona ja siitä siirtyä uusiin ympäristöihin. Moni koirakoulu tarjoaa luentoa koiran oppimisesta ja apua koulutukseen. Muistakaa harjoitella joka päivä lyhyitä pätkiä. Olennaista on myös hyvä koulutustekniikka, johon on vaikeampi saada koulutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et siis ole edes sen vertaa perehtynyt rotuun, että osaisit edes rodun nimen kirjoittaa oikein!
Vierailija kirjoitti:
öö eka koira ollut labradori ja sitte aattelit et kaikki muutki rodut on samanlaisia...
No eihän tässä missään kohtaa sanottu, että olisi oletettu, että russeli olisi samanlainen kuin labbis. Sitä paitsi labradorinnoutaja ei ole mikään helppo rotu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh, ei ole tullut mieleenkään, että asiat voisivat olla tuolla tolalla :( Meillä 9 kk ikäinen shelttipentu ja on mielettömän ihana. Haukkuherkkä rotu, mutta meidän pentu ei hauku turhia. Vieraat ottaa vastaan avosylin, ulkona hakee kontaktia minuun ja vähät välittää vastaantulevista koirakoista. Ihan älyttömän helppo koira ja olen niin pahoillani ap, että sinulla on käynyt noin huono tuuri koiran kanssa.
Meilläkin on nuori russeli. Ollaan käyty pienestä pitäen koirapuistossa, joten on sosiaalinen tapaus. Tosin nyt, kun on jo aikuinen ei aina tule kaikkien kanssa toimeen, muttei rähjää ohittaessa. Muuton jälkeen on alkanut toisinaan haukkumaan rappukäytävän ääniä. Vanhassa kodissa oli parempi äänieristys. Virittelen vesisuihkupullon, jos alkaa ärsyttämään liikaa, niin eiköhän se räksytys lopu. On todella itsepäinen, mutta kun on pieni, sen voi lenkillä kaapata kainaloon, jos yhteisymmärrystä suunnasta ei löydy. Meillä on myös koiralle lenkittäjä, joka joskus auttaa. Koira kaipaa ullkoilun lisäksi paljon viihdykkettä. Meidänkin koira on sairastanut paljon. Olen yrittänyt aktiivisesti unohtaa, mutta tämän vuoden ell. lasku on varmasti jo yli 5000e. Kyllähän se harmittaa, en osannut itsekään tätä odottaa, mutta suurempi on ollut huoli koiran voinnista. Ai, niin käytiin yhdellä pennun tottelevaisuuskurssilla ja siihen loppui myös meidän koirakoulu ura. Voin kertoa, ettei oltu kurssin priimuksia. Tää nyt ei vaan oo mikään toko-rotu. Oppii kyllä vaikka mitä, jos vaan sattuu kiinnostamaan.
Teidän koira on vasta vuoden, joten en vaipuisi vielä epätoivoon. Menisin koirakouluun kurssille, missä nimenomaan keskityttäisiin ohittamiseeen ja remmirähjäämiseen. Ei ne muutkaan siellä varmasti mallioppilaita ole. Sitten hommaisin sen lenkittäjän. Russeli on kuitenkin pieni, niin esim. Lukioikäinen tai aikuinen lenkittäjä pärjää sen kanssa. Pistät lapset opettamaan koiralle temppuja, niin se saa aivojumppaa ja väsyy. Suihkutat vesipullolla, kun haukkuu sisällä. Onko koira jo leikattu? Kannattaa myös ehdottomasti liittyä fb russeliryhmään. Todellinen hyvänmielenryhmä, jossa saat myös neuvoja, niin koulutukseen, kuin sairasteluun. Sitä kautta myös löydät koiralle hyvän uuden kodin, jos ette saa hommaa toimimaan. Tsemppiä! Russelit on parhaita, vaikka joskus myös pahimpia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseessä on vaativa, riistaviettinen työkoirarotu. Näin on, vaikka osa näyttelyjä varten kasvattavista yrittääkin vääntää russelia seurakoiran muottiin. Jossain vaiheessa oli melkoinen russelibuumi, ja kaikenlaista viheltäjää laitettiin lisääntymään. Rodussa on jonkin verran epävarmoja yksilöitä, joiden epävarmuus purkautuu pullisteluna etenkin nuorena. Lisäksi ovat vielä tulisia ja herkästi kiihtyviä. Ap:n koira on vielä sairastellut, mikä tosiaan voi vaikuttaa käytökseen ja korostaa luonteen huonoja piirteitä. Ikävää, että teille on sattunut noin huonoa tuuria terveyden kanssa. Tunnistan entisenä epileptikon omistajana tuon tarkkailun. Se on inhottavaa. Toivotaan, että terveyspuoli helpottaa teillä.
Johtajuusteoria on tosiaan kuopattu, alkujaanhan idea kehitettiin stressaantuneita tarhasusia seuraamalla. Villejä koiralaumoja ja lemmikkikoiria tutkimalla on kuitenkin todettu, että koirat muodostavat ennemminkin kaveriporukoita kuin tiukasti hierarkisia laumoja, ja ihmiset ne tosiaan kokevat perheenjäsenikseen. Johdonmukaisuus on kuitenkin varsinkin vietikkään ja reaktiivisen koiran kanssa eläessä todella tärkeää. Säännöt on syytä määrittää tarkasti (tiedätte oikeasti, mitä koiralta vaaditaan ja milloin se täyttää kriteerin) ja niitä sitten myös toteutetaan, reilusti ja jämäkästi. Säännöllisyys ja ennakoitavuus helpottavat myös hermostuneen ja kiihkeän koiran olemista, kun sen ei tarvitse miettiä, mitä tapahtuu.
Muutamaa asiaa kannattaisi opetella intensiivisesti: rauhoittuminen, luopuminen ja häiriöiden sieto. Rauhoittumisen treenaaminen alkaa silloin, kun koira on muutenkin väsynyt: on tehty pitkä lenkki ja syöty. Koira johdatetaan omalle paikalleen pötköttämään, sitä silitellään rauhoittavasti ja toistetaan rauhoittumissanaa. Tästä pyritään tekemään päivittäinen rutiini. Rauhoittumissanaa sanotaan myös silloin, kun koira omatoimisesti hakeutuu omalle paikalleen. Pikku hiljaa siitä tulee käsky, ja koiran voi pyytää siirtymään rauhoittumaan, vaikka ihminen ei olisi mukana tukemassa. Käsittelyäkin voi tässä sivussa treenailla koiran tassuja, korvia ym. sivelemällä. Luopuminen lähtee ihan nami nyrkissä: kun koira jättää nyrkin rauhaan ja istuu paikoillaan, se saa toisesta kädestä palkan. Vähitellen luovutaan lelusta: kuljetaan sen ohi ensin kauempaa, sitten lähempää, luopumiskäskyä toistaen. Häiriöiden sietoa voi treenata esim. rauhassa katsomisella (googlaa). Aluksi ollaan _todella_ kaukana häiriöstä ja naksutellaan palkkaa siitä, kun koira katsoo häiriötä rauhassa huutamatta. Vähitellen välimatkaa lyhennetään. Koirakoulussa voi ihan vaan käydä haahuilemassa siellä kauempana. Jos koira edes hetkeksi kiinnittää huomion ohjaajaan sekoilematta, superpalkka ja pois tilanteesta. Rauhassa katselun ja luopumisen myötä remmissä kulkeminenkin yleensä vähitellen helpottuu. Samoin vahtihaukku, mutta hiljaista ette ilmoittavasta vahdista ikinä tule saamaan. Kierrosten laskiessa äänenkäytön hallinta voi kuitenkin käydä helpommaksi.
Muistakaa, että rotu on todella vilkas ja aktiivinen. Se tarvitsee hurjasti!! liikuntaa - mieluiten metsälenkkiä poluilla ja pusikoissa, ei kävelytien vartta. Toisaalta esim. jatkuvaa pallonheittelyä kannattaa välttää, se vain ylläpitää kierroksia. Kannattaa tehdä jotain kivaa yhdessä, esim. temppuja fiksu russeli oppii hyvin. Näin sen itsetunto paranee ja samoin teidän suhteenne. Hyvä aivoja väsyttävä ja russelille otollinen laji voisi olla myös MEJÄ. Alkeet opittuaan sitä voi treenailla itsekseen esim. mökkimailla. Paljon töitä noin rajaton koira vaatii, eikä ole väärin antaa sitä poiskaan, jos tuntuu ettei elo suju millään.
Etsi koiralle uusi koti, se on parhaaksi sille sekä itsellesi. Koskaan ei kannata lemmikin vuoksi mielenterveyttänsä menettää. Sillä on niin tuhoisat seuraukset, että kaikki muu on sen jälkeen aika vähäpätöistä. Itsellä oli kerran ongelmakoira, joka puri jatkuvasti kaikkia ja muuta ikävää, yritin sen sijoittaa, mutta sijoituskodin rouva palautti käytyään ensiavun kautta tikkauksissa. Sen jälkeen vein koiran piikille, vaikka se kirpaisikin. Ja ei ollut oikeasti vaarallinen, koska painoa 4kg, mutta sai silti elämän sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
34 lisää: onhan koiran kehonhuolto kunnossa? Jos sillä on ollut tuki- ja liikuntaelinvammoja, niin onhan se käynyt osteopaatin tai fyssarin arviossa ja onhan teillä jumppaohjeet? Jumit ja kivut saavat kivankin koiran riehumaan.
Ja ensimmäinen vuosi on pahin. Kyllä se siitä vähitellen, mutta vaivaa on nähtävä.
Minä otin huonosti kasvatetun sakemannin lapsiperheestä itselleni, kun he eivät halunneet enää pitää häntä. Ongelmia oli paljon, haukkui muita koiria, ovikello sai aina isot haukut myös, veti kuin viimeistä päivää aina, kerjäsi, hyppi vieraiden päälle, mutta hänestä tuli minulle hyvin rakas. Oli aivan ihana ja herkkä tyyppi muuten. Kaikkia ongelmia sain lievennettyä koulutuksella ja vetämisen ja vieraiden päälle hyppimisen kokonaan pois.
Vierailija kirjoitti:
Minä otin huonosti kasvatetun sakemannin lapsiperheestä itselleni, kun he eivät halunneet enää pitää häntä. Ongelmia oli paljon, haukkui muita koiria, ovikello sai aina isot haukut myös, veti kuin viimeistä päivää aina, kerjäsi, hyppi vieraiden päälle, mutta hänestä tuli minulle hyvin rakas. Oli aivan ihana ja herkkä tyyppi muuten. Kaikkia ongelmia sain lievennettyä koulutuksella ja vetämisen ja vieraiden päälle hyppimisen kokonaan pois.
Miten sait vetämisen pois? Meillä mennään koko ajan huonompaan suuntaan. Henkitorvi rohisten yrittää kiskoa mua perässä. Pitäsi tehdä pikaisesti korjausliike.
Multa kanssa rohkaisu liittyä FB:n Jackrussellinterrierit -ryhmään. Hirmu asiallista (ja usein hauskaakin) keskustelua hyvässä hengessä, hyödyllisiä neuvoja ja arvokasta vertaistukea. Ja varmasti löytyy uusi hyvä koti myös sitä kautta, jos siihen päädyt. Tsemppiä!
Samaa mieltä siitä, että etsi koirallesi uusi koti tai mieluummin palauta kasvattajalle. Meillä oli myös aikoinaan tosi vaikea koira, mutta mieheni ei suostunut palauttamaan sitä kasvattajalle tai mitään muutakaan. Emme tienneet, että se oli jo kerran palautettu mahdottomana koirana. Lopulta se hyökkäsi nuoremman lapseni kimppuun. Asia ahdistaa minua vielä näin vuosien jälkeenkin. On myös muita koirarotuja ja yksilöitä, joiden kanssa tulee jopa onnelliseksi. Eikä pidä syyllistää itseään tai ihmistä aina. Kaikenlaisia esimerkkejä löytyy niin ihmisistä kuin koiristakin, jotka ovat onnistuneet yhteiselossaan. Ei kannata enää jatkaa noin vaikeissa olosuhteissa, Eikä se tarkoita sitä, etteikö voisi ottaa myöhemmin eri rotuista koiraa, kunhan tutustuu rotuominaisuuksiin. Ja ehkä odottaa aikaa, jolloin itsellä ei ole muuten niin stressaavaa. Meilläkin oli myöhemmin toinen koira, joka eli 14 ja puoli vuotiaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä siitä, että etsi koirallesi uusi koti tai mieluummin palauta kasvattajalle. Meillä oli myös aikoinaan tosi vaikea koira, mutta mieheni ei suostunut palauttamaan sitä kasvattajalle tai mitään muutakaan. Emme tienneet, että se oli jo kerran palautettu mahdottomana koirana. Lopulta se hyökkäsi nuoremman lapseni kimppuun. Asia ahdistaa minua vielä näin vuosien jälkeenkin. On myös muita koirarotuja ja yksilöitä, joiden kanssa tulee jopa onnelliseksi. Eikä pidä syyllistää itseään tai ihmistä aina. Kaikenlaisia esimerkkejä löytyy niin ihmisistä kuin koiristakin, jotka ovat onnistuneet yhteiselossaan. Ei kannata enää jatkaa noin vaikeissa olosuhteissa, Eikä se tarkoita sitä, etteikö voisi ottaa myöhemmin eri rotuista koiraa, kunhan tutustuu rotuominaisuuksiin. Ja ehkä odottaa aikaa, jolloin itsellä ei ole muuten niin stressaavaa. Meilläkin oli myöhemmin toinen koira, joka eli 14 ja puoli vuotiaaksi.
En usko, että kovin moni kasvattaja antaisi pentua sellaiselle ihmiselle, joka on luopunut edellisestä koirastaan sen haastavuuden takia.
Olen tosi pahoillani puolestasi. Tsemppinä sanottakoon että kaksi ekaa vuotta ovat kamalimpia koiran kanssa, sen jälkeen helpottaa. Minulla ei tosin koskaan helpottanut niin paljoa että olisi ollut päivääkään jonka jälkeen olisin ajatellut saavani enemmän koiralta kuin mitä se minulta otti.
Koiramme kuoli viime vuonna 15-vuotiaana ja vaikka toki on ollut ikävä, olen niin onnellinen että se ruljanssi loppui siihen. Ei enää ikinä koiraa meille kiitos.