Mitä mieltä miehestä joka asuu yli kolmekymppisenä edelleen äitinsä kanssa?

Tiedän kohta 60-vuotiaan miehen, joka asuu edelleen 90-vuotiaitten vanhempiensa kanssa. Toki nyt auttaa vanhempiaan, eivätkä nämä yksin pystyisi asumaankaan, mutta tää poika ei oo koskaan muuttunutkaan omilleen ees välillä.

Mun kolmekymppinen veli asuu edelleen vanhempien luona. Onhan siinä tietysti iso talo ja veljellä kivasti omaakin tilaa. En tiedä säästääkö veli omaan asuntoon, autoon ja elektroniikkaan tuntuu riittävän rahaa.

Taas täällä neuroottiset kanat kotkottaa. :D

Italiassa ihan normaalia. Mutta meillä suomalaisilla onkin tapana viskata lapsemme pihalle viimeistään parikymppisinä. Ovat niin itsenäisiä ja selviävät ilman vanhempiaankin. Tasan siihen asti, kun hankkivat omia lapsia. Sitten taas muuttuvat avuttomiksi ja tarvitsisivat vanhempiaan hoitamaan lapsiaan. 

Mun mielestä kuulostaa ihan kivalta. En ymmärrä mitä hienoa on asua yksin

- yksin viimeiset 15v asunut

Varsinkin maaseudulla Tämä on ihan yleistä että vanha isäntäparin jää asumaan joko samaan pihapiiriin tai jopa samaan taloon nuoren isännän perheen kanssa. Monta sellaista taloa olen nähnyt joissa kodinhoitohuone ja saunatilat ovat keskellä taloa ja sen molemmin puolin asunnot joista toisessa asuu vanhemmat ja toisessa lapsen perhe.

Tiedän keski-ikäisen naisen joka ei ole koskaan asunut omillaan ja asuu äitinsä kanssa. Eikä suostu sieltä kotitalostaan minnekään muuttamaankaan, veikkaan että jonkinmoinen kynnys miehille muuttaa sinne tyttiksen ja tämän äidin kanssa asumaan.

Riiippuu niin tapauksesta. Tuntemani vanhempiensa luona yli 30-vuotiaina asuvat miehet ja naiset (kyllä, naisiakin on) ovat kaikki mt-ongelmaisia, ja heillä on sellaisia ominaisuuksia, joiden vuoksi säälinkin heitä, mutta periaatteen tasolla vanhempien kanssa asumisessa itsessään ei ole mitään häiritsevää. Eivätkä kaikki vanhempiensa luona asuvat varmaankaan ole sellaisia kuin tuntemani. Itse olen aika yhteisöllinen ja perhekeskeinen, nyt kolmekymppinen, ja asunut lähes koko aikuisikäni mieheni kanssa. Jos olisin sinkku, niin oikeastaan voisin kuvitella asuvani vanhempieni kanssa jossain elämäntilanteessa. Viihdyn hyvin heidän seurassaan ja vietän heidän kanssaan viikoittain aikaa. Ikävöin heitä, jos näkemisessä on joskus parin-kolmen viikon tauko. Ja ihan täysjärkinen yliopiston läpäissyt naisihminen olen. Ehkä asiaan vaikuttaa se, että vanhempani ovat tietyllä tavalla olleet "kaverimaisia", ja parikymppisenä jopa ystävänikin viihtyivät vanhempieni illanvietoissa. Olen saanut olla vanhempieni seurassa aina rehellisesti oma itseni kaikissa elämäntilanteissa, ja vanhempani ovat olleet hyviä keskustelijoita ja hauskoja "seuramiehiä".

Vierailija kirjoitti:

Italiassa ihan normaalia. Mutta meillä suomalaisilla onkin tapana viskata lapsemme pihalle viimeistään parikymppisinä. Ovat niin itsenäisiä ja selviävät ilman vanhempiaankin. Tasan siihen asti, kun hankkivat omia lapsia. Sitten taas muuttuvat avuttomiksi ja tarvitsisivat vanhempiaan hoitamaan lapsiaan. 

Mitä ihmeen merkitystä sillä on, mikä on Italiassa normaalia? Me olemme Suomessa.

Kysytäänkö tässä mitä mieltä ihmisestä joka asuu äitinsä kanssa vai mitä mieltä äitinsä kanssa asuvasta miehestä potentiaalisena kumppanina? Jos kyse on ensimmäisestä, ei häiritse minua. Kukin tavallaan. Jos taas kyse on jälkimmäisestä, ei käy missään nimessä. Olen hyvin itsenäinen ihminen, enkä voi kuvitella kumppanikseni miestä joka ei ole.

No ei kai siinä mitään. Varmaan joku syy asialle löytyy. Itse olisin tullut hulluksi, tai no melkein tulinkin kun asuin 20-vuotiaaks saakka vanhempieni luona. Joka ikinen hetki jostain mun 12-v synttäreistä lähtien oli pelkkää huutoa. Ehkä asiaan vaikutti se, että asuimme kerrostaloasunnossa, joka oli ihan liian pieni meille kaikille.

Jos tulee hyvin toimeen vanhempiensa kanssa ja talo on tarpeeksi iso, saa säästettyä rahaa ja auttaa vanhempiaan niin hyvä homma. Kunhan kummiskin on itsenäinen, eli hoitaa siis omat laskunsa ja osaa laittaa ruokaa ja pestä pyykkiä, käy töissä. Jos on sairaus ja sen takia vanhempiensa kanssa asuu niin sekin on täysin järkeen käypää. Ja kuten täälläkin mainittu niin muualla maailmalla ja varsinkin Italiassahan on Suomeen verrattuna tosi korkea se keski-ikä, jolloin muutetaan pois kotoa, just se about 30v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Italiassa ihan normaalia. Mutta meillä suomalaisilla onkin tapana viskata lapsemme pihalle viimeistään parikymppisinä. Ovat niin itsenäisiä ja selviävät ilman vanhempiaankin. Tasan siihen asti, kun hankkivat omia lapsia. Sitten taas muuttuvat avuttomiksi ja tarvitsisivat vanhempiaan hoitamaan lapsiaan. 

Mitä ihmeen merkitystä sillä on, mikä on Italiassa normaalia? Me olemme Suomessa.

Pointti olikin siinä, että Suomessa parikymppiset ovat itsenäisiä ja omillaan pärjääviä tasan siihen asti, kun saavat lapsia. Sitten pitäisi joko äidin tai yhteiskunnan tulla auttamaan. Italiassa taas on ihan normaalia, että ei ole edes tarpeellista riuhtaista itseään irti suvusta ja perheestä. 

No Suomessa on normaalia muuttaa kotoa jopa alle parikymppisenä. Kyllähän se ihmetystä herättää tässä kulttuurissa, jossa pitää olla itsenäinen suorittaja, mutta olen siinä käsityksessä, että etenkin maaseudulla on tavallisempaa, että lapset asuvat hieman pitempään vanhempiensa luona. Etelä Euroopassa on sitten ihan tavallista pyöriä vanhempien nurkissa kolmikymppiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Italiassa ihan normaalia. Mutta meillä suomalaisilla onkin tapana viskata lapsemme pihalle viimeistään parikymppisinä. Ovat niin itsenäisiä ja selviävät ilman vanhempiaankin. Tasan siihen asti, kun hankkivat omia lapsia. Sitten taas muuttuvat avuttomiksi ja tarvitsisivat vanhempiaan hoitamaan lapsiaan. 

Mitä ihmeen merkitystä sillä on, mikä on Italiassa normaalia? Me olemme Suomessa.

Pointti olikin siinä, että Suomessa parikymppiset ovat itsenäisiä ja omillaan pärjääviä tasan siihen asti, kun saavat lapsia. Sitten pitäisi joko äidin tai yhteiskunnan tulla auttamaan. Italiassa taas on ihan normaalia, että ei ole edes tarpeellista riuhtaista itseään irti suvusta ja perheestä. 

Edelleenkin: mitä meidän tarvitsee piitata siitä mitä italialaiset puuhaavat?

Tuskin etsii parisuhdettakaan.

Vierailija kirjoitti:

No Suomessa on normaalia muuttaa kotoa jopa alle parikymppisenä. Kyllähän se ihmetystä herättää tässä kulttuurissa, jossa pitää olla itsenäinen suorittaja, mutta olen siinä käsityksessä, että etenkin maaseudulla on tavallisempaa, että lapset asuvat hieman pitempään vanhempiensa luona. Etelä Euroopassa on sitten ihan tavallista pyöriä vanhempien nurkissa kolmikymppiseksi.

Maaseudulla jokainen kynnelle kykenevä lähtee opiskelemaan muualle heti kun mahdollista. Maaseutu on ankea paikka useimmille nuorille. On hienoa, että tässä maassa ihmiset ovat "itsenäisiä suorittajia" kuten halventavasti sanoit. Muuten olisimme varmaan jo kuolleet nälkään tänne pohjoiseen.

Nyt kun tarkemmin ajattelee, niin taitaa vähän joka puolella maailmaa olla yleisempää sellainen perhekeskeisempi meininki, eikä akuisia vanhempiensa kanssa asuvia ihmetellä. Kerran juttelin thaimaalaisen tutun kanssa asiasta ja hän piti tätä suomalaisten "18vee ja ulos kotoa"-meininkiä outona, siellähän asutaan kotona vähintään niin kauan kunnes löytyy kumppani.

Jos asuu Helsingin seudulla ja on lääkäri tai muu yhtä pienipalkkainen, vaihtoehtoa tuskin on. Paitsi jos kuuluu johonkin erityisryhmään, jolle poliitikot haluavat kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Kaikkien muiden asuminen saa olla kuinka kohtuuttoman hintaista tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun tarkemmin ajattelee, niin taitaa vähän joka puolella maailmaa olla yleisempää sellainen perhekeskeisempi meininki, eikä akuisia vanhempiensa kanssa asuvia ihmetellä. Kerran juttelin thaimaalaisen tutun kanssa asiasta ja hän piti tätä suomalaisten "18vee ja ulos kotoa"-meininkiä outona, siellähän asutaan kotona vähintään niin kauan kunnes löytyy kumppani.

Joka puolella maailmaa on myös yleisempää olla ylpeä omasta kulttuuristaan. Vain suomalaiset vetoavat: "Joo, tuo on niin huono juttu kun täällä Suomessa..." "Joo, ei missään ulkomailla näin tehdä, me suomalaiset ollaan kyllä niin tylyjä/kylmiä/itsekeskeisiä/sulkeutuneita/kelvottomin ja surkein kansa mitä maa päällään kantaa."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Italiassa ihan normaalia. Mutta meillä suomalaisilla onkin tapana viskata lapsemme pihalle viimeistään parikymppisinä. Ovat niin itsenäisiä ja selviävät ilman vanhempiaankin. Tasan siihen asti, kun hankkivat omia lapsia. Sitten taas muuttuvat avuttomiksi ja tarvitsisivat vanhempiaan hoitamaan lapsiaan. 

Mitä ihmeen merkitystä sillä on, mikä on Italiassa normaalia? Me olemme Suomessa.

Pointti olikin siinä, että Suomessa parikymppiset ovat itsenäisiä ja omillaan pärjääviä tasan siihen asti, kun saavat lapsia. Sitten pitäisi joko äidin tai yhteiskunnan tulla auttamaan. Italiassa taas on ihan normaalia, että ei ole edes tarpeellista riuhtaista itseään irti suvusta ja perheestä. 

Edelleenkin: mitä meidän tarvitsee piitata siitä mitä italialaiset puuhaavat?

No vaikka sitä, että kun ollaan parikymppisinä niin itsenäisiä ja omillaan toimeentulevia, niin 10 vuotta vanhempina kai jo enemmän elämänkokemusta omaavina ei sitten tarvitse vikistä puuttuvien tukiverkostojen perään. Eikö silloin pitäisi olla vieläkin itsenäisempiä? Just pävänä muutamana oli pitkä ketju, missä (oletettavasti +30 v) valittivat, kun äiti tai anoppi ei tulekaan apuun silloin, kun nämä itsenäiset ja omillaan toimeentulevat ihmiset taas tarvitsisivat vanhempiaan.