Lue keskustelun säännöt.
Alkaa kyllästyttää tuo aikuisten ihmisten rahanpyytäminen häissä
15.01.2018 |
Viime vuonna olimme vieraina neljissä häissä. Nyt tällekin vuodelle on tipahtanut jo kolme kutsua. Kiva juttu, häissä on kyllä ihanaa, mutta tekee mieleni avautua yhdestä jutusta.
Tämä viime vuosina yleistynyt tapa, jossa käytännössä kaikissa kutsuissa lukee jollain muka-hauskalla runoilulla ilmaistuna, että lahjaksi voisi sitten laittaa rahaa tälle tilille. Rahoilla pari lähtee häämatkalle tms.
Ei siinä mitään, tämä on mielestäni kaunis ajatus silloin, jos sinne matkalle ei muuten pääsisi tai häiden järjestämisessä tarvitaan taloudellista apua. Mutta tätä rahatoivetta näkee nykyisin ihan kaikilla pareilla, jopa keski-ikäisillä lapsettomilla pareilla joista molemmat ovat hyväpalkkaisessa työssä. Suoraan sanottuna tuntuu vähän hölmöltä näin opiskelija-pätkätyöläispariskuntana sponsoroida hyväpalkkaisten kavereiden tai sukulaisten häämatkoja.
Rahalahjatoiveissa on usein perusteluina, että "meillä on jo kaikkea". Minä mietin, että onko sitten ihan pakko toivoa jotain? Miksei voi toivoa pelkkää korttia, tai vaikka lahjoitusta hyväntekeväisyyteen? Tai keksiä jotain pikkutavaroita, vaikka kukkia tai suklaata. Tuntuisi paljon kivemmalta antaa 20 € arvoinen lahja kuin laittaa se 20 € jonkun itseäni puolet vanhemman ja 10x rikkaamman tilille.
Pahimmillaan häissä on sitten vielä ohjelmana joitain rahankeräysleikkejä, esim. lunnaat morsiamen ryöstössä.
Olenko minä ainoa, jota tämä ärsyttää ja ihmetyttää? Okei, aina voi sanoa, että ei tarvitse sitten osallistua häihin tai viedä mitään lahjaa, mutta kuitenkin ihan mielelläni menen häihin ja annan sen lahjankin jos pari sitä toivoo. Mutta tämä rahankeruu kyllästyttää.
Kommentit (295)
Mä en tajua mikä ongelma on laittaa sama raha, jolla todennäköisesti osallistuis lahjaan kuitenkin, parin toivomalla tavalla?? Harva menis ilman lahjaa kuitenkaan. Mut kun vituttaa se ajatus et joku saattais saada jotain mieleistä.
Muuten, köyhänä opiskelijana vasta olikin helppoa, kun kukaan ei olettanut suurta panostusta! Nykyään ihmisillä (kuten apllakin) on pokkaa arvioida muiden varallisuutta ja varojen käyttömahdollisuuksia tulojen mukaan, mikä on idioottimaista. Koko ajan joku kyttäämässä mihin rahasi laitat.
Ja emme ole menossa naimisiin, siitä ei ole kyse. Itse annan mielelläni mieluisen lahjoituksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerran olen ollut sukulaiseni juhlissa, joissa oli pitopalvelu ja muut ylellisyydet. En ollut alunperin edes menossa töiden takia, mutta sukulaiseni pyysi päivittäin minua tulemaan ennen juhlapäivää, koska minut on jo "maksettu" (vaikka olin kieltäytynyt kutsusta töiden takia) Sain viime tipassa siirrettyä vuoroni pois kyseiseltä päivältä. Juhlien jälkeen kuulin muilta sukulaisilta kuinka juhlakalu, joka oli minua anellut tulemaan valitti ja haukkui minua kun olin antanut hänen mielestään liian vähän rahaa.
Noh jatkossa en mene kyseisen sukulaisen juhliin enää ollenkaan. En todellakaan ole velvollinen kutsuttuna vieraana maksamaan/korvaamaan kenenkään juhlia lahjarahan muodossa.
Tai sitten käyttäydyt kuin aikuinen, ilmeisesti ainoana teidän suvusta, ja keskustelet asiasta suoraan. Missä idioottisuvussa mut kyräilevät tuolla tavalla selän takana?! Selvitä asia asiallisesti. Sen jälkeen voit jäädä pois juhlista, jos siltä tuntuu...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tän takia oon haaveillut pitäväni yllätyshäät. Siis että kutsun ihmiset vaikka puutarhajuhliin ja ne onkin häät.
Jonkun mielestä mautonta varmaan sekin, mutta mun mielestä olisi hirveetä pyytää rahaa tai tehdä jotain lahjalistoja. Mä ymmärrän niiden ajatuksen kyllä: suurin osa haluaa tuoda lahjan ja sitten ei saa ainakaan mitään turhaa. Itseäni ajatus vaan nolottaa.
Tää tapa on kuitenkin yleistynyt jo ihan lapsillekin. Työkaverini seurustelee miehen kanssa, jolla on lapsenlapsia. Sekä lasten ukki että tämä työkaveri saivat joulun alla Whatsapp-viestin alakouluikäiseltä tytöltä:
”Kun kuitenki haluatte tietää mitä toivon lahjaksi, niin tässä ostoslista
-iPad
- Canada Goose -takki
- uusi puhelin
- liput Justin Bieberin konserttiin”Nämä siis vain keksittyjä esimerkkejä, mutta kaikki listan jutut olivat oikeastikin arvokkaita. Työkaverini ei edes asu miehen kanssa yhdessä eikä hän vietä joulua näiden lasten kanssa. Hän oli hyvin hämillään, koska oli itse ajatellut jotain pientä muistamista.
Tytön vanhemmat tuon takana olivat, koska ilman heitä työkaverin puhelinnumero ei olisi ollut tytön tiedossa. Samaa oli tehty jo aiemmin toisen lapsen synttäreillä. Äiti oli lähettänyt viestin, että mitä pitää ostaa ja pyytänyt, että ilmoittakaa kun olette hankkineet jotain listalta, ettei tule päällekkäisyyksiä.
Voisin olettaa, että näiden lasten vanhemmilla on ollut omissa häissään hyvin tarkat listat ostettavista lahjoista tai annettavista rahamääristä. Joillekin ihmisille juhlat on tapa kupata muilta tavaroita tai rahaa. He eivät edes vain toivo niitä, vaan se on oletusarvo, että lasten isoisän naisystävä ostaa jotakin satasen arvoisia asioita tai että pikkuserkku antaa häälahjaksi 200€.
Miksi joku alapeukuttaa tätä? Koska toimii itse samalla tavalla? Opettaa lapsilleen, että joulu ja synttärit ovat sitä varten, että puolituntemattomat ostaa teille kalliita juttuja?
Mä en vielä alapeukuttanut viestiä, mutta ajattelin alapeukuttaa heti kun nään sen jossain (luen näitä käänteisessä järjestyksessä)
Noitahan voi ostaa kimpassa, kalliimpia lahjoja. Perisuomalaista on, ettei mitään saa haluta eikä toivoa. Pitää ottaa se nöyrä "en mä mitään...." asenne, vaikka joka saakelin ihminen tietää, että juhliin kuuluvat myös lahjat! Ja toden totta: kaikki niitä toiveita myös kysyvät! Eihän siihen saa vastata, kun se on kerjäämistä.
Sitä minä en ymmärrä, miten tuo asia mielestäsi pitäisi hoitaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan antanut rahaa näille itsekkäillä ihmisille. Olen aina vienyt lahjaksi viinipullon, rahanpyytäjille vielä vähän huonomman kuin muille.
Hei, me ollaan tehty ihan samaa! :D
Myö myös. Jos tiedetään että hääpari ei käytä alkoholia ollaan viety joku lähialueen tuottajan holiton kuohujuoma.
Kyllä te ootte vittumaisia ihmisiä. Mitä vaan, kunhan toinen ei vaan saa toivomaansa.
Annan ihan mielelläni rahaa lahjaksi jos sitä kerätään vaikka matkaa varten. Laitan yleensä 20-50€, riippuen omasta rahatilanteestani. En pidä sitä mitenkään nolona summana. Osa ei laita mitään ja joku voi laittaa enemmän. On tosi hankalaa ostaa mitään tavaraa kun kaikilla on jo kaikkea. Matkasta saa paljon enemmän iloa kuin materiasta. Se on hyvä jos vaikka 50 vierasta laittaa kaikki 20€ niin se tekee jo 1000€. Sillä pääsee jo matkalle tai hääpari voi säästää loput itse. Olen vähätuloinen opiskelija ja pidän kaikkea pikkukrääsää ihan turhana...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyi mikä aloitus ja ketju, oikein tekopyhyyden huippu!
Kaikissa maissa kautta historian on hääparille viety lahjoja. Useissa maissa rahaa suoraan, lisäksi häissä vielä erinäisiä juttuja, vaikka morsiamen tanssittamista maksusta. Yhteiselämän aloittamiseen kun tarvitaan rahaa. Kuka kitupiikki menisi häihin antamatta lahjaa? Pysyköön kotona, sanon minä.
Mikä logiikka on siinä että kaikista raha on paras lahja mutta sitä ei saa ääneen sanoa? Kaksinaamaisuuttahan se on. Nykyajan tavarapaljouden keskellä hyödyllisen lahjan ostaminen on vaikeaa. Jokainen haluaa ihan itse valita kotinsa esineet. Itse kaikkein mieluiten annan rahalahjan, osallistun johonkin yhteiseen.
Matka on ihana lahja.
No näkeehän sen nyt selvästi kommenteista millaisia ovat nämä ihmiset, jotka eivät voi millään lahjoittaa mitään mieluisaa. Pahansuopaisia, onnettomia, ilkeitä... Olisi parempi jos pysyisivät kokonaan tuollaiset poissa, mutta ei: jatkuvaa valitusta ja narinaa -toki hääparille varmaan megalomaaniset tekohymyt ja onnittelut.
En mä ole sanonut, että pitäisi väkisin toivoa jotain turhaa. Mutta miksi aina pitää toivoa jotain?
Ihmettely lähti siis siitä, kun meillä ystäväporukassa on häitä ja juhlia toisensa perään, ja samat ihmiset sitten kierrättävät sitä rahaa lahjana toisilleen. Opiskelijoilta, työttömiltä ja pätkätyöläisiltä penätään samaa summaa yhteiseen lahjapottiin tai polttareihin (onneksi tämä tosin on helpottanut, kun nostin kissan pöydälle). Jos niitä pippaloita on useat kesässä, niin siihen menee oikeasti aika paljon rahaa. Ei kyse ole siitä, että en "haluaisi antaa toisille mitään kivaa", mutta minulla on ihan oikeasti rahasta tiukkaa.
Ja sitten, kaikkein älyttömintä on se, että monet juhlakalutkin tuskailevat, että mieluummin toivoo rahaa, niin ei ainakaan tule sitä turhaa tavaraa. Eli mieluiten eivät toivoisi mitään, mutta jos ilmoittaa että ei halua lahjoja, niin silti ihmiset tuovat väkisin jotain. Parempi siis toivoa "varmuuden vuoksi" rahaa.
Onko tässä järkeä? Ja tässähän vika on myös vieraissa. Voitaisiinko jo alkaa kunnioittaa sitä, että jos joku EI halua tavaraa, niin ei väkisin osteta jotain? Ei lahjoja oikeasti tarkoittaa ei lahjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on suvussa naisia, jotka avioituvat parin vuoden välein. Ihmettelen, miksi äitini ostaa joka kerta lahjan. Itse jätän menemättä, enkä enää jaksa edes onnitella.
Minä jätin menemättä veljeni kakkoshäihin, koska se olisi tullut liian kalliiksi matkoineen päivineen. Pienen rahalahjan kuitenkin annoin onnitteluineen.
Vierailija kirjoitti:
Minusta se on suorastaan vi--tuilua sanoa että meillä on kaapit pullollaan roinaa ja niin paljon kaikkea ettei sekaan sovi, mutta rahaa kyllä voidaan ottaa lisää. Myykää niitä ylimääräisiä tavaroitanne niin saatte rahaa. Toisilla ei edes ole sitä tavaraakaan mitä tarvitsisi, mutta rahaa pitäisi silti olla rikkaampien tileille jakamassa. Voisi ihan hyvin sanoa että kiitos ei lahjoja, kortti riittää.
Kyllä rikkaillakin on oikeus nauttia lahjoista. Pysy sinä, pahanilmanlintu, poissa juhlista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanikäisille kavereille ymmärrän, mutta 50v täyttävälle sukulaiselle vain tuntuu oudolta antaa rahaa, kun itse on 25v. opiskelija. Mieluummin antaisin vaikka jotain itse tehtyä tai osallistuisin johonkin isomman porukan antamaan lahjaan tai antaisin vaikka sen pelkän kortin. En tiedä, onko minulla sitten asenneongelma, kun juuri sen rahan antaminen tuntuu oudolta. Varsinkin kun ei ole edes mitään tilinumeroa. Kiva kiikuttaa juhliin joku 10 euroa kirjekuoressa.
Kerron teille näkemyksen varakkaammalta puolelta: ihmiset kehtaavat olettaa sekä sen, että me kustannamme muille paljon asioita ,lainaamme aina tarvittaessa ja lahjoitamme huomattavasti enemmän -aina, että sen, ettemme me koskaan tarvitse/ansaitse yhtään mitään vastavuoroisesti. Edes lapset. Kyllä minäkin arvostaisin jotain huomioinnin elettä toisinaan. Ja kuinkahan pitkälle varat riittävät tällä menolla?! Sukua on molemmin puolin runsaasti sekä ystäviä lisäksi.
Älkää tehkö oletuksia "varakkaiden" tilanteesta, voin kertoa että käsiä on ojossa jatkuvasti joka suunnasta! Ja olen hyvin yllättynyt tästä suorasukaisesta lähestymistavasta, että ihmisillä on niinkin paljon kanttia pyytää ja vaatiakin. Se tuli täytenä yllätyksenä.
Alan karsimaan nyt rankalla kädellä tätä lähipiiriä. Toki heidän näkemys tulee varmasti olemaan se, että ilkeä saituri pistää raha- ja lahjahanat kiinni, mutta se on sitten voivoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samanikäisille kavereille ymmärrän, mutta 50v täyttävälle sukulaiselle vain tuntuu oudolta antaa rahaa, kun itse on 25v. opiskelija. Mieluummin antaisin vaikka jotain itse tehtyä tai osallistuisin johonkin isomman porukan antamaan lahjaan tai antaisin vaikka sen pelkän kortin. En tiedä, onko minulla sitten asenneongelma, kun juuri sen rahan antaminen tuntuu oudolta. Varsinkin kun ei ole edes mitään tilinumeroa. Kiva kiikuttaa juhliin joku 10 euroa kirjekuoressa.
On sulla suomalaisen asenneongelma. Lahjoittamisen idea on ilahduttaa toista eikä pakolla antaa ja nurista.
Joo... Yhdessä polttarikeskustelussa jo törmäsin siihen, että syyllistetään niitä, jotka eivät ole valmiita laittamaan 100 euroa ystävän polttareihin. "Ne ovat vain kerran elämässä!" "Kyllä jokainen pystyy sen verran säästämään, vaikka olisi opiskelija!" "Kyllä hyvän ystävän vuoksi voi tinkiä omista menoista, itsekästä käyttää rahat mieluummin itseensä!".
Tuntuu, että jotkut eivät oikeasti vain ymmärrä pienituloisten ihmisten arkea.
Matkustaminen polttareihin + polttarimaksu olisi tehnyt yhteensä 140 euroa.
Sitten vielä matkustaminen häihin + majoitus + häälahja = 150 euroa.
Yhteensä melkein kolmesataa. Kolmasosa mun kuukauden tuloista. Käsi sydämellä, kuinka moni teistä olisi valmis laittamaan kolmasosan kuukausipalkastaan ystävän häihin, oli kuinka hyvä ystävä tahansa? Olisko 3 tonnin kuukausitulolliselle ihan ok laittaa ystävän häihin ja polttareihin tonni? Kun kyllähän se on niin hyvä ystävä, ja kaikki pystyy tuon säästämään, itsekästä olla tulematta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran olen ollut sukulaiseni juhlissa, joissa oli pitopalvelu ja muut ylellisyydet. En ollut alunperin edes menossa töiden takia, mutta sukulaiseni pyysi päivittäin minua tulemaan ennen juhlapäivää, koska minut on jo "maksettu" (vaikka olin kieltäytynyt kutsusta töiden takia) Sain viime tipassa siirrettyä vuoroni pois kyseiseltä päivältä. Juhlien jälkeen kuulin muilta sukulaisilta kuinka juhlakalu, joka oli minua anellut tulemaan valitti ja haukkui minua kun olin antanut hänen mielestään liian vähän rahaa.
Noh jatkossa en mene kyseisen sukulaisen juhliin enää ollenkaan. En todellakaan ole velvollinen kutsuttuna vieraana maksamaan/korvaamaan kenenkään juhlia lahjarahan muodossa.
Tai sitten käyttäydyt kuin aikuinen, ilmeisesti ainoana teidän suvusta, ja keskustelet asiasta suoraan. Missä idioottisuvussa mut kyräilevät tuolla tavalla selän takana?! Selvitä asia asiallisesti. Sen jälkeen voit jäädä pois juhlista, jos siltä tuntuu...
Kyllä minä keskustelin tai ainakin yritin. Sain vain kuulla miten paljon minuun ruokaani on laitettu rahaa ja minä annoin vain "rupusen 50€". Noh jatkossa jää sekin rupunen raha pois häneltä.
Eli pölyä keräävän Mariskoolin antaminen on ok, mutta et voi laittaa vaikka puolta pienempää summaa häämatkakassaan? Ok. Logiikkasi on upea.
Vierailija kirjoitti:
Samanikäisille kavereille ymmärrän, mutta 50v täyttävälle sukulaiselle vain tuntuu oudolta antaa rahaa, kun itse on 25v. opiskelija. Mieluummin antaisin vaikka jotain itse tehtyä tai osallistuisin johonkin isomman porukan antamaan lahjaan tai antaisin vaikka sen pelkän kortin. En tiedä, onko minulla sitten asenneongelma, kun juuri sen rahan antaminen tuntuu oudolta. Varsinkin kun ei ole edes mitään tilinumeroa. Kiva kiikuttaa juhliin joku 10 euroa kirjekuoressa.
Miksi se on sinusta outoa? Entä jos tämän 50v täyttävän sukulaisen suurin toive elämässään on että pääsisi joskus hyvällä omalla tunnolla lähtemään vaikka kolmeksi viikoksi Karibialle sukeltelemaan ja ihailemaan maisemia, mutta hänellä ei itsellään ole koskaan ollut rohkeutta laittaa niin suurta summaa sivuun kuin mitä kyseiseen reissuun tarvitaan? Monien on todella paljon helpompi käyttää lahjarahoja tämmöisiin suuriin unelmiin ja reissuihin kuin palkkarahojaan ja säästöjään, semmoiset laittaa mieluummin autoon, taloon tai joihinkin muihin arkielämän välttämättmyyksiin.
Sama siis koskee hyvätuloista hääparia. Palkkarahat laitetaan lapsiin, autoon ja taloon, lahjarahat sitten ylimääräiseen luksukseen mitä ei muuten raaski ostaa. Luulisi, että jopa sille vähätuloiselle opiskelijalle tulee hyvä mieli kun saa ilahduttaa lahjan saajaa hänelle mieluisella tavalla, vaikka se annettava summa olisikin sitten 10 tai 20 euroa. Jos pitää kekkerit vaikka 50 ihmiselle joista jokainen antaa 20 euroa, siitä kertyy jo 1000 euroa jolla saa lennot melko lailla mihin vaan tai sitten sillä voi ostaa vaikka uuden selkärankaa hyväilevän laatusängyn, jota ei muuten raaskisi ostaa.
Ehkä törkeintä on häälahjalista. Ihmiset pyytävät lahjoja! Tuokaa meille tätä ja tätä, tässä on lista. Sellaista julkeutta en voi ymmärtää. Minusta tuo rahakeräys on itse asiassa ok, jos ei tuo edes kukkia eikä mitään muuta, vaan laittaa sen 20 euroa sinne tilille. Silloin se menee ainakin käyttöön. Tilille tosin tulee todella paljon rahaa... Jos kaikki vieraspariskunnat sinne jotain laittavat. Mutta esimerkiksi kukathan ovat täysin turhia.
Lahjan etsimiseenhän menee aikaa ja se on turhauttavaa. Myös siksi tuo tili on mielestäni ihan hyvä idea. Koska ihan ilman viemisiä ei häihin ehkä viitsi mennä. Olennaista kuitenkin olisi, ettei pariskunnalla ole vielä lapsia, sellaista ei viitsi tukea missä lapset on jo hankittu ennen naimisiinmenoa!
Vierailija kirjoitti:
En mä ole sanonut, että pitäisi väkisin toivoa jotain turhaa. Mutta miksi aina pitää toivoa jotain?
Ihmettely lähti siis siitä, kun meillä ystäväporukassa on häitä ja juhlia toisensa perään, ja samat ihmiset sitten kierrättävät sitä rahaa lahjana toisilleen. Opiskelijoilta, työttömiltä ja pätkätyöläisiltä penätään samaa summaa yhteiseen lahjapottiin tai polttareihin (onneksi tämä tosin on helpottanut, kun nostin kissan pöydälle). Jos niitä pippaloita on useat kesässä, niin siihen menee oikeasti aika paljon rahaa. Ei kyse ole siitä, että en "haluaisi antaa toisille mitään kivaa", mutta minulla on ihan oikeasti rahasta tiukkaa.Ja sitten, kaikkein älyttömintä on se, että monet juhlakalutkin tuskailevat, että mieluummin toivoo rahaa, niin ei ainakaan tule sitä turhaa tavaraa. Eli mieluiten eivät toivoisi mitään, mutta jos ilmoittaa että ei halua lahjoja, niin silti ihmiset tuovat väkisin jotain. Parempi siis toivoa "varmuuden vuoksi" rahaa.
Onko tässä järkeä? Ja tässähän vika on myös vieraissa. Voitaisiinko jo alkaa kunnioittaa sitä, että jos joku EI halua tavaraa, niin ei väkisin osteta jotain? Ei lahjoja oikeasti tarkoittaa ei lahjoja.
Kyllä opiskelijana ja työttömänä oli huomattavasti helpompaa tuon sosiaalisen paineen suhteen. Kaikki antoivat osallistua kyvyn mukaan eikä kukaan kysellyt mitään. Nyt saman varallisuusluokan ihmiset jakaa potin tasan eivätkä tajua, että jollain porukasta on vuodessa useammat isot juhlat ja jollain vain kerran kymmeneen vuoteen. Puhumattakaan mitä muut osallistujat olettavat... polttarikassa, kuljetukset ym pienet kustannukset silloin tällöin, josta kertyykin iso potti (silloin kun sen joutuuu itse maksamaan! Ei sellaisia "sähän voit varmaan tarjota nää juomat" muistakaan nämä hyväksikäyttäjät itse enää kohta) Eli jos oletetaan tulojen perusteella, että toisella on millä mällätä, se annetaan myös kuulua.
Vierailija kirjoitti:
Vai hyväntekeväisyyteen ap.? Kukapa siellä olisi kädet ojossa, kuin joku mitään tekemätön laiska, joka haluaa kaiken ilmaiseksi.
En ikinä anna mitään hyväntekeväisyyteen, mieluummin hääparille kiitokseksi kivoista juhlista, joista itsekin nautin.
Ei saisi olla ilkeä noin epäempaattiselle ihmiselle kuin sä, mutta toivottavasti joskus ymmärrät oman kokemuksen kautta, että hyväntekeväisyyteen voi joutua turvautumaan yllättäen lähes kuka tahansa. Oikeasti en ole paha ihminen, mutta sulle en osaa toivoa mitään hyvää.
Miksi hyvätuloiset ihmiset eivät saisi toivoa itselleen mitään vaan pitäisi toivoa hyväntekeväisyyteen? Voihan se hyvin toimeentulevaakin kirpaista lähteä muutaman tonnin häämatkalle maailman toiselle puolelle.
En ole ikinä käsittänyt, että miksi joku toivoisi lahjaksi sitä, että jollekin hyväntekeväisyysjärjestölle lahjoitetaan rahaa siitä sijasta että sen saa itselleen. Rehellisesti sanottuna itse ainakin loukkaantuisin moisesta.
En ymmärrä sitäkään, miksi teillä on tuollainen ahdistus antaa pieniä summia. Kyllä minä ainakkn pystyn ihan ilman ongelmia antamaan pari kymppiä häämatkarahastoon ja tuntuu mukavalta tietää että se menee tarpeeseen.
Toisaalta en ehkä ole oikea ihminen pohtimaan näitä asioita teidän kannaltanne koska olen itse ollut aina vähävarainen ikuisuusopiskelija.[/quote]
Ihmettelen ihan samaa. Että on ok antaa rahaa hyväntekeväisyyteen, mutta ei ystävälle tai sukulaiselle. Sama summa on kuitenkin itseltä pois, mutta pääasia, ettei vain läheinen pääse hyötymään? Kai juhlan hetkellä lahjan saaminen ilahduttaa myös hyvätuloista. Tuntuu oudolta, että lahjan saadakseen olisi alitettava joku tuloraja.