Lue keskustelun säännöt.
Alkaa kyllästyttää tuo aikuisten ihmisten rahanpyytäminen häissä
15.01.2018 |
Viime vuonna olimme vieraina neljissä häissä. Nyt tällekin vuodelle on tipahtanut jo kolme kutsua. Kiva juttu, häissä on kyllä ihanaa, mutta tekee mieleni avautua yhdestä jutusta.
Tämä viime vuosina yleistynyt tapa, jossa käytännössä kaikissa kutsuissa lukee jollain muka-hauskalla runoilulla ilmaistuna, että lahjaksi voisi sitten laittaa rahaa tälle tilille. Rahoilla pari lähtee häämatkalle tms.
Ei siinä mitään, tämä on mielestäni kaunis ajatus silloin, jos sinne matkalle ei muuten pääsisi tai häiden järjestämisessä tarvitaan taloudellista apua. Mutta tätä rahatoivetta näkee nykyisin ihan kaikilla pareilla, jopa keski-ikäisillä lapsettomilla pareilla joista molemmat ovat hyväpalkkaisessa työssä. Suoraan sanottuna tuntuu vähän hölmöltä näin opiskelija-pätkätyöläispariskuntana sponsoroida hyväpalkkaisten kavereiden tai sukulaisten häämatkoja.
Rahalahjatoiveissa on usein perusteluina, että "meillä on jo kaikkea". Minä mietin, että onko sitten ihan pakko toivoa jotain? Miksei voi toivoa pelkkää korttia, tai vaikka lahjoitusta hyväntekeväisyyteen? Tai keksiä jotain pikkutavaroita, vaikka kukkia tai suklaata. Tuntuisi paljon kivemmalta antaa 20 € arvoinen lahja kuin laittaa se 20 € jonkun itseäni puolet vanhemman ja 10x rikkaamman tilille.
Pahimmillaan häissä on sitten vielä ohjelmana joitain rahankeräysleikkejä, esim. lunnaat morsiamen ryöstössä.
Olenko minä ainoa, jota tämä ärsyttää ja ihmetyttää? Okei, aina voi sanoa, että ei tarvitse sitten osallistua häihin tai viedä mitään lahjaa, mutta kuitenkin ihan mielelläni menen häihin ja annan sen lahjankin jos pari sitä toivoo. Mutta tämä rahankeruu kyllästyttää.
Kommentit (295)
Tän takia oon haaveillut pitäväni yllätyshäät. Siis että kutsun ihmiset vaikka puutarhajuhliin ja ne onkin häät.
Jonkun mielestä mautonta varmaan sekin, mutta mun mielestä olisi hirveetä pyytää rahaa tai tehdä jotain lahjalistoja. Mä ymmärrän niiden ajatuksen kyllä: suurin osa haluaa tuoda lahjan ja sitten ei saa ainakaan mitään turhaa. Itseäni ajatus vaan nolottaa.
Tää tapa on kuitenkin yleistynyt jo ihan lapsillekin. Työkaverini seurustelee miehen kanssa, jolla on lapsenlapsia. Sekä lasten ukki että tämä työkaveri saivat joulun alla Whatsapp-viestin alakouluikäiseltä tytöltä:
”Kun kuitenki haluatte tietää mitä toivon lahjaksi, niin tässä ostoslista
-iPad
- Canada Goose -takki
- uusi puhelin
- liput Justin Bieberin konserttiin”
Nämä siis vain keksittyjä esimerkkejä, mutta kaikki listan jutut olivat oikeastikin arvokkaita. Työkaverini ei edes asu miehen kanssa yhdessä eikä hän vietä joulua näiden lasten kanssa. Hän oli hyvin hämillään, koska oli itse ajatellut jotain pientä muistamista.
Tytön vanhemmat tuon takana olivat, koska ilman heitä työkaverin puhelinnumero ei olisi ollut tytön tiedossa. Samaa oli tehty jo aiemmin toisen lapsen synttäreillä. Äiti oli lähettänyt viestin, että mitä pitää ostaa ja pyytänyt, että ilmoittakaa kun olette hankkineet jotain listalta, ettei tule päällekkäisyyksiä.
Voisin olettaa, että näiden lasten vanhemmilla on ollut omissa häissään hyvin tarkat listat ostettavista lahjoista tai annettavista rahamääristä. Joillekin ihmisille juhlat on tapa kupata muilta tavaroita tai rahaa. He eivät edes vain toivo niitä, vaan se on oletusarvo, että lasten isoisän naisystävä ostaa jotakin satasen arvoisia asioita tai että pikkuserkku antaa häälahjaksi 200€.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää järjestäkö häitä enää ollenkaan. Avioliiton "onnelaan"😛 pääsee vähemmälläkin. Mm.maistraatissa, kaksi todistajaa ja thats it. Panostakaa sitten mieluummin vaikka siihen avioliittoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksikymppiä? 😂 Olen käsittänyt, että häälahjalla vähintäänkin kompensoidaan vieraasta aiheutuneet kustannukset parille.
Siis että jokainen maksaa omansa, kun nykyään harvempi morsiamen isä sitä enää tekee, kuten perinteisesti kuuluisi.
Meidän häissä kului tilanvuokraan ja tarjoiluihin (baarissa piikki auki) noin 15000€ ja vieraita oli about sata eli hyvän tavan mukaisesti kukin lahjoittaisi ainakin 150€, niin kuin useimmat tekivätkin.
Kaksikymppistä pitäisin loukkauksena.
Tilavuokraan ja tarjoiluihin 150€/hlö? Missä päin Suomea? Meidän häissä tilavuokriin, ruokaan, kahviin+kakkuun+muuhun makeaan ja iltapalaan 20€/hlö ja vaikka moni oli yhdessä osallistunut esim. 35€ arvoiseen lahjaan (eli n. 5€/hlö), niin meille tärkeintä oli, että halusivat tulla juhlistamaan meidän suurta juhlapäivää.
Taidat olla juuri niitä tyyppejä, joiden mielestä polttareissa pitää jokaisen maksaa vähintään 200-250€/hlö, jotta saadaan kivat polttarit. Mun polttarit maksoivat kuulemma 5€/hlö osallistujille ja kivaa oli. Vaimon polttarit oli osallistujille maksaneet 3€/hlö ja vieläkin (16 vuoden jälkeen) muistelevat kaason kanssa, että heillä oi hauskaa. Kaikki kun eivät ole rikkaita.....
Jaa-a, on tainnut olla Helsingin hieman arvokkaampia hääpaikkoja. Olen ollut aikoinaan häitä järjestävässä yrityksessä pk-seudun ulkopuolella ja sielläkin maksoi parisenkymmentä vuotta sitten häät sadalle melko lailla reippaanlaisesti.
Eri asia, jos hääpaikka koristellaan kaveriporukalla, ruoka kilpailutetaan ja juomat tuodaan Latvia-Liettua -akselilta. Silloin kustannukset toki halvemmat.
Kummatkin toteutustavat ovat ok. Olen ollut vieraana hinnallisesti sekä halvoissa että kalliissa häissä. Kummassakin tapauksessa ollut opiskeluaika, mutta olen todellakin kunnioittanut hääparia ja vienyt mukisematta pyydetyn lahjan/rahaa. En ole kyseenalaistanut koskaan onko joku lahja liikaa, koska se on ollut hääparin toive. Lisäksi kuuluu mielestäni tapaetikettiin kunnioittaa hääparia. Hauskanpito ja juhliminen kuuluu olemnaisena osana, mutta myös kunnioitus.
Jos maksamme häistä satasen, kaksi, on minulla lupa odottaa myös, että pari on naimisissa edes kymmenen vuotta tai sitten palauttaa rahat takaisin,
Vierailija kirjoitti:
Tän takia oon haaveillut pitäväni yllätyshäät. Siis että kutsun ihmiset vaikka puutarhajuhliin ja ne onkin häät.
Jonkun mielestä mautonta varmaan sekin, mutta mun mielestä olisi hirveetä pyytää rahaa tai tehdä jotain lahjalistoja. Mä ymmärrän niiden ajatuksen kyllä: suurin osa haluaa tuoda lahjan ja sitten ei saa ainakaan mitään turhaa. Itseäni ajatus vaan nolottaa.
Tää tapa on kuitenkin yleistynyt jo ihan lapsillekin. Työkaverini seurustelee miehen kanssa, jolla on lapsenlapsia. Sekä lasten ukki että tämä työkaveri saivat joulun alla Whatsapp-viestin alakouluikäiseltä tytöltä:
”Kun kuitenki haluatte tietää mitä toivon lahjaksi, niin tässä ostoslista
-iPad
- Canada Goose -takki
- uusi puhelin
- liput Justin Bieberin konserttiin”Nämä siis vain keksittyjä esimerkkejä, mutta kaikki listan jutut olivat oikeastikin arvokkaita. Työkaverini ei edes asu miehen kanssa yhdessä eikä hän vietä joulua näiden lasten kanssa. Hän oli hyvin hämillään, koska oli itse ajatellut jotain pientä muistamista.
Tytön vanhemmat tuon takana olivat, koska ilman heitä työkaverin puhelinnumero ei olisi ollut tytön tiedossa. Samaa oli tehty jo aiemmin toisen lapsen synttäreillä. Äiti oli lähettänyt viestin, että mitä pitää ostaa ja pyytänyt, että ilmoittakaa kun olette hankkineet jotain listalta, ettei tule päällekkäisyyksiä.
Voisin olettaa, että näiden lasten vanhemmilla on ollut omissa häissään hyvin tarkat listat ostettavista lahjoista tai annettavista rahamääristä. Joillekin ihmisille juhlat on tapa kupata muilta tavaroita tai rahaa. He eivät edes vain toivo niitä, vaan se on oletusarvo, että lasten isoisän naisystävä ostaa jotakin satasen arvoisia asioita tai että pikkuserkku antaa häälahjaksi 200€.
Kutsutaan lahjalistoiksi tavarataloissa. Mun mielestä hyvä, että sellaisia on. Vihaan shoppailua ilman päämäärää.
Mun empiirisen kokemuksen mukaan kukaan ei ole järjestänyt mitään arvokasta lahjalistaa/pyytänyt tiettyä summaa rahaa. Ei vaikka yhdet häät pidettiin Kämpissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me pyysimme ihan suoraan rahaa. Elämme kohtuu-minimalistisesti ilman ylimääräistä tavaraa. Ei meidän asuntoon edes mahtuisi mitään ns ylimääräistä.
Vieraita ei ollut paljon. Halusimme vain lähimmät paikalle.
Häämatkan olimme ostaneet omilla rahoillamme, mutta ilmoitimme kutsussa että lahjan sijaan halutessaan voivat osallistua matkakuluihin. Tuli yllättävän paljon rahaa - emme odottaneet todellakaan sellaisia summia. Noita rahoja käytettiin retkiin ja muuhun "ekstraan" matkalla - mutta koska rahaa tuli enemmän kuin kuviteltiin, aiotaan lähteä vielä uudelleen rahoilla "kakkoshäämatkalle". :)
Emme seuranneet, kuka maksoi ja paljonko. Viestit luettiin, siellä oli ihania toivotuksia. Jos joku ei antanut lahjaa, emme edes huomanneet.. osa toi juhlapaikalle kuitenkin lahjoja (viiniä ja itse tehtyjä lahjoja).
Toivon myös että jos joku käytännöstä ei pitänyt, ei antanut lahjaa ollenkaan. Häät ja matka oli mitoitettu siten, että ilmankin lahjoja kaikki olisi onnistunut. Häät oli mitoitettu siten, kuin halusimme ne läheisillemme tarjota - kuitenkaan tunnelmasta tinkimättä. Tärkeintä oli saada läheiset paikan päälle jakamaan tärkeä päivä kanssamme.
Ihanko tosissaan joku jaksaa suuttua tällaisesta? Mielensäpahoittajat liikkeellä, eikö häät ole ihana rakkauden juhla ja ilon aihe? :)
Tiedätkö, miksi rahaa tuli yllättävän paljon?
No siksi, kun jokainen kutsun saatuaan taas huokasi, että paljonkohan noiden tilille pitää maksaa. Sitten se pähkäily, että rahat on kyllä tiukilla, mutta riittääkö kakskymppiä. No ei, kun se näyttää nololta. Pitää panna se satku, kun muuten erottuu muiden vieraiden tilipanojen joukosta. Jätetään Sannamarialle ne kengät ostamatta, vai jäädäänkö kokonaan pois. No ei voi jäädä, kun kuulutaan juuri niihin lähimmäisiin, jotka juuri halutaan häihin.
Kukaan ei uskalla panna sitä pientä summaa, kun tietää, että hääpari selaa tiliotteen ja tarkastaa jälkeen päin, paljonko kukin pani. Ja kun jokainen pelkää, että on se noloin, summat nousevat. Jopa niiltä köyhemmiltä, jotka jättää sitten ne lapsen kengät ostamatta, että te pääsitte retkille häämatkalla.
No kyllä on aika yksinkertaista porukkaa, jos jätetään lapsen kengät ostamatta häälahjarahan takia. Normaali ihminen antaa sen verran minkä pystyy tai jää häistä kokonaan pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me pyysimme ihan suoraan rahaa. Elämme kohtuu-minimalistisesti ilman ylimääräistä tavaraa. Ei meidän asuntoon edes mahtuisi mitään ns ylimääräistä.
Vieraita ei ollut paljon. Halusimme vain lähimmät paikalle.
Häämatkan olimme ostaneet omilla rahoillamme, mutta ilmoitimme kutsussa että lahjan sijaan halutessaan voivat osallistua matkakuluihin. Tuli yllättävän paljon rahaa - emme odottaneet todellakaan sellaisia summia. Noita rahoja käytettiin retkiin ja muuhun "ekstraan" matkalla - mutta koska rahaa tuli enemmän kuin kuviteltiin, aiotaan lähteä vielä uudelleen rahoilla "kakkoshäämatkalle". :)
Emme seuranneet, kuka maksoi ja paljonko. Viestit luettiin, siellä oli ihania toivotuksia. Jos joku ei antanut lahjaa, emme edes huomanneet.. osa toi juhlapaikalle kuitenkin lahjoja (viiniä ja itse tehtyjä lahjoja).
Toivon myös että jos joku käytännöstä ei pitänyt, ei antanut lahjaa ollenkaan. Häät ja matka oli mitoitettu siten, että ilmankin lahjoja kaikki olisi onnistunut. Häät oli mitoitettu siten, kuin halusimme ne läheisillemme tarjota - kuitenkaan tunnelmasta tinkimättä. Tärkeintä oli saada läheiset paikan päälle jakamaan tärkeä päivä kanssamme.
Ihanko tosissaan joku jaksaa suuttua tällaisesta? Mielensäpahoittajat liikkeellä, eikö häät ole ihana rakkauden juhla ja ilon aihe? :)
Tiedätkö, miksi rahaa tuli yllättävän paljon?
No siksi, kun jokainen kutsun saatuaan taas huokasi, että paljonkohan noiden tilille pitää maksaa. Sitten se pähkäily, että rahat on kyllä tiukilla, mutta riittääkö kakskymppiä. No ei, kun se näyttää nololta. Pitää panna se satku, kun muuten erottuu muiden vieraiden tilipanojen joukosta. Jätetään Sannamarialle ne kengät ostamatta, vai jäädäänkö kokonaan pois. No ei voi jäädä, kun kuulutaan juuri niihin lähimmäisiin, jotka juuri halutaan häihin.
Kukaan ei uskalla panna sitä pientä summaa, kun tietää, että hääpari selaa tiliotteen ja tarkastaa jälkeen päin, paljonko kukin pani. Ja kun jokainen pelkää, että on se noloin, summat nousevat. Jopa niiltä köyhemmiltä, jotka jättää sitten ne lapsen kengät ostamatta, että te pääsitte retkille häämatkalla.
No kyllä on aika yksinkertaista porukkaa, jos jätetään lapsen kengät ostamatta häälahjarahan takia. Normaali ihminen antaa sen verran minkä pystyy tai jää häistä kokonaan pois.
Hep. Minä kuulun näihin, Olen jo muutaman vuoden kylmästi kieltäytynyt häistä. Onneksi buumi alkaa mennä ohi. Viime kesänä tuli kutsu kolmiin häihin. Kolme heinäkuun viikonloppua. Kalliiksi olisi tullut.
Sen sijaan lekoteltiin miehen kanssa rannalla nauttimasta auringosta ja levosta.
Onneksi kutsuista voi kieltäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huvittaviahan nämä pariskunnat ovat. Meilläkin suvussa oli tällaiset häät. Nyt sitten kun on lapsia, kutsutaan edelleen koko suku ja lapsille lahjalista, tai oikeammin toivotaan rahaa.
Mutta annas kun meidän suvun muilla lapsilla on juhlia, riparit tai yo, tämä kyseinen pariskunta ei ilmesty juhliin, ei laita rahaa.
Hyvinhän he keräävät omille lapsilleen synttäreillä rahaa. Tarjotaan kakku ja kahvit ja sipsikulho pöydällä ja jokainen pariskunta tuo 20-40 euroa rahaa lapselle. Hyvä potti aina kertyy.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on kivaa osallistua isoihin häihin, syödä hyvin ja bilettää bändin tahdissa. Tämä kustantaa tuhansia euroja hääparille. On kohteliasta osallistua kustannuksiin "häämatkatilin" muodossa.
Te, joita asia ärsyttää, ette ole itse tainneet ikinä järjestää isoja pippaloita! Tajuatteko, kuinka paljon hääpari maksaa teidän illanvietostanne ja juomistanne!!!! Pitopalvelu veloittaa jo alkumaljasta sen 6 € / kpl, sitten ateria 20 €, tilavuokra, bändi, iltapala, boolit ym. Kutsukortit jo maksavat 5 € helposti postimerkkeineen.
Juuri näin. Tuntuu, että porukka luulee häitä, 50-vuotisjuhlia yms ilmaisiksi. Ja lisäksi kaikki pitäisi saada ilmaiseksi. Tekopyhää hymistelyä syyttää häiden järjestäjiä ahneiksi, kun peilistä katsoo vielä pahempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aha.
Mun mielestä on aivan ihanaa, jos hääparin toiveena on raha. Ei tarvitse hiki hatussa miettiä, että mitä ostaisi, riittää kun siirtää rahaa tilille.
Samaa mieltä. Paljon helpompaa ja nopeampaa on laittaa rahalahjoituksia kuin miettiä ja selvitellä, mikä voisi olla sopiva lahjaa ja käyttää aikaa ja vaivaa sen hankkimiseen (omalla paikkakunnalla ei ole kuin Tokmanni ja Halpahalli).
Helpointa, jos tilinumero on jo kutsussa, niin sitä ei tarvitse erikseen kysellä ja numero tulee varmimmin oikein. Se, mihin hääpari lahjarahat käyttää, on heidän oma asiansa. Minusta juhlakulujen kattaminen häälahjarahoilla on järkevää. Häistä jää paremmat muistot, jos ne eivät vie hääparia taloudelliseen ahdinkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me pyysimme ihan suoraan rahaa. Elämme kohtuu-minimalistisesti ilman ylimääräistä tavaraa. Ei meidän asuntoon edes mahtuisi mitään ns ylimääräistä.
Vieraita ei ollut paljon. Halusimme vain lähimmät paikalle.
Häämatkan olimme ostaneet omilla rahoillamme, mutta ilmoitimme kutsussa että lahjan sijaan halutessaan voivat osallistua matkakuluihin. Tuli yllättävän paljon rahaa - emme odottaneet todellakaan sellaisia summia. Noita rahoja käytettiin retkiin ja muuhun "ekstraan" matkalla - mutta koska rahaa tuli enemmän kuin kuviteltiin, aiotaan lähteä vielä uudelleen rahoilla "kakkoshäämatkalle". :)
Emme seuranneet, kuka maksoi ja paljonko. Viestit luettiin, siellä oli ihania toivotuksia. Jos joku ei antanut lahjaa, emme edes huomanneet.. osa toi juhlapaikalle kuitenkin lahjoja (viiniä ja itse tehtyjä lahjoja).
Toivon myös että jos joku käytännöstä ei pitänyt, ei antanut lahjaa ollenkaan. Häät ja matka oli mitoitettu siten, että ilmankin lahjoja kaikki olisi onnistunut. Häät oli mitoitettu siten, kuin halusimme ne läheisillemme tarjota - kuitenkaan tunnelmasta tinkimättä. Tärkeintä oli saada läheiset paikan päälle jakamaan tärkeä päivä kanssamme.
Ihanko tosissaan joku jaksaa suuttua tällaisesta? Mielensäpahoittajat liikkeellä, eikö häät ole ihana rakkauden juhla ja ilon aihe? :)
Tiedätkö, miksi rahaa tuli yllättävän paljon?
No siksi, kun jokainen kutsun saatuaan taas huokasi, että paljonkohan noiden tilille pitää maksaa. Sitten se pähkäily, että rahat on kyllä tiukilla, mutta riittääkö kakskymppiä. No ei, kun se näyttää nololta. Pitää panna se satku, kun muuten erottuu muiden vieraiden tilipanojen joukosta. Jätetään Sannamarialle ne kengät ostamatta, vai jäädäänkö kokonaan pois. No ei voi jäädä, kun kuulutaan juuri niihin lähimmäisiin, jotka juuri halutaan häihin.
Kukaan ei uskalla panna sitä pientä summaa, kun tietää, että hääpari selaa tiliotteen ja tarkastaa jälkeen päin, paljonko kukin pani. Ja kun jokainen pelkää, että on se noloin, summat nousevat. Jopa niiltä köyhemmiltä, jotka jättää sitten ne lapsen kengät ostamatta, että te pääsitte retkille häämatkalla.
No kyllä on aika yksinkertaista porukkaa, jos jätetään lapsen kengät ostamatta häälahjarahan takia. Normaali ihminen antaa sen verran minkä pystyy tai jää häistä kokonaan pois.
Hep. Minä kuulun näihin, Olen jo muutaman vuoden kylmästi kieltäytynyt häistä. Onneksi buumi alkaa mennä ohi. Viime kesänä tuli kutsu kolmiin häihin. Kolme heinäkuun viikonloppua. Kalliiksi olisi tullut.
Sen sijaan lekoteltiin miehen kanssa rannalla nauttimasta auringosta ja levosta.
Onneksi kutsuista voi kieltäytyä.
Kuka on niin itsekäs, että käyttää rahansa omaan lomamatkaan, kun olisi voinut sen sijaan tarjota ystävälleen kivan häämatkan.
Jos olette noin itsekkäitä, onneksi ette menneetkään pilaamaan häitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä.
Ei, en halua väkisin antaa ihmisille epämieluisaa lahjaa.
En myöskään koskaan ole mennyt häihin tyhjin käsin, vaan olen antanut sitä rahaa jos sitä on toivottu.
Aloin vain miettiä, että tuntuuko tämä kenestäkään muusta oudolta, että aikuiset toivovat toisiltaan rahaa lahjaksi. Kuten tuolla joku mainitsikin, myös 40-50-60-vuotislahjaksi on yleistynyt tämä että pyydetään rahaa esim. matkaa varten. Siis ihan keski- tai hyvätuloisetkin ihmiset. Samassa kaveripiirissä ihmisillä peräkkäin näitä häitä ja syntymäpäiviä, ja aina annetaan vuoronperään toisille rahaa lahjaksi.Minusta se tuntuu oudolta. Jotenkin tämä lahjanantamiskulttuuri tuntuu vähän menettävän merkitystään. Tuntuu, että jotkut pyytävät rahaa vain koska on jotai "kuuluu pyytää", ja tavaraa ei haluta. Ja kun osan mielestä tuo 50-100 euroa per henkilö on minimi, mitä voi antaa, niin kaikki alkavat lopulta noudattaa sitä, eikä kukaan kehtaa antaa vähemmän.
Minusta olisi hienoa, että voisi oikeasti pyytää vaikka vain korttia, tai jotain hyväntekeväisyyslahjoitusta, jos kokee että ei tarvitse mitään, eikä keksi muuta toivetta kuin raha.
Mutta edelleenkin, jos joku haluaa sitä rahaa pyytää ja varsinkin jos jonkun vaikka häämatkalle pääsy on siitä kiinni, niin kyllä minä ihan hyvin voin sitä antaa. Toivottavasti kukaan ei kuitenkaan loukkaannu, että en pysty mitään satasta lahjoittamaan.
Miksi hyvätuloiset ihmiset eivät saisi toivoa itselleen mitään vaan pitäisi toivoa hyväntekeväisyyteen? Voihan se hyvin toimeentulevaakin kirpaista lähteä muutaman tonnin häämatkalle maailman toiselle puolelle.
En ole ikinä käsittänyt, että miksi joku toivoisi lahjaksi sitä, että jollekin hyväntekeväisyysjärjestölle lahjoitetaan rahaa siitä sijasta että sen saa itselleen. Rehellisesti sanottuna itse ainakin loukkaantuisin moisesta.
En ymmärrä sitäkään, miksi teillä on tuollainen ahdistus antaa pieniä summia. Kyllä minä ainakkn pystyn ihan ilman ongelmia antamaan pari kymppiä häämatkarahastoon ja tuntuu mukavalta tietää että se menee tarpeeseen.
Toisaalta en ehkä ole oikea ihminen pohtimaan näitä asioita teidän kannaltanne koska olen itse ollut aina vähävarainen ikuisuusopiskelija.
Vierailija kirjoitti:
Tän takia oon haaveillut pitäväni yllätyshäät. Siis että kutsun ihmiset vaikka puutarhajuhliin ja ne onkin häät.
Jonkun mielestä mautonta varmaan sekin, mutta mun mielestä olisi hirveetä pyytää rahaa tai tehdä jotain lahjalistoja. Mä ymmärrän niiden ajatuksen kyllä: suurin osa haluaa tuoda lahjan ja sitten ei saa ainakaan mitään turhaa. Itseäni ajatus vaan nolottaa.
Tää tapa on kuitenkin yleistynyt jo ihan lapsillekin. Työkaverini seurustelee miehen kanssa, jolla on lapsenlapsia. Sekä lasten ukki että tämä työkaveri saivat joulun alla Whatsapp-viestin alakouluikäiseltä tytöltä:
”Kun kuitenki haluatte tietää mitä toivon lahjaksi, niin tässä ostoslista
-iPad
- Canada Goose -takki
- uusi puhelin
- liput Justin Bieberin konserttiin”Nämä siis vain keksittyjä esimerkkejä, mutta kaikki listan jutut olivat oikeastikin arvokkaita. Työkaverini ei edes asu miehen kanssa yhdessä eikä hän vietä joulua näiden lasten kanssa. Hän oli hyvin hämillään, koska oli itse ajatellut jotain pientä muistamista.
Tytön vanhemmat tuon takana olivat, koska ilman heitä työkaverin puhelinnumero ei olisi ollut tytön tiedossa. Samaa oli tehty jo aiemmin toisen lapsen synttäreillä. Äiti oli lähettänyt viestin, että mitä pitää ostaa ja pyytänyt, että ilmoittakaa kun olette hankkineet jotain listalta, ettei tule päällekkäisyyksiä.
Voisin olettaa, että näiden lasten vanhemmilla on ollut omissa häissään hyvin tarkat listat ostettavista lahjoista tai annettavista rahamääristä. Joillekin ihmisille juhlat on tapa kupata muilta tavaroita tai rahaa. He eivät edes vain toivo niitä, vaan se on oletusarvo, että lasten isoisän naisystävä ostaa jotakin satasen arvoisia asioita tai että pikkuserkku antaa häälahjaksi 200€.
Miksi joku alapeukuttaa tätä? Koska toimii itse samalla tavalla? Opettaa lapsilleen, että joulu ja synttärit ovat sitä varten, että puolituntemattomat ostaa teille kalliita juttuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran olen ollut sukulaiseni juhlissa, joissa oli pitopalvelu ja muut ylellisyydet. En ollut alunperin edes menossa töiden takia, mutta sukulaiseni pyysi päivittäin minua tulemaan ennen juhlapäivää, koska minut on jo "maksettu" (vaikka olin kieltäytynyt kutsusta töiden takia) Sain viime tipassa siirrettyä vuoroni pois kyseiseltä päivältä. Juhlien jälkeen kuulin muilta sukulaisilta kuinka juhlakalu, joka oli minua anellut tulemaan valitti ja haukkui minua kun olin antanut hänen mielestään liian vähän rahaa.
Noh jatkossa en mene kyseisen sukulaisen juhliin enää ollenkaan. En todellakaan ole velvollinen kutsuttuna vieraana maksamaan/korvaamaan kenenkään juhlia lahjarahan muodossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, miksi rahaa tuli yllättävän paljon?
No siksi, kun jokainen kutsun saatuaan taas huokasi, että paljonkohan noiden tilille pitää maksaa. Sitten se pähkäily, että rahat on kyllä tiukilla, mutta riittääkö kakskymppiä. No ei, kun se näyttää nololta. Pitää panna se satku, kun muuten erottuu muiden vieraiden tilipanojen joukosta. Jätetään Sannamarialle ne kengät ostamatta, vai jäädäänkö kokonaan pois. No ei voi jäädä, kun kuulutaan juuri niihin lähimmäisiin, jotka juuri halutaan häihin.
Kukaan ei uskalla panna sitä pientä summaa, kun tietää, että hääpari selaa tiliotteen ja tarkastaa jälkeen päin, paljonko kukin pani. Ja kun jokainen pelkää, että on se noloin, summat nousevat. Jopa niiltä köyhemmiltä, jotka jättää sitten ne lapsen kengät ostamatta, että te pääsitte retkille häämatkalla.
Huoh. En ole tuo, jolle vastasit, vaan nro 89, mutta myös me yllätyimme rahan määrästä. Ja ei, se ei johtunut siitä, että joku laittoi viimeiset lapsen kenkiin varatut pennosensa meidän häälahjaamme. Tunnemme kaikki vieraamme sen verran hyvin, että voimme olla tästä täysin varmoja, puolituttuja emme kutsuneet. Ne joilla talous on tiukimmilla eivät tuoneet rahaa eivätkä tavaraa, ja se oli meille täysin ok. Emme tehneet mitään listaa siitä, kuka antoi mitäkin, mutta todellakaan eivät kaikki tuoneet sataa euroa. Osa toi vähemmän, osa enemmän. Tärkeintä meille oli se, että (paria väistämätöntä sairastapausta lukuun ottamatta) kaikki kutsutut tulivat juhliin ja viihtyivät. Tämän pitäisi olla vähintään yhtä itsestään selvää kuin sen, että "raha kelpaa aina lahjaksi".
Meillä on suvussa naisia, jotka avioituvat parin vuoden välein. Ihmettelen, miksi äitini ostaa joka kerta lahjan. Itse jätän menemättä, enkä enää jaksa edes onnitella.
Omissa häissämme ei tällaista ollut ja kadumme sitä todella paljon. Tuli kaikkea mahdollista tavaraa ja materiaa, mitä koti on jo täynnä ja millä emme oikeasti ole tehneet yhtään mitään. (Puutelistakin kyllä oli, ja vieläpä sellainen, että pikkurahalla olisi selvinnyt. Vaan ei toteutunut.) Hääkustannukset ovat todella kalliita tänäpäivänä. Järjestetäänköhän mitään bileitä enää ilman, että ei toivotaisi jotain osallistumista. Kyllä minä ennemmin maksaisin tuon 20 euroa ja toivottaisin sillä kortilla ihanaa yhteistä eloa, kun törsäisin 150 euroa johonkin materiaan, millä ei ole käyttöä. Mielestäni ärsytyksesi on melko suppea näkemys asiasta. Ja jos joku katsoo, että rahan määrä se on, joka kertoo, miten hääparia arvostetaan, sanon tähän, että sellaiset henkilöt eivät elä jalat maassa, nykypäivän todellisessa arjessa. Taitavat ollaa saaneet kaiken ilmaiseksi ja liian helpolla. Ei kukaan voi olettaa, että vieraat maksavat itse hääparin juhlan. Edelleen toivon tilaisuuksia, johon voin laittaa rahaa oman tunnon ja kyvyn mukaan.
Entäpä tilanne jossa vieraille on kutsussa kerrottu että tärkeintä on osalllistuminen juhlaan. Ei lahjoja. Siinä sitten kannettiin illalla taksiin sen saat*nan kippoa ja kuppia, maljakkoa, lakanasettiä ja astioita. Kun meillä todellakin on kaikkea. Suurin osa tavaroista oli "ihan kivoja" mutta ei todellakaan sellaisia joita itse hankkisimme.
Mä en ylipäätään ymmärrä miksi enää nykyisin järjestetään häitä ison kaavan mukaan. Kaikki vieraat tulee jostain kaukaa ja harvalla on hauskaa. Sitten pitäisi vielä matkojen ja majoituksen ohella osallistua polttareihin ja antaa vähintään 100 euron lahja. Puolet näistäkin vihityistä eroaa.
Ymmärrän jos haluaa pitää bileet läheisille, mutta usein noi lähtee ihan lapasesta suhteessa onnistumiseen. Polttarit ne vasta perseestä ovatkin. Olen kerran ollut kaasona enkä ikinä enää lähtisi siihen hommaan. Morsiamelle oli niin tärkeää mutta kukaan kavereista ei oikein halunnut osallistua mihinkään ja kauempana asuvat peruivat tulonsa alkuunsa. Rahaa meni kahdella kaasolla sen verran, että ainakaan mulla ei enää riittänyt lahjaan annettavaa. Morsian itse puhui koko ajan, ettei tarvitse mitään ihmeellistä ja seuravassa lauseessa jännitti mitä kaikkea oltiin hänelle keksitty. Voi huokaus. oli tuosta kokemuksesta se hyöty, että omat vihkiäiset järjestin todella pienen kaavan mukaan.
Kylläpä sä olet kammottavan kuuloinen ihminen. Jätä ensi kerralla suosiolla juhlat väliin ja ryve surkeudessasi kotona. Silloin kun mä menin naimisiin, en edes huomannut sitä, kuka laittoi minkäkin verran tilille rahaa/toi rahaa kirjekuoressa. Häämatka oltiin maksettu jo monta kuukautta ennen häitä, eikä meillä varsinaisesti ollut mitään budjettia häitä varten.