Lue keskustelun säännöt.
Sain perjantaina kaikki kandidaatin tutkintoon tarvittavat kurssit opintorekisteriin ja äsken lähetin sähköisen hakemuksen itse tutkintoon (anteeksi, mutta on avauduttava vähän)
14.01.2018 |
Opiskelen siis kolmatta vuotta matematiikkaa ja sain tutkinnon näinkin nopeasti (itseasiassa meidän ryhmän ensimmäisenä) opiskelemalla kesäisin ja ottamalla välillä enemmän kursseja mitä normaalisti pitäisi.
Olen iltapäivän mittaan miettinyt vähän asioita. Puolet minun kanssa aloittaneista on joutunut lopettamaan, suurin osa koska ei yksinkertaisesti pärjää. Ensimmäiset lähti jo muutaman viikon jälkeen.
En itse saanut koulussa ja lukiossa kun keskenkertaisia arvosanoja mutta jossain vaiheessa aikuistuin ja aloin panostaa koulunkäyntiin kunnolla. Taisi olla lukion toisella luokalla kun päätin mitä oikeasti haluan ja aloin työskentelemään määrätietoisemmin sen eteen.
Sitten siinä on vielä se että käytännössä kaikki opiskelukaverit on akateemisista perheistä, samalla kun äitini on siivooja ja isä ajaa paikallisbussia.
Oma sosiaalinen tausta verrattuna muihin, suhtautuminen koulunkäyntiin ja se tosiasia että olen selvinnyt opinnoissa näinkin pitkälle samalla kun niin moni on joutunut lopettamaan, laittaa välillä hiljaiseksi miettimään asioita. Kandi on useimmille muille puoliturha välitutkinto. Pelkästään se että olen yliopistossa on minulle henkilökohtaisesti iso asia, ja edes jonkun tutkinnon hankkiminen ei ole ihan täysin mitätön saavutus.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmeestä tiedät, että "Puolet minun kanssa aloittaneista on joutunut lopettamaan, suurin osa koska ei yksinkertaisesti pärjää."? Matematiikkaa lukemaan otetaan esimerkiksi Helsinkiin 180 opiskelijaa, joten jos uskoisin sinuun, niin kuvittelisin, että 90 joutui lopettamaan. Ja että 179 muulla opiskelijalla on akateemiset vanhemmat, mutta sinä siivoojan lapsi menit ja teit kandin ahkeruudellasi.
Entä jos ne 90 eivät joutuneet lopettamaan, van vaihtoivat tiedekuntaa tai peräti koko yliopistoa? Ehkä niistä tulee lääkäreitä, tilastotieteilijöitä tai vaikka rahoitusalan ammattilaisia sen sijaan, että he joutuivat lopettamaan opinnot. Matematiikkaa pääsee lukemaan pelkillä papereilla, joten moni tulee sinne vuodeksi keräämään lisäpisteitä muihin tiedekuntiin.
Yliopistoon pääsy ei ole kenellekään mikään saavutus, kandin paperit osoittavat vain sen, että sait kokoon tietyn määrän opintopisteitä. En jotenkin ymmärrä purkaustasi lainkaan: teit sen, mitä piti ja nyt oletat, että me ihailemme sinua? Tyypillistä ei-akateemisen perheen hengenkohotus olettaa, että normaali toiminta olisi jotenkin hurraa-huutojen arvoista.
Eikö systeemi muuttunut? Ensikertalaiskiintiöt jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmeestä tiedät, että "Puolet minun kanssa aloittaneista on joutunut lopettamaan, suurin osa koska ei yksinkertaisesti pärjää."? Matematiikkaa lukemaan otetaan esimerkiksi Helsinkiin 180 opiskelijaa, joten jos uskoisin sinuun, niin kuvittelisin, että 90 joutui lopettamaan. Ja että 179 muulla opiskelijalla on akateemiset vanhemmat, mutta sinä siivoojan lapsi menit ja teit kandin ahkeruudellasi.
Entä jos ne 90 eivät joutuneet lopettamaan, van vaihtoivat tiedekuntaa tai peräti koko yliopistoa? Ehkä niistä tulee lääkäreitä, tilastotieteilijöitä tai vaikka rahoitusalan ammattilaisia sen sijaan, että he joutuivat lopettamaan opinnot. Matematiikkaa pääsee lukemaan pelkillä papereilla, joten moni tulee sinne vuodeksi keräämään lisäpisteitä muihin tiedekuntiin.
Yliopistoon pääsy ei ole kenellekään mikään saavutus, kandin paperit osoittavat vain sen, että sait kokoon tietyn määrän opintopisteitä. En jotenkin ymmärrä purkaustasi lainkaan: teit sen, mitä piti ja nyt oletat, että me ihailemme sinua? Tyypillistä ei-akateemisen perheen hengenkohotus olettaa, että normaali toiminta olisi jotenkin hurraa-huutojen arvoista.
Eikö systeemi muuttunut? Ensikertalaiskiintiöt jne.
Meillä on niin pieni laitos että nämä asiat tietää muutenkin. Ihmisten kanssa tekee ryhmätöitä ja heidän kanssa juhlii yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko tämä sitä kuuluisaa humblebragia? "Olen menestynyt tosi hyvin, vaikka kotini on vaatimaton ja kouluttamaton, ja kaikki muut opiskelukaverit ovat akateemisista perheistä, mutta heistä kukaan ei yllä tasolleni".
Ei, vaan ihan tavallista itsekehua.
Voi nyt junanlauta teidän kanssa! Eikö ihminen saa muka olla ihan ansaitusti ylpeä punnitessaan omia saavutuksiaan, jotka ovat vaatineet päämärätietoista ponnistelua, tavoitteiden asettamista ja puurtamista? Eikö voi katsoa taaksepäin, mistä on tullut, mitä on tehnyt ja todeta itselleen, että olen ollut ahkera ja pärjännyt hyvin? Iloita siitä, että kova työnteko on palkittu ja tärkeä etappi on saavutettu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko tämä sitä kuuluisaa humblebragia? "Olen menestynyt tosi hyvin, vaikka kotini on vaatimaton ja kouluttamaton, ja kaikki muut opiskelukaverit ovat akateemisista perheistä, mutta heistä kukaan ei yllä tasolleni".
No hyvä on, sait kiinni. Mutta tulee silti käsitys että olen päässyt pitkälle varsin vaatimattomista lähtökohdista.
Oman hännän voi nostaa niinkin ettei laske toisten häntiä. Siitä sinulle miinukset.
No voi järkytys! Lapsillani on akateemiset vanhemmat ja hyvät lukiotodistukset, he eivät siis koskaan tule menestymään yliopistossa tai elämässä. Miten ihmeessä tuosta esikoisesta tuli maisteri 4 vuodessa, vaikka taustansa on näin kamala. Eikä ole edes humanisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmeestä tiedät, että "Puolet minun kanssa aloittaneista on joutunut lopettamaan, suurin osa koska ei yksinkertaisesti pärjää."? Matematiikkaa lukemaan otetaan esimerkiksi Helsinkiin 180 opiskelijaa, joten jos uskoisin sinuun, niin kuvittelisin, että 90 joutui lopettamaan. Ja että 179 muulla opiskelijalla on akateemiset vanhemmat, mutta sinä siivoojan lapsi menit ja teit kandin ahkeruudellasi.
Entä jos ne 90 eivät joutuneet lopettamaan, van vaihtoivat tiedekuntaa tai peräti koko yliopistoa? Ehkä niistä tulee lääkäreitä, tilastotieteilijöitä tai vaikka rahoitusalan ammattilaisia sen sijaan, että he joutuivat lopettamaan opinnot. Matematiikkaa pääsee lukemaan pelkillä papereilla, joten moni tulee sinne vuodeksi keräämään lisäpisteitä muihin tiedekuntiin.
Yliopistoon pääsy ei ole kenellekään mikään saavutus, kandin paperit osoittavat vain sen, että sait kokoon tietyn määrän opintopisteitä. En jotenkin ymmärrä purkaustasi lainkaan: teit sen, mitä piti ja nyt oletat, että me ihailemme sinua? Tyypillistä ei-akateemisen perheen hengenkohotus olettaa, että normaali toiminta olisi jotenkin hurraa-huutojen arvoista.
Eikö systeemi muuttunut? Ensikertalaiskiintiöt jne.
Nyt kirjoitettiin noin 3 vuotta sitten alkaneista opinnoista. Eikä ensikertalaiskiintiö ole 100%
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko tämä sitä kuuluisaa humblebragia? "Olen menestynyt tosi hyvin, vaikka kotini on vaatimaton ja kouluttamaton, ja kaikki muut opiskelukaverit ovat akateemisista perheistä, mutta heistä kukaan ei yllä tasolleni".
Ei, vaan ihan tavallista itsekehua.
Voi nyt junanlauta teidän kanssa! Eikö ihminen saa muka olla ihan ansaitusti ylpeä punnitessaan omia saavutuksiaan, jotka ovat vaatineet päämärätietoista ponnistelua, tavoitteiden asettamista ja puurtamista? Eikö voi katsoa taaksepäin, mistä on tullut, mitä on tehnyt ja todeta itselleen, että olen ollut ahkera ja pärjännyt hyvin? Iloita siitä, että kova työnteko on palkittu ja tärkeä etappi on saavutettu?
Siis kyllä itseään saa kehua! Ja suora kehuminen on mielestäni hienompaa, kun humble bragging.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä nostan hattua todella korkealle! Matematiikka on juurikin sellainen laji, missä on pakko oppia puurtamaan. Jos lähtee opiskelemaan sitä sen varassa, että on lukiossa saanut ne kympit helpolla ja luulee osaavansa jotain, niin noutaja tulee. Vähän pakko on olla kiinnostusta siinä määrin, että jaksaa sen puurtamisen. Onhan se valtavan palkitsevaakin sitten kun tulee niitä oivalluksia ja kun saa ratkaistua jonkun tehtävän jota on puinut päässään pitkään ja yrittänyt lähteä purkamaan sitä eri suunnista.
En ole itse matemaagikko, vaan opiskelin Otaniemen puolella (ja sekin jäi kesken, kun en osannut puurtaa). Suurta kunnioitusta tunnen sitä tyttöä kohtaan, jolla oli paksut linssit ja joka veti vitosia melkein joka kurssista. Nimi jäi mieleen ja olen välillä googletellut häntä. Törmäsin johonkin haastatteluun jossa hän kertoi, että matematiikka on hänelle intohimo, mutta hänellä oli myös kunniantavoite tehdä sillä rahaa! Ja toden totta, parhaina vuona hän tienasi Fortumilla 300000€ vuodessa. Huge respect!
Sinuakin kannustaisin miettimään, haluatko köyhäksi tutkijaksi, joka kärvistelee apurahojen puutteessa. Vai voisitko myydä sielusi ja tienata rahaa vaikka vakuutusyhtiön matemaatikkona?
Matematiikassa on tieteenä tiettyä puhtautta ja kauneutta, mutta säädyllisen toimeentulon saadakseen pitää astua hieman sinne soveltavan matematiikan puolelle. Olipa ne sitten tietojenkäsittelyssä käytettäviä algoritmeja tai vakuutusyhtiön vakavaraisuuslaskentaa. Oma kurssikaverini Otaniemestä nappasi teollisuusmatematiikan professorin viran, koska oli hakijoista ainoa, jolla oli työkokemusta teollisuudesta!
Nyt on kyllä vähän pakko korjata oletustasi: kukaan ei saa professorin virkaa siksi, että on tietty työkokemus. Nämä virat jaetaan tieteellisten ansioiden mukaan, joten kurssikaverisi oli tuon työkokemuksen lisäksi saanut aikaan varsin vaikuttavan määrän tieteellistä tutkimusta omalta alaltaan! Eikä professoriksikaan pääse ilman tohtorintutkintoa, joten olisikohan kurssikaverisi hankkinut hieman enemmän akateemista osaamista?
Ei kai kukaan väittänyt, että pelkkä työkokemus riittäisi. Usko pois, että teollisuuskokemus on insinöörialoilla valttikortti myös akateemisessa rekrytoinnissa. Pitää pystyä tekemään yhteistyötä suomalaisen vientiteollisuuden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
No voi järkytys! Lapsillani on akateemiset vanhemmat ja hyvät lukiotodistukset, he eivät siis koskaan tule menestymään yliopistossa tai elämässä. Miten ihmeessä tuosta esikoisesta tuli maisteri 4 vuodessa, vaikka taustansa on näin kamala. Eikä ole edes humanisti.
Itsensä kehuminen sivistyneesti on taitolaji. Sinä et sitä osaa akateemisesta taustastasi huolimatta. Viestisi perustarkoitus oli loukata ap:ta, mikä kertoo sydänmensivystyksen puutteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt on kyllä vähän pakko korjata oletustasi: kukaan ei saa professorin virkaa siksi, että on tietty työkokemus. Nämä virat jaetaan tieteellisten ansioiden mukaan, joten kurssikaverisi oli tuon työkokemuksen lisäksi saanut aikaan varsin vaikuttavan määrän tieteellistä tutkimusta omalta alaltaan! Eikä professoriksikaan pääse ilman tohtorintutkintoa, joten olisikohan kurssikaverisi hankkinut hieman enemmän akateemista osaamista?
Tietenkin hänen on täytynyt olla myös tieteellisesti ansioitunut ja luonnollisesti myös väitellyt. Mutta hän itse kertoi että valinnassa painoi erityisesti se, että ainoana hakijoista hänellä oli kokemusta myös teollisuudesta. Matemaatikoille tekisi hyvää tulla ulos sieltä pölyttyneistä kammioistaan ja katsoa miten ulkomaailma hyödyntää heidän tutkimustuloksiaan.
Sinulla on vajavuuden/häpeän tunnelukko, jota kompensoit kirjoittamalla av-palstan tuntemattomille ihmisille kandinpapereista. Ne eivät tule riittämään sinulle, vaan ruoskit itseäsi mm. arvosanojesi tasosta, turhista kursseista ja hukatuista harjoittelutilaisuuksista.
Kaikille muille em. asiat eivät merkitse mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, onnea kandista! Pidin itsellänikin sitä vain välitavoitteena, mutta työkuvioiden vuoksi jätin opiskelut toistaiseksi kandiin. Yliopistolla pyöriessä kandintutkintoa tunnutaan jotenkin vähättelevän, mutta saavutus se on silti.
Onpa ainakin yksi tutkinto viety loppuun, siitäkin tulee jo hyvä fiilis, vai mitä? Ainakin itselleni tuli, moneen kertaan katkenneiden ja jälleen jatkettujen opintojen jälkeen.
Sitkeys palkitaan.
Näissä yliopisto-opinnoissa on se hyvä puoli, että maisterintutkintojen opinto-oikeus ei vanhene, vaan passiivirekisteristä voi sitten vaikka myöhemmin milloin tahansa hakea aktiiviseen tilaan ja jatkaa maisterivaiheeseen, jos siltä tuntuu.
........ kirjoitti:
Sinulla on vajavuuden/häpeän tunnelukko, jota kompensoit kirjoittamalla av-palstan tuntemattomille ihmisille kandinpapereista. Ne eivät tule riittämään sinulle, vaan ruoskit itseäsi mm. arvosanojesi tasosta, turhista kursseista ja hukatuista harjoittelutilaisuuksista.
Kaikille muille em. asiat eivät merkitse mitään.
Mitä tarkoitat harjoittelutilaisuudella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä nostan hattua todella korkealle! Matematiikka on juurikin sellainen laji, missä on pakko oppia puurtamaan. Jos lähtee opiskelemaan sitä sen varassa, että on lukiossa saanut ne kympit helpolla ja luulee osaavansa jotain, niin noutaja tulee. Vähän pakko on olla kiinnostusta siinä määrin, että jaksaa sen puurtamisen. Onhan se valtavan palkitsevaakin sitten kun tulee niitä oivalluksia ja kun saa ratkaistua jonkun tehtävän jota on puinut päässään pitkään ja yrittänyt lähteä purkamaan sitä eri suunnista.
En ole itse matemaagikko, vaan opiskelin Otaniemen puolella (ja sekin jäi kesken, kun en osannut puurtaa). Suurta kunnioitusta tunnen sitä tyttöä kohtaan, jolla oli paksut linssit ja joka veti vitosia melkein joka kurssista. Nimi jäi mieleen ja olen välillä googletellut häntä. Törmäsin johonkin haastatteluun jossa hän kertoi, että matematiikka on hänelle intohimo, mutta hänellä oli myös kunniantavoite tehdä sillä rahaa! Ja toden totta, parhaina vuona hän tienasi Fortumilla 300000€ vuodessa. Huge respect!
Sinuakin kannustaisin miettimään, haluatko köyhäksi tutkijaksi, joka kärvistelee apurahojen puutteessa. Vai voisitko myydä sielusi ja tienata rahaa vaikka vakuutusyhtiön matemaatikkona?
Matematiikassa on tieteenä tiettyä puhtautta ja kauneutta, mutta säädyllisen toimeentulon saadakseen pitää astua hieman sinne soveltavan matematiikan puolelle. Olipa ne sitten tietojenkäsittelyssä käytettäviä algoritmeja tai vakuutusyhtiön vakavaraisuuslaskentaa. Oma kurssikaverini Otaniemestä nappasi teollisuusmatematiikan professorin viran, koska oli hakijoista ainoa, jolla oli työkokemusta teollisuudesta!
Nyt on kyllä vähän pakko korjata oletustasi: kukaan ei saa professorin virkaa siksi, että on tietty työkokemus. Nämä virat jaetaan tieteellisten ansioiden mukaan, joten kurssikaverisi oli tuon työkokemuksen lisäksi saanut aikaan varsin vaikuttavan määrän tieteellistä tutkimusta omalta alaltaan! Eikä professoriksikaan pääse ilman tohtorintutkintoa, joten olisikohan kurssikaverisi hankkinut hieman enemmän akateemista osaamista?
Ei kai kukaan väittänyt, että pelkkä työkokemus riittäisi. Usko pois, että teollisuuskokemus on insinöörialoilla valttikortti myös akateemisessa rekrytoinnissa. Pitää pystyä tekemään yhteistyötä suomalaisen vientiteollisuuden kanssa.
Usko pois, ilman tieteellistä näyttöä ei edes insinööritieteissä pääse professoriksi! Ja todella harvassa siellä on se porukka, jolta puuttuu teollisuuskokemus, joten kaverisi ei ole mikään työläisihme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi järkytys! Lapsillani on akateemiset vanhemmat ja hyvät lukiotodistukset, he eivät siis koskaan tule menestymään yliopistossa tai elämässä. Miten ihmeessä tuosta esikoisesta tuli maisteri 4 vuodessa, vaikka taustansa on näin kamala. Eikä ole edes humanisti.
Itsensä kehuminen sivistyneesti on taitolaji. Sinä et sitä osaa akateemisesta taustastasi huolimatta. Viestisi perustarkoitus oli loukata ap:ta, mikä kertoo sydänmensivystyksen puutteesta.
Ja ap:n itsekehu on sivuistynyttä?
Toisaalta missä on itsekehu, jos kertoo huonoista lähtökohdista ponnistavien lastensa menestyksestä? Jos siivoojan ja bussikuskin lapselle on loistava suoritus saada kandinpaperit, niin akateemisen perheen lapselle maisteritutkinto on sitten iso miinus?
Vierailija kirjoitti:
No en kyllä yhtään ymmärtänyt sun avauksen pointtia.
Sama väsynyt "akateemiset vs tavikset" avaus kuin monta kertaa ennenkin.
Sääli ettei aloittaja ole yliopisto-opiskelunsa aikana tajunnut että joskus kyse on enemmän henkilökohtaisista kyvyistä kuin ympäristötekijöistä (vanhempien sosiaalinen asema etc). Maisteri tulee aika monestakin mutta jotkut alat kuten matematiikka vaativat tietynlaista lahjakkuutta ja jos sitä ei ole niin opiskelu on todella tuskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi järkytys! Lapsillani on akateemiset vanhemmat ja hyvät lukiotodistukset, he eivät siis koskaan tule menestymään yliopistossa tai elämässä. Miten ihmeessä tuosta esikoisesta tuli maisteri 4 vuodessa, vaikka taustansa on näin kamala. Eikä ole edes humanisti.
Itsensä kehuminen sivistyneesti on taitolaji. Sinä et sitä osaa akateemisesta taustastasi huolimatta. Viestisi perustarkoitus oli loukata ap:ta, mikä kertoo sydänmensivystyksen puutteesta.
Ja ap:n itsekehu on sivuistynyttä?
Toisaalta missä on itsekehu, jos kertoo huonoista lähtökohdista ponnistavien lastensa menestyksestä? Jos siivoojan ja bussikuskin lapselle on loistava suoritus saada kandinpaperit, niin akateemisen perheen lapselle maisteritutkinto on sitten iso miinus?
No väännän rautalangasta. Sinä nostat itseäsi toisten ( lapsesi) työstä. Ap. iloitsee ja kehuu itseään omasta työstään. Hän on urakoinut ja saanut suoritettua kandinpaperit alle tavoiteajan.
Ap. myönsi jo edellisellä sivulla ennen ilkeilyäsi että sortui hamblebraggingiin. Joo, ei ole kiva nostaa itseään alentamalla samalla toisia. Teidän ero vaan on siinä että ap. on nuori aikuinen joka tajusi mokansa. Sinä olet keski-ikäinen nainen ( oletus aikuisista lapsista) etkä kumminkaan huomaa mitään ongelmaa ilkeilemisestä vasta tutkinnon suorittaneelle nuorelle. Uskon että kun ap. saa enemmän elämänkokemusta hänen sivistyksensä vain kasvaa. Sinusta en tiedä, toisaalta ainahan voi toivoa henkistä kasvua myöhemmälläkin iällä.
Onnittelut hienosta saavutuksesta! Jäin kuitenkin vähän miettimään, oletko kerännyt lainkaan työkokemusta,mkun kerroit opiskelleesi kesäisinkin. Matematiikan tutkinto yliopistolta ei työllistä kovin hyvin, jos et hanki opettajan (peruskoulun ja lukion) pätevyyttä. Suosittelenkin, että mietit nyt ihan tosissasi työkokemuksen keräämistä ja sopivaa sivuainetta niin, että sinulla on mahdollisuuksia saada töitä valmistumisen jälkeen. Suomessa on työpaikan saannin kannalta paljon parempi käyttää opintoihin vuosi enemmän aikaa ja kerätä samalla alaan liittyvää työkokemusta kuin valmistua ennätysajassa huippuarvosanoin.
Yliopistonlehtori
Minä luin koko aloituksen ja oletin, että siinä pohjustetaan jotain asiaan liittyvää ongelmaa tai pohdintaa, mutta sitä varsinaista asiaa ei koskaan tullutkaan. Nääh..
Nyt on kyllä vähän pakko korjata oletustasi: kukaan ei saa professorin virkaa siksi, että on tietty työkokemus. Nämä virat jaetaan tieteellisten ansioiden mukaan, joten kurssikaverisi oli tuon työkokemuksen lisäksi saanut aikaan varsin vaikuttavan määrän tieteellistä tutkimusta omalta alaltaan! Eikä professoriksikaan pääse ilman tohtorintutkintoa, joten olisikohan kurssikaverisi hankkinut hieman enemmän akateemista osaamista?