Lue keskustelun säännöt.
Sain perjantaina kaikki kandidaatin tutkintoon tarvittavat kurssit opintorekisteriin ja äsken lähetin sähköisen hakemuksen itse tutkintoon (anteeksi, mutta on avauduttava vähän)
14.01.2018 |
Opiskelen siis kolmatta vuotta matematiikkaa ja sain tutkinnon näinkin nopeasti (itseasiassa meidän ryhmän ensimmäisenä) opiskelemalla kesäisin ja ottamalla välillä enemmän kursseja mitä normaalisti pitäisi.
Olen iltapäivän mittaan miettinyt vähän asioita. Puolet minun kanssa aloittaneista on joutunut lopettamaan, suurin osa koska ei yksinkertaisesti pärjää. Ensimmäiset lähti jo muutaman viikon jälkeen.
En itse saanut koulussa ja lukiossa kun keskenkertaisia arvosanoja mutta jossain vaiheessa aikuistuin ja aloin panostaa koulunkäyntiin kunnolla. Taisi olla lukion toisella luokalla kun päätin mitä oikeasti haluan ja aloin työskentelemään määrätietoisemmin sen eteen.
Sitten siinä on vielä se että käytännössä kaikki opiskelukaverit on akateemisista perheistä, samalla kun äitini on siivooja ja isä ajaa paikallisbussia.
Oma sosiaalinen tausta verrattuna muihin, suhtautuminen koulunkäyntiin ja se tosiasia että olen selvinnyt opinnoissa näinkin pitkälle samalla kun niin moni on joutunut lopettamaan, laittaa välillä hiljaiseksi miettimään asioita. Kandi on useimmille muille puoliturha välitutkinto. Pelkästään se että olen yliopistossa on minulle henkilökohtaisesti iso asia, ja edes jonkun tutkinnon hankkiminen ei ole ihan täysin mitätön saavutus.
Kommentit (45)
Voin paljastaa Ap:n opintomenestyksen salaisuuden: matikan tentti sujuu parhaiten laskuhumalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaista uraa olet ajatellut tuon matematiikan myötä? Opettaja, yritysmaailmaan? Vaihtoehtojahan on monia. Onnea kandinpapereista!
Onnea kandintutkinnosta vaativalla alalla. Itse aloitin matikalla, mutta jo ekan vuoden syksy kertoi, ettei ala ole minulle oikea. Ja vanhempani ovat akateemisia, niin menisin tuohon sinun hiukan huonommin pärjäävien kastiin. Jos olisin viitsinyt nähdä vaivaa, olisin pärjännytkin, suoritinhan jo ekana syksynä toisen ja kolmannen vuoden kursseja. Mutta vaihdoin alaa. Sittemmin olen valmistunut sekä maisteriksi että DI:ksi, mutta tosiaan matikan jätin kesken. Eikä minusta tullut edes ikinä kandia, koska välitutkinto ilmantui jossain välissä, mutta ei ole kuulunut minulle pakollisiin. Nyt on lapset, eläkevirka ja asuntolaina.
Kysymys ap:lle, mitä aiot jatkossa? Nuorena omassa mielessä kävi tulla nuorena tohtoriksi, ja nuorempana kuin silloin uutisissa ollut heidi liehu(?), joka oli aikansa nuorin tohtori Suomessa. Toki ala ei ollut matikka, vaan hieman erilaista lahjakkuutta, joku runous tai kirjallisuus tms.
Liehun vuonna 1990 tarkastettu väitöskirja käsitteli Kierkegaardin filosofian suhdetta Hegelin metafysiikkaan. Liehu teki opintomatkan Tanskaan ja Yhdysvaltoihin sekä toimi tutkijana Pariisissa 1990–1992 ja 1994–1995. Hän on toiminut Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian dosenttina vuodesta 1992 lähtien.
T.44
Nuorena sitä oli fiksu, kun ymmärsi tuonkin ihan hyvin.
Minusta oli mielenkiintoinen aloitus muiden joukossa. Pohdintaa taustasta ja omasta sinnikkyydestä ja itsetunnosta.
Kerron ap.lle oman tarinani. Olen köyhästä kodista maalta. Peruskoulussa menestyin keskinkertaisesti, koska olin aina saanut kuulla, että kuinka tavallinen olen. Muutenkin kasvatettiin vanhanaikaisesti pistämällä itsetunto matalaksi, koska eihän lasta saa kehua, kun se ylpistyy.
Lukio menikin aivan ihmeen hyvin. Melkein pelkäsin, kun sain niin hyviä numeroita. Eihän se näin pitänyt mennä. Loistava isosiskonihan se oli se viisas perheessä. Ristiriitainen tunne, koska isosiskoani oli aina kehuttu ja hän oli paras. Tuntui, kuin olisin tehnyt petoksen hänelle ja kaikki olivat vihaisia, kun minä pärjäsin paremmin.
Ja tässä sitten se jatko. En uskaltanut hakea yliopistoon, vaikka olisin halunnut. Olen sitä ikäluokkaa, että töitäkin olisin saanut, vaikka lainalla olisin opiskellut. Ei vain itsetunto riittänyt, kun eihän se köyhän kakara. Ja osaatko ja hävetä saisit siellä isossa kaupungissa.
Luin sitten duunariammatin ja vielä kohta eläkkeellejäännin häämöttäessä kyrsii, kun en uskaltanut muuttaa maalta suureen maailmaan ja lukea eteen päin. En vain uskonut itseeni.
Joten tsemppiä aloittajalla ja kiitos aloituksesta. Tämän ansiosta jäin miettimään pitkäksi aikaa sitä, miksi minusta tuli se, mitä olen, eikä se, mitä olisin halunnut olla.