Lue keskustelun säännöt.
Keskivertoa älykkäämpi: mikä älykkyydessä on raskainta?
Minulle henkilökohtaisesti se, että osaan hahmottaa asiat suurina kokonaisuuksina, joissa monet tekijät vaikuttavat toisiinsa ja jotka harvoin ovat kovin mustavalkoisia tai joko-tai. Näin on usein esim. poliittisten tai eettisten kysymysten kanssa. On jotenkin tuskastuttavaa huomata kerta toisensa jälkeen, että populistiset one-linerit purevat keskivertoihmisiin paljon tehokkaammin, eivätkä he edes halua ajatella asioita monelta kantilta. Muita?
Kommentit (1229)
Älykäs muuttuu aivan huomaamatta tyhmäksi, kun ego alkaa pullistumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole älykäs, mutta koska suomessakin porukka alkaa olla niin junttia ja äärioikeistolaista, koen olevani kuin Einstein.
Niitä on muuten varsin älykkäitäkin äärioikeistolaisia ja juntteja. Mun exä oli Mensan jäsen, ja on kova äärioikeistolainen ja uskoo kaikenlaisiin salaliittoteorioihin.
Mensan jäsen ja uskoo salaliittoihin?! Eiköhän nämä normaalisti sulje toisensa pois. Tai voiko olla ihan sekopää ja jollain tavalla älykäs yhtaikaa?
No voihan ne aivot toimia vaikka kuinka matemaattisen tehokkaasti, silti voi uskoa ihan mihin vaan. Vaikka Jumalaan. Mensalaiset omaavat tietynlaista aivotehokkuutta, mm. ei heidän mielipiteet välttämättä korreloi mitenkään aivoitusten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa todella moni sekoittaa älykkyyden oppineisuuteen.
Keskivertoa korkeampi äo ei kerro mitään henkilön tietotaidoista.
Voit olla älykkyydeltäsi ihan keskivertoa ja silti pidemmälle koulutettu kuin joku jolla on isompi äo.
Niin. Normaaliälyllä varustettu voi kouluttautua ja saada "oppineen" arvon. Jopa keskijakauman alaosan edustajat sinnikkyydellä ja ahkeruudella. Kyse on kuitenkin vain siitä, että omaksutaan muiden valmiiksi ajattelemia asioita ja oppeja. Tämä ei tietenkään koske kaikkia kouluttautuneita, mutta suurinta osaa. Ja se on ongelman osa nykymaailmassa, jossa älykkyydelle olisi isompaa tilausta. Keskinkertaisuudet "asiantuntijoina" asiassa kuin asiassa. Liikaa mielipiteiden, trendien ja median vietävissä. Pätee asiassa kuin asiassa pelkällä koulutusmeriitillä "asiantuntijana", vaikka oma ajattelu- ja analyysikyky, saatikka luova ratkaisukeskeisyys olisi nollatasoa. Valitettavasti tuo tihkuu kaikkialla ja kaikissa oloissa nykyään esiin. Kokonaisuuksien hahmottamiskyvyttömyys ja intuitiivinen heuristiikka loistaa poissaolollaan. Median jalustalle nostamat "tuttunaamat" sa liikaa vaikutusvaltaa, koska idoleihin ja "julkkiksiin" addiktoituneet keskivertoa vähemmänkin älykkäät pääsee tietenkin vaikuttamaan valintaprosesseihin.
Jankkaus, epäselvä puhe, liian nopea tai hidas puhe. Yksipuolisuus, mustavalkoisuus. Ylimielisyys ja ilkeys, epärehellisyys. Menee moraalin puolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jankkaus, epäselvä puhe, liian nopea tai hidas puhe. Yksipuolisuus, mustavalkoisuus. Ylimielisyys ja ilkeys, epärehellisyys. Menee moraalin puolelle.
Siis muiden taholta. Ei omalla kohdalla tietenkään :).
Sama kuin ap. Analysoin asioita monista näkökulmista. Kaipaan johdonmukaista ja loogista argumentointia ja faktoja, pelkät hyvät tarkoitukset eivät riitä. Eikä se, että oikea ihminen puhuu. Näen usein virheitä ideologisesti "oikean" puolen ja hyviä pointteja "väärän" puolen sanomisissa ilman että se muuttaisi perusarvomaailmaani, mutta mustavalkoihmisten mielestä joko olen samaa mieltä kaikesta tai en mistään, ja faktatkin ovat heille mielipidekysymys.
Minulla ei ole paljon ihmisiä, joiden kanssa olisi antoisaa tai mielekästä keskustella kiinnostavista aiheista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen reilusti keskivertoa älykkäämpi, mutta en kuitenkaan mikään Einstein. Välillä turhauttaa varsinkin töissä, kun ihmiset eivät tunnu tajuavan kokonaisuuksia ja syy-seuraussuhteita, mutta en nyt koe sitä mitenkään erityisen raskaana. Tosin en oikein jaksa kuunnella joidenkin ihmisten uhriutumista siitä, miten elämä on epäreilua, kun selvästi näkee että omilla hölmöillä valinnoilla on aiheutettu huono tilanne.
Eikä älykkyyskään ikävä kyllä pelasta omassa elämässä harmeilta ja murheilta, mutta ehkä niiden ratkaiseminen on helpompaa kuin keskivertofiksulla.
Se, että ymmärtää vähän liian hyvin yhteiskunnan eriarvoisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskoohan moni jumalaankin.
Samoin enkeleihin ja horoskooppeihin.
Miksi joku laittaa roponsa kristalleihin?
Miksi vähävarainen juopuakseen menee lipittämään kallista kaljaa kuppilaan kun voi kiskoa sitä kotonaan.
Nää on niin näitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole älykäs, mutta koska suomessakin porukka alkaa olla niin junttia ja äärioikeistolaista, koen olevani kuin Einstein.
Niitä on muuten varsin älykkäitäkin äärioikeistolaisia ja juntteja. Mun exä oli Mensan jäsen, ja on kova äärioikeistolainen ja uskoo kaikenlaisiin salaliittoteorioihin.
Mensan jäsen ja uskoo salaliittoihin?! Eiköhän nämä normaalisti sulje toisensa pois. Tai voiko olla ihan sekopää ja jollain tavalla älykäs yhtaikaa?
No mut eihän salaliittoteoriat ole yleensä yliluonnollisia juttuja, joten sekopää teoriat yliampuvia. On uskottavia salaliittoja ja sitten vähemmän uskottavia. Harvoin niistä voi tehdä johtopäätöksiä ellei jotain omakohtaista tietoa luitettavalta taholta, jonka mukaan asiat eivät ole ihan niin miten kerrotaan tai kerrottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole kokenut älykkyyttä raskaana. Enemmänkin kanssaihmisten tunnepohjaiset defenssit joskus kiusaavat.
Äo 151
Mielestäni älykkyys ei poissulje tunnereaktioita ja tunteikkuutta. Ainakaan minulla se ei tarkoita sitä.
Olen akateemisesti ja luovasti älykäs mutta myös kovin vahvatunteinen ja tunnemyrskyissä äly katoaa romukoppaan
Älykkyyttä on myös se että ymmärtää että on olemassa erilaisia ihmisiä erilaisillä luonteenpiirrekombinaatioilla kuin itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että ei osaa elää hetkessä, vaan koko ajan suunnitelmat ja murheet, joille ei voi mitään pyörii päässä. Se, että ei ole kuitenkaan huippuälykäs, edes mensa tasoa. Eron huomaa kun tapaa oikein superälykkäitä.
Olisi mielenkiintoista keskustella aidosti älykkään kanssa 😊 minkälaiset asiat häntä kiinnostavat ja miten niitä käsittelee. Monet ihmiset tietysti haluaisivat olla sitä mensatasoa mutta hyvin harvat kuitenkaan ovat. Ja niitä mukamas älykkäitä on tullut nähtyä jo riittämiin.🤨
Kokemukseni mukaan superälykkäät liikkuvat täysin eri sfääreissä. Mistäpä minä tietäisin millainen on mielestäsi aidosti älykäs. Matemaattisesti äärimmäisen lahjakas vai mensan yleisc älykkyydessä testauksen perusteella älykäs? Sosiaalisesti taitava vai musiikillisesti ja/tai taiteellisesti lahjakas vai kaikkea edellä mainittua? Epäilisin vahvasti, että älykkyyden tasosta riippumatta jokainen on persoonallisuus ja hänellä on preferenssinsä eikä ole yhtä aidosti älykästä tapaa olla kiinnostunut tai aiheita joista nämä mielestäsi aidosti älykkäät ovat kiinnostuneita.
Olet saattanut keskustella "aidosti" älykkään kanssa tietämättäsi lukuisia kertoja. Toisaalta kukapa minä olen arvioimaan, koska todennäköisesrti en kuulu kuvailemiisi aidosti älykkäisiin. sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
maa ainakin tykkaan tyhmista jutuista, teen tyhmia asioita paivittain melkein ja olen onnellinen. Pidan elamastani. Alykkaat jutut on tosi tylsia ja alykkat ihmiset tosi kuivia tapauksia et meinaa tekee mieli vetaa kurkku auki itselta et paasen pois. Kaikkia taalla tarvitaan meinaan juu. Rauha kaikille.
Ei tässä ole mitään raskasta. Näen mielessäni ehkä keskivertoa paremmin erilaiset eri asioiden loogiset päättelyketjut ja joskus ehkä tulee ihmeteltyä mielessä, että eivätkö muut näe.
Tein joskus Mensan nettitestin ja se osoitti mun olevan tavallista pulliaista vähän älykkäämpi. Minkä olen huomannut: tykkään isoista kokonaisuuksista ja näen jonkun asian kehityksen monien vuosien päähän. Olen siis mestarivarautuja.
Naisvaltaisessa työssä taas tuntuu että nähdään vaan nenänmitan päähän ja kaakatetaan ihan turhistakin asioista. :)
Mutta vaikka joku virallisestikin testattu älykäs tässä ketjussa sanoi, että se ei liity autismiin millään tavalla, niin mun mielestä osa älykköjä ovat matemaattisuudessaan aspergereja. En tiedä, mutta mulla älykkyys yhdistyy matemaattiseen laskentaan.
Eli naisvaltaisessa yhteisössä:
Suosittu Pirre laiminlyö tehtävän X noin 10 kertaa, mutta se painetaan villaisella, koska Pirre on kaikkien rakastama. Sen sijaan epäsuosittu Maikki laiminlyö saman tehtävän 4 kertaa - hirver huuto muilla.
Ei se, että kertoo olevansa testatustikin älykäs, ole ylpeyttä. Eikö saa kertoa omaa ÄO:a?
Tuo jonkun vertaus että "miltä tuntuisi olla yhteiskunnassa, jossa on vain downin syndroomaisia", on osuva. Kyllä joku älykäs saa tuskailla omaa erilaisuuttaan suhteessa valtaväestöön.
Mä ainakin haluaisin joskus jutella jonkun testatusti älyköistä koostuvan porukan kanssa kahvilla. Varmasti olisi ajattelu erilaista kuin jollain duunariporukalla.
En kategorisoi itseäni älykkääksi ollenkaan. Huomaan kuitenkin yksinäisyyteni vuoksi etsiväni eri vaihtoehtoja ja lukevani sille syitä ihmisten ajatuksista, oli se tämä palsta tai vaikka kirjallisuus. Kun ihmisten kanssa huomaan, että eri vaihtoehtojen syvälle menevä punnintani tulkitaan hyökkäyksenä monia heitä vastaan, jään usein ymmälleni ja yksin, vaikka minua kiinnostaa pohdinta itseisarvona ja eksyn aiheisiin syvälle. Huomaan kyllä miten kannattaa olla ja käyttäytyä, että moni tykkää ja olisi kepeämpää, mutta tuntuu raskaalta näin tehdä, en ole vailla murhetta halki, poikki ja pinoon ajattelija, vaikka asian päätepiste ja ns. loppukaneetti on se missä pärjäisi paremmin. En tiedä onko monella ongelmana minun laillani puolitiehen jäävä ulosanti.
Harmittaa kun standardiurpot menevät tieteissä niin helposti naruun, ts. rokotehörhöily tai ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen epäily meemi- ja mutupohjalta. Sitten kun kertoo mitä tieteissä asioista on selvitetty elämämkoululaiset vastaavat nauruhymiöllä.
Älykkyys ja ylimielisyys on pahin yhdistelmä. Toisaalta myös tyhmyys ja ylimielisyys. En osaa valita kumpi. Ehkä älykkyys ja ylimielisyys on pahinta. Ja se, kun tällainen itse itseään älykkäänä pitämä ihminen nolostuu, kun huomautan jonkin valuvian hänen ajattelussa. Siinä arvostus toisen aivotyötä kohtaan karisee, kun luonne ei olekaan niin kiva. Muuten arvostan älykkyytä.
Oma isäni oli (tutkitusti) nero, mutta luonteeltaan äärimmäisen sympaattinen ja empaattinen, eikä ikinä saanut toista tuntemaan itseään tyhmäksi, vaikka sitä olinkin.