Muutettiin rivariin "vapauden" takia..

Mä en kestäis sitä rivariasujien yhteisöllisyysvaatimusta. Haluan elää rauhassa. Tosin kovasti yritetään tehdä yhteisöä tässä vuokrakerrostalossakin.

Kuka haluaisi asua omakotitalossa ihan minipihalla ja muutaman metrin päässä olisi seuraava talo? Joka puolelta katseet osuvat ikkunoihisi ja pihaasi? Sellaistahan omakotitaloasuminen kaupunkien uudistaloalueilla yleensä on, mutta rivarissa se on sitä aina.

Etsittiin kauan, kunnes löydettiin hissilinen kerrostaloasunto ylimmästä 5. kerroksesta isolla terassimaisella parvekkeella ja parkkihallipaikalla. Koska mahdollisuutta ei ole asua lyhyen matkan päässä keskustasta omalla vähint. 2000 neliön tontilla, tämä kerrostaloasunto on paras kaikista jäljellä olevista vaihtoehdoista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vinkeistä! Jäädään pohtimaan lähdetäänkö tosta aitaamisesta nyt taistelemaan. Tuntuu että ollaan muutenkin jo pahennusta aiheutettu.. Ollaan lähes ainoita vuokralaisia näissä asunnoissa, niin heikoilla ollaan.

Selvennän vielä että ei se oma piha pelkästään koiran pissatuksen takia ollut mielessä, vaan se että kesälläkin saisi olla ovet auki takapihalle vaikka 24/7 ja saataisiin kaikki kulkea edes takas ja nauttia säästä. Koska sitä kaipasin, kerrostalon parveke ei ollut sama asia.. Mutta ovia ei voi pitää auki koska koira karkaa. Koska sitä aitaa ei ole :D Eikä itsellekkään ole sitten mielekästä pihalla kököttää, kun koira kyttää ikkunasta koska tulen takaisin.

Myönnettävä se on että rivarin ylläpito on kyllä kalliimpaakin. Varsinkin näin talvella sähkölämmitys on ihanaa :/ 

Koira pitää opettaa olemaan karkaamatta. Kyllä muakin vituttaisi, jos naapurin koira pölähtäisi mun pihaani silloin, kun olen siellä oman koirani kanssa. Tai vaikka ilman koiraanikin. Oma koirani pysyy omalla pihallani eikä lähde siitä yhtään minnekään. Ei silloinkaan, kun naapuri grillaa jotain törkeän hyvältä tuoksuvaa. 

Rivitaloasuminen ei tarkoita, että koira voisi juoksennella taloyhtiön alueella ja naapureiden pihoissa  ihan miten huvittaa. Rivitalossa sulla on naapurit ihan kuten on kerrostalossakin. Et sä kerrostalossakaan voi laskea koiraa porraskäytävään. Jos haluat kerrostalossa pitää asuntosi ovea auki, sun pitää opettaa koirasi olemaan poistumatta siitä ovesta. 

No mitä ihmettä? :D Opettaa voisi juu, mutta niinkuin sanoin, ei ovia voida pitää auki kun koira karkaa, kun ei aitaa ole. Joten ovet pysyvät kiinni. Kertaakaan ei ole vahinkoa päässyt tapahtumaan. Ihan senkin vuoksi olen tarkka, kun oma sesse ei ole se kiltein tapaus muille koirille. 

Siis minkälaisen aidan sä kuvittelit voivas rakentaa siihen vuokrapihaan kun olit ajatellu että koiras voi vapaasti kulkea pihassa vaikka ilman valvontaa ja nyt kuitenkin kerrot että on riskikoira eikä voi päästää muiden koirien lähelle?! Oon kuvitellu että teillä on joku kainalossa kannettava pikkukoira ja pieni aita riittäisi mutta onkin ilmeisesti isompi ja aidalla pitäisi varmistaa ettei koira karkaa missään tapauksessa joten tarvittaisiin korkea, kiinteä ja tukeva aita. Ei semmosta kukaan naapuriinsa halua hei.. 

Kyllä naapurit voi valita, jos oikein ja tosissaan haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä en kestäis sitä rivariasujien yhteisöllisyysvaatimusta. Haluan elää rauhassa. Tosin kovasti yritetään tehdä yhteisöä tässä vuokrakerrostalossakin.

Tämä sama yhteisöllisvaatimus muakin jurppii. Kun pitäisi osallistua talkoisiin. Siellä lasketaan ja huomataan kuka kävi ja kuka ei käynyt talkoissa ja oliko miten pitkään vai ei. Joka käänteessä sitten myöhemmin jos satut kysymään jotain hallituksen jäseneltä, tulee sellainen vinkeä hymyn tapainen ja sanotaan että niin, tästähän puhuttiin talkoissa. Etkö ollut paikalla? Mä kävin talkoissa aiemmin, mutta en jaksa enää. Hilpeätä pitäisi olla ja tarjoiluna makkaraa ja kaljaa. Mä en jaksa pakosti olla hilpeä enkä ole koskaan ollut mikään kokoontujatyyppi ja talkoolaisen perushenkilö.

Sitten jos otatkin kantaa johonkin asiaan tai ehdotat jotain, niin vastataan että no ehkä sitten joskus ja eihän se nyt niin tarpeellista ole. Esimerkiksi kukkapenkkejä ei ole kunnostettu kolmeenkymmeneen vuoteen. Itse aikoinaan ostin sinne muutaman kasvin, mutta muuten kaunis ympäristö ja piha tarvitsisi jonkinlaisen pihasuunnittelijan, edes keskeisille kohdille. Turha jankata siitäkään.

Mutta kaikkien pitäisi olla samaa mieltä kuin peejii ja luottaa hänen suureen asiantuntemukseensa, vaikka on töpännyt aina silloin tällöin. Isännöitsijällä on velvoite kysyä jokainen pienikin asia häneltä, vaikka kysymys olisi parin euron laskusta, joka kuuluu taloyhtiön maksettavaksi. Peejii kuulemma hankkii omasta pussistaan yhtä ja toista taloyhtiölle.

Aiemmin kun lapset olivat pieniä, jouduin tietysti päivystämään pihalla ja samalla siinä mm. putsasin kukkapenkkejä ym. Nyt kun en enää käy, niin olen muuttunut kummalliseksi, ilmeisesti.

Takapihalla ei voi olla rauhassa kuin joskus harvoin. Naapuriin muutti vuosi sitten nuoripari, jotka eivät itse polta, mutta heillä käy kylässä vittusaatana, joka siis hokee koko ajan vittusaatanaa ja vetää röökiä ketjussa. Kiva on siinä istuksia rauhassa aidan vieressä. Kesällä grillataan isommalla porukalla ja soitetaan samalla musaa.

Peejii on loukkaantunut, kun aikuistuneet lapseni eivät tervehtineet häntä. Minulle tuli valittamaan asiasta, että kyllä pitäisi sen verran käyttäytyä että tervehtii. Sanoin vain aijaa, niinkö tykkäät, eivät varmaankaan tunne sinua. Olen siis yksinhuoltaja ja hehän eivät osaa kasvattaa lapsia, vaan muiden - tämäkin on itse lapseton vanhempi äijä - on kasvatettava niitä. Kysyin vielä lapsiltani asiasta ja totuus oli se, että he eivät tiedä kenestä puhuin. Ei tullut peejii esittäytymään kun itse muutti kauan meidän jälkeemme taloyhtiöön.

Tuli toisenkin kerran valittamaan samasta asiasta. Sanoin, että miksi sinä minulle tätä jauhat? Sano suoraan lapsilleni, jos kerran heidät tunnet. He olivat tulleet täysi-ikäisiksi. Ei tullut esittäytymään kuitenkaan. Eikä sanonut heille. Onneksi jätti minutkin rauhaan.

Mutta ihan pyllystä rivariasuminen on, etenkin kun on liian kauan samassa paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä naapurit voi valita, jos oikein ja tosissaan haluaa.

Typerää hölötystä. Miten voit estää asuntojen myynnin ja uusien asukkaiden muuton? Kymmenessä vuodessa olet saanut ehkä kaikki naapurit uusiksi. Miten voit valita heidät?

Kun muutimme tähän rivarikämppään, löytyi takapihalta helvetisti kuivunutta koiranpaskaa .  Nurmikko oli kuollut ja tallottu ja paskaa oli ympäriinsä. Myöhemmin selvisi, että  entisellä vuokralaisella oli ollut iso danskandoggi joka oli ollut lähes aina säiden salliessa takapihalla.

Vierailija kirjoitti:

Rivari ei ole introvertin paratiisi. Siellä odotetaan, että pitää osallistua ainakin talkoisiin, mutta kun ei voisi naapurit vähempää kiinnostaa ja sitten pidetään wierdona tai ylimielisenä kun ei osallistu talon rientoihin tai heitä juttua naapureiden kanssa. Kerrostalossa saa olla anonyymi melko hyvin kuitenkin ja hiljainen hissukka joutuu silmätikuksi rivarissa helpommin.

Naulan kantaan! Meidän rivariyhtiössä kaikki tuntuu tuntevan toisensa nimeltä ja tietävät kaikki meneillään olevat taloyhtiön asiat, vaikkei mitään kokouksia ole ollut aikoihin. Monet ovat ihan ystäviä ja kyläilevät toisillaan jne. Reilu vuosi ollaan tässä asuttu ja kyllä viihdytty ihan ok, mutta tuo yhteisöllisyys on jotain, mihin en tunnu itse pääsevän mukaan. Ainakaan samalla tasolla kuin ne muut. Enkä oikein haluakaan. Niillä on tavallaan sellainen tiivis rinki, jonka ulkopuolella olen minä, katselen rinkiin ja sieltä välillä vilkutellaan minulle mutta ei ihan päästetä rinkiin mukaan.

t. introvertti

Onneksi, kunlapsuuden kodistani muutin, muutin ensimmäisenä rivitaloon, niin tuli rivitaloasumisen paskuus heti selväksi. Tuosta rivitalosta muutettiin vielä toiseen rivitaloon, mikä oli hyvä, koska lapsi oli vauva, niin uloslädöt olivat helppoja. Meillä oli vielä kaiken lisäksi päätyasunto, joka rajautui isoon ojaan takapihalta, jonka sai aidata, ja aapurit (lähes kaikki) olivat tosia mukavia. Silti se yhteisöllisyys oli vääränlaista muinulle, ja tajusin että jos siinä ympyrässä joutuu hylkiöksi ja syytetyksi, niin hevletti on irti. Kerrostaloissa asuttiin vuosia eri osoitteissa, ja vasta viimeisestä talosta on moitittavaa naapureista. Siitä muutimmekin siten omaan taloon, ja vaikka naapurit lähelä ovatkin, niin osaavat he itsekin arvostaa sitä että maindataan vaan niistä omista bisneksistä.

Luin tämän ketjun ja nyt huomaan olevani tosi onnekas. Olen asunut rivarissa yli 30 vuotta ja koskaan ei ole tullut mitään nipottamisia. Yhteisalueiden hommat on ulkoistettu huoltoyhtiölle ja jokainen huolehtii omasta pihastaan. Ilmeisesti sattumaa, että on osunut mukavat ihmiset samaan yhtiöön ja kukaan ei ole koskaan puuttunut toisten asioihin. 

Tämä on ollut niin selvää, etten ole edes muuta ajatellut, olenpa todella onnekas ;D

Itselläni kokemusta kerrostaloasumisesta, omakotitalo- ja rivitaloasumisesta. Olen rivitaloyhtiössä ollut puheenjohtaja, asunut vuokralla niin kaupungin kuin yksityisen omistajan vuokraamissa asunnoissa. Koskaan aikaisemmin ei 50 vuoden aikaisemmin ole tullut naapureilta ”sanomista” paitsi tässä nykyisessä rivitalo asunnossa (joka on työsuhdeasunto rivitalossa, muut asukkaat omistavat osakkeensa)

Nuoruudessa asuin pienessä rivitaloyhtiössä, jossa pj ja muut asioista päättävät olivat keski-ikäisiä miehiä. Vastikkeet korkeita, mutta tämä selittyi ihan jatkuvilla hankinnoille joita herrat ottelivat ” yhteiseen käyttöön”. Oli kakdinkappalein painepesureita, 3 yms sellaista kivaa joilla tyydyttivät omia ostotarpeitaan kun ei ollut niitä itse varaa hankkia(?). Aikoinaan tuon taloyhtiön varasto oli kuin pienoisrautakauppa. Pihaa parannettiin vuosittain, tilattiin multaa, istutuksia, reunuskiviä, yhteiseen käyttöön rakenneltiin katoksia grilliä, osteltiin kalliita pihakalusteita ja soraa/sepeliä pihateiden kunnostukseen osteltiin kuutiokaupalla vuosittain. Pihatalkoita 2x/ vuosi eivät rajoittuneet piha-alueelle vaan lähipuistoa raivattiin siistimmäksi vuosittain laajenevassa määrin.

Pj aikana toisessa yhtiössä otettiin rennosti, jokainen osallistui yhteisiin hommiin voimiensa ja kykyjensä mukaan. Itse sitten siistin ja hoidin yhteisiä piha-alueita omasta halustani. Eikä ikinä olisi tullut mieleen kenellekään käydä valittamassa asioista.

Omakotia rakentaessa lasten ollessa pieniä yksi naapureista pakkomielteisesti vahti piha-alueemme valmistumista. 2 vai 3 kesä kun oli menossa eikä pihaamme ollut valmis, hän tuli rohkeasti ovellemme ilmoittamaan, että loppukesästä meidän piha-alueemme pitää olla istutuksineen kunnossa, koska heille on tulossa isoäidin syntymäpäivä juhlat. No pihamme valmistui aikanaan ja kiva sekä nätti siitä tulikin.

Elämän viedessä eteenpäin päädyimme toiselle paikkakunnalle tähän nykyiseen työsuhdeasuntoon vuokralaiseksi. Eipä mennyt montaa päivää kun ensimmäiset huudot saatiin naapurilta. Piha-alueemme tuossa ikkunoiden alla ei ole meidän omaa aluetta vaan taloyhtiön yhteistä aluetta. Pihat on ”aidattu” pensailla. Naapurit olivat huomanneet miten 2kg painavat koiramme olivat pakkasten aikaan käyneet pihalla pissalla. Lapsille (alaikäiset) mentiin ilmoittamaan miten meille ollaan järjestämässä häätöä, koska emme sopeudu ns parempaan asumiseen(?). Pihalla ollessamme saattoi pensasaidan takaa kuulua häätö huudot ja ilmoitukset miten meitä tarkkaillaan jne. Pari kesää sitten naapuri x kehoittikin kesäiltana vetäytymään sisätiloihin etupihalta jossa harjasin toista pikkukoiraa, koska koirankarvat leviävät hänen ruokiinsa.. tässä taloyhtiössä ihmiset ovat joutuneet meidän vuoksi vähentämään kesäruokailia pihoillaan, koska meidän koiriemme karvoja on pitkin piha-alueita. Lisäksi kielsi meiltä pihalla tapahtuvan petivaatteiden tuulettamiseen juurikin tämän karvaingelman vuoksi. Ikinä emme siis mattoja ole etupihalla ravisteellet tai tuulettanut, ainoastaan vuodevaatteet on tuulettu. (Nykyisin me tuuletamme kaikki tarvittavat mattotelineella)

Häätöä emme koskaan saaneet, suurin osa naapureista olikin ihan kivoja ja ilmeisesti huomasivat meidän olivat ihan tolkun ihmisiä vaikka tässä asummekin vuokralaisina pikkukoiriemme kanssa. Yksi naapureista pyysi anteeksi ja pahoitteli lkäytöstään, ilmoitti että oli tehnyt meistä alkuun virhearvion. Ainoa kuka ei meitä tähän ole hyväksynyt taitaa olla tuo pihallaan ruokaileva mummo, koska ei katso päinkään eikä tervehdi.

Mutta lopuksi totean, että on todellakin tuurista kiinni kenet saat naapuriksi, ja aivan tuskaiseksi voidaan saada asuminen kyttäilyn, juoruilun ja ennakkoasenteiden vuoksi. Oma lukunsa on nämä mieleltään häiriytyneet joiden elämäntehtävä on viljellä ilkeyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrostaloelämää parjataan turhaan. On helppoa ja huoletonta,yksityisyyttä ja vapautta on enemmän kuin rivarissa. Oma parveke on paljon yksityisempi ja mukavempi kuin pikku piha,jossa naapuri heti sermin takana vieressä ja kaikki kuuluu. Jos sattuu olemaan hyvä alue ja rauhallinen talo,niin kerrostalossa ei ole mitään vikaa.

Parvekkeellako ei puhe kuulu naapuriin? Tai tupakoivien savu kulkeudu sun parvekkeelle? Itse valitsin rivarin nimenomaan siksi että on oma AIDATTU piha, joka on kuitenkin isompi kuin parveke, on terassi jossa voi grillata kaasugrillillä jne. Omakotitaloon ei ole tällä hetkellä varaa. Kaverit asuu omakotitalossa, talot ihan kylki kyljessä kiinni, mikä rauha siinä on? Pitää muuttaa korpeen että olisi oma iso piha, ainakin täällä pk-seudulla. Mulla on ollut joka kerrostalossa ylä- tai alakerrassa häiritseviä naapureita, edes yöllä ei saanut nukkua rauhassa. Rivarissa saa ainakin sisällä olla rauhassa, se riittää mulle, kyllä se rivari kerrostalon voittaa. Mutta makuasioistahan ei kiistellä ;)

Osallistun keskusteluun. Ensimmäinen vastaaja ei väittänyt, että puhe ei kuuluisi.

Se kuuluu monessa omakotitalossakin, samoin kovaa soitettu musiikki pitkälle jne.

Meillä ei tartte parvekkeella haistella kenenkään tuprutteluja, sillä taloyhtiömme on savuton, eikä tupakointi ole sallittua edes piha-alueella.

Joten parveke voi olla vapaasti käytössä asunnon jatkeena säällä kuin säällä, koska se on lasitettu ja siellä on mukava lukea kirjaa tai juoda kahvit, mutta laseja avaamalla saa tuntea tuulenkin vireen jos tahtoo.

Olen sisustanut oman parvekkeeni kauniiksi ja kaikki pysyy myrskylläkin paikallaan, toisin kuin pihassa. Jalat eivät kastu aamutuimaan eikä vesisateella.

Nämä siis puolia, jotka minua houkuttelevat kerrostaloon, rivarissakin olen asunut monta kertaa. Meillä on äänieristeet huipputasoa, koska täällä kyllä eletään, mutta mitään ei mistään kuulu. Asukkaat aivan ihania ja moni urheilullisia sekä lemmikkejä monella. Kohdallamme osunut kaiketi hyvä tuuri.

Ja eikö se ole tärkeintä, että kukin viihtyisi päätöksensä kanssa, kuten tekin omanne? :)

T: Iloinen kerrostaloasuja

Joo, ei ole kyllä ikävä rivitaloon. Päädyssä asui kyllä semmonen pariskunta että huh huh. Kävi yhdessä asunnossa yleisavaimella, kun yrittivät saada häädön asukkaalle. Ja toki aina valitusta kaikesta.

No sehän riippuu aina ihan naapureista eli säkällä kaikki ok.

Me asumme pienkerrostalossa ihan keskustassa. 10 asuntoa, ei rappukäytävää vaan kaikilla on oma sisäänkäynti ulkoa ja sisäpiha. 

Talkkari tekee lumityöt ja leikkaa nurmikon. Mutta jos haluaa niin saa ihan vapaasti tehdä pihatöitä. Naapurit laittaa aina kesällä kukkia ym.

Meillä on oma terassi ja sen edessä on oma kukkapenkki jossa on aronia, vadelma- ja mustaherukkapensas. Terassilla on mansikka-amppeli, chili, tomaatti ja yrttejä ym. Pihalla saa ihan vapaasti käryyttää hiiligrilliä. Pihalla juodaan kahvia ja otetaan aurinkoa ja naapurit tuntee toisensa. Joka asunnolla on yksi autopaikka. Ihan on "vapaus" varsinkin kun meillä on päätyasunto. Saa pestä vaikka pyykkiä keskellä yötä ym.

Me olemme asuneet rivitalossa kohta kymmenen vuotta. Mies oli muutaman vuoden jopa hallituksen pj, nuoresta iästään huolimatta. Muutimme tähän isohkosta kerrostalosta, ja oikeastaan nyt kun miettii, niin ärsytyksen aiheet täällä on samat mitkä olivat siellä edellisessä asunnossa myös. 

Meidän taloyhtiössä top3-ärsytykset on: isännöitsijä, joka tekee vain sen mikä on ihan pakko, ja kaikelle muulle hän kolauttelee olkiaan ja jopa naureskelee päin naamaa että mitäs kuvittelit että minä voin asialle tehdä. Meilläkin naapurilla on auto pelastustiellä, mutta ei lastaamisen ajaksi (mikä on sallittua), eikä edes niin että joku olisi kylässä pari tuntia (ei sallittua, mutta menettelee), vaan hänellä on auto siinä pysyvästi parkissa. Se haittaa auraamista ja on ihan oikeasti tiellä, jos joku tarvitseekin ambulanssin apua. Tai paloauton. 

Toinen ärsytys on vuokralla asuva naapuri, jota ei koske mitkään säännöt hänen mielestään. Kolmas ärstytys on ihmiset jotka valittavat kaikesta, mutta eivät osallistu mihinkään, eivät edes yhtiökokouksiin. Rivitaloyhtiö on vähän sellainen, että muita täytyy sietää ja johonkin on pakko vähän osallistua (se päätöstenteko edes), jos haluaa oman päänsä mukaan tehtävän. Ihmisiä kun ollaan, persoonat välillä räiskyy ja jotkut ovat törmäyskurssilla, ja se on sitä muiden kanssa olemisen taitamista ettei lähde kaikkeen mukaan. Ei kyllä riitä itsellä aina tätä taitoa, pakko myöntää. 

Me sitten mentiin ja ostettiin tontti. Ja mentiin ostamaan sellainen, joka on ollut muiden talojen läheisyydessä ja keskellä tyhjänä vuosikymmeniä. Että onnea vain meille, kun aloitamme rakentamisen! Voi olla, että siellä on vastassa enemmän ärrinmurreja kuin mitä meillä täällä rivarissa on ollut koko aikana yhteensä. Vähän jännittää, että miten käy :D

Minulla taas on rivitaloasumisesta pelkkiä hyviä kokemuksia. Olen asunut kolmessa eri rivariyhtiössä. Yhdessä lapsuuteni, joten ehkä sitä ei lasketa. Mutta nyt asumme Espoossa rivitalossa ja viihdymme loistavasti. Piha on kiva ja rauhaisa, kukaan ei valita grillauksesta tai metelistä vaikka toinen seinänaapuri on eläkkeellä oleva pariskunta. Kukaan ei myöskään ole valittanut kissavanhuksestani joka juoksee ulkona vapaasti.

Lumityöt on ulkoistettu, nurmikko leikataan itse. En ole huomannut kyttäystä tai kyräilyä.

Toisaalta myös kerrostaloasumisesta on lähinnä vain hyviä kokemuksia. Olen kai ollut onnekas naapurien suhteen.

Me muutettiin just kerrostaloon maan tasalle. Oma pieni aidattu piha, josta pääsee suoraan takapihan leikkipaikalle ja myös kätevästi viemään roskat. Grilli mahtuu ja joku pöytäryhmä, että pääsee kesällä juomaan aamukahvit ulos. Lapsi pääsee kätevästi kulkemaan leikkipaikalle.

8-kerroksinen talo jossa kaksi rappua, joten rauhaa kyllä on. En ole huomannut kyyläystä, porukkaa on sen verran paljon. Rivariin ei ole hinkua, piha olisi luultavasti samankokoinen. Toki jos auton saisi oman oven eteen niin se olisi kätevää, mutta useinhan sitä mahdollisuutta ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa rivari on vielä pahempi kuin kerrostalo. Rivarissa on "pienemmät piirit" ja henkilökohtainen vainoaminen ja kyttääminen helpompaa. Rivariasumisessa korostuu juuri tuo piha-alueiden vouhkaminen ja muteenkin yleiset tilat on jotain taivaspaikkoja tärkeydellään. Kerrostalossa vaikuttaa aina vähän enemmän sellanen rentous ja menijää ja asujaa on joka lähtöön. Rivarissa ei oo muuta kuin valitusta ja vahtaamista.

Kannattaa suosiolla kärvistellä kerrostalossa, kunnes pääsee omakotitaloon.

Juuri näin. Asuttiin rivarissa kolme kuukautta, sitten muutettiin takaisin kerrostaloon. Ihan kamalaa, kaikki yksityisyys pois - yhtä hyvin oltaisiin voitu asua 50 hengen kommuunissa.

Nyt omakotitalossa, eikä kukaan huohota niskassa.

Vajaa puoli vuotta rivitalossa vuokralla ja pelkästään hyviä kokemuksia. Sijainti rauhallisella paikalla, jossa vähäsen metsää ja puitakin ympärillä. Mitään edellä mainittua kyyläämistä tai kyttäämistä ei ole. Pihatyöt hoituu vuorolistan mukaisesti. Joukossa voi olla niitäkin, jotka eivät osaa tai halua opetella ajamaan ruohoa tai ikänsä puolesta eivät siihen kykene. Hän voi sitten tehdä jotain muuta hyödyllistä. Ja kun itse pidän ruohonleikkaamistakin ihan mukavana hommana niin ylimääräiset vuorot ei haittaisi mitään.

Miinuspuolina voi pitää tosiaan tuota takapihan yksityisyyttä, mutta joku pensasaita auttaa jo asiaan. Toisaalta sitten taas isompi tila ja avaruus paikkaa tuota. Autotallia tai katosta pidän aika isona plussana kerrostaloon nähden, mikä tosin löytyy osasta kerrostalojakin. Ja on se jotenkin mukava kun ulko-oven avattua on jo raikkaassa ulkoilmassa. Mutta kai nuo on enemmänkin makuasioita ja mistä sattuu löytämään sopivalla sijainnilla sopivan hintaisen asunnon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rivari ei ole introvertin paratiisi. Siellä odotetaan, että pitää osallistua ainakin talkoisiin, mutta kun ei voisi naapurit vähempää kiinnostaa ja sitten pidetään wierdona tai ylimielisenä kun ei osallistu talon rientoihin tai heitä juttua naapureiden kanssa. Kerrostalossa saa olla anonyymi melko hyvin kuitenkin ja hiljainen hissukka joutuu silmätikuksi rivarissa helpommin.

Naulan kantaan! Meidän rivariyhtiössä kaikki tuntuu tuntevan toisensa nimeltä ja tietävät kaikki meneillään olevat taloyhtiön asiat, vaikkei mitään kokouksia ole ollut aikoihin. Monet ovat ihan ystäviä ja kyläilevät toisillaan jne. Reilu vuosi ollaan tässä asuttu ja kyllä viihdytty ihan ok, mutta tuo yhteisöllisyys on jotain, mihin en tunnu itse pääsevän mukaan. Ainakaan samalla tasolla kuin ne muut. Enkä oikein haluakaan. Niillä on tavallaan sellainen tiivis rinki, jonka ulkopuolella olen minä, katselen rinkiin ja sieltä välillä vilkutellaan minulle mutta ei ihan päästetä rinkiin mukaan.

t. introvertti

Minä asun seitsemän asunnon rivarissa, kaksi taloa. Tällä viikolla olen ikkunasta sattumalta ulos katsoessani nähnyt kolme naapuriani, yksi tuuletti mattojaan, yksi nousi autostaan ja meni kotiinsa ja yksi käveli myös kotiinsa, ei ole kauheasti minua häirinnyt.

Talkoita meillä ei pidetä, lumet ja nurmikot hoitaa urakoitsija, toki oman pihan nurmikot jokainen hoitaa. Asuntojen välillä korkeat aidat, minulla päätyasunto. Tykkään. Ostaisin/rakennuttaisin kyllä omakotitalon, jos löytäsin keskustasta hyvän/hyvällä tontilla, n. 80 neliön talon, asun yksin, nyt 76 neliötä, omistusasunto.