Minun tarinani siitä, miten "päästin lapseni lihomaan"

Vierailija kirjoitti:

Miten 122cm pitkä ihminen voi painaa vain 13 kiloa?

Meidän 98cm 3-vuotias painaa 13kg ja paino on miinuskäyrällä. Yli 20cm pidempi lapsi on kyllä tuolla painolla jo hyvin vakavasti alipainoinen, nähnyt nälkää.

122cm 13kg on sairaaloiden alipainoinen, joten ihan ei mene tämä juttu läpi.

Ihme anorektikko ihanteet sulla.

Eikö lapselta voi vaatia, että ruoka aikaan ollaan kotona syömässä ja siitä syystä ulkona ei käydä syömässä? Näin oli minun lapsuudessani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän poika alkoi lihomaan 13 v. Pienenä oli aina -2 - käyrällä, niin kitukasvuinen oli.

Sitten hän alkoi mussuttamaan ihan itse. Joka päivä haki karkkia tai sipsejä... miten sitä voi estää kuin saattamalla lapsi kouluun ja hakemalla hänet sieltä, ja koko illan katsomalla, ettei käy kaupassa?

Nyt poika on 15 v ja pituuskasvu vasta lähdössä käyntiin. Toivottavasti tasaantuu.

Ei anna rahaa kuin pyydettäessä ja ei todellakaan aamuisin ennen koulua.

Ihmettelette, kun lapsenne noin vaan käy ostamassa herkkuja, mutta tehän itse annatte sitä rahaa niin paljon, että jopa noin nuorilla on varaa se hassata limuihin, sipseihin ja karkkiin.

Oma lapseni joutui "kuulusteluun", kun kyseli rahaa. Ei hänellä ollut missään lojumassa ylimääräisiä, vaan joutui aina erikseen kysymään saisiko muutaman euron, jos vaikka halusi käydä kavereiden kanssa mäkkärissä tai kesäisin halusi ostaa jätskiä. Näin se oli kaikilla muillakin kavereilla.

Tosin tämä oli 2000-luvun puolivälissä ja silloin vielä lapset liikkuivat enemmän, joten ei tullut istuttua koko päivää niska kenossa jonkun laitteen ääressä mussuttaen karkkia. Tämäkin on ihan nykyajan vanhempien luoma ongelma, kun hankitaan jopa 7-vuotiaalle (ap:n lapsi) älypuhelin ja tabletti ja rajattomat käytöt niihin. Mihin ihmeeseen 7v. tarvitsee älykännykkää? Niin, ei mihinkään, vaan voisi olla perus näppäin puhelin, jos kerta tarvitsee olla koko ajan tavoitettavissa puolin ja toisin. Ja tablettia voisi käyttää tunnin verran illalla vanhempien valvoessa.

Kovaa selittelyä täällä käydään siitä, kuinka nyt noin vaan lapset pääsee läskistymään, vaikka se olisi muutamalla yksinkertaisella asialla ollut vältettävissä. 

Sorry vain, mutta meillä 14 vuotias osaa tehdä itse rahaa. Tori.fi on keksitty. Ensin pieni pääoma vanhoilla tavaroilla ja nyt jo uusilla tavaroilla. Ensimmäisenä hermolla kun uusia villityksiä tulee ja jälleenmyy. Mene nyt se sitten torppaamaan. Tämä varmaan on se vastavoima. En anna lapselle rahaa, niin hän tekee sitä itse. Jos ei anna lapselle karkkia, niin hän hommaa sitä itse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vasta kaksi pientä lasta, herkkuja ei todellakaan syödä kuin kerta viikkoon ym. Ihan perusruokaa ja terveellisesti syömme. Toinen on laiha ruippana, jolta saa kuroa housut niin tiukalle kuin saa ja toinen on pulleampi. Samaa ruokaa syövät ja tämä hoikkeliini välillä enemmänkin. Tämä toinen alkoi lihoa heti kun jouduin korvikkeeseen siirtymään. Toinen on rintaruokittu kokonaan.

Herkutkaan eivät ole suuria määriä, sillä haluan pitää myös itseni kunnossa. Ne ovat lauantaisin mm. puolikas muumipussi tai yksi pieni askillinen karkkia.

Kasvua on tullut tälle toiselle enemmän ja nopeammin. Tämä hoikempi kasvaa todella hitaasti. En kuitenkaan ole itse vielä huolissani vaikka tällä toisella vatsaa hieman onkin. Tosiaan on vielä alle kouluikäinen, joten tiedän, ettei ainakaan ole kyse liiasta syömisestä. Itse olin jossain välissä isompi myös ja tasaantui kyllä siitä kasvujen myötä.

Mutta kouluikäiselle meillä on sääntönä, että kauppaan ei mennä kavereiden kanssa, enkä tosiaan anna edes rahaa, kuten et ilmeisesti sinäkään ap.

Omat lapset on kertoneet, että ne ketkä ei saa rahaa mistään, varastavat haluamansa kaupasta. Ja osa varastaa, vaikka olisi rahaa. Tyttäreni on yläasteella, ja kuulemma melkein kaikki on jossain vaiheessa varastanut jotain. Paikallislehdessä oli tästä juttua, joten uskon tyttöäni.

Sanoin omille muksuilleni, että jos jotain haluavat joskus itse kaupasta ostaa, vaikkei ole karkkipäivä, niin annan sen pari euroa. Ihan hoikkia ovat kaikkien käyrien mukaan.

Ei oikein voi varastaa, jos ei edes mene kauppaan ilman aikuisia. Ja kyllähän tuokin vähän riippuu lapsesta ja millainen moraali lapsella on. Eipä täällä meillä ainakaan ole varasteltu kaupasta, siis lapset. Aikuiset kyllä. Ja tunnen lähikaupasta porukkaa.

Milläs estät? Esim. omalla paikkakunnalla oikeastaan joka koulun vieressä on kauppa. Niihin on välitunneilla karattu salaa jo silloin kun itse kävin koulua.

Kavereidenkin kanssa oleminen on tärkeää, ei siinä oikein vanhemmat voi kulkea perässä vahtimassa etteivät mene kauppaan tai muuten ei taida kavereita olla. Ehkä eri asia, jos asuu kaukana kaupoista.

Jaa, no tuossa koulussa on sen verran välituntivalvontaa, että tällaista ei ole tapahtunut. Koulusta kyllä tiedotetaan kaikesta mitä tehdään. Toisaalta ärsyttää lukea jotain, joka ei edes koske oman lapsen luokkaa, mutta toisaalta hyvä. Ja sääli, jos sinun lapset ovat noin epäluotettavia. Kyllä itse ainakin tiedän kauan lapselta kestää kävellä kotiin, eli onko käynyt kaupassa. Aika huono kasvatus kyllä, jos jo 7v karkailee kauppaan varastelemaan herkkuja. Ja kyllä, kavereita lapsella on, eivätkä hekään kaupassa juokse herkkuja varastelemassa vaan kävelevät yhtä matkaa kotiin. Ilmeisesti sattunut hyvä tuuri, kun on nuo lähellä asivat kaveritkin kasvatettu hyvin.

Kauppa on lähellä, mutta tarpeeksi kaukana, ettei sinne edes välitunnilta kerkeä. Eikä kotiin tarvitse tulla kaupan ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vasta kaksi pientä lasta, herkkuja ei todellakaan syödä kuin kerta viikkoon ym. Ihan perusruokaa ja terveellisesti syömme. Toinen on laiha ruippana, jolta saa kuroa housut niin tiukalle kuin saa ja toinen on pulleampi. Samaa ruokaa syövät ja tämä hoikkeliini välillä enemmänkin. Tämä toinen alkoi lihoa heti kun jouduin korvikkeeseen siirtymään. Toinen on rintaruokittu kokonaan.

Herkutkaan eivät ole suuria määriä, sillä haluan pitää myös itseni kunnossa. Ne ovat lauantaisin mm. puolikas muumipussi tai yksi pieni askillinen karkkia.

Kasvua on tullut tälle toiselle enemmän ja nopeammin. Tämä hoikempi kasvaa todella hitaasti. En kuitenkaan ole itse vielä huolissani vaikka tällä toisella vatsaa hieman onkin. Tosiaan on vielä alle kouluikäinen, joten tiedän, ettei ainakaan ole kyse liiasta syömisestä. Itse olin jossain välissä isompi myös ja tasaantui kyllä siitä kasvujen myötä.

Mutta kouluikäiselle meillä on sääntönä, että kauppaan ei mennä kavereiden kanssa, enkä tosiaan anna edes rahaa, kuten et ilmeisesti sinäkään ap.

Kauppaan ei kavereiden kans. Toimii pienenä mutta ei ne enää seiskaluokalla kysy sulta että voiko käydä kavereiden kans jossain.

Pahimmassa tapauksessa liiallisella skitsoilulla lapsi oppii sujuvasti valehtelemaan JA varastamaan, näitä on nähty.

No voi luoja. Minähän puhuinkin seiskaluokkalaisesta. Ei mitään eroa kieltää kauppareissut 7v kuin 13v?

Meillä ainakin mennään kasvatuksessa ym asioissa ihan iän mukaan, ei ole samat säännöt 3v ja 8v.. Ihmeellistä, jos jollain noin on.

Vaikka teidän lapsenne varastelee, miksi oletatte, että kaikki tekee näin?

Tunnen perheitä, joissa lapset eivät edes teininä saa taskurahaa, eivätkä silti varastele yhtään mitään. Ihan on heidät kasvatettu ja perhe-elämä muuten kunnossa.

(Ja nyt huomio! En sanonut, että meillä ei saisi, itse pidän tärkeänä, että oppivat rahankäyttöä ja oppivat säästämään jne.)

En jaksanut lukea jokaista vastausta, mutta oma mielipiteeni on painon säätelyyn on säännöllinen ja monipuolinen liikunta. 

Harrastakaa lastenne kanssa! Käykää uimassa, keilaamassa, pelaamassa tennistä/sulkapalloa, viekää lapset laskettelemaan, ratsastamaan ja hiihtämään. Ottakaa vaikka tavaksi käydä yhdessä lenkillä! 

Onhan noita liikunnallisia harrastuksia vaikka kuinka paljon, aina tanssista kuntonyrkkeilyyn. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vasta kaksi pientä lasta, herkkuja ei todellakaan syödä kuin kerta viikkoon ym. Ihan perusruokaa ja terveellisesti syömme. Toinen on laiha ruippana, jolta saa kuroa housut niin tiukalle kuin saa ja toinen on pulleampi. Samaa ruokaa syövät ja tämä hoikkeliini välillä enemmänkin. Tämä toinen alkoi lihoa heti kun jouduin korvikkeeseen siirtymään. Toinen on rintaruokittu kokonaan.

Herkutkaan eivät ole suuria määriä, sillä haluan pitää myös itseni kunnossa. Ne ovat lauantaisin mm. puolikas muumipussi tai yksi pieni askillinen karkkia.

Kasvua on tullut tälle toiselle enemmän ja nopeammin. Tämä hoikempi kasvaa todella hitaasti. En kuitenkaan ole itse vielä huolissani vaikka tällä toisella vatsaa hieman onkin. Tosiaan on vielä alle kouluikäinen, joten tiedän, ettei ainakaan ole kyse liiasta syömisestä. Itse olin jossain välissä isompi myös ja tasaantui kyllä siitä kasvujen myötä.

Mutta kouluikäiselle meillä on sääntönä, että kauppaan ei mennä kavereiden kanssa, enkä tosiaan anna edes rahaa, kuten et ilmeisesti sinäkään ap.

Omat lapset on kertoneet, että ne ketkä ei saa rahaa mistään, varastavat haluamansa kaupasta. Ja osa varastaa, vaikka olisi rahaa. Tyttäreni on yläasteella, ja kuulemma melkein kaikki on jossain vaiheessa varastanut jotain. Paikallislehdessä oli tästä juttua, joten uskon tyttöäni.

Sanoin omille muksuilleni, että jos jotain haluavat joskus itse kaupasta ostaa, vaikkei ole karkkipäivä, niin annan sen pari euroa. Ihan hoikkia ovat kaikkien käyrien mukaan.

Ei oikein voi varastaa, jos ei edes mene kauppaan ilman aikuisia. Ja kyllähän tuokin vähän riippuu lapsesta ja millainen moraali lapsella on. Eipä täällä meillä ainakaan ole varasteltu kaupasta, siis lapset. Aikuiset kyllä. Ja tunnen lähikaupasta porukkaa.

Milläs estät? Esim. omalla paikkakunnalla oikeastaan joka koulun vieressä on kauppa. Niihin on välitunneilla karattu salaa jo silloin kun itse kävin koulua.

Kavereidenkin kanssa oleminen on tärkeää, ei siinä oikein vanhemmat voi kulkea perässä vahtimassa etteivät mene kauppaan tai muuten ei taida kavereita olla. Ehkä eri asia, jos asuu kaukana kaupoista.

Jaa, no tuossa koulussa on sen verran välituntivalvontaa, että tällaista ei ole tapahtunut. Koulusta kyllä tiedotetaan kaikesta mitä tehdään. Toisaalta ärsyttää lukea jotain, joka ei edes koske oman lapsen luokkaa, mutta toisaalta hyvä. Ja sääli, jos sinun lapset ovat noin epäluotettavia. Kyllä itse ainakin tiedän kauan lapselta kestää kävellä kotiin, eli onko käynyt kaupassa. Aika huono kasvatus kyllä, jos jo 7v karkailee kauppaan varastelemaan herkkuja. Ja kyllä, kavereita lapsella on, eivätkä hekään kaupassa juokse herkkuja varastelemassa vaan kävelevät yhtä matkaa kotiin. Ilmeisesti sattunut hyvä tuuri, kun on nuo lähellä asivat kaveritkin kasvatettu hyvin.

Kauppa on lähellä, mutta tarpeeksi kaukana, ettei sinne edes välitunnilta kerkeä. Eikä kotiin tarvitse tulla kaupan ohi.

Kaupungissa aika usein joku kauppa on koukun vieressä. Meillä muinoin alakoulussa tilanne meni siihen, että kaupasta tuli Wilman kautta ilmoitus, että kauppias on päätynyt kieltämään pikku-koululaisten kaupassa käynnit ilman aikuista päivän aikana kokonaan, koska koulun jälkeen moni porukka meni sinne hengailemaan ja näpistelemään ja tekemään kolttosia (joka kouluun mahtuu myös huonotapaisia ja vallattomia) - joillain oli ilmeisesti esim tapana käydä haukkaamassa paistopisteen pullista tms. Ja toki he sitten menettivät monen pikku koululaisen herkkuostosrahat myös.

Ja sille, joka ihmetteli, miten muka voi käydä salaa koulun jälkeen kaupassa. Jopa minä lapsena olin salamannopea kaupan läheisessä leipomossa ja siinä kotimatkalla mutusteltiin ne luumumunkiy kavereitten kanssa JA erittäin yleistä on, että ainakin jo se 3-luokkalainen tulee koulun jälkeen klo 13 tyhjään kotiin kun vielä on paljon perheitä, jotka itse elättävät itsensä työn teolla.

Meillä myös kolmasluokkalainen lihonut nyt ihan hirveästi. Me vanhemmat ja muut lapset syödään tosi terveellisesti esim. Kalaa tai kanaa ja vihanneksia ja salaattia. Näitä lihava lapsi ei suostu syömään vaan korvaa sitten kaurapuurolla mutta syö ihan tuhottomasti sitäkin. Välillä sit tehdään esim. kanapastaa (aikuiset ei kyllä syö) ja lapsi syö helposti vaikka 6 isoa lautasellista. Siis ei vaan mitään rajaa, syö niin kauan kuin pakotetaan lopettamaan. Herkkuja lapset saa lauantaisin, tosin nyt lopetettu nekin että lihominen loppuisi. Liikuntaa ei harrasta mut koulumatkat kävelee 8 km päivässä. Koitetaan koko ajan tarkkailla mut ollaan vasta iltaisin kotona. Harmittaa kun muut ollaan tosi urheilullisia, harrastetaan liikuntaa päivittäin tunteja ja sitten yksi on lihava.

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea jokaista vastausta, mutta oma mielipiteeni on painon säätelyyn on säännöllinen ja monipuolinen liikunta. 

Harrastakaa lastenne kanssa! Käykää uimassa, keilaamassa, pelaamassa tennistä/sulkapalloa, viekää lapset laskettelemaan, ratsastamaan ja hiihtämään. Ottakaa vaikka tavaksi käydä yhdessä lenkillä! 

Onhan noita liikunnallisia harrastuksia vaikka kuinka paljon, aina tanssista kuntonyrkkeilyyn. 

Voi kun tämä olisikin patenttiratkaisu: meillä on aina perheenä harrastettu liikuntaa ja edellytetty että lapsilla pitää olla joku liikuntaharrastus. Tyttö on kyllä tullut mukaan (vähän perässä vedettäväksi) hiihtämään, luistelemaan, laskettelemaan, kävelemään, tanssimaan jne ja hän on harrastanut tanhua, futista, uintia seurassa, voimistelua, salibandyä, you name it. Mutta hänen liikuntansa on aivan erilaista ’Mä tässä vähän vaan liikuttelen itseäni’ kuin itselläni tai meidän pojalla. Mutta ruokahalu siitäkin kasvaa.

Ja meillä ei syödä sipsejä ei ranskiksia ei nakkeja ei eineksiä vaan varsin kausiluontoisesti terveellisiä kasviksia ja juureksia ja ’hyvää lihaa ja kanaa ja kalaa’ ja poika on varsin tavoitteellinen kilpaurheilussaan ja ravinto on tavallaan sen mukaista paitsi meille muille vähemmän eikä esim viimeistä iltaruokaa minkä hän vielä tarvitsee.

Mutta siis, jos liikunta olisi joku maaginen apu ei meillä olisi mitään ongelmaa mutta toistaiseksi en ole keksinyt miten pakottaa tyttö vielä liikkumaan tehokkaammin. Joten olen todennut, että meillä n kaksi erilaista lasta ja se on ihan hyvä.

Kertokaapa, miten työtön, persaukinen ja selkävaivainen  äiti saa tukevan lapsen liikkumaan? Miula on nimittäin ideat loppu :( Joka suunnasta tulee noottia, että kun " Minni" on liian tukeva EDELLEEN mutta mitä minä voin tehdä? En mie pysty viemään lasta mihinkään  jumppaan! Kerrostalossa ei saa edes trampoliinia parvekkeelle.

T.  10v 140/42 tytön äiti

Liikuntaa ja kotiruokaa.

Viikkorahoille voisi hankkia vaikka lukollisen rasian joka on vanhempien valvonnassa.

Rasiasta saisi ottaa rahaa meikkeihin, vaatteisiin, leluihin  yms. Näin ei ehkä tulisi osteltua karkkeja ja sipsejä.

Vierailija kirjoitti:

Ei 14-vuotiaalle voi sanoa, että oot kohta liian lihava jos et muuta elintapoja.

En lukenut koko ketjua. Mä oon yrittänyt olla olematta vihainen ja katkera, mutta välillä noi tunteet vaan tulee esiin. Toivon tosiaan et mulle olis tuon ikäsenä joku tullut kertomaan elämän realiteettejä pinnallisuuden suhteen.

Kyllä tuon ikäisen terveys on SINUN vastuullasi vanhempana, nyt jumalauta otat vastuuta ja menet puhumaan lapsellesi. Se on hänen loppuelämä nyt vaakakupissa, se että SULLE on hivenen epämiellittyvää kohdata tosiasioita ei sais olla se syy miksi hänen elämää täytyy mennä sabotoimaan. Se ylipaino tuhoaa myös henkistä terveyttä.

Vierailija kirjoitti:

Minun tekee myyjänä mieli sanoa jotain kahdelle vakio-asiakkaalle, pikkutytöille jotka tulevat usein hilut kourissa namuostoksille. Kumpikin lapsi on tukevahko, en tiedä ovatko vanhemmat tietoisia näistä ostosreissuista !  

Ei vaan oikeasti ole millään lailla sinun asiasi. Tai jos puutut yhtä lailla sitten hoikkien lasten karkkiostoksiin, aikuisten kaljaostoksiin tai jonnejen ES-ostoksiin, niin sitten voit. Mutta että aikuisena alkaisit läksyttää pikkutyttöjä koska kuvittelet jotain tietäväsi heistä ja heidän elämästään? Ällöttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti lihavilla vanhemmilla on lihavia lapsia. Tunnen muutaman perheen joilla näin on. Sääli lasten kannalta.

Minä tiedän paljon lihavia aikuisia. Ei se lihavuus aikuisena ole yhtään sen terveellisempää.

Lihavista lapsista tulee lihavia aikuisia.

Ja tämähän ei sitten todellakaan ole näin yksinkertaista, päin vastoin. Varsinkin jos kuvitellaan, että lapsen lihavuuteen pitää puuttua tosi tiukasti, koska muuten näin käy.

Oikeasti homma menee niin, että lihavista lapsista tulee lihavia aikuisia, koska niille lapsille luodaan jo pienenä lihavan ihmisen identiteetti. Heille syntyy lihavan minäkuva, jota he jumiutuvat toteuttamaan. Tästä on tutkimuksiakin: 

Kun on tarkasteltu jälkikäteen lapsena saman painoisina olleita ihmisiä aikuisina, niin ne, joiden painoon EI oltu puututtu, olivat aikuisina kevyempiä kuin ne, joiden painoon oli puututtu. Ja oman kokemukseni perustella uskon tähän täysin.

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö lapsen elintapoihin voisi mitenkään vaikuttaa, totta kai voi. Kuten täälläkin on sanottu, tärkeintä on pienestä pitäen annettu hyvä esimerkki. Ja hyvä esimerkki on rento, nautiskeleva ja pääsääntöisesti terveellinen syöminen, ei mikään natsikuri ja herkkujen demonisointi.

Ja on ihan selvää, että tosi monella lapsella nykyään ja ennenkin on vaihe, jolloin karkit ja herkut maistuu enemmän. Sellaista se on. Monella siitä ei ole painoon vaikutusta, jos liikunta ja muu kulutus on tasapainossa asian kanssa. Mutta edelleen olen sitä mieltä, että varsinkin ennen murrosikää lapsen lievä lihavuus ei ole minkäänlaisen paniikin aihe, koska murrosikä tasaa niin monella tuota. Ja aikuistuessa myös ruokailutottumukset yleensä järkevöityvät, jos on olemassa hyvä pohja.

Ja sitten lopulta on myös niin, että ne meidän lapsemme ovat omia itsenäisiä yksilöitään, ja ihan kaikkeen ei voi vaikuttaa.

Moni täällä ihailee myös tuota lapsuuden ja nuoruuden natsikuria. Mä en usko itse siihen hetkeäkään, ihan liian monta tarinaa tiedän niistä, jotka vihdoin omille päästyään ovat lihoneet merkittävästi ja lyhyessä ajassa, kun vihdoin ovat päässeet irti siitä kyttäämisestä.

Vierailija kirjoitti:

No hienoa. Mutta entäs jo lapsi onkin ollut vahvasti asti niin iso että käyrät paukkuu, jo pelkällä rintaruoalla.

Meillä tyttö on sellainen, minäkin olen ollut pienenä. Teini-iässä paino normalisoitui ja ollut siitä alkaen normaalin painon rajoissa. Tyttö liikkuu, ei herkutella kuin vähän, syö terveellistä ruokaa, ravataan ravitsemusterapeutilla, kilpparit on tutkittu jne. Kukaan muu lapsista ei liho meidän ruoilla, me vanhemmatkin ollaan normaalipainoisia, isällä isot syntymälihaksen, ei treenaa mutta näyttä saliheebolta.

Voi kun voisinkin vain laittaa tabletin pois, sanoa että ei herkkuja enää ja laittaa liikkumaan. Se olisi helppoa. Mutta kun ei ole sellaista.

Välillä ahdistaa kun meitä vanhempia syytetään tytön koosta. Mutta rehellisesti kun ei mitään voida jos ei nälkäkuurille laiteta. Ravitsemusterapeutti ei hirveästi auta, tiedän monesta asiasta enemmän kuin hän.

Ei tässä auta kuin odottaa että aika kuluu ja paino tulee normalisoitumaan. Tytön onneksi pärjää liikunnassa hyvin, osaa kävellä käsillään pitkiä matkoja, juoksee todella nopeasti ja omaa räjähtävää voimaa, hiihtää todella hurjaa vauhtia. Harmi ettei nämäkään ketään kiinnosta.

Pojalla on kaveri joka ei syö mitään ja äitinsä antaa ostaa joka päivä karkkia, limpparia, sipsejä. Paino pysyy normaalina mutta käytöshäiriöitä piisaa. Käy ravitsemusterapeutilla syömättömyyden takia, siellä ei taida olla ihan tiedossa miksei syö. En söisi minäkään jos saisin illalla suklaalevyn siitä hyvästä etten ole syönyt koko päivänä mitään....

Sinulla on äitinä oikeus pitää lapsesi puolta. Sinä voit sanoa, että jos haluavat, lapsesi terveys voidaan tutkia ( verikokeet, kolesteroli, verenpaineet, sokerit), ja jos niissä on jotain pielessä, niin puututaan asiaan. Jos ei ole, niin painokyttäys loppukoon.

Mä olen itse laittanut vastaavassa tilanteessa kouluterveydenhoitajalle viestin, että lapselleni ei puhuta hänen painostaan mitään. Kyllä minä tiedän, että hänen painonsa on yläkäyrillä, mutta kuten teilläkin, lapsi on liikunnallinen ja terve. Lisäksi meillä lapsella on muutenkin haasteita elämässään sen verran, että hänen ei todellakaan tarvitse ottaa lisästressiä painostaan, jonka uskon myös normalisoituvan teini-iässä. 

Meillä tuo terveydenhuollon ja joidenkin läheisten aikuisten hyväntahtoinen puuttuminen asiaan sai lapsessa esiin jo syömishäiriöisiä piirteitä, ja mun todella piti laittaa nyrkkiä pöytään tämän asian suhteen. Että jos jollain on jotain sanomista lapsen painosta, niin puhutaan MINULLE, ei todellakaan lapselle itselleen.

Meillä meni reilut puoli vuotta, että lapsen ruokasuhde saatiin taas normaaliksi, ja tiedättekö, siinä ei auttanut mikään sääntely ja kieltely, vaan nimenomaan se, että annoin lapselle luvan syödä hyvillä mielin, myös herkkuja. Puoli vuotta oli sovittuna, että joka päivä koulun jälkeen syötyään kunnon välipalan sai ottaa jonkun mieleisensä herkun. Välissä oli kesä, ja kuten usein muutenkin kesällä rytmit ja aikataulut oli erilaiset, ja asia unohtui. 

Kuitenkin sitten syksyllä lapsi sanoi minulle: tiedätkö äiti, kun aiemmin mun oli ihan pakko saada karkkia koko ajan ( ja se näkyi söi kotona kaapit tyhjiksi kaikesta vähänkin makeasta, söi purkat ja hunajat jne.), niin nyt ne on mulle ihan sama.

Suosittelen siis kokeilemaan kaikkia, jolla vastaavaa ongelmaa on. Kun ihan tutkitustikin herkkujen kieltäminen ja demonisointi johtaa niiden kaksinkertaiseen syömismäärään. Meillä tämä oli ihan todella konkreettisesti havaittavissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei 14-vuotiaalle voi sanoa, että oot kohta liian lihava jos et muuta elintapoja.

En lukenut koko ketjua. Mä oon yrittänyt olla olematta vihainen ja katkera, mutta välillä noi tunteet vaan tulee esiin. Toivon tosiaan et mulle olis tuon ikäsenä joku tullut kertomaan elämän realiteettejä pinnallisuuden suhteen.

Kyllä tuon ikäisen terveys on SINUN vastuullasi vanhempana, nyt jumalauta otat vastuuta ja menet puhumaan lapsellesi. Se on hänen loppuelämä nyt vaakakupissa, se että SULLE on hivenen epämiellittyvää kohdata tosiasioita ei sais olla se syy miksi hänen elämää täytyy mennä sabotoimaan. Se ylipaino tuhoaa myös henkistä terveyttä.

Mulle kerrottiin näitä realiteetteja, ja tuloksena 20 vuotta syömishäiriöitä. Haluaisitko oikeasti vaihtaa osia?

Kerro mulle vielä mitä sun mielestä sulle tai tälle lapselle olisi pitänyt/pitäisi sanoa?

Itse olin 15-vuotiaaksi asti ylipainoinen. Vasta 14-vuotiaana havahduin oikeasti siihen, ettei ruokailutottumukseni ole terveelliset. Vanhemmat ostivat kaappiin melkein pelkästään eineksiä, karkkia, sokerimuroja, mehuja, sipsejä ja muuta höttöä. Juuri koskaan ateriat eivät sisältäneet proteiinia tai kuituja läheskään niin paljon, kuin kasvava ja liikkuna nuori olisi tarvinnut. Muistan jo 10-vuotiaana miettineeni, miksi itse olene lihava kun muut luokan tytöt olivat pieniä ja soljakoita. Toki olin myös pituuskasvussa huomattavasti muita edellä, 11-vuotiaana olin jo 168cm. Oli jotenkin hirveää tajuta, ettei myslipatukka välipalana ole ihanteellinen, tai nugetit ja lohkoperunat eivät kuulu normaaliin päivälliseen. Siitä oli sitten kivinen tie aloittaa terveemmät elämäntavat ja käytännössä niin pitkään, kun asuin vanhemmilla, olin vastuussa terveellisen ruoan laitosta. Jos itse en tehnyt ruokaa, hyvin usein haettiin valmista ruokaa jostain pizzeriasta. Vanhempien pitäisi kyllä osata opettaa lapselle mitä on terveellinen ruoka ja mikä ei ole terveellistä. Monella lapsellakin tuntuu olevan se harhakuva, että terveellinen ruoka tarkoittaa pelkän parsakaalin puputtamista.

Toki sitten jos teini/lapsi ei halua noudattaa ruokavaliota, niin ainakaan teini-iässä se ei enää ole vanhemman vika. Toki vanhempi voi yrittää kieltää ja estää, mutta käytännössä on mahdotonta kyetä kokonaan kontrolloimaan syömisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän poika alkoi lihomaan 13 v. Pienenä oli aina -2 - käyrällä, niin kitukasvuinen oli.

Sitten hän alkoi mussuttamaan ihan itse. Joka päivä haki karkkia tai sipsejä... miten sitä voi estää kuin saattamalla lapsi kouluun ja hakemalla hänet sieltä, ja koko illan katsomalla, ettei käy kaupassa?

Nyt poika on 15 v ja pituuskasvu vasta lähdössä käyntiin. Toivottavasti tasaantuu.

Ei anna rahaa kuin pyydettäessä ja ei todellakaan aamuisin ennen koulua.

Ihmettelette, kun lapsenne noin vaan käy ostamassa herkkuja, mutta tehän itse annatte sitä rahaa niin paljon, että jopa noin nuorilla on varaa se hassata limuihin, sipseihin ja karkkiin.

Oma lapseni joutui "kuulusteluun", kun kyseli rahaa. Ei hänellä ollut missään lojumassa ylimääräisiä, vaan joutui aina erikseen kysymään saisiko muutaman euron, jos vaikka halusi käydä kavereiden kanssa mäkkärissä tai kesäisin halusi ostaa jätskiä. Näin se oli kaikilla muillakin kavereilla.

Tosin tämä oli 2000-luvun puolivälissä ja silloin vielä lapset liikkuivat enemmän, joten ei tullut istuttua koko päivää niska kenossa jonkun laitteen ääressä mussuttaen karkkia. Tämäkin on ihan nykyajan vanhempien luoma ongelma, kun hankitaan jopa 7-vuotiaalle (ap:n lapsi) älypuhelin ja tabletti ja rajattomat käytöt niihin. Mihin ihmeeseen 7v. tarvitsee älykännykkää? Niin, ei mihinkään, vaan voisi olla perus näppäin puhelin, jos kerta tarvitsee olla koko ajan tavoitettavissa puolin ja toisin. Ja tablettia voisi käyttää tunnin verran illalla vanhempien valvoessa.

Kovaa selittelyä täällä käydään siitä, kuinka nyt noin vaan lapset pääsee läskistymään, vaikka se olisi muutamalla yksinkertaisella asialla ollut vältettävissä. 

Sorry vain, mutta meillä 14 vuotias osaa tehdä itse rahaa. Tori.fi on keksitty. Ensin pieni pääoma vanhoilla tavaroilla ja nyt jo uusilla tavaroilla. Ensimmäisenä hermolla kun uusia villityksiä tulee ja jälleenmyy. Mene nyt se sitten torppaamaan. Tämä varmaan on se vastavoima. En anna lapselle rahaa, niin hän tekee sitä itse. Jos ei anna lapselle karkkia, niin hän hommaa sitä itse. 

Aika mahtavaa että lapsesi on jo noin taitava. Miksi et keskittyisi siihen painon kyttäämisen sijaan? Kertoisit lapselle, että olet hänestä ylpeä.

Ja kun terveydestä puhutaan, niin puhuisit siitä, ei painosta, koska ne eivät ole yksi ja sama asia. Sanoisit että olet ollut huolissasi ravitsemuksen yksipuolisuudesta, mutta että koska lapsi jo tuossa iässä tekee pääsääntöisesti omat päätöksensä ravitsemuksensa suhteen, annat hänelle oikeuden siihen. Kotona on kuitenkin aina terveellistä evästä tarjolla.

Mä olen itse teinin kanssa keskittynyt vain kehumaan hyviä valintoja, en nalkuttamaan huonoista. Ja velvoittanut teini-ikäiset pojat valmistamaan kerran viikossa terveellisen aterian perheelle.

Välillä kun lukee täältä näitä ihmisten ehdotuksia, mietityttää, eivätkö nämä muista omaa teini-ikäänsä ollenkaan? Kun kuvitellaan että teiniä voi vain määräillä ja ohjailla tuosta vaan, ja hyvä tulee. No ei se nyt ihan niin mene kuitenkaan. Teineillä on vahva oma tahto, ja mitä tiukemmalla lieka on, sen varmemmin sitä vastaan rimpuillaan oikein kunnolla.

Mutta monelle tuntuukin olevan tärkeintä määräillä ja tärkeillä, ei se, millä keinoilla syntyy paras lopputulos.

Kaikki mita rakastan kirjoitti:

Liikuntaa ja kotiruokaa.

Viikkorahoille voisi hankkia vaikka lukollisen rasian joka on vanhempien valvonnassa.

Rasiasta saisi ottaa rahaa meikkeihin, vaatteisiin, leluihin  yms. Näin ei ehkä tulisi osteltua karkkeja ja sipsejä.

Ylläpidon Feikkiprofiili sössöttämässä. Tiedoksi, kuvista päätellen ylläpito on vähintään lievästi lihava, sitä se rasvan ja lihan änkeäminen teettää, oluet kyytipoikana.