Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Minun tarinani siitä, miten "päästin lapseni lihomaan"
11.01.2018 |
Nyt 11v tyttö oli pienenä laiha rimpula, hyvä ettei kylkiluut paistaneet! Sitten tuli 7v synttärit, kännykkä ja tabletti sekä lokakuun loskakelit. Koulun jälkeen tyttö söi päivällistä ja istui tabletti sylissä, jos meni kaverille niin siellä leikittiin barbeilla paikallaan istuen tai räplättiin kännyköitä ja sitten kotiin iltapalalle.
Kavereiden kanssa myös alkoivat käydä itsenäisesti lähi- Siwassa ja kun yksi osti sipsipussin tms, siitä saivat muutkin . Monesti tyttö tuli kotiin karkkia mässyttäen" Mona/Roosa/Venla antoi".
Toisen luokan terveystarkastuksessa lääkäri sitten pyysi tyttöä siirtymään odotushuoneeseen ja kysyi minulta ruokatottumuksista, liikunnasta ym " Koska nythän on niin, että Aadalla on aika paljon ylipainoa". Se oli kuin märkä rätti kasvoille! Tyttö oli siis tuolloin 130 cm pitkä ja painoi 36kg kiloa, se oli hurja hyppy kun ottaa huomioon että esikoulussa mitat olivat tyyliä 122cm/ 13 kg, eli oli lähes alipainoinen ... Silmissäni tyttö oli yhä se laiha rimpula! I
Olin aikasemmin ihmetellyt, miten joku voi syöttää lapsensa plussapalloksi eikä tajua itse asiaa, enpä ihmetellyt enää :( Enkä ollut mitenkään " syöttänyt" tyttöä . Me vanhemmat olimme normaalipainossa. Söimme tavallista kotiruokaa. Oli miettiminen miten saada tytön painoa alas aiheuttamatta tälle syömishäiriötä! Ei lapselle voi sanoa olet lihava".
Nykyän tyttö on noin 152cm pitkä ja painaa suunnilleen 40kg, eli paino on normalisoitunut. Harrastaa tanssia ja keppariratsastusta, kävelee kouluun ym.
Mutta halusin jakaa tämän tarinan varoituksena.
Kommentit (153)
- et syö juuri koskaan paljon sokeria sisältäviä herkkuja (karkki, pulla, jugurtti, murot, jne)
- et juo paljon kaloreja sisältäviä herkkuja (limsa, mehut, jne)
- syöt paljon kasviksia ja hedelmiä
- et polta, juot kohtuudella
- harrastat liikuntaa vähintään suositusten mukaisesti
- olet selkeästi ylipainoinen
Osuiko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei 14-vuotiaalle voi sanoa, että oot kohta liian lihava jos et muuta elintapoja.
En lukenut koko ketjua. Mä oon yrittänyt olla olematta vihainen ja katkera, mutta välillä noi tunteet vaan tulee esiin. Toivon tosiaan et mulle olis tuon ikäsenä joku tullut kertomaan elämän realiteettejä pinnallisuuden suhteen.
Kyllä tuon ikäisen terveys on SINUN vastuullasi vanhempana, nyt jumalauta otat vastuuta ja menet puhumaan lapsellesi. Se on hänen loppuelämä nyt vaakakupissa, se että SULLE on hivenen epämiellittyvää kohdata tosiasioita ei sais olla se syy miksi hänen elämää täytyy mennä sabotoimaan. Se ylipaino tuhoaa myös henkistä terveyttä.
Mulle kerrottiin näitä realiteetteja, ja tuloksena 20 vuotta syömishäiriöitä. Haluaisitko oikeasti vaihtaa osia?
Kerro mulle vielä mitä sun mielestä sulle tai tälle lapselle olisi pitänyt/pitäisi sanoa?
Vaikka kuule jotain tän suuntaista: Lihavana sua tullaan syrjimään lähes kaikessa jo pelkästään ulkonäön takia, varsinkin vastakkainen sukupuoli. Normaalin ulkonäön omaavana sun elämäs olisi todella paljon helpompaa, ei ongelmatonta tietenkään, vaan huomattavasti helpompaa. Ylipaino tulee myös sekoittamaan sun kehon normaalia hormonitoimintaa joka auheuttaa ihan omat ongelmansa terveyden kannalta.
Kyllä ne ikätoverit ja ihan sinne +6 vuotta vanhemmat ei antaneet unohtaa että olen "läski". En minä teininä noita seuraamuksia ymmärtänyt, olis ollu kiva kun joku olisi ne tehnyt selväksi.
Mut mulla on ollut ongelmia tän suhteen vasta 17 vuotta joten mitä mäkään tiedän.
Ykkösongelma näyttää olleen itsekunnioituksen ja -tuntemuksen kanssa... jesus
Voitko avata / selventää kantaasi hiukan?
Oma tytär on nyt 8v ja 130cm/ 35 kg, painonnousu on alkanut nyt tämän talven aikana. En kuitenkaan stressaa, uskon että tilanne kohenee keväällä kun päästään tekemään pitkiä pyöräretkiä puistoon, uimaan , hyppimään trampoliinilla :)
Vierailija kirjoitti:
Meidän poika aloitti yläasteen ja ekan terveystarkastuksen jälkeen terkkarilta tuli viestiä että paino noussut pituuskasvuun nähden liikaa. Soitin terkkarille mitä tehdä, ei kai lasta voi laihdutuskuurille laittaa? Sain tervejärkisen vastauksen - lapsen painon ei tarvitse laskea, kunhan pysyy suunnilleen samana jonkin aikaa.
Juteltiin pojan kanssa ed. asiat kotona. Sovittiin että jätetään kokeeksi ostamatta meidän molempien herkut, piparit, pullat ja sipsit. Kokeilu sujui hyvin, minäkin sain ylimääräkilot pois. Kokeilu jäi pysyväksi. Poikakin oli tyytyväinen. Poika on nyt 27-vuotias, on opiskellut liikunnanohjaajaksi ja toimii personal treinerinä.
Miksi lapsen kanssa ei voisi puhua painoasiasta? Voisiko asiallinen keskustelu ja oma esimerkki auttaa asiaan? Keskustelu ei tarkoita sitä, että lapselle pitäisi sanoa tyyliin "... koska olet lihava, niin..."
Erittäin hyvä pointti. Totta kai lapselle pitää voida kertoa, että jos saa enemmän energiaa kuin kuluttaa, lihoo. Ihan yhtä lailla kuin maa kiertää aurinkoa. Ei siihen tarvitse heti alkaa jotain syyllistämistä tunkea mukaan. Minulla on ihan normaalipainoinen 14-v. poika, joka saa liikuntaa lähinnä koulumatkoilla, vapaa-aika menee suureksi osaksi tietokoneella pelaten (ei kylläkään siinä samalla vedä jotain energiajuomia niin kuin jotkut kuvittelevat automaattisesti tapahtuvan). Meillä on aina syöty herkkuja joka päivä, mutta varsin maltillisia määriä ja jälkiruoaksi, en ole nähnyt ongelmaa. Nyt kun poika on joitain kertoja hingunnut lisää herkkuja, olen ihan rauhallisesti todennut, että sitten pitäisi liikkua enemmän, jotta energian saa kulutettua. Vaikea kuvitella, että olen nyt aiheuttanut syömishäiriön tms.
Mikä on nykyruoassa vikana, koska minäkin olen kavereiden kanssa herkutellut lapsena koulupäivien jälkeen ja käynyt pizza buffassa ahmimassa hirveät määrät pizzaa. Silti olimme kaikki laihoja ja ollaan edelleen. Nettiä ei tosin silloin vielä ollut ja pyörällä liikuttiin joka paikkaan. Ei mitään pitkiä matkoja kylläkään kuin harvakseltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti lihavilla vanhemmilla on lihavia lapsia. Tunnen muutaman perheen joilla näin on. Sääli lasten kannalta.
Minä tiedän paljon lihavia aikuisia. Ei se lihavuus aikuisena ole yhtään sen terveellisempää.
Lihavista lapsista tulee lihavia aikuisia.
Olin lapsena pullea. Nyt aikuisena hoikahko/normaali, kun taas melkein kaikki lapsena tosi laihoja olleet tuttavat ovat plussapalloja.
No mä oon ollu lapsena todella laiha ja parikymppisenäkin mitat oli 164cm/43kg. Nyt nelikymppisenä oon edelleen hoikka, 49kg. Mies myös hoikka. Geenejään ei lapset ainakaan voi syyttää jos joskus painoa kertyy liikaa, vielä ovat rimpuloita (11v ja 13v).
Hohhoijaa, first world problems, etten sanoisi. Anteeksi nyt vain, mutta ihan oikeasti mitä väliä? Kyllä se lapsi laihtuu kasvaessa ja luulisi terkkarinkin sen tietävän. Ja aloittajan lapsi ei todellakaan mikään "plussapallo" noilla lukemilla ollut. Tämä ihme vouhotus jo lastenkin painon ympärillä kielii hyvin suomalaisesta stressimentaliteetista ruokailun ja terveyden suhteen: pienikin painonnousu nähdään maailmanloppuna, ja lapsilta kielletään kaikki lapsuuteen kuuluvat herkut "ettei nyt vaan pääse lihomaan!" Huvittavaa kuinka neuroottiset mammat kieltää lapsiltaan kaikki herkut, edes syntymäpäivänä ei saa syödä kakkua. Sitten myöhemmin makeisista ym. tulee kielletty hedelmä joka houkuttelee entistä enemmän. Järki käteen nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
.
Aiheesta on tutkimuksia, että rintamaidolla vauvan elimistön rasvasolujen koko kasvaa, kun taas korvikkeella lisääntyy rasvasolujen määrä, mikä altistaa myöhemmällä iällä lihavuuteen. Mutta tuskin nämä asiat aivan mustavalkoisia ovat ja lihavuuteen vaikuttaa todella moni tekijä, enkä missään tapauksessa nyt pyri millään lailla syyllistämään korvikkeella lastaan ruokkivia vanhempia.
Höpöhöpö. Tämä "rasvasolumyytti" rintaruokinnan ja pulloruokinnan eroista on kumottu jo ajat sitten. Tsekatkaa faktat ennen kuin möyhyätte aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hienoa. Mutta entäs jo lapsi onkin ollut vahvasti asti niin iso että käyrät paukkuu, jo pelkällä rintaruoalla.
Meillä tyttö on sellainen, minäkin olen ollut pienenä. Teini-iässä paino normalisoitui ja ollut siitä alkaen normaalin painon rajoissa. Tyttö liikkuu, ei herkutella kuin vähän, syö terveellistä ruokaa, ravataan ravitsemusterapeutilla, kilpparit on tutkittu jne. Kukaan muu lapsista ei liho meidän ruoilla, me vanhemmatkin ollaan normaalipainoisia, isällä isot syntymälihaksen, ei treenaa mutta näyttä saliheebolta.
Voi kun voisinkin vain laittaa tabletin pois, sanoa että ei herkkuja enää ja laittaa liikkumaan. Se olisi helppoa. Mutta kun ei ole sellaista.
Välillä ahdistaa kun meitä vanhempia syytetään tytön koosta. Mutta rehellisesti kun ei mitään voida jos ei nälkäkuurille laiteta. Ravitsemusterapeutti ei hirveästi auta, tiedän monesta asiasta enemmän kuin hän.
Ei tässä auta kuin odottaa että aika kuluu ja paino tulee normalisoitumaan. Tytön onneksi pärjää liikunnassa hyvin, osaa kävellä käsillään pitkiä matkoja, juoksee todella nopeasti ja omaa räjähtävää voimaa, hiihtää todella hurjaa vauhtia. Harmi ettei nämäkään ketään kiinnosta.
Pojalla on kaveri joka ei syö mitään ja äitinsä antaa ostaa joka päivä karkkia, limpparia, sipsejä. Paino pysyy normaalina mutta käytöshäiriöitä piisaa. Käy ravitsemusterapeutilla syömättömyyden takia, siellä ei taida olla ihan tiedossa miksei syö. En söisi minäkään jos saisin illalla suklaalevyn siitä hyvästä etten ole syönyt koko päivänä mitään....
Sinulla on äitinä oikeus pitää lapsesi puolta. Sinä voit sanoa, että jos haluavat, lapsesi terveys voidaan tutkia ( verikokeet, kolesteroli, verenpaineet, sokerit), ja jos niissä on jotain pielessä, niin puututaan asiaan. Jos ei ole, niin painokyttäys loppukoon.
Mä olen itse laittanut vastaavassa tilanteessa kouluterveydenhoitajalle viestin, että lapselleni ei puhuta hänen painostaan mitään. Kyllä minä tiedän, että hänen painonsa on yläkäyrillä, mutta kuten teilläkin, lapsi on liikunnallinen ja terve. Lisäksi meillä lapsella on muutenkin haasteita elämässään sen verran, että hänen ei todellakaan tarvitse ottaa lisästressiä painostaan, jonka uskon myös normalisoituvan teini-iässä.
Meillä tuo terveydenhuollon ja joidenkin läheisten aikuisten hyväntahtoinen puuttuminen asiaan sai lapsessa esiin jo syömishäiriöisiä piirteitä, ja mun todella piti laittaa nyrkkiä pöytään tämän asian suhteen. Että jos jollain on jotain sanomista lapsen painosta, niin puhutaan MINULLE, ei todellakaan lapselle itselleen.
Meillä meni reilut puoli vuotta, että lapsen ruokasuhde saatiin taas normaaliksi, ja tiedättekö, siinä ei auttanut mikään sääntely ja kieltely, vaan nimenomaan se, että annoin lapselle luvan syödä hyvillä mielin, myös herkkuja. Puoli vuotta oli sovittuna, että joka päivä koulun jälkeen syötyään kunnon välipalan sai ottaa jonkun mieleisensä herkun. Välissä oli kesä, ja kuten usein muutenkin kesällä rytmit ja aikataulut oli erilaiset, ja asia unohtui.
Kuitenkin sitten syksyllä lapsi sanoi minulle: tiedätkö äiti, kun aiemmin mun oli ihan pakko saada karkkia koko ajan ( ja se näkyi söi kotona kaapit tyhjiksi kaikesta vähänkin makeasta, söi purkat ja hunajat jne.), niin nyt ne on mulle ihan sama.
Suosittelen siis kokeilemaan kaikkia, jolla vastaavaa ongelmaa on. Kun ihan tutkitustikin herkkujen kieltäminen ja demonisointi johtaa niiden kaksinkertaiseen syömismäärään. Meillä tämä oli ihan todella konkreettisesti havaittavissa.
Kiitos sinulle ihana ihminen tästä viestistä. Olemme tosiaan tiukassa painokontrollissa, eikä se ole sujunut vaikuttamatta lapseen. Hoitaja esim puhui lapselleni että sinä olet lihava jne. Siitä nostin metelin. Rate neuvoo mutta ei osaa sanoa mitään mitä en tietäisi. Käyn mielelläni hänen luonaan viemässä ruokapäiväkirjoja jne mutta lasta en ota sinne mukaan. Se ei ole lapsen ongelma vaan meidän vanhempien. Mä olen tehnytmielettömästi töitä että kotona ruokaan suhtaudutaan normaalisti. Ohjaan lasta fiksuihin valintoihin, syödään monipuolisesti, juodaan vettä paljon pitkin päivää. Herkut ei ole kiellettyjä mutta ei edes jokaviikkoisia. Käytän lasta hiihtämässä, luistelmassa, lapsijumpassa, urkkakentällä, pyörälenkillä, sisäleikkipuistoissa, pulkkamäessä, kävelyllä, uimassa, mitä tahansa että viikkoon tulee mukavasti liikuntaa. Lapsi on kuitenkin nyt vasta 7 vuotias ja asumme maaseudulla, lapsi ei todellakaan itse osta mitään mistään eikä saa herkkuja muualtakaan. Eikä lapsi ole edes herkkuhimoinen, toisin kuin ruipelo veljensä joka eläisi sokerilla jos voisi. Teen itse ruoat alusta loppuun, ei täällä maalla ole pikaruokapaikkoja enkä käytä eineksiä.
Mä olen välillä ihan poikki kun vahditaan ja vaaditaan tuloksia ja vaikka elämme lasten parhaaksi, ei ne pudota lapsen painoa. Ahdistaa vaikka ei pitäisi koska olen tehnyt parhaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3 lk lapseni ystävä on hirveän lihava. 2 kertaa isompi kuin oma lapseni kun ovat vierekkäin. Kauhulla odotan koska toiset lapset keksivät haukkua :( Kerrankin olivat meillä leikkimässä ja laitoin välipalaksi voileipää ja maitoa, lapseni kaveri oli vetäissyt 2 voileipää siinä ajassa kun omani oli syönyt yhdestä puolet.. pyysi lisää ja annoinkin. Vanhempansa tulivat hakemaan noin puolen tunnin päästä ja kehuivat käyvänsä grillin kautta. Lapsensa innostui ja luetteli herkkuja joita aikoo syödä.. :( Vanhemmat ovat normaalipainoisia. Kerroin kyllä että äsken söivät välipalaa mutta kuittasivat olankohautuksella. ??
Ala-asteella kaikkia kiusannut hoikkis urheilijatytsy joka räyhäsi pienimmästäkin liikuntatunnilla tapahtuneesta "sääntörikkeestä" mlloin missäkin lajissa on nykyään järjetön maitovalas. Hänen fb-kuvansa näkeminen saa minulle joka kerta hyvän mielen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vasta kaksi pientä lasta, herkkuja ei todellakaan syödä kuin kerta viikkoon ym. Ihan perusruokaa ja terveellisesti syömme. Toinen on laiha ruippana, jolta saa kuroa housut niin tiukalle kuin saa ja toinen on pulleampi. Samaa ruokaa syövät ja tämä hoikkeliini välillä enemmänkin. Tämä toinen alkoi lihoa heti kun jouduin korvikkeeseen siirtymään. Toinen on rintaruokittu kokonaan.
Herkutkaan eivät ole suuria määriä, sillä haluan pitää myös itseni kunnossa. Ne ovat lauantaisin mm. puolikas muumipussi tai yksi pieni askillinen karkkia.
Kasvua on tullut tälle toiselle enemmän ja nopeammin. Tämä hoikempi kasvaa todella hitaasti. En kuitenkaan ole itse vielä huolissani vaikka tällä toisella vatsaa hieman onkin. Tosiaan on vielä alle kouluikäinen, joten tiedän, ettei ainakaan ole kyse liiasta syömisestä. Itse olin jossain välissä isompi myös ja tasaantui kyllä siitä kasvujen myötä.Mutta kouluikäiselle meillä on sääntönä, että kauppaan ei mennä kavereiden kanssa, enkä tosiaan anna edes rahaa, kuten et ilmeisesti sinäkään ap.
Et kai tosissasi väitä, että lapsen lihavuus tai laihuus johtuisi siitä, onko rinta- vai pulloruokittu? Meillä molemmat lapset hoikkia, mutta se vähemmän aikaa imetetty on se todella hoikka.
Voi elämä tätä lukutaitoa. Sanoin, että meillä lapsi alkoi lihoa korvikkeen myötä! Missä kohtaa sanoin, että korvike lihottaa kaikki lapset 100% varmuudella?
Alue: Aihe vapaa
Ennen HELMI:ä on valmistunut monia muita tutkimuksia, joissa asia on vahvistettu. Hollannissa onkin voitu lisätä oligosakkaridejä, mutta vasta ihan viime vuosina kun niiden merkitys on tajuttu. Eli äiti siirtää oman bakteeristonsa lapseen (synnytyskanavastaan) ja bakteerit tarvitsevat ravintoa, jota äidinmaidossa on, korvikkeissa ei ollut.