Minun tarinani siitä, miten "päästin lapseni lihomaan"

Ei voi olla eskarissa painanut 13 kg, aivan liian alipainoinen! 

Vierailija kirjoitti:

TOIVOTTAVASTI nimet on muutettu.

Tottakai, JENNI... ups...

terveydenhoitajanainen kirjoitti:

Se mitä minä tässä mietin, on toi lähtötilanne. 122cm ja 13kg? Herranjumala. Sehän on alipainoa. Ja tuo 130cm 36kg on noin kilolla ylipainoa, eli ei mikään valtavan huono tilanne. 

Juu-u.

Ei vaan neljä kiloa ylipainoa.

Kasvuseula laskee lasten oman painoindeksin. 130cm pitkä 8-vuotias tyttö on normaalipainon ja ylipainon rajalla painaessaan 32kg.

Yleensä tosin on paljon huolestuttavampaa jos lyhyessä ajassa lapsen paino nousee alipainosta normaalipainon ylärajalle, kuin pidemmän ajan sisällä normaalipainosta aavistuksen ylipainon puolelle siirtyminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän kanssa itsekin painitaan, miten saada lapsi laihtumaan. On vielä normaalipainossa, mutta jos sama linja jatkuu ei kauan ole. Pitääkö mun putää tytön käyttörahaksi varattu raha takanani ja antaa harkinnan mukaan, että se riittää leffalippuun tai bussilippuun muuten vaan kaupungille pyörimään, mutta ei siihen että käy muiden kavereiden kanssa syömässä javakottaa lenkille mun kanssa. Ei 14-vuotiaalle voi sanoa, että oot kohta liian lihava jos et muuta elintapoja.

Tää tilanne lähti meillä menemään tähän silloin, kun minä en voinut enää koko aikaa valvoa missä se kulkee ja mitä ne tekee. Liikuntaharrastus heitti kiinnostamasta ja tabletti alkoi kiinnostaa enemmän kuun leikkiminen ulkona. Ennen oli helppoa, kun lapsi oli joko kotona tai kaverilla ja leikkivät ja liikkuivat pihalla. Nyt ne saa jo kulkea vapaammin ja en pysty valvomaan kaikkea mitä tyttö syö. Myös koukumatkaliikunta jäi pois, kun yläaste on 10km päässä ja kulkee bussilla.

Ehkä jossain kohtaa pitää oikeasti miettiä kumpi on tärkeämpää, lapsen henkinen hyvinvointi ja terveet sosiaaliset suhteet, vai hoikkana pysyminen. Koska ihan aina molempia ei saa.

Jos et anna lapsellesi normaalisti rahaa, että hän voi tehdä samoja asioita kuin ystävänsä, se on todella tylyä. Ja esim. minä kyllä sain lapsena ja teininä kavereilta mässyä ja safkaa niin paljon kuin halusin -kavereiden perheessä kun oli terve suhde noihin, toisin kuin kotona, jossa kaikki oli rajoitettua ja säännösteltyä.

Sama näkyy meilläkin kotona nyt: ne lasten kaverit, joilla on kotona herkku-tai vaikka murokieltoja, syö meillä niitä ihan kohtuuttomasti.

Olennaisinta olisi opettaa tyttö ymmärtämään omat valintansa oman terveytensä puolesta. Ja opettaa kuulostelemaan omaa oloa, ei vaakaa. Sekään nyt ei oikeasti ole millään lailla vaarallista, jos teini tai nuori aikuinen on vähän pyöreä. Usein sellaiset läheisten "hyvää tarkoittavat" puuttumiset kuitenkin vain pahentavat tilannetta, ja saavat lopulta aikaan paljon huonompia asioita, kuten kehoon liittyvää häpeää, salaa syömistä, ja syömishäiriöitä. Kannattaa siis olla todella tarkkana ja tuntea se oma vastuu kun alkaa asiaan puuttua.

Kiitos tästä ❤️ T.hiekan pyöreän murkun äiti

kippari kirjoitti:

No tottakai sille lapselle on ihan pakko syytää rahaa jatkuvasti että pääsee koulun jälkeen sitä mässyä hakemaan.  Hei vanhemmat, oletteko oikeasti nuin avuttomia?

Hei itselles, sulla ei varmaan ole teini-ikäisiä lapsia? Meillä kolmella lapsella on aina eväät ja vesipullo mukana koulussa, ideana ettei iltapäivällä tarvitsisi olla nälisaään, kun ruokailu on aikaisin. keskimmäisen eväät tulee usein koskemattomana takaisin. Jos omaa rahaa ei ole ollut mukana, niin kavereilta lainaa rahaa, joka sitten pitää maksaa tietysti takaisin, tai kaverit tarjoaa. Terveelliset eväät ovat vaihtuneet kolapulloon ja sipseihin. Muilla kahdella ei tällaista tapaa ole.

Ja rahaa tosiaan saavat kohtuullisesti, ei teineiltä voi rahankäyttöä oikein kokonaan kieltääkään. Omia teitään kulkeia lapsia ei vaan voi kontrolloida sataprosenttisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei 14-vuotiaalle voi sanoa, että oot kohta liian lihava jos et muuta elintapoja.

En lukenut koko ketjua. Mä oon yrittänyt olla olematta vihainen ja katkera, mutta välillä noi tunteet vaan tulee esiin. Toivon tosiaan et mulle olis tuon ikäsenä joku tullut kertomaan elämän realiteettejä pinnallisuuden suhteen.

Kyllä tuon ikäisen terveys on SINUN vastuullasi vanhempana, nyt jumalauta otat vastuuta ja menet puhumaan lapsellesi. Se on hänen loppuelämä nyt vaakakupissa, se että SULLE on hivenen epämiellittyvää kohdata tosiasioita ei sais olla se syy miksi hänen elämää täytyy mennä sabotoimaan. Se ylipaino tuhoaa myös henkistä terveyttä.

Mulle kerrottiin näitä realiteetteja, ja tuloksena 20 vuotta syömishäiriöitä. Haluaisitko oikeasti vaihtaa osia?

Kerro mulle vielä mitä sun mielestä sulle tai tälle lapselle olisi pitänyt/pitäisi sanoa?

Vaikka kuule jotain tän suuntaista: Lihavana sua tullaan syrjimään lähes kaikessa jo pelkästään ulkonäön takia, varsinkin vastakkainen sukupuoli. Normaalin ulkonäön omaavana sun elämäs olisi todella paljon helpompaa, ei ongelmatonta tietenkään, vaan huomattavasti helpompaa. Ylipaino tulee myös sekoittamaan sun kehon normaalia hormonitoimintaa joka auheuttaa ihan omat ongelmansa terveyden kannalta.

Kyllä ne ikätoverit ja ihan sinne +6 vuotta vanhemmat ei antaneet unohtaa että olen "läski". En minä teininä noita seuraamuksia ymmärtänyt, olis ollu kiva kun joku olisi ne tehnyt selväksi.

Mut mulla on ollut ongelmia tän suhteen vasta 17 vuotta joten mitä mäkään tiedän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vasta kaksi pientä lasta, herkkuja ei todellakaan syödä kuin kerta viikkoon ym. Ihan perusruokaa ja terveellisesti syömme. Toinen on laiha ruippana, jolta saa kuroa housut niin tiukalle kuin saa ja toinen on pulleampi. Samaa ruokaa syövät ja tämä hoikkeliini välillä enemmänkin. Tämä toinen alkoi lihoa heti kun jouduin korvikkeeseen siirtymään. Toinen on rintaruokittu kokonaan.

Herkutkaan eivät ole suuria määriä, sillä haluan pitää myös itseni kunnossa. Ne ovat lauantaisin mm. puolikas muumipussi tai yksi pieni askillinen karkkia.

Kasvua on tullut tälle toiselle enemmän ja nopeammin. Tämä hoikempi kasvaa todella hitaasti. En kuitenkaan ole itse vielä huolissani vaikka tällä toisella vatsaa hieman onkin. Tosiaan on vielä alle kouluikäinen, joten tiedän, ettei ainakaan ole kyse liiasta syömisestä. Itse olin jossain välissä isompi myös ja tasaantui kyllä siitä kasvujen myötä.

Mutta kouluikäiselle meillä on sääntönä, että kauppaan ei mennä kavereiden kanssa, enkä tosiaan anna edes rahaa, kuten et ilmeisesti sinäkään ap.

Et kai tosissasi väitä, että lapsen lihavuus tai laihuus johtuisi siitä, onko rinta- vai pulloruokittu? Meillä molemmat lapset hoikkia, mutta se vähemmän aikaa imetetty on se todella hoikka.

Aiheesta on tutkimuksia, että rintamaidolla vauvan elimistön rasvasolujen koko kasvaa, kun taas korvikkeella lisääntyy rasvasolujen määrä, mikä altistaa myöhemmällä iällä lihavuuteen. Mutta tuskin nämä asiat aivan mustavalkoisia ovat ja lihavuuteen vaikuttaa todella moni tekijä, enkä missään tapauksessa nyt pyri millään lailla syyllistämään korvikkeella lastaan ruokkivia vanhempia. 

Siis mitä ihmettä selität? Rasvasolujen koko ja määrä ovat molemmat avaintekijöitä lihavuuteen. Rintaruokinnan vaikutuksesta lapsen lihavuuteen on toki paljon tutkimuksia, mutta tutkimustulokset ovat kovin ristiriitaisia keskenään. Joissain tutkimuksissa pitkä imetys suojasi lapsuusiän lihavuudelta, toisissa tutkimuksissa imetyksellä ei ollut minkäänlaista vaikutusta lapsuuden lihavuuteen. Lapsuusiän lihavuuteen vaikuttaa paljon myös elinympäristö, jonka vuoksi on haastavaa tutkia pelkkiä imetyksen vaikutuksia etenkin myöhäisemmässä lapsuusiässä.

Normijorma kirjoitti:

Mistä rahat saa "mässyihin"? Hankala niitä on hankkia ilman rahaa. Jos annat viikkorahaa etkä kontrolloi mihin rahat käytetään lihomisen syy on ainoastaan sinun.

Kertoisitko vielä sen, miten tämä kontrollointi käytnnössä tapahtuu?

Vierailija kirjoitti:

No, mutta miten estää lihominen. Mun tyttöni kuukautiset alkoi 12-vuotiaana ja kasvu 14-vuotiaana. Siihen asti oli ollut miinuskäyrillä painossa, mutta nyt se on noussut jo ylipainon puolelle. Tyttö on 16-v.

Häntä harmittaa valtavasti. Silti ei pysty olemaan ostamatta herkkuja ja lihoaa edellee. Mitä tehdä.

Millasta ruokaa te syötte? Jos se on kovin hiilarivoittoista, on sokerin saanti ruoastakin jo aikamoista. Enemmän rasvaa ja kasviksia, pysyy insuliinit nätisti tasaisena.

Vierailija kirjoitti:

Normijorma kirjoitti:

Mistä rahat saa "mässyihin"? Hankala niitä on hankkia ilman rahaa. Jos annat viikkorahaa etkä kontrolloi mihin rahat käytetään lihomisen syy on ainoastaan sinun.

Kertoisitko vielä sen, miten tämä kontrollointi käytnnössä tapahtuu?

Sen lapsen kanssa keskustellaan, mihin ne rahat on tarkoitettu käytettäväksi (voit ostella sitten tällä viikkorahalla itsellesi vaikka leffalippuja tai jokun pienen lelun tai laittaa säästöön ja sitten säästettyäsi ostaa jotain isompaa, mistä haaveilet). Voit myös kertoa, että silloin tällöin toki saa ostaa jotain pientä hyvääkin, mutta kaikkea rahaa ei saa käyttää karkkiin ja herkkuihin. Ja sitten sovitaan heti alkuun lapsen kanssa, että jos alkaa näyttää siltä, että kaikki rahat menevät herkkuihin, viikkoraha pienenee tai se lopetetaan hetkeksi aikaa, että lapsi voi uudestaan miettiä järkevää rahan käyttöä. Ei voi oikeasti olla niin, että tuo viikkoraha on joku automaatio ja sen saa tuhlata ihan mihin haluaa ilman mitään vanhemman kontrollia ja ohjeistusta saati seuraamuksia. Eikö viikkorahan idea ole suurelta osin siinä, että lapsi pääsee opettelemaan oman talouden hoitoa? Ja tuohon opetteluun liittyy se, että jos ne rahat tuhlaa johonkin tyhmään, niin siitä on seurauksia. Vai onko osa nykyvanhemmista oikeasti jo niin pihalla, että lapselle vaan maksetaan viikko-/kuukausirahaa, kun kaikki muutkin saa, eikä yhtään mietitä mitään muuta tai keskustella siitä rahan käytöstä ja aseteta rajoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vasta kaksi pientä lasta, herkkuja ei todellakaan syödä kuin kerta viikkoon ym. Ihan perusruokaa ja terveellisesti syömme. Toinen on laiha ruippana, jolta saa kuroa housut niin tiukalle kuin saa ja toinen on pulleampi. Samaa ruokaa syövät ja tämä hoikkeliini välillä enemmänkin. Tämä toinen alkoi lihoa heti kun jouduin korvikkeeseen siirtymään. Toinen on rintaruokittu kokonaan.

Herkutkaan eivät ole suuria määriä, sillä haluan pitää myös itseni kunnossa. Ne ovat lauantaisin mm. puolikas muumipussi tai yksi pieni askillinen karkkia.

Kasvua on tullut tälle toiselle enemmän ja nopeammin. Tämä hoikempi kasvaa todella hitaasti. En kuitenkaan ole itse vielä huolissani vaikka tällä toisella vatsaa hieman onkin. Tosiaan on vielä alle kouluikäinen, joten tiedän, ettei ainakaan ole kyse liiasta syömisestä. Itse olin jossain välissä isompi myös ja tasaantui kyllä siitä kasvujen myötä.

Mutta kouluikäiselle meillä on sääntönä, että kauppaan ei mennä kavereiden kanssa, enkä tosiaan anna edes rahaa, kuten et ilmeisesti sinäkään ap.

Et kai tosissasi väitä, että lapsen lihavuus tai laihuus johtuisi siitä, onko rinta- vai pulloruokittu? Meillä molemmat lapset hoikkia, mutta se vähemmän aikaa imetetty on se todella hoikka.

Aiheesta on tutkimuksia, että rintamaidolla vauvan elimistön rasvasolujen koko kasvaa, kun taas korvikkeella lisääntyy rasvasolujen määrä, mikä altistaa myöhemmällä iällä lihavuuteen. Mutta tuskin nämä asiat aivan mustavalkoisia ovat ja lihavuuteen vaikuttaa todella moni tekijä, enkä missään tapauksessa nyt pyri millään lailla syyllistämään korvikkeella lastaan ruokkivia vanhempia. 

Siis mitä ihmettä selität? Rasvasolujen koko ja määrä ovat molemmat avaintekijöitä lihavuuteen. Rintaruokinnan vaikutuksesta lapsen lihavuuteen on toki paljon tutkimuksia, mutta tutkimustulokset ovat kovin ristiriitaisia keskenään. Joissain tutkimuksissa pitkä imetys suojasi lapsuusiän lihavuudelta, toisissa tutkimuksissa imetyksellä ei ollut minkäänlaista vaikutusta lapsuuden lihavuuteen. Lapsuusiän lihavuuteen vaikuttaa paljon myös elinympäristö, jonka vuoksi on haastavaa tutkia pelkkiä imetyksen vaikutuksia etenkin myöhäisemmässä lapsuusiässä.

Tätähän esimerkiksi HELMI-projektin Helsingin yliopistolla tutkii. Imettäjien lapset ovat laihempia kuin korvikkeilla eläneiden ja käytännössä erot johtuvat suolistobakteereista, joille äidinmaidosta tulee sopivia oligosakkarideja ravinnoksi, korvikkeesta ne ovat puuttuneet.

Meidän poika aloitti yläasteen ja ekan terveystarkastuksen jälkeen terkkarilta tuli viestiä että paino noussut pituuskasvuun nähden liikaa. Soitin terkkarille mitä tehdä, ei kai lasta voi laihdutuskuurille laittaa? Sain tervejärkisen vastauksen - lapsen painon ei tarvitse laskea, kunhan pysyy suunnilleen samana jonkin aikaa.

Juteltiin pojan kanssa ed. asiat kotona. Sovittiin että jätetään kokeeksi ostamatta meidän molempien herkut, piparit, pullat ja sipsit. Kokeilu sujui hyvin, minäkin sain ylimääräkilot pois. Kokeilu jäi pysyväksi. Poikakin oli tyytyväinen. Poika on nyt 27-vuotias, on opiskellut liikunnanohjaajaksi ja toimii personal treinerinä.

Miksi lapsen kanssa ei voisi puhua painoasiasta? Voisiko asiallinen keskustelu ja oma esimerkki auttaa asiaan? Keskustelu ei tarkoita sitä, että lapselle pitäisi sanoa tyyliin "... koska olet lihava, niin..."

Meillä kaksi lasta. Hoikkia ovat.

Poika nyt pian 8v 128cm/21kg, tyttö pian 4v n.98cm/14kg.

Poika harrastaa liikuntaa neljästi viikossa ja siinä sivussa käydään porukalla uimahallissa, keilaamassa, luistelemassa tai sisäleikkipaikassa. Kavereiden kanssa leikkii edelleen ulkona. Kun tulee kaveri kylään niin meillä ei koko aikaa saa kännykällä möllöttää. Puoli tuntia moista saa riittää. Toisinaan saa karkkirahaa ja jakaa herkkunsa kaverien kanssa.

Pienempi käy leikkijumpassa kahdesti viikossa.

Perheen isä juoksee pitkiä matkoja (10km/puolimaratooneja). Treenauttaa junnuja neljästi viikossa ja tekee kolmivuorotyötä. Sen lisäksi muutaman kerran viikossa käy juoksemassa tunnin-pari.

Perheen äiti käy salilla neljästi viikossa (usein ennen töitä jos mies aamun lasten kanssa kotona) ja siinä sivussa sitten esim. juuri siellä uimassa lasten kanssa.

Ruoka-ajat säännölliset, ruutuaikaa on maltillisesti koko perheellä ja karkkia yms. syödään myös.

Lienee sanomatta selvää, että hoikkia ollaan kaikki.

Lapset itse ehdottavat uimista, sisäleikkipaikkaa jne. Liikkuminen on kotoa opittu tapa.

Moni ihmettelee, miten perheemme jaksaa olla "koko ajan liikkeellä". Ja onhan se totta, ei meillä pahemmin ole tapana perheen kanssa esimerkiksi pleikkarilla pelata. Joskus sitäkin tai leffailtaa ja herkkuja.

Kun perusjutut on kunnossa, niin olkoon aikuinen tai lapsi; paino pysyy kontrollissa.

Ja tosiaan 132/133 jatkaa; Liikunta on se mikä ratkaisee.

Meidän vanhemmalla lapsella oli käsi kuukauden kipsissä. Kuukauden aikana hoikalle lapselle tuli 1,5kg lisää painoa; se on saman verran kun on viime vuosina tullut yhteensä vuodessa. Ja tämä ihan vaan siitä, että söi kuin ennenkin ja liikkuminen oli tauolla, että käsi saatiin kuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vasta kaksi pientä lasta, herkkuja ei todellakaan syödä kuin kerta viikkoon ym. Ihan perusruokaa ja terveellisesti syömme. Toinen on laiha ruippana, jolta saa kuroa housut niin tiukalle kuin saa ja toinen on pulleampi. Samaa ruokaa syövät ja tämä hoikkeliini välillä enemmänkin. Tämä toinen alkoi lihoa heti kun jouduin korvikkeeseen siirtymään. Toinen on rintaruokittu kokonaan.

Herkutkaan eivät ole suuria määriä, sillä haluan pitää myös itseni kunnossa. Ne ovat lauantaisin mm. puolikas muumipussi tai yksi pieni askillinen karkkia.

Kasvua on tullut tälle toiselle enemmän ja nopeammin. Tämä hoikempi kasvaa todella hitaasti. En kuitenkaan ole itse vielä huolissani vaikka tällä toisella vatsaa hieman onkin. Tosiaan on vielä alle kouluikäinen, joten tiedän, ettei ainakaan ole kyse liiasta syömisestä. Itse olin jossain välissä isompi myös ja tasaantui kyllä siitä kasvujen myötä.

Mutta kouluikäiselle meillä on sääntönä, että kauppaan ei mennä kavereiden kanssa, enkä tosiaan anna edes rahaa, kuten et ilmeisesti sinäkään ap.

Et kai tosissasi väitä, että lapsen lihavuus tai laihuus johtuisi siitä, onko rinta- vai pulloruokittu? Meillä molemmat lapset hoikkia, mutta se vähemmän aikaa imetetty on se todella hoikka.

Aiheesta on tutkimuksia, että rintamaidolla vauvan elimistön rasvasolujen koko kasvaa, kun taas korvikkeella lisääntyy rasvasolujen määrä, mikä altistaa myöhemmällä iällä lihavuuteen. Mutta tuskin nämä asiat aivan mustavalkoisia ovat ja lihavuuteen vaikuttaa todella moni tekijä, enkä missään tapauksessa nyt pyri millään lailla syyllistämään korvikkeella lastaan ruokkivia vanhempia. 

Siis mitä ihmettä selität? Rasvasolujen koko ja määrä ovat molemmat avaintekijöitä lihavuuteen. Rintaruokinnan vaikutuksesta lapsen lihavuuteen on toki paljon tutkimuksia, mutta tutkimustulokset ovat kovin ristiriitaisia keskenään. Joissain tutkimuksissa pitkä imetys suojasi lapsuusiän lihavuudelta, toisissa tutkimuksissa imetyksellä ei ollut minkäänlaista vaikutusta lapsuuden lihavuuteen. Lapsuusiän lihavuuteen vaikuttaa paljon myös elinympäristö, jonka vuoksi on haastavaa tutkia pelkkiä imetyksen vaikutuksia etenkin myöhäisemmässä lapsuusiässä.

Tätähän esimerkiksi HELMI-projektin Helsingin yliopistolla tutkii. Imettäjien lapset ovat laihempia kuin korvikkeilla eläneiden ja käytännössä erot johtuvat suolistobakteereista, joille äidinmaidosta tulee sopivia oligosakkarideja ravinnoksi, korvikkeesta ne ovat puuttuneet.

Imetyksen lisäksi myös syntymäpaino vaikuttaa. Toisaalta nämä ovat usein yhteydessä toisiinsa. Eli normaaliaikaisena alateitse syntynyt keskikokoinen tai iso vauva saa todennaköisesti pidempään äidinmaitoa kuin ennenaikaisesti syntynyt tai keisarileikattu vauva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei 14-vuotiaalle voi sanoa, että oot kohta liian lihava jos et muuta elintapoja.

En lukenut koko ketjua. Mä oon yrittänyt olla olematta vihainen ja katkera, mutta välillä noi tunteet vaan tulee esiin. Toivon tosiaan et mulle olis tuon ikäsenä joku tullut kertomaan elämän realiteettejä pinnallisuuden suhteen.

Kyllä tuon ikäisen terveys on SINUN vastuullasi vanhempana, nyt jumalauta otat vastuuta ja menet puhumaan lapsellesi. Se on hänen loppuelämä nyt vaakakupissa, se että SULLE on hivenen epämiellittyvää kohdata tosiasioita ei sais olla se syy miksi hänen elämää täytyy mennä sabotoimaan. Se ylipaino tuhoaa myös henkistä terveyttä.

Mulle kerrottiin näitä realiteetteja, ja tuloksena 20 vuotta syömishäiriöitä. Haluaisitko oikeasti vaihtaa osia?

Kerro mulle vielä mitä sun mielestä sulle tai tälle lapselle olisi pitänyt/pitäisi sanoa?

Vaikka kuule jotain tän suuntaista: Lihavana sua tullaan syrjimään lähes kaikessa jo pelkästään ulkonäön takia, varsinkin vastakkainen sukupuoli. Normaalin ulkonäön omaavana sun elämäs olisi todella paljon helpompaa, ei ongelmatonta tietenkään, vaan huomattavasti helpompaa. Ylipaino tulee myös sekoittamaan sun kehon normaalia hormonitoimintaa joka auheuttaa ihan omat ongelmansa terveyden kannalta.

Kyllä ne ikätoverit ja ihan sinne +6 vuotta vanhemmat ei antaneet unohtaa että olen "läski". En minä teininä noita seuraamuksia ymmärtänyt, olis ollu kiva kun joku olisi ne tehnyt selväksi.

Mut mulla on ollut ongelmia tän suhteen vasta 17 vuotta joten mitä mäkään tiedän.

Ykkösongelma näyttää olleen itsekunnioituksen ja -tuntemuksen kanssa... jesus

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan 132/133 jatkaa; Liikunta on se mikä ratkaisee.

Meidän vanhemmalla lapsella oli käsi kuukauden kipsissä. Kuukauden aikana hoikalle lapselle tuli 1,5kg lisää painoa; se on saman verran kun on viime vuosina tullut yhteensä vuodessa. Ja tämä ihan vaan siitä, että söi kuin ennenkin ja liikkuminen oli tauolla, että käsi saatiin kuntoon.

Ei ihminen ole kone. Mikäli käsi on kipsissä, on varmaan ollut tulehduksiakin. Tulehdukset voivat nostaa painoa.

Mikäli ihminen olisi kone, niin 1,5 kiloa rasvaa tarkoittaisi 10500 ylimääräistä kilokaloria. Kuukaudessa siis joka ikinen päivä olisi hän saanut 350 kcal liikaa. Pienikokoinen ihminen joutuu tekemään tuntitolkulla hirveästi töitä polttaakseen tuon määrän energiaa. Isokokoiselta kuluu hyvinkin nopeasti.

kyllä kyllä kirjoitti:

monesti laihat rimpulalapset alkavat lihomaan vasta eskarin jälkeen. varsinkin jos vanhemmat ovat lihavia niin laihuus ei montaa vuotta pysy. kyllä ne kilot sieltä tipahtelee.

Mulla on myös tällainen tuntuma, kun omien lasten kavereita katson. Kaikki olivat hoikkia siihen 4-5v saakka, toiset nyt enemmän lapsenpyöreitä ja toiset vähemmän. Sen näkee tuossa iässä vielä rakenteestakin, kun jotkut ovat sellaisia pikku palloja, joilla on taaperon mittasuhteetkin aika pitkään. 

Noin 5-vuotiaana jotkut hoikkeliinit alkoivat pullevoitua. Muutos tapahtui vaivihkaa. Viskarivuoden ja eskarin välissä tätä ennen hieman pömppämassuiset olivat saaneet yhtäkkiä reisiin ja peppuunkin lisää pulleutta. Ekaluokalla alkoi mahakin roikkua ja tokalla viimeistään "tissit" kasvaa. Ei mikään adrenarke, vaan ihan vain siitä pulleudesta johtuen.

Lapsen ruokailua on välillä vaikea rajata. Meillä on esikoinen sellainen "luontaisesti rimpula". Nirsoaa kunnon ruoasta, mutta suklaa ja karkit kyllä kelpaa! Nyt joulukuussa oli yhtäkkiä tullut painoa lisää humpsahtaen, koska oli ollut kaikenlaista herkuttelua siellä ja täällä. Minusta 7-vuotiaalla ei "kuulu" olla reisissä selluliittiä. Puhuin hänelle, että nyt joulun jälkeen aletaan taas tavalliseen arkiruokaan. Sanoin, että hänen painonsa on juuri sopiva, mutta pituutta saisi tulla vähän lisää. Ja että nyt keskitytään koko perhe terveelliseen ruokaan.

Lapsista nuorempi taas on minusta varsin lihomiselle altis, mutta jostain syystä hän HALUAA kontrolloida makean syömistä ja haluaa osoittaa, että ei rohmua tms. Hän on tosi perso ruoalle ja rakastaa ihan kotiruoan syömistä, isoja annoksia jos vain saa. Yritän yleensä sitten sanoa, että "jos on vielä nälkä, ota omena" tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vasta kaksi pientä lasta, herkkuja ei todellakaan syödä kuin kerta viikkoon ym. Ihan perusruokaa ja terveellisesti syömme. Toinen on laiha ruippana, jolta saa kuroa housut niin tiukalle kuin saa ja toinen on pulleampi. Samaa ruokaa syövät ja tämä hoikkeliini välillä enemmänkin. Tämä toinen alkoi lihoa heti kun jouduin korvikkeeseen siirtymään. Toinen on rintaruokittu kokonaan.

Herkutkaan eivät ole suuria määriä, sillä haluan pitää myös itseni kunnossa. Ne ovat lauantaisin mm. puolikas muumipussi tai yksi pieni askillinen karkkia.

Kasvua on tullut tälle toiselle enemmän ja nopeammin. Tämä hoikempi kasvaa todella hitaasti. En kuitenkaan ole itse vielä huolissani vaikka tällä toisella vatsaa hieman onkin. Tosiaan on vielä alle kouluikäinen, joten tiedän, ettei ainakaan ole kyse liiasta syömisestä. Itse olin jossain välissä isompi myös ja tasaantui kyllä siitä kasvujen myötä.

Mutta kouluikäiselle meillä on sääntönä, että kauppaan ei mennä kavereiden kanssa, enkä tosiaan anna edes rahaa, kuten et ilmeisesti sinäkään ap.

Et kai tosissasi väitä, että lapsen lihavuus tai laihuus johtuisi siitä, onko rinta- vai pulloruokittu? Meillä molemmat lapset hoikkia, mutta se vähemmän aikaa imetetty on se todella hoikka.

Aiheesta on tutkimuksia, että rintamaidolla vauvan elimistön rasvasolujen koko kasvaa, kun taas korvikkeella lisääntyy rasvasolujen määrä, mikä altistaa myöhemmällä iällä lihavuuteen. Mutta tuskin nämä asiat aivan mustavalkoisia ovat ja lihavuuteen vaikuttaa todella moni tekijä, enkä missään tapauksessa nyt pyri millään lailla syyllistämään korvikkeella lastaan ruokkivia vanhempia. 

Siis mitä ihmettä selität? Rasvasolujen koko ja määrä ovat molemmat avaintekijöitä lihavuuteen. Rintaruokinnan vaikutuksesta lapsen lihavuuteen on toki paljon tutkimuksia, mutta tutkimustulokset ovat kovin ristiriitaisia keskenään. Joissain tutkimuksissa pitkä imetys suojasi lapsuusiän lihavuudelta, toisissa tutkimuksissa imetyksellä ei ollut minkäänlaista vaikutusta lapsuuden lihavuuteen. Lapsuusiän lihavuuteen vaikuttaa paljon myös elinympäristö, jonka vuoksi on haastavaa tutkia pelkkiä imetyksen vaikutuksia etenkin myöhäisemmässä lapsuusiässä.

Tätähän esimerkiksi HELMI-projektin Helsingin yliopistolla tutkii. Imettäjien lapset ovat laihempia kuin korvikkeilla eläneiden ja käytännössä erot johtuvat suolistobakteereista, joille äidinmaidosta tulee sopivia oligosakkarideja ravinnoksi, korvikkeesta ne ovat puuttuneet.

Tämä mainitsemasi Helmi-suolistobakteeritutkimus ei ole vielä edes valmistunut, joten siitä ei ole olemassa valmiita tutkimustuloksia. Ja esim. hollantilaisiin korvikkeisiin on lisätty prebioottisia oligosakkarideja, koska niiden tiedetään lisäävän maitohappobakteerien ja bifidobakteerien määrää suolistossa.

Se mikä minua hämmästyttää eniten, on ihmisten reaktio IRL lasten ruokailuun. Tätä keskustelua kun lukee, kuvittelisi, että kaikki syövät niukasti herkkuja ja liikkuvat paljon. Käytännössä melkein "kaikki" tuntemani oikeasti reagoivat kauhulla siihen, että lapsen ruokailuun mitenkään puututtaisiin. Koska se vaan on jotain, mikä taivaalta tupsahtaa, eikä siitä voi kommentoida mitään. Laps saa traumat, sitten se on anorektikko/bulimikko/ortorektikko, kuolee pois yms. Ja "kyllä se murrosikä sitten tasaa painon". Jep jep, pojilla ehkä. Eikä aina pojillakaan....