Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Minun tarinani siitä, miten "päästin lapseni lihomaan"
11.01.2018 |
Nyt 11v tyttö oli pienenä laiha rimpula, hyvä ettei kylkiluut paistaneet! Sitten tuli 7v synttärit, kännykkä ja tabletti sekä lokakuun loskakelit. Koulun jälkeen tyttö söi päivällistä ja istui tabletti sylissä, jos meni kaverille niin siellä leikittiin barbeilla paikallaan istuen tai räplättiin kännyköitä ja sitten kotiin iltapalalle.
Kavereiden kanssa myös alkoivat käydä itsenäisesti lähi- Siwassa ja kun yksi osti sipsipussin tms, siitä saivat muutkin . Monesti tyttö tuli kotiin karkkia mässyttäen" Mona/Roosa/Venla antoi".
Toisen luokan terveystarkastuksessa lääkäri sitten pyysi tyttöä siirtymään odotushuoneeseen ja kysyi minulta ruokatottumuksista, liikunnasta ym " Koska nythän on niin, että Aadalla on aika paljon ylipainoa". Se oli kuin märkä rätti kasvoille! Tyttö oli siis tuolloin 130 cm pitkä ja painoi 36kg kiloa, se oli hurja hyppy kun ottaa huomioon että esikoulussa mitat olivat tyyliä 122cm/ 13 kg, eli oli lähes alipainoinen ... Silmissäni tyttö oli yhä se laiha rimpula! I
Olin aikasemmin ihmetellyt, miten joku voi syöttää lapsensa plussapalloksi eikä tajua itse asiaa, enpä ihmetellyt enää :( Enkä ollut mitenkään " syöttänyt" tyttöä . Me vanhemmat olimme normaalipainossa. Söimme tavallista kotiruokaa. Oli miettiminen miten saada tytön painoa alas aiheuttamatta tälle syömishäiriötä! Ei lapselle voi sanoa olet lihava".
Nykyän tyttö on noin 152cm pitkä ja painaa suunnilleen 40kg, eli paino on normalisoitunut. Harrastaa tanssia ja keppariratsastusta, kävelee kouluun ym.
Mutta halusin jakaa tämän tarinan varoituksena.
Kommentit (153)
Yksinkertainen keino: Lapsi kysyy saako mennä kauppaan? Sanot ei tänään! Voit myös kysyä mitä lapsi sieltä kaupasta haluaa? Jos sanoo karkkia niin sanot, että et saa tänään syödä karkkia, vaan vasta lauantaina (jos se on teillä vakiintunut herkuttelupäivä). Jos lapsi kaikesta huolimatta menee kauppaan ilman lupaa ja ostaa sieltä karkkia, voidaan viikkorahan/kuukausirahan tarvetta ja sen käyttöä miettiä uudelleen. Jos lapsella on rahaa vain omia karkkiostoksia ajatellen, voit sanoa että tämä kuukausi/viikkoraha on tarkoitettu pysyvien asioiden ostamiseen, esimerkiksi uusien lelujen/piirustusvälineiden yms. asioiden ostamiseen, ei karkkiin koska meillähän on lauantaisin herkuttelupäivä. Lapselle voi myös opettaa samalla viikkorahan/kuukausirahan säästämistä näillä keinoin, kun kaikki rahat eivät pala karkkeihin. Riippuen kuinka vanha lapsi on -> lapsi voi myös itse ostaa omia hygieniavälineitä/meikkejä yms. asioita, joita joutuu sitten aikuisenakin ihan itse ostamaan (tietenkin kylppärissä on ns. yhteiskäytössä olevat hygieniavälineet kaiken varalta jotta ei pääse syntymään pattitilannetta). Jossain vaiheessa lapsi ymmärtää, että on paljon kivempaa jos saa rahallaan muutakin kuin karkkia (vaatteitakin joita ei vanhemmat jostain syystä vaikka ymmärräkään hankkia, viimeisen muodin mukaisia). Tässä kaikki mitä mulla tulee mieleen...esimerkkinä oleminen tietenkin on yksi vahva keino opettaa lapselle missä rajat kulkevat, mutta lasta voi myös opettaa miettimään mihin muuhunkin kuin pelkkään karkkiin se raha riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monesti lihavilla vanhemmilla on lihavia lapsia. Tunnen muutaman perheen joilla näin on. Sääli lasten kannalta.
Minä tiedän paljon lihavia aikuisia. Ei se lihavuus aikuisena ole yhtään sen terveellisempää.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapselle pitää voida puhua terveellistä elämäntavoista ja painonhallinnasta. Se että niistä asioista puhuu ei aiheuta lapselle syömishäiriötä siihen vaaditaan jo muutakin.
Jos lapsi on pullea tai lihava, niin sitä "jotain muutakin vaadittua" tulee kyllä joka päivä kaikkialta muualta. Siinäkö sitten itseäsi lohdutat, ettei se varmaan ollut se minun sanomiseni kun sen syömishäiriön laukaisi...
Niin ja lähes jokainen syömishäiriöinen kyllä muistaa sen nimenomaisen lauseen, mistä se oma häiriö lähti liikkeelle. Sen hetken kun päässä naksahti.
Lisäksi vielä se, että se terveellisistä elämäntavoista puhuminen on monilla sääntöjen asettelua ja varoittelua ja kieltoja. Ne vaan valitettavan huonosti toimivat, erityisesti lasten kohdalla. ELi jos et ole ihan varma siitä, että osaat toimia rakentavasti, niin ehkä kannattaa jättää homma sikseen.
Ja eri asia on siis ihan normaali pienestä asti tehtävä arkipuhe liittyen syömiseen ja terveellisyyteen. Mutta jos puhutaan lapsen lihomiseen puuttumisesta, niin siinä on sellainen homma, että omalla syömishäiriötaustalla antaisin ennemmin lapsen olla lihava kuin syömishäiriöinen. Jälkimmäinen on niin paljon kamalampaa ja tuhoisamtaa.
Vierailija kirjoitti:
Sokeri on lisäksi rasvaa suurempi tekijä lihomisessa ja sydänsairauksissa.
Ann Fernholm on ainakin kirjoittanut kirjan Sokerimyrkytys, joka käsittelee fiksusti sokerin haittoja. Kyllä se tehokkaasti sotkee elimistön systeemit, mutta on siinä varmasti yksilöllistä vaihteluakin.
Yksi keino voisi olla rajoittaa lasten taskurahoja niin, että jos vaikka palkitaan koulumenestyksestä tms., niin laitetaan rahat tilille tai sitten ostetaan yhdessä jotain, mitä lapsi haluaa (ei karkkia). Jossain alakouluikäisten discoissa on lapsilla rahaa aivan tolkuttomasti ja vetävät aivan hurjia määriä karkkia. Oma lapseni oli synttäreillä, joissa pojat kilpailivat syömisessä ja oksensivat sitten kilpaa. Itsekin muistan toki syöneeni lapsena karkkia, mutta ei ne määrät lähteneet tuolla tavalla lapasesta.
Luulen, että sellaisella perusterveellisellä (ei välttämällä huipputerveellisellä) kotiruoalla ja pienillä herkkumäärillä (ei siis täysin olemattomilla) suurin osa lapsista pysyy normaalipainoisina, jos liikuntaa on kohtalaisesti (ei sitäkään ehkä tarvitse ohjatusti harrastaa). Ongelma on se, jos lapsi vetäisee ison sipsipussillisen alas muuten vaan ja sitten tuijotetaan montako perunaa söi päivällisellä. Valitettavasti suurin osa lihomisesta tapahtuu vanhempien katseen ulottumattomissa.
..sitä vaan että meidän 5v on laihan puolella mitoilla 112/17,8, kuulostaa vähän äidin fantasioilta tuo 13 kg.
Ja siis missä liikuntaharrastus, vanhempien esimerkki? Oletteko itse ylipainoisia? Syöttekö elääksenne vai elättekö syödäksenne, ja mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me kasarilapset pysyimme hoikkina, vaikka tuli puputettua ranskanleipää ja kaakaota ja ostettua karkkia "äidin tilille" Me pysyimme, koska juoksimme päivät pitkät ulkona eikä ollut mitään tietokoneita vangitsemassa mielenkiintoa niin että nökötti sisällä. ! Koti oli tylsä paikka.
Nykyään lapset hautautuvat kännykkä kädessä sänkyyn , vaativat autokyytiä joka paikkaan ja niin ne limsat ja irtikset jämähtävät vyötärölle. Herkkuja mussutetaan, mutta ei kuluteta. Pikkutytöt kulkee napapaidoissa pallomahat edellä :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TOIVOTTAVASTI nimet on muutettu.
Koska koko Suomessahan ei voi olla kuin yksi Aada-niminen tyttö, jonka kaikki nyt ap:n aloituksen perusteella tunnistavat...?
Aada, jolla on Mona-, Roosa- ja Venla-nimiset kaverit...
Mikään nimistä ei ollut oikea :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös likka lihonut nyt ihan helvetisti, kun liehuaa kavereiden kanssa ja käyvät ilmeisesti salaa hakemassa herkkuja, kauppareissut ovatkin sitten ainoa liiuntamuoto sillä likat istuvat ringissä kikattelemassa kännykät kädessä! Likka oli laiha vauvana ja taaperona, nyt selvästi nähtävä maha ja kaksoisleuka .On toisella luokalla. Turhautunut olo, kun koettaa tehdä hyvää ruokaa , kylkeen oikein salaattia ja ruisnäkkäriä että söisi mahan täyteen ja kyllähän likka syökin mutta silti on kohta karkkiostoksilla. Jos ei ole omaa rahaa, saa kaveriltaan kourallisen sipsejä tai pienen suklaapatukan.
Eikä viitsi olla natsimutsi ja rääkyä perään " Ette mene Prismaan !"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
122 cm ja 13 kg? Nyt en kyllä ihan usko.
Ei ehkä ollut ihan noin laiha, mutta pelottavan hoikka ja lähes alipainoinen kuitenkin ! Ei todellakaan tarvinnut laskea, montako perunaa otti ja miten paljon kastiketta...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TOIVOTTAVASTI nimet on muutettu.
Koska koko Suomessahan ei voi olla kuin yksi Aada-niminen tyttö, jonka kaikki nyt ap:n aloituksen perusteella tunnistavat...?
Aada, jolla on Mona-, Roosa- ja Venla-nimiset kaverit...
Mikään nimistä ei ollut oikea :)
ap
Hyvä, eli nimet oli siis tosiaan muutettu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun tekee myyjänä mieli sanoa jotain kahdelle vakio-asiakkaalle, pikkutytöille jotka tulevat usein hilut kourissa namuostoksille. Kumpikin lapsi on tukevahko, en tiedä ovatko vanhemmat tietoisia näistä ostosreissuista !
Vierailija kirjoitti:
Meidän poika alkoi lihomaan 13 v. Pienenä oli aina -2 - käyrällä, niin kitukasvuinen oli.
Sitten hän alkoi mussuttamaan ihan itse. Joka päivä haki karkkia tai sipsejä... miten sitä voi estää kuin saattamalla lapsi kouluun ja hakemalla hänet sieltä, ja koko illan katsomalla, ettei käy kaupassa?
Nyt poika on 15 v ja pituuskasvu vasta lähdössä käyntiin. Toivottavasti tasaantuu.
Ei anna rahaa kuin pyydettäessä ja ei todellakaan aamuisin ennen koulua.
Ihmettelette, kun lapsenne noin vaan käy ostamassa herkkuja, mutta tehän itse annatte sitä rahaa niin paljon, että jopa noin nuorilla on varaa se hassata limuihin, sipseihin ja karkkiin.
Oma lapseni joutui "kuulusteluun", kun kyseli rahaa. Ei hänellä ollut missään lojumassa ylimääräisiä, vaan joutui aina erikseen kysymään saisiko muutaman euron, jos vaikka halusi käydä kavereiden kanssa mäkkärissä tai kesäisin halusi ostaa jätskiä. Näin se oli kaikilla muillakin kavereilla.
Tosin tämä oli 2000-luvun puolivälissä ja silloin vielä lapset liikkuivat enemmän, joten ei tullut istuttua koko päivää niska kenossa jonkun laitteen ääressä mussuttaen karkkia. Tämäkin on ihan nykyajan vanhempien luoma ongelma, kun hankitaan jopa 7-vuotiaalle (ap:n lapsi) älypuhelin ja tabletti ja rajattomat käytöt niihin. Mihin ihmeeseen 7v. tarvitsee älykännykkää? Niin, ei mihinkään, vaan voisi olla perus näppäin puhelin, jos kerta tarvitsee olla koko ajan tavoitettavissa puolin ja toisin. Ja tablettia voisi käyttää tunnin verran illalla vanhempien valvoessa.
Kovaa selittelyä täällä käydään siitä, kuinka nyt noin vaan lapset pääsee läskistymään, vaikka se olisi muutamalla yksinkertaisella asialla ollut vältettävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti lihavilla vanhemmilla on lihavia lapsia. Tunnen muutaman perheen joilla näin on. Sääli lasten kannalta.
Minä tiedän paljon lihavia aikuisia. Ei se lihavuus aikuisena ole yhtään sen terveellisempää.
Lihavista lapsista tulee lihavia aikuisia.
Nykypäivän lapsi tulee koulusta bussilla tai vanhemman kyydillä, vilkaisee ulos ikkunasta "pimeää ja kylmää, ei tonne voi mennä" tekee voileivän, kaataa mukiin mehua ja lysähtää huoneensa lattialle pelaamaan kännykällä. Ei lähdetä syömisen jälkeen katsomaan onko kaveri kotona, voi laittaa tekstiviestin ! Eikä haluta olla ulkona kun on kylmää ja märkää ja pimeää. Lapsilla on mukavuusalueensa, joista ei huvita poistua.
Tuloksena sitten terveydenhoitaja rypistelee kulmiaan kun Juuso-Jennican vyötäröllä on vararengas...
No hienoa. Mutta entäs jo lapsi onkin ollut vahvasti asti niin iso että käyrät paukkuu, jo pelkällä rintaruoalla.
Meillä tyttö on sellainen, minäkin olen ollut pienenä. Teini-iässä paino normalisoitui ja ollut siitä alkaen normaalin painon rajoissa. Tyttö liikkuu, ei herkutella kuin vähän, syö terveellistä ruokaa, ravataan ravitsemusterapeutilla, kilpparit on tutkittu jne. Kukaan muu lapsista ei liho meidän ruoilla, me vanhemmatkin ollaan normaalipainoisia, isällä isot syntymälihaksen, ei treenaa mutta näyttä saliheebolta.
Voi kun voisinkin vain laittaa tabletin pois, sanoa että ei herkkuja enää ja laittaa liikkumaan. Se olisi helppoa. Mutta kun ei ole sellaista.
Välillä ahdistaa kun meitä vanhempia syytetään tytön koosta. Mutta rehellisesti kun ei mitään voida jos ei nälkäkuurille laiteta. Ravitsemusterapeutti ei hirveästi auta, tiedän monesta asiasta enemmän kuin hän.
Ei tässä auta kuin odottaa että aika kuluu ja paino tulee normalisoitumaan. Tytön onneksi pärjää liikunnassa hyvin, osaa kävellä käsillään pitkiä matkoja, juoksee todella nopeasti ja omaa räjähtävää voimaa, hiihtää todella hurjaa vauhtia. Harmi ettei nämäkään ketään kiinnosta.
Pojalla on kaveri joka ei syö mitään ja äitinsä antaa ostaa joka päivä karkkia, limpparia, sipsejä. Paino pysyy normaalina mutta käytöshäiriöitä piisaa. Käy ravitsemusterapeutilla syömättömyyden takia, siellä ei taida olla ihan tiedossa miksei syö. En söisi minäkään jos saisin illalla suklaalevyn siitä hyvästä etten ole syönyt koko päivänä mitään....
monesti laihat rimpulalapset alkavat lihomaan vasta eskarin jälkeen. varsinkin jos vanhemmat ovat lihavia niin laihuus ei montaa vuotta pysy. kyllä ne kilot sieltä tipahtelee.
Vierailija kirjoitti:
Me kasarilapset pysyimme hoikkina, vaikka tuli puputettua ranskanleipää ja kaakaota ja ostettua karkkia "äidin tilille" Me pysyimme, koska juoksimme päivät pitkät ulkona eikä ollut mitään tietokoneita vangitsemassa mielenkiintoa niin että nökötti sisällä. ! Koti oli tylsä paikka.
Nykyään lapset hautautuvat kännykkä kädessä sänkyyn , vaativat autokyytiä joka paikkaan ja niin ne limsat ja irtikset jämähtävät vyötärölle. Herkkuja mussutetaan, mutta ei kuluteta. Pikkutytöt kulkee napapaidoissa pallomahat edellä :(
Kirjoitin tänne jo aiemmin. Olen kasari-ysäri-lapsi ja lapsena jatkuvasta liikunnasta riippumatta pullea. Aikuisena lasten saannin jälkeen normaalipainoinen.
Vierailija kirjoitti:
No hienoa. Mutta entäs jo lapsi onkin ollut vahvasti asti niin iso että käyrät paukkuu, jo pelkällä rintaruoalla.
Meillä tyttö on sellainen, minäkin olen ollut pienenä. Teini-iässä paino normalisoitui ja ollut siitä alkaen normaalin painon rajoissa. Tyttö liikkuu, ei herkutella kuin vähän, syö terveellistä ruokaa, ravataan ravitsemusterapeutilla, kilpparit on tutkittu jne. Kukaan muu lapsista ei liho meidän ruoilla, me vanhemmatkin ollaan normaalipainoisia, isällä isot syntymälihaksen, ei treenaa mutta näyttä saliheebolta.
Voi kun voisinkin vain laittaa tabletin pois, sanoa että ei herkkuja enää ja laittaa liikkumaan. Se olisi helppoa. Mutta kun ei ole sellaista.
Välillä ahdistaa kun meitä vanhempia syytetään tytön koosta. Mutta rehellisesti kun ei mitään voida jos ei nälkäkuurille laiteta. Ravitsemusterapeutti ei hirveästi auta, tiedän monesta asiasta enemmän kuin hän.
Ei tässä auta kuin odottaa että aika kuluu ja paino tulee normalisoitumaan. Tytön onneksi pärjää liikunnassa hyvin, osaa kävellä käsillään pitkiä matkoja, juoksee todella nopeasti ja omaa räjähtävää voimaa, hiihtää todella hurjaa vauhtia. Harmi ettei nämäkään ketään kiinnosta.
Pojalla on kaveri joka ei syö mitään ja äitinsä antaa ostaa joka päivä karkkia, limpparia, sipsejä. Paino pysyy normaalina mutta käytöshäiriöitä piisaa. Käy ravitsemusterapeutilla syömättömyyden takia, siellä ei taida olla ihan tiedossa miksei syö. En söisi minäkään jos saisin illalla suklaalevyn siitä hyvästä etten ole syönyt koko päivänä mitään....
IKINÄ KUKAAN EI NÄE ITSESSÄÄN SYYTÄ! VITUTTAA
Alue: Aihe vapaa
Syömme yhdessä, teen hyvää ja terveellistä ruokaa. Harrastaa parina päivänä viikossa.
Mutta ei se herkuttelua estä. Sokerimaha on erikseen.