Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Minun tarinani siitä, miten "päästin lapseni lihomaan"
11.01.2018 |
Nyt 11v tyttö oli pienenä laiha rimpula, hyvä ettei kylkiluut paistaneet! Sitten tuli 7v synttärit, kännykkä ja tabletti sekä lokakuun loskakelit. Koulun jälkeen tyttö söi päivällistä ja istui tabletti sylissä, jos meni kaverille niin siellä leikittiin barbeilla paikallaan istuen tai räplättiin kännyköitä ja sitten kotiin iltapalalle.
Kavereiden kanssa myös alkoivat käydä itsenäisesti lähi- Siwassa ja kun yksi osti sipsipussin tms, siitä saivat muutkin . Monesti tyttö tuli kotiin karkkia mässyttäen" Mona/Roosa/Venla antoi".
Toisen luokan terveystarkastuksessa lääkäri sitten pyysi tyttöä siirtymään odotushuoneeseen ja kysyi minulta ruokatottumuksista, liikunnasta ym " Koska nythän on niin, että Aadalla on aika paljon ylipainoa". Se oli kuin märkä rätti kasvoille! Tyttö oli siis tuolloin 130 cm pitkä ja painoi 36kg kiloa, se oli hurja hyppy kun ottaa huomioon että esikoulussa mitat olivat tyyliä 122cm/ 13 kg, eli oli lähes alipainoinen ... Silmissäni tyttö oli yhä se laiha rimpula! I
Olin aikasemmin ihmetellyt, miten joku voi syöttää lapsensa plussapalloksi eikä tajua itse asiaa, enpä ihmetellyt enää :( Enkä ollut mitenkään " syöttänyt" tyttöä . Me vanhemmat olimme normaalipainossa. Söimme tavallista kotiruokaa. Oli miettiminen miten saada tytön painoa alas aiheuttamatta tälle syömishäiriötä! Ei lapselle voi sanoa olet lihava".
Nykyän tyttö on noin 152cm pitkä ja painaa suunnilleen 40kg, eli paino on normalisoitunut. Harrastaa tanssia ja keppariratsastusta, kävelee kouluun ym.
Mutta halusin jakaa tämän tarinan varoituksena.
Kommentit (153)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti lihavilla vanhemmilla on lihavia lapsia. Tunnen muutaman perheen joilla näin on. Sääli lasten kannalta.
Minä tiedän paljon lihavia aikuisia. Ei se lihavuus aikuisena ole yhtään sen terveellisempää.
Lihavista lapsista tulee lihavia aikuisia.
Olin lapsena pullea. Nyt aikuisena hoikahko/normaali, kun taas melkein kaikki lapsena tosi laihoja olleet tuttavat ovat plussapalloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen jo aikuinen ja olin teini-iässä 90-luvulla. Joku sanoikin miten kasarilaiset ei lihoneet kun aina liikuttiin. Silloin 80- ja 90-luvulla ei tosiaan paljon ylipainoisia näkynyt. Olen maalta kotoisin ja lapsuus ja nuoruus meni todella paljon liikkuen! Silloin käveltiin, hiihdettiin tai pyöräiltiin lähes aina koulumatkat. Sen lisäksi oltiin vapaa-ajat ulkona, liikuttiin itsenäisesti kavereiden luo ja niiden kanssa pitkin kyliä. Mulla oli hevoset kotona ja kaikki vapaan ajat meni talleilla, hyvin monipuolista oli liikkuminen. Tein valtavasti myös raskasta lannanluontia yms. Jossain vaiheessa teininä, en tiedä oliko masennusta myös, tuli sellainen käpertyminen, että söin valtavasti suklaata ja herkkuja enkä enää liikkunut niin paljon. Tätä kesti vähän aikaa mutta se riitti nopeaan painonnousuun, 15kg ainakin. En ole kovin helposti lihova ja ollut aina kropalta urheilullinen. Se että tuo lihominen tapahtui herkkään aikaan 14-15-vuotiaana, ja muutama siitä saattoi jotain pientä huomauttaa, riitti siihen että alkoi laihduttaminen. Ei heti mutta hiljalleen ja sitten sairastuinkin jo anoreksiaan. Ihme että selvisin siitä elossa, olin 17v kun se oli pahimmillaan ja ei silloin 1999-luvulla ollut ymmärrystä tän sairauden hoidosta, ainakaan itse en saanut oikeaa apua.
Viestini on siis se että tuohon herkkään ikään saattaa hyvin käydä tuollainen hetkellinen painon nousu ja hormonitoimontakin vaikuttaa asiaan. Tärkeää on ettei kukaan alkaisi huomauttelemaan väärällä tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän poika alkoi lihomaan 13 v. Pienenä oli aina -2 - käyrällä, niin kitukasvuinen oli.
Sitten hän alkoi mussuttamaan ihan itse. Joka päivä haki karkkia tai sipsejä... miten sitä voi estää kuin saattamalla lapsi kouluun ja hakemalla hänet sieltä, ja koko illan katsomalla, ettei käy kaupassa?
Nyt poika on 15 v ja pituuskasvu vasta lähdössä käyntiin. Toivottavasti tasaantuu.
Ei anna rahaa kuin pyydettäessä ja ei todellakaan aamuisin ennen koulua.
Ihmettelette, kun lapsenne noin vaan käy ostamassa herkkuja, mutta tehän itse annatte sitä rahaa niin paljon, että jopa noin nuorilla on varaa se hassata limuihin, sipseihin ja karkkiin.
Oma lapseni joutui "kuulusteluun", kun kyseli rahaa. Ei hänellä ollut missään lojumassa ylimääräisiä, vaan joutui aina erikseen kysymään saisiko muutaman euron, jos vaikka halusi käydä kavereiden kanssa mäkkärissä tai kesäisin halusi ostaa jätskiä. Näin se oli kaikilla muillakin kavereilla.
Tosin tämä oli 2000-luvun puolivälissä ja silloin vielä lapset liikkuivat enemmän, joten ei tullut istuttua koko päivää niska kenossa jonkun laitteen ääressä mussuttaen karkkia. Tämäkin on ihan nykyajan vanhempien luoma ongelma, kun hankitaan jopa 7-vuotiaalle (ap:n lapsi) älypuhelin ja tabletti ja rajattomat käytöt niihin. Mihin ihmeeseen 7v. tarvitsee älykännykkää? Niin, ei mihinkään, vaan voisi olla perus näppäin puhelin, jos kerta tarvitsee olla koko ajan tavoitettavissa puolin ja toisin. Ja tablettia voisi käyttää tunnin verran illalla vanhempien valvoessa.
Kovaa selittelyä täällä käydään siitä, kuinka nyt noin vaan lapset pääsee läskistymään, vaikka se olisi muutamalla yksinkertaisella asialla ollut vältettävissä.
Hyvänen aika sentään - ei anneta rahaa? Kaverit käy kaupassa, mutta itse joutuu kuolaamaan vieressa? Otetaan isoäidin 50 e joululahja ja sedän antama 100 e pois? Ei anneta lapsen kerätä pulloja ja viedä kauppaan?
Ihme natsitouhua...
Jo ensimmäinen virhe on se, että lapsia koko ajan haukutaan laihoiksi. Normaali pikkulapsi on täysin rasvaton ja jalat kuin tikut. Luultavasti lapset lihovat just siks, kun tyhmät vanhemmat ovat huolissaan muka laihoista (eli täysin normaaleista) lapsistaan, tuputtavat ruokaa ja aiheuttavat epänormaalin suhtautumisen ruokaan.
Nykyaikana on niin vääristynyt kehonkuva, että luullaan, että jo lapsella pitäisi olla joku läskikerroksensa ympärillään.
Neljän hoikan ja terveen lapsen äiti
Vierailija kirjoitti:
No hienoa. Mutta entäs jo lapsi onkin ollut vahvasti asti niin iso että käyrät paukkuu, jo pelkällä rintaruoalla.
Meillä tyttö on sellainen, minäkin olen ollut pienenä. Teini-iässä paino normalisoitui ja ollut siitä alkaen normaalin painon rajoissa. Tyttö liikkuu, ei herkutella kuin vähän, syö terveellistä ruokaa, ravataan ravitsemusterapeutilla, kilpparit on tutkittu jne. Kukaan muu lapsista ei liho meidän ruoilla, me vanhemmatkin ollaan normaalipainoisia, isällä isot syntymälihaksen, ei treenaa mutta näyttä saliheebolta.
Voi kun voisinkin vain laittaa tabletin pois, sanoa että ei herkkuja enää ja laittaa liikkumaan. Se olisi helppoa. Mutta kun ei ole sellaista.
Välillä ahdistaa kun meitä vanhempia syytetään tytön koosta. Mutta rehellisesti kun ei mitään voida jos ei nälkäkuurille laiteta. Ravitsemusterapeutti ei hirveästi auta, tiedän monesta asiasta enemmän kuin hän.
Ei tässä auta kuin odottaa että aika kuluu ja paino tulee normalisoitumaan. Tytön onneksi pärjää liikunnassa hyvin, osaa kävellä käsillään pitkiä matkoja, juoksee todella nopeasti ja omaa räjähtävää voimaa, hiihtää todella hurjaa vauhtia. Harmi ettei nämäkään ketään kiinnosta.
Pojalla on kaveri joka ei syö mitään ja äitinsä antaa ostaa joka päivä karkkia, limpparia, sipsejä. Paino pysyy normaalina mutta käytöshäiriöitä piisaa. Käy ravitsemusterapeutilla syömättömyyden takia, siellä ei taida olla ihan tiedossa miksei syö. En söisi minäkään jos saisin illalla suklaalevyn siitä hyvästä etten ole syönyt koko päivänä mitään....
Mikä sinua estää laittamasta tablettia pois, sanomasta että ei herkkuja enää ja laittaa lapsi liikkumaan? Oma laiskuus ja kyvyttömyys vanhempana? Kuka teillä päättää ellet sinä, vanhempi ja aikuinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun aikuinen tytär on lihava, koska en ole uskaltanut hänelle sanoa että laihduta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän poika alkoi lihomaan 13 v. Pienenä oli aina -2 - käyrällä, niin kitukasvuinen oli.
Sitten hän alkoi mussuttamaan ihan itse. Joka päivä haki karkkia tai sipsejä... miten sitä voi estää kuin saattamalla lapsi kouluun ja hakemalla hänet sieltä, ja koko illan katsomalla, ettei käy kaupassa?
Nyt poika on 15 v ja pituuskasvu vasta lähdössä käyntiin. Toivottavasti tasaantuu.
Ei anna rahaa kuin pyydettäessä ja ei todellakaan aamuisin ennen koulua.
Ihmettelette, kun lapsenne noin vaan käy ostamassa herkkuja, mutta tehän itse annatte sitä rahaa niin paljon, että jopa noin nuorilla on varaa se hassata limuihin, sipseihin ja karkkiin.
Oma lapseni joutui "kuulusteluun", kun kyseli rahaa. Ei hänellä ollut missään lojumassa ylimääräisiä, vaan joutui aina erikseen kysymään saisiko muutaman euron, jos vaikka halusi käydä kavereiden kanssa mäkkärissä tai kesäisin halusi ostaa jätskiä. Näin se oli kaikilla muillakin kavereilla.
Tosin tämä oli 2000-luvun puolivälissä ja silloin vielä lapset liikkuivat enemmän, joten ei tullut istuttua koko päivää niska kenossa jonkun laitteen ääressä mussuttaen karkkia. Tämäkin on ihan nykyajan vanhempien luoma ongelma, kun hankitaan jopa 7-vuotiaalle (ap:n lapsi) älypuhelin ja tabletti ja rajattomat käytöt niihin. Mihin ihmeeseen 7v. tarvitsee älykännykkää? Niin, ei mihinkään, vaan voisi olla perus näppäin puhelin, jos kerta tarvitsee olla koko ajan tavoitettavissa puolin ja toisin. Ja tablettia voisi käyttää tunnin verran illalla vanhempien valvoessa.
Kovaa selittelyä täällä käydään siitä, kuinka nyt noin vaan lapset pääsee läskistymään, vaikka se olisi muutamalla yksinkertaisella asialla ollut vältettävissä.
Älypuhelimeen ja tablettiin saa sentään käyttörajoitukset , omassa nuoruudessa istuttiin tuntitolkulla pelaamassa matopeliä niillä näppäinpuhelimilla... Hirveästi paasattiin myös liikaa lukevista lapsista jotka eivät liiku riittävästi.
Tai televisiota katsovista. "Demoninsa" joka aikakaudella. ;)
Paljon oli paino-ongelmaisia lapsia jo 2000-luvun alussakin. Samoin syömishäiriöitä sitten myöhemmin.
Mä pyrin tarjoamaan lapsille mahdollisimman usein tilaisuuksia liikkua (eri harrastuksia, kokeilutunteja, sisä- ja ulkoleikkipuistoja, pulkkamäkiä, luistelua, hiihtoa, jalkapalloa, tramppahyppelyä, koripalloa, sählyä, uintia ym. ihan koko perheen voimin). Monesti lapset saavat pyytää kaveritkin mukaan, joten liikkuvat sitten myös yhdessä. :)
Muuten tuntuu helposti menevän just siihen, että kaverin luona vaan pelataan ja keräännytään vain niille kavereille joilla rajoituksia ei ole. Sit niillä mussutetaan just vanukkaita, donitseja, karkkeja, kaakaota ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vasta kaksi pientä lasta, herkkuja ei todellakaan syödä kuin kerta viikkoon ym. Ihan perusruokaa ja terveellisesti syömme. Toinen on laiha ruippana, jolta saa kuroa housut niin tiukalle kuin saa ja toinen on pulleampi. Samaa ruokaa syövät ja tämä hoikkeliini välillä enemmänkin. Tämä toinen alkoi lihoa heti kun jouduin korvikkeeseen siirtymään. Toinen on rintaruokittu kokonaan.
Herkutkaan eivät ole suuria määriä, sillä haluan pitää myös itseni kunnossa. Ne ovat lauantaisin mm. puolikas muumipussi tai yksi pieni askillinen karkkia.
Kasvua on tullut tälle toiselle enemmän ja nopeammin. Tämä hoikempi kasvaa todella hitaasti. En kuitenkaan ole itse vielä huolissani vaikka tällä toisella vatsaa hieman onkin. Tosiaan on vielä alle kouluikäinen, joten tiedän, ettei ainakaan ole kyse liiasta syömisestä. Itse olin jossain välissä isompi myös ja tasaantui kyllä siitä kasvujen myötä.Mutta kouluikäiselle meillä on sääntönä, että kauppaan ei mennä kavereiden kanssa, enkä tosiaan anna edes rahaa, kuten et ilmeisesti sinäkään ap.
Omat lapset on kertoneet, että ne ketkä ei saa rahaa mistään, varastavat haluamansa kaupasta. Ja osa varastaa, vaikka olisi rahaa. Tyttäreni on yläasteella, ja kuulemma melkein kaikki on jossain vaiheessa varastanut jotain. Paikallislehdessä oli tästä juttua, joten uskon tyttöäni.
Sanoin omille muksuilleni, että jos jotain haluavat joskus itse kaupasta ostaa, vaikkei ole karkkipäivä, niin annan sen pari euroa. Ihan hoikkia ovat kaikkien käyrien mukaan.
Ei oikein voi varastaa, jos ei edes mene kauppaan ilman aikuisia. Ja kyllähän tuokin vähän riippuu lapsesta ja millainen moraali lapsella on. Eipä täällä meillä ainakaan ole varasteltu kaupasta, siis lapset. Aikuiset kyllä. Ja tunnen lähikaupasta porukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen jo aikuinen ja olin teini-iässä 90-luvulla. Joku sanoikin miten kasarilaiset ei lihoneet kun aina liikuttiin. Silloin 80- ja 90-luvulla ei tosiaan paljon ylipainoisia näkynyt. Olen maalta kotoisin ja lapsuus ja nuoruus meni todella paljon liikkuen! Silloin käveltiin, hiihdettiin tai pyöräiltiin lähes aina koulumatkat. Sen lisäksi oltiin vapaa-ajat ulkona, liikuttiin itsenäisesti kavereiden luo ja niiden kanssa pitkin kyliä. Mulla oli hevoset kotona ja kaikki vapaan ajat meni talleilla, hyvin monipuolista oli liikkuminen. Tein valtavasti myös raskasta lannanluontia yms. Jossain vaiheessa teininä, en tiedä oliko masennusta myös, tuli sellainen käpertyminen, että söin valtavasti suklaata ja herkkuja enkä enää liikkunut niin paljon. Tätä kesti vähän aikaa mutta se riitti nopeaan painonnousuun, 15kg ainakin. En ole kovin helposti lihova ja ollut aina kropalta urheilullinen. Se että tuo lihominen tapahtui herkkään aikaan 14-15-vuotiaana, ja muutama siitä saattoi jotain pientä huomauttaa, riitti siihen että alkoi laihduttaminen. Ei heti mutta hiljalleen ja sitten sairastuinkin jo anoreksiaan. Ihme että selvisin siitä elossa, olin 17v kun se oli pahimmillaan ja ei silloin 1999-luvulla ollut ymmärrystä tän sairauden hoidosta, ainakaan itse en saanut oikeaa apua.
Viestini on siis se että tuohon herkkään ikään saattaa hyvin käydä tuollainen hetkellinen painon nousu ja hormonitoimontakin vaikuttaa asiaan. Tärkeää on ettei kukaan alkaisi huomauttelemaan väärällä tavalla.
Ysäreillä ei tosiaan paljoa ylipainoisia näkynyt, mutta nämä laihat kasari- ja ysärilapset ovat nyt aikuisena ylipainoisia. Jotkut kolmekymppiset jopa sairalloisen lihavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jo ensimmäinen virhe on se, että lapsia koko ajan haukutaan laihoiksi. Normaali pikkulapsi on täysin rasvaton ja jalat kuin tikut. Luultavasti lapset lihovat just siks, kun tyhmät vanhemmat ovat huolissaan muka laihoista (eli täysin normaaleista) lapsistaan, tuputtavat ruokaa ja aiheuttavat epänormaalin suhtautumisen ruokaan.
Nykyaikana on niin vääristynyt kehonkuva, että luullaan, että jo lapsella pitäisi olla joku läskikerroksensa ympärillään.
Neljän hoikan ja terveen lapsen äiti
Liiallinen laihuus vaikuttaa pituuskasvuun hidastavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vasta kaksi pientä lasta, herkkuja ei todellakaan syödä kuin kerta viikkoon ym. Ihan perusruokaa ja terveellisesti syömme. Toinen on laiha ruippana, jolta saa kuroa housut niin tiukalle kuin saa ja toinen on pulleampi. Samaa ruokaa syövät ja tämä hoikkeliini välillä enemmänkin. Tämä toinen alkoi lihoa heti kun jouduin korvikkeeseen siirtymään. Toinen on rintaruokittu kokonaan.
Herkutkaan eivät ole suuria määriä, sillä haluan pitää myös itseni kunnossa. Ne ovat lauantaisin mm. puolikas muumipussi tai yksi pieni askillinen karkkia.
Kasvua on tullut tälle toiselle enemmän ja nopeammin. Tämä hoikempi kasvaa todella hitaasti. En kuitenkaan ole itse vielä huolissani vaikka tällä toisella vatsaa hieman onkin. Tosiaan on vielä alle kouluikäinen, joten tiedän, ettei ainakaan ole kyse liiasta syömisestä. Itse olin jossain välissä isompi myös ja tasaantui kyllä siitä kasvujen myötä.Mutta kouluikäiselle meillä on sääntönä, että kauppaan ei mennä kavereiden kanssa, enkä tosiaan anna edes rahaa, kuten et ilmeisesti sinäkään ap.
Omat lapset on kertoneet, että ne ketkä ei saa rahaa mistään, varastavat haluamansa kaupasta. Ja osa varastaa, vaikka olisi rahaa. Tyttäreni on yläasteella, ja kuulemma melkein kaikki on jossain vaiheessa varastanut jotain. Paikallislehdessä oli tästä juttua, joten uskon tyttöäni.
Sanoin omille muksuilleni, että jos jotain haluavat joskus itse kaupasta ostaa, vaikkei ole karkkipäivä, niin annan sen pari euroa. Ihan hoikkia ovat kaikkien käyrien mukaan.
Ei oikein voi varastaa, jos ei edes mene kauppaan ilman aikuisia. Ja kyllähän tuokin vähän riippuu lapsesta ja millainen moraali lapsella on. Eipä täällä meillä ainakaan ole varasteltu kaupasta, siis lapset. Aikuiset kyllä. Ja tunnen lähikaupasta porukkaa.
Milläs estät? Esim. omalla paikkakunnalla oikeastaan joka koulun vieressä on kauppa. Niihin on välitunneilla karattu salaa jo silloin kun itse kävin koulua.
Kavereidenkin kanssa oleminen on tärkeää, ei siinä oikein vanhemmat voi kulkea perässä vahtimassa etteivät mene kauppaan tai muuten ei taida kavereita olla. Ehkä eri asia, jos asuu kaukana kaupoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vasta kaksi pientä lasta, herkkuja ei todellakaan syödä kuin kerta viikkoon ym. Ihan perusruokaa ja terveellisesti syömme. Toinen on laiha ruippana, jolta saa kuroa housut niin tiukalle kuin saa ja toinen on pulleampi. Samaa ruokaa syövät ja tämä hoikkeliini välillä enemmänkin. Tämä toinen alkoi lihoa heti kun jouduin korvikkeeseen siirtymään. Toinen on rintaruokittu kokonaan.
Herkutkaan eivät ole suuria määriä, sillä haluan pitää myös itseni kunnossa. Ne ovat lauantaisin mm. puolikas muumipussi tai yksi pieni askillinen karkkia.
Kasvua on tullut tälle toiselle enemmän ja nopeammin. Tämä hoikempi kasvaa todella hitaasti. En kuitenkaan ole itse vielä huolissani vaikka tällä toisella vatsaa hieman onkin. Tosiaan on vielä alle kouluikäinen, joten tiedän, ettei ainakaan ole kyse liiasta syömisestä. Itse olin jossain välissä isompi myös ja tasaantui kyllä siitä kasvujen myötä.Mutta kouluikäiselle meillä on sääntönä, että kauppaan ei mennä kavereiden kanssa, enkä tosiaan anna edes rahaa, kuten et ilmeisesti sinäkään ap.
Kauppaan ei kavereiden kans. Toimii pienenä mutta ei ne enää seiskaluokalla kysy sulta että voiko käydä kavereiden kans jossain.
Vierailija kirjoitti:
TOIVOTTAVASTI nimet on muutettu.
Miksi? Mä tunnistin nämä mun naapurit heti, ja nimet ovat Rantanen, Jokinen ja Johansson. Tytöt esiintyvät omilla nimillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me kasarilapset pysyimme hoikkina, vaikka tuli puputettua ranskanleipää ja kaakaota ja ostettua karkkia "äidin tilille" Me pysyimme, koska juoksimme päivät pitkät ulkona eikä ollut mitään tietokoneita vangitsemassa mielenkiintoa niin että nökötti sisällä. ! Koti oli tylsä paikka.
Nykyään lapset hautautuvat kännykkä kädessä sänkyyn , vaativat autokyytiä joka paikkaan ja niin ne limsat ja irtikset jämähtävät vyötärölle. Herkkuja mussutetaan, mutta ei kuluteta. Pikkutytöt kulkee napapaidoissa pallomahat edellä :(
Totta, ei ollut älylaitteita ja televisio-ohjelmat alkoivat vasta alkuillasta lastenohjelmilla. Talvisin etelässäkin oli hiihto- ja luistelukelit useamman kuukauden. Oikeastaan lukeminen oli ainoa lapsia paikoillaan pitävä tekeminen. Eipä juuri ollut lihavia lapsia eikä pahemmin aikuisiakaan.
Minä istuin aina nenä kirjassa tai telkkarin edessä eli ei pidä paikkaansa. Minut piti välillä pakottaa ulos. Lomatkin olisin vain halunnut lukea.
En silti ollut lihava. Söin paljon karkkia, muuten olin nirso.
Veikkaisin, että hormonit ja suolistobakteerit määrittelevät enemmän sitä kuka lihoo ja kuinka paljon kuin se montako kaloria ja mistä aineista suuhunsa pistää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vasta kaksi pientä lasta, herkkuja ei todellakaan syödä kuin kerta viikkoon ym. Ihan perusruokaa ja terveellisesti syömme. Toinen on laiha ruippana, jolta saa kuroa housut niin tiukalle kuin saa ja toinen on pulleampi. Samaa ruokaa syövät ja tämä hoikkeliini välillä enemmänkin. Tämä toinen alkoi lihoa heti kun jouduin korvikkeeseen siirtymään. Toinen on rintaruokittu kokonaan.
Herkutkaan eivät ole suuria määriä, sillä haluan pitää myös itseni kunnossa. Ne ovat lauantaisin mm. puolikas muumipussi tai yksi pieni askillinen karkkia.
Kasvua on tullut tälle toiselle enemmän ja nopeammin. Tämä hoikempi kasvaa todella hitaasti. En kuitenkaan ole itse vielä huolissani vaikka tällä toisella vatsaa hieman onkin. Tosiaan on vielä alle kouluikäinen, joten tiedän, ettei ainakaan ole kyse liiasta syömisestä. Itse olin jossain välissä isompi myös ja tasaantui kyllä siitä kasvujen myötä.Mutta kouluikäiselle meillä on sääntönä, että kauppaan ei mennä kavereiden kanssa, enkä tosiaan anna edes rahaa, kuten et ilmeisesti sinäkään ap.
Kauppaan ei kavereiden kans. Toimii pienenä mutta ei ne enää seiskaluokalla kysy sulta että voiko käydä kavereiden kans jossain.
Pahimmassa tapauksessa liiallisella skitsoilulla lapsi oppii sujuvasti valehtelemaan JA varastamaan, näitä on nähty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hienoa. Mutta entäs jo lapsi onkin ollut vahvasti asti niin iso että käyrät paukkuu, jo pelkällä rintaruoalla.
Meillä tyttö on sellainen, minäkin olen ollut pienenä. Teini-iässä paino normalisoitui ja ollut siitä alkaen normaalin painon rajoissa. Tyttö liikkuu, ei herkutella kuin vähän, syö terveellistä ruokaa, ravataan ravitsemusterapeutilla, kilpparit on tutkittu jne. Kukaan muu lapsista ei liho meidän ruoilla, me vanhemmatkin ollaan normaalipainoisia, isällä isot syntymälihaksen, ei treenaa mutta näyttä saliheebolta.
Voi kun voisinkin vain laittaa tabletin pois, sanoa että ei herkkuja enää ja laittaa liikkumaan. Se olisi helppoa. Mutta kun ei ole sellaista.
Välillä ahdistaa kun meitä vanhempia syytetään tytön koosta. Mutta rehellisesti kun ei mitään voida jos ei nälkäkuurille laiteta. Ravitsemusterapeutti ei hirveästi auta, tiedän monesta asiasta enemmän kuin hän.
Ei tässä auta kuin odottaa että aika kuluu ja paino tulee normalisoitumaan. Tytön onneksi pärjää liikunnassa hyvin, osaa kävellä käsillään pitkiä matkoja, juoksee todella nopeasti ja omaa räjähtävää voimaa, hiihtää todella hurjaa vauhtia. Harmi ettei nämäkään ketään kiinnosta.
Pojalla on kaveri joka ei syö mitään ja äitinsä antaa ostaa joka päivä karkkia, limpparia, sipsejä. Paino pysyy normaalina mutta käytöshäiriöitä piisaa. Käy ravitsemusterapeutilla syömättömyyden takia, siellä ei taida olla ihan tiedossa miksei syö. En söisi minäkään jos saisin illalla suklaalevyn siitä hyvästä etten ole syönyt koko päivänä mitään....
Mikä sinua estää laittamasta tablettia pois, sanomasta että ei herkkuja enää ja laittaa lapsi liikkumaan? Oma laiskuus ja kyvyttömyys vanhempana? Kuka teillä päättää ellet sinä, vanhempi ja aikuinen?
Et siis tajunnut. Tarkoitin että meillä lapsi ei istu tabletilla syöden joten siinä ei se vika ole. Tarkoitin että asia olisi helppo korjata jos näin olisi. Meillä ei ole herkkuja vapaasti, lapset ei käy itse kaupoilla, joka päivä ulkoillaan ja liikutaan, ruutuaika on todella rajoitettua, ei edes päivittäin.
Meillä on kaksi lasta, 6v ja 4v. Toinen on hoikka ja toinen pikkuisen pullukka, ei pahasti mutta hiukan. Tämä hoikka on luonnostaan kova liikkumaan, hyppii ja pomppii koko ajan, tutkii joka ojanpohjan, hyppii kiveltä toiselle ja juoksee ympäriinsä kun muu perhe kävelee. Toinen kävelee äidin kanssa käsi kädessä, eikä vahingossakaan ota ylimääräistä askelta.
Molemmille maistuu ruoka hyvin ja on aika hankalaa kieltää toista syömästä kun toiselle taas on annettava lisää ruokaa, ettei laihdu entisestään. Kannustetaan toki liikuntaan, viedään uimaan ja metsäretkille, pyöräillään paljon, mutta kun se liikunta on toiselle luontaista ja toiselle pakkopullaa, niin en tiedä auttaako koko perheen liikunnallisuus siihen, ettei tuon pullukan paino lähde myöhemmin nousuun.
Mulla oli lapsena aivan tolkuton herkkuhimo. Jos sain mitä tahansa vähänkin rasvaisempaa, olin kuin taivaassa. Syynä pidän tähän sitä, että äitini on TODELLA läskikammoinen. Hän ei käyttänyt mitään rasvaa ruuanlaitossa, meillä oli esimerkiksi ruokakermat (jopa se 5% tekolitku, äiti muuten käytti kaikkia 0% tuotteita), koska rasva lihottaa. Kommentoi aina ensimmäisenä kaikkien painoa ja puhui painosta todella paljon. Kauhisteli naapurin tyttöjen reisiä (ei ihmekään kun sipsiä syövät) ja kommentoi poikkeuksetta aina kaikkien painoa. Rasva on kuitenkin tärkeää ja kehosi kaipasi edes jotain rasvanlähdettä, kun rypsiöljykin oli pannassa. Ensin teininä sain reippaasti painoa, jonka jälkeen sairastuin anoreksiaan. Olen nyt päälle 30 ja ollut samanpainoinen (en laiha, mutta en ylipainoinen, sopusuhtainen) 3 vuotta. Mutta tähän väliin on mahtunut anorekria, paha bulimia kaksi kertaa sekä yletön 25 kilon lihominen kahdessa vuodessa ja sen laihdutus. En tiedä onko tästä mitään hyötyä nyt itseasiaan tai AP:lle, mutta ainakin yksi tarina lisää.
Alue: Aihe vapaa
Totta, ei ollut älylaitteita ja televisio-ohjelmat alkoivat vasta alkuillasta lastenohjelmilla. Talvisin etelässäkin oli hiihto- ja luistelukelit useamman kuukauden. Oikeastaan lukeminen oli ainoa lapsia paikoillaan pitävä tekeminen. Eipä juuri ollut lihavia lapsia eikä pahemmin aikuisiakaan.