Minun tarinani siitä, miten "päästin lapseni lihomaan"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TOIVOTTAVASTI nimet on muutettu.

Koska koko Suomessahan ei voi olla kuin yksi Aada-niminen tyttö, jonka kaikki nyt ap:n aloituksen perusteella tunnistavat...?

Siinä mainittiin ne kaveritkin...

Okei, siis haussa esiteini-ikäinen Aada jolla on mahdollisesti kaverit Mona, Roosa ja Venla. Tunnustan, etten itse ole sen veroinen sherlock että vielä tuon perusteella tunnistaisin kenestä on kysymys.

No et sinä mutta lähipiiri varmasti tunnistaa. Haluaisitko itse että perheenjäsenesi pohtii paino-ongelmaasi nimeltä mainiten netissä?

Vierailija kirjoitti:

No, mutta miten estää lihominen. Mun tyttöni kuukautiset alkoi 12-vuotiaana ja kasvu 14-vuotiaana. Siihen asti oli ollut miinuskäyrillä painossa, mutta nyt se on noussut jo ylipainon puolelle. Tyttö on 16-v.

Häntä harmittaa valtavasti. Silti ei pysty olemaan ostamatta herkkuja ja lihoaa edellee. Mitä tehdä.

Sokeri on tutkimusten mukaan addiktoivampaa kuin kokaiini. Siinäpähän yrität opettaa siitä eroon, kun siihen on kroppa tottunut.

Vierailija kirjoitti:

Nyt 11v tyttö oli pienenä laiha rimpula, hyvä ettei kylkiluut paistaneet! Sitten tuli 7v synttärit, kännykkä ja tabletti sekä lokakuun loskakelit. Koulun jälkeen tyttö söi päivällistä ja istui tabletti sylissä, jos meni kaverille niin siellä leikittiin barbeilla paikallaan istuen tai räplättiin kännyköitä ja sitten kotiin iltapalalle.

Kavereiden kanssa myös alkoivat käydä itsenäisesti lähi- Siwassa ja kun yksi osti sipsipussin tms, siitä saivat muutkin . Monesti tyttö tuli kotiin karkkia mässyttäen" Mona/Roosa/Venla antoi".

Toisen luokan terveystarkastuksessa lääkäri sitten pyysi tyttöä siirtymään odotushuoneeseen ja kysyi minulta ruokatottumuksista, liikunnasta ym " Koska nythän on niin, että Aadalla on aika paljon ylipainoa". Se oli kuin märkä rätti kasvoille! Tyttö oli siis tuolloin 130 cm pitkä ja painoi 36kg kiloa, se oli hurja hyppy kun ottaa huomioon että esikoulussa mitat olivat tyyliä 122cm/ 13 kg, eli oli lähes alipainoinen ... Silmissäni tyttö oli yhä se laiha rimpula! I

Olin aikasemmin ihmetellyt, miten joku voi syöttää lapsensa plussapalloksi eikä tajua itse asiaa, enpä ihmetellyt enää :( Enkä ollut mitenkään " syöttänyt" tyttöä . Me vanhemmat olimme normaalipainossa. Söimme tavallista kotiruokaa. Oli miettiminen miten saada tytön painoa alas aiheuttamatta tälle syömishäiriötä! Ei lapselle voi sanoa olet lihava".

Nykyän tyttö on noin 152cm pitkä ja painaa suunnilleen 40kg, eli paino on normalisoitunut. Harrastaa tanssia ja keppariratsastusta, kävelee kouluun ym.

Mutta halusin jakaa tämän tarinan varoituksena.

Meillä molemmat on olleet iltiksessä ekalla ja tokalla. Siellä on oaljon ulkoilua.

Sen lisäksi molemmilla aina vähintään kaksi liikuntakertaa ohjattuna viikossa.

Ja koulun jälkeen kotona syövät lämpimän ruoan. Kasviksia, kanaa, kalaa, hedelmiä päälle.

Sokeri on lisäksi rasvaa suurempi tekijä lihomisessa ja sydänsairauksissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TOIVOTTAVASTI nimet on muutettu.

Koska koko Suomessahan ei voi olla kuin yksi Aada-niminen tyttö, jonka kaikki nyt ap:n aloituksen perusteella tunnistavat...?

Siinä mainittiin ne kaveritkin...

Okei, siis haussa esiteini-ikäinen Aada jolla on mahdollisesti kaverit Mona, Roosa ja Venla. Tunnustan, etten itse ole sen veroinen sherlock että vielä tuon perusteella tunnistaisin kenestä on kysymys.

No et sinä mutta lähipiiri varmasti tunnistaa. Haluaisitko itse että perheenjäsenesi pohtii paino-ongelmaasi nimeltä mainiten netissä?

Tällä sivustolla käy päivittän jotain 3000 lukijaa. Aika vainoharhainen saa olla, jos ajattelee tutun tunnistavan...

Ohis

Kyllä lapselle pitää voida puhua terveellistä elämäntavoista ja painonhallinnasta. Se että niistä asioista puhuu ei aiheuta lapselle syömishäiriötä siihen vaaditaan jo muutakin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vasta kaksi pientä lasta, herkkuja ei todellakaan syödä kuin kerta viikkoon ym. Ihan perusruokaa ja terveellisesti syömme. Toinen on laiha ruippana, jolta saa kuroa housut niin tiukalle kuin saa ja toinen on pulleampi. Samaa ruokaa syövät ja tämä hoikkeliini välillä enemmänkin. Tämä toinen alkoi lihoa heti kun jouduin korvikkeeseen siirtymään. Toinen on rintaruokittu kokonaan.

Herkutkaan eivät ole suuria määriä, sillä haluan pitää myös itseni kunnossa. Ne ovat lauantaisin mm. puolikas muumipussi tai yksi pieni askillinen karkkia.

Kasvua on tullut tälle toiselle enemmän ja nopeammin. Tämä hoikempi kasvaa todella hitaasti. En kuitenkaan ole itse vielä huolissani vaikka tällä toisella vatsaa hieman onkin. Tosiaan on vielä alle kouluikäinen, joten tiedän, ettei ainakaan ole kyse liiasta syömisestä. Itse olin jossain välissä isompi myös ja tasaantui kyllä siitä kasvujen myötä.

Mutta kouluikäiselle meillä on sääntönä, että kauppaan ei mennä kavereiden kanssa, enkä tosiaan anna edes rahaa, kuten et ilmeisesti sinäkään ap.

Omat lapset on kertoneet, että ne ketkä ei saa rahaa mistään, varastavat haluamansa kaupasta. Ja osa varastaa, vaikka olisi rahaa. Tyttäreni on yläasteella, ja kuulemma melkein kaikki on jossain vaiheessa varastanut jotain. Paikallislehdessä oli tästä juttua, joten uskon tyttöäni.

Sanoin omille muksuilleni, että jos jotain haluavat joskus itse kaupasta ostaa, vaikkei ole karkkipäivä, niin annan sen pari euroa. Ihan hoikkia ovat kaikkien käyrien mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, mutta miten estää lihominen. Mun tyttöni kuukautiset alkoi 12-vuotiaana ja kasvu 14-vuotiaana. Siihen asti oli ollut miinuskäyrillä painossa, mutta nyt se on noussut jo ylipainon puolelle. Tyttö on 16-v.

Häntä harmittaa valtavasti. Silti ei pysty olemaan ostamatta herkkuja ja lihoaa edellee. Mitä tehdä.

Sokeri on tutkimusten mukaan addiktoivampaa kuin kokaiini. Siinäpähän yrität opettaa siitä eroon, kun siihen on kroppa tottunut.

Riippunee tutkimuksista. Sokeria ei pidetä addiktoivana siksi, että sokeriin on luontainen himo.

Toisaalta, ne lapset joita ruokitaan esimerkiksi Pilteillä ja Bonilla, joihin on lisätty fruktoosia, himoavat makeaa enemmän kuin ne, joita ei ole ruokittu fruktoosilla.

Aikuisillakin makean "himo" tuppaa väistyä vähähiilihydraattisella dieetillä, eli siinä mielessä arkipäivän ilmiö ei oikein vastaa tutkimustuloksia.

No tottakai sille lapselle on ihan pakko syytää rahaa jatkuvasti että pääsee koulun jälkeen sitä mässyä hakemaan.  Hei vanhemmat, oletteko oikeasti nuin avuttomia?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapselle pitää voida puhua terveellistä elämäntavoista ja painonhallinnasta. Se että niistä asioista puhuu ei aiheuta lapselle syömishäiriötä siihen vaaditaan jo muutakin.

Päinvastoin. Painoon puuttuminen johtaa syömishäiriöihin. Tämän aivotutkijan

Tärkeintä on siis kuunnella kehoa (tunteita), syödä kun on nälkä ja olla syömättä kun ei ole. Mikäli lihoo paljon, leptiiniresistenssi ja muut ilmiöt ureseptoreiden vahingoittumisesta alkaen estävät kylläisyyden tunnetta ja ihminen syö yli tarpeensa "väkisin".

Vierailija kirjoitti:

No, mutta miten estää lihominen. Mun tyttöni kuukautiset alkoi 12-vuotiaana ja kasvu 14-vuotiaana. Siihen asti oli ollut miinuskäyrillä painossa, mutta nyt se on noussut jo ylipainon puolelle. Tyttö on 16-v.

Häntä harmittaa valtavasti. Silti ei pysty olemaan ostamatta herkkuja ja lihoaa edellee. Mitä tehdä.

Tytöllesi toimii tismalleen samat asiat kuin ihan kaikille ihmisille tässä maailmassa:

Tasaisesti ja tarpeeksi kunnollista ruokaa. Veikkaan että lihomisen myötä tyttäresi on alkanut pelätä ( voimakas sana, mutta karttaa, ahdistua, reagoida,) kunnon ruoan syömistä, ja yrittää koko ajan syödä omaan kulutukseensa nähden vähän liian vähän.

Saattaa olla iloinen, kun aamupala jää välistä tai lounas, koska sehän on "voitto". Ja sitten jossain kohtaa iskee se hirveä "sokeririippuvuus" ja makeanhimo. Ja sitä vastaan yrittää taistella, kunnes häviää sen taiston, koska siellä taustalla on NÄLKÄ. Sitä nälkää kun ei vaan voi voittaa.

Eli tyttärellesi ja sinulle: Syö tasaisesti kunnon ruokaa 5 krt päivässä, eli aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Syö varsinkin aamupala ja lounas kunnollisina ja kunnolla proteiinia sisältävinä, päivällinen ja iltapala voi olla kevyempiä, jos tuntuu ettei tarvitse enempää. Kun syö säännöllisesti, huomaa vähän ajan kuluttua, että kas kummaa, sitä makeaa tai muita herkkuja ei enää niin teekään mieli.

Siihen vähän jotain itselle mieluisaa liikuntaa päälle, niin oikeasti, jos ei muuta niin painonnousu varmasti taittuu. Ja se on jo tosi paljon. Sitten sitä voi ihan pikkuhiljaa alkaa miettiä miten sitä saisi alaspäin, jos tuntuu että tarvetta vielä on.

PAhinta mitä tyttärellesi voi käydä tässä suhteessa on se, että hän joutuu jojo-laihdutuskierteeseen, ja pikkuhiljaa niiden myötä saa aina vaan enemmän ja enemmän painoa.

kippari kirjoitti:

No tottakai sille lapselle on ihan pakko syytää rahaa jatkuvasti että pääsee koulun jälkeen sitä mässyä hakemaan.  Hei vanhemmat, oletteko oikeasti nuin avuttomia?

Varmaan käyt ittekin, mutta se onkin varmaan eri tarina, eikös näin?

Vierailija kirjoitti:

Tämän kanssa itsekin painitaan, miten saada lapsi laihtumaan. On vielä normaalipainossa, mutta jos sama linja jatkuu ei kauan ole. Pitääkö mun putää tytön käyttörahaksi varattu raha takanani ja antaa harkinnan mukaan, että se riittää leffalippuun tai bussilippuun muuten vaan kaupungille pyörimään, mutta ei siihen että käy muiden kavereiden kanssa syömässä javakottaa lenkille mun kanssa. Ei 14-vuotiaalle voi sanoa, että oot kohta liian lihava jos et muuta elintapoja.

Tää tilanne lähti meillä menemään tähän silloin, kun minä en voinut enää koko aikaa valvoa missä se kulkee ja mitä ne tekee. Liikuntaharrastus heitti kiinnostamasta ja tabletti alkoi kiinnostaa enemmän kuun leikkiminen ulkona. Ennen oli helppoa, kun lapsi oli joko kotona tai kaverilla ja leikkivät ja liikkuivat pihalla. Nyt ne saa jo kulkea vapaammin ja en pysty valvomaan kaikkea mitä tyttö syö. Myös koukumatkaliikunta jäi pois, kun yläaste on 10km päässä ja kulkee bussilla.

Ehkä jossain kohtaa pitää oikeasti miettiä kumpi on tärkeämpää, lapsen henkinen hyvinvointi ja terveet sosiaaliset suhteet, vai hoikkana pysyminen. Koska ihan aina molempia ei saa.

Jos et anna lapsellesi normaalisti rahaa, että hän voi tehdä samoja asioita kuin ystävänsä, se on todella tylyä. Ja esim. minä kyllä sain lapsena ja teininä kavereilta mässyä ja safkaa niin paljon kuin halusin -kavereiden perheessä kun oli terve suhde noihin, toisin kuin kotona, jossa kaikki oli rajoitettua ja säännösteltyä.

Sama näkyy meilläkin kotona nyt: ne lasten kaverit, joilla on kotona herkku-tai vaikka murokieltoja, syö meillä niitä ihan kohtuuttomasti.

Olennaisinta olisi opettaa tyttö ymmärtämään omat valintansa oman terveytensä puolesta. Ja opettaa kuulostelemaan omaa oloa, ei vaakaa. Sekään nyt ei oikeasti ole millään lailla vaarallista, jos teini tai nuori aikuinen on vähän pyöreä. Usein sellaiset läheisten "hyvää tarkoittavat" puuttumiset kuitenkin vain pahentavat tilannetta, ja saavat lopulta aikaan paljon huonompia asioita, kuten kehoon liittyvää häpeää, salaa syömistä, ja syömishäiriöitä. Kannattaa siis olla todella tarkkana ja tuntea se oma vastuu kun alkaa asiaan puuttua.

oisko mahdollista perheen kanssa yhdessä vaikka kaks kertaa viikossa jumpata tai mennä juoksulenkille? siinä palaa jo kaloreita ja se ois ihan mukavaa puuhaa perheen kesken ja kestävyyskuntoa on aina hyvä olla.

Sitten kannattaa kotona tehdä enemmän kasvispohjaista ja vähäkalorisempaa mutta ravitsevaa ruokaa, päivällis esimerkki:chili con carne (soijarouhetta, papuja, itse tehty tomaattimurska) ja sitten riisin sijasta proteiinirikasta kvinoaa. 

Mulla on myös sukulaistytöstä päin vastainen tarina, oli lapsena hyvinkin tukeva ja nyt esiteininä erittäin laiha, todennäköisesti syömishäiriötä taustalla.  Että enpä nyt menis sanomaan että on parempi niinkään päin. 

Minä olin lapsena pyöreä vaikka harrastin liikuntaa todella paljon ja välillä jopa kilpatasolla. Sain haukkuja muilta lapsilta ja joiltain aikuisiltakin. Nyt aikuisena olen edelleen hyvin liikunnallinen ja kahden lapsen jälkeen normaalipainoinen. Nyt nämä samat lapsena laihat ilkkujat ovat paisuneet plussapalloiksi ja kauhistelevat kuinka laiha olen 😂 Enkä siis ole laiha tai edes hoikka, vaan ihan normaalin painoindeksin keskivaiheilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, mutta miten estää lihominen. Mun tyttöni kuukautiset alkoi 12-vuotiaana ja kasvu 14-vuotiaana. Siihen asti oli ollut miinuskäyrillä painossa, mutta nyt se on noussut jo ylipainon puolelle. Tyttö on 16-v.

Häntä harmittaa valtavasti. Silti ei pysty olemaan ostamatta herkkuja ja lihoaa edellee. Mitä tehdä.

Liikuntaa. Näyttää nuorilla liikunta vaikuttavan parhaiten. Oma lapseni syö kuin hevonen ja herkkuja roppakaupalla. Treenitauolla alkaa heti lihomaan.

Samas sanoisin kokemuspohjalta. Nuori ihminen pysyy normaalipainossa kun liikku ja nukkuu riittävästi ja syö terveellisesti.

Esitin esimerkin lapsesta , joka ei syö terveellisesti. Teini käy pitsabuffeteissa kavereiden kanssa ja suklaalevy vastaa normaalin ihmisen suklaapatukkaa. Uskon, että noilla elintavoilla ei pitkälle pötkitä. Mutta hän ei liho, niin kauan kuin liikkuu. Siitähän tässä oli kysymys. Ja tosiaankin toivon, että tämä teiniajan kohellus menee ohi. Mutta en ala tappelemaan ruuasta. Tieto, taito ja motiivi. Tieto ja taito terveellisistä elintavoista pojalla on, motiivia ei. 

Mielestäni aikuinen ja vanha ihminenkin pysyy normaalipainossa kun liikkuu ja nukkuu tarpeeksi ja syö terveellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Meidän poika alkoi lihomaan 13 v. Pienenä oli aina -2 - käyrällä, niin kitukasvuinen oli.

Sitten hän alkoi mussuttamaan ihan itse. Joka päivä haki karkkia tai sipsejä... miten sitä voi estää kuin saattamalla lapsi kouluun ja hakemalla hänet sieltä, ja koko illan katsomalla, ettei käy kaupassa?

Nyt poika on 15 v ja pituuskasvu vasta lähdössä käyntiin. Toivottavasti tasaantuu.

Ottamalla tavaksi tehdä ja syödä ihan tavallista ruokaa koko perheen voimin? Aika harva jaksaa hyvän aterian päälle mässätä vielä kasat herkkuja. Ja jos lapsi ei harrasta, niin yhdessä ehtii syödä 2-3 krt/päivä, aamupala, päivällinen iltapala. Välipalankin voi laittaa jo valmiiksi, jos tietää että lapsi ei syö koulussa kunnolla.

Meillä siis nämä keinot on käytössä nepsy-lapsen kanssa, jolla vahva taipumus kaikenlaiseen naposteluun ja herkut vetää tosi pahasti puoleensa.

Mäkin kerron pienen tarinan. Lapsi on kolmasluokkalainen.

Tulin raskaaksi vahingossa 20-vuotiaana ja päätin pitää lapsen. Ennen tätä elämä oli ollut bilettämistä. Lopetin päihteiden käytön, mikä ei ollut mukavaa. Olin yksinäinen ja kaverit jatkoivat juhlintaansa. Raskauden aikana ruokavalioni oli valitettavasti aika surkea :( ruokahalua ei oikein ollut ja söin tunteisiini herkkuja. Se on tietenkin väärin, mutta pidin saavutuksena sitä, että olin ilman alkoholia, tupakkaa ja muita päihteitä ja vähensin kahvin juomista, en osannut muuttua enemmän kerralla. Lapsi painoi syntyessään melkein 5 kg, tosin meillä on suvussakin ollut isoja vauvoja.

Vauvalla oli kova ruokahalu ja annoin rintamaitoa, mutta myös korviketta, kun Anna Wahlgrenin Lapsikirjassa oli neuvottu syöttämään runsaasti. Ruokin aina ja paljon kun vauvalle tuli nälkä, koska hän sai helposti rintaraivarin jos joutui odottamaan syöttämistä. Jälkeenpäin ajatellen olisi kannattanut koettaa hillitä määriä, mutta minkäs enää teet.

Lapsi kasvoi hyvin ja oli liikunnallinen, mutta kova ruokahalu jatkui. Esimerkiksi eskarissa kertoivat (hyvänä asiana pitäen), että syö hyvin ja pyytää monesti lisää, ja jouduin pyytämään, etteivät antaisi ainakaan toista kertaa lisäsatsia ruokaa. Herkuille lapsi myös on perso, aina jos on tarjolla jossain niin on syönyt halulla niin paljon kuin annetaan.

Kun lapsi oli eskarissa, niin sairastuin ja sairaus on vienyt suuren osan kyvystäni liikkua ja harrastaa liikuntaa lapsen kanssa. Olen myös joutunut antamaan lasta hoitoon enemmän kuin olisin halunnut sairaalajaksojen ja välttämättömän lepäämisen vuoksi mummolle. Hänelle ei mene perille miten lasta tulisi ruokkia, vaan antaa paljon vanukkaita, keksiä, rusinoita, vehnäleipää ym. jos varsinaiset herkut on kielletty. Keskustelu ei ole auttanut.

Nyt tilanne on hieman helpottanut, kun perhetuttu vie lasta uimaan, pelaa jalkapalloa ym. mitä en itse voi. Toivon, että lapsen pituuskasvu ottaa harppauksen ja jatkaa harrastuksiaan, niin pulleus ei jäisi pysyväksi ylipainoksi.

Niin että ulospäin saatan vaikuttaa vanhemmalta joka on "antanut lapsen lihoa", ja osan lapsen lihomisesta olen varmaan aiheuttanutkin, mutta myös olosuhteilla, sattumalla ja väärällä tiedolla on ollut ikävä vaikutus tilanteeseen. Halusin kirjoittaa tämän esimerkkinä siitä, että vaikka yrittäisi parhaansa, se ei aina riitä hyvään lopputulokseen jos ympäristön tuki ei ole riittävä.

Ja se sairaus ei ole mikään päihderiippuvuuden uusiutuminen vaan ihan eri juttu. Itse olen normaalipainossa ja -ruokavaliossa ollut koko aikuisikäni.

Monesti lihavilla vanhemmilla on lihavia lapsia. Tunnen muutaman perheen joilla näin on. Sääli lasten kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapselle pitää voida puhua terveellistä elämäntavoista ja painonhallinnasta. Se että niistä asioista puhuu ei aiheuta lapselle syömishäiriötä siihen vaaditaan jo muutakin.

Sinä et valitettavasti voi päättää mikä aiheuttaa lapselle syömishäiriön ja mikä ei.  Mun mielestä lapselle pitää tottakai puhua terveydestä ja terveellisestä ruoasta, mutta paino-asiat on oikeasti niin paljon monimutkaisempia kuin halutaan uskoa, että niistä ei yksinkertaisesti kannata puhua.

Jotkut ihmiset on lapsena pullukoita, vaikka tekisivät mitä tahansa. Ja sitten hoikistuvat teini-iässä ja ovat aikuisina hoikkia. Toiset on lapsena hentoja ja kevyitä - ja alkavat lihoa murrosiän jälkeen. Ihmiset vaan on näissä asioissa jo geneettiseltä perimältään niin kovin erilaisia, että mitään yksinkertaisia kaavoja lihomisen ja laihtumisen kannalta ei voi tehdä.

Toisekseen: jotenkin aina kuvitellaan, että lihavuus on aina epäterveellistä, vaikka ihminen olisi hankkinut kilonsa syömällä ihan perusterveellistä ruokaa, mutta liikaa. Ja liikkuisi ja olisi eläväinen. Ja toisaalta että hoikka "voi syödä mitä tahansa", eikä tarvitse liikkua, kun hoikkahan on yhtä kuin terve. No ei todellakaan ole.

SIKSI on paljon järkevämpää keskittyä siihen, että lapsi, painosta riippumatta, syö pääsääntöisesti terveellisesti ja liikkuu. Ja silloin kun herkutellaan, se tehdään hyvillä mielin, ei kaloreita laskien tai miettien miten se pitää ansaita tai hyvittää. Kun lapsen ruokasuhde ja minäkuva pysyvät terveinä, on kaikkein todennäköisintä, että lapsi myös pysyy terveenä.