Äidiksi 20-vuotiaana, millainen suhtautuminen?

Vierailija kirjoitti:

Se on ihan hyvä ikä. Ehdit sitten erota ja hankkia uuden miehenkin ennen kuin olet 25-vuotta. Sen kanssa yksi tai kaksi lasta ja iltatähti kolmannen kanssa. Olet sitten vähän yli 30-v. Nykyään monet tekee tuon saman kaavan mukaan, mutta aloittavat 10-vuotta myöhemmin. Sinä ehdit periaatteessa tehdä sitten neljännen miehen kanssa vielä "kerta vielä kiellon päälle" lapsen.

Mikä lähtökohtainen oletus ihmisillä oikein on siinä että nuoret vanhemmat eroavat? Ei ole vielä tullut mieleen mitään kovin realistista syytä miksi koskaan erottaisiin. Ollaan molemmat aika rentoja. 

ap

Sain ekan lapsen 19-veenä.Terkkari oli äitiysneuvolassa tosi töykee.Yritti pakottaa aborttiin.Opiskelin lapsen jälkeen ammattikorkeakoulussa ja rankkaa oli mutta valmistuin nopeemmin kuin muut ryhmässä.Nyt oon kolmen lapsen äiti ja en oo hetkeäkään katunu että lapset tein nuorena.

Vierailija kirjoitti:

Sain ekan lapsen 19-veenä.Terkkari oli äitiysneuvolassa tosi töykee.Yritti pakottaa aborttiin.Opiskelin lapsen jälkeen ammattikorkeakoulussa ja rankkaa oli mutta valmistuin nopeemmin kuin muut ryhmässä.Nyt oon kolmen lapsen äiti ja en oo hetkeäkään katunu että lapset tein nuorena.

Huhhuh, miten hän yritti pakottaa aborttiin?

Ei ole niin kauan aikaa siitä kun parikymppisenä aloitettu lapsenteko oli ihan normi. Nykyäänhän se on 30-35. Johtuu tietysti pidemmistä koulutusajoista ja taloustilanteesta ym. Minusta on ihan ok tehdä lapsia silloin kun se tuntuu itselle sooivalta ja elämäntilanne sallii. Vieraiden taivasteluista on turha välittää. Toivottavaa on, että lähipiiri ja terveydenhuolto suhtautuvat hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, olen 19-vuotias nuori nainen jolla olisi toiveena äitiys lähiaikoina. Mieheni kanssa olemme ajatelleet lasta n. vuoden päähän. Ihmisillä tuntuu olevan paljon ennakkoluuloja nuoria äitejä kohtaan ja mietinkin että millaistakohan suhtautumista sitä joutuu ulkopuolisten taholta kohtaamaan. Vai onko 20-vuotias äiti kuitenkin jo sen ihmisten paheksuntaikärajan ylittänyt?

Elämä pilalla, vahinkolapsi ja niin edelleen.

Eihän se ole mikään "vahinkolapsi" jos on tarkoituksena ihan yrittää sitä lasta? Kenen näkökulmasta elämä pilalla ja miten?

ap

Kaikkien muiden. Sitähän sinä kysyit, että miten ihmiset suhtautuvat. Suhtautuvat siten, että lapsi on vahinkolapsi ja sinun elämäsi on pilalla, koska olet hankkinut lapsen. Menetät koko elämäsi lapsen saamisen myötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, olen 19-vuotias nuori nainen jolla olisi toiveena äitiys lähiaikoina. Mieheni kanssa olemme ajatelleet lasta n. vuoden päähän. Ihmisillä tuntuu olevan paljon ennakkoluuloja nuoria äitejä kohtaan ja mietinkin että millaistakohan suhtautumista sitä joutuu ulkopuolisten taholta kohtaamaan. Vai onko 20-vuotias äiti kuitenkin jo sen ihmisten paheksuntaikärajan ylittänyt?

Elämä pilalla, vahinkolapsi ja niin edelleen.

Eihän se ole mikään "vahinkolapsi" jos on tarkoituksena ihan yrittää sitä lasta? Kenen näkökulmasta elämä pilalla ja miten?

ap

Kaikkien muiden. Sitähän sinä kysyit, että miten ihmiset suhtautuvat. Suhtautuvat siten, että lapsi on vahinkolapsi ja sinun elämäsi on pilalla, koska olet hankkinut lapsen. Menetät koko elämäsi lapsen saamisen myötä.

No mutta sittenhän sillä ei mitään väliä ole kun se joiden muiden näkökulma vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, olen 19-vuotias nuori nainen jolla olisi toiveena äitiys lähiaikoina. Mieheni kanssa olemme ajatelleet lasta n. vuoden päähän. Ihmisillä tuntuu olevan paljon ennakkoluuloja nuoria äitejä kohtaan ja mietinkin että millaistakohan suhtautumista sitä joutuu ulkopuolisten taholta kohtaamaan. Vai onko 20-vuotias äiti kuitenkin jo sen ihmisten paheksuntaikärajan ylittänyt?

Elämä pilalla, vahinkolapsi ja niin edelleen.

Eihän se ole mikään "vahinkolapsi" jos on tarkoituksena ihan yrittää sitä lasta? Kenen näkökulmasta elämä pilalla ja miten?

ap

Kaikkien muiden. Sitähän sinä kysyit, että miten ihmiset suhtautuvat. Suhtautuvat siten, että lapsi on vahinkolapsi ja sinun elämäsi on pilalla, koska olet hankkinut lapsen. Menetät koko elämäsi lapsen saamisen myötä.

Se mua kiinnostaisikin että mihin nämä näin väittävät väitteensä oikein perustavat? (En siis oleta että sä osaisit sen kertoa, kysyn yleisesti.)

ap

Minä olin 21 v juuri täyttänyt kun esikoinen syntyi ja mies saman ikäinen :) Haluttiin lapsi ja aika oli juuri sopiva. Nuori ikä ei tarkoita ettei voi olla säästöjä tai vakitöissä ja tarjota lapselleen parasta...Me molemmat vakitöissä ja sama jatkuu myös äitiysloman päädyttyä. Säästöt löytyy sekä asunto hyvältä alueelta. Jokainen hankkii lapsia silloin kun itse tuntee olevansa valmis! Me ei kohdattu mitään huonoa käytöstä muilta ”nuoren” iän takia.

Jos tuntuu siltä että on valmis perustamaan perheen eihän sille ole mitään estettä. Oli ikä mikä tahansa. Sitä paitsi matkaan saattaa tulla mutkia vastaa kuten tahatonta lapsettomuutta. Siinä meneekin jo 1 vuosi ennen kuin pääset edes tutkimuksiin. Onnea matkaan :)

Aijaa semmosta mietit. Jokainen ihminen saa päättää täysi-ikäisenä milloin hankkii oman lapsen tai on hankkimatta. Muiden ihmisten suhtautuminen toki vaihtelee mutta sitä et voi määrätä. 

Oon itse 18 ja meillä oli miehen kanssa ihan silleen ”tulkoon jos on tullakseen” asenne vauvaan. Kummatkin halus nuorena lapsia (mies 6v vanhempi) ja puolen vuoden päästä näytti plussaa.

Käytiin yksityisellä varhaisultrassa ja shokki oli kova kun lähettiin klinikalta aborttipapereiden kanssa. Lääkäri vaan kirjotti ne mulle ja keksi sinne päästään syitä miksi haluan abortin.

No enpä niillä ikinä tehny hevonvittuakaan ja nykyään vaan naurattaa kuinka epäasiallinen se lääkäri oli.

Opinnot ovat haastavia ilman toista lastakin. Ne työllistävät sellaiset.

Särähtää korvaan tuo "miehestä" puhumien ja tulee mieleen että hän on 30+ :D

Minua ei ole _kukaan_koskaan_ kutsunut naiseksi, vain tytötellyt kadulla, työpaikalla, koulussa ja lähipiirissä, ja olen 25v :D

Mun mielestä ihan normaali ikä tänäpäivänä. Itse sain esikoiseni 20-vuotiaana, ja lähipiiri, neuvola sekä hoitohenkilökunta suhtautuivat kaikki positiivisesti raskauteen ja tsemppasivat. Surullista jos jotkut aattelee, että tuut pilaamaan elämäsi lapsen myötä. Et todellakaan. Kyllähän se elämä muuttuu, vaikeita ja rankkoja hetkiä tulee olemaan, mutta joka päivästä löytyy jotakin mistä olla onnellinen ja kiitollinen ja kyllä ne lapset antaa enemmän kuin ottaa. :)

Älä välitä näistä haukkujista, jätä omaan arvoonsa. Kertoo enemmän heistä kuin sinusta. :)

T. Äiti 24v ja 3 lasta

Vierailija kirjoitti:

Opinnot ovat haastavia ilman toista lastakin. Ne työllistävät sellaiset.

Särähtää korvaan tuo "miehestä" puhumien ja tulee mieleen että hän on 30+ :D

Minua ei ole _kukaan_koskaan_ kutsunut naiseksi, vain tytötellyt kadulla, työpaikalla, koulussa ja lähipiirissä, ja olen 25v :D

Mä kutsun mieheksi koska on aviomies. Muuten iän puolesta mieheksi ja naiseksi alkaisin kutsua ihmisiä ehkä siinä +25v.

ap

up

Jos ollaan menty teini-iän yli, niin iällä ei mielestäni ole merkitystä, vaan elämäntilanteella. Joku voi valmistua amiskasta 18-vuotiaana ja 20-vuotiaana onkin jo sitt siinä vaiheessa, että kaikki lapselle valmista.

Toinen taas valmistuu lukiosta 19-vuotiaana, hakee yliopistoon muttei pääse. Viettää pari välivuotta ja valmistuu yliopistosta 25-vuotiaana. Sitten pitääkin lähteä hankkimaan työkokemusta ja ehkä kouluttautuakin lisää ja lopulta onkin "vasta" 30-vuotiaana siinä elämäntilanteessa, että lapsia sopii hankkia.

Itse täytän kohta 27 ja lääkistä on jäljellä vielä 2 vuotta, hölmöä olis lapsia nyt hankkia vaikka hedelmällisyyskin on jo alkanut luultavasti laskea. Mutt asun vuokrakaksiossa, opintojen takia sahaan ympäri lääniä ja todella stressaavaa on, ett siis iän puolesta varmaan täydellinen aika mutta ei elämänvaiheen takia.

Vierailija kirjoitti:

Opinnot ovat haastavia ilman toista lastakin. Ne työllistävät sellaiset.

Särähtää korvaan tuo "miehestä" puhumien ja tulee mieleen että hän on 30+ :D

Minua ei ole _kukaan_koskaan_ kutsunut naiseksi, vain tytötellyt kadulla, työpaikalla, koulussa ja lähipiirissä, ja olen 25v :D

Joo näinpä, muakin on aina huvittanut kun nuoret puhuu miehistään :D iteki siis oon parinkympin puolivälissä eikä kukaan kutsu mua naiseks. Vaikuttaa toki se, että olen todella nuoren näköinen, kerran yks nainen oikeen silminnähden järkytty ku kuuli mun oikeen iän, oli kuvitellu mut just yläasteen lopettelevaks tyttöseks, omat lapsensa olivat 12 ja 22, ett kiva luuli mun olevan lähemmän ala-aste ikäsen tyttärensä ikänen vaikka olin vanhempi kuin hänen aikuinen lapsensa.

Tiedän kyllä joitain parikymppisiä, jotka meikin yms takia näyttävät naisilta, ei tytöiltä enää. En kyll ymmärrä miks pitää näyttää niin tunkkaselta, toki kaikilla omat mielipiteet, mutta mä ainaki mielellään näytän freesiltä niin pitkään kuin mahollista, koska koko loppuelämä on aikaa vanheta, nuoruus on katoavaista.

Aloin odottamaan esikoista 21-vuotiaana ja ainut kerta jolloin vähän hätkähdin oli äitiysneuvolassa kun täti kysyi ”Miten vauvan isä tuleeko näkemään lasta?” Vastasin vain, että on se tässä mukana jo kuusi vuotta pyörinyt, että uskoisin ihan meillä kotona näkevän. Eukon ilme oli hyvä ja pahoitteli, kun kuulemma nuorilla äideillä tyypillistä, ettei mies ole kuvioissa.

Sitten mentiinkin naimisiin samana päivänä kun oli esikoisen 6kk neuvola ja eri täti kysyi mitä viikonlopun suunnitelmia näin perjantaina niin todettiin, että naimisiin mennään tästä kun päästään. Ilme taas täyskymppi.

Nyt noista jo viisi vuotta aikaa ja kuopuksen kanssa ei enää kukaan ihmetellyt mitään :)

Sain esikoisen ollessani 21v. Neuvolassa sain kuulla kamalaa valitusta kun olen niin nuori ja meinasi jo lasua suunnilleen tehdä iän takia ym. Ja joskus kaupungilla monet kysyivät olenko sisareni kanssa liikkeellä. Kerroin lapsen olevan omani ja sain suurta hämmästystä, että noin nuorena. Monet siis luulivat minun olevan 15v. Se tuli siis ilmi kun kerroin olevani jo 21 ja heti sain hyväksyntää. Jopa ensiavussa kerran sain järkyttyneitä päivityksiä kun raskaana menin sinne kipujen vuoksi. Heti kun annoin paperini, niin sävy muuttui ja he itsekin myönsivät luulleensa minua nuoremmaksi. Olen todellinen babyface, edelleen minua luullaan alaikäiseksi ja olen kohta 30v.

Neuvolaa jouduttiin vaihtamaan muuton jälkeen ja sen jälkeen olikin aivan ihana th, jolle pystyi puhumaan mistä vain.

Ja tiedän, tämä kuulostaa todella utopistiselta, mutta vannon ja vakuutan jokaisen asian olevan totta.

Itse koen oleeni tarpeeksi kypsä lapsen saamiseen. Kaikki on mennyt hyvin jne. Tosin minulla oli todella paljon kokemusta lastenhoidosta jo ennestään.

Av:n mukaan 20-vuotias on liian vanha äidiksi. 20-vuotiaana pitäisi olla ainakin 4 lasta tehtynä. Ei se haittaa, että peruskoulu jäi käymättä. Kyllä yhteiskunta elättää ja sossuilla riittää töitä.