Äidiksi 20-vuotiaana, millainen suhtautuminen?

Ei mulle kukaan ole mistään sanonut, vaikka olin 19v kun alettiin yrittämään vauvaa. Ihan avoimesti kerroin jo yrityksestä ja äidiksi tulin 21-vuotiaana. En keksi mitään mistä meitä edes olisi voinut paheksua :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opinnot ovat haastavia ilman toista lastakin. Ne työllistävät sellaiset.

Särähtää korvaan tuo "miehestä" puhumien ja tulee mieleen että hän on 30+ :D

Minua ei ole _kukaan_koskaan_ kutsunut naiseksi, vain tytötellyt kadulla, työpaikalla, koulussa ja lähipiirissä, ja olen 25v :D

Joo näinpä, muakin on aina huvittanut kun nuoret puhuu miehistään :D iteki siis oon parinkympin puolivälissä eikä kukaan kutsu mua naiseks. Vaikuttaa toki se, että olen todella nuoren näköinen, kerran yks nainen oikeen silminnähden järkytty ku kuuli mun oikeen iän, oli kuvitellu mut just yläasteen lopettelevaks tyttöseks, omat lapsensa olivat 12 ja 22, ett kiva luuli mun olevan lähemmän ala-aste ikäsen tyttärensä ikänen vaikka olin vanhempi kuin hänen aikuinen lapsensa.

Tiedän kyllä joitain parikymppisiä, jotka meikin yms takia näyttävät naisilta, ei tytöiltä enää. En kyll ymmärrä miks pitää näyttää niin tunkkaselta, toki kaikilla omat mielipiteet, mutta mä ainaki mielellään näytän freesiltä niin pitkään kuin mahollista, koska koko loppuelämä on aikaa vanheta, nuoruus on katoavaista.

En mieheksi kutsuisikaan jos vaan seurusteltaisiin, mutta vähän outoa se olisi aviomiestä kutsua "poikaystäväksi".

ap

up

up

Olete lapsia ja meinaatte hankkia lapsia, tuleva ero ja yksinhuoltajuus odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelepa vähän syntyvän lapsen parasta. Eikö kannattaisi ensin olla säästöjä ja molemmilla vakityö, ennen kuin alkaa lasta harkita? Suomi ei tarvitse lisää lapsia, jotka yhteiskunta joutuu elättämään. Kyllä jokaisen pitäisi huolehtia siitä, että hankkii lapsia vain, jos pystyy ne elättämään.

Lapsen onnellisuus ei ole rahasta kiinni. Perustoimeentulo on kuitenkin jo sellainen, että sillä pystyy tyydyttämään lapsen perustarpeet.

Opiskelijaäiti tulee yhteiskunnalle paljon halvemmaksi kuin työelämän keskeyttävä mummoäiti. Työelämän keskeyttävän ansiosidonnainen vanhempainrahahan on jo helposti tonnin pari enemmän mitä miniviä saavalla opiskelijaäidillä. Työelämästä äitiytyvälle pitää myös hankkia sijainen jne. Opinnot ovat myös joustavampia kuin useimpien työelämä.

Tähän maahan ei synny liikaa lapsia ja siksi jopa viranomaiset kannustaa hankkimaan lapsia nuormempina, kun silloin niitä todennäköisemmin tulee myös hankittua useampia.

Opiskeluaikana lapsia hankkivalla tulee vähemmän poissaoloa työelämästä ja nostaa kansataloutta.

Vierailija kirjoitti:

Olete lapsia ja meinaatte hankkia lapsia, tuleva ero ja yksinhuoltajuus odottaa.

Aikuistuminen tapahtuu sitten kun kasvattaa lasta, riippumatta siitä että minkä ikäisenä hankkii lapsen. 40 vuotaskaan lapseton ei tosiasiassa ole vielä aikuinen.

Mä tulin äidiksi 20-vuotiaana, täytin tytön syntymästä noin 1.5 kk päästä 21 vuotta.

Enimmäkseen on suhtauduttu normaalisti, mutta kyllä niitä paheksujiakin on vastaan tullut. Jokunen satunnainen ohikulkija on katsonut tarpeelliseksi purkaa pahaa oloaan (?) huutelemalla miten siinä on lapsi saanut lapsen yms.

Toisaalta olen kuulut rohkaiseviakin kommentteja. Moni kertoi olevansa sitä mieltä, että kyllä lapset nuorena kannattaa tehdä.

Esikoisen syntyessä olin seurustellut mieheni kanssa 4 vuotta ja yhdessä asuttu 2 vuotta. Oikeastaan ainoa huoli ihan lähimmillä (osalla, osa ei näyttänyt murehtivan mistään lapsen saantiini liittyen) liittyi siihen, että mun opinnot AMK:ssa oli neidin syntyessä vasta puolivälissä.

Vierailija kirjoitti:

Mä tulin äidiksi 20-vuotiaana, täytin tytön syntymästä noin 1.5 kk päästä 21 vuotta.

Enimmäkseen on suhtauduttu normaalisti, mutta kyllä niitä paheksujiakin on vastaan tullut. Jokunen satunnainen ohikulkija on katsonut tarpeelliseksi purkaa pahaa oloaan (?) huutelemalla miten siinä on lapsi saanut lapsen yms.

Toisaalta olen kuulut rohkaiseviakin kommentteja. Moni kertoi olevansa sitä mieltä, että kyllä lapset nuorena kannattaa tehdä.

Esikoisen syntyessä olin seurustellut mieheni kanssa 4 vuotta ja yhdessä asuttu 2 vuotta. Oikeastaan ainoa huoli ihan lähimmillä (osalla, osa ei näyttänyt murehtivan mistään lapsen saantiini liittyen) liittyi siihen, että mun opinnot AMK:ssa oli neidin syntyessä vasta puolivälissä.

P. s. Täytän tänä vuonna 38 ja olen yhtä yhdessä lasteni (myös esikoisen siis) isän kanssa. Esikoistytön jälkeen meille syntyi vielä reilun 4 vuoden ikäerolla esikoiseen pikkuveli tytölle. Nyt on omakotitalot sun muut, vakkarityöt ollut jo pitkään. Oikeastaan sen jälkeen kun täytin 25, kukaan ei ole enää kommentoinut nuorta äitiyttäni mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tulin äidiksi 20-vuotiaana, täytin tytön syntymästä noin 1.5 kk päästä 21 vuotta.

Enimmäkseen on suhtauduttu normaalisti, mutta kyllä niitä paheksujiakin on vastaan tullut. Jokunen satunnainen ohikulkija on katsonut tarpeelliseksi purkaa pahaa oloaan (?) huutelemalla miten siinä on lapsi saanut lapsen yms.

Toisaalta olen kuulut rohkaiseviakin kommentteja. Moni kertoi olevansa sitä mieltä, että kyllä lapset nuorena kannattaa tehdä.

Esikoisen syntyessä olin seurustellut mieheni kanssa 4 vuotta ja yhdessä asuttu 2 vuotta. Oikeastaan ainoa huoli ihan lähimmillä (osalla, osa ei näyttänyt murehtivan mistään lapsen saantiini liittyen) liittyi siihen, että mun opinnot AMK:ssa oli neidin syntyessä vasta puolivälissä.

P. s. Täytän tänä vuonna 38 ja olen yhtä yhdessä lasteni (myös esikoisen siis) isän kanssa. Esikoistytön jälkeen meille syntyi vielä reilun 4 vuoden ikäerolla esikoiseen pikkuveli tytölle. Nyt on omakotitalot sun muut, vakkarityöt ollut jo pitkään. Oikeastaan sen jälkeen kun täytin 25, kukaan ei ole enää kommentoinut nuorta äitiyttäni mitenkään.

Yhtä = yhä

Seurustelu aloitettu teini-iässä ja edelleen yhdessä, lapsia on kolme. Meillä on lisäännytty ensimmäisen kerran 23 vuotiaana ja myös tämä esikoinen tuli äidiksi 23 vuotiaana, eli olen nyt 47 vuotias isovanhempi.

Ihan hyvin olisimme voineet hankkia lapsen pari vuotta aikaisemminkin, mutta tuolloin haluttiin odottaa että toinen ehtii valmistua opinnoistaan. Opiskelijana kun sitä on tottunut niukkaan elämään, eikä ole ehtinyt hankkia suuria rahakuluja suuren asunnon tai auton muodossa, niin ihan kivasti sitä lapen kanssa pärjää.

Tietysti sitäkin kannattaa vähän arvioida että miten turvaverkot toimii, meillä oli työelämässä olevat isovanhemmat ja tarvittaessa olisi saatu apaua lapsen hoitoon ja taloudellistakin tukea jos olisi ollut tarve. Mutta yleensä lienee niin päin että mitä vanhempi on itse, niin sitä heikomassa hapessa ovat myös turvaverkot, eli odottelemalla ne harvemmin paranee.

up

Itse sain vauvan 19 vuotiaana. Vauvan on jo 9v ja olen vauvan jälkeen juhlinut, käynyt festareilla, harrastanut vaativaa ja sitovaa lajia, saanut hyvän työn, opiskellut kaksi korkeakoulututukintoa, matkustellut.

Eli ei oma nuoruuteni eikä muukaan elämä ole mennyt pilalle.

Lähes kaikki kohtelivat minua hyvin - varsinkaan terveydenhuolto ei tuntunut edes huomaavan ikääni, koska perusasiat olivat muuten kunnossa.

Neuvoksi sanoisin, älä välitä, älä murehdi tai edes mieti mitä muut ajattelevat. Ei muilla ole oikeutta tuomita sinua tai muita. Ei tässä asiassa eikä muissakaan asioissa.