Nyt kerrotte oikeasti. Mitä ahdistelua tytöt joutui kokemaan kouluissa 80-luvulla?

Joku poika saattoi joskus jotain huudella, mutta siitä ei jaksettu välittää. Saatettiin huutaa jotain takaisin.

Ei pidä yleistää ei me kaikki pojat tuollaisia oltu. Minua taas kaksi tarkkisluokan tyttöä vahtasivat säleverhojen välistä kun olin kasilla koululääkärin tarkastuksessa. Seuraavalla välitunnilla nauroivat ja kertoivat näkemänsä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Minä en kokenut mitään tuollaista vaikka pojat olivat ihastuneita. Sain rakkauskirjeitä (nimettömiä tietysti) ja sitten kun oli jotain juhlajuttuja niin halusivat jakaa karkkinsa mun kanssa mutta mitään koskettelua ei ollut. Koulussa oli sitten ne tytöt jotka olivat kosketteluobjekteja useammallekin pojalle ja kun joskus jku asiasta kyseli niin nämä tytöt tiuskivat takaisin että ei kuulu muille...Nyt varmaan ovat sitten olleet uhreja:/  Ai niin, nämä tytöt olivat myös niitä jotka arvostelivat muiden tyttöjen kroppaa ja saattoivat käydä niihin vähemmän suosittuihin joskus kiinni. Pojat alkoivat ylästeella olla enemmän kiinnostuneita tytöistä mutta ne "ahdistelut" sattuivat seurustelevien parien kesken ja sitten oli se porukka jossa tytöt kiersivät vanhempien poikien ringissä pojalta toiselle mutta se oli kanssa sitä etteivät nämä tytöt halunneet esimerkiksi opettajien sekaantuvan asiaan kun "tiesivät itse mitä tekivät". J

Ihanko tosissasi syyllistät kaikki uhrit??

Välitunnilla yksi luokan äänekkäistä pojista tarttui ohikulkiessani minua kädestä ja veti minut syliinsä istumaan penkille. Hän kiersi kätensä tiukasti ympärilleni, painoi minua alaspäin ja alkoi kosketella toisella kädellään rintojani paidan läpi. Se oli aivan kauheaa, rimpuilin täysin voimin irti ja purin poikaa käsivarresta. Molempien kaverit siinä ympärillä vielä katsomassa. Ysiluokalla se poika tuli koulun discossa pyytämään minua tanssimaan, mutta sanoin, etten todellakaan lähde.

Vierailija kirjoitti:

En muista kuin yhden tapauksen. Se mimmi oli rintava, eikä suostunut käyttämään rintaliivejä.

Liikuntatunneilla oli kamalaa katteltavaa. Järkyttävää pomppimista. Sen oli pakko sattua. Lisäksi tämä vielä ratsasti harrastuksekseen.

Häntä kyllä toisinaan häirittiin(kiusattiin), mutta tuosta toisesta näkökulmasta. "mikset sä käytä rintsikoita?" "eikö sua satu toi tissien pomppinen?" "sulla olisi kivempi ollakin rintsikoiden kanssa" "Näyttäisit paremmalta, ryhdikkäämmältä".

Tämä oli suht rääväsuu, että antoi kyllä takaisin.

Suostunut???

Et voi olla tosissasi. Tyttöä kiusattiin rajusti eikä se rintaliiviasia varmasti ollut oma valinta.

Miten voi olla näin yksinkertaisia ihmisiä??

Luokan pahimmat pojat nimittelivät tosi alentavasti ja lyttäävästi niin kauan kun olin ihan vaatimaton harmaavarpunen ja lauta. Kohtelu muuttui täysin kun muutuin kauniiksi murrosiän jälkeen. Sain myönteistä ja kunnioittavaa huomiota, mutta jotkut kourivat ja kertoivat haluavansa panna kanssani. Missään kohtaa en saanut siis olla rauhassa ja häiritsemättä sitä mitä olin. 

Ai missä tätä tapahtui? Yläasteen pojat joukolla jonkun kimpussa puristelemassa. Etelä-Pohjanmaa. No, siellä nyt onkin aina osattu arvostaa naista, heh.

Hienoa, jos joku ei ole kokenut minkäänlaista häirintää peruskoulussa 1980-luvulla. Kadehdin sellaista vapautta ja onnea.

Ei meillä maalla tuollaisesta edes tiedetty mitään. -80-85 peruskoulussa ja lukiossa. Juuri ja juuri uskallettiin tytöille puhua.

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä maalla tuollaisesta edes tiedetty mitään. -80-85 peruskoulussa ja lukiossa. Juuri ja juuri uskallettiin tytöille puhua.

Ehkä ei just "teidän maalla", mutta kyllä tuota tapahtui myös maaseudulla.

-75 syntynyt, meillä ei ollut koulussa minkäänlaista ahdistelua. Rauhallinen ja mukava koulu oli. Joukko viereisen tarkkiskoulun poikia kyllä kerran seuras mua koulusta kotiin ja soitti ovikelloa. En tietenkään mennyt avaamaan. 

Vierailija kirjoitti:

-75 syntynyt, meillä ei ollut koulussa minkäänlaista ahdistelua. Rauhallinen ja mukava koulu oli. Joukko viereisen tarkkiskoulun poikia kyllä kerran seuras mua koulusta kotiin ja soitti ovikelloa. En tietenkään mennyt avaamaan. 

Tämä Itä-Helsingissä. 

Se oli kauheaa kun niissä tilanteissa ei kukaan auttanut, ei opettajat eivätkä kaverit. Oli vaan ihan tuollaisten hyökkäysten armoilla, ja vaikka tappelikin vastaan, niin ei se häirintä siihen loppunut.

Palstalla usein muistellaan nostalgisesti 80-lukua ja muuta lähimenneisyyttä. Ei ollut niin ihania nuo ajat todellakaan.

Ruusunpunaisten lasien läpi nähdään se raaka todellisuus.

Nuo kiusaajat ovat joukossamme tänään, noin 50-vuotiaita miehiä.  He luultavasti lämpimästi muistelevat noita aikoja.

En kokenut tuollaista koulussa, mutta Hkin keskustassa kyllä kourittiin muutaman kerran vappuna tms. Kävi niin nopeasti ettei ehtinyt reagoida. Koulussa ja kaveriporukassa meillä ei ollut tuollaista sovinistimeininkiä ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Palstalla usein muistellaan nostalgisesti 80-lukua ja muuta lähimenneisyyttä. Ei ollut niin ihania nuo ajat todellakaan.

Ruusunpunaisten lasien läpi nähdään se raaka todellisuus.

Nuo kiusaajat ovat joukossamme tänään, noin 50-vuotiaita miehiä.  He luultavasti lämpimästi muistelevat noita aikoja.

Nostalgisesti voin kyllä muistella, kun ei mulle mitään tuollaista käynyt, enkä nähnyt sellaista omissa piireissäni ollenkaan. Hyvää aikaa oli kasari. 

Vierailija kirjoitti:

Verbaalista lyttäämistä, jolla osoitettiin, etten ollut minkään arvoinen, vaan typerä, ruma, lahjaton, kauhea, hyvä kun kuolisin pois. Se oli semmoista monille muillekin rumille tytöille, suositut tytöt kikatti ja tirskui vieressä onnellisina. 

Mutta fyysisesti ei minulle tehty mitään, tosin sen uhka oli tietysti aina olemassa. Tavaroiden heittelemistä muista yhden kerran ja samoin yhden kerran potkaistiin täysillä pallo kohti mun päätä, onneksi ei osunut. Ilkeää räkättämistä perään. 

Jo muutamassa vuodessa koulun jälkeen tajusin, että oli hyvä että koin tuota. En halua asiaa romantisoida, mutta en ole ollut koskaan ns. miesten vietävissä. Minua ei ole pystytty huijaamaan pskalässypuheilla ja suurilla lupauksilla ja vakuutteluilla, joilla monia naisystäviäni on taivuteltu. Kun olen nähnyt jo pienenä sen monien miesten vihan ja kateuden naissukupuolta kohtaan, niin osaa pitää varansa.

Suomeksi sanottuna: m

Hyvä pointti tuo, että poikien ja miesten jatkuvat häirinnän ja kiusaamisen jälkeen ei olla ns vietävissä. Näin minullekin kävi, kaiken sen kiusaamisen ja pahimmillaan fyysisen väkivallan (sisälsi ihan lyömistä, opettaja oli nössö ja kiusaaja poika joku eliittikersa, joka häiriköi koko luokkaa monta vuotta, eniten minua koska olin ns isompi tyttö) jälkeen en ole ollut miehistä pahemmin kiinnostunut.

Kun muut tytöt aloittivat suhteilemaan ja kokivat sek sua alista häirintää ja jopa sek suaali väki valtaa nuorten miesten taholta, minä oiin viisaampi. Tiesin jo, että miehet haluavat minulle pahaa, en kyynisenä ollut niin altis. Nyt päälle 50 ja edelleen hyvin vähän mieskokemuksia takana. Hyvin harva mies on näyttänyt miesten hyvyyttä. Naisvihaa olen kokenut senkin edestä. 

Maalla pienessä kyläkoulussa tissien arvostelua ja puristelua sekä rintsikoiden avaamisyrityksiä luokka"kavereiden" toimesta.

Vierailija kirjoitti:

Se oli kauheaa kun niissä tilanteissa ei kukaan auttanut, ei opettajat eivätkä kaverit. Oli vaan ihan tuollaisten hyökkäysten armoilla, ja vaikka tappelikin vastaan, niin ei se häirintä siihen loppunut.

Tämä. Asioista ei saanut puhua, tabuja oli paljon, osa opettajista oli vielä juuri ekan maailmansodan jälkeen syntyneitä. Piti kestää, pojat on poikia jne. Opettajatkin mielellään katsoivat poispäin ongelmista, liian vaikea teema. Tytöt jätettiin yksin.

Vierailija kirjoitti:

Takapuolesta nipistelyä ja törkeitä juttuja, näitä omalla kohdallani. Joillain muilla tytöillä oli pahempiakin kokemuksia. Pojat on poikia ja rakkaudesta se hevosenkin potkii, sanottiin silloin vain ja asiat jäi siihen.

Pojat vetivät minua muutaman kerran kunnolla turpiin kun olin epäviehättävä tyttö. Ope sanoi että rakkaudesta se hevonenkin potkii. Tästä syystä naiset otti tuolloin turpiin kotona, varmaan opekin kotonaan. 

Mahtavaa tää miesten rakkaus.