Nyt kerrotte oikeasti. Mitä ahdistelua tytöt joutui kokemaan kouluissa 80-luvulla?

Vierailija kirjoitti:

No meillä esimerkiksi luokan pojat tarttui tyttöihin kiinni ja puristeli rinnoista, takapuolesta ja jalkovälistä. Useimmiten porukalla. Eikä opettajat puuttuneet mitenkään.

Muakin kerran yritettiin tarttua rinnoista mutta löin yrittäjää turpaan ja kunnolla. No eipä kyllä minuakaan moitittu tuosta

Voi kyynel 😢

Me pojat saatiin turpaan, eikä opettajat puuttuneet ellei ambulanssia tarvittu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se oli kauheaa kun niissä tilanteissa ei kukaan auttanut, ei opettajat eivätkä kaverit. Oli vaan ihan tuollaisten hyökkäysten armoilla, ja vaikka tappelikin vastaan, niin ei se häirintä siihen loppunut.

Tämä. Asioista ei saanut puhua, tabuja oli paljon, osa opettajista oli vielä juuri ekan maailmansodan jälkeen syntyneitä. Piti kestää, pojat on poikia jne. Opettajatkin mielellään katsoivat poispäin ongelmista, liian vaikea teema. Tytöt jätettiin yksin.

Samanlaista käytöstä kun tämän ketjun kieltäjiltä. Katsotaan pois eikä sellaista vaan tapahdu koskaa kenellekään. Pyhä denialismi. 

Vähän pitää kestää. Ja ei se nyt niin paha juttu ole jos vähän väkisin koetetaan. Tai huudetaan. Tai lyödään.

Ei kaikki miehet mutta aina se on mies. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No meillä esimerkiksi luokan pojat tarttui tyttöihin kiinni ja puristeli rinnoista, takapuolesta ja jalkovälistä. Useimmiten porukalla. Eikä opettajat puuttuneet mitenkään.

Muakin kerran yritettiin tarttua rinnoista mutta löin yrittäjää turpaan ja kunnolla. No eipä kyllä minuakaan moitittu tuosta

Voi kyynel 😢

Me pojat saatiin turpaan, eikä opettajat puuttuneet ellei ambulanssia tarvittu. 

Ei sekään hyvä juttu ollut. Useimmiten poikaa hakkasi toinen poika.

Väkivallan kulttuuri elää miesten keskuudessa yhä vahvasti ja pojat sosiaalistetaan siihen jo pienestä. Erittäin huono asia. 

Tuo on totta, että sen peruskoulun aikana kokemani häirinnän jälkeen enkä silloinkaan ollut poikien ja miesten vietävissä. Että jotain hyvää niistäkin kokemuksista on koitunut. Minulla oli tiukat kriteerit tulevalle puolisolle ja sille miten minua saa kohdella. En esimerkiksi hyväksy mieheltä pienintäkään ulkonäön arvostelua. Aikuisuuden kynnykseltä lähtien minusta oli vakavassa mielessä kiinnostunut moni tosi kunnollinen ja luotettava mies. 

Vierailija kirjoitti:

Minä en kokenut mitään tuollaista vaikka pojat olivat ihastuneita. Sain rakkauskirjeitä (nimettömiä tietysti) ja sitten kun oli jotain juhlajuttuja niin halusivat jakaa karkkinsa mun kanssa mutta mitään koskettelua ei ollut. Koulussa oli sitten ne tytöt jotka olivat kosketteluobjekteja useammallekin pojalle ja kun joskus jku asiasta kyseli niin nämä tytöt tiuskivat takaisin että ei kuulu muille...Nyt varmaan ovat sitten olleet uhreja:/  Ai niin, nämä tytöt olivat myös niitä jotka arvostelivat muiden tyttöjen kroppaa ja saattoivat käydä niihin vähemmän suosittuihin joskus kiinni. Pojat alkoivat ylästeella olla enemmän kiinnostuneita tytöistä mutta ne "ahdistelut" sattuivat seurustelevien parien kesken ja sitten oli se porukka jossa tytöt kiersivät vanhempien poikien ringissä pojalta toiselle mutta se oli kanssa sitä etteivät nämä tytöt halunneet esimerkiksi opettajien sekaantuvan asiaan kun "tiesivät itse mitä tekivät". J

Tässä kommentissa on tallessa vielä ihan aito 80-luvun asennekin:  Tytön oma vika kun tuli poikien ahdistelemaksi. 

Kyllä siellä jotakin hätää ja avun tarvetta on ollut tytöllä taustalla, jos tyttö on kiertänyt poikien ringissä pojalta toiselle. Monet sellaiset tytöt ovat luultavasti hakeneet seksistä hyväksyntää, ihailua ja läheisyyttä. Viittaan tuohon yhteen pitkään kommenttiin. 

Vierailija kirjoitti:

Enemmän tuota hipelöintiä oli ala-asteella, ei enää yläasteella. Tytöt, joilla rinnat kehittyivät aikaisin saivat kärsiä luokan poikien "ihailua" ja klähmintää.

Jooh, muistan itse kun kutosluokalla joku jätkä tuli mun takaa ja otti tisseistä kiinni, sanoi: "Tällä on Samantha Foxit". Ei mulla tuosta varsinaisesti mitään traumoja tullut koska muistaakseni siihen ei muut edes reagoineet mitenkään ja kuitenkin oman ikäinen jätkä. Kyllä ne traumat tuli lähinnä siitä vanhempien miesten avoimesta lähestymisestä teinityttöjä kohtaan, jota siihen aikaan vielä pidettiin vielä ihan jos ei nyt ihan normaalina, niin kuitenkin sitä jotenkin "vain kuului sietää", jopa äitini kertomana.  Että siinä asiassa on kyllä tultu selvästi eteenpäin. Isäni sen sijaan suuttui ihan silmittömästi, jos hänelle menin kertomaan, hän oli heti hirvikivääriään hakemassa ja kysymässä kuka se mies oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se oli kauheaa kun niissä tilanteissa ei kukaan auttanut, ei opettajat eivätkä kaverit. Oli vaan ihan tuollaisten hyökkäysten armoilla, ja vaikka tappelikin vastaan, niin ei se häirintä siihen loppunut.

Tämä. Asioista ei saanut puhua, tabuja oli paljon, osa opettajista oli vielä juuri ekan maailmansodan jälkeen syntyneitä. Piti kestää, pojat on poikia jne. Opettajatkin mielellään katsoivat poispäin ongelmista, liian vaikea teema. Tytöt jätettiin yksin.

Aikuisista ei ollut apua. En tiedä muiden vanhemmista, mutta myös omat vanhempani olivat tällaisia aikakautensa vässyköitä. He vähättelivät kokemukseni ja pahimmillaan syyllistivät minut tapahtuneista asioista. Hyvin varhain oppi, ettei aikuisia kannata sotkea asioihin ja paras vaan itse yrittää selvitä. 

Ysiluokalla liikuntatunnin tanssiharjoituksissa poika, jonka kanssa tanssin, piti toista kättään perseeni päällä. Muistan, että hänellä oli silloin oikein sellainen teeskennellyn viaton ilme. Läpsäisin sen  käden pois perseeltäni. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo on totta, että sen peruskoulun aikana kokemani häirinnän jälkeen enkä silloinkaan ollut poikien ja miesten vietävissä. Että jotain hyvää niistäkin kokemuksista on koitunut. Minulla oli tiukat kriteerit tulevalle puolisolle ja sille miten minua saa kohdella. En esimerkiksi hyväksy mieheltä pienintäkään ulkonäön arvostelua. Aikuisuuden kynnykseltä lähtien minusta oli vakavassa mielessä kiinnostunut moni tosi kunnollinen ja luotettava mies. 

Mulla tuo ei mennyt ihan putkeen. Toki olin kotoakin saanut erittäin toksisen parisuhteen mallin, vanhempani nälvivät toisiaan ja riitelivät jatkuvasti. Olin siis tottunut siihen, että pojat koulussa ja miehet yleensäkin käyttäytyivät inhottavasti, joten ensimmäinen aviomies sai hurmattua olemalla kiltti. Jätin ihan kokemattomuuttani noin tuhat punaista lippua hänessä huomiotta, ja kirjoitin hänestä vuosia jälkikäteen "mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivoitukset" -ketjuun. Tuota liittoa kesti kuusi vuotta, ja näin siitä painajaisia vielä liki 15 v myöhemminkin. Toisen aviomieheni kanssa olen ollut yksissä nyt 20 v, ja kiittänyt häntä alun kärsivällisyydestä. Epäluulojen ja huonojen kokemusten voittamiseksi tarvittiin pitkä sulattelu. Löysin kuitenkin aidosti hyvän miehen tällä toisella kertaa. ,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muista kuin yhden tapauksen. Se mimmi oli rintava, eikä suostunut käyttämään rintaliivejä.

Liikuntatunneilla oli kamalaa katteltavaa. Järkyttävää pomppimista. Sen oli pakko sattua. Lisäksi tämä vielä ratsasti harrastuksekseen.

Häntä kyllä toisinaan häirittiin(kiusattiin), mutta tuosta toisesta näkökulmasta. "mikset sä käytä rintsikoita?" "eikö sua satu toi tissien pomppinen?" "sulla olisi kivempi ollakin rintsikoiden kanssa" "Näyttäisit paremmalta, ryhdikkäämmältä".

Tämä oli suht rääväsuu, että antoi kyllä takaisin.

Suostunut???

Et voi olla tosissasi. Tyttöä kiusattiin rajusti eikä se rintaliiviasia varmasti ollut oma valinta.

Miten voi olla näin yksinkertaisia ihmisiä??

Mietin samaa, en itsekään saanut rintaliivejä heti kun pyysin, koska minun ikäiseni tyttö ei kuulemma sellaisilla mitään tehnyt. Ei siis katsottu kehitystä, tissejä, katsottiin vain syntymäaikaa. Minkä lapsi tekee jos vanhemmat ei osta? 

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä maalla tuollaisesta edes tiedetty mitään. -80-85 peruskoulussa ja lukiossa. Juuri ja juuri uskallettiin tytöille puhua.

Kerroin tähän ketjuun jo päinvastaisen kokemukseni maalta. Miehiltä kysytään tästä asiasta kantaa ihan yhtä paljon kuin haikaloilta mielipidettä siitä, tykkääkö ihmiset syödyksi tulemisesta.

Vierailija kirjoitti:

Palstalla usein muistellaan nostalgisesti 80-lukua ja muuta lähimenneisyyttä. Ei ollut niin ihania nuo ajat todellakaan.

Ruusunpunaisten lasien läpi nähdään se raaka todellisuus.

Nuo kiusaajat ovat joukossamme tänään, noin 50-vuotiaita miehiä.  He luultavasti lämpimästi muistelevat noita aikoja.

Ne on niitä jotka nyt instagramissa läähättää teinien kuvissa ja facessa laittelee mielestään rumille dikpikkejä. 😇

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se oli kauheaa kun niissä tilanteissa ei kukaan auttanut, ei opettajat eivätkä kaverit. Oli vaan ihan tuollaisten hyökkäysten armoilla, ja vaikka tappelikin vastaan, niin ei se häirintä siihen loppunut.

Tämä. Asioista ei saanut puhua, tabuja oli paljon, osa opettajista oli vielä juuri ekan maailmansodan jälkeen syntyneitä. Piti kestää, pojat on poikia jne. Opettajatkin mielellään katsoivat poispäin ongelmista, liian vaikea teema. Tytöt jätettiin yksin.

Ja sama asenne jatkui kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No meillä esimerkiksi luokan pojat tarttui tyttöihin kiinni ja puristeli rinnoista, takapuolesta ja jalkovälistä. Useimmiten porukalla. Eikä opettajat puuttuneet mitenkään.

Muakin kerran yritettiin tarttua rinnoista mutta löin yrittäjää turpaan ja kunnolla. No eipä kyllä minuakaan moitittu tuosta

Voi kyynel 😢

Me pojat saatiin turpaan, eikä opettajat puuttuneet ellei ambulanssia tarvittu. 

Lienet tasan samojen poikien uhreja itsekin, miksi kilpailet kokemuksella ja vähättelet toista? 

Omassa koulussani kourittiin vain tiettyä tyttöä, jota se ei vaikuttanut haittaavaan. Tyttö esimerkiksi kerran palasi takaisin sisälle koulun eteiseen ulos mennessään, vaikka olisi päässyt poistumaan ovista ulos jolloin kouriminen olisi loppunut. Hän oli myös silminnähden ylpeä siitä, että häntä kourittiin.

Tissit oli kivoin asia tytöissä silloin kouluaikoina. Salaa niitä vilkuilin 😙

Minä olin tosi paha poika heittelin tytteleitä kumi paloilla se oli hurjaa ahdistelua se. 

Kutos-seiskaluokalla oli vaihe, jolloin luokan pojat joukolla lääppivät tyttöjen perseitä. Ihan uskomattoman ällöttävä ajanjakso.

Yläasteella pervo musiikinopettaja - tuolloin arviolta neli-viisikymppinen - ahdisteli tyttöjä. Toiminta oli aika peittelemätöntä ja ns. kaikki tiesivät sen, mutta aikuiset eivät puuttuneet. Perus groomamista, ulkonäön kommentointia, iholle tuppautumista. Totta kai uhreiksi valikoituivat ne tytöt, jotka olivat alttiita eli joilla oli kotona vaikeaa.

Samainen opettaja kunnostautui mm. suutelemalla luokkakaveriani kuoromatkalla taksissa. Mulla on  mielikuva, että tyttö olisi ollut tuolloin vasta 12-vuotias, koska musaluokilla oli myös yhteisiä reissuja ala- ja yläasteen edustuskuorojen kesken.

Hieno mies, kertakaikkiaan. 

Olen kotoisin pienestä maalaiskylästä. Meillä oli kyllä suht hyvinkasvatettua porukkaa ja tunsimme toisemme hyvin, eikä mitään varsinaista häirintää ilmentynyt. Joku joskus taisi vetää letistäni. Sitten oli sellaista leikkimielistä kumien heittelyä. Bussissa saatoimme myös viskoa jotain toistemme päälle, niin tytöt kuin pojatkin, mutta ei kuskien tarvinnut meitä komentaa. Yleensä  nauroimme porukalla jälkeenpäin :)

Yläaste oli pahempi, sinne tuli myös muiden kylien väkeä. Meille irvailtiin asuinpaikan takia. Heittelyt siirtyivät isompaan kaliiberiin, märkää taulusientä sai varoa tuntien alussa. Tässä vaiheessa heittelijöitä olivat luokan älyvapaat pojat. Kaikki pojat olivat ihan ihastuneita tyttöön, jolla oli isot rinnat. Sen sijaan minulle esimerkiksi sanottiin, että otapa se kirja pois puseron alta. Tykkäsin jo tuolloin vaatteista ja äiti usein laittoi hiuksiani. Kiharoilleni naurettiin, vaatteitani kommentoitiin ja minulle sanottiin, että oletpa polleana kun on uusi hiuspanta. Annoin tuon kaiken onneksi mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos enkä mitenkään traumatisoitunut asiasta. Yllättävän hyvin näitä muistaa kuitenkin vielä lähes viisikymppisenä.