Kaveri kutsui kahville ja hyvien tapojen mukaan vein keksipaketin ja mitä kaveri tekeekään
No kiitti ja laittoi sen kaappiin. On kyllä vähän kusetettu olo. Yleensä tuossa tilanteessa olisi kohteliasta laittaa keksit/muu vieraiden tuoma tarjolle kahvin kanssa. Vai onko mulla vääristynyt käsitys kahvittelusta?
Ei siinä mitään mutta en jatkossa aio ostaa yhtään mitään tuomisia jos kutsu käy 😂
Kommentit (366)
Minä jos vien pullaa tai muuta syötävää kaverin luo niin joko odotan että kahvi tulilla niin otan pullapussin esille ja otan yhden pullan jo (kädestä tuskin ottaa kaappiin piiloon 😂) tai sitten otan sen pussin kaapista pois jos sinne eksyy, "tännehän se ostamani pussi menikin..." jne
Eihän se kaveri sitä tuomista omista jollei erikseen sano tyyliin "tässä sinulle".
Vierailija kirjoitti:
Mitäs ajattelette tilanteesta, missä aluksi tuodaan kohteliaasti jotakin yhteiseen pöytään, mutta lähdettäessä kotiin otetaan ne "omat" syömättä jääneet mukaan? Vasta aikuisiällä törmännyt tuollaiseen ja oli kyllä hämmentävää.. Jotenkin olin aina ajatellut, että jos emäntä avaa ovensa useammalle vieraalle koko illaksi, tarjoilee iltapalan ym, että silloin ne tuomiset jäävät siihen taloon. Hämmentävää on myös ollut, kun on itse vienyt vieras paikkaan jotakin ajatuksena jättää se taloon, niin emäntä ojentaakin sulle jäljelle jääneet syömiset takaisin, kun eivät syö tämmöisiä.
Ensimmäinen on minusta tökeröä. Jälkimmäinen on kinkkisempi - toisaalta hieman epäkohteliasta, mutta toisaalta ympäristön kannalta viisas tapa toimia. En oikein osaa kannattaa sitäkään, että kohteliaisuudesta heitetään epämieluisa tuominen kaikessa hiljaisuudessa roskiin.
Menin kerran tapaamaan erästä naista ensi kertaa hänen kotiinsa ja vein tuliaisina ison Geisha suklaalaatikon. Nainen kiitti ja laittoi paketin lipaston päälle, josta sitä ei otettu esiin koko aikana, ei edes silloin, kun joimme kahvia.
Apua :D Aika tökeröä.
Mutta kerran olen itsekin laittanut kaappiin tuliaiset. Tapailemani mies tuli ensi kertaa luokseni iltaa viettämään, olin kertonut hänelle että seuraavana päivänä minulla on töitä. Mies toikin viinipullon mukanaan. Työskentelen siis hoitajana ja minulla on jyrkkä periaate että jos on töitä seuraavana päivänä niin mitään ei oteta, ei edes lasillista (muutoin siis voin ottaa, en ole absolutisti, mutta alkoholi turruttaa myös seuraavana päivänä ainakin minua ja olen vastuussa ihmishengistä. Haluan olla töissä parhaimmillani). Olin kertonut tämän hänelle. Toki tarjosin viiniä mutta en itse ottanut, ei sitten myöskään mies. Siitä illasta jäi vähän kumma maku suuhun.
Keksit on toki eri asia. Kyllä emännän olisi pitänyt laittaa ne esille.
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuttu keittää vieraalle vain yhden kupin kahvia...
Mä kysyn monta kuppia juot ja keitän sen mukaan. Veden mittaan kupilla, näin ei mene yhtään kahvia hukkaan. Ekologista vai mitä? 😁
Oho, nyt tunnen itseni kyllä ihan juntiksi :D
En ole koskaan laittanut tarjolle tuliaisiksi tuotuja syömisiä.
Täytyykin muuttaa siis toimintatapoja, jos kaikki ovat sitä mieltä ja vielä pahoittavat mielensä, jos ei laiteta tarjolle heidän tuomisiaan.
Onneksi selvisi tämäkin!
Kallista viiniä en vie enää yhteen perheeseen. Menee aina kaappiin. Eri asia jos olisivat itse avanneet pullon tai miettineet laatuviinit jo valmiiksi omasta takaa mutta laatikkoviini aina kannetaan pöytään vaikka juojia paikalla yhdelle pullolle oikein sopivat neljä.
Ruoka vielä aina heillä mielettömän hyvää ja kertovat siitä etukäteen mitä tulee tarjolle joten viini ruokaan on ollut helppo ostaa viemisiksi mutta en tee tätä enää kun tuliaiset aina pannaan piiloon ja laatikkokuraa etenkin ruoan tasoon nähden tarjolle. Kumma juttu.
Samppanja tai valkoviini jää mulla usein jääkaappiin jos on paljon vieraita ja joku tyrkkää sellausen lämpimänä käteen. Jos on paljon muuta juomaa tarjottavana niin hankala yhtäkkiä alkaa pari tuntia juhlien alusta samppanjoimaan.
Mitä olette mieltä siitä, että pitääkö kyläpaikkaan viedä joka kerta jotakin vai onko ihan ok, että välillä kahvitellaan toisen ja välillä taas toisen luona, ilman sen kummempaa viemistä?
Itseäni on jälkeenpäin nolottanut eräs tapaus. Olimme miehen kanssa saaneet esikoisemme ja tuli ystäväpariskunta katsomaan vauvaa meille kotiin. Toivat hienon suklaarasian tuliaiseksi. Me juntit ei avattu sitä. Tarjoilimme kyllä pientä herkkua kahvin kanssa, mutta suklaat olisi siihen "kattaukseen" sopinut mainosti, oli nimittäin vain yhtä sorttia pöydässä kahvin kera. Nolottaa vieläkin vaikka jo muutama vuosi tästä. Suklaarasia taisi olla vielä näkyvillä lipaston päällä koko vierailun ajan.. Argh.
Oltiin niin pöpperössä kaikesta uudesta ja vauvasta sekä siihen mennessä valvotuista öistä. Muutenkin aina noloilemme just tämän pariskunnan edessä, he ovat tosi mukavia ja hyvät käytöstavat, etiketti hallussa. Toivon että ko. tapaus ei jäänyt heille mieleen. En tiedä ymmärtävätkö lapsettomina millaista se alkuaika vauvan kanssa on, että sitä voi olla pihalla kuin lumiukko.
Kun olin masentunut niin saatoin ystävälle sanoa että tule kahville..ystävä toi keksejä,muistan kuinka katsoin niitä,sanoin kiitos ja pistin kaappiin...en tarkoittanut mitää pahaa mutta en myöskää osannu ajatella että hän haluaa niitä koska itseäni ei sillon kiinnostanut keksit..toki nykyään laitan kaiken pöytään jos joku jotain tuo..
Minä olen ainakin ihan ajattelemattomuuttani toiminut joskus noin. Toivottavasti en ole kenenkään ap:n kaltaisen kaveri. Luultavasti kyllä en, koska minä olen valitettavan usein aivot jäässä, ei kukaan sellainen minua jaksaisi joka lehmittelee jo keksipaketistakin.
Olen sinulle kateellinen: Jos tuo on sellainen ongelma että siihen pitää netistä etsiä jaksuhalia, niin on sulla elämä hyvin eli ongelmat vähissä ja pieniä.E
Kutsut ystävääsi lehmäksi...Tosi hyvää käytöstä sinulta ap
Kaverisi taitaa olla vähän pihalla omaksumistasi etikettisäännöistä.
Ensi kerralla kerro miten pitää toimia sen sijaan että kyräilet kaverin selän takana, patoutat vihaa sisääsi ja loukkaannut keksipaketin takia.
verrataanpa ajatukseen että kaveri menee naisystävän luokse ja vie tuliaisiksi kortonkipaketin pitääkö se avata heti ja ottaa käyttöön? vai kappiin ja käyttää sitten kun itelle tulee tarvetta
Muistathan , ap, että kun menet palsta-ülin kanssa treffeille kahville, jonne üllis on sinut pyytänyt, niin tasa-arvon nimessä.nainen maksaa oman ja ülliksen kahvin.
Hah, minä tein ajattelemattomuuttani juuri kuten ap kuvaili, kun ekassa opiskelijakämpässäni kävi ekan kerran vieraita. Vieraat olivat isäni ja hänen tuorein vaimonsa. Olin valmistellut heille tarjottavat ja olin fiksoitunut niihin niin tarkasti että keksipaketille kävi juuri kuten ap:n tarinassa... Sittemmin aloin stressata vähemmän ja ymmärtää enemmän!
En veisi keksipakettia tuliaisiksi. Mieluummin vaikka kaunis kukkakimppu. No joo, maksaahan se enemmän kuin kuivat Mariet, mutta kuitenkin.
Muistuu mieleen opiskeluaika. Kämppäkaverin sukulaistäti tapasi käydä meillä pari kolme kertaa vuodessa ja toi aina keksipaketin tuliaisiksi. En tiedä, olivatko ne hänen lempikeksejään. Meille ne eivät maistuneet. Niissä oli päällä sitkeää marmeladia ohut kerros, joka tarttui hampaisiin. Tarjoilimme niitä avokätisesti kavereillemme, mutta kun olivat yhden nakerrelleet ja hampaita kaivelleet, eivät koskaan halunneet toista. Aikaa myöten kekseistä tuli yleinen vitsi kaveripiirissämme.
Mä harrastan tuota kaappiin laittoa ja teen sen osin tahattomasti! Kun saan jotain käteeni, laitan sen samalla puhuessani kaappiin ajattelematta asiaa sen tarkemmin. Ja myöhemmin muistan, et oishan näitäkin voinut syödä.. Noloa. Jonkun pitäis tulla, ottaa ne keksit sieltä kaapista ja laittaa esille edes kerran, jospa sit tajuaisin ja muistaisin jatkossa.