Lue keskustelun säännöt.
Mielipide: Tästä syystä yrittäjä ei palkkaa työntekijää – "Koko lähtökohta on täysin väärä"
08.01.2018 |
Viime päivinä on taas paljon puhuttu työllisyydestä ja työttömyydestä, ja ennen kaikkea siitä kuinka enemmän ihmisiä saataisiin töihin.
On karu mutta todellinen asia, että nykyisillä työllisyysasteluvuilla ei enää pitkään kestä, että julkinen sektori kyykkää. Monesti kuulee kysyttävän, miten voitaisiin työnantajia kannustaa palkkaamaan uusia työntekijöitä? Tämän koko ajatuksen lähtökohta on mielestäni täysin väärä.
Ei yrittäjä palkkaa työntekijöitä silloin, kun siihen kannustetaan tai sitä palkkaamista erityisesti tuetaan. Yrittäjä palkkaa ihmisiä, kun hänellä on niin paljon töitä, että hän tarvitsee uusia työntekijöitä. Ihmisten palkkaaminen ei siis ole mikään tavoite. Se on seuraus siitä, että yritys on onnistunut kasvattamaan kannattavaa liikevaihtoaan.
Tästä päästäänkin sitten jo siihen todelliseen kompastuskiveen. Uusia työpaikkoja syntyy pääasiassa mikro- ja pienyrityksiin. Mikä on sitten se syy, että hyvin monet mikro- ja pienyrittäjät välttelevät työntekijän palkkaamista, niin kauan kun pystyvät?
Jos yrittäjä saa ostettua haluamansa työn, oli se sitten mikä tahansa, toiselta yrittäjältä hän myös hyvin todennäköisesti niin tekee. Miksi? Koska toiselta yrittäjältä ostettaessa yrittäjä ei osta työtä, hän ostaa tuloksen. Työstä myös todennäköisesti maksetaan vasta siinä vaiheessa, kun työ on hyväksytysti saatu suoritettua.
Ennen kaikkea toiselta yrittäjältä ostettaessa yrittäjä pystyy ostamaan juuri sen verran työtä, kun hän tarvitsee. Kukaan ei jauha minimityötunneista, tai kertyvistä lomapäivistä, tai sopimuksen minimikestosta.
Tai jos jauhaa, huomaa hyvin nopeasti jauhavansa yksinään. Ei yhdelläkään mikroyrittäjällä ole varaa maksaa työstä, jota hän ei tarvitse. Yrittäjän kanssa toimiessa ei myöskään tarvitse huolehtia sairaslomariskeistä. Niistä huolehtii se toinen yrittäjä.
Mikroyrittäjä on siis todellinen pätkätyöläinen ja 0-tuntisopimus on jokaisen yrittäjän arkea.
Yksinkertainen syy siihen, että yrittäjä suosii toista yrittäjää aina kun mahdollista, on tarpeen ja tarjonnan kohtaaminen. Paikallinen sopiminen, joka tyydyttää molempia osapuolia. Näin ei valitettavasti hyvin usein ole työntekijän palkkaamisen kohdalla.
Tämä ei tietenkään ole palkansaajan vika. Tämä on kaikkien heidän vika, jotka ovat olleet luomassa niin jäykkiä työmarkkinoita, että ne eivät enää vastaa tarpeeseen. Tämän kun ymmärtäisivät liitotkin, niin eivät välttämättä olisi jäsenmäärät laskussa.
Syy siihen, että yrittäjä ei palkkaa uusia työntekijöitä, kuin vasta pakon edessä, on selkeä.
Mikroyrittäjälle uuden työntekijän palkkaaminen on yksinkertaisesti aivan liian iso riski. Työntekijän palkan sivukulut höystettynä muutamalla tusinalla luvalla, joita työntekijälle on hankittava, on iso mietinnän paikka. Tästä huolimatta vielä isomman pohdinnan aiheuttaa palkkatyön luonne verrattuna yrittäjyyteen. Yrityksen kanssa tarve ja tarjonta kohtaavat paremmin.
Lähde: Harri Vuorenpää
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet pienyrittäjät ovat kouluttamattomia ja siksi vailla laajempaa ymmärrystä voittojen globaalista kasautumisesta ja siitä kuinka heitä itseään riistetään, palkkioita poljetaan voittoja kasaavien toimesta.
Moni suomalainen pakosta-pienyrittäjä on esim kampaaja, jolla on ns ’vuokratuoli’. Ne kampaajat, jotka minä tunnen, eivät kyllä suuremmin ehdi murehtimaan ’voittojen globaalista kasautumisesta’ enkä tiedä onko niin tarviskaan... ja he itse hinnoittelevat työnsä ja määrittävät aikataulunsa - ja elättävät itsensä ja perheensä. Mutta myös tekevät sovitut työt vaikka kipeänä ja kantavat murhetta siitä, minne laittaa yhtäkkiä sairastunut 3-vuotias siksi aikaa että saa työt valmiiksi. Tyhmiä he eivät kuitenkaan ole.
Mitä itse kaqmpaajia tunnen - ja tunne aika monta - ei se vuokratuolilla perheen elätätminen todellakaan kaksista ole. Ei edes silloin, kun on oma yhden hengen kampaamo. Se on täysin kädestä suuhun, mitään omaisuutta ei kerry, omasta asunnosta esim voi vain haaveilla, vaikka tekee enemmän kuin normityöntekijän viikkotyötunnit ovat. Näin ainakin pk-seudulla. Ei se ole vapautta, se on orjuutta.
Vuokratuolilla yritystään pyörittävä kampaajahan on lähes työntekijän asemassa. Hänellä ei ole isoja summia kiinni yrityksessään, hän ei ole ottanut isoja riskejä ja toisaalta hän ei voi voi saada isoja voittojakaan. Turvallista ja pientä yrittämistä. Jos on hyvä työssään, saa siitä hyvän korvauksen, jos on huono, niin asiakkaita on vähän. Kampaajana riskin ottaminen on sitä, että perustaa liikkeen, ottaa sinne joko ihan palkallisia tai vuokratuoli-yrittäjiä ja kasvattaa liikettään.
Niin, hän on palkan suhteen työntekijän asemassa mutta sosiaaliturvan suhteen yrittäjän asemassa, eli todella ahtaassa raossa. Minimitoimeentulon varassa. Kampaajan keskituntiansio on alle 12e tunnissa. Se on pienempi kuin pikaruokalatyöntekijällä. Se on matalapalkkaisten palvelualojen matalin ansiotaso.
Mistä alapeukutus. Tämä kampaajien matalapalkka-alojen eli tarjoilija, kaupankassa ym alojen keskiansiopohjallaolo on fakta.
Kuinkahan moni yrittäjäkampaaja laittaa kaikki saamansa tulot kirjanpitoon ja maksaa niistä verot? Ei se yrittäjäkampaaja kyllä ihan kaupankassan kanssa ole samalla viivalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas vanhanaikaista ajattelua täällä. Mikroyrittäjä on heti automaattisesti jokin kampaaja vuokratuolilla tms. jolla pitää olla erilliset tilat ja materiakustannukset.
Mites nämä youtube-tyypit, bloggarit, digitaalista sisältöä myyvät ihmiset, jotka ovat uutta yrittäjyyttä.
Tuskin heidän todellisuutensa on se mitä yritätte täällä kuvata. Olette ajasta jäljessä ja vanhanaikaisia.
Hyvähän se on, että ihminen on vapaa ja voi tehdä itselleen töitä.
Ja yhä enenevissä määrin työ on sellaista, että mitään materiakustannuksia tai office-rakennuksia ei tarvita.
Mikroyrittäjä voi pärjätä hienosti tietoteknisellä osaamisellaan ja tehdä töitä vaikka Bahamalta nykyään.
No tämä on nyt ajan henki, ja sitä voi joko surkutella tai sopeutua.
Jos päätyy itkien polkemaan jalkaa, että teen töitä vain, jos on täydet tunnit ja kuukausipalkka, niin voipi olla työllistyminen hankalaa.
Jos taas menee kehityksen mukana ja on valmis riskiä ottamaan, siitä voidaan myös moninkertaisesti palkita.
Toki kolmentena vaihtoehtona on oikeasti masinoida massat liikkeelle kapinoimaan tätä suuntausta vastaan, mutta näkisipä vaan sen päivän, kun suomalaiset barrikadeille nousevat.
Vierailija kirjoitti:
Onpas vanhanaikaista ajattelua täällä. Mikroyrittäjä on heti automaattisesti jokin kampaaja vuokratuolilla tms. jolla pitää olla erilliset tilat ja materiakustannukset.
Mites nämä youtube-tyypit, bloggarit, digitaalista sisältöä myyvät ihmiset, jotka ovat uutta yrittäjyyttä.
Tuskin heidän todellisuutensa on se mitä yritätte täällä kuvata. Olette ajasta jäljessä ja vanhanaikaisia.
Hyvähän se on, että ihminen on vapaa ja voi tehdä itselleen töitä.
Ja yhä enenevissä määrin työ on sellaista, että mitään materiakustannuksia tai office-rakennuksia ei tarvita.
Mikroyrittäjä voi pärjätä hienosti tietoteknisellä osaamisellaan ja tehdä töitä vaikka Bahamalta nykyään.
No höh, kaikki eivät voi olla viihdesisällöntuottajia, vaan joidenkin pitää tehdä ihan konkreettista työtäkin. Nämä ovat ihan eriluotoisia töitä siis, eikä siksi sisällöntuottajien maailmaa voi pakottaa konkreettisen, läsnäoloa ja materialaista työtä vaativien päälle. Toivottavasti näillä muotialaoilla toimivilta riittää ymmärrystä tähänkin.
Lisäksi suosittelisin kyllä näille tuubistaroille myös tulevaisuuden miettimistä. Suosio ei jatku ikuisesti, entäs sen jälkeen? Tilannehan on aika sama kuin avaikak artisteilla tai ammatiurheilijoilla. Molemmat putoavat tyhjän pälle, näistä vain hyvin pieni osa tienaa aktiiviaiakanaan sellaiset summat, ettei töitä tarvitse jatkossa tehdä.
Itse teen nettisivuja pienyrittäjille. Hoidan koko homman, palvelimet, päivitykset, ylläpidon, sisältö/ulkoasusuunnittelun, koodaan toiminnallisuuksia tarvittaessa jne. Elän oikein mukavasti ja voin hyvin myydä eioota, jos ei huvita ottaa projektia. Asiakkaat ovat tyytyväisiä saadessaan koko paketin, eikä itse tarvitse murehtia kuin siitä, että pitää sisällöt ajan tasalla. Siinäkin autan, jos tarvitsee.
En menisi palkkatyöhön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työttömyyskorvauksen ja matalapalkka- alojen palkkojen ero tulisi olla tarpeeksi suuri, niin työttömätkin aktivoituisivat.
Sitä voi pohtia, et pitääkö palkkoja nostaa vai korvauksia laskea. Molempia voisi hieman hilata em. Suuntiin, niin loppuisi kortistossa roikkuminen ja työtä arvostettaisiin enemmän.
Peruspäiväraha on jo nykyisellään niin pieni, että moni joutuu paikkaamaan sitä toimeentulotuella. Eli joka tapauksessa saa saman rahan, luukku vain vaihtuu. Siksi siitä leikkaaminen ei oikein toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet pienyrittäjät ovat kouluttamattomia ja siksi vailla laajempaa ymmärrystä voittojen globaalista kasautumisesta ja siitä kuinka heitä itseään riistetään, palkkioita poljetaan voittoja kasaavien toimesta.
Moni suomalainen pakosta-pienyrittäjä on esim kampaaja, jolla on ns ’vuokratuoli’. Ne kampaajat, jotka minä tunnen, eivät kyllä suuremmin ehdi murehtimaan ’voittojen globaalista kasautumisesta’ enkä tiedä onko niin tarviskaan... ja he itse hinnoittelevat työnsä ja määrittävät aikataulunsa - ja elättävät itsensä ja perheensä. Mutta myös tekevät sovitut työt vaikka kipeänä ja kantavat murhetta siitä, minne laittaa yhtäkkiä sairastunut 3-vuotias siksi aikaa että saa työt valmiiksi. Tyhmiä he eivät kuitenkaan ole.
Mitä itse kaqmpaajia tunnen - ja tunne aika monta - ei se vuokratuolilla perheen elätätminen todellakaan kaksista ole. Ei edes silloin, kun on oma yhden hengen kampaamo. Se on täysin kädestä suuhun, mitään omaisuutta ei kerry, omasta asunnosta esim voi vain haaveilla, vaikka tekee enemmän kuin normityöntekijän viikkotyötunnit ovat. Näin ainakin pk-seudulla. Ei se ole vapautta, se on orjuutta.
Vuokratuolilla yritystään pyörittävä kampaajahan on lähes työntekijän asemassa. Hänellä ei ole isoja summia kiinni yrityksessään, hän ei ole ottanut isoja riskejä ja toisaalta hän ei voi voi saada isoja voittojakaan. Turvallista ja pientä yrittämistä. Jos on hyvä työssään, saa siitä hyvän korvauksen, jos on huono, niin asiakkaita on vähän. Kampaajana riskin ottaminen on sitä, että perustaa liikkeen, ottaa sinne joko ihan palkallisia tai vuokratuoli-yrittäjiä ja kasvattaa liikettään.
Niin, hän on palkan suhteen työntekijän asemassa mutta sosiaaliturvan suhteen yrittäjän asemassa, eli todella ahtaassa raossa. Minimitoimeentulon varassa. Kampaajan keskituntiansio on alle 12e tunnissa. Se on pienempi kuin pikaruokalatyöntekijällä. Se on matalapalkkaisten palvelualojen matalin ansiotaso.
Mistä alapeukutus. Tämä kampaajien matalapalkka-alojen eli tarjoilija, kaupankassa ym alojen keskiansiopohjallaolo on fakta.
Kuinkahan moni yrittäjäkampaaja laittaa kaikki saamansa tulot kirjanpitoon ja maksaa niistä verot? Ei se yrittäjäkampaaja kyllä ihan kaupankassan kanssa ole samalla viivalla.
Aika moni kuitenkin. Ja vaikka polkisi hintoja vielä verottjaaa huijaamallakin, niin eipä silti sitä omaisuutta kerry, vaan elo on aikamoista kitkuttelua. Ellei ole paremmin tienaavaa elättäjäpuolisoa.
BTW, tarjoatko tosissasi tässä, että kuutamourakointiin perustuva huijaaminen on tässä jokin mikroyrittäjälle hyvä ratkaisu? Että se kertoo jostain kannattvasta toiminnasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse teen nettisivuja pienyrittäjille. Hoidan koko homman, palvelimet, päivitykset, ylläpidon, sisältö/ulkoasusuunnittelun, koodaan toiminnallisuuksia tarvittaessa jne. Elän oikein mukavasti ja voin hyvin myydä eioota, jos ei huvita ottaa projektia. Asiakkaat ovat tyytyväisiä saadessaan koko paketin, eikä itse tarvitse murehtia kuin siitä, että pitää sisällöt ajan tasalla. Siinäkin autan, jos tarvitsee.
En menisi palkkatyöhön.
Miten olet saanut hankittua ensimmäiset asiakkaasi? Ja miten nykyään hoidat markkinoinnin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämä menee jatkossa yhä enemmän siihen, että "jokaisesta" tulee mikroyrittäjä. Esim minä olen nyt kouluttajana oppilaitoksen palkkalistoilla. Jatkossa jossain vaiheessa oppilaitos ulkoistaa tämän ja ostaa haluamansa tuntimäärän opetusta jne. Tätä tapahtuu koko ajan, irtisanoutuvien tilalle ei palkata uusia kouluttajia, vaan ostetaan konsulteilta.
Sama tapahtuu lähes joka puolella, tällä hetkellä vielä maltillista vauhtia, mutta tahti kiihtyy kyllä. Siihen kannattaa asennoitua, jos haluaa olla niiden joukossa, jotka murroksesta selviävät.
Ja rukoilla ettei sairastu, jättää lapset hankkimatta tai rukoilla ilmaispäivähoitoja kavereilta, ylipäänsä katsoa miten ihmiset Intian ja Bangladeshin työmarkkinoilla pärjäävät ja rukoilla ettei mikään sellainen epäonni kohtaa, joka estää tekemästä töitä seitsemänä päivänä viikossa ilman mitään riskintasaamisvälineitä.
Niin, riskin kannat itse. Kerrotko vielä, miksi juuri työnantajan pitäisi kantaa riski vaikkapa lapsensaannista? Valtion ehkä jossain määrin, jos se katsotaan arvovalinnaksi, jota valtion kannattaa tukea. Yksityisen yrityksen? Ei, ne maksavat saamastaan tuloksesta.
Selitys on hyvin yksinkertainen: Yhteiskuntarauha.
Luuletko, että täysin oman onnensa nojassa olevat köyhät tuntisivat mitään solidaarisuutta yhteiskuntaa kohtaan? Eivät. Ne eivät tunne sitä yhtään missään. Yhdysvallatkin, jossa viimeisen 40v aikana on kokeiltu riskien lisäämistä on nykyisellään jakautunut täysin kahtia ja sisällissodan partaalla. Ennen Reaganin ultratalousliberaalia käännettä asunnottomuuden ja köyhyyden räjähtämisineen USA:ssa yhteenkuuluvuuden tunteesta ja siten yhteiskuntarauhasta huolehdittiiin aivan toisin kuin mitä sen jälkeen. Seuraukset ovat nyt räjähtämässä ilmi.
Niinno, sanotaan nyt vaikka, että olet työtön palkanlaskija. Mikä estää tarjoamasta palkanlaskupalvelua ostopalveluna? Vai eivätkö ne köyhät siis osaa mitään kuitenkaan, vaikka täälläkin aina jauhetaan siitä, kuinka köyhissä on paljon fiksua, koulutettua väkeä?
Ja selvennän vielä, kannatan jonkinlaista perustulosysteemiä tähän rinnalle, jotta ne heikkolahjaisetkin pysyvät hengissä.
Ei sillä ole loppupeleissä merkitystä että teetetäänkö työ palkkatyönä työntekijällä vai ostetaanko palveluna yksinyrittäjältä. Avainsanana on työ. Jos ei ole työtä, niin ei se yrittämiällä lisäänny. Päin vastoin, olettaisi työn vähenevän, koska ainakin kokoomuslaiset hokee sitä miten yritykset toimii tehokkaammin. Tehokkuus tarkoittaa sitä että tekijöitä tarvitaan vähemmän.
Tässä pitäis nyt oikeasti alkaa miettiä sitä että miten toimeentulon oikeudenmukainen jakaminen ja kerääminen tulisi toteuttaa, koska kaikkien työpanosta ei enää tarvita ja hyvinvoinnin jakaminen palkkana ei ole enää oikeudenmukainen tapa.
Mutta toisaalta, työtä kyllä on, siihen ei vaan kannata palkata sitä kokopäiväistä työntekijää, jos on itse pienyrittäjä. Sitten tehdään itse ja se on pois siltä ydinliiketoiminnalta. Sen sijaan sen parin päivän keikan teettäminen voikin olla järkevää.
Kukaan ei tule tekemään parin päivän työtä. Elei siitä makseta aivan älyttömästi. Koska niin mikroyrittäjällä kuin työntekijällä on sama tavoite: Tehdä työtä 5 päivää viikossa joka ikinen viikko.
Mitä luulet yrittäjien tekevän? Tottakai he myyvät niitä muutaman päivän keikkoja. Tai muutaman tunnin. Vaikkapa siivooja tulee yhteen kotiin puoleksi päiväksi jne.
Sitten sitä palvelua pitää vaan myydä riittävän monelle.
Ja hinta pitää tietysti pyytää niin että kattaa työntekopaikan vaihtamisesta koituvat kulut.
Itsellä oli rakennuksella noin viikon kestävä työvaihe, eipä ollut helppo löytää tekijää. Aika moni yritys sanoi heti että heitä ei kiinnosta noin pieni työ. No lopulta sille löytyi tekijä, vasta vähän aikaa toiminut yksin yrittäjä, hänellä ei vielä ollut varaa valikoida työmaitaan. Ammattimeis, tehnyt koko työuransa samoja töitä, eikä ollut yhtään sen halvempi kuin suuremmatkaan tai vanhemmat yritykset.
Tottakai homma hinnoitellaan niin, että se sallii jonkin verran tyhjiäkin tunteja. Ei yrittäjän laskuttama hinta ole sama kuin työläisen tuntipalkka. Oma tuntipalkkani kk-palkattuna työsuhteessa on noin 26e (+työnantajalle sivukulut), lisäksi sivutoimisena yrittäjänä myyn satunnaisia projekteja, joista laskutan tyypillisesti 100e/tunti+alv.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse teen nettisivuja pienyrittäjille. Hoidan koko homman, palvelimet, päivitykset, ylläpidon, sisältö/ulkoasusuunnittelun, koodaan toiminnallisuuksia tarvittaessa jne. Elän oikein mukavasti ja voin hyvin myydä eioota, jos ei huvita ottaa projektia. Asiakkaat ovat tyytyväisiä saadessaan koko paketin, eikä itse tarvitse murehtia kuin siitä, että pitää sisällöt ajan tasalla. Siinäkin autan, jos tarvitsee.
En menisi palkkatyöhön.
Eli olet hinoitellut työsi oikein ja pienyrittäjällä on se varaa maksaa. Hyvä. Tämä on eri asia kuin se mikroyrittäjyys jota matalapalkka-aloille tarjotaan. Siis sellainen, jossa jo valmiiksi matalia hintoja poljetaan niistämällä työnanatjamaksut pois. Toivottavsti ymmärrät eron.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse teen nettisivuja pienyrittäjille. Hoidan koko homman, palvelimet, päivitykset, ylläpidon, sisältö/ulkoasusuunnittelun, koodaan toiminnallisuuksia tarvittaessa jne. Elän oikein mukavasti ja voin hyvin myydä eioota, jos ei huvita ottaa projektia. Asiakkaat ovat tyytyväisiä saadessaan koko paketin, eikä itse tarvitse murehtia kuin siitä, että pitää sisällöt ajan tasalla. Siinäkin autan, jos tarvitsee.
En menisi palkkatyöhön.
Miten olet saanut hankittua ensimmäiset asiakkaasi? Ja miten nykyään hoidat markkinoinnin?
Ensimmäiset kolme asiakasta liittyivät diplomityöhöni aikoinaan. Tein sivustot ilmaiseksi. Sen jälkeen olen mennyt ihan referensseillä ja puskaradiolla. LinkedInissä olen aktiivinen ja jaan tekemiäni sivustoja. Teen myös jonkinverran alihankintana isommille firmoille esim graafista suunnittelua heidän isompiin verkkopalveluprojekteihinsa, sieltä aina kontakteja sitten tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämä menee jatkossa yhä enemmän siihen, että "jokaisesta" tulee mikroyrittäjä. Esim minä olen nyt kouluttajana oppilaitoksen palkkalistoilla. Jatkossa jossain vaiheessa oppilaitos ulkoistaa tämän ja ostaa haluamansa tuntimäärän opetusta jne. Tätä tapahtuu koko ajan, irtisanoutuvien tilalle ei palkata uusia kouluttajia, vaan ostetaan konsulteilta.
Sama tapahtuu lähes joka puolella, tällä hetkellä vielä maltillista vauhtia, mutta tahti kiihtyy kyllä. Siihen kannattaa asennoitua, jos haluaa olla niiden joukossa, jotka murroksesta selviävät.
Ja rukoilla ettei sairastu, jättää lapset hankkimatta tai rukoilla ilmaispäivähoitoja kavereilta, ylipäänsä katsoa miten ihmiset Intian ja Bangladeshin työmarkkinoilla pärjäävät ja rukoilla ettei mikään sellainen epäonni kohtaa, joka estää tekemästä töitä seitsemänä päivänä viikossa ilman mitään riskintasaamisvälineitä.
Niin, riskin kannat itse. Kerrotko vielä, miksi juuri työnantajan pitäisi kantaa riski vaikkapa lapsensaannista? Valtion ehkä jossain määrin, jos se katsotaan arvovalinnaksi, jota valtion kannattaa tukea. Yksityisen yrityksen? Ei, ne maksavat saamastaan tuloksesta.
Selitys on hyvin yksinkertainen: Yhteiskuntarauha.
Luuletko, että täysin oman onnensa nojassa olevat köyhät tuntisivat mitään solidaarisuutta yhteiskuntaa kohtaan? Eivät. Ne eivät tunne sitä yhtään missään. Yhdysvallatkin, jossa viimeisen 40v aikana on kokeiltu riskien lisäämistä on nykyisellään jakautunut täysin kahtia ja sisällissodan partaalla. Ennen Reaganin ultratalousliberaalia käännettä asunnottomuuden ja köyhyyden räjähtämisineen USA:ssa yhteenkuuluvuuden tunteesta ja siten yhteiskuntarauhasta huolehdittiiin aivan toisin kuin mitä sen jälkeen. Seuraukset ovat nyt räjähtämässä ilmi.
Niinno, sanotaan nyt vaikka, että olet työtön palkanlaskija. Mikä estää tarjoamasta palkanlaskupalvelua ostopalveluna? Vai eivätkö ne köyhät siis osaa mitään kuitenkaan, vaikka täälläkin aina jauhetaan siitä, kuinka köyhissä on paljon fiksua, koulutettua väkeä?
Ja selvennän vielä, kannatan jonkinlaista perustulosysteemiä tähän rinnalle, jotta ne heikkolahjaisetkin pysyvät hengissä.
Ei sillä ole loppupeleissä merkitystä että teetetäänkö työ palkkatyönä työntekijällä vai ostetaanko palveluna yksinyrittäjältä. Avainsanana on työ. Jos ei ole työtä, niin ei se yrittämiällä lisäänny. Päin vastoin, olettaisi työn vähenevän, koska ainakin kokoomuslaiset hokee sitä miten yritykset toimii tehokkaammin. Tehokkuus tarkoittaa sitä että tekijöitä tarvitaan vähemmän.
Tässä pitäis nyt oikeasti alkaa miettiä sitä että miten toimeentulon oikeudenmukainen jakaminen ja kerääminen tulisi toteuttaa, koska kaikkien työpanosta ei enää tarvita ja hyvinvoinnin jakaminen palkkana ei ole enää oikeudenmukainen tapa.
Mutta toisaalta, työtä kyllä on, siihen ei vaan kannata palkata sitä kokopäiväistä työntekijää, jos on itse pienyrittäjä. Sitten tehdään itse ja se on pois siltä ydinliiketoiminnalta. Sen sijaan sen parin päivän keikan teettäminen voikin olla järkevää.
Kukaan ei tule tekemään parin päivän työtä. Elei siitä makseta aivan älyttömästi. Koska niin mikroyrittäjällä kuin työntekijällä on sama tavoite: Tehdä työtä 5 päivää viikossa joka ikinen viikko.
Mitä luulet yrittäjien tekevän? Tottakai he myyvät niitä muutaman päivän keikkoja. Tai muutaman tunnin. Vaikkapa siivooja tulee yhteen kotiin puoleksi päiväksi jne.
Sitten sitä palvelua pitää vaan myydä riittävän monelle.
Ja hinta pitää tietysti pyytää niin että kattaa työntekopaikan vaihtamisesta koituvat kulut.
Itsellä oli rakennuksella noin viikon kestävä työvaihe, eipä ollut helppo löytää tekijää. Aika moni yritys sanoi heti että heitä ei kiinnosta noin pieni työ. No lopulta sille löytyi tekijä, vasta vähän aikaa toiminut yksin yrittäjä, hänellä ei vielä ollut varaa valikoida työmaitaan. Ammattimeis, tehnyt koko työuransa samoja töitä, eikä ollut yhtään sen halvempi kuin suuremmatkaan tai vanhemmat yritykset.
Tottakai homma hinnoitellaan niin, että se sallii jonkin verran tyhjiäkin tunteja. Ei yrittäjän laskuttama hinta ole sama kuin työläisen tuntipalkka. Oma tuntipalkkani kk-palkattuna työsuhteessa on noin 26e (+työnantajalle sivukulut), lisäksi sivutoimisena yrittäjänä myyn satunnaisia projekteja, joista laskutan tyypillisesti 100e/tunti+alv.
Todella korkea laskutuspalkkio sinulla siis. Tajuatko, että esimerkiksi korkeakoulutettu arkkitehtitoimisto laskuttaa vakkapa sairaalasuunnittelusta n. 75-85e /tunti. Ja kyse ei ole yhdenhengen toimistosta, joissa matalampaakin hinnoittelua näkee.
Minusta tuntuu, että puhut aivan eri asiasta kuin mistä nyt puheena olevassa matalapalkka-alojen mirkoyrittäjyydessä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämä menee jatkossa yhä enemmän siihen, että "jokaisesta" tulee mikroyrittäjä. Esim minä olen nyt kouluttajana oppilaitoksen palkkalistoilla. Jatkossa jossain vaiheessa oppilaitos ulkoistaa tämän ja ostaa haluamansa tuntimäärän opetusta jne. Tätä tapahtuu koko ajan, irtisanoutuvien tilalle ei palkata uusia kouluttajia, vaan ostetaan konsulteilta.
Sama tapahtuu lähes joka puolella, tällä hetkellä vielä maltillista vauhtia, mutta tahti kiihtyy kyllä. Siihen kannattaa asennoitua, jos haluaa olla niiden joukossa, jotka murroksesta selviävät.
Ja rukoilla ettei sairastu, jättää lapset hankkimatta tai rukoilla ilmaispäivähoitoja kavereilta, ylipäänsä katsoa miten ihmiset Intian ja Bangladeshin työmarkkinoilla pärjäävät ja rukoilla ettei mikään sellainen epäonni kohtaa, joka estää tekemästä töitä seitsemänä päivänä viikossa ilman mitään riskintasaamisvälineitä.
Niin, riskin kannat itse. Kerrotko vielä, miksi juuri työnantajan pitäisi kantaa riski vaikkapa lapsensaannista? Valtion ehkä jossain määrin, jos se katsotaan arvovalinnaksi, jota valtion kannattaa tukea. Yksityisen yrityksen? Ei, ne maksavat saamastaan tuloksesta.
Selitys on hyvin yksinkertainen: Yhteiskuntarauha.
Luuletko, että täysin oman onnensa nojassa olevat köyhät tuntisivat mitään solidaarisuutta yhteiskuntaa kohtaan? Eivät. Ne eivät tunne sitä yhtään missään. Yhdysvallatkin, jossa viimeisen 40v aikana on kokeiltu riskien lisäämistä on nykyisellään jakautunut täysin kahtia ja sisällissodan partaalla. Ennen Reaganin ultratalousliberaalia käännettä asunnottomuuden ja köyhyyden räjähtämisineen USA:ssa yhteenkuuluvuuden tunteesta ja siten yhteiskuntarauhasta huolehdittiiin aivan toisin kuin mitä sen jälkeen. Seuraukset ovat nyt räjähtämässä ilmi.
Niinno, sanotaan nyt vaikka, että olet työtön palkanlaskija. Mikä estää tarjoamasta palkanlaskupalvelua ostopalveluna? Vai eivätkö ne köyhät siis osaa mitään kuitenkaan, vaikka täälläkin aina jauhetaan siitä, kuinka köyhissä on paljon fiksua, koulutettua väkeä?
Ja selvennän vielä, kannatan jonkinlaista perustulosysteemiä tähän rinnalle, jotta ne heikkolahjaisetkin pysyvät hengissä.
Ei sillä ole loppupeleissä merkitystä että teetetäänkö työ palkkatyönä työntekijällä vai ostetaanko palveluna yksinyrittäjältä. Avainsanana on työ. Jos ei ole työtä, niin ei se yrittämiällä lisäänny. Päin vastoin, olettaisi työn vähenevän, koska ainakin kokoomuslaiset hokee sitä miten yritykset toimii tehokkaammin. Tehokkuus tarkoittaa sitä että tekijöitä tarvitaan vähemmän.
Tässä pitäis nyt oikeasti alkaa miettiä sitä että miten toimeentulon oikeudenmukainen jakaminen ja kerääminen tulisi toteuttaa, koska kaikkien työpanosta ei enää tarvita ja hyvinvoinnin jakaminen palkkana ei ole enää oikeudenmukainen tapa.
Mutta toisaalta, työtä kyllä on, siihen ei vaan kannata palkata sitä kokopäiväistä työntekijää, jos on itse pienyrittäjä. Sitten tehdään itse ja se on pois siltä ydinliiketoiminnalta. Sen sijaan sen parin päivän keikan teettäminen voikin olla järkevää.
Kukaan ei tule tekemään parin päivän työtä. Elei siitä makseta aivan älyttömästi. Koska niin mikroyrittäjällä kuin työntekijällä on sama tavoite: Tehdä työtä 5 päivää viikossa joka ikinen viikko.
Mitä luulet yrittäjien tekevän? Tottakai he myyvät niitä muutaman päivän keikkoja. Tai muutaman tunnin. Vaikkapa siivooja tulee yhteen kotiin puoleksi päiväksi jne.
Sitten sitä palvelua pitää vaan myydä riittävän monelle.
Ja hinta pitää tietysti pyytää niin että kattaa työntekopaikan vaihtamisesta koituvat kulut.
Itsellä oli rakennuksella noin viikon kestävä työvaihe, eipä ollut helppo löytää tekijää. Aika moni yritys sanoi heti että heitä ei kiinnosta noin pieni työ. No lopulta sille löytyi tekijä, vasta vähän aikaa toiminut yksin yrittäjä, hänellä ei vielä ollut varaa valikoida työmaitaan. Ammattimeis, tehnyt koko työuransa samoja töitä, eikä ollut yhtään sen halvempi kuin suuremmatkaan tai vanhemmat yritykset.
Tottakai homma hinnoitellaan niin, että se sallii jonkin verran tyhjiäkin tunteja. Ei yrittäjän laskuttama hinta ole sama kuin työläisen tuntipalkka. Oma tuntipalkkani kk-palkattuna työsuhteessa on noin 26e (+työnantajalle sivukulut), lisäksi sivutoimisena yrittäjänä myyn satunnaisia projekteja, joista laskutan tyypillisesti 100e/tunti+alv.
Todella korkea laskutuspalkkio sinulla siis. Tajuatko, että esimerkiksi korkeakoulutettu arkkitehtitoimisto laskuttaa vakkapa sairaalasuunnittelusta n. 75-85e /tunti. Ja kyse ei ole yhdenhengen toimistosta, joissa matalampaakin hinnoittelua näkee.
Minusta tuntuu, että puhut aivan eri asiasta kuin mistä nyt puheena olevassa matalapalkka-alojen mirkoyrittäjyydessä on kyse.
Kyllä, laskutan paljon, koska minun ei ole pakko tehdä näitä töitä ja silti joku niistä haluaa maksaa. Osaaminen on kallista. Toisaalta olen tehokas, enkä tee asiakkaalle turhia tunteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämä menee jatkossa yhä enemmän siihen, että "jokaisesta" tulee mikroyrittäjä. Esim minä olen nyt kouluttajana oppilaitoksen palkkalistoilla. Jatkossa jossain vaiheessa oppilaitos ulkoistaa tämän ja ostaa haluamansa tuntimäärän opetusta jne. Tätä tapahtuu koko ajan, irtisanoutuvien tilalle ei palkata uusia kouluttajia, vaan ostetaan konsulteilta.
Sama tapahtuu lähes joka puolella, tällä hetkellä vielä maltillista vauhtia, mutta tahti kiihtyy kyllä. Siihen kannattaa asennoitua, jos haluaa olla niiden joukossa, jotka murroksesta selviävät.
Ja rukoilla ettei sairastu, jättää lapset hankkimatta tai rukoilla ilmaispäivähoitoja kavereilta, ylipäänsä katsoa miten ihmiset Intian ja Bangladeshin työmarkkinoilla pärjäävät ja rukoilla ettei mikään sellainen epäonni kohtaa, joka estää tekemästä töitä seitsemänä päivänä viikossa ilman mitään riskintasaamisvälineitä.
Niin, riskin kannat itse. Kerrotko vielä, miksi juuri työnantajan pitäisi kantaa riski vaikkapa lapsensaannista? Valtion ehkä jossain määrin, jos se katsotaan arvovalinnaksi, jota valtion kannattaa tukea. Yksityisen yrityksen? Ei, ne maksavat saamastaan tuloksesta.
Selitys on hyvin yksinkertainen: Yhteiskuntarauha.
Luuletko, että täysin oman onnensa nojassa olevat köyhät tuntisivat mitään solidaarisuutta yhteiskuntaa kohtaan? Eivät. Ne eivät tunne sitä yhtään missään. Yhdysvallatkin, jossa viimeisen 40v aikana on kokeiltu riskien lisäämistä on nykyisellään jakautunut täysin kahtia ja sisällissodan partaalla. Ennen Reaganin ultratalousliberaalia käännettä asunnottomuuden ja köyhyyden räjähtämisineen USA:ssa yhteenkuuluvuuden tunteesta ja siten yhteiskuntarauhasta huolehdittiiin aivan toisin kuin mitä sen jälkeen. Seuraukset ovat nyt räjähtämässä ilmi.
Niinno, sanotaan nyt vaikka, että olet työtön palkanlaskija. Mikä estää tarjoamasta palkanlaskupalvelua ostopalveluna? Vai eivätkö ne köyhät siis osaa mitään kuitenkaan, vaikka täälläkin aina jauhetaan siitä, kuinka köyhissä on paljon fiksua, koulutettua väkeä?
Ja selvennän vielä, kannatan jonkinlaista perustulosysteemiä tähän rinnalle, jotta ne heikkolahjaisetkin pysyvät hengissä.
Ei sillä ole loppupeleissä merkitystä että teetetäänkö työ palkkatyönä työntekijällä vai ostetaanko palveluna yksinyrittäjältä. Avainsanana on työ. Jos ei ole työtä, niin ei se yrittämiällä lisäänny. Päin vastoin, olettaisi työn vähenevän, koska ainakin kokoomuslaiset hokee sitä miten yritykset toimii tehokkaammin. Tehokkuus tarkoittaa sitä että tekijöitä tarvitaan vähemmän.
Tässä pitäis nyt oikeasti alkaa miettiä sitä että miten toimeentulon oikeudenmukainen jakaminen ja kerääminen tulisi toteuttaa, koska kaikkien työpanosta ei enää tarvita ja hyvinvoinnin jakaminen palkkana ei ole enää oikeudenmukainen tapa.
Mutta toisaalta, työtä kyllä on, siihen ei vaan kannata palkata sitä kokopäiväistä työntekijää, jos on itse pienyrittäjä. Sitten tehdään itse ja se on pois siltä ydinliiketoiminnalta. Sen sijaan sen parin päivän keikan teettäminen voikin olla järkevää.
Kukaan ei tule tekemään parin päivän työtä. Elei siitä makseta aivan älyttömästi. Koska niin mikroyrittäjällä kuin työntekijällä on sama tavoite: Tehdä työtä 5 päivää viikossa joka ikinen viikko.
Mitä luulet yrittäjien tekevän? Tottakai he myyvät niitä muutaman päivän keikkoja. Tai muutaman tunnin. Vaikkapa siivooja tulee yhteen kotiin puoleksi päiväksi jne.
Sitten sitä palvelua pitää vaan myydä riittävän monelle.
Ja hinta pitää tietysti pyytää niin että kattaa työntekopaikan vaihtamisesta koituvat kulut.
Itsellä oli rakennuksella noin viikon kestävä työvaihe, eipä ollut helppo löytää tekijää. Aika moni yritys sanoi heti että heitä ei kiinnosta noin pieni työ. No lopulta sille löytyi tekijä, vasta vähän aikaa toiminut yksin yrittäjä, hänellä ei vielä ollut varaa valikoida työmaitaan. Ammattimeis, tehnyt koko työuransa samoja töitä, eikä ollut yhtään sen halvempi kuin suuremmatkaan tai vanhemmat yritykset.
Tottakai homma hinnoitellaan niin, että se sallii jonkin verran tyhjiäkin tunteja. Ei yrittäjän laskuttama hinta ole sama kuin työläisen tuntipalkka. Oma tuntipalkkani kk-palkattuna työsuhteessa on noin 26e (+työnantajalle sivukulut), lisäksi sivutoimisena yrittäjänä myyn satunnaisia projekteja, joista laskutan tyypillisesti 100e/tunti+alv.
Todella korkea laskutuspalkkio sinulla siis. Tajuatko, että esimerkiksi korkeakoulutettu arkkitehtitoimisto laskuttaa vakkapa sairaalasuunnittelusta n. 75-85e /tunti. Ja kyse ei ole yhdenhengen toimistosta, joissa matalampaakin hinnoittelua näkee.
Minusta tuntuu, että puhut aivan eri asiasta kuin mistä nyt puheena olevassa matalapalkka-alojen mirkoyrittäjyydessä on kyse.
Avaushan ei liity varsinaisesti matalapalkka-aloihin, vain pienyrittäjyyteen yleensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämä menee jatkossa yhä enemmän siihen, että "jokaisesta" tulee mikroyrittäjä. Esim minä olen nyt kouluttajana oppilaitoksen palkkalistoilla. Jatkossa jossain vaiheessa oppilaitos ulkoistaa tämän ja ostaa haluamansa tuntimäärän opetusta jne. Tätä tapahtuu koko ajan, irtisanoutuvien tilalle ei palkata uusia kouluttajia, vaan ostetaan konsulteilta.
Sama tapahtuu lähes joka puolella, tällä hetkellä vielä maltillista vauhtia, mutta tahti kiihtyy kyllä. Siihen kannattaa asennoitua, jos haluaa olla niiden joukossa, jotka murroksesta selviävät.
Ja rukoilla ettei sairastu, jättää lapset hankkimatta tai rukoilla ilmaispäivähoitoja kavereilta, ylipäänsä katsoa miten ihmiset Intian ja Bangladeshin työmarkkinoilla pärjäävät ja rukoilla ettei mikään sellainen epäonni kohtaa, joka estää tekemästä töitä seitsemänä päivänä viikossa ilman mitään riskintasaamisvälineitä.
Niin, riskin kannat itse. Kerrotko vielä, miksi juuri työnantajan pitäisi kantaa riski vaikkapa lapsensaannista? Valtion ehkä jossain määrin, jos se katsotaan arvovalinnaksi, jota valtion kannattaa tukea. Yksityisen yrityksen? Ei, ne maksavat saamastaan tuloksesta.
Selitys on hyvin yksinkertainen: Yhteiskuntarauha.
Luuletko, että täysin oman onnensa nojassa olevat köyhät tuntisivat mitään solidaarisuutta yhteiskuntaa kohtaan? Eivät. Ne eivät tunne sitä yhtään missään. Yhdysvallatkin, jossa viimeisen 40v aikana on kokeiltu riskien lisäämistä on nykyisellään jakautunut täysin kahtia ja sisällissodan partaalla. Ennen Reaganin ultratalousliberaalia käännettä asunnottomuuden ja köyhyyden räjähtämisineen USA:ssa yhteenkuuluvuuden tunteesta ja siten yhteiskuntarauhasta huolehdittiiin aivan toisin kuin mitä sen jälkeen. Seuraukset ovat nyt räjähtämässä ilmi.
Niinno, sanotaan nyt vaikka, että olet työtön palkanlaskija. Mikä estää tarjoamasta palkanlaskupalvelua ostopalveluna? Vai eivätkö ne köyhät siis osaa mitään kuitenkaan, vaikka täälläkin aina jauhetaan siitä, kuinka köyhissä on paljon fiksua, koulutettua väkeä?
Ja selvennän vielä, kannatan jonkinlaista perustulosysteemiä tähän rinnalle, jotta ne heikkolahjaisetkin pysyvät hengissä.
Ei sillä ole loppupeleissä merkitystä että teetetäänkö työ palkkatyönä työntekijällä vai ostetaanko palveluna yksinyrittäjältä. Avainsanana on työ. Jos ei ole työtä, niin ei se yrittämiällä lisäänny. Päin vastoin, olettaisi työn vähenevän, koska ainakin kokoomuslaiset hokee sitä miten yritykset toimii tehokkaammin. Tehokkuus tarkoittaa sitä että tekijöitä tarvitaan vähemmän.
Tässä pitäis nyt oikeasti alkaa miettiä sitä että miten toimeentulon oikeudenmukainen jakaminen ja kerääminen tulisi toteuttaa, koska kaikkien työpanosta ei enää tarvita ja hyvinvoinnin jakaminen palkkana ei ole enää oikeudenmukainen tapa.
Mutta toisaalta, työtä kyllä on, siihen ei vaan kannata palkata sitä kokopäiväistä työntekijää, jos on itse pienyrittäjä. Sitten tehdään itse ja se on pois siltä ydinliiketoiminnalta. Sen sijaan sen parin päivän keikan teettäminen voikin olla järkevää.
Kukaan ei tule tekemään parin päivän työtä. Elei siitä makseta aivan älyttömästi. Koska niin mikroyrittäjällä kuin työntekijällä on sama tavoite: Tehdä työtä 5 päivää viikossa joka ikinen viikko.
Mitä luulet yrittäjien tekevän? Tottakai he myyvät niitä muutaman päivän keikkoja. Tai muutaman tunnin. Vaikkapa siivooja tulee yhteen kotiin puoleksi päiväksi jne.
Sitten sitä palvelua pitää vaan myydä riittävän monelle.
Ja hinta pitää tietysti pyytää niin että kattaa työntekopaikan vaihtamisesta koituvat kulut.
Itsellä oli rakennuksella noin viikon kestävä työvaihe, eipä ollut helppo löytää tekijää. Aika moni yritys sanoi heti että heitä ei kiinnosta noin pieni työ. No lopulta sille löytyi tekijä, vasta vähän aikaa toiminut yksin yrittäjä, hänellä ei vielä ollut varaa valikoida työmaitaan. Ammattimeis, tehnyt koko työuransa samoja töitä, eikä ollut yhtään sen halvempi kuin suuremmatkaan tai vanhemmat yritykset.
Tottakai homma hinnoitellaan niin, että se sallii jonkin verran tyhjiäkin tunteja. Ei yrittäjän laskuttama hinta ole sama kuin työläisen tuntipalkka. Oma tuntipalkkani kk-palkattuna työsuhteessa on noin 26e (+työnantajalle sivukulut), lisäksi sivutoimisena yrittäjänä myyn satunnaisia projekteja, joista laskutan tyypillisesti 100e/tunti+alv.
Todella korkea laskutuspalkkio sinulla siis. Tajuatko, että esimerkiksi korkeakoulutettu arkkitehtitoimisto laskuttaa vakkapa sairaalasuunnittelusta n. 75-85e /tunti. Ja kyse ei ole yhdenhengen toimistosta, joissa matalampaakin hinnoittelua näkee.
Minusta tuntuu, että puhut aivan eri asiasta kuin mistä nyt puheena olevassa matalapalkka-alojen mirkoyrittäjyydessä on kyse.
Kyllä, laskutan paljon, koska minun ei ole pakko tehdä näitä töitä ja silti joku niistä haluaa maksaa. Osaaminen on kallista. Toisaalta olen tehokas, enkä tee asiakkaalle turhia tunteja.
Aivan, mutta eipä se sairaala- tai vaikka liikennesuunnittelijakaan tehoton ole ja taitaapi olla yhteiskunnallisesti elintärkeämpää hommaa. Yhteiskunta tilaajana ei kuitenkaan voi maksaa samaa kuin yksityinen pienfirma. Kuitenkin yksityinen pienfirma hyötyy suuresti siitä, että paikassa, jossa hän asuu on toimivat liikenneväylät, toimiva liikenne, toimivat sairaalat, koulut ja päiväkodit. Että en on paitsi hyvin suunniteltu niin myös toiminnaltaan korkealuokkaisiqa. Valtion tulonjaossa on kyse siitä, että tuloja tasataan hyödyn mukaan silloinkin kun se ei yksittäisessä umpiokuplassa niin ilmeisenä näyttäytyisikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämä menee jatkossa yhä enemmän siihen, että "jokaisesta" tulee mikroyrittäjä. Esim minä olen nyt kouluttajana oppilaitoksen palkkalistoilla. Jatkossa jossain vaiheessa oppilaitos ulkoistaa tämän ja ostaa haluamansa tuntimäärän opetusta jne. Tätä tapahtuu koko ajan, irtisanoutuvien tilalle ei palkata uusia kouluttajia, vaan ostetaan konsulteilta.
Sama tapahtuu lähes joka puolella, tällä hetkellä vielä maltillista vauhtia, mutta tahti kiihtyy kyllä. Siihen kannattaa asennoitua, jos haluaa olla niiden joukossa, jotka murroksesta selviävät.
Ja rukoilla ettei sairastu, jättää lapset hankkimatta tai rukoilla ilmaispäivähoitoja kavereilta, ylipäänsä katsoa miten ihmiset Intian ja Bangladeshin työmarkkinoilla pärjäävät ja rukoilla ettei mikään sellainen epäonni kohtaa, joka estää tekemästä töitä seitsemänä päivänä viikossa ilman mitään riskintasaamisvälineitä.
Niin, riskin kannat itse. Kerrotko vielä, miksi juuri työnantajan pitäisi kantaa riski vaikkapa lapsensaannista? Valtion ehkä jossain määrin, jos se katsotaan arvovalinnaksi, jota valtion kannattaa tukea. Yksityisen yrityksen? Ei, ne maksavat saamastaan tuloksesta.
Selitys on hyvin yksinkertainen: Yhteiskuntarauha.
Luuletko, että täysin oman onnensa nojassa olevat köyhät tuntisivat mitään solidaarisuutta yhteiskuntaa kohtaan? Eivät. Ne eivät tunne sitä yhtään missään. Yhdysvallatkin, jossa viimeisen 40v aikana on kokeiltu riskien lisäämistä on nykyisellään jakautunut täysin kahtia ja sisällissodan partaalla. Ennen Reaganin ultratalousliberaalia käännettä asunnottomuuden ja köyhyyden räjähtämisineen USA:ssa yhteenkuuluvuuden tunteesta ja siten yhteiskuntarauhasta huolehdittiiin aivan toisin kuin mitä sen jälkeen. Seuraukset ovat nyt räjähtämässä ilmi.
Niinno, sanotaan nyt vaikka, että olet työtön palkanlaskija. Mikä estää tarjoamasta palkanlaskupalvelua ostopalveluna? Vai eivätkö ne köyhät siis osaa mitään kuitenkaan, vaikka täälläkin aina jauhetaan siitä, kuinka köyhissä on paljon fiksua, koulutettua väkeä?
Ja selvennän vielä, kannatan jonkinlaista perustulosysteemiä tähän rinnalle, jotta ne heikkolahjaisetkin pysyvät hengissä.
Ei sillä ole loppupeleissä merkitystä että teetetäänkö työ palkkatyönä työntekijällä vai ostetaanko palveluna yksinyrittäjältä. Avainsanana on työ. Jos ei ole työtä, niin ei se yrittämiällä lisäänny. Päin vastoin, olettaisi työn vähenevän, koska ainakin kokoomuslaiset hokee sitä miten yritykset toimii tehokkaammin. Tehokkuus tarkoittaa sitä että tekijöitä tarvitaan vähemmän.
Tässä pitäis nyt oikeasti alkaa miettiä sitä että miten toimeentulon oikeudenmukainen jakaminen ja kerääminen tulisi toteuttaa, koska kaikkien työpanosta ei enää tarvita ja hyvinvoinnin jakaminen palkkana ei ole enää oikeudenmukainen tapa.
Mutta toisaalta, työtä kyllä on, siihen ei vaan kannata palkata sitä kokopäiväistä työntekijää, jos on itse pienyrittäjä. Sitten tehdään itse ja se on pois siltä ydinliiketoiminnalta. Sen sijaan sen parin päivän keikan teettäminen voikin olla järkevää.
Kukaan ei tule tekemään parin päivän työtä. Elei siitä makseta aivan älyttömästi. Koska niin mikroyrittäjällä kuin työntekijällä on sama tavoite: Tehdä työtä 5 päivää viikossa joka ikinen viikko.
Mitä luulet yrittäjien tekevän? Tottakai he myyvät niitä muutaman päivän keikkoja. Tai muutaman tunnin. Vaikkapa siivooja tulee yhteen kotiin puoleksi päiväksi jne.
Sitten sitä palvelua pitää vaan myydä riittävän monelle.
Ja hinta pitää tietysti pyytää niin että kattaa työntekopaikan vaihtamisesta koituvat kulut.
Itsellä oli rakennuksella noin viikon kestävä työvaihe, eipä ollut helppo löytää tekijää. Aika moni yritys sanoi heti että heitä ei kiinnosta noin pieni työ. No lopulta sille löytyi tekijä, vasta vähän aikaa toiminut yksin yrittäjä, hänellä ei vielä ollut varaa valikoida työmaitaan. Ammattimeis, tehnyt koko työuransa samoja töitä, eikä ollut yhtään sen halvempi kuin suuremmatkaan tai vanhemmat yritykset.
Tottakai homma hinnoitellaan niin, että se sallii jonkin verran tyhjiäkin tunteja. Ei yrittäjän laskuttama hinta ole sama kuin työläisen tuntipalkka. Oma tuntipalkkani kk-palkattuna työsuhteessa on noin 26e (+työnantajalle sivukulut), lisäksi sivutoimisena yrittäjänä myyn satunnaisia projekteja, joista laskutan tyypillisesti 100e/tunti+alv.
Todella korkea laskutuspalkkio sinulla siis. Tajuatko, että esimerkiksi korkeakoulutettu arkkitehtitoimisto laskuttaa vakkapa sairaalasuunnittelusta n. 75-85e /tunti. Ja kyse ei ole yhdenhengen toimistosta, joissa matalampaakin hinnoittelua näkee.
Minusta tuntuu, että puhut aivan eri asiasta kuin mistä nyt puheena olevassa matalapalkka-alojen mirkoyrittäjyydessä on kyse.
Avaushan ei liity varsinaisesti matalapalkka-aloihin, vain pienyrittäjyyteen yleensä.
Mikroyrittäjyyttä jotkut muotikuplien muotialajantterit ihan tosissaan tarjoavat ratkaisuksi kaikkiin työllistämisprojekteihin. Ilman että heillä on mitään ymmärrystä kokonaisuudesta.
Vielä 1980-luvun alussa oli töitä, joissa mentiin vain aikaisin aamulla satamaan, tehtaan portille, varastolle tms paikkaan ja siellä joku jehu valitsi, ketkä halukkaista tulevat siksi päiväksi töihin. Jos oli työssään oikein hyvä ja tarvetta oli seuraavallekin päivälle, saattoi jehu sanoa päivän päätteeksi, että voit tulla huomennakin. Ollaankohan nyt menossa samaan suuntaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämä menee jatkossa yhä enemmän siihen, että "jokaisesta" tulee mikroyrittäjä. Esim minä olen nyt kouluttajana oppilaitoksen palkkalistoilla. Jatkossa jossain vaiheessa oppilaitos ulkoistaa tämän ja ostaa haluamansa tuntimäärän opetusta jne. Tätä tapahtuu koko ajan, irtisanoutuvien tilalle ei palkata uusia kouluttajia, vaan ostetaan konsulteilta.
Sama tapahtuu lähes joka puolella, tällä hetkellä vielä maltillista vauhtia, mutta tahti kiihtyy kyllä. Siihen kannattaa asennoitua, jos haluaa olla niiden joukossa, jotka murroksesta selviävät.
Ja rukoilla ettei sairastu, jättää lapset hankkimatta tai rukoilla ilmaispäivähoitoja kavereilta, ylipäänsä katsoa miten ihmiset Intian ja Bangladeshin työmarkkinoilla pärjäävät ja rukoilla ettei mikään sellainen epäonni kohtaa, joka estää tekemästä töitä seitsemänä päivänä viikossa ilman mitään riskintasaamisvälineitä.
Niin, riskin kannat itse. Kerrotko vielä, miksi juuri työnantajan pitäisi kantaa riski vaikkapa lapsensaannista? Valtion ehkä jossain määrin, jos se katsotaan arvovalinnaksi, jota valtion kannattaa tukea. Yksityisen yrityksen? Ei, ne maksavat saamastaan tuloksesta.
Selitys on hyvin yksinkertainen: Yhteiskuntarauha.
Luuletko, että täysin oman onnensa nojassa olevat köyhät tuntisivat mitään solidaarisuutta yhteiskuntaa kohtaan? Eivät. Ne eivät tunne sitä yhtään missään. Yhdysvallatkin, jossa viimeisen 40v aikana on kokeiltu riskien lisäämistä on nykyisellään jakautunut täysin kahtia ja sisällissodan partaalla. Ennen Reaganin ultratalousliberaalia käännettä asunnottomuuden ja köyhyyden räjähtämisineen USA:ssa yhteenkuuluvuuden tunteesta ja siten yhteiskuntarauhasta huolehdittiiin aivan toisin kuin mitä sen jälkeen. Seuraukset ovat nyt räjähtämässä ilmi.
Niinno, sanotaan nyt vaikka, että olet työtön palkanlaskija. Mikä estää tarjoamasta palkanlaskupalvelua ostopalveluna? Vai eivätkö ne köyhät siis osaa mitään kuitenkaan, vaikka täälläkin aina jauhetaan siitä, kuinka köyhissä on paljon fiksua, koulutettua väkeä?
Ja selvennän vielä, kannatan jonkinlaista perustulosysteemiä tähän rinnalle, jotta ne heikkolahjaisetkin pysyvät hengissä.
Ei sillä ole loppupeleissä merkitystä että teetetäänkö työ palkkatyönä työntekijällä vai ostetaanko palveluna yksinyrittäjältä. Avainsanana on työ. Jos ei ole työtä, niin ei se yrittämiällä lisäänny. Päin vastoin, olettaisi työn vähenevän, koska ainakin kokoomuslaiset hokee sitä miten yritykset toimii tehokkaammin. Tehokkuus tarkoittaa sitä että tekijöitä tarvitaan vähemmän.
Tässä pitäis nyt oikeasti alkaa miettiä sitä että miten toimeentulon oikeudenmukainen jakaminen ja kerääminen tulisi toteuttaa, koska kaikkien työpanosta ei enää tarvita ja hyvinvoinnin jakaminen palkkana ei ole enää oikeudenmukainen tapa.
Mutta toisaalta, työtä kyllä on, siihen ei vaan kannata palkata sitä kokopäiväistä työntekijää, jos on itse pienyrittäjä. Sitten tehdään itse ja se on pois siltä ydinliiketoiminnalta. Sen sijaan sen parin päivän keikan teettäminen voikin olla järkevää.
Kukaan ei tule tekemään parin päivän työtä. Elei siitä makseta aivan älyttömästi. Koska niin mikroyrittäjällä kuin työntekijällä on sama tavoite: Tehdä työtä 5 päivää viikossa joka ikinen viikko.
Mitä luulet yrittäjien tekevän? Tottakai he myyvät niitä muutaman päivän keikkoja. Tai muutaman tunnin. Vaikkapa siivooja tulee yhteen kotiin puoleksi päiväksi jne.
Sitten sitä palvelua pitää vaan myydä riittävän monelle.
Ja hinta pitää tietysti pyytää niin että kattaa työntekopaikan vaihtamisesta koituvat kulut.
Itsellä oli rakennuksella noin viikon kestävä työvaihe, eipä ollut helppo löytää tekijää. Aika moni yritys sanoi heti että heitä ei kiinnosta noin pieni työ. No lopulta sille löytyi tekijä, vasta vähän aikaa toiminut yksin yrittäjä, hänellä ei vielä ollut varaa valikoida työmaitaan. Ammattimeis, tehnyt koko työuransa samoja töitä, eikä ollut yhtään sen halvempi kuin suuremmatkaan tai vanhemmat yritykset.
Tottakai homma hinnoitellaan niin, että se sallii jonkin verran tyhjiäkin tunteja. Ei yrittäjän laskuttama hinta ole sama kuin työläisen tuntipalkka. Oma tuntipalkkani kk-palkattuna työsuhteessa on noin 26e (+työnantajalle sivukulut), lisäksi sivutoimisena yrittäjänä myyn satunnaisia projekteja, joista laskutan tyypillisesti 100e/tunti+alv.
Todella korkea laskutuspalkkio sinulla siis. Tajuatko, että esimerkiksi korkeakoulutettu arkkitehtitoimisto laskuttaa vakkapa sairaalasuunnittelusta n. 75-85e /tunti. Ja kyse ei ole yhdenhengen toimistosta, joissa matalampaakin hinnoittelua näkee.
Minusta tuntuu, että puhut aivan eri asiasta kuin mistä nyt puheena olevassa matalapalkka-alojen mirkoyrittäjyydessä on kyse.
Kyllä, laskutan paljon, koska minun ei ole pakko tehdä näitä töitä ja silti joku niistä haluaa maksaa. Osaaminen on kallista. Toisaalta olen tehokas, enkä tee asiakkaalle turhia tunteja.
Aivan, mutta eipä se sairaala- tai vaikka liikennesuunnittelijakaan tehoton ole ja taitaapi olla yhteiskunnallisesti elintärkeämpää hommaa. Yhteiskunta tilaajana ei kuitenkaan voi maksaa samaa kuin yksityinen pienfirma. Kuitenkin yksityinen pienfirma hyötyy suuresti siitä, että paikassa, jossa hän asuu on toimivat liikenneväylät, toimiva liikenne, toimivat sairaalat, koulut ja päiväkodit. Että en on paitsi hyvin suunniteltu niin myös toiminnaltaan korkealuokkaisiqa. Valtion tulonjaossa on kyse siitä, että tuloja tasataan hyödyn mukaan silloinkin kun se ei yksittäisessä umpiokuplassa niin ilmeisenä näyttäytyisikään.
Ohiksena: aika monessa firmassa on ihan tavallista tuupata "vähän ylimääräisiä" tunteja asiakkaalle.
Oma suosikkini tässä "aktiivi"mallissa on se, että yrittäjä saa työttömyystukea jos tekee n 240€:lla tulosta kuukaudessa.
Muuten ihan hyvä, mutta yrittäjät eivät voi saada työttömyystukea.
Jos ihmiset halutaan oikeasti töihin ja aktiivisiksi, ratkaisu tähän on vuokratyön totaalikielto. Tätä pelleilyä on nyt katsottu reipas vuosikymmen, ja mitään positiivista sanottavaa vuokratyöstä ei ole. Samalla työllistämistä olisi helpotettava PIENyrittäjien kannalta. Isot yritykset pärjäävät muutenkin, mutta jopa ensimmäinen (huono)työntekijä saattaa hoitaa mikroyrityksen liemeen.
- Yksi yrittäjä
Sama täällä. Mieheni on it-konsultti ja työtä on enemmän kuin ehtii tekemään. Itse paikkailen välillä pahimpaan kiireeseen hänelle, olen itsekin it-alalla, mutta työsuhteessa.