Lue keskustelun säännöt.
Mielipide: Tästä syystä yrittäjä ei palkkaa työntekijää – "Koko lähtökohta on täysin väärä"
08.01.2018 |
Viime päivinä on taas paljon puhuttu työllisyydestä ja työttömyydestä, ja ennen kaikkea siitä kuinka enemmän ihmisiä saataisiin töihin.
On karu mutta todellinen asia, että nykyisillä työllisyysasteluvuilla ei enää pitkään kestä, että julkinen sektori kyykkää. Monesti kuulee kysyttävän, miten voitaisiin työnantajia kannustaa palkkaamaan uusia työntekijöitä? Tämän koko ajatuksen lähtökohta on mielestäni täysin väärä.
Ei yrittäjä palkkaa työntekijöitä silloin, kun siihen kannustetaan tai sitä palkkaamista erityisesti tuetaan. Yrittäjä palkkaa ihmisiä, kun hänellä on niin paljon töitä, että hän tarvitsee uusia työntekijöitä. Ihmisten palkkaaminen ei siis ole mikään tavoite. Se on seuraus siitä, että yritys on onnistunut kasvattamaan kannattavaa liikevaihtoaan.
Tästä päästäänkin sitten jo siihen todelliseen kompastuskiveen. Uusia työpaikkoja syntyy pääasiassa mikro- ja pienyrityksiin. Mikä on sitten se syy, että hyvin monet mikro- ja pienyrittäjät välttelevät työntekijän palkkaamista, niin kauan kun pystyvät?
Jos yrittäjä saa ostettua haluamansa työn, oli se sitten mikä tahansa, toiselta yrittäjältä hän myös hyvin todennäköisesti niin tekee. Miksi? Koska toiselta yrittäjältä ostettaessa yrittäjä ei osta työtä, hän ostaa tuloksen. Työstä myös todennäköisesti maksetaan vasta siinä vaiheessa, kun työ on hyväksytysti saatu suoritettua.
Ennen kaikkea toiselta yrittäjältä ostettaessa yrittäjä pystyy ostamaan juuri sen verran työtä, kun hän tarvitsee. Kukaan ei jauha minimityötunneista, tai kertyvistä lomapäivistä, tai sopimuksen minimikestosta.
Tai jos jauhaa, huomaa hyvin nopeasti jauhavansa yksinään. Ei yhdelläkään mikroyrittäjällä ole varaa maksaa työstä, jota hän ei tarvitse. Yrittäjän kanssa toimiessa ei myöskään tarvitse huolehtia sairaslomariskeistä. Niistä huolehtii se toinen yrittäjä.
Mikroyrittäjä on siis todellinen pätkätyöläinen ja 0-tuntisopimus on jokaisen yrittäjän arkea.
Yksinkertainen syy siihen, että yrittäjä suosii toista yrittäjää aina kun mahdollista, on tarpeen ja tarjonnan kohtaaminen. Paikallinen sopiminen, joka tyydyttää molempia osapuolia. Näin ei valitettavasti hyvin usein ole työntekijän palkkaamisen kohdalla.
Tämä ei tietenkään ole palkansaajan vika. Tämä on kaikkien heidän vika, jotka ovat olleet luomassa niin jäykkiä työmarkkinoita, että ne eivät enää vastaa tarpeeseen. Tämän kun ymmärtäisivät liitotkin, niin eivät välttämättä olisi jäsenmäärät laskussa.
Syy siihen, että yrittäjä ei palkkaa uusia työntekijöitä, kuin vasta pakon edessä, on selkeä.
Mikroyrittäjälle uuden työntekijän palkkaaminen on yksinkertaisesti aivan liian iso riski. Työntekijän palkan sivukulut höystettynä muutamalla tusinalla luvalla, joita työntekijälle on hankittava, on iso mietinnän paikka. Tästä huolimatta vielä isomman pohdinnan aiheuttaa palkkatyön luonne verrattuna yrittäjyyteen. Yrityksen kanssa tarve ja tarjonta kohtaavat paremmin.
Lähde: Harri Vuorenpää
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypit eivät näytä tajuavan, että mikroyrittäjyys tarkoittaa yrittämisen riskejä ilman yrittämisen voittomahdollisuuksia. Eli koko riskejä tasaaavn sosiaaliturvajärjestelmän romuttamista ja voittojen kertymistä suurpääomalle yhä kiihtyvällä tahdilla. Luokkayhteiskuntaa mittakaavassa, josta Pohjoismaissa ei ole historian aikana mitään verrrattavaa kokemusta.
Miksi mikroyrittäjällä ei olisi mahdollisuutta voittoihin? Sehän riippuu ihan siitä mitä tekee ja kuinka hyvin ja millaisia asiakkaita löytyy.
Yksinkertainen yhtälö: jos ei ole varaa tilata työsuoritetta sosiaaliturvan kanssa niin sitä ei ole, vaan työsuoritteesta maksettava summa ei kata sosiaaliturvaa. Tällöin matemaattinen fakta on, että mikroyrittäjä jää ilman sosiaaliturvan takaavia voittoja. Tai voittoja ylipäänsä.
Äh, tottahan se yrittäjä laskuttaa työstään huomattavasti enemmän kuin mitä työntekijän tuntipalkka olisi. Ero on vaan siinä, että yritys saa vaikka 10 tunnin hinnalla sen mitä tarvitsee, eikä tarvitse maksaa esim 160 tuntia kuussa, riippumatta siitä onko työntekijä sairas vai töissä.
Sitten se yrittäjä taas yrittää myydä niitä 10 tunnin (tms) keikkoja sen verran, että saa tarvitsemansa palkan. Riskiä on, mutta sen kantaa yksilö tai osittain valtio jonkinlaisen turvan muodossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypit eivät näytä tajuavan, että mikroyrittäjyys tarkoittaa yrittämisen riskejä ilman yrittämisen voittomahdollisuuksia. Eli koko riskejä tasaaavn sosiaaliturvajärjestelmän romuttamista ja voittojen kertymistä suurpääomalle yhä kiihtyvällä tahdilla. Luokkayhteiskuntaa mittakaavassa, josta Pohjoismaissa ei ole historian aikana mitään verrrattavaa kokemusta.
Miksi mikroyrittäjällä ei olisi mahdollisuutta voittoihin? Sehän riippuu ihan siitä mitä tekee ja kuinka hyvin ja millaisia asiakkaita löytyy.
Yksinkertainen yhtälö: jos ei ole varaa tilata työsuoritetta sosiaaliturvan kanssa niin sitä ei ole, vaan työsuoritteesta maksettava summa ei kata sosiaaliturvaa. Tällöin matemaattinen fakta on, että mikroyrittäjä jää ilman sosiaaliturvan takaavia voittoja. Tai voittoja ylipäänsä.
No onhan siinä sekin vaihtoehto että kyseinen perseaukinen ostaja jää ilman työnsä tekijää, kun hänellä ei ole vara ostaa sitä.
Ei sekään ole ratkaisu, että persaukinen tilaaja kepittää vieläkin heikommilla olevaa. Persaukisen tilaajan pitäisi hinnoitella oma tarjouksensa siten, että hänellä on varaa se työ tehdä. Se vaatii joukkovoimaa, ei joukkovoiman polkemista ja romuttamista.
Aika jännä miten juuri nyt pyritään vaikuttamaan työntekijöiden asemaan mikroyrittäjien "ahdingon" kautta. Ainahan meillä on ollut yksin toimivia yrittäjiä ja jos yritystoiminta on niin pientä ja siinä ei haluta ottaa riskejä, niin työntekijöitä ei palkata. Ottamalla riskejä ja laajentamalla toimintaa voi yritys myös kasvaa. Jos riskejä siirretään valtiolle, niin myös suurempi osa voitoista tulisi antaa valtiolle.
Voisiko olla, että taustalla on elinkeinoelämän kampanja omistavan luokan aseman parantamiseksi?
Onko osa suomalaisista pienyrittäjistä niin tilaajien sorrolla alistettuja, että ostavat kritiikittä suurtilaajien hintojen polkemiseen tähtäävät puheet mikroyrittämisen moraalista?
Monet pienyrittäjät ovat kouluttamattomia ja siksi vailla laajempaa ymmärrystä voittojen globaalista kasautumisesta ja siitä kuinka heitä itseään riistetään, palkkioita poljetaan voittoja kasaavien toimesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämä menee jatkossa yhä enemmän siihen, että "jokaisesta" tulee mikroyrittäjä. Esim minä olen nyt kouluttajana oppilaitoksen palkkalistoilla. Jatkossa jossain vaiheessa oppilaitos ulkoistaa tämän ja ostaa haluamansa tuntimäärän opetusta jne. Tätä tapahtuu koko ajan, irtisanoutuvien tilalle ei palkata uusia kouluttajia, vaan ostetaan konsulteilta.
Sama tapahtuu lähes joka puolella, tällä hetkellä vielä maltillista vauhtia, mutta tahti kiihtyy kyllä. Siihen kannattaa asennoitua, jos haluaa olla niiden joukossa, jotka murroksesta selviävät.
Ja rukoilla ettei sairastu, jättää lapset hankkimatta tai rukoilla ilmaispäivähoitoja kavereilta, ylipäänsä katsoa miten ihmiset Intian ja Bangladeshin työmarkkinoilla pärjäävät ja rukoilla ettei mikään sellainen epäonni kohtaa, joka estää tekemästä töitä seitsemänä päivänä viikossa ilman mitään riskintasaamisvälineitä.
Niin, riskin kannat itse. Kerrotko vielä, miksi juuri työnantajan pitäisi kantaa riski vaikkapa lapsensaannista? Valtion ehkä jossain määrin, jos se katsotaan arvovalinnaksi, jota valtion kannattaa tukea. Yksityisen yrityksen? Ei, ne maksavat saamastaan tuloksesta.
Selitys on hyvin yksinkertainen: Yhteiskuntarauha.
Luuletko, että täysin oman onnensa nojassa olevat köyhät tuntisivat mitään solidaarisuutta yhteiskuntaa kohtaan? Eivät. Ne eivät tunne sitä yhtään missään. Yhdysvallatkin, jossa viimeisen 40v aikana on kokeiltu riskien lisäämistä on nykyisellään jakautunut täysin kahtia ja sisällissodan partaalla. Ennen Reaganin ultratalousliberaalia käännettä asunnottomuuden ja köyhyyden räjähtämisineen USA:ssa yhteenkuuluvuuden tunteesta ja siten yhteiskuntarauhasta huolehdittiiin aivan toisin kuin mitä sen jälkeen. Seuraukset ovat nyt räjähtämässä ilmi.
Niinno, sanotaan nyt vaikka, että olet työtön palkanlaskija. Mikä estää tarjoamasta palkanlaskupalvelua ostopalveluna? Vai eivätkö ne köyhät siis osaa mitään kuitenkaan, vaikka täälläkin aina jauhetaan siitä, kuinka köyhissä on paljon fiksua, koulutettua väkeä?
Ja selvennän vielä, kannatan jonkinlaista perustulosysteemiä tähän rinnalle, jotta ne heikkolahjaisetkin pysyvät hengissä.
Ei sillä ole loppupeleissä merkitystä että teetetäänkö työ palkkatyönä työntekijällä vai ostetaanko palveluna yksinyrittäjältä. Avainsanana on työ. Jos ei ole työtä, niin ei se yrittämiällä lisäänny. Päin vastoin, olettaisi työn vähenevän, koska ainakin kokoomuslaiset hokee sitä miten yritykset toimii tehokkaammin. Tehokkuus tarkoittaa sitä että tekijöitä tarvitaan vähemmän.
Tässä pitäis nyt oikeasti alkaa miettiä sitä että miten toimeentulon oikeudenmukainen jakaminen ja kerääminen tulisi toteuttaa, koska kaikkien työpanosta ei enää tarvita ja hyvinvoinnin jakaminen palkkana ei ole enää oikeudenmukainen tapa.
Vierailija kirjoitti:
Näin se on, ja kun isoja yrityksiä on aina vaan vähemmän ja nekin vaan tehostavat ja ulkoistavat, ei niitä työllistäjiä vaan ole.
On niitä! Kysykää vaikka sipilältä, vartiaiselta ja lindströmiltä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämä menee jatkossa yhä enemmän siihen, että "jokaisesta" tulee mikroyrittäjä. Esim minä olen nyt kouluttajana oppilaitoksen palkkalistoilla. Jatkossa jossain vaiheessa oppilaitos ulkoistaa tämän ja ostaa haluamansa tuntimäärän opetusta jne. Tätä tapahtuu koko ajan, irtisanoutuvien tilalle ei palkata uusia kouluttajia, vaan ostetaan konsulteilta.
Sama tapahtuu lähes joka puolella, tällä hetkellä vielä maltillista vauhtia, mutta tahti kiihtyy kyllä. Siihen kannattaa asennoitua, jos haluaa olla niiden joukossa, jotka murroksesta selviävät.
Ja rukoilla ettei sairastu, jättää lapset hankkimatta tai rukoilla ilmaispäivähoitoja kavereilta, ylipäänsä katsoa miten ihmiset Intian ja Bangladeshin työmarkkinoilla pärjäävät ja rukoilla ettei mikään sellainen epäonni kohtaa, joka estää tekemästä töitä seitsemänä päivänä viikossa ilman mitään riskintasaamisvälineitä.
Niin, riskin kannat itse. Kerrotko vielä, miksi juuri työnantajan pitäisi kantaa riski vaikkapa lapsensaannista? Valtion ehkä jossain määrin, jos se katsotaan arvovalinnaksi, jota valtion kannattaa tukea. Yksityisen yrityksen? Ei, ne maksavat saamastaan tuloksesta.
Selitys on hyvin yksinkertainen: Yhteiskuntarauha.
Luuletko, että täysin oman onnensa nojassa olevat köyhät tuntisivat mitään solidaarisuutta yhteiskuntaa kohtaan? Eivät. Ne eivät tunne sitä yhtään missään. Yhdysvallatkin, jossa viimeisen 40v aikana on kokeiltu riskien lisäämistä on nykyisellään jakautunut täysin kahtia ja sisällissodan partaalla. Ennen Reaganin ultratalousliberaalia käännettä asunnottomuuden ja köyhyyden räjähtämisineen USA:ssa yhteenkuuluvuuden tunteesta ja siten yhteiskuntarauhasta huolehdittiiin aivan toisin kuin mitä sen jälkeen. Seuraukset ovat nyt räjähtämässä ilmi.
Niinno, sanotaan nyt vaikka, että olet työtön palkanlaskija. Mikä estää tarjoamasta palkanlaskupalvelua ostopalveluna? Vai eivätkö ne köyhät siis osaa mitään kuitenkaan, vaikka täälläkin aina jauhetaan siitä, kuinka köyhissä on paljon fiksua, koulutettua väkeä?
Ja selvennän vielä, kannatan jonkinlaista perustulosysteemiä tähän rinnalle, jotta ne heikkolahjaisetkin pysyvät hengissä.
Ei sillä ole loppupeleissä merkitystä että teetetäänkö työ palkkatyönä työntekijällä vai ostetaanko palveluna yksinyrittäjältä. Avainsanana on työ. Jos ei ole työtä, niin ei se yrittämiällä lisäänny. Päin vastoin, olettaisi työn vähenevän, koska ainakin kokoomuslaiset hokee sitä miten yritykset toimii tehokkaammin. Tehokkuus tarkoittaa sitä että tekijöitä tarvitaan vähemmän.
Tässä pitäis nyt oikeasti alkaa miettiä sitä että miten toimeentulon oikeudenmukainen jakaminen ja kerääminen tulisi toteuttaa, koska kaikkien työpanosta ei enää tarvita ja hyvinvoinnin jakaminen palkkana ei ole enää oikeudenmukainen tapa.
Mutta toisaalta, työtä kyllä on, siihen ei vaan kannata palkata sitä kokopäiväistä työntekijää, jos on itse pienyrittäjä. Sitten tehdään itse ja se on pois siltä ydinliiketoiminnalta. Sen sijaan sen parin päivän keikan teettäminen voikin olla järkevää.
Tottahan tuo on. Muutama vuosikymmen sitten oli tavallista, että yritys sai työn, jonka tekemiseen saattoi mennä useampikin vuoksi. Työn tekemiseksi tarvittiin erilaisia ammattilaisia ja mikäli jokin ammattilainen yritykseltä puuttui, palkattiin sellainen. Kun homma oli hoidettu kotiin, tuli uusi työ ja se tehtiin. Saattoi olla päällekkäinkin muutama iso urakka, mutta hommat tehtiin alusta loppuun.
Nykyisin tilanne on toinen. Ensimmäinen vaihe on kilpailuttaa kiinnostuminen. Tässä vaiheessa yritys ei vielä tiedä, mihin edes sitoutuu tai tuleeko koko hommasta yhtään mitään duunia yritykselle. Sitten kilpailutetaan suunnittelu. Tämän jälkeen kilpailutetaan toteutus ja sekin pienissä paloissa. Ei ole etukäteen tietoa, minkä palan yritys saa vai saako ensimmäistäkään palaa. Eivät yritykset voi pitää työntekijöitä varmuuden vuoksi.
Vertauskuvallisesti voisi ajatella, että rakennetaan iso monivärinen lego-talo. Ennen koko homman teki yksi firma, jossa oli paljon eri alojen osaajia. Oli talon suunnittelijat, palikoiden suunnittelijat, palikoiden tekijät, palikoiden värjääjät, palikoiden muotoilijat ja talon rakentajat. Suunnittelijat suunnittelivat talon, palikkaporukka valmisti palikat ja rakentajat rakensivat suunnitelmien mukaisen talon. Nykyisin yritys, joka saa tehtäväkseen rakentaa talon, ostaa suunnittelun yritykseltä A, punaiset palikat yritykseltä B, keltaiset palikat yritykseltä C ja siniset yritykseltä D. Mutta sitten suunnitelmaa säästösyistä muutetaankin eikä tarvitakaan keltaisia palikoita, joten yrityksen C panosta ei tarvitakaan, ja lisäksi ostetaan siniset palikat ulkomailta yritykseltä Z eikä myöskään yrityksen D panosta tarvita. Rakentaminenkin tehdään pienissä paloissa ja yritys E rakentaa ensimmäisen kerroksen, yritys F toisen kerroksen jne.
Yrityksissä toiminnan suunnittelu on vaikeaa, koska ei voi etukäteen tietää, millaisia paloja urakoista saa ja millaisia työntekijöitä niiden tekemiseen tarvitaan. Sen vuoksi on yksinkertaisempaa ostaa tarvittava työpanos joltain toiselta yritykseltä kuin pitää omassa yrityksessään reservissä työntekijöitä, joita ei ehkä tarvitakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet pienyrittäjät ovat kouluttamattomia ja siksi vailla laajempaa ymmärrystä voittojen globaalista kasautumisesta ja siitä kuinka heitä itseään riistetään, palkkioita poljetaan voittoja kasaavien toimesta.
Moni suomalainen pakosta-pienyrittäjä on esim kampaaja, jolla on ns ’vuokratuoli’. Ne kampaajat, jotka minä tunnen, eivät kyllä suuremmin ehdi murehtimaan ’voittojen globaalista kasautumisesta’ enkä tiedä onko niin tarviskaan... ja he itse hinnoittelevat työnsä ja määrittävät aikataulunsa - ja elättävät itsensä ja perheensä. Mutta myös tekevät sovitut työt vaikka kipeänä ja kantavat murhetta siitä, minne laittaa yhtäkkiä sairastunut 3-vuotias siksi aikaa että saa työt valmiiksi. Tyhmiä he eivät kuitenkaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Tottahan tuo on. Muutama vuosikymmen sitten oli tavallista, että yritys sai työn, jonka tekemiseen saattoi mennä useampikin vuoksi. Työn tekemiseksi tarvittiin erilaisia ammattilaisia ja mikäli jokin ammattilainen yritykseltä puuttui, palkattiin sellainen. Kun homma oli hoidettu kotiin, tuli uusi työ ja se tehtiin. Saattoi olla päällekkäinkin muutama iso urakka, mutta hommat tehtiin alusta loppuun.
Nykyisin tilanne on toinen. Ensimmäinen vaihe on kilpailuttaa kiinnostuminen. Tässä vaiheessa yritys ei vielä tiedä, mihin edes sitoutuu tai tuleeko koko hommasta yhtään mitään duunia yritykselle. Sitten kilpailutetaan suunnittelu. Tämän jälkeen kilpailutetaan toteutus ja sekin pienissä paloissa. Ei ole etukäteen tietoa, minkä palan yritys saa vai saako ensimmäistäkään palaa. Eivät yritykset voi pitää työntekijöitä varmuuden vuoksi.
Vertauskuvallisesti voisi ajatella, että rakennetaan iso monivärinen lego-talo. Ennen koko homman teki yksi firma, jossa oli paljon eri alojen osaajia. Oli talon suunnittelijat, palikoiden suunnittelijat, palikoiden tekijät, palikoiden värjääjät, palikoiden muotoilijat ja talon rakentajat. Suunnittelijat suunnittelivat talon, palikkaporukka valmisti palikat ja rakentajat rakensivat suunnitelmien mukaisen talon. Nykyisin yritys, joka saa tehtäväkseen rakentaa talon, ostaa suunnittelun yritykseltä A, punaiset palikat yritykseltä B, keltaiset palikat yritykseltä C ja siniset yritykseltä D. Mutta sitten suunnitelmaa säästösyistä muutetaankin eikä tarvitakaan keltaisia palikoita, joten yrityksen C panosta ei tarvitakaan, ja lisäksi ostetaan siniset palikat ulkomailta yritykseltä Z eikä myöskään yrityksen D panosta tarvita. Rakentaminenkin tehdään pienissä paloissa ja yritys E rakentaa ensimmäisen kerroksen, yritys F toisen kerroksen jne.
Yrityksissä toiminnan suunnittelu on vaikeaa, koska ei voi etukäteen tietää, millaisia paloja urakoista saa ja millaisia työntekijöitä niiden tekemiseen tarvitaan. Sen vuoksi on yksinkertaisempaa ostaa tarvittava työpanos joltain toiselta yritykseltä kuin pitää omassa yrityksessään reservissä työntekijöitä, joita ei ehkä tarvitakaan.
Tässä muuttuneessakin tilanteessa pitäisi ymmärtää kiinni omasta kohtuullisesta kakusta, eikä alistua myymään alihintaan. Valitettavasti tähän ei olla päästy, sillä pyramidin huipun kertymä on kasvanut niin käsittämättömiin mittasuhteisiin, että aiempi historia ei vastaavaa tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyypit eivät tajua, että tämä puhe ja mikroyrittäjäajattelu on globaalien pörssiyhtioiden lanseeraamaa ja tavoitteena on kasvattaa pyramidin huipulla olevien tilaajien, so. globaalien suuryitysten osakkeenomistajien voittoja.
Tuloerot ovat maailmassa kasvaneet astraalisesti viiem vuosikymmeninä. Ultrahyperrikkaiden rikkaus on saavuttanut sellaiset mittasuhteet, jota historia ei tunne.
Olet oikeassa. Luin itse aloituksen liian nopeasti, enkä tajunnut hidasälyisyyttäni, mistä tässä taas oli kyse. Kiitokset sinulle. Onneksi meillä on vielä vapaa keskustelu Kokoomuksen yrityksistä huolimatta, niin hitaampikin pää selkenee nopeammin kuin yksin pohtiessa tapahtuisi. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottahan tuo on. Muutama vuosikymmen sitten oli tavallista, että yritys sai työn, jonka tekemiseen saattoi mennä useampikin vuoksi. Työn tekemiseksi tarvittiin erilaisia ammattilaisia ja mikäli jokin ammattilainen yritykseltä puuttui, palkattiin sellainen. Kun homma oli hoidettu kotiin, tuli uusi työ ja se tehtiin. Saattoi olla päällekkäinkin muutama iso urakka, mutta hommat tehtiin alusta loppuun.
Nykyisin tilanne on toinen. Ensimmäinen vaihe on kilpailuttaa kiinnostuminen. Tässä vaiheessa yritys ei vielä tiedä, mihin edes sitoutuu tai tuleeko koko hommasta yhtään mitään duunia yritykselle. Sitten kilpailutetaan suunnittelu. Tämän jälkeen kilpailutetaan toteutus ja sekin pienissä paloissa. Ei ole etukäteen tietoa, minkä palan yritys saa vai saako ensimmäistäkään palaa. Eivät yritykset voi pitää työntekijöitä varmuuden vuoksi.
Vertauskuvallisesti voisi ajatella, että rakennetaan iso monivärinen lego-talo. Ennen koko homman teki yksi firma, jossa oli paljon eri alojen osaajia. Oli talon suunnittelijat, palikoiden suunnittelijat, palikoiden tekijät, palikoiden värjääjät, palikoiden muotoilijat ja talon rakentajat. Suunnittelijat suunnittelivat talon, palikkaporukka valmisti palikat ja rakentajat rakensivat suunnitelmien mukaisen talon. Nykyisin yritys, joka saa tehtäväkseen rakentaa talon, ostaa suunnittelun yritykseltä A, punaiset palikat yritykseltä B, keltaiset palikat yritykseltä C ja siniset yritykseltä D. Mutta sitten suunnitelmaa säästösyistä muutetaankin eikä tarvitakaan keltaisia palikoita, joten yrityksen C panosta ei tarvitakaan, ja lisäksi ostetaan siniset palikat ulkomailta yritykseltä Z eikä myöskään yrityksen D panosta tarvita. Rakentaminenkin tehdään pienissä paloissa ja yritys E rakentaa ensimmäisen kerroksen, yritys F toisen kerroksen jne.
Yrityksissä toiminnan suunnittelu on vaikeaa, koska ei voi etukäteen tietää, millaisia paloja urakoista saa ja millaisia työntekijöitä niiden tekemiseen tarvitaan. Sen vuoksi on yksinkertaisempaa ostaa tarvittava työpanos joltain toiselta yritykseltä kuin pitää omassa yrityksessään reservissä työntekijöitä, joita ei ehkä tarvitakaan.
Tässä muuttuneessakin tilanteessa pitäisi ymmärtää kiinni omasta kohtuullisesta kakusta, eikä alistua myymään alihintaan. Valitettavasti tähän ei olla päästy, sillä pyramidin huipun kertymä on kasvanut niin käsittämättömiin mittasuhteisiin, että aiempi historia ei vastaavaa tunne.
No se on totta, että varallisuus on maailmassa kovin keskittynyt. Mutta se ei siihen pienyrittäjän ahdinkoon oikein liity mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
31 jatkaa:
Siis niin tyhmiä, että paikkaisivat jonkun ulkopuolisen vieraan ja uskaltaisivat
Luottaa siihen että työ tulee hyvin tehtyä asiakkaan luottamalla tavalla, saati että paikkaisivat jonkun, josta eivät sitten pääsisi eroon vaan päätyisivät maksamaan kaiken maailman sairauspäivärahoja ja äitiyslomia ja silti tekemään kaiken työn itse entistä suuremmassa stressissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet pienyrittäjät ovat kouluttamattomia ja siksi vailla laajempaa ymmärrystä voittojen globaalista kasautumisesta ja siitä kuinka heitä itseään riistetään, palkkioita poljetaan voittoja kasaavien toimesta.
Moni suomalainen pakosta-pienyrittäjä on esim kampaaja, jolla on ns ’vuokratuoli’. Ne kampaajat, jotka minä tunnen, eivät kyllä suuremmin ehdi murehtimaan ’voittojen globaalista kasautumisesta’ enkä tiedä onko niin tarviskaan... ja he itse hinnoittelevat työnsä ja määrittävät aikataulunsa - ja elättävät itsensä ja perheensä. Mutta myös tekevät sovitut työt vaikka kipeänä ja kantavat murhetta siitä, minne laittaa yhtäkkiä sairastunut 3-vuotias siksi aikaa että saa työt valmiiksi. Tyhmiä he eivät kuitenkaan ole.
Mitä itse kaqmpaajia tunnen - ja tunne aika monta - ei se vuokratuolilla perheen elätätminen todellakaan kaksista ole. Ei edes silloin, kun on oma yhden hengen kampaamo. Se on täysin kädestä suuhun, mitään omaisuutta ei kerry, omasta asunnosta esim voi vain haaveilla, vaikka tekee enemmän kuin normityöntekijän viikkotyötunnit ovat. Näin ainakin pk-seudulla. Ei se ole vapautta, se on orjuutta.
Millainen olisi hyvä vaihtoehto nykyiselle järjestelmälle? Poistetaanko työnantajilta kerättäviä maksuja ja vähennetään samassa suhteessa ytheiskunnan tarjoamaa turvaverkkoa tai esim. koulutusta? Vai korotetaanko työntekijöille maksettavia palkkoja ja jätetään heidän omalle vastuulle esim. sairasvakuutusten ottaminen? Vai laitetaanko kulut jonkun muun (kenen) maksettavaksi?
Vierailija kirjoitti:
Tottahan tuo on. Muutama vuosikymmen sitten oli tavallista, että yritys sai työn, jonka tekemiseen saattoi mennä useampikin vuoksi. Työn tekemiseksi tarvittiin erilaisia ammattilaisia ja mikäli jokin ammattilainen yritykseltä puuttui, palkattiin sellainen. Kun homma oli hoidettu kotiin, tuli uusi työ ja se tehtiin. Saattoi olla päällekkäinkin muutama iso urakka, mutta hommat tehtiin alusta loppuun.
Nykyisin tilanne on toinen. Ensimmäinen vaihe on kilpailuttaa kiinnostuminen. Tässä vaiheessa yritys ei vielä tiedä, mihin edes sitoutuu tai tuleeko koko hommasta yhtään mitään duunia yritykselle. Sitten kilpailutetaan suunnittelu. Tämän jälkeen kilpailutetaan toteutus ja sekin pienissä paloissa. Ei ole etukäteen tietoa, minkä palan yritys saa vai saako ensimmäistäkään palaa. Eivät yritykset voi pitää työntekijöitä varmuuden vuoksi.
Vertauskuvallisesti voisi ajatella, että rakennetaan iso monivärinen lego-talo. Ennen koko homman teki yksi firma, jossa oli paljon eri alojen osaajia. Oli talon suunnittelijat, palikoiden suunnittelijat, palikoiden tekijät, palikoiden värjääjät, palikoiden muotoilijat ja talon rakentajat. Suunnittelijat suunnittelivat talon, palikkaporukka valmisti palikat ja rakentajat rakensivat suunnitelmien mukaisen talon. Nykyisin yritys, joka saa tehtäväkseen rakentaa talon, ostaa suunnittelun yritykseltä A, punaiset palikat yritykseltä B, keltaiset palikat yritykseltä C ja siniset yritykseltä D. Mutta sitten suunnitelmaa säästösyistä muutetaankin eikä tarvitakaan keltaisia palikoita, joten yrityksen C panosta ei tarvitakaan, ja lisäksi ostetaan siniset palikat ulkomailta yritykseltä Z eikä myöskään yrityksen D panosta tarvita. Rakentaminenkin tehdään pienissä paloissa ja yritys E rakentaa ensimmäisen kerroksen, yritys F toisen kerroksen jne.
Yrityksissä toiminnan suunnittelu on vaikeaa, koska ei voi etukäteen tietää, millaisia paloja urakoista saa ja millaisia työntekijöitä niiden tekemiseen tarvitaan. Sen vuoksi on yksinkertaisempaa ostaa tarvittava työpanos joltain toiselta yritykseltä kuin pitää omassa yrityksessään reservissä työntekijöitä, joita ei ehkä tarvitakaan.
Tuollaisen kokonaisuuden hallitseminen on äärimmäisen haastavaa. Kun urakoita pilkotaan, niin kukaan ei ole vastuussa kokonaisuudesta, paitis tietysti tilaaja joka sen asian kanssa elää ja maksaa viulut. Oman työn kautta osaisin luetella kymmeniä projekteja jotka ovat menneet enemmän tai vähemmän käteen juuri siksi että projektista puuttuu vastuunkantajat. Jokainen pieni osaurakoitsiaja vain selittää asiat niin että se ei kuulu ainakaan heidän kokonaisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottahan tuo on. Muutama vuosikymmen sitten oli tavallista, että yritys sai työn, jonka tekemiseen saattoi mennä useampikin vuoksi. Työn tekemiseksi tarvittiin erilaisia ammattilaisia ja mikäli jokin ammattilainen yritykseltä puuttui, palkattiin sellainen. Kun homma oli hoidettu kotiin, tuli uusi työ ja se tehtiin. Saattoi olla päällekkäinkin muutama iso urakka, mutta hommat tehtiin alusta loppuun.
Nykyisin tilanne on toinen. Ensimmäinen vaihe on kilpailuttaa kiinnostuminen. Tässä vaiheessa yritys ei vielä tiedä, mihin edes sitoutuu tai tuleeko koko hommasta yhtään mitään duunia yritykselle. Sitten kilpailutetaan suunnittelu. Tämän jälkeen kilpailutetaan toteutus ja sekin pienissä paloissa. Ei ole etukäteen tietoa, minkä palan yritys saa vai saako ensimmäistäkään palaa. Eivät yritykset voi pitää työntekijöitä varmuuden vuoksi.
Vertauskuvallisesti voisi ajatella, että rakennetaan iso monivärinen lego-talo. Ennen koko homman teki yksi firma, jossa oli paljon eri alojen osaajia. Oli talon suunnittelijat, palikoiden suunnittelijat, palikoiden tekijät, palikoiden värjääjät, palikoiden muotoilijat ja talon rakentajat. Suunnittelijat suunnittelivat talon, palikkaporukka valmisti palikat ja rakentajat rakensivat suunnitelmien mukaisen talon. Nykyisin yritys, joka saa tehtäväkseen rakentaa talon, ostaa suunnittelun yritykseltä A, punaiset palikat yritykseltä B, keltaiset palikat yritykseltä C ja siniset yritykseltä D. Mutta sitten suunnitelmaa säästösyistä muutetaankin eikä tarvitakaan keltaisia palikoita, joten yrityksen C panosta ei tarvitakaan, ja lisäksi ostetaan siniset palikat ulkomailta yritykseltä Z eikä myöskään yrityksen D panosta tarvita. Rakentaminenkin tehdään pienissä paloissa ja yritys E rakentaa ensimmäisen kerroksen, yritys F toisen kerroksen jne.
Yrityksissä toiminnan suunnittelu on vaikeaa, koska ei voi etukäteen tietää, millaisia paloja urakoista saa ja millaisia työntekijöitä niiden tekemiseen tarvitaan. Sen vuoksi on yksinkertaisempaa ostaa tarvittava työpanos joltain toiselta yritykseltä kuin pitää omassa yrityksessään reservissä työntekijöitä, joita ei ehkä tarvitakaan.
Tässä muuttuneessakin tilanteessa pitäisi ymmärtää kiinni omasta kohtuullisesta kakusta, eikä alistua myymään alihintaan. Valitettavasti tähän ei olla päästy, sillä pyramidin huipun kertymä on kasvanut niin käsittämättömiin mittasuhteisiin, että aiempi historia ei vastaavaa tunne.
Totta, mutta jos myyt kakun hintaan "leipää pöytään ja leikkelettä leivän päälle", joku toinen myy pelkästään "leivällä pöytään". Niinpä et saa sen paremmin leipää kuin leikkelettäkään, koska et saanut koko työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet pienyrittäjät ovat kouluttamattomia ja siksi vailla laajempaa ymmärrystä voittojen globaalista kasautumisesta ja siitä kuinka heitä itseään riistetään, palkkioita poljetaan voittoja kasaavien toimesta.
Moni suomalainen pakosta-pienyrittäjä on esim kampaaja, jolla on ns ’vuokratuoli’. Ne kampaajat, jotka minä tunnen, eivät kyllä suuremmin ehdi murehtimaan ’voittojen globaalista kasautumisesta’ enkä tiedä onko niin tarviskaan... ja he itse hinnoittelevat työnsä ja määrittävät aikataulunsa - ja elättävät itsensä ja perheensä. Mutta myös tekevät sovitut työt vaikka kipeänä ja kantavat murhetta siitä, minne laittaa yhtäkkiä sairastunut 3-vuotias siksi aikaa että saa työt valmiiksi. Tyhmiä he eivät kuitenkaan ole.
Mitä itse kaqmpaajia tunnen - ja tunne aika monta - ei se vuokratuolilla perheen elätätminen todellakaan kaksista ole. Ei edes silloin, kun on oma yhden hengen kampaamo. Se on täysin kädestä suuhun, mitään omaisuutta ei kerry, omasta asunnosta esim voi vain haaveilla, vaikka tekee enemmän kuin normityöntekijän viikkotyötunnit ovat. Näin ainakin pk-seudulla. Ei se ole vapautta, se on orjuutta.
Vuokratuolilla yritystään pyörittävä kampaajahan on lähes työntekijän asemassa. Hänellä ei ole isoja summia kiinni yrityksessään, hän ei ole ottanut isoja riskejä ja toisaalta hän ei voi voi saada isoja voittojakaan. Turvallista ja pientä yrittämistä. Jos on hyvä työssään, saa siitä hyvän korvauksen, jos on huono, niin asiakkaita on vähän. Kampaajana riskin ottaminen on sitä, että perustaa liikkeen, ottaa sinne joko ihan palkallisia tai vuokratuoli-yrittäjiä ja kasvattaa liikettään.
Eiköhän tämä ole seurausta suomalaisesta hyvinvointivaltiosta. Vaihtoehto olisi se, että työntekijälle maksettaisiin niin paljon palkkaa, että hän voisi ihan itse huolehtia turvasta esim. lapsen saamisen varalle. Aikanaan on kuitenkin nähty, että yhteiskunnan toimivuuden kannalta on parempi, että työstä maksetaan vähemmän mutta tasaisemmin työntekijälle ja osa palkasta menee valtiolle korvaukseksi siitä, että yhteikunta huolehtii lasten kasvattamisesta ja ihmisten sairastamisesta. Nyt sitten jotkut työnantajat haluaisivat luopua tästä ja siirtäisivät riskit työntekijälle. Tästä seuraisi vain ongelmia meille kaikille.