Lue keskustelun säännöt.
Mielipide: Tästä syystä yrittäjä ei palkkaa työntekijää – "Koko lähtökohta on täysin väärä"
08.01.2018 |
Viime päivinä on taas paljon puhuttu työllisyydestä ja työttömyydestä, ja ennen kaikkea siitä kuinka enemmän ihmisiä saataisiin töihin.
On karu mutta todellinen asia, että nykyisillä työllisyysasteluvuilla ei enää pitkään kestä, että julkinen sektori kyykkää. Monesti kuulee kysyttävän, miten voitaisiin työnantajia kannustaa palkkaamaan uusia työntekijöitä? Tämän koko ajatuksen lähtökohta on mielestäni täysin väärä.
Ei yrittäjä palkkaa työntekijöitä silloin, kun siihen kannustetaan tai sitä palkkaamista erityisesti tuetaan. Yrittäjä palkkaa ihmisiä, kun hänellä on niin paljon töitä, että hän tarvitsee uusia työntekijöitä. Ihmisten palkkaaminen ei siis ole mikään tavoite. Se on seuraus siitä, että yritys on onnistunut kasvattamaan kannattavaa liikevaihtoaan.
Tästä päästäänkin sitten jo siihen todelliseen kompastuskiveen. Uusia työpaikkoja syntyy pääasiassa mikro- ja pienyrityksiin. Mikä on sitten se syy, että hyvin monet mikro- ja pienyrittäjät välttelevät työntekijän palkkaamista, niin kauan kun pystyvät?
Jos yrittäjä saa ostettua haluamansa työn, oli se sitten mikä tahansa, toiselta yrittäjältä hän myös hyvin todennäköisesti niin tekee. Miksi? Koska toiselta yrittäjältä ostettaessa yrittäjä ei osta työtä, hän ostaa tuloksen. Työstä myös todennäköisesti maksetaan vasta siinä vaiheessa, kun työ on hyväksytysti saatu suoritettua.
Ennen kaikkea toiselta yrittäjältä ostettaessa yrittäjä pystyy ostamaan juuri sen verran työtä, kun hän tarvitsee. Kukaan ei jauha minimityötunneista, tai kertyvistä lomapäivistä, tai sopimuksen minimikestosta.
Tai jos jauhaa, huomaa hyvin nopeasti jauhavansa yksinään. Ei yhdelläkään mikroyrittäjällä ole varaa maksaa työstä, jota hän ei tarvitse. Yrittäjän kanssa toimiessa ei myöskään tarvitse huolehtia sairaslomariskeistä. Niistä huolehtii se toinen yrittäjä.
Mikroyrittäjä on siis todellinen pätkätyöläinen ja 0-tuntisopimus on jokaisen yrittäjän arkea.
Yksinkertainen syy siihen, että yrittäjä suosii toista yrittäjää aina kun mahdollista, on tarpeen ja tarjonnan kohtaaminen. Paikallinen sopiminen, joka tyydyttää molempia osapuolia. Näin ei valitettavasti hyvin usein ole työntekijän palkkaamisen kohdalla.
Tämä ei tietenkään ole palkansaajan vika. Tämä on kaikkien heidän vika, jotka ovat olleet luomassa niin jäykkiä työmarkkinoita, että ne eivät enää vastaa tarpeeseen. Tämän kun ymmärtäisivät liitotkin, niin eivät välttämättä olisi jäsenmäärät laskussa.
Syy siihen, että yrittäjä ei palkkaa uusia työntekijöitä, kuin vasta pakon edessä, on selkeä.
Mikroyrittäjälle uuden työntekijän palkkaaminen on yksinkertaisesti aivan liian iso riski. Työntekijän palkan sivukulut höystettynä muutamalla tusinalla luvalla, joita työntekijälle on hankittava, on iso mietinnän paikka. Tästä huolimatta vielä isomman pohdinnan aiheuttaa palkkatyön luonne verrattuna yrittäjyyteen. Yrityksen kanssa tarve ja tarjonta kohtaavat paremmin.
Lähde: Harri Vuorenpää
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottahan tuo on. Muutama vuosikymmen sitten oli tavallista, että yritys sai työn, jonka tekemiseen saattoi mennä useampikin vuoksi. Työn tekemiseksi tarvittiin erilaisia ammattilaisia ja mikäli jokin ammattilainen yritykseltä puuttui, palkattiin sellainen. Kun homma oli hoidettu kotiin, tuli uusi työ ja se tehtiin. Saattoi olla päällekkäinkin muutama iso urakka, mutta hommat tehtiin alusta loppuun.
Nykyisin tilanne on toinen. Ensimmäinen vaihe on kilpailuttaa kiinnostuminen. Tässä vaiheessa yritys ei vielä tiedä, mihin edes sitoutuu tai tuleeko koko hommasta yhtään mitään duunia yritykselle. Sitten kilpailutetaan suunnittelu. Tämän jälkeen kilpailutetaan toteutus ja sekin pienissä paloissa. Ei ole etukäteen tietoa, minkä palan yritys saa vai saako ensimmäistäkään palaa. Eivät yritykset voi pitää työntekijöitä varmuuden vuoksi.
Vertauskuvallisesti voisi ajatella, että rakennetaan iso monivärinen lego-talo. Ennen koko homman teki yksi firma, jossa oli paljon eri alojen osaajia. Oli talon suunnittelijat, palikoiden suunnittelijat, palikoiden tekijät, palikoiden värjääjät, palikoiden muotoilijat ja talon rakentajat. Suunnittelijat suunnittelivat talon, palikkaporukka valmisti palikat ja rakentajat rakensivat suunnitelmien mukaisen talon. Nykyisin yritys, joka saa tehtäväkseen rakentaa talon, ostaa suunnittelun yritykseltä A, punaiset palikat yritykseltä B, keltaiset palikat yritykseltä C ja siniset yritykseltä D. Mutta sitten suunnitelmaa säästösyistä muutetaankin eikä tarvitakaan keltaisia palikoita, joten yrityksen C panosta ei tarvitakaan, ja lisäksi ostetaan siniset palikat ulkomailta yritykseltä Z eikä myöskään yrityksen D panosta tarvita. Rakentaminenkin tehdään pienissä paloissa ja yritys E rakentaa ensimmäisen kerroksen, yritys F toisen kerroksen jne.
Yrityksissä toiminnan suunnittelu on vaikeaa, koska ei voi etukäteen tietää, millaisia paloja urakoista saa ja millaisia työntekijöitä niiden tekemiseen tarvitaan. Sen vuoksi on yksinkertaisempaa ostaa tarvittava työpanos joltain toiselta yritykseltä kuin pitää omassa yrityksessään reservissä työntekijöitä, joita ei ehkä tarvitakaan.
Tässä muuttuneessakin tilanteessa pitäisi ymmärtää kiinni omasta kohtuullisesta kakusta, eikä alistua myymään alihintaan. Valitettavasti tähän ei olla päästy, sillä pyramidin huipun kertymä on kasvanut niin käsittämättömiin mittasuhteisiin, että aiempi historia ei vastaavaa tunne.
No se on totta, että varallisuus on maailmassa kovin keskittynyt. Mutta se ei siihen pienyrittäjän ahdinkoon oikein liity mitenkään.
No herraisä, tottakai liittyy. Pienyrittäjän hintoja polkemalla varallisuuden kasaaminen pyramidin huipulle on mahdollista. Aivan kuten ennen kun esimerkiksi maatyöntekijällä ei ollut mitään oikeuksia, hän oli feodaaliherran maaorja tai Suomessa taksvärkillä orjuutettu vuokratilallinen eli torppari niin kaiken työn tekivät nämä maatyöläiset ja kaikki voitot kertyivät feodaali- tai kartanonherralle. Sama asetelmassa 1800-luvun brittitehdastyöläinen - tehtaanomistaja. 1900-luvun ytöväenliikkeet ovat vaatimalla vaatineet työntekijöille kohtuulliset työolot, samoin kohtuullisen osuuden yritysten voitosta. Nyt tätä asetelmaa yritetään horjuttaa pyramidin huipn toimesta, palauttaa tilannetta eurooppalaiseen 1800-lukuun, eli tilanteeseen jokssa se turvattomissa kehittyvissä, Intian tai Bangladeshin kaltaisissa maissa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottahan tuo on. Muutama vuosikymmen sitten oli tavallista, että yritys sai työn, jonka tekemiseen saattoi mennä useampikin vuoksi. Työn tekemiseksi tarvittiin erilaisia ammattilaisia ja mikäli jokin ammattilainen yritykseltä puuttui, palkattiin sellainen. Kun homma oli hoidettu kotiin, tuli uusi työ ja se tehtiin. Saattoi olla päällekkäinkin muutama iso urakka, mutta hommat tehtiin alusta loppuun.
Nykyisin tilanne on toinen. Ensimmäinen vaihe on kilpailuttaa kiinnostuminen. Tässä vaiheessa yritys ei vielä tiedä, mihin edes sitoutuu tai tuleeko koko hommasta yhtään mitään duunia yritykselle. Sitten kilpailutetaan suunnittelu. Tämän jälkeen kilpailutetaan toteutus ja sekin pienissä paloissa. Ei ole etukäteen tietoa, minkä palan yritys saa vai saako ensimmäistäkään palaa. Eivät yritykset voi pitää työntekijöitä varmuuden vuoksi.
Vertauskuvallisesti voisi ajatella, että rakennetaan iso monivärinen lego-talo. Ennen koko homman teki yksi firma, jossa oli paljon eri alojen osaajia. Oli talon suunnittelijat, palikoiden suunnittelijat, palikoiden tekijät, palikoiden värjääjät, palikoiden muotoilijat ja talon rakentajat. Suunnittelijat suunnittelivat talon, palikkaporukka valmisti palikat ja rakentajat rakensivat suunnitelmien mukaisen talon. Nykyisin yritys, joka saa tehtäväkseen rakentaa talon, ostaa suunnittelun yritykseltä A, punaiset palikat yritykseltä B, keltaiset palikat yritykseltä C ja siniset yritykseltä D. Mutta sitten suunnitelmaa säästösyistä muutetaankin eikä tarvitakaan keltaisia palikoita, joten yrityksen C panosta ei tarvitakaan, ja lisäksi ostetaan siniset palikat ulkomailta yritykseltä Z eikä myöskään yrityksen D panosta tarvita. Rakentaminenkin tehdään pienissä paloissa ja yritys E rakentaa ensimmäisen kerroksen, yritys F toisen kerroksen jne.
Yrityksissä toiminnan suunnittelu on vaikeaa, koska ei voi etukäteen tietää, millaisia paloja urakoista saa ja millaisia työntekijöitä niiden tekemiseen tarvitaan. Sen vuoksi on yksinkertaisempaa ostaa tarvittava työpanos joltain toiselta yritykseltä kuin pitää omassa yrityksessään reservissä työntekijöitä, joita ei ehkä tarvitakaan.
Tuollaisen kokonaisuuden hallitseminen on äärimmäisen haastavaa. Kun urakoita pilkotaan, niin kukaan ei ole vastuussa kokonaisuudesta, paitis tietysti tilaaja joka sen asian kanssa elää ja maksaa viulut. Oman työn kautta osaisin luetella kymmeniä projekteja jotka ovat menneet enemmän tai vähemmän käteen juuri siksi että projektista puuttuu vastuunkantajat. Jokainen pieni osaurakoitsiaja vain selittää asiat niin että se ei kuulu ainakaan heidän kokonaisuuteen.
Juuri näin!!! Olen itsekin ollut mukana tällaisissa projekteissa. Nytkin taas menossa yksi iso projekti, jossa nk oikea käsi ei tiedä, mitä vasen tekee. Reisille tulee kusemaan tämäkin projekti.
Ei julkinen sektori kyykkää, kuten ap avauksessaan totesi/toivoi.
Jos joku kohta kyykkää, niin eläkeläisten luulot siitä, että työläiset maksavet pikkupalkoistaan mummojen ja pappojen palkkaansa isompia eläkkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen olisi hyvä vaihtoehto nykyiselle järjestelmälle? Poistetaanko työnantajilta kerättäviä maksuja ja vähennetään samassa suhteessa ytheiskunnan tarjoamaa turvaverkkoa tai esim. koulutusta? Vai korotetaanko työntekijöille maksettavia palkkoja ja jätetään heidän omalle vastuulle esim. sairasvakuutusten ottaminen? Vai laitetaanko kulut jonkun muun (kenen) maksettavaksi?
Siirrytään perustuloon ja annetaan markknoiden hoitaa loput.
Viisas ehdotus. En sitten tiedä, pitäisikö Vartiaisen ja Zyskowiczin hengenheimolaisille järjestää jotakin helpotusta. Auttaisiko niitä, jos jotkut vaikka vapaaehtoispohjalta kävisivät torilla pilkttavana ja haukuttavana istumassa jossain jalkapuussa.
Perustulomallissa kun ei olisi mahdollisuutta paeta omia tuskiaan enää työttömien nöyryyttämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet pienyrittäjät ovat kouluttamattomia ja siksi vailla laajempaa ymmärrystä voittojen globaalista kasautumisesta ja siitä kuinka heitä itseään riistetään, palkkioita poljetaan voittoja kasaavien toimesta.
Moni suomalainen pakosta-pienyrittäjä on esim kampaaja, jolla on ns ’vuokratuoli’. Ne kampaajat, jotka minä tunnen, eivät kyllä suuremmin ehdi murehtimaan ’voittojen globaalista kasautumisesta’ enkä tiedä onko niin tarviskaan... ja he itse hinnoittelevat työnsä ja määrittävät aikataulunsa - ja elättävät itsensä ja perheensä. Mutta myös tekevät sovitut työt vaikka kipeänä ja kantavat murhetta siitä, minne laittaa yhtäkkiä sairastunut 3-vuotias siksi aikaa että saa työt valmiiksi. Tyhmiä he eivät kuitenkaan ole.
Mitä itse kaqmpaajia tunnen - ja tunne aika monta - ei se vuokratuolilla perheen elätätminen todellakaan kaksista ole. Ei edes silloin, kun on oma yhden hengen kampaamo. Se on täysin kädestä suuhun, mitään omaisuutta ei kerry, omasta asunnosta esim voi vain haaveilla, vaikka tekee enemmän kuin normityöntekijän viikkotyötunnit ovat. Näin ainakin pk-seudulla. Ei se ole vapautta, se on orjuutta.
Vuokratuolilla yritystään pyörittävä kampaajahan on lähes työntekijän asemassa. Hänellä ei ole isoja summia kiinni yrityksessään, hän ei ole ottanut isoja riskejä ja toisaalta hän ei voi voi saada isoja voittojakaan. Turvallista ja pientä yrittämistä. Jos on hyvä työssään, saa siitä hyvän korvauksen, jos on huono, niin asiakkaita on vähän. Kampaajana riskin ottaminen on sitä, että perustaa liikkeen, ottaa sinne joko ihan palkallisia tai vuokratuoli-yrittäjiä ja kasvattaa liikettään.
Niin, hän on palkan suhteen työntekijän asemassa mutta sosiaaliturvan suhteen yrittäjän asemassa, eli todella ahtaassa raossa. Minimitoimeentulon varassa. Kampaajan keskituntiansio on alle 12e tunnissa. Se on pienempi kuin pikaruokalatyöntekijällä. Se on matalapalkkaisten palvelualojen matalin ansiotaso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottahan tuo on. Muutama vuosikymmen sitten oli tavallista, että yritys sai työn, jonka tekemiseen saattoi mennä useampikin vuoksi. Työn tekemiseksi tarvittiin erilaisia ammattilaisia ja mikäli jokin ammattilainen yritykseltä puuttui, palkattiin sellainen. Kun homma oli hoidettu kotiin, tuli uusi työ ja se tehtiin. Saattoi olla päällekkäinkin muutama iso urakka, mutta hommat tehtiin alusta loppuun.
Nykyisin tilanne on toinen. Ensimmäinen vaihe on kilpailuttaa kiinnostuminen. Tässä vaiheessa yritys ei vielä tiedä, mihin edes sitoutuu tai tuleeko koko hommasta yhtään mitään duunia yritykselle. Sitten kilpailutetaan suunnittelu. Tämän jälkeen kilpailutetaan toteutus ja sekin pienissä paloissa. Ei ole etukäteen tietoa, minkä palan yritys saa vai saako ensimmäistäkään palaa. Eivät yritykset voi pitää työntekijöitä varmuuden vuoksi.
Vertauskuvallisesti voisi ajatella, että rakennetaan iso monivärinen lego-talo. Ennen koko homman teki yksi firma, jossa oli paljon eri alojen osaajia. Oli talon suunnittelijat, palikoiden suunnittelijat, palikoiden tekijät, palikoiden värjääjät, palikoiden muotoilijat ja talon rakentajat. Suunnittelijat suunnittelivat talon, palikkaporukka valmisti palikat ja rakentajat rakensivat suunnitelmien mukaisen talon. Nykyisin yritys, joka saa tehtäväkseen rakentaa talon, ostaa suunnittelun yritykseltä A, punaiset palikat yritykseltä B, keltaiset palikat yritykseltä C ja siniset yritykseltä D. Mutta sitten suunnitelmaa säästösyistä muutetaankin eikä tarvitakaan keltaisia palikoita, joten yrityksen C panosta ei tarvitakaan, ja lisäksi ostetaan siniset palikat ulkomailta yritykseltä Z eikä myöskään yrityksen D panosta tarvita. Rakentaminenkin tehdään pienissä paloissa ja yritys E rakentaa ensimmäisen kerroksen, yritys F toisen kerroksen jne.
Yrityksissä toiminnan suunnittelu on vaikeaa, koska ei voi etukäteen tietää, millaisia paloja urakoista saa ja millaisia työntekijöitä niiden tekemiseen tarvitaan. Sen vuoksi on yksinkertaisempaa ostaa tarvittava työpanos joltain toiselta yritykseltä kuin pitää omassa yrityksessään reservissä työntekijöitä, joita ei ehkä tarvitakaan.
Tässä muuttuneessakin tilanteessa pitäisi ymmärtää kiinni omasta kohtuullisesta kakusta, eikä alistua myymään alihintaan. Valitettavasti tähän ei olla päästy, sillä pyramidin huipun kertymä on kasvanut niin käsittämättömiin mittasuhteisiin, että aiempi historia ei vastaavaa tunne.
Totta, mutta jos myyt kakun hintaan "leipää pöytään ja leikkelettä leivän päälle", joku toinen myy pelkästään "leivällä pöytään". Niinpä et saa sen paremmin leipää kuin leikkelettäkään, koska et saanut koko työtä.
Työssä on muitakin muuttujia kuin hinta. Jos joku myy työtään halvalla, niin hänellä on varmaan tilauskirja töitä täynnä eikä hän voi tehdä töitä määräänsä enempää ja loput työt jää muiden tehtäväksi vaikka olisivat kalliimpia. Jossain vaiheessa se halvalla tekeväkin tajuaa, että eihän tässä ole mitään järkeä ja nostaa hintaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämä menee jatkossa yhä enemmän siihen, että "jokaisesta" tulee mikroyrittäjä. Esim minä olen nyt kouluttajana oppilaitoksen palkkalistoilla. Jatkossa jossain vaiheessa oppilaitos ulkoistaa tämän ja ostaa haluamansa tuntimäärän opetusta jne. Tätä tapahtuu koko ajan, irtisanoutuvien tilalle ei palkata uusia kouluttajia, vaan ostetaan konsulteilta.
Sama tapahtuu lähes joka puolella, tällä hetkellä vielä maltillista vauhtia, mutta tahti kiihtyy kyllä. Siihen kannattaa asennoitua, jos haluaa olla niiden joukossa, jotka murroksesta selviävät.
Ja rukoilla ettei sairastu, jättää lapset hankkimatta tai rukoilla ilmaispäivähoitoja kavereilta, ylipäänsä katsoa miten ihmiset Intian ja Bangladeshin työmarkkinoilla pärjäävät ja rukoilla ettei mikään sellainen epäonni kohtaa, joka estää tekemästä töitä seitsemänä päivänä viikossa ilman mitään riskintasaamisvälineitä.
Niin, riskin kannat itse. Kerrotko vielä, miksi juuri työnantajan pitäisi kantaa riski vaikkapa lapsensaannista? Valtion ehkä jossain määrin, jos se katsotaan arvovalinnaksi, jota valtion kannattaa tukea. Yksityisen yrityksen? Ei, ne maksavat saamastaan tuloksesta.
Selitys on hyvin yksinkertainen: Yhteiskuntarauha.
Luuletko, että täysin oman onnensa nojassa olevat köyhät tuntisivat mitään solidaarisuutta yhteiskuntaa kohtaan? Eivät. Ne eivät tunne sitä yhtään missään. Yhdysvallatkin, jossa viimeisen 40v aikana on kokeiltu riskien lisäämistä on nykyisellään jakautunut täysin kahtia ja sisällissodan partaalla. Ennen Reaganin ultratalousliberaalia käännettä asunnottomuuden ja köyhyyden räjähtämisineen USA:ssa yhteenkuuluvuuden tunteesta ja siten yhteiskuntarauhasta huolehdittiiin aivan toisin kuin mitä sen jälkeen. Seuraukset ovat nyt räjähtämässä ilmi.
Niinno, sanotaan nyt vaikka, että olet työtön palkanlaskija. Mikä estää tarjoamasta palkanlaskupalvelua ostopalveluna? Vai eivätkö ne köyhät siis osaa mitään kuitenkaan, vaikka täälläkin aina jauhetaan siitä, kuinka köyhissä on paljon fiksua, koulutettua väkeä?
Ja selvennän vielä, kannatan jonkinlaista perustulosysteemiä tähän rinnalle, jotta ne heikkolahjaisetkin pysyvät hengissä.
Kukaan täysijärkinen ei osta yhtään mitään yksittäiseltä tyypiltä.
Sitä paitsi on mielisairasta perustaa mitään muuta yritysmuotoa kuin osakeyhtiö. Kaikissa muissa yhtiömuodoissa omistajat vastaavat omalla omaisuudellaan kaikesta mitä yritys tekee.
Siinä sitten rupeat myymään kaikkea omaisuuttasi kun joudut riitoihin toisen yrityksen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla asioilla on puolensa. Kai tämäkin ulkoistamisen ja vuokratyön kokeilu on vedettävä tappiin asti, ennen kuin tajutaan mitä hyötyä on pitkäaikaisesta sitoutuneesta työvoimasta.
Jep. Vuokratyön lisääntyminen voi tarkoittaa myös sitä, ettei yrittäjä voi tietää, onko duunari enää seuraavana päivänä töissä.
On aloja, joissa jo töihin perehdyttämiseen menee monta kuukautta aikaa. Silloin kannattaa yrittäjänkin sitoutua työvoimaansa. Kalliiksi käy olla jatkuvasti vaihtamassa henkilöä, ja laatukin siinä kärsii.
Kaikilla aloilla ei tietenkään ole sama tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen olisi hyvä vaihtoehto nykyiselle järjestelmälle? Poistetaanko työnantajilta kerättäviä maksuja ja vähennetään samassa suhteessa ytheiskunnan tarjoamaa turvaverkkoa tai esim. koulutusta? Vai korotetaanko työntekijöille maksettavia palkkoja ja jätetään heidän omalle vastuulle esim. sairasvakuutusten ottaminen? Vai laitetaanko kulut jonkun muun (kenen) maksettavaksi?
Siirrytään perustuloon ja annetaan markknoiden hoitaa loput.
Mitä tarkoitat "markkinoiden" hoitamisella? Jokainen kaupan kassa neuvottelee erikseen palkan ja työehdot jokaista keikkaansa varten? Ja sitten riitelee käräjillä jos työnantaja ei korvaakaan työaikana tapahtunutta työtapaturmaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämä menee jatkossa yhä enemmän siihen, että "jokaisesta" tulee mikroyrittäjä. Esim minä olen nyt kouluttajana oppilaitoksen palkkalistoilla. Jatkossa jossain vaiheessa oppilaitos ulkoistaa tämän ja ostaa haluamansa tuntimäärän opetusta jne. Tätä tapahtuu koko ajan, irtisanoutuvien tilalle ei palkata uusia kouluttajia, vaan ostetaan konsulteilta.
Sama tapahtuu lähes joka puolella, tällä hetkellä vielä maltillista vauhtia, mutta tahti kiihtyy kyllä. Siihen kannattaa asennoitua, jos haluaa olla niiden joukossa, jotka murroksesta selviävät.
Ja rukoilla ettei sairastu, jättää lapset hankkimatta tai rukoilla ilmaispäivähoitoja kavereilta, ylipäänsä katsoa miten ihmiset Intian ja Bangladeshin työmarkkinoilla pärjäävät ja rukoilla ettei mikään sellainen epäonni kohtaa, joka estää tekemästä töitä seitsemänä päivänä viikossa ilman mitään riskintasaamisvälineitä.
Niin, riskin kannat itse. Kerrotko vielä, miksi juuri työnantajan pitäisi kantaa riski vaikkapa lapsensaannista? Valtion ehkä jossain määrin, jos se katsotaan arvovalinnaksi, jota valtion kannattaa tukea. Yksityisen yrityksen? Ei, ne maksavat saamastaan tuloksesta.
Selitys on hyvin yksinkertainen: Yhteiskuntarauha.
Luuletko, että täysin oman onnensa nojassa olevat köyhät tuntisivat mitään solidaarisuutta yhteiskuntaa kohtaan? Eivät. Ne eivät tunne sitä yhtään missään. Yhdysvallatkin, jossa viimeisen 40v aikana on kokeiltu riskien lisäämistä on nykyisellään jakautunut täysin kahtia ja sisällissodan partaalla. Ennen Reaganin ultratalousliberaalia käännettä asunnottomuuden ja köyhyyden räjähtämisineen USA:ssa yhteenkuuluvuuden tunteesta ja siten yhteiskuntarauhasta huolehdittiiin aivan toisin kuin mitä sen jälkeen. Seuraukset ovat nyt räjähtämässä ilmi.
Niinno, sanotaan nyt vaikka, että olet työtön palkanlaskija. Mikä estää tarjoamasta palkanlaskupalvelua ostopalveluna? Vai eivätkö ne köyhät siis osaa mitään kuitenkaan, vaikka täälläkin aina jauhetaan siitä, kuinka köyhissä on paljon fiksua, koulutettua väkeä?
Ja selvennän vielä, kannatan jonkinlaista perustulosysteemiä tähän rinnalle, jotta ne heikkolahjaisetkin pysyvät hengissä.
Ei sillä ole loppupeleissä merkitystä että teetetäänkö työ palkkatyönä työntekijällä vai ostetaanko palveluna yksinyrittäjältä. Avainsanana on työ. Jos ei ole työtä, niin ei se yrittämiällä lisäänny. Päin vastoin, olettaisi työn vähenevän, koska ainakin kokoomuslaiset hokee sitä miten yritykset toimii tehokkaammin. Tehokkuus tarkoittaa sitä että tekijöitä tarvitaan vähemmän.
Tässä pitäis nyt oikeasti alkaa miettiä sitä että miten toimeentulon oikeudenmukainen jakaminen ja kerääminen tulisi toteuttaa, koska kaikkien työpanosta ei enää tarvita ja hyvinvoinnin jakaminen palkkana ei ole enää oikeudenmukainen tapa.
Mutta toisaalta, työtä kyllä on, siihen ei vaan kannata palkata sitä kokopäiväistä työntekijää, jos on itse pienyrittäjä. Sitten tehdään itse ja se on pois siltä ydinliiketoiminnalta. Sen sijaan sen parin päivän keikan teettäminen voikin olla järkevää.
Kukaan ei tule tekemään parin päivän työtä. Elei siitä makseta aivan älyttömästi. Koska niin mikroyrittäjällä kuin työntekijällä on sama tavoite: Tehdä työtä 5 päivää viikossa joka ikinen viikko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottahan tuo on. Muutama vuosikymmen sitten oli tavallista, että yritys sai työn, jonka tekemiseen saattoi mennä useampikin vuoksi. Työn tekemiseksi tarvittiin erilaisia ammattilaisia ja mikäli jokin ammattilainen yritykseltä puuttui, palkattiin sellainen. Kun homma oli hoidettu kotiin, tuli uusi työ ja se tehtiin. Saattoi olla päällekkäinkin muutama iso urakka, mutta hommat tehtiin alusta loppuun.
Nykyisin tilanne on toinen. Ensimmäinen vaihe on kilpailuttaa kiinnostuminen. Tässä vaiheessa yritys ei vielä tiedä, mihin edes sitoutuu tai tuleeko koko hommasta yhtään mitään duunia yritykselle. Sitten kilpailutetaan suunnittelu. Tämän jälkeen kilpailutetaan toteutus ja sekin pienissä paloissa. Ei ole etukäteen tietoa, minkä palan yritys saa vai saako ensimmäistäkään palaa. Eivät yritykset voi pitää työntekijöitä varmuuden vuoksi.
Vertauskuvallisesti voisi ajatella, että rakennetaan iso monivärinen lego-talo. Ennen koko homman teki yksi firma, jossa oli paljon eri alojen osaajia. Oli talon suunnittelijat, palikoiden suunnittelijat, palikoiden tekijät, palikoiden värjääjät, palikoiden muotoilijat ja talon rakentajat. Suunnittelijat suunnittelivat talon, palikkaporukka valmisti palikat ja rakentajat rakensivat suunnitelmien mukaisen talon. Nykyisin yritys, joka saa tehtäväkseen rakentaa talon, ostaa suunnittelun yritykseltä A, punaiset palikat yritykseltä B, keltaiset palikat yritykseltä C ja siniset yritykseltä D. Mutta sitten suunnitelmaa säästösyistä muutetaankin eikä tarvitakaan keltaisia palikoita, joten yrityksen C panosta ei tarvitakaan, ja lisäksi ostetaan siniset palikat ulkomailta yritykseltä Z eikä myöskään yrityksen D panosta tarvita. Rakentaminenkin tehdään pienissä paloissa ja yritys E rakentaa ensimmäisen kerroksen, yritys F toisen kerroksen jne.
Yrityksissä toiminnan suunnittelu on vaikeaa, koska ei voi etukäteen tietää, millaisia paloja urakoista saa ja millaisia työntekijöitä niiden tekemiseen tarvitaan. Sen vuoksi on yksinkertaisempaa ostaa tarvittava työpanos joltain toiselta yritykseltä kuin pitää omassa yrityksessään reservissä työntekijöitä, joita ei ehkä tarvitakaan.
Tässä muuttuneessakin tilanteessa pitäisi ymmärtää kiinni omasta kohtuullisesta kakusta, eikä alistua myymään alihintaan. Valitettavasti tähän ei olla päästy, sillä pyramidin huipun kertymä on kasvanut niin käsittämättömiin mittasuhteisiin, että aiempi historia ei vastaavaa tunne.
Totta, mutta jos myyt kakun hintaan "leipää pöytään ja leikkelettä leivän päälle", joku toinen myy pelkästään "leivällä pöytään". Niinpä et saa sen paremmin leipää kuin leikkelettäkään, koska et saanut koko työtä.
Työssä on muitakin muuttujia kuin hinta. Jos joku myy työtään halvalla, niin hänellä on varmaan tilauskirja töitä täynnä eikä hän voi tehdä töitä määräänsä enempää ja loput työt jää muiden tehtäväksi vaikka olisivat kalliimpia. Jossain vaiheessa se halvalla tekeväkin tajuaa, että eihän tässä ole mitään järkeä ja nostaa hintaansa.
Sepä se, kun töitä ei ole halvalla tekevällekään niin paljon, että tilauskirja olisi täynnä. Olen mukana yhdessä projektissa, jota on veivattu jo kolme vuotta. Koko tänä aikana ei ole saatu päätettyä edes sitä, aletaanko tekemään yhtään mitään vai istutaanko jatkossakin vain palavereissa. Mua tämä projekti on työllistänyt noin kolme päivää vuodessa. Aina, kun olen jo suurinpiirtein ehtinyt unohtaa koko projektin olemassaolon, tuleekin yks kaks pari palaverikutsua ja taas istutaan turhissa palavereissa muutama kerta ja sitten ei kuulukaan vähään aikaan yhtään mitään. Mulla on tuntilaskutus, joten ihan sama, miten paljon istun palavereissa, mutta joskus turhauttaa tällainen touhu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet pienyrittäjät ovat kouluttamattomia ja siksi vailla laajempaa ymmärrystä voittojen globaalista kasautumisesta ja siitä kuinka heitä itseään riistetään, palkkioita poljetaan voittoja kasaavien toimesta.
Moni suomalainen pakosta-pienyrittäjä on esim kampaaja, jolla on ns ’vuokratuoli’. Ne kampaajat, jotka minä tunnen, eivät kyllä suuremmin ehdi murehtimaan ’voittojen globaalista kasautumisesta’ enkä tiedä onko niin tarviskaan... ja he itse hinnoittelevat työnsä ja määrittävät aikataulunsa - ja elättävät itsensä ja perheensä. Mutta myös tekevät sovitut työt vaikka kipeänä ja kantavat murhetta siitä, minne laittaa yhtäkkiä sairastunut 3-vuotias siksi aikaa että saa työt valmiiksi. Tyhmiä he eivät kuitenkaan ole.
Mitä itse kaqmpaajia tunnen - ja tunne aika monta - ei se vuokratuolilla perheen elätätminen todellakaan kaksista ole. Ei edes silloin, kun on oma yhden hengen kampaamo. Se on täysin kädestä suuhun, mitään omaisuutta ei kerry, omasta asunnosta esim voi vain haaveilla, vaikka tekee enemmän kuin normityöntekijän viikkotyötunnit ovat. Näin ainakin pk-seudulla. Ei se ole vapautta, se on orjuutta.
Vuokratuolilla yritystään pyörittävä kampaajahan on lähes työntekijän asemassa. Hänellä ei ole isoja summia kiinni yrityksessään, hän ei ole ottanut isoja riskejä ja toisaalta hän ei voi voi saada isoja voittojakaan. Turvallista ja pientä yrittämistä. Jos on hyvä työssään, saa siitä hyvän korvauksen, jos on huono, niin asiakkaita on vähän. Kampaajana riskin ottaminen on sitä, että perustaa liikkeen, ottaa sinne joko ihan palkallisia tai vuokratuoli-yrittäjiä ja kasvattaa liikettään.
Niin, hän on palkan suhteen työntekijän asemassa mutta sosiaaliturvan suhteen yrittäjän asemassa, eli todella ahtaassa raossa. Minimitoimeentulon varassa. Kampaajan keskituntiansio on alle 12e tunnissa. Se on pienempi kuin pikaruokalatyöntekijällä. Se on matalapalkkaisten palvelualojen matalin ansiotaso.
Mistä alapeukutus. Tämä kampaajien matalapalkka-alojen eli tarjoilija, kaupankassa ym alojen keskiansiopohjallaolo on fakta.
Työttömyyskorvauksen ja matalapalkka- alojen palkkojen ero tulisi olla tarpeeksi suuri, niin työttömätkin aktivoituisivat.
Sitä voi pohtia, et pitääkö palkkoja nostaa vai korvauksia laskea. Molempia voisi hieman hilata em. Suuntiin, niin loppuisi kortistossa roikkuminen ja työtä arvostettaisiin enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämä menee jatkossa yhä enemmän siihen, että "jokaisesta" tulee mikroyrittäjä. Esim minä olen nyt kouluttajana oppilaitoksen palkkalistoilla. Jatkossa jossain vaiheessa oppilaitos ulkoistaa tämän ja ostaa haluamansa tuntimäärän opetusta jne. Tätä tapahtuu koko ajan, irtisanoutuvien tilalle ei palkata uusia kouluttajia, vaan ostetaan konsulteilta.
Sama tapahtuu lähes joka puolella, tällä hetkellä vielä maltillista vauhtia, mutta tahti kiihtyy kyllä. Siihen kannattaa asennoitua, jos haluaa olla niiden joukossa, jotka murroksesta selviävät.
Ja rukoilla ettei sairastu, jättää lapset hankkimatta tai rukoilla ilmaispäivähoitoja kavereilta, ylipäänsä katsoa miten ihmiset Intian ja Bangladeshin työmarkkinoilla pärjäävät ja rukoilla ettei mikään sellainen epäonni kohtaa, joka estää tekemästä töitä seitsemänä päivänä viikossa ilman mitään riskintasaamisvälineitä.
Niin, riskin kannat itse. Kerrotko vielä, miksi juuri työnantajan pitäisi kantaa riski vaikkapa lapsensaannista? Valtion ehkä jossain määrin, jos se katsotaan arvovalinnaksi, jota valtion kannattaa tukea. Yksityisen yrityksen? Ei, ne maksavat saamastaan tuloksesta.
Selitys on hyvin yksinkertainen: Yhteiskuntarauha.
Luuletko, että täysin oman onnensa nojassa olevat köyhät tuntisivat mitään solidaarisuutta yhteiskuntaa kohtaan? Eivät. Ne eivät tunne sitä yhtään missään. Yhdysvallatkin, jossa viimeisen 40v aikana on kokeiltu riskien lisäämistä on nykyisellään jakautunut täysin kahtia ja sisällissodan partaalla. Ennen Reaganin ultratalousliberaalia käännettä asunnottomuuden ja köyhyyden räjähtämisineen USA:ssa yhteenkuuluvuuden tunteesta ja siten yhteiskuntarauhasta huolehdittiiin aivan toisin kuin mitä sen jälkeen. Seuraukset ovat nyt räjähtämässä ilmi.
Niinno, sanotaan nyt vaikka, että olet työtön palkanlaskija. Mikä estää tarjoamasta palkanlaskupalvelua ostopalveluna? Vai eivätkö ne köyhät siis osaa mitään kuitenkaan, vaikka täälläkin aina jauhetaan siitä, kuinka köyhissä on paljon fiksua, koulutettua väkeä?
Ja selvennän vielä, kannatan jonkinlaista perustulosysteemiä tähän rinnalle, jotta ne heikkolahjaisetkin pysyvät hengissä.
Ei sillä ole loppupeleissä merkitystä että teetetäänkö työ palkkatyönä työntekijällä vai ostetaanko palveluna yksinyrittäjältä. Avainsanana on työ. Jos ei ole työtä, niin ei se yrittämiällä lisäänny. Päin vastoin, olettaisi työn vähenevän, koska ainakin kokoomuslaiset hokee sitä miten yritykset toimii tehokkaammin. Tehokkuus tarkoittaa sitä että tekijöitä tarvitaan vähemmän.
Tässä pitäis nyt oikeasti alkaa miettiä sitä että miten toimeentulon oikeudenmukainen jakaminen ja kerääminen tulisi toteuttaa, koska kaikkien työpanosta ei enää tarvita ja hyvinvoinnin jakaminen palkkana ei ole enää oikeudenmukainen tapa.
Mutta toisaalta, työtä kyllä on, siihen ei vaan kannata palkata sitä kokopäiväistä työntekijää, jos on itse pienyrittäjä. Sitten tehdään itse ja se on pois siltä ydinliiketoiminnalta. Sen sijaan sen parin päivän keikan teettäminen voikin olla järkevää.
Kukaan ei tule tekemään parin päivän työtä. Elei siitä makseta aivan älyttömästi. Koska niin mikroyrittäjällä kuin työntekijällä on sama tavoite: Tehdä työtä 5 päivää viikossa joka ikinen viikko.
Mitä luulet yrittäjien tekevän? Tottakai he myyvät niitä muutaman päivän keikkoja. Tai muutaman tunnin. Vaikkapa siivooja tulee yhteen kotiin puoleksi päiväksi jne.
Sitten sitä palvelua pitää vaan myydä riittävän monelle.
Vierailija kirjoitti:
Työttömyyskorvauksen ja matalapalkka- alojen palkkojen ero tulisi olla tarpeeksi suuri, niin työttömätkin aktivoituisivat.
Sitä voi pohtia, et pitääkö palkkoja nostaa vai korvauksia laskea. Molempia voisi hieman hilata em. Suuntiin, niin loppuisi kortistossa roikkuminen ja työtä arvostettaisiin enemmän.
Turhia töitä tai edes itseni elättämistä arvostan aina vain vähemmän, kun jatketaan sinipersukokoomuksen äärioikeistolaisella linjalla. Roikun kortistossa, kunnes ote kirpoaa ja tipahdan toimeentulotukiasiakkaaksi. Jos joskus vielä saamme hallituksen, jossa ihmisyyttä kunnioitetaan ja avointa demokratiaa ja sananvapautta arvostetaan, katsotaan sitten, jos vaikka vielä töihin pääsisin.
Työttömyys katoaa heti kun irtisanomissuoja poistetaan ja annetaan alle 20 000 eur tulot verovapaasti yksinyrittäjälle. Kun irtisanomissuoja poistetaan sanotaan heti valtava määrä nykyisiä työntekijöitä irti ja otetaan parempia tilalle. Yrityksen ei tarvitse elättää ketään vain sen takia että irtisanominen tulisi liian kalliiksi. Yrittäjyyskin alkaa, kas kummaa kiinnostamaan kun sillä voi jopa tienata oman toimeentulonsa.
Tällaista vaan ei tulla koskaan toteuttamaan sillä ne tumpelot jotka nyt näitä aktiivimalleja laativat saisivat ensimmäisinä potkut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämä menee jatkossa yhä enemmän siihen, että "jokaisesta" tulee mikroyrittäjä. Esim minä olen nyt kouluttajana oppilaitoksen palkkalistoilla. Jatkossa jossain vaiheessa oppilaitos ulkoistaa tämän ja ostaa haluamansa tuntimäärän opetusta jne. Tätä tapahtuu koko ajan, irtisanoutuvien tilalle ei palkata uusia kouluttajia, vaan ostetaan konsulteilta.
Sama tapahtuu lähes joka puolella, tällä hetkellä vielä maltillista vauhtia, mutta tahti kiihtyy kyllä. Siihen kannattaa asennoitua, jos haluaa olla niiden joukossa, jotka murroksesta selviävät.
Ja rukoilla ettei sairastu, jättää lapset hankkimatta tai rukoilla ilmaispäivähoitoja kavereilta, ylipäänsä katsoa miten ihmiset Intian ja Bangladeshin työmarkkinoilla pärjäävät ja rukoilla ettei mikään sellainen epäonni kohtaa, joka estää tekemästä töitä seitsemänä päivänä viikossa ilman mitään riskintasaamisvälineitä.
Niin, riskin kannat itse. Kerrotko vielä, miksi juuri työnantajan pitäisi kantaa riski vaikkapa lapsensaannista? Valtion ehkä jossain määrin, jos se katsotaan arvovalinnaksi, jota valtion kannattaa tukea. Yksityisen yrityksen? Ei, ne maksavat saamastaan tuloksesta.
Selitys on hyvin yksinkertainen: Yhteiskuntarauha.
Luuletko, että täysin oman onnensa nojassa olevat köyhät tuntisivat mitään solidaarisuutta yhteiskuntaa kohtaan? Eivät. Ne eivät tunne sitä yhtään missään. Yhdysvallatkin, jossa viimeisen 40v aikana on kokeiltu riskien lisäämistä on nykyisellään jakautunut täysin kahtia ja sisällissodan partaalla. Ennen Reaganin ultratalousliberaalia käännettä asunnottomuuden ja köyhyyden räjähtämisineen USA:ssa yhteenkuuluvuuden tunteesta ja siten yhteiskuntarauhasta huolehdittiiin aivan toisin kuin mitä sen jälkeen. Seuraukset ovat nyt räjähtämässä ilmi.
Niinno, sanotaan nyt vaikka, että olet työtön palkanlaskija. Mikä estää tarjoamasta palkanlaskupalvelua ostopalveluna? Vai eivätkö ne köyhät siis osaa mitään kuitenkaan, vaikka täälläkin aina jauhetaan siitä, kuinka köyhissä on paljon fiksua, koulutettua väkeä?
Ja selvennän vielä, kannatan jonkinlaista perustulosysteemiä tähän rinnalle, jotta ne heikkolahjaisetkin pysyvät hengissä.
Kukaan täysijärkinen ei osta yhtään mitään yksittäiseltä tyypiltä.
Sitä paitsi on mielisairasta perustaa mitään muuta yritysmuotoa kuin osakeyhtiö. Kaikissa muissa yhtiömuodoissa omistajat vastaavat omalla omaisuudellaan kaikesta mitä yritys tekee.
Siinä sitten rupeat myymään kaikkea omaisuuttasi kun joudut riitoihin toisen yrityksen kanssa.
Kyllä ainakin it-alalla ostetaan yksittäiseltä tyypiltä. Itse olen ollut jo yli 10 vuotta toiminimellinen yksinyrittäjä, joka myyn konsulttipalvelujani (käytännössä it-arkkitehdin ja koodarin työtä). Hyvin on töitä riittänyt aina, useimmiten isot firmat ostavat kaltaisteni palveluita tasaamaan isojen projektien vaatimaa tilapäistä lisäresurssitarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämä menee jatkossa yhä enemmän siihen, että "jokaisesta" tulee mikroyrittäjä. Esim minä olen nyt kouluttajana oppilaitoksen palkkalistoilla. Jatkossa jossain vaiheessa oppilaitos ulkoistaa tämän ja ostaa haluamansa tuntimäärän opetusta jne. Tätä tapahtuu koko ajan, irtisanoutuvien tilalle ei palkata uusia kouluttajia, vaan ostetaan konsulteilta.
Sama tapahtuu lähes joka puolella, tällä hetkellä vielä maltillista vauhtia, mutta tahti kiihtyy kyllä. Siihen kannattaa asennoitua, jos haluaa olla niiden joukossa, jotka murroksesta selviävät.
Ja rukoilla ettei sairastu, jättää lapset hankkimatta tai rukoilla ilmaispäivähoitoja kavereilta, ylipäänsä katsoa miten ihmiset Intian ja Bangladeshin työmarkkinoilla pärjäävät ja rukoilla ettei mikään sellainen epäonni kohtaa, joka estää tekemästä töitä seitsemänä päivänä viikossa ilman mitään riskintasaamisvälineitä.
Niin, riskin kannat itse. Kerrotko vielä, miksi juuri työnantajan pitäisi kantaa riski vaikkapa lapsensaannista? Valtion ehkä jossain määrin, jos se katsotaan arvovalinnaksi, jota valtion kannattaa tukea. Yksityisen yrityksen? Ei, ne maksavat saamastaan tuloksesta.
Selitys on hyvin yksinkertainen: Yhteiskuntarauha.
Luuletko, että täysin oman onnensa nojassa olevat köyhät tuntisivat mitään solidaarisuutta yhteiskuntaa kohtaan? Eivät. Ne eivät tunne sitä yhtään missään. Yhdysvallatkin, jossa viimeisen 40v aikana on kokeiltu riskien lisäämistä on nykyisellään jakautunut täysin kahtia ja sisällissodan partaalla. Ennen Reaganin ultratalousliberaalia käännettä asunnottomuuden ja köyhyyden räjähtämisineen USA:ssa yhteenkuuluvuuden tunteesta ja siten yhteiskuntarauhasta huolehdittiiin aivan toisin kuin mitä sen jälkeen. Seuraukset ovat nyt räjähtämässä ilmi.
Niinno, sanotaan nyt vaikka, että olet työtön palkanlaskija. Mikä estää tarjoamasta palkanlaskupalvelua ostopalveluna? Vai eivätkö ne köyhät siis osaa mitään kuitenkaan, vaikka täälläkin aina jauhetaan siitä, kuinka köyhissä on paljon fiksua, koulutettua väkeä?
Ja selvennän vielä, kannatan jonkinlaista perustulosysteemiä tähän rinnalle, jotta ne heikkolahjaisetkin pysyvät hengissä.
Kukaan täysijärkinen ei osta yhtään mitään yksittäiseltä tyypiltä.
Sitä paitsi on mielisairasta perustaa mitään muuta yritysmuotoa kuin osakeyhtiö. Kaikissa muissa yhtiömuodoissa omistajat vastaavat omalla omaisuudellaan kaikesta mitä yritys tekee.
Siinä sitten rupeat myymään kaikkea omaisuuttasi kun joudut riitoihin toisen yrityksen kanssa.
Hieman ristiriitainen viesti :) Miksi kukaan ei ostaisi ysittäiseltä tyypiltä mitään, vaikka tämä on vastuussa toiminnastaan henkilökohtaisella omaisuudellaan, vaan ostaisi osakeyhtiöltä, joka ei ole mistään vastuussa kuin maksimissaan yhtiön omaisuudella ja kaikki vastuut päättyy yhtiön lopettamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämä menee jatkossa yhä enemmän siihen, että "jokaisesta" tulee mikroyrittäjä. Esim minä olen nyt kouluttajana oppilaitoksen palkkalistoilla. Jatkossa jossain vaiheessa oppilaitos ulkoistaa tämän ja ostaa haluamansa tuntimäärän opetusta jne. Tätä tapahtuu koko ajan, irtisanoutuvien tilalle ei palkata uusia kouluttajia, vaan ostetaan konsulteilta.
Sama tapahtuu lähes joka puolella, tällä hetkellä vielä maltillista vauhtia, mutta tahti kiihtyy kyllä. Siihen kannattaa asennoitua, jos haluaa olla niiden joukossa, jotka murroksesta selviävät.
Ja rukoilla ettei sairastu, jättää lapset hankkimatta tai rukoilla ilmaispäivähoitoja kavereilta, ylipäänsä katsoa miten ihmiset Intian ja Bangladeshin työmarkkinoilla pärjäävät ja rukoilla ettei mikään sellainen epäonni kohtaa, joka estää tekemästä töitä seitsemänä päivänä viikossa ilman mitään riskintasaamisvälineitä.
Niin, riskin kannat itse. Kerrotko vielä, miksi juuri työnantajan pitäisi kantaa riski vaikkapa lapsensaannista? Valtion ehkä jossain määrin, jos se katsotaan arvovalinnaksi, jota valtion kannattaa tukea. Yksityisen yrityksen? Ei, ne maksavat saamastaan tuloksesta.
Selitys on hyvin yksinkertainen: Yhteiskuntarauha.
Luuletko, että täysin oman onnensa nojassa olevat köyhät tuntisivat mitään solidaarisuutta yhteiskuntaa kohtaan? Eivät. Ne eivät tunne sitä yhtään missään. Yhdysvallatkin, jossa viimeisen 40v aikana on kokeiltu riskien lisäämistä on nykyisellään jakautunut täysin kahtia ja sisällissodan partaalla. Ennen Reaganin ultratalousliberaalia käännettä asunnottomuuden ja köyhyyden räjähtämisineen USA:ssa yhteenkuuluvuuden tunteesta ja siten yhteiskuntarauhasta huolehdittiiin aivan toisin kuin mitä sen jälkeen. Seuraukset ovat nyt räjähtämässä ilmi.
Niinno, sanotaan nyt vaikka, että olet työtön palkanlaskija. Mikä estää tarjoamasta palkanlaskupalvelua ostopalveluna? Vai eivätkö ne köyhät siis osaa mitään kuitenkaan, vaikka täälläkin aina jauhetaan siitä, kuinka köyhissä on paljon fiksua, koulutettua väkeä?
Ja selvennän vielä, kannatan jonkinlaista perustulosysteemiä tähän rinnalle, jotta ne heikkolahjaisetkin pysyvät hengissä.
Ei sillä ole loppupeleissä merkitystä että teetetäänkö työ palkkatyönä työntekijällä vai ostetaanko palveluna yksinyrittäjältä. Avainsanana on työ. Jos ei ole työtä, niin ei se yrittämiällä lisäänny. Päin vastoin, olettaisi työn vähenevän, koska ainakin kokoomuslaiset hokee sitä miten yritykset toimii tehokkaammin. Tehokkuus tarkoittaa sitä että tekijöitä tarvitaan vähemmän.
Tässä pitäis nyt oikeasti alkaa miettiä sitä että miten toimeentulon oikeudenmukainen jakaminen ja kerääminen tulisi toteuttaa, koska kaikkien työpanosta ei enää tarvita ja hyvinvoinnin jakaminen palkkana ei ole enää oikeudenmukainen tapa.
Mutta toisaalta, työtä kyllä on, siihen ei vaan kannata palkata sitä kokopäiväistä työntekijää, jos on itse pienyrittäjä. Sitten tehdään itse ja se on pois siltä ydinliiketoiminnalta. Sen sijaan sen parin päivän keikan teettäminen voikin olla järkevää.
Kukaan ei tule tekemään parin päivän työtä. Elei siitä makseta aivan älyttömästi. Koska niin mikroyrittäjällä kuin työntekijällä on sama tavoite: Tehdä työtä 5 päivää viikossa joka ikinen viikko.
Mitä luulet yrittäjien tekevän? Tottakai he myyvät niitä muutaman päivän keikkoja. Tai muutaman tunnin. Vaikkapa siivooja tulee yhteen kotiin puoleksi päiväksi jne.
Sitten sitä palvelua pitää vaan myydä riittävän monelle.
Ja hinta pitää tietysti pyytää niin että kattaa työntekopaikan vaihtamisesta koituvat kulut.
Itsellä oli rakennuksella noin viikon kestävä työvaihe, eipä ollut helppo löytää tekijää. Aika moni yritys sanoi heti että heitä ei kiinnosta noin pieni työ. No lopulta sille löytyi tekijä, vasta vähän aikaa toiminut yksin yrittäjä, hänellä ei vielä ollut varaa valikoida työmaitaan. Ammattimeis, tehnyt koko työuransa samoja töitä, eikä ollut yhtään sen halvempi kuin suuremmatkaan tai vanhemmat yritykset.
Siirrytään perustuloon ja annetaan markknoiden hoitaa loput.