Lue keskustelun säännöt.
Laulaja Kelly Clarkson piiskaa 1-ja 3v lapsiaan, mitä mieltä?
07.01.2018 |
Eikö fyysinen kuritus ole laissa kiellettyä muualla kuin meillä?
Satuin katsomaan jakson verran sitä ohjelmaa missä supernanny vierailee aina perheessä jossa haasteita lasten kanssa, jenkeissä sekin, ja siinä oli videokuvamateriaalia isästä joka komensi poikansa huoneeseensa ja marssi perässä housujensa vyötä irroitellen. Sen jälk pojan huoneesta alkoi kuulua raastavaa itkua ja vyön läiskimisääniä. Ja lapsi ei ollut tehnyt muuta kuin ei siirtynyt seisomaan olkkarissa juuri siihen kohtaan mihin isä käski, kehityksessä haasteita, mm.puheen tuottamisessa.
Itselläni tuli oksennus suuhun tuosta, minuakin on satutettu fyysisesti(kin) lapsena ja usein, vatsassa velloo tuollaiset luuserit, ehdoton nollatoleranssi itselläni käytössä!!
Kommentit (323)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aika hurjalta kun on noin pieniä vielä! Eihän ne edes ymmärrä tehneensä väärin.
Kurittaminen olisi edes hieman ymmärrettävämpää, jos on sen ikäinen, että ymmärtää mikä on väärin ja tekee ihan tahallaan väärin vaikka on kielletty.
Minut kuritettiin 12-13-vuotiaana nahkavyöllä pepulle, koska en ollut suostunut käyttämään pyöräilykypärää. Varmaan kaikki konstit oli kyllä käytetty ennen sitä (puhuttelut, arestit, pyörä pois käytöstä määräajaksi, jne), mutta silti kypärä lähti päästä heti pihalta lähdettyä... Kyllähän mä ihan tahallaan olin tottelematon, mutta ei se kurittaminen silti mielestäni ollut oikein. Mitä mieltä olette?
No alkoiko se kypärä pysyä päässä vyökäsittelyn jälkeen?
No joo, alkoi pysyä, mutta ei se silti tee tuosta minusta hyväksyttävää. Kai joku muukin ei-fyysinen rangaistustapa olisi voinut saada saman aikaan.
Niin, onhan se äkkiseltään aika nurinkurisen näköistä että vanhempiesi piti lopulta antaa sinulle remmiä että käyttäisit kypärää jonka tarkoitus on suojata sinua vammoilta jos joudut onnettomuuteen.
Ilkeyttäänkö sitä remmiä antoivat?
Mitä jos olisit joutunut onnettomuuteen ja kypärä olisi pelastanut henkesi, kiukuttelisitko silti kurittamisesta jälkeenpäin?
Kyllä mä varmasti ymmärsin, miksi kypärää olisi pitänyt käyttää, mutta tuohon ikäänhän kuuluu, että ei olla aina niin järkeviä ja tottelevaisia. Ja olin kyllä yleisesti ihan kiltti tyttö, enkä mikään hankala lapsi ollenkaan. Jostain syystä se kypärä vaan tuntui inhottavalta sekä ihan fyysisesti että ulkonäöllisesti.
Niin ja ei niitä ennenkään ollut.
ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aika hurjalta kun on noin pieniä vielä! Eihän ne edes ymmärrä tehneensä väärin.
Kurittaminen olisi edes hieman ymmärrettävämpää, jos on sen ikäinen, että ymmärtää mikä on väärin ja tekee ihan tahallaan väärin vaikka on kielletty.
Minut kuritettiin 12-13-vuotiaana nahkavyöllä pepulle, koska en ollut suostunut käyttämään pyöräilykypärää. Varmaan kaikki konstit oli kyllä käytetty ennen sitä (puhuttelut, arestit, pyörä pois käytöstä määräajaksi, jne), mutta silti kypärä lähti päästä heti pihalta lähdettyä... Kyllähän mä ihan tahallaan olin tottelematon, mutta ei se kurittaminen silti mielestäni ollut oikein. Mitä mieltä olette?
No alkoiko se kypärä pysyä päässä vyökäsittelyn jälkeen?
No joo, alkoi pysyä, mutta ei se silti tee tuosta minusta hyväksyttävää. Kai joku muukin ei-fyysinen rangaistustapa olisi voinut saada saman aikaan.
No kerro ihmeessä mikä tapa olisi toiminut.
Entäs pyörän poisotto vaikkapa viikoksi kerrallaan, jos kypärä ei pysy päässä?
No tuotahan kertoman mukaan tehtiin, ei tehonnut.
Tulkitsenko sinua oikein, että oikeasti puolustelet tuota brutaalia rangaistusta, joka kypärän käyttämättömyydestä annettiin?
Palkinnon vanhemmat ansaitsisivat siitä että saivat tuon kurittoman lopulta käyttämään kypärää.
Jos joku lapsi on niin haluton käyttämään kypärää ettei se pysy päässä ilman ohimenevää kipua perskannikoissa niin saakoon kipua perskannikoille koska se on merkitys on olematon sen rinnalla että lapsen henkeähän sillä kypärällä pyritään suojelemaan.
Eihän tuossa edes pahinta ole se "ohimenevä kipu", vaan se että koko kuritustilanne on äärimmäisen nöyryyttävä tuonikäiselle lapselle/nuorelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aika hurjalta kun on noin pieniä vielä! Eihän ne edes ymmärrä tehneensä väärin.
Kurittaminen olisi edes hieman ymmärrettävämpää, jos on sen ikäinen, että ymmärtää mikä on väärin ja tekee ihan tahallaan väärin vaikka on kielletty.
Minut kuritettiin 12-13-vuotiaana nahkavyöllä pepulle, koska en ollut suostunut käyttämään pyöräilykypärää. Varmaan kaikki konstit oli kyllä käytetty ennen sitä (puhuttelut, arestit, pyörä pois käytöstä määräajaksi, jne), mutta silti kypärä lähti päästä heti pihalta lähdettyä... Kyllähän mä ihan tahallaan olin tottelematon, mutta ei se kurittaminen silti mielestäni ollut oikein. Mitä mieltä olette?
No alkoiko se kypärä pysyä päässä vyökäsittelyn jälkeen?
No joo, alkoi pysyä, mutta ei se silti tee tuosta minusta hyväksyttävää. Kai joku muukin ei-fyysinen rangaistustapa olisi voinut saada saman aikaan.
No kerro ihmeessä mikä tapa olisi toiminut.
Entäs pyörän poisotto vaikkapa viikoksi kerrallaan, jos kypärä ei pysy päässä?
No tuotahan kertoman mukaan tehtiin, ei tehonnut.
Tulkitsenko sinua oikein, että oikeasti puolustelet tuota brutaalia rangaistusta, joka kypärän käyttämättömyydestä annettiin?
Palkinnon vanhemmat ansaitsisivat siitä että saivat tuon kurittoman lopulta käyttämään kypärää.
Jos joku lapsi on niin haluton käyttämään kypärää ettei se pysy päässä ilman ohimenevää kipua perskannikoissa niin saakoon kipua perskannikoille koska se on merkitys on olematon sen rinnalla että lapsen henkeähän sillä kypärällä pyritään suojelemaan.
Etkö osaa lukea? Ei tuo lapsi kypärää käyttänyt, oppi vain esittämään että kypärä on päässä, ja otti sen pois heti kun vanhemmat eivät nähneet.
Mikä taas viittaa luottamusongelmaan. Eli mitään hyvää suhdetta vanhempiin ei välttämättä olekaan kun voi helposti päästää käskyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Minulle myös tuttua ja täälläkin kovat rangaistukset oli käytössä. Saanen sanoa että siinä kyllä tulee eteväksi valehtelijaksi ja näyttelijäksi. Ja muutamaan otteeseen jopa osoitin syyttävällä sormella jotakuta toista jotta itseäni ei rangaista. Suhde omiin vanhempiin on tietenkin pilalla ennen kymmentävuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aika hurjalta kun on noin pieniä vielä! Eihän ne edes ymmärrä tehneensä väärin.
Kurittaminen olisi edes hieman ymmärrettävämpää, jos on sen ikäinen, että ymmärtää mikä on väärin ja tekee ihan tahallaan väärin vaikka on kielletty.
Minut kuritettiin 12-13-vuotiaana nahkavyöllä pepulle, koska en ollut suostunut käyttämään pyöräilykypärää. Varmaan kaikki konstit oli kyllä käytetty ennen sitä (puhuttelut, arestit, pyörä pois käytöstä määräajaksi, jne), mutta Rsilti kypärä lähti päästä heti pihalta lähdettyä... Kyllähän mä ihan tahallaan olin tottelematon, mutta ei se kurittaminen silti mielestäni ollut oikein. Mitä mieltä olette?
Väkivalta on aina väärin ja piiskaaminen on melkein seksuaaliseen koskemattomuuteen kajoamista.
Uskon että kypärä olisi sinullakin pysynyt päässä, vanhempasi olisivat tarpeeksi kertoneet esimerkiksi kallon rakenteen herkkyydestä. Minä olisin omalle lapselleni ostanut vesimelonin ja tiputtanut sen pyörän istumiskorkeudelta. Olisin myös yrittänyt painottaa että liikenteessä ei välttämättä riitä se kuinka tarkkana itse on, vaan törttöilijöitä riittää.
Itsekin sain fyysistä kuritusta lapsesta lähtien. Lopulta kun jommalla kummalla vanhemmalla oli huono päivä, lensin jopa kymmeniä kertoja seinään ja ilmaan hiuksista koska olin jättänyt kengät huonosti eteiseen tai unohtanut pedata sängyn. Päässäni oli kaljuja läikkiä, jotka peiteltiin kampauksilla/hatuilla.
Teini-iässä menin vapaana yössä vaikka minua yritettiin estää. Kerran jopa kiipesin ulos kolmannen kerroksen ikkunan ulkopuolella olevia paloportaita pitkin. Kun väkivaltaa eivät enää uskaltaneet vanhempani käyttää, kontrolloin heitä täysin valehtelemalla, syyllistämällä ja manipuloimalla. Opin esittämään itseni täydellisenä kulissina, ja vielä aikuisiälläkään en ole päässyt siitä kokonaan pois.
Suosittelen väkivaltaa kasvattamisessa, jos ei oikeasti tahdo tuntea lastaan ollenkaan.
Vaikka fyysinen kuritus on tietysti joka tapauksessa väärin, onhan nämä silti täysin erilaiset tilanteet. Tämä kypärälapsi sai rangaistuksen tietystä yksittäisestä selkeästä syystä, josta oli jo varoitettu 10 kertaa. Sinua on puolestaan mäiskitty mielivaltaisesti. Onhan näillä ihan eri vaikutus lapsen kehitykseen, vaikka molemmat luokitellaan ruumiilliseksi kurittamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Pikkuvirheistä ei pidä mäiskiä turpaan ja seinille ei tarvitse heitellä mutta esim. luunapista ei kukaan murene. Suomessa pitää mennä niin lapsentahtisesti eikä edes sormella saa hipaista tai tulee syyte pahoinpitelystä. Rangaista ei saa vaan kaikki pitää lässyttää monen mutkan kautta miksi joku asia on kielletty. Mihin on tultu: Kakarat ei kunnioita mitään tai ketään, ryöstelee ja pahoinpitelee tuntemattomiakin ihmisiä, vanhemmat ei tiedä tai välitä. Pääasia että "meidän mussukkaa ei satuteta tai kielletä, muille tehköön mitä haluaa". Ruumiillinen kuritus pitää ottaa uudelleen käyttöön, on ihan ok että sattuu jos tahallaan perseilee.
Sinäkö haluaisit rankaista sormella hipaisemalla.
Ei mitään selityksiä. Pelkkä tiukka hipaisu. Sillä lapset oppivat käyttäytymään.
Niinkö se sun mielestä menee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aika hurjalta kun on noin pieniä vielä! Eihän ne edes ymmärrä tehneensä väärin.
Kurittaminen olisi edes hieman ymmärrettävämpää, jos on sen ikäinen, että ymmärtää mikä on väärin ja tekee ihan tahallaan väärin vaikka on kielletty.
Minut kuritettiin 12-13-vuotiaana nahkavyöllä pepulle, koska en ollut suostunut käyttämään pyöräilykypärää. Varmaan kaikki konstit oli kyllä käytetty ennen sitä (puhuttelut, arestit, pyörä pois käytöstä määräajaksi, jne), mutta silti kypärä lähti päästä heti pihalta lähdettyä... Kyllähän mä ihan tahallaan olin tottelematon, mutta ei se kurittaminen silti mielestäni ollut oikein. Mitä mieltä olette?
No alkoiko se kypärä pysyä päässä vyökäsittelyn jälkeen?
No joo, alkoi pysyä, mutta ei se silti tee tuosta minusta hyväksyttävää. Kai joku muukin ei-fyysinen rangaistustapa olisi voinut saada saman aikaan.
No kerro ihmeessä mikä tapa olisi toiminut.
Entäs pyörän poisotto vaikkapa viikoksi kerrallaan, jos kypärä ei pysy päässä?
No tuotahan kertoman mukaan tehtiin, ei tehonnut.
Tulkitsenko sinua oikein, että oikeasti puolustelet tuota brutaalia rangaistusta, joka kypärän käyttämättömyydestä annettiin?
Palkinnon vanhemmat ansaitsisivat siitä että saivat tuon kurittoman lopulta käyttämään kypärää.
Jos joku lapsi on niin haluton käyttämään kypärää ettei se pysy päässä ilman ohimenevää kipua perskannikoissa niin saakoon kipua perskannikoille koska se on merkitys on olematon sen rinnalla että lapsen henkeähän sillä kypärällä pyritään suojelemaan.
Etkö osaa lukea? Ei tuo lapsi kypärää käyttänyt, oppi vain esittämään että kypärä on päässä, ja otti sen pois heti kun vanhemmat eivät nähneet.
Mikä taas viittaa luottamusongelmaan. Eli mitään hyvää suhdetta vanhempiin ei välttämättä olekaan kun voi helposti päästää käskyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Minulle myös tuttua ja täälläkin kovat rangaistukset oli käytössä. Saanen sanoa että siinä kyllä tulee eteväksi valehtelijaksi ja näyttelijäksi. Ja muutamaan otteeseen jopa osoitin syyttävällä sormella jotakuta toista jotta itseäni ei rangaista. Suhde omiin vanhempiin on tietenkin pilalla ennen kymmentävuotta.
Tuossa on voinut käydä niinkin, että vanhemmat ovat ruvenneet uhkailemaan selkäsaunalla, vaikka eivät siinä vaiheessa ole sitä tarkoittaneet. Kun mikään muu ei kuitenkaan tehonnut, oli ehkä lopulta "pakko" tehdä, mistä oli varoitettu, muuten lapsi olisi oppinut, että vanhemmat ei tarkoita sitä mitä sanovat.
Oliko kypäräkiukuttelijaa siis kuritettu aiemmin vai oliko tuo ensimmäinen kerta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aika hurjalta kun on noin pieniä vielä! Eihän ne edes ymmärrä tehneensä väärin.
Kurittaminen olisi edes hieman ymmärrettävämpää, jos on sen ikäinen, että ymmärtää mikä on väärin ja tekee ihan tahallaan väärin vaikka on kielletty.
Minut kuritettiin 12-13-vuotiaana nahkavyöllä pepulle, koska en ollut suostunut käyttämään pyöräilykypärää. Varmaan kaikki konstit oli kyllä käytetty ennen sitä (puhuttelut, arestit, pyörä pois käytöstä määräajaksi, jne), mutta silti kypärä lähti päästä heti pihalta lähdettyä... Kyllähän mä ihan tahallaan olin tottelematon, mutta ei se kurittaminen silti mielestäni ollut oikein. Mitä mieltä olette?
No alkoiko se kypärä pysyä päässä vyökäsittelyn jälkeen?
No joo, alkoi pysyä, mutta ei se silti tee tuosta minusta hyväksyttävää. Kai joku muukin ei-fyysinen rangaistustapa olisi voinut saada saman aikaan.
No kerro ihmeessä mikä tapa olisi toiminut.
Lapsen arvostus (josta hänellä ei ole ehkä kokemusta, niin vaikea keksiä sitä tapaa) ja selitys, miksi sitä on syytä käyttää.
Väität että kypärätyypin vanhemmat eivät selittäneet miksi kypärää on syytä käyttää, ja ettei 12-13 vuotias tajua mitä varten pyöräilykypärä on?
Ei se selvästikään ollut lapsella arvoasteikossa kovin korkealla, nin siitä olisi pitänyt keskustella, kyllä.
Miksi oletat ettei asiasta ole keskusteltu?
Siis sillä keskustelulla olisi pitänyt saada se asia arvoasteikossa niin korkealle lapsen mielessä, että olisi pitänyt, hyväksynyt, kypärän. Pitäähän lapsenkin asiat hyväksyä. Mutta hakkaajavanhempien on vaikeaa saada lasta hyväksymään mitään, mitä sellaisten paskiaisten suusta tulee, sehän on automaattisesti paskaa, koska paskiaiset kohtelevat paskasti fyysisellä kurituksella tai siihen kykenevällä asenteellaan.
Oletat että aina on joku taikakeskustelu millä asia nousee arvoasteikossa. Mitä jos ei ole?
Eri
Se pyörä otetaan pois.
Kumpi seuraus on loogisempi:
Saat ajaa pyörällä jos käytät kypärää -> jos et käytä kypärää et saa enää ajaa
Saat ajaa rauhassa pyörällä jos käytät kypärää -> jos et käytä kypärää saat selkääsi -> saat ajaa taas ilman kypärää, mutta saat selkääsi jos jäät kiinni
Täyttä välinpitämättömyyttä lasta kohtaan antaa jatkaa pyöräilyä ilman kypärää, melkoista nössöilyä kun ei uskalleta vaan ottaa sitä pyörää pois.
Saisi tulla sieltä Texas-kuplastaan ulos. Ei hän kasvata lapsiaan sitä junttilaa vaan tulevaisuuden maailmaa varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aika hurjalta kun on noin pieniä vielä! Eihän ne edes ymmärrä tehneensä väärin.
Kurittaminen olisi edes hieman ymmärrettävämpää, jos on sen ikäinen, että ymmärtää mikä on väärin ja tekee ihan tahallaan väärin vaikka on kielletty.
Minut kuritettiin 12-13-vuotiaana nahkavyöllä pepulle, koska en ollut suostunut käyttämään pyöräilykypärää. Varmaan kaikki konstit oli kyllä käytetty ennen sitä (puhuttelut, arestit, pyörä pois käytöstä määräajaksi, jne), mutta silti kypärä lähti päästä heti pihalta lähdettyä... Kyllähän mä ihan tahallaan olin tottelematon, mutta ei se kurittaminen silti mielestäni ollut oikein. Mitä mieltä olette?
No alkoiko se kypärä pysyä päässä vyökäsittelyn jälkeen?
No joo, alkoi pysyä, mutta ei se silti tee tuosta minusta hyväksyttävää. Kai joku muukin ei-fyysinen rangaistustapa olisi voinut saada saman aikaan.
No kerro ihmeessä mikä tapa olisi toiminut.
Lapsen arvostus (josta hänellä ei ole ehkä kokemusta, niin vaikea keksiä sitä tapaa) ja selitys, miksi sitä on syytä käyttää.
Väität että kypärätyypin vanhemmat eivät selittäneet miksi kypärää on syytä käyttää, ja ettei 12-13 vuotias tajua mitä varten pyöräilykypärä on?
Ei se selvästikään ollut lapsella arvoasteikossa kovin korkealla, nin siitä olisi pitänyt keskustella, kyllä.
Miksi oletat ettei asiasta ole keskusteltu?
Siis sillä keskustelulla olisi pitänyt saada se asia arvoasteikossa niin korkealle lapsen mielessä, että olisi pitänyt, hyväksynyt, kypärän. Pitäähän lapsenkin asiat hyväksyä. Mutta hakkaajavanhempien on vaikeaa saada lasta hyväksymään mitään, mitä sellaisten paskiaisten suusta tulee, sehän on automaattisesti paskaa, koska paskiaiset kohtelevat paskasti fyysisellä kurituksella tai siihen kykenevällä asenteellaan.
Oletat että aina on joku taikakeskustelu millä asia nousee arvoasteikossa. Mitä jos ei ole?
Eri
Se pyörä otetaan pois.
Kumpi seuraus on loogisempi:
Saat ajaa pyörällä jos käytät kypärää -> jos et käytä kypärää et saa enää ajaa
Saat ajaa rauhassa pyörällä jos käytät kypärää -> jos et käytä kypärää saat selkääsi -> saat ajaa taas ilman kypärää, mutta saat selkääsi jos jäät kiinni
Täyttä välinpitämättömyyttä lasta kohtaan antaa jatkaa pyöräilyä ilman kypärää, melkoista nössöilyä kun ei uskalleta vaan ottaa sitä pyörää pois.
Meillä oli kotona yksi koriste-esine monta vuotta, johon en saanut koskea ollenkaan. Sitä pidettiin ikkunalaudalla, johon kyllä hyvin yletin, mutta en uskaltanut koskea siihen, kun äiti oli kieltänyt ja sanonut, että saan luunapin jos kosken. No, joskus 7-vuotiaana kosketin sitä kerran ihan vaan, koska halusin ja se oli kiellettyä. Koska olin kiltti lapsi ja yritin olla tottelevainen niin tuli tästä paha mieli ja meninkin sitten kertomaan tästä äidilleni. Ja kuten hän oli uhannutkin, sain luunapin rangaistuksena siitä, että olin koskenut tähän kalliiseen esineeseen, vaikka oli kielletty.
Kyllä sitä edelleenkin muistaa, että tämän tarinan opetus oli, että kaikki on sallittua jos ei jää kiinni. Sinänsä pikkuinen juttu, mutta kyllä oma moraali vähän järkkyi noin pienenä ja silloin ihmettelin, että oliko tässä mitään järkeä. Ja kun teini-ikäisenä tuli hölmöiltyä (esim. isältä pöllittyä olutta jne), niin ei olisi tullut mieleenkään kertoa siitä vanhemmille. Kyllähän sitä tajusi, että turpaan olisi tullut jos olisi kertonut. Olihan sitä lapsuudessa muutakin, mutta tämä on jäänyt mieleen sellaisena "käänteen tekevänä hetkenä".
Nykyään kun ajattelee, niin olisi ollut hyödyllisempää keskustella jo silloin 7-vuotiaan kanssa syy- ja seuraus-suhteista, mitä on tehty väärin ja miksi se on väärin (toisen omaan ei kosketa, jne). Jos sitä jo sen ikäisenä tajuaa, että kunhan ei kiinni jää niin kaikki on ok, niin kyllähän sitä olisi ollut kykeneväinen ihan keskusteluunkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aika hurjalta kun on noin pieniä vielä! Eihän ne edes ymmärrä tehneensä väärin.
Kurittaminen olisi edes hieman ymmärrettävämpää, jos on sen ikäinen, että ymmärtää mikä on väärin ja tekee ihan tahallaan väärin vaikka on kielletty.
Minut kuritettiin 12-13-vuotiaana nahkavyöllä pepulle, koska en ollut suostunut käyttämään pyöräilykypärää. Varmaan kaikki konstit oli kyllä käytetty ennen sitä (puhuttelut, arestit, pyörä pois käytöstä määräajaksi, jne), mutta silti kypärä lähti päästä heti pihalta lähdettyä... Kyllähän mä ihan tahallaan olin tottelematon, mutta ei se kurittaminen silti mielestäni ollut oikein. Mitä mieltä olette?
No alkoiko se kypärä pysyä päässä vyökäsittelyn jälkeen?
No joo, alkoi pysyä, mutta ei se silti tee tuosta minusta hyväksyttävää. Kai joku muukin ei-fyysinen rangaistustapa olisi voinut saada saman aikaan.
No kerro ihmeessä mikä tapa olisi toiminut.
Lapsen arvostus (josta hänellä ei ole ehkä kokemusta, niin vaikea keksiä sitä tapaa) ja selitys, miksi sitä on syytä käyttää.
Väität että kypärätyypin vanhemmat eivät selittäneet miksi kypärää on syytä käyttää, ja ettei 12-13 vuotias tajua mitä varten pyöräilykypärä on?
Ei se selvästikään ollut lapsella arvoasteikossa kovin korkealla, nin siitä olisi pitänyt keskustella, kyllä.
Miksi oletat ettei asiasta ole keskusteltu?
Siis sillä keskustelulla olisi pitänyt saada se asia arvoasteikossa niin korkealle lapsen mielessä, että olisi pitänyt, hyväksynyt, kypärän. Pitäähän lapsenkin asiat hyväksyä. Mutta hakkaajavanhempien on vaikeaa saada lasta hyväksymään mitään, mitä sellaisten paskiaisten suusta tulee, sehän on automaattisesti paskaa, koska paskiaiset kohtelevat paskasti fyysisellä kurituksella tai siihen kykenevällä asenteellaan.
Oletat että aina on joku taikakeskustelu millä asia nousee arvoasteikossa. Mitä jos ei ole?
Eri
Se pyörä otetaan pois.
Kumpi seuraus on loogisempi:
Saat ajaa pyörällä jos käytät kypärää -> jos et käytä kypärää et saa enää ajaa
Saat ajaa rauhassa pyörällä jos käytät kypärää -> jos et käytä kypärää saat selkääsi -> saat ajaa taas ilman kypärää, mutta saat selkääsi jos jäät kiinni
Täyttä välinpitämättömyyttä lasta kohtaan antaa jatkaa pyöräilyä ilman kypärää, melkoista nössöilyä kun ei uskalleta vaan ottaa sitä pyörää pois.
Meillä oli kotona yksi koriste-esine monta vuotta, johon en saanut koskea ollenkaan. Sitä pidettiin ikkunalaudalla, johon kyllä hyvin yletin, mutta en uskaltanut koskea siihen, kun äiti oli kieltänyt ja sanonut, että saan luunapin jos kosken. No, joskus 7-vuotiaana kosketin sitä kerran ihan vaan, koska halusin ja se oli kiellettyä. Koska olin kiltti lapsi ja yritin olla tottelevainen niin tuli tästä paha mieli ja meninkin sitten kertomaan tästä äidilleni. Ja kuten hän oli uhannutkin, sain luunapin rangaistuksena siitä, että olin koskenut tähän kalliiseen esineeseen, vaikka oli kielletty.
Kyllä sitä edelleenkin muistaa, että tämän tarinan opetus oli, että kaikki on sallittua jos ei jää kiinni. Sinänsä pikkuinen juttu, mutta kyllä oma moraali vähän järkkyi noin pienenä ja silloin ihmettelin, että oliko tässä mitään järkeä. Ja kun teini-ikäisenä tuli hölmöiltyä (esim. isältä pöllittyä olutta jne), niin ei olisi tullut mieleenkään kertoa siitä vanhemmille. Kyllähän sitä tajusi, että turpaan olisi tullut jos olisi kertonut. Olihan sitä lapsuudessa muutakin, mutta tämä on jäänyt mieleen sellaisena "käänteen tekevänä hetkenä".
Nykyään kun ajattelee, niin olisi ollut hyödyllisempää keskustella jo silloin 7-vuotiaan kanssa syy- ja seuraus-suhteista, mitä on tehty väärin ja miksi se on väärin (toisen omaan ei kosketa, jne). Jos sitä jo sen ikäisenä tajuaa, että kunhan ei kiinni jää niin kaikki on ok, niin kyllähän sitä olisi ollut kykeneväinen ihan keskusteluunkin.
Tyhmä sääntö tuokin, että toisen omaan ei kosketa, meillä kotona kaikki koriste-esineet olivat koko perheen esineitä. Niihin ei saanut koskea siksi, ettei ne mene rikki, ei siksi, että ne olivat lapsellisesti minä minä omistavan mustasukkaisen perheenäidin omia :D
Mä en tehnyt nuorena mitään tyhmää seksiin, alkoholiin tai muuhunkaan hulttiomaisuuteen liittyvää, mitä ei ois voinut kertoa vanhemmille. Ja siis mua ei kuritettu. Jäälautoilla hypittiin kerran mutta rannassa, missä ylsi pohjaan ja oltiin omenavarkaissa, mutta isäkin vain kannusti seikkailemaan :D Äiti oli niissä tiukkapipoisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kannata kurittamista enkä halua kurittaa ketään, mutta teoreettisella tasolla kysyn. Kuulostaa siltä, että kypäräasia oli ollut tuossa perheessa pitkään jatkunut ongelma ja ilmapiiriä pilaava asia ja tilanne oli ikävä lapselle ja vanhemmille aresteineen ja pyörättömyyskausineen sun muineen Jos yksi lyhyt toimenpide eli lapselle (oletettavasti kohtuudella?) annettu remmikuritus ratkaisi tilanteen hetkessä ja puhdisti ilman ja arki saattoi jatkua sen jälkeen normaalisti, niin oliko se lopulta kuitenkaan niin hirmuisen vahingollinen keino ratkaista tilanne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aika hurjalta kun on noin pieniä vielä! Eihän ne edes ymmärrä tehneensä väärin.
Kurittaminen olisi edes hieman ymmärrettävämpää, jos on sen ikäinen, että ymmärtää mikä on väärin ja tekee ihan tahallaan väärin vaikka on kielletty.
Minut kuritettiin 12-13-vuotiaana nahkavyöllä pepulle, koska en ollut suostunut käyttämään pyöräilykypärää. Varmaan kaikki konstit oli kyllä käytetty ennen sitä (puhuttelut, arestit, pyörä pois käytöstä määräajaksi, jne), mutta Rsilti kypärä lähti päästä heti pihalta lähdettyä... Kyllähän mä ihan tahallaan olin tottelematon, mutta ei se kurittaminen silti mielestäni ollut oikein. Mitä mieltä olette?
Väkivalta on aina väärin ja piiskaaminen on melkein seksuaaliseen koskemattomuuteen kajoamista.
Uskon että kypärä olisi sinullakin pysynyt päässä, vanhempasi olisivat tarpeeksi kertoneet esimerkiksi kallon rakenteen herkkyydestä. Minä olisin omalle lapselleni ostanut vesimelonin ja tiputtanut sen pyörän istumiskorkeudelta. Olisin myös yrittänyt painottaa että liikenteessä ei välttämättä riitä se kuinka tarkkana itse on, vaan törttöilijöitä riittää.
Itsekin sain fyysistä kuritusta lapsesta lähtien. Lopulta kun jommalla kummalla vanhemmalla oli huono päivä, lensin jopa kymmeniä kertoja seinään ja ilmaan hiuksista koska olin jättänyt kengät huonosti eteiseen tai unohtanut pedata sängyn. Päässäni oli kaljuja läikkiä, jotka peiteltiin kampauksilla/hatuilla.
Teini-iässä menin vapaana yössä vaikka minua yritettiin estää. Kerran jopa kiipesin ulos kolmannen kerroksen ikkunan ulkopuolella olevia paloportaita pitkin. Kun väkivaltaa eivät enää uskaltaneet vanhempani käyttää, kontrolloin heitä täysin valehtelemalla, syyllistämällä ja manipuloimalla. Opin esittämään itseni täydellisenä kulissina, ja vielä aikuisiälläkään en ole päässyt siitä kokonaan pois.
Suosittelen väkivaltaa kasvattamisessa, jos ei oikeasti tahdo tuntea lastaan ollenkaan.Vaikka fyysinen kuritus on tietysti joka tapauksessa väärin, onhan nämä silti täysin erilaiset tilanteet. Tämä kypärälapsi sai rangaistuksen tietystä yksittäisestä selkeästä syystä, josta oli jo varoitettu 10 kertaa. Sinua on puolestaan mäiskitty mielivaltaisesti. Onhan näillä ihan eri vaikutus lapsen kehitykseen, vaikka molemmat luokitellaan ruumiilliseksi kurittamiseksi.
Se minunkin kurittaminen alkoi harmittomista pienistä luunapeista ja tukkapöllyistä. Kun väkivaltaa alkaa käyttää, kynnys siihen pienenee koko ajan. Harvoin väkivalta ainakaan lievenee kun sitä aletaan oikeuttamaan itselle. Ja voimaa käyttäessä riski aiheuttaa vahingossa kuolema kasvaa koko ajan.
Enkä ymmärrä, mihin väkivallalla pyritään? Eikös sitä käyttämällä juuri osoiteta lapselle, miten toisen ihmisen saa alistumaan tahtoon esimerkiksi hakkaamalla. Esimerkiksi siskoni kaveri seitsämän vuotiaana komensi siskoani ja kun siskoni ei uskonut, otti tämä ison kiven ja heitti sen siskoni päähän. Siskoni olisi voinut kuolla, jos kivi olisi osunut oikeaan kohtaan. Kun tämä lapsi oli tottunut väkivaltaan ja miten sitä käytetään saadakseen oma tahto läpi, ei hän voinut ymmärtää että seurauksena voi olla jopa toisen kuolema.
Suurin osa väkivaltaisista ihmisistä on kokenut väkivaltaa ensin itse. Väkivallan kierre ei ainakaan katkea väkivallalla. Väkivalta myös kylmettää ihmistä eikä ainakaan paranna keskustelutaitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kannata kurittamista enkä halua kurittaa ketään, mutta teoreettisella tasolla kysyn. Kuulostaa siltä, että kypäräasia oli ollut tuossa perheessa pitkään jatkunut ongelma ja ilmapiiriä pilaava asia ja tilanne oli ikävä lapselle ja vanhemmille aresteineen ja pyörättömyyskausineen sun muineen Jos yksi lyhyt toimenpide eli lapselle (oletettavasti kohtuudella?) annettu remmikuritus ratkaisi tilanteen hetkessä ja puhdisti ilman ja arki saattoi jatkua sen jälkeen normaalisti, niin oliko se lopulta kuitenkaan niin hirmuisen vahingollinen keino ratkaista tilanne?
Luepa uudestaan, ei tilanne väkivallalla ratkennut, lapsi oppi vain laittamaan kypärän päähän vanhempien nähden ja poistamaan sen heti kun vanhemmat eivät huomanneet.
Eli lapsi ei oppinut käyttämään kypärää, vaan tuli nöyryytetyksi.
Paremmin olisi toiminut keskustelu ja esimerkiksi tarvittaessa pyörän takavarikoiminen. Nykyisin olisi jopa helppoa näyttää videoita, joissa liikenneonnettomuus vältetään nopeilla reaktioilla. Lapset eivät ole tyhmiä ja joitakin asioita pitää vaan painottaa ja toistaa kymmeniä kertoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kannata kurittamista enkä halua kurittaa ketään, mutta teoreettisella tasolla kysyn. Kuulostaa siltä, että kypäräasia oli ollut tuossa perheessa pitkään jatkunut ongelma ja ilmapiiriä pilaava asia ja tilanne oli ikävä lapselle ja vanhemmille aresteineen ja pyörättömyyskausineen sun muineen Jos yksi lyhyt toimenpide eli lapselle (oletettavasti kohtuudella?) annettu remmikuritus ratkaisi tilanteen hetkessä ja puhdisti ilman ja arki saattoi jatkua sen jälkeen normaalisti, niin oliko se lopulta kuitenkaan niin hirmuisen vahingollinen keino ratkaista tilanne?
Luepa uudestaan, ei tilanne väkivallalla ratkennut, lapsi oppi vain laittamaan kypärän päähän vanhempien nähden ja poistamaan sen heti kun vanhemmat eivät huomanneet.
Eli lapsi ei oppinut käyttämään kypärää, vaan tuli nöyryytetyksi.
Paremmin olisi toiminut keskustelu ja esimerkiksi tarvittaessa pyörän takavarikoiminen. Nykyisin olisi jopa helppoa näyttää videoita, joissa liikenneonnettomuus vältetään nopeilla reaktioilla. Lapset eivät ole tyhmiä ja joitakin asioita pitää vaan painottaa ja toistaa kymmeniä kertoja.
Tällainhan tuolla edellä luki, eli oli hän oppinut käyttämään kypärää:
No alkoiko se kypärä pysyä päässä vyökäsittelyn jälkeen?
No joo, alkoi pysyä, mutta ei se silti tee tuosta minusta hyväksyttävää. Kai joku muukin ei-fyysinen rangaistustapa olisi voinut saada saman aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kannata kurittamista enkä halua kurittaa ketään, mutta teoreettisella tasolla kysyn. Kuulostaa siltä, että kypäräasia oli ollut tuossa perheessa pitkään jatkunut ongelma ja ilmapiiriä pilaava asia ja tilanne oli ikävä lapselle ja vanhemmille aresteineen ja pyörättömyyskausineen sun muineen Jos yksi lyhyt toimenpide eli lapselle (oletettavasti kohtuudella?) annettu remmikuritus ratkaisi tilanteen hetkessä ja puhdisti ilman ja arki saattoi jatkua sen jälkeen normaalisti, niin oliko se lopulta kuitenkaan niin hirmuisen vahingollinen keino ratkaista tilanne?
Luepa uudestaan, ei tilanne väkivallalla ratkennut, lapsi oppi vain laittamaan kypärän päähän vanhempien nähden ja poistamaan sen heti kun vanhemmat eivät huomanneet.
Eli lapsi ei oppinut käyttämään kypärää, vaan tuli nöyryytetyksi.
Paremmin olisi toiminut keskustelu ja esimerkiksi tarvittaessa pyörän takavarikoiminen. Nykyisin olisi jopa helppoa näyttää videoita, joissa liikenneonnettomuus vältetään nopeilla reaktioilla. Lapset eivät ole tyhmiä ja joitakin asioita pitää vaan painottaa ja toistaa kymmeniä kertoja.Tällainhan tuolla edellä luki, eli oli hän oppinut käyttämään kypärää:
No alkoiko se kypärä pysyä päässä vyökäsittelyn jälkeen?
No joo, alkoi pysyä, mutta ei se silti tee tuosta minusta hyväksyttävää. Kai joku muukin ei-fyysinen rangaistustapa olisi voinut saada saman aikaan.
Niin minäkin ymmärsin, että vaikka asiasta sanottiin, kypärä ei päässä pysynyt kotoa lähdettyä, ja siksi hän sai tuo rangaistuksensa (ja ei, tämä ei ollut kurittamisen puolustelu).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aika hurjalta kun on noin pieniä vielä! Eihän ne edes ymmärrä tehneensä väärin.
Kurittaminen olisi edes hieman ymmärrettävämpää, jos on sen ikäinen, että ymmärtää mikä on väärin ja tekee ihan tahallaan väärin vaikka on kielletty.
Minut kuritettiin 12-13-vuotiaana nahkavyöllä pepulle, koska en ollut suostunut käyttämään pyöräilykypärää. Varmaan kaikki konstit oli kyllä käytetty ennen sitä (puhuttelut, arestit, pyörä pois käytöstä määräajaksi, jne), mutta silti kypärä lähti päästä heti pihalta lähdettyä... Kyllähän mä ihan tahallaan olin tottelematon, mutta ei se kurittaminen silti mielestäni ollut oikein. Mitä mieltä olette?
No alkoiko se kypärä pysyä päässä vyökäsittelyn jälkeen?
No joo, alkoi pysyä, mutta ei se silti tee tuosta minusta hyväksyttävää. Kai joku muukin ei-fyysinen rangaistustapa olisi voinut saada saman aikaan.
No kerro ihmeessä mikä tapa olisi toiminut.
Lapsen arvostus (josta hänellä ei ole ehkä kokemusta, niin vaikea keksiä sitä tapaa) ja selitys, miksi sitä on syytä käyttää.
Väität että kypärätyypin vanhemmat eivät selittäneet miksi kypärää on syytä käyttää, ja ettei 12-13 vuotias tajua mitä varten pyöräilykypärä on?
Ei se selvästikään ollut lapsella arvoasteikossa kovin korkealla, nin siitä olisi pitänyt keskustella, kyllä.
Miksi oletat ettei asiasta ole keskusteltu?
Siis sillä keskustelulla olisi pitänyt saada se asia arvoasteikossa niin korkealle lapsen mielessä, että olisi pitänyt, hyväksynyt, kypärän. Pitäähän lapsenkin asiat hyväksyä. Mutta hakkaajavanhempien on vaikeaa saada lasta hyväksymään mitään, mitä sellaisten paskiaisten suusta tulee, sehän on automaattisesti paskaa, koska paskiaiset kohtelevat paskasti fyysisellä kurituksella tai siihen kykenevällä asenteellaan.
Oletat että aina on joku taikakeskustelu millä asia nousee arvoasteikossa. Mitä jos ei ole?
Eri
Se pyörä otetaan pois.
Kumpi seuraus on loogisempi:
Saat ajaa pyörällä jos käytät kypärää -> jos et käytä kypärää et saa enää ajaa
Saat ajaa rauhassa pyörällä jos käytät kypärää -> jos et käytä kypärää saat selkääsi -> saat ajaa taas ilman kypärää, mutta saat selkääsi jos jäät kiinni
Täyttä välinpitämättömyyttä lasta kohtaan antaa jatkaa pyöräilyä ilman kypärää, melkoista nössöilyä kun ei uskalleta vaan ottaa sitä pyörää pois.
Meillä oli kotona yksi koriste-esine monta vuotta, johon en saanut koskea ollenkaan. Sitä pidettiin ikkunalaudalla, johon kyllä hyvin yletin, mutta en uskaltanut koskea siihen, kun äiti oli kieltänyt ja sanonut, että saan luunapin jos kosken. No, joskus 7-vuotiaana kosketin sitä kerran ihan vaan, koska halusin ja se oli kiellettyä. Koska olin kiltti lapsi ja yritin olla tottelevainen niin tuli tästä paha mieli ja meninkin sitten kertomaan tästä äidilleni. Ja kuten hän oli uhannutkin, sain luunapin rangaistuksena siitä, että olin koskenut tähän kalliiseen esineeseen, vaikka oli kielletty.
Kyllä sitä edelleenkin muistaa, että tämän tarinan opetus oli, että kaikki on sallittua jos ei jää kiinni. Sinänsä pikkuinen juttu, mutta kyllä oma moraali vähän järkkyi noin pienenä ja silloin ihmettelin, että oliko tässä mitään järkeä. Ja kun teini-ikäisenä tuli hölmöiltyä (esim. isältä pöllittyä olutta jne), niin ei olisi tullut mieleenkään kertoa siitä vanhemmille. Kyllähän sitä tajusi, että turpaan olisi tullut jos olisi kertonut. Olihan sitä lapsuudessa muutakin, mutta tämä on jäänyt mieleen sellaisena "käänteen tekevänä hetkenä".
Nykyään kun ajattelee, niin olisi ollut hyödyllisempää keskustella jo silloin 7-vuotiaan kanssa syy- ja seuraus-suhteista, mitä on tehty väärin ja miksi se on väärin (toisen omaan ei kosketa, jne). Jos sitä jo sen ikäisenä tajuaa, että kunhan ei kiinni jää niin kaikki on ok, niin kyllähän sitä olisi ollut kykeneväinen ihan keskusteluunkin.
Tyhmä sääntö tuokin, että toisen omaan ei kosketa, meillä kotona kaikki koriste-esineet olivat koko perheen esineitä. Niihin ei saanut koskea siksi, ettei ne mene rikki, ei siksi, että ne olivat lapsellisesti minä minä omistavan mustasukkaisen perheenäidin omia :D
Mä en tehnyt nuorena mitään tyhmää seksiin, alkoholiin tai muuhunkaan hulttiomaisuuteen liittyvää, mitä ei ois voinut kertoa vanhemmille. Ja siis mua ei kuritettu. Jäälautoilla hypittiin kerran mutta rannassa, missä ylsi pohjaan ja oltiin omenavarkaissa, mutta isäkin vain kannusti seikkailemaan :D Äiti oli niissä tiukkapipoisempi.
Vähän menee ehkä ot, mutta meillä on varmaan ollut aika erilainen kasvatus. Itse en koe sitä mitenkään huonona asiana tai kamalan epäreiluna, että on silloin kun olin lapsi, meillä oli tavaroita, jotka eivät olleet mun ja joihin minä en saanut koskea. Jos nyt yhtään auttaa asiaa, niin nämä tavarat (esim. tämä koriste-esine, joka nyt oli sellainen faberge-muna (aitoudesta en tiedä, mutta tunnearvoa oli ainakin) ja toinen oli mummini lapsuudenaikainen heikohkossa kunnossa oleva Prinsessa Ruusunen -kirja) olivat sellaisia, jotka eivät olleet mun vaan ihan äitini lahjaksi saamia/perittyjä. Tästä johtuen kielto olisi ollut "et saa koskea, koska eivät ole sinun", kun kyllä meidän perheessä ainakin saadaan ihan omia lahjoja, eikä kaikki ole yhteistä. Eikä ne missään olohuoneessa olleet vaan ihan vanhempieni makuuhuoneessa, jos se paikka nyt ketään kiinnostaa.
Onnistuit kuitenkin ohittamaan mun pointtini, joka oli se, että tilanteesta olisi varmasti selvinnyt paremmin puhumalla. En tiedä, olisinko tehnyt teini-iässä tyhmyyksiä enemmän vai vähemmän ilman fyysisen rangaistuksen uhkaa, mutta varmasti tuleviin ongelmiin olisin saanut apua enemmän ja helpommin.
Varsinaisestihan en kirjoittanut tänne ulistakseni ikävää lapsuutta, vaan kerroin vaan oman mielipiteeni fyysisestä kurituksesta. Ihan hyvät välit meillä perheen kesken on, äitini on ainakin mulle sanonut, että jos joskus saan lapsia niin mun täytyy luvata, etten tee samoja virheitä kuin hän.
Vierailija kirjoitti:
En kannata kurittamista enkä halua kurittaa ketään, mutta teoreettisella tasolla kysyn. Kuulostaa siltä, että kypäräasia oli ollut tuossa perheessa pitkään jatkunut ongelma ja ilmapiiriä pilaava asia ja tilanne oli ikävä lapselle ja vanhemmille aresteineen ja pyörättömyyskausineen sun muineen Jos yksi lyhyt toimenpide eli lapselle (oletettavasti kohtuudella?) annettu remmikuritus ratkaisi tilanteen hetkessä ja puhdisti ilman ja arki saattoi jatkua sen jälkeen normaalisti, niin oliko se lopulta kuitenkaan niin hirmuisen vahingollinen keino ratkaista tilanne?
Miten väkivalta puhdistaa ilmaa? Tsiisus. Lapsi oppi vain ja ainoastaan,että ei saa jäädä kiinni tai vanhemmat pahoinpitelevät. Oppi vain paremmaksi manipuloijaksi ja näyttelijäksi. Sekö oli tavoite?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kannata kurittamista enkä halua kurittaa ketään, mutta teoreettisella tasolla kysyn. Kuulostaa siltä, että kypäräasia oli ollut tuossa perheessa pitkään jatkunut ongelma ja ilmapiiriä pilaava asia ja tilanne oli ikävä lapselle ja vanhemmille aresteineen ja pyörättömyyskausineen sun muineen Jos yksi lyhyt toimenpide eli lapselle (oletettavasti kohtuudella?) annettu remmikuritus ratkaisi tilanteen hetkessä ja puhdisti ilman ja arki saattoi jatkua sen jälkeen normaalisti, niin oliko se lopulta kuitenkaan niin hirmuisen vahingollinen keino ratkaista tilanne?
Miten väkivalta puhdistaa ilmaa? Tsiisus. Lapsi oppi vain ja ainoastaan,että ei saa jäädä kiinni tai vanhemmat pahoinpitelevät. Oppi vain paremmaksi manipuloijaksi ja näyttelijäksi. Sekö oli tavoite?
ihan samalla tavalla lapsi oppii ruumiillittomankin rangaistuksen saadessaan että ei saa jäädä kiinni
eikö lapsia siis saisi millään tavalla rangaista?
Jenkit ovat täynnä Trumppeja ja Trumpin kannattajia ja muita valehtelevia hulluja, kouluampujia ja väkijoukkojen surmaajia. Ja siellä lasten fyysinen kuritus on sallittua.