Lue keskustelun säännöt.
Ihan rehellinen vastaus: pidättekö hieman outona ihmistä, joka ei halua lapsia?
05.01.2018 |
Tuleeko teille väkisinkin mieleen, että hänen täytyy olla ainakin jonkin asteen mielenterveysongelmainen tai Asperger-syndroomainen?
Kommentit (97)
En. Ihmettelen niitä, jotka haluavat lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen äärimmäisen ystävällisen ja herttaisen naisen, joka ei ole koskaan halunnut lapsia, koska ei uskalla kantaa vastuuta pienten ihmisten hengistä. Tämä hlö on absolutisti ja hän käyttää suuria summia siskonsa teini-ikäisten lasten lahjoihin, hän huomioi ikääntyviä vanhempiaan. Kieltämättä häneen liittyy erikoisia piirteitä, esim. suljetun paikan kammo, omasta ruuasta säästäminen, mutta ei tämä lapseton mitään diagnoosia pystyisi saamaan ja hän rakastaa lähipiirinsä lapsia, terveisiä Anulle Lappeenrantaan.
En jaksa lukea ketjua, mutta vastaan kysymykseesi. Joo pidän outona. Se on merkki itsekkäästä ajattelusta. Minä, minä, minä. Minä en halua, minä olen sitä mieltä, jne. Lapsettomista ihmisistä muutenkin huomaa, että he ovat tottuneet elämään ERITTÄIN itsekeskeistä elämää,he eivät joudu antamaan periksi omasta ajatuksestaan/elämäntyylistä/mukavuudenhalustaan yhtään! Tämän huomaa kun on tekemisissä lapsettomien kanssa; heillä on hyvin itsekäs ajatus esim. omasta aikataulustaan, eivät osaa JOUSTAA yhtään, eivät osaa ottaa huomioon toista kunnolla, koska ovat tottuneet elämään yksin, vain itseään varten. Parisuhteessakaan ei opi sitä, mitä oppii kun saa lapsen. Että et olekaan tämän elämän keskipiste, vaan lapsi tulee monen asian edelle. Monet vanhemmat toki eivät halua ajatella näin, ja hoitavat lasta vain toisella kädellä, ja jatkavat edelleen itsekeskeistä elämäänsä. Noh, näistä lapsista tuleekin niitä kouluhäirikköjä ja kiusaajia. En sano että kaikkien olisi pakko haluta lapsia, mutta harvat kuitenkaan omaavat sellaisia empaattisia kykyjä, jotka kasvavat täyteen voimaan vasta usein silloin kun sinusta tulee lapsen vanhempi. Näin se vaan on. Ja niitä empaattisia vanhempiakin on aika vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
. Jos ei halua lapsia niin siihen on varmasti syynsä.
Nimenomaan. Ja siksi ihminen, joka ei hakua lapsia, mitään jatkuvuutta, joka kuitenkin on biologiaan sisäänrakennettu kaiken elämän tosiasiallinen tavoite, ON outo.
Ei tosin asperger. Useimmst tuntemani aspergerit nimenomaan haluavst jälkikasvua ja perheen.
Voi olla haluamatta lapsia juuri siksi, koska haluaa jatkuvuutta. Lapsihan juuri muuttaa vanhaa elämää. Minä ainakin haluan, että vanhat harrastukset sekä tottumukset ja ihmissuhteet jatkuvat. Siksi minua ei huvita tehdä mitään niin mullistavaa kuin perustaa perhe.
Uskon, että Aspergerin oireyhtymään kuuluvat eivät halua jälkikasvua niin paljon kuin muut. Vaikka enemmistö aspergereista haluaa, tämä enemmistö ei ole yhtä iso kuin ei-aspergereilla, joilla se on vaikkapa 90 prosenttia. Aspergreillehan on tärkeää juuri rutiinien rikkoutumattomuus, jatkuvuus, oma aika sekä mahdollisuus toteuttaa intressejään. Lisäksi he yleensä toivovat, ettei tarvitse jatkuvasti olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joiden seura ei kiinnosta, kuten lasten kavereita.
Yleinen harha on se että kunhan ei hanki lapsia, niin kaikki jatkuu samanlaisena.
Ei jatku, se on varma.
Kaikki muuttuu joka tapauksessa ajan mittaan ja se on hyvä tajuta.
Enkä ollenkaan tarkoita että kaikkien pitäisi hankkia lapsia, en missään nimessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi haluta lapsia, jos elämässä on muutakin mielekästä ja mielenkiintoista sisältöä? En ole ikinä ymmärtänyt tätä, että lapsia pitäisi tehdä vain velvollisuuden vuoksi ja siksi, että "ne vain kuuluu tehdä". Eikö kaiken järjen mukaan ole tärkeintä, että on onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä ja tekee siitä juuri omanlaisensa ja oman näköisensä? Kunhan nyt lakia noudattaa.
Elämässä nyt vain on myös tiettyjä velvollisuuksia, aina ei vain voi olla hauskaa.
Kyllä, elämässä on velvollisuuksia, mutta lapsenteko ei ole yksi niistä. Lasten suhteen velvollisuudet alkavat vasta siitä, jos jälkikasvua haluaa tai typeryyksissään tulee hankkineeksi vaikkei haluakaan.
En. Minusta on normaalia sekä haluta että olla haluamatta lapsia, itse kuulun jälkimmäisiin. Inhottaa tämä vastakkainasettelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän järkevänä ihmistä, joka ei tee lapsia ellei ole varaa niitä elättää ilman yhteiskunnan tukea.
En pidä outona. Meillä on miehen kanssa molemmilla koulut käytynä ja työurat. Emme halua lapsia. Tämä on ollut molempien päätös. Olemme toistemme elämän keskipiste. Karvaisia lapsia meillä on. Emme vihaa lapsia emme vain omia halua. Joo olemme kuulleet nämä samat liirum laarut kuinka itsekkäitä ja pinnallisia olemme. Olemme ilmeisesti pinnallisia koska olemme aktiivisesti salilla kävijöitä ja liikkuvia jonka vuoksi olemme hyväkroppaisia. Se kateuden määrä mitä lapselliset meihin upottavat on valtavan. Ei pitäis keneltäkään olla pois meidän valintamme. Niin kuin ei ole meiltäkään pois jos joku ystäväpiirissämme saa lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se, että ei halua lapsia, on yleensä tarkemmin harkittu valinta kuin se, että niitä tekee. Ensimmäiseen vaihtoehtoon päädytään pitkällisen järkiperustaisen pohdinnan jälkeen, jälkimmäiseen kelpaa syyksi se, että niin on tapana tehdä. Moni perheellinen tuttavapiirissäni vaikuttaa lopulta aika väsyneeltä ja onnettomalta. Erot lapsiperheessä ovat kovin yleisiä, ja uskon, että monen eron taustalla on ainakin osittain se, että eron myötä vanhemmat saavat kaipaamaansa omaa aikaa.
Usein perheen perustamista perustellaan suvunjatkamisvietillä ja sellaisilla epämääräisellä tunteilla, kuten lapsen kasvun seuraamisesta syntyvällä tyydytyksellä. Näistä varmaan kuka tahansa voi kuvitella nauttivansa, mutta lasten myötä joutuu väistämättä joustamaan ja tekemään monia sellaisia myönnytyksiä, jotka eivät kaikkien luonteelle sovi. On vain hyvä, jos itse tiedostaa tämän. En siis pidä veloja mielenterveysongelmaisina vaan keskimääräistä analyyttisempinä ja realistisempina.
Tämä. Velalla on varmasti hyvä itsetuntemus.
No jaa, kyllä velakin voi erehtyä motiiveistaan.
Se ettei halua lasta on ilman muuta ok eikä kenellekään kuulu syyt.
Ne syyt pitäisi kuitenkin rehellisesti itselleen selvittää.
Syyt saattavat joskus tällaista elämää jo nähnyttä huvittaa ( tai itkettää, miten vain).
Jotkut tuntuvat aidosti uskovan että parisuhde pysyy kunhan ei hanki lapsia.
Olenpa nähnyt usean eron keski- iän kynnyksellä tai jo ihan keski- iässä missä " vela"pariskunta eroaa ja mies hankkii lapset nuoremman kanssa.
Ikävä homma jos nainen on jättänyt lapset hankkimatta siksi että parisuhde säästyisi.
Muutenkin eroja tulee myös lapsettomille, vaikka mitään perhettä ei kumpikaan alkaisi perustaa eron jälkeen perustaa
Muitakin vastaavia on tullut eteen. Esim . Synnytyspelko ja sitten kalkkiviivoilla on tullut hätä ettei kohta ehdikään. Jne.
Eli kun päättää ettei halua lapsia ( siis mielestäni se pitää jossain kohtaa tietoisesti päättää) on sen päätöksen oltava oma niin ettei tule tunnetta että sen päätöksen teki joku muu tms.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea ketjua, mutta vastaan kysymykseesi. Joo pidän outona. Se on merkki itsekkäästä ajattelusta. Minä, minä, minä. Minä en halua, minä olen sitä mieltä, jne. Lapsettomista ihmisistä muutenkin huomaa, että he ovat tottuneet elämään ERITTÄIN itsekeskeistä elämää,he eivät joudu antamaan periksi omasta ajatuksestaan/elämäntyylistä/mukavuudenhalustaan yhtään! Tämän huomaa kun on tekemisissä lapsettomien kanssa; heillä on hyvin itsekäs ajatus esim. omasta aikataulustaan, eivät osaa JOUSTAA yhtään, eivät osaa ottaa huomioon toista kunnolla, koska ovat tottuneet elämään yksin, vain itseään varten. Parisuhteessakaan ei opi sitä, mitä oppii kun saa lapsen. Että et olekaan tämän elämän keskipiste, vaan lapsi tulee monen asian edelle. Monet vanhemmat toki eivät halua ajatella näin, ja hoitavat lasta vain toisella kädellä, ja jatkavat edelleen itsekeskeistä elämäänsä. Noh, näistä lapsista tuleekin niitä kouluhäirikköjä ja kiusaajia. En sano että kaikkien olisi pakko haluta lapsia, mutta harvat kuitenkaan omaavat sellaisia empaattisia kykyjä, jotka kasvavat täyteen voimaan vasta usein silloin kun sinusta tulee lapsen vanhempi. Näin se vaan on. Ja niitä empaattisia vanhempiakin on aika vähän.
Mielestäni on todella lyhytnäköistä ja itsekästä hankkia lapsia punnitsematta etukäteen, onko minusta vanhemmaksi ja onko tämänhetkinen elämäntilanne lapsen hyvä tulla (tilanteen ei tarvitse olla täydellinen, mutta esimerkiksi parisuhde väkivaltaisen narkomaanin kanssa ei ole tilanteista parhain). Jos omassakin päässä on vielä paljon käsittelemättömiä asioita ja elämäntilanne ja omat mieliteot vaihtelevat jatkuvasti, on äärimmäisen itsekästä hankkia siihen lapsi, koska minä nyt haluan lapsen. Nyt. Koska minä haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En pidä outona. Meillä on miehen kanssa molemmilla koulut käytynä ja työurat. Emme halua lapsia. Tämä on ollut molempien päätös. Olemme toistemme elämän keskipiste. Karvaisia lapsia meillä on. Emme vihaa lapsia emme vain omia halua. Joo olemme kuulleet nämä samat liirum laarut kuinka itsekkäitä ja pinnallisia olemme. Olemme ilmeisesti pinnallisia koska olemme aktiivisesti salilla kävijöitä ja liikkuvia jonka vuoksi olemme hyväkroppaisia. Se kateuden määrä mitä lapselliset meihin upottavat on valtavan. Ei pitäis keneltäkään olla pois meidän valintamme. Niin kuin ei ole meiltäkään pois jos joku ystäväpiirissämme saa lapsen.
Joku voi tuntea hetkellistä kateutta hyvän kroppasi takia mutta kuinka moni heistä oikeasti vaihtaisi osia kanssasi?
Uskallanpa väittää että harvempi kuin uskotkaan.
Kroppa rapistuu ja eläkepäivät tulevat väistämättä sinullekin jos saat elää.
Varmasti elät hyvää elämää, en sitä yhtään epäile, mutta säälittävää on se että sinun pitää valintasi tueksi ottaa perheellisten ohimenevät kateudenpistot.
Miten nyt halutaan määritellä outo. Jos outo on jotain normaalista poikkeavaa, on lapseton ihminen varmaan silloin jotenkin outo. Vapaaehtoinen lapsettomuus on ainakin vielä normeista poikkeava päätös, joka vaatii ihmiseltä kykyä ei-stereotyyppiseen ajatteluun ja vallitsevia arvoja vastaan elämiseen. Voi olla, että juuri lapsettomuudesta tulee jonain päivänä normi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä outona. Se on jokaisen ihmisen oma valinta, hankkiiko lapsia vai ei. Pidän sinua outona, kun liität aspergerin/mt ongelmat lapsettomuuteen. Toivottavasti löydät apua ongelmiisi.
Vierailija kirjoitti:
Miten nyt halutaan määritellä outo. Jos outo on jotain normaalista poikkeavaa, on lapseton ihminen varmaan silloin jotenkin outo. Vapaaehtoinen lapsettomuus on ainakin vielä normeista poikkeava päätös, joka vaatii ihmiseltä kykyä ei-stereotyyppiseen ajatteluun ja vallitsevia arvoja vastaan elämiseen. Voi olla, että juuri lapsettomuudesta tulee jonain päivänä normi.
Tuskinpa sentään. Tai sitten yhteiskunta romahtaa.
Tämä kysymys oli varmaan lapsen saaneille koska me lapsettomat emme pidä itseämme outoina. Outoa on lapsellisten ihmisten pakottava tarve kyseenalaistaa jatkuvasti lapsettomien päätös olla tekemättä lapsia. Me ymmärrämme ettei se sovi teidän elämänkatsomukseenne mutta koska te koette meidän olevan epänormaaleja ja väärässä koska emme halua lapsia.
Ja ei. Kaikki lapsettomat eivät tee päätöstä olla hankkimatta lapsia koska "elämäntilanne". Joillakin ei ole halua tehdä lapsia vaikka olisikin hyvä parisuhde, vakituinen työ ja varallisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä outona, en huonompana en parempana.
No ehkä sitten pidän aika possuna, jos menee kaikessa muussakin kovin itsekeskeisesti vain rusinat pullasta poimien.
Mun mielestä on kiva ajatus, jos voi elää itselleen vaan, mutta jos siinä ei kertakaikkiaan mitään muuta ole kuin pelkkä helppous, ei esim. uraa tai edes jotain missiota tai jotain elämäntapaa tai arvoja, niin sit se on vähän outoa. Koska itse ainakin käyttäisin sen säästyneen ajan, rahan ja vaivan johonkin muuhun sitten.
En ymmärrä tätä viestiä ollenkaan.
Jos ei halua lapsia, ei halua lapsia. Miksi pitäisi olla joku huippuhieno ura, kalliit tai aikaavievät harrastukset ikään kuin selittämässä sitä, ettei ole lapsia? Eikö "en halua" ole ihan riittävä syy? Vai onko vaan liian vaikea ymmärtää, että kaikki eivät vain halua lapsia? Ettei lapsi ole mikään sellainen asia, joka pitää sitten korvata jollain muulla tai muuten jää aukko elämään.
Jos joku vaikka ihmettelisi, että mitä minä elämälläni teen kun minulla ei ole ponia vaikka ei ole muutakaan aikaavievää harrastusta tai mahtavaa uraa tai ideologista syytä ponittomuteen, häntä pidettäisiin vähän pöhkönä. Kuitenkin lapsettomuuden suhteen tällainen ajattelu on ihan normaalia.
Kuka määritteli sen, mitä minä tarkoitin vaihtoehtoisella panostuksella yhteiskuntaan?
Sinä itse kuvittelit minun tarkoittaneen jotain yleisesti arvostettua.. Itse olen huomattavasti avarakatseisempi ja katson ihmisen olevan osassaan, jos hän tekee sen mitä varten hänet on luotu.
Tuossa jokunen viesti ylöspäin kerrottiin lapsettomassa sukulaisesta, joka on silti osa sukuansa, jolla on oma tehtävänsä, josta on iloa ja hyötyä muillekin. Sellaista en pidä ollenkaan outona. Ehkä joku ilkeä pitää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä outona. Meillä on miehen kanssa molemmilla koulut käytynä ja työurat. Emme halua lapsia. Tämä on ollut molempien päätös. Olemme toistemme elämän keskipiste. Karvaisia lapsia meillä on. Emme vihaa lapsia emme vain omia halua. Joo olemme kuulleet nämä samat liirum laarut kuinka itsekkäitä ja pinnallisia olemme. Olemme ilmeisesti pinnallisia koska olemme aktiivisesti salilla kävijöitä ja liikkuvia jonka vuoksi olemme hyväkroppaisia. Se kateuden määrä mitä lapselliset meihin upottavat on valtavan. Ei pitäis keneltäkään olla pois meidän valintamme. Niin kuin ei ole meiltäkään pois jos joku ystäväpiirissämme saa lapsen.
Joku voi tuntea hetkellistä kateutta hyvän kroppasi takia mutta kuinka moni heistä oikeasti vaihtaisi osia kanssasi?
Uskallanpa väittää että harvempi kuin uskotkaan.
Kroppa rapistuu ja eläkepäivät tulevat väistämättä sinullekin jos saat elää.Varmasti elät hyvää elämää, en sitä yhtään epäile, mutta säälittävää on se että sinun pitää valintasi tueksi ottaa perheellisten ohimenevät kateudenpistot.
Ehei... :) En ole ottanut mitään "kateutta" valintani tueksi. Nämä "ohi menevät kateuden pistot" vain nousevan esiin joka kerta kun suunnittelemme miehen kanssa kesälomia, matkoja ja juhlia. Minun on niin helppo mennä, tulla ja matkustaa koska "mulla on rahaa koska ei oo lapsia" ," mulla on aikaa koska mulla ei oo lapsia" "mun kroppa on hyvä koska mulla ei oo lapsia" jos vaikka vaan lapselliset hyväksyisivät sen faktan että heidän lapsen saamisensa oli oma valinta. Se että yrittää syyllistää lapsetonta joka välissä päätöksestä olla tekemättä lapsia on säälittävää :)
Riippuu varmaan ongelmista ja siitä kuinka ne pystyy itse tiedostamaan, tai mikäpä minä olen sanomaan. Sen uskon, että hyvin moni käsittelee vanhemmuudessaan oman lapsuutensa asioita - osa isompia ja osa pienempiä. Tämä voi olla monilla se syy miksi perhe perustetaan, mutta ei sitä sinänsä tiedosteta.
Minä siis olen ollut terapiassa ja luulin käsitelleeni asiani, silti vanhemmuus nosti pintaan paljon keskeneräisiä asioita. Esimerkiksi lapsen kiukkuun haluaa vaistomaisesti reagoida samoin kuin omaan kiukkuun on reagoitu - vaikka kuinka olisi tämän ollut tiedostavinaan aiemmin. Se oman lapsen uhmaikä on samalla näyttämö omasta lapsuudesta, ja vaatii työtä toimia toisin. Minä esimerkiksi luin luin ja luin, kuinka se uhmaikäinen pitää kohdata.
Mainittakoon nyt, että olen ihan työssäkäyvä ja terve ihminen, ihan normaalin ystäväpiirin omaava. Lapsuuteni on monille suomalaisille tuttu; lasinen lapsuus. Mikään poikkeus muiden joukossa em tuskin ole. Uskallan myös väittää olevani hyvä äiti, mutta näin ei olisi jos en olisi tehnyt kovasti töitä oman mielen kanssa.