Lue keskustelun säännöt.
Koulu vaatii jatkuvaa aktiivista osallistumista oppilaiden vanhemmilta, Wilmassa koko ajan kehotuksia tehdä sitä ja tätä ja jatkuvaa lasten ...
Ei omassa lapsuudessa ollut tällaista, että jatkuvasti vanhempien pitää osallistua lasten koulunkäyntiin. Arviointi tuli todistuksen muodossa jouluna ja keväällä. Ei ollut edes reissuvihkoja.
Nyt endin päiväkodista tuli useana päivänä viikossa tiedotetta ja muistutusta mitä pitää olla mukana ja jatkuvasti jotain teemapäivää. Luulin, että koulun alettua muuttuisi, mutta pahemmaksi menee. Nyt lapsi käy neljättä luokkaa ja jatkuvasti tulee ilmoitusta projekteista, poikkeusakatauluista, milloin mukana pitää olla sininen muovipussi, milloin punainen kartonginpala, jne. Ihan älytöntä. Illalla myöhään tulee Wilmassa ilmoituksia, että seuraavan päivän aikataulu muuttunut, tai pitääkin ottaa sinisen muovipussin sijaan vihreä (karrikoidusti). Jos viimeisenä ennen nukkumaanmenoa ei vielä tarkista Wilmaa, lapsi saattaa mennä vahingossa väärään aikaan kouluun, tai luistimet puuttua, kun opettaja on illalla klo 22 ilmoittanut, että jäätilanne näyttääkin hyvältä ja aamulla luistellaankin sisäliikunnan sijaan.
Jatkuvaa poikkeusta päivien ohjelmissa ja älyttömiin aikoihin ilmoitettuna.
Lisäksi tulee valitusta naurettavista asioista, kuten: teki matikan kirjasta väärän tehtävän, oli purkka suussa välitunnilla, keikkui tuolilla. Onko nuo niin kovia rikkeitä, ettei opettaja voi vaan todeta oppilaalle, että mikä on se oikea matikan tehtävä, ota purkka pois suusta, tai älä keiku tuolilla. Miksi tällaisista asioista saa "rikosrekisteriin" merkinnän. Jatkuvasti kotona pitää puhutella lasta näistä "rikkeistä", kun opettaja ilmoittaa wilmassa kaikista asioista "keskustelkaa tästä asiasta kotona". Niin, keskustellaan siitä vihaisesti, ja annetaan kotiarestia, että on tehnyt väärän tehtävän tunnilla.
Lapsi ei ole häirikkö, ei metelöi tunnilla. Miksi pitää keksimällä keksiä negatiivista palautetta Wilmaan ja kehoittaa pitämään kotona keskustelun.
Pidän myös tuota opettajan neuvomista "keskustelkaa asiasta kotona" suorastaan v-mäisenä. Mikä hän on kehoittamaan meitä mitä teemme. Tottakai keskustelemme lapsen teoista kotona, mutta mikä hän on neuvomaan ja kehoittelemaan meitä! Olemme ihan fiksu perhe, koulutetut vanhemmat ja tavallinen koululainen ja pikkusisarus.
Kaiken huippu on, että opettaja oli kysynyt kaikilta, mitä kunkin oppilaan vanhemmat tekevät työkseen! Tätä ihmettelin. Miten se vaikuttaa lasten koulunkäyntiin? Onko siivoojan lapsi huonommassa asemassa, kuin juristin lapsi? Miksi opettaja halusi tietää vanhempien ammatit? Oli pitänyt myös näyttää piirtoheittimellä taululle heijastetulta kartalta, missä kukin asuu. Mitä ihmettä opettajalle kuuluu oppilaiden asuinpaikat?
Olen vaan niin kyllästynyt koulumkäyntiin, tuntuu että opettajat ovat melko omituisia ja uteliaita ja ilkeitäkin.
Ysiluokan kevätjuhlaa odotellessa...
Kommentit (1366)
Vierailija kirjoitti:
Koulupäivä alkaa klo 8.00. Huoltaja on lähettänyt opettajalle Wilma-viestin klo 8.17 eli kesken oppitunnin. Huoltaja lähettää uuden viestin klo 9.23 ja tiedustelee, miksei opettaja vastaa????!!!! Kahdeltatoista huoltaja tarttuu jo puhelimeen ja soittaa (kesken oppitunnin), että mikset vastaa viestiin.
Voi kunpa tietäisitte, miten kiireistä kouluarki on, niin ymmärtäisitte edes vähän. Opettaja ei ole päätyökseen Wilmassa jatkuvasti. Opettaja opettaa, valvoo välitunteja, osallistuu palavereihin, ratkoo riitoja, hakee lapselle vaikka sitten niitä luistimia, jotka lapsi on unohtanut jne.
Opettajat voisivat myös ymmärtää että ne vanhemmat on töissä. Heidän päätyönsä ei ole seurata sitä Wilmaa ja metsästää sieniveitsiä ka merirosvonäytelmän kankaita yötä myöten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulupäivä alkaa klo 8.00. Huoltaja on lähettänyt opettajalle Wilma-viestin klo 8.17 eli kesken oppitunnin. Huoltaja lähettää uuden viestin klo 9.23 ja tiedustelee, miksei opettaja vastaa????!!!! Kahdeltatoista huoltaja tarttuu jo puhelimeen ja soittaa (kesken oppitunnin), että mikset vastaa viestiin.
Voi kunpa tietäisitte, miten kiireistä kouluarki on, niin ymmärtäisitte edes vähän. Opettaja ei ole päätyökseen Wilmassa jatkuvasti. Opettaja opettaa, valvoo välitunteja, osallistuu palavereihin, ratkoo riitoja, hakee lapselle vaikka sitten niitä luistimia, jotka lapsi on unohtanut jne.
Opettajat voisivat myös ymmärtää että ne vanhemmat on töissä. Heidän päätyönsä ei ole seurata sitä Wilmaa ja metsästää sieniveitsiä ka merirosvonäytelmän kankaita yötä myöten.
Luuletko, ettei opettajat ole töissä?
Siitä olen samaa mieltä aloituksen (ja monen muun) kanssa, että pitäisi olla ajatuksella määritellyt viimeistään-ajat sille milloin kouluun liittyen tiedotetaan wilmassa.
Suurimmaksi osaksi muilta osin kuitenkin ihmettelen tässä vanhempien marinaa. Vanhempien täytyy ehdottomasti pysyä tietoisina siitä mitä koulussa tapahtuu ja tukea kaiken aikaa koulunkäyntiä mikäli lapsen halutaan saavan koulusta irti sen mitä siitä on tarkoitus saada. Lapsen kuuluu saada tukea kaikissa arjen elinympäristöissään ja siirtymien välillä tiedon kuuluu kulkea niin, että kotona voidaan tukea koulua ja koulussa sitä, mitä koulunkäynnin kannalta kodilta odotetaan.
Vanhempien tulisi mitoittaa muu elämänsä niin että töissä käyminen ja muut ikävät epäkäytännöllisyydet eivät menisi lapsen edun ohi. Eikä vanhemmilta kovin paljoa vaadita. Oikeastaan töissä käyvien vanhempien pitää ihan todella olla lapsensa asioissa mukana vähemmän kuin puolet päivästä - jos ei edes silloin voi etsiä koulua varten oikean väristä pussia tai kartonkia tai jos ei voi edes kertaalleen illalla ja aamulla vilkaista wilmaa esimerkiksi liikuntatiedotteiden varalta (aikaa tähän menee pari minuuttia), niin minusta vaikuttaa, ettei lapsen eteen olla valmiita tekemään paljoakaan.
Koulun ei kuulu olla lapsen elämässä muusta todellisuudesta irrallinen osa johon liittyen mikään ei kuulu vanhemmille. Eikä kuulu minkään muunkaan asian, varsinkaan sellaisen jolla on lapsen elämässä suuri painoarvo.
Terveisin: ammatissa jossa nähdään vanhempien passiivisuuden ja vastuunsiirron erilaisia lapsen hyvinvointiin liittyviä seurauksia päivittäin. Täytyy sanoa, että huolestuttavia havaintoja tulee tehtyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulupäivä alkaa klo 8.00. Huoltaja on lähettänyt opettajalle Wilma-viestin klo 8.17 eli kesken oppitunnin. Huoltaja lähettää uuden viestin klo 9.23 ja tiedustelee, miksei opettaja vastaa????!!!! Kahdeltatoista huoltaja tarttuu jo puhelimeen ja soittaa (kesken oppitunnin), että mikset vastaa viestiin.
Voi kunpa tietäisitte, miten kiireistä kouluarki on, niin ymmärtäisitte edes vähän. Opettaja ei ole päätyökseen Wilmassa jatkuvasti. Opettaja opettaa, valvoo välitunteja, osallistuu palavereihin, ratkoo riitoja, hakee lapselle vaikka sitten niitä luistimia, jotka lapsi on unohtanut jne.
Opettajat voisivat myös ymmärtää että ne vanhemmat on töissä. Heidän päätyönsä ei ole seurata sitä Wilmaa ja metsästää sieniveitsiä ka merirosvonäytelmän kankaita yötä myöten.
Luuletko, ettei opettajat ole töissä?
Eivät he ainakaan tätä hommaansa kunnolla hoida.
Vierailija kirjoitti:
Siitä olen samaa mieltä aloituksen (ja monen muun) kanssa, että pitäisi olla ajatuksella määritellyt viimeistään-ajat sille milloin kouluun liittyen tiedotetaan wilmassa.
Suurimmaksi osaksi muilta osin kuitenkin ihmettelen tässä vanhempien marinaa. Vanhempien täytyy ehdottomasti pysyä tietoisina siitä mitä koulussa tapahtuu ja tukea kaiken aikaa koulunkäyntiä mikäli lapsen halutaan saavan koulusta irti sen mitä siitä on tarkoitus saada. Lapsen kuuluu saada tukea kaikissa arjen elinympäristöissään ja siirtymien välillä tiedon kuuluu kulkea niin, että kotona voidaan tukea koulua ja koulussa sitä, mitä koulunkäynnin kannalta kodilta odotetaan.
Vanhempien tulisi mitoittaa muu elämänsä niin että töissä käyminen ja muut ikävät epäkäytännöllisyydet eivät menisi lapsen edun ohi. Eikä vanhemmilta kovin paljoa vaadita. Oikeastaan töissä käyvien vanhempien pitää ihan todella olla lapsensa asioissa mukana vähemmän kuin puolet päivästä - jos ei edes silloin voi etsiä koulua varten oikean väristä pussia tai kartonkia tai jos ei voi edes kertaalleen illalla ja aamulla vilkaista wilmaa esimerkiksi liikuntatiedotteiden varalta (aikaa tähän menee pari minuuttia), niin minusta vaikuttaa, ettei lapsen eteen olla valmiita tekemään paljoakaan.
Koulun ei kuulu olla lapsen elämässä muusta todellisuudesta irrallinen osa johon liittyen mikään ei kuulu vanhemmille. Eikä kuulu minkään muunkaan asian, varsinkaan sellaisen jolla on lapsen elämässä suuri painoarvo.
Terveisin: ammatissa jossa nähdään vanhempien passiivisuuden ja vastuunsiirron erilaisia lapsen hyvinvointiin liittyviä seurauksia päivittäin. Täytyy sanoa, että huolestuttavia havaintoja tulee tehtyä.
Olen huomannut saman. Vanhemmat luulee, että ensin varhaiskasvatus ja sitten koulu jotenkin ihmeellisesti vaan tekee lapsesta täydellisen ja menestyvän ilman että vanhempien tarvitsee tehdä mitään.
Jotkut vanhemmat ihan tosissaan ihmettelee jos ei esimerkiksi usealla tavalla kehityksessä viiveellisestä lapsesta tulekaan ikätoverien tasoista sen eskarivuoden tai ekaluokan aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kun se koulu nyt ei vain ole tärkein asia elämässä. Se pitäisi opettajienkin ymmärtää.
Vanhempien mielestä heidän oma töttönyppyryppylinsä on ekaluokalle mennessään maailman reippain ja osaavin, vaikka tunnit menee opettajan komentaessa tätä lasta alas kattolampusta ja välitunnilla lapsi tunkee kiviä ja käpyjä suuhunsa ja hanuriinsa. Eikä tunnista ekaluokan jouluun mennessä yhtään kirjainta tai numeroa saati osaa lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulupäivä alkaa klo 8.00. Huoltaja on lähettänyt opettajalle Wilma-viestin klo 8.17 eli kesken oppitunnin. Huoltaja lähettää uuden viestin klo 9.23 ja tiedustelee, miksei opettaja vastaa????!!!! Kahdeltatoista huoltaja tarttuu jo puhelimeen ja soittaa (kesken oppitunnin), että mikset vastaa viestiin.
Voi kunpa tietäisitte, miten kiireistä kouluarki on, niin ymmärtäisitte edes vähän. Opettaja ei ole päätyökseen Wilmassa jatkuvasti. Opettaja opettaa, valvoo välitunteja, osallistuu palavereihin, ratkoo riitoja, hakee lapselle vaikka sitten niitä luistimia, jotka lapsi on unohtanut jne.
Opettajat voisivat myös ymmärtää että ne vanhemmat on töissä. Heidän päätyönsä ei ole seurata sitä Wilmaa ja metsästää sieniveitsiä ka merirosvonäytelmän kankaita yötä myöten.
Luuletko, ettei opettajat ole töissä?
Ovat töisdä, mutta koulu on heidän työpaikkansa ja se ei ole vanhempien velvollisuus hoitaa sitä sarkaa, kun he ovat omissa töissään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulupäivä alkaa klo 8.00. Huoltaja on lähettänyt opettajalle Wilma-viestin klo 8.17 eli kesken oppitunnin. Huoltaja lähettää uuden viestin klo 9.23 ja tiedustelee, miksei opettaja vastaa????!!!! Kahdeltatoista huoltaja tarttuu jo puhelimeen ja soittaa (kesken oppitunnin), että mikset vastaa viestiin.
Voi kunpa tietäisitte, miten kiireistä kouluarki on, niin ymmärtäisitte edes vähän. Opettaja ei ole päätyökseen Wilmassa jatkuvasti. Opettaja opettaa, valvoo välitunteja, osallistuu palavereihin, ratkoo riitoja, hakee lapselle vaikka sitten niitä luistimia, jotka lapsi on unohtanut jne.
Opettajat voisivat myös ymmärtää että ne vanhemmat on töissä. Heidän päätyönsä ei ole seurata sitä Wilmaa ja metsästää sieniveitsiä ka merirosvonäytelmän kankaita yötä myöten.
Luuletko, ettei opettajat ole töissä?
Ovat töisdä, mutta koulu on heidän työpaikkansa ja se ei ole vanhempien velvollisuus hoitaa sitä sarkaa, kun he ovat omissa töissään.
Vanhempien ei kuulu paikata opettajia vaan opettajien pitää pystyä tiedottamaan oppilaille ajoissa tarvittavat tiedot.
Lain mukaan Suomessa on maksuton perusopetus, joten koulun pitää huolehtia ne askartelutarvikkeet yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noi liikunnat suunnitellaan kyllä paljon aiemmin, eikä edellisenä päivänä. Jo ihan uimahallien ja salien varaustilanteen vuoksi.
Samoin juhlat ja tapahtumat.
Opet on oikein spesialisteja noissa, ja joku talon puuhanainen oikein kilpailee että saa suunniteltua.
Wilmaan tulee sen tasoisia merkintöjä, että lapsella lippis päässä aina tunnin alussa ja tästä joutuu huomauttamaan. Samaan aikaan iso osa opettajista ei välitä lippiksen pidosta mitään eikä tarvitsekaan. Miten lapsi tai nuori muistaa juuri tietyn tunnin alussa ottaa lippiksen pois, miten hän kokee eri opettajien ristiriitaiset ohjeet. Koulu on arkea. Taistelut murrosikäisten kanssa kannattaa valita. Osa peittää finnistä otsaansa. Osalla rasvoittuu hiukset liikaa, vaikka pesee hiukset joka päivä. Monille lippis on arjen asuste. Mikä ongelma? Kunhan ei juhlaan tule lippis päässä. Joskus on tullut viesti, että kumi puuttuu. Haloo!!! Tämmöiset viestit ovat simputusta, jotka lisäävät koulupahoinvointia. Oikeat ongelmat ymmärrän kuten tarkoituksellisen häiriköinnin, kiusaamisen tai koulunkäynnin laiminlyönnin. Mutta en aikuisenakaan en ole niin täydellinen, etten vuoden aikavälillä jotain voisi unohtaa. Samaan aikaan nuoret kertovat, että kun opettaja unohtaa jotain, se on vaan, et hupsis unohtui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siitä olen samaa mieltä aloituksen (ja monen muun) kanssa, että pitäisi olla ajatuksella määritellyt viimeistään-ajat sille milloin kouluun liittyen tiedotetaan wilmassa.
Suurimmaksi osaksi muilta osin kuitenkin ihmettelen tässä vanhempien marinaa. Vanhempien täytyy ehdottomasti pysyä tietoisina siitä mitä koulussa tapahtuu ja tukea kaiken aikaa koulunkäyntiä mikäli lapsen halutaan saavan koulusta irti sen mitä siitä on tarkoitus saada. Lapsen kuuluu saada tukea kaikissa arjen elinympäristöissään ja siirtymien välillä tiedon kuuluu kulkea niin, että kotona voidaan tukea koulua ja koulussa sitä, mitä koulunkäynnin kannalta kodilta odotetaan.
Vanhempien tulisi mitoittaa muu elämänsä niin että töissä käyminen ja muut ikävät epäkäytännöllisyydet eivät menisi lapsen edun ohi. Eikä vanhemmilta kovin paljoa vaadita. Oikeastaan töissä käyvien vanhempien pitää ihan todella olla lapsensa asioissa mukana vähemmän kuin puolet päivästä - jos ei edes silloin voi etsiä koulua varten oikean väristä pussia tai kartonkia tai jos ei voi edes kertaalleen illalla ja aamulla vilkaista wilmaa esimerkiksi liikuntatiedotteiden varalta (aikaa tähän menee pari minuuttia), niin minusta vaikuttaa, ettei lapsen eteen olla valmiita tekemään paljoakaan.
Koulun ei kuulu olla lapsen elämässä muusta todellisuudesta irrallinen osa johon liittyen mikään ei kuulu vanhemmille. Eikä kuulu minkään muunkaan asian, varsinkaan sellaisen jolla on lapsen elämässä suuri painoarvo.
Terveisin: ammatissa jossa nähdään vanhempien passiivisuuden ja vastuunsiirron erilaisia lapsen hyvinvointiin liittyviä seurauksia päivittäin. Täytyy sanoa, että huolestuttavia havaintoja tulee tehtyä.
Vaikka en hoitaisi yhtään kouluasiaa lapsen osalta, on turha väittää, etten olisi paljon tehnyt. Olen opettanut lapselle kaikki elämän perustaidot alkaen syömisestä, pyöräilystä, lukemisesta, laskemisesta, vienyt paljon harrastuksiin, opettanut luonnosta, opettanut uimaan, valmistanut pääosin terveelliset ateriat monta kertaa päivässä, huomehtinut hygieniasta, huolehtinut rahat perheelle ja käynyt aktiivisesti töissä, vienyt hammaslääkäreihin, lääkäreihin kesken työpäivän, juossut vanhempainillat ja vartit, kerännyt rahaa myyjäisillä, leiponut sinne ym ym. Vanhemmuus on tosi paljon muutakin kuin vain koulua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa mennyt kouluhommat vaikeaksi. 90-luvulla ei onneksi ollut tuollaista. Askartelumateriaalit saimme muistaakseni koululta, yleensä jotain isän- tai äitienpäiväkorttia varten. Tai sitten leikeltiin lumihiutaleita ikkunaan valkoisesta silkkipaperista.
Jos oli hiihtoa tai luistelua, se ilmoitettiin edellisenä päivänä oppilaille koulussa ja kyllä me lapset ihan itse osasimme ne luistimet huolehtia mukaan. Reppu selkään, villasukat mukaan ja luistimet kaulaan roikkumaan ja kävely niiden kanssa koululle. Koululta piti vielä kävellä luistelukentälle n. 1,5 km, luistella pari tuntia ja sitten vielä raahata ne luistimet kotiin. Sama toki suksien/sauvojen kanssa.
Jos jollain ei ollut omia välineitä, koululta sai lainata luistimet.
Kävimme myös välillä laskettelu-/hiihtokeskuksessa. Jos ei halunnut tai ei ollut varaa lasketella, yksi rinne oli varattu pulkkamäeksi. Ulkona paistettiin makkaraa ja jotain muutakin evästä oli koulun puolesta tarjolla. Kyydit ja eväät oli hoidettu siis koulun puolesta.
Muutoinkin muistelen, että olimme aktiivisia ja huolehdimme itse todella pitkälle asioiden järjestelyistä. Keräsimme rahaa leirikouluun myymällä arpoja, kortteja, kalentereita ja pitämällä myyjäisiä. Myyjäisiin leivoimme mokkapalat itse. Toki vanhemmat ovat katsoneet perään, mutta ei tarvinnut tehdä puolesta. Nämä siis ala-asteella.
Hei! Olen ope. Tuollaista koulunkäynti on alakoulussa vieläkin. Silloin ennen oppilaat vain olivat keskimääräisesti keskittyväisempiä, parempimuistisia ja reippaampia kuin nykylapset. Moni nykylapsi ei ole tottunut kulkemaan itse jalan tai pyörällä mihinkään tai hoitamaan itse omia asioitaan esim. repun pakkaamista tai läksyistä huolehtimista. Vanhemmat ylihuolehtivat välillä ihan valtavasti. Toisilla hommat sujuvat tietenkin hyvin.
On vaikea kuvitella, että luokallinen alakouluikäisiä nykylapsia pystyisi kulkemaan liikuntatunnille kävellen luistimiaan kantaen 1,5km matkan ja vielä takaisin (ja vielä luistella!!!). Totuus on se, että moni lapsi on kyvytön laittamaan luistimia itse jalkaansa, solmimaan ja kiristämään luistimia ja ottamaan luistimia jalasta. Myös pyöräilytaito puuttuu nykyään yllättävän monelta lapselta, mikä on kyllä huolestuttavaa.
Koulussa on edelleen askartelutarvikkeita, vaikka koulut ovatkin todella köyhiä. Ja köyhemmiksi ovat koko ajan muuttumassa. Luulen, että nämä maitopurkit jne. askartelumateriaalit, joista täällä tehdään VALTAVA numero, liittyvät pääsiäiseen tms. juhlaan ja ovat poikkeustapauksia. Pääsiäisenä edelleenkin monet alakoululaiset kylvävät ruohon tai ohran koulussa. Keväällä saatetaan kylvää myös jokin muu kasvi siemenestä ja seurata sen kasvua. En ole ymmärtänyt, että jollekin huoltajalle on valtavan suuri ponnistus saada lapsi viemään tyhjän purkin kouluun.
Koulu on laitos, joka muuttuu äärettömän hitaasti, koska koulussa ei voi valtakunnallisesti tehdä valtavia muutoksia, koska muutokset vaikuttavat yhtäkkiä kaikkiin lapsiin = vaikuttaa 20 vuoden päästä lasten kautta koko yhteiskuntaan. Lapset ovat tulevaisuuden tekijöitä. Koulussa on vielä jäljellä paljon samoja käytänteitä, jotka olivat käytössä jo 30 vuotta sitten.
Mitä ihmettä? Kyllä todella menee huonosti ellei muutamaa kilometriä pystytä kävelemään. Meidän kaikki lapset ovat jo päiväkotiaikana kävelleet kilometrin urheilukentälle, luistelleet ja kävelleet takaisin. Mukaan viime talvena lähtivät 4-vuotiaasta vanhemmat. Ja tätä nuoremmatkin käyvät kilometrin päässä olevassa kirjastossa retkellä. Aikaa siihen reissuun varmasti kuluu mutta kyllä koululaisenkin pitää tuollaisesta suoriutua.
Teidän perheessä on lapsia kasvatettu hyvin ja kasvatettu reippauteen. Ihan joka pirtissä ei samalla tavalla toimita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa mennyt kouluhommat vaikeaksi. 90-luvulla ei onneksi ollut tuollaista. Askartelumateriaalit saimme muistaakseni koululta, yleensä jotain isän- tai äitienpäiväkorttia varten. Tai sitten leikeltiin lumihiutaleita ikkunaan valkoisesta silkkipaperista.
Jos oli hiihtoa tai luistelua, se ilmoitettiin edellisenä päivänä oppilaille koulussa ja kyllä me lapset ihan itse osasimme ne luistimet huolehtia mukaan. Reppu selkään, villasukat mukaan ja luistimet kaulaan roikkumaan ja kävely niiden kanssa koululle. Koululta piti vielä kävellä luistelukentälle n. 1,5 km, luistella pari tuntia ja sitten vielä raahata ne luistimet kotiin. Sama toki suksien/sauvojen kanssa.
Jos jollain ei ollut omia välineitä, koululta sai lainata luistimet.
Kävimme myös välillä laskettelu-/hiihtokeskuksessa. Jos ei halunnut tai ei ollut varaa lasketella, yksi rinne oli varattu pulkkamäeksi. Ulkona paistettiin makkaraa ja jotain muutakin evästä oli koulun puolesta tarjolla. Kyydit ja eväät oli hoidettu siis koulun puolesta.
Muutoinkin muistelen, että olimme aktiivisia ja huolehdimme itse todella pitkälle asioiden järjestelyistä. Keräsimme rahaa leirikouluun myymällä arpoja, kortteja, kalentereita ja pitämällä myyjäisiä. Myyjäisiin leivoimme mokkapalat itse. Toki vanhemmat ovat katsoneet perään, mutta ei tarvinnut tehdä puolesta. Nämä siis ala-asteella.
Hei! Olen ope. Tuollaista koulunkäynti on alakoulussa vieläkin. Silloin ennen oppilaat vain olivat keskimääräisesti keskittyväisempiä, parempimuistisia ja reippaampia kuin nykylapset. Moni nykylapsi ei ole tottunut kulkemaan itse jalan tai pyörällä mihinkään tai hoitamaan itse omia asioitaan esim. repun pakkaamista tai läksyistä huolehtimista. Vanhemmat ylihuolehtivat välillä ihan valtavasti. Toisilla hommat sujuvat tietenkin hyvin.
On vaikea kuvitella, että luokallinen alakouluikäisiä nykylapsia pystyisi kulkemaan liikuntatunnille kävellen luistimiaan kantaen 1,5km matkan ja vielä takaisin (ja vielä luistella!!!). Totuus on se, että moni lapsi on kyvytön laittamaan luistimia itse jalkaansa, solmimaan ja kiristämään luistimia ja ottamaan luistimia jalasta. Myös pyöräilytaito puuttuu nykyään yllättävän monelta lapselta, mikä on kyllä huolestuttavaa.
Koulussa on edelleen askartelutarvikkeita, vaikka koulut ovatkin todella köyhiä. Ja köyhemmiksi ovat koko ajan muuttumassa. Luulen, että nämä maitopurkit jne. askartelumateriaalit, joista täällä tehdään VALTAVA numero, liittyvät pääsiäiseen tms. juhlaan ja ovat poikkeustapauksia. Pääsiäisenä edelleenkin monet alakoululaiset kylvävät ruohon tai ohran koulussa. Keväällä saatetaan kylvää myös jokin muu kasvi siemenestä ja seurata sen kasvua. En ole ymmärtänyt, että jollekin huoltajalle on valtavan suuri ponnistus saada lapsi viemään tyhjän purkin kouluun.
Koulu on laitos, joka muuttuu äärettömän hitaasti, koska koulussa ei voi valtakunnallisesti tehdä valtavia muutoksia, koska muutokset vaikuttavat yhtäkkiä kaikkiin lapsiin = vaikuttaa 20 vuoden päästä lasten kautta koko yhteiskuntaan. Lapset ovat tulevaisuuden tekijöitä. Koulussa on vielä jäljellä paljon samoja käytänteitä, jotka olivat käytössä jo 30 vuotta sitten.
Mitä ihmettä? Kyllä todella menee huonosti ellei muutamaa kilometriä pystytä kävelemään. Meidän kaikki lapset ovat jo päiväkotiaikana kävelleet kilometrin urheilukentälle, luistelleet ja kävelleet takaisin. Mukaan viime talvena lähtivät 4-vuotiaasta vanhemmat. Ja tätä nuoremmatkin käyvät kilometrin päässä olevassa kirjastossa retkellä. Aikaa siihen reissuun varmasti kuluu mutta kyllä koululaisenkin pitää tuollaisesta suoriutua.
Teidän perheessä on lapsia kasvatettu hyvin ja kasvatettu reippauteen. Ihan joka pirtissä ei samalla tavalla toimita.
Ja sellaisia päätyy sitten opettajiksi jotka jättää hommansa viime tippaan ia tuuppaa ne äideille kuten on lapsuudenkodissaan tottunut tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Wilmaan tulee sen tasoisia merkintöjä, että lapsella lippis päässä aina tunnin alussa ja tästä joutuu huomauttamaan. Samaan aikaan iso osa opettajista ei välitä lippiksen pidosta mitään eikä tarvitsekaan. Miten lapsi tai nuori muistaa juuri tietyn tunnin alussa ottaa lippiksen pois, miten hän kokee eri opettajien ristiriitaiset ohjeet. Koulu on arkea. Taistelut murrosikäisten kanssa kannattaa valita. Osa peittää finnistä otsaansa. Osalla rasvoittuu hiukset liikaa, vaikka pesee hiukset joka päivä. Monille lippis on arjen asuste. Mikä ongelma? Kunhan ei juhlaan tule lippis päässä. Joskus on tullut viesti, että kumi puuttuu. Haloo!!! Tämmöiset viestit ovat simputusta, jotka lisäävät koulupahoinvointia. Oikeat ongelmat ymmärrän kuten tarkoituksellisen häiriköinnin, kiusaamisen tai koulunkäynnin laiminlyönnin. Mutta en aikuisenakaan en ole niin täydellinen, etten vuoden aikavälillä jotain voisi unohtaa. Samaan aikaan nuoret kertovat, että kun opettaja unohtaa jotain, se on vaan, et hupsis unohtui.
Lippiksen oppitunnilla kieltävä opettaja toimii oikein. Opettajan yhtenä tehtävänä on antaa tapakasvatusta. Suomalaisiin hyviin tapoihin kuuluu, että päähine otetaan päästä pois sisätiloissa. Myös muiden opettajien pitäisi olla samalla linjalla.
Myös teinien on hyvä oppia, että pienistä asioista ei maailma romahda. Lippiksen voi ottaa päästä, vaikka otsassa olisikin finni. Likaisen tukan voi pestä ja jos on jäänyt pesemättä, ei voi mitään. Niillä mennään. Maailma ei romahda finnistä rai rasvatukasta. Jos niistä tulee koulupahoinvointia, jotain on mennyt kotikasvatuksessa pieleen, kun mitään ei kestetä.
Missä on suomalainen sisukkuus? Historiaa jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa mennyt kouluhommat vaikeaksi. 90-luvulla ei onneksi ollut tuollaista. Askartelumateriaalit saimme muistaakseni koululta, yleensä jotain isän- tai äitienpäiväkorttia varten. Tai sitten leikeltiin lumihiutaleita ikkunaan valkoisesta silkkipaperista.
Jos oli hiihtoa tai luistelua, se ilmoitettiin edellisenä päivänä oppilaille koulussa ja kyllä me lapset ihan itse osasimme ne luistimet huolehtia mukaan. Reppu selkään, villasukat mukaan ja luistimet kaulaan roikkumaan ja kävely niiden kanssa koululle. Koululta piti vielä kävellä luistelukentälle n. 1,5 km, luistella pari tuntia ja sitten vielä raahata ne luistimet kotiin. Sama toki suksien/sauvojen kanssa.
Jos jollain ei ollut omia välineitä, koululta sai lainata luistimet.
Kävimme myös välillä laskettelu-/hiihtokeskuksessa. Jos ei halunnut tai ei ollut varaa lasketella, yksi rinne oli varattu pulkkamäeksi. Ulkona paistettiin makkaraa ja jotain muutakin evästä oli koulun puolesta tarjolla. Kyydit ja eväät oli hoidettu siis koulun puolesta.
Muutoinkin muistelen, että olimme aktiivisia ja huolehdimme itse todella pitkälle asioiden järjestelyistä. Keräsimme rahaa leirikouluun myymällä arpoja, kortteja, kalentereita ja pitämällä myyjäisiä. Myyjäisiin leivoimme mokkapalat itse. Toki vanhemmat ovat katsoneet perään, mutta ei tarvinnut tehdä puolesta. Nämä siis ala-asteella.
Hei! Olen ope. Tuollaista koulunkäynti on alakoulussa vieläkin. Silloin ennen oppilaat vain olivat keskimääräisesti keskittyväisempiä, parempimuistisia ja reippaampia kuin nykylapset. Moni nykylapsi ei ole tottunut kulkemaan itse jalan tai pyörällä mihinkään tai hoitamaan itse omia asioitaan esim. repun pakkaamista tai läksyistä huolehtimista. Vanhemmat ylihuolehtivat välillä ihan valtavasti. Toisilla hommat sujuvat tietenkin hyvin.
On vaikea kuvitella, että luokallinen alakouluikäisiä nykylapsia pystyisi kulkemaan liikuntatunnille kävellen luistimiaan kantaen 1,5km matkan ja vielä takaisin (ja vielä luistella!!!). Totuus on se, että moni lapsi on kyvytön laittamaan luistimia itse jalkaansa, solmimaan ja kiristämään luistimia ja ottamaan luistimia jalasta. Myös pyöräilytaito puuttuu nykyään yllättävän monelta lapselta, mikä on kyllä huolestuttavaa.
Koulussa on edelleen askartelutarvikkeita, vaikka koulut ovatkin todella köyhiä. Ja köyhemmiksi ovat koko ajan muuttumassa. Luulen, että nämä maitopurkit jne. askartelumateriaalit, joista täällä tehdään VALTAVA numero, liittyvät pääsiäiseen tms. juhlaan ja ovat poikkeustapauksia. Pääsiäisenä edelleenkin monet alakoululaiset kylvävät ruohon tai ohran koulussa. Keväällä saatetaan kylvää myös jokin muu kasvi siemenestä ja seurata sen kasvua. En ole ymmärtänyt, että jollekin huoltajalle on valtavan suuri ponnistus saada lapsi viemään tyhjän purkin kouluun.
Koulu on laitos, joka muuttuu äärettömän hitaasti, koska koulussa ei voi valtakunnallisesti tehdä valtavia muutoksia, koska muutokset vaikuttavat yhtäkkiä kaikkiin lapsiin = vaikuttaa 20 vuoden päästä lasten kautta koko yhteiskuntaan. Lapset ovat tulevaisuuden tekijöitä. Koulussa on vielä jäljellä paljon samoja käytänteitä, jotka olivat käytössä jo 30 vuotta sitten.
Mitä ihmettä? Kyllä todella menee huonosti ellei muutamaa kilometriä pystytä kävelemään. Meidän kaikki lapset ovat jo päiväkotiaikana kävelleet kilometrin urheilukentälle, luistelleet ja kävelleet takaisin. Mukaan viime talvena lähtivät 4-vuotiaasta vanhemmat. Ja tätä nuoremmatkin käyvät kilometrin päässä olevassa kirjastossa retkellä. Aikaa siihen reissuun varmasti kuluu mutta kyllä koululaisenkin pitää tuollaisesta suoriutua.
Teidän perheessä on lapsia kasvatettu hyvin ja kasvatettu reippauteen. Ihan joka pirtissä ei samalla tavalla toimita.
Ja sellaisia päätyy sitten opettajiksi jotka jättää hommansa viime tippaan ia tuuppaa ne äideille kuten on lapsuudenkodissaan tottunut tekemään.
Nyt kuulostaa tosi katkeralta tilitykseltä. Taidat tietää, että opettajaksi ei ihan helposti pääse opiskelemaan. Taisi sinulta jäädä OKLn ovet aukeamatta tai aineenopettajapätevyys saamatta.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä tosi hyvä, ettei oma lapsi ole enää kouluikäinen. En jaksaisi sellaista, että aina on jotain kommunikaatiota koulun ja opettajien kanssa.
Ennen vanhaan lapset meni kouluun ja tuli koulusta ja vanhemmat katsoi kotona, että tuli läksyt tehtyä. Näin meni yhdeksän vuotta. Sama systeemi voitaisiin tuoda oikein hyvin takaisin.
Olen opettaja ja täsmälleen samaa mieltä! En laittaisi yhtään Wilma-merkintää (en hymyjä enkä huomautuksia), jos vanhemmat eivät niitä toivoisi. En pitäisi yhtään arviointikeskustelua enkä vanhempainiltaa, joihin vanhempien täytyy järjestää aikaa ja aikatauluttaa päiväänsä, elleivät ne olisi lakisääteisiä, (kuten myös HOJKS-palaverit). Tämä työ olisi helppoa, jos saisin vain opettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Wilmaan tulee sen tasoisia merkintöjä, että lapsella lippis päässä aina tunnin alussa ja tästä joutuu huomauttamaan. Samaan aikaan iso osa opettajista ei välitä lippiksen pidosta mitään eikä tarvitsekaan. Miten lapsi tai nuori muistaa juuri tietyn tunnin alussa ottaa lippiksen pois, miten hän kokee eri opettajien ristiriitaiset ohjeet. Koulu on arkea. Taistelut murrosikäisten kanssa kannattaa valita. Osa peittää finnistä otsaansa. Osalla rasvoittuu hiukset liikaa, vaikka pesee hiukset joka päivä. Monille lippis on arjen asuste. Mikä ongelma? Kunhan ei juhlaan tule lippis päässä. Joskus on tullut viesti, että kumi puuttuu. Haloo!!! Tämmöiset viestit ovat simputusta, jotka lisäävät koulupahoinvointia. Oikeat ongelmat ymmärrän kuten tarkoituksellisen häiriköinnin, kiusaamisen tai koulunkäynnin laiminlyönnin. Mutta en aikuisenakaan en ole niin täydellinen, etten vuoden aikavälillä jotain voisi unohtaa. Samaan aikaan nuoret kertovat, että kun opettaja unohtaa jotain, se on vaan, et hupsis unohtui.
Lippiksen oppitunnilla kieltävä opettaja toimii oikein. Opettajan yhtenä tehtävänä on antaa tapakasvatusta. Suomalaisiin hyviin tapoihin kuuluu, että päähine otetaan päästä pois sisätiloissa. Myös muiden opettajien pitäisi olla samalla linjalla.
Myös teinien on hyvä oppia, että pienistä asioista ei maailma romahda. Lippiksen voi ottaa päästä, vaikka otsassa olisikin finni. Likaisen tukan voi pestä ja jos on jäänyt pesemättä, ei voi mitään. Niillä mennään. Maailma ei romahda finnistä rai rasvatukasta. Jos niistä tulee koulupahoinvointia, jotain on mennyt kotikasvatuksessa pieleen, kun mitään ei kestetä.
Missä on suomalainen sisukkuus? Historiaa jo.
Höpö höpö. Oma teinini toimii juuri noin, että lippis päässä lähes aina. Silti keskiarvo ollut aina yli yhdeksän, on reipas ja hyvin urheilullinen eikä ketään kiusaa. Siinä on sinnikkyyttä tarpeeksi. Mulle on ihan sama onko lippis päässä koulussa tsi kotona. Ajat ja tavat muuttuvat. Tuommoinen vanhanaikainen tapakulttuuri ei ole tätä päivää enää.
Kuulostaa surulliselta tuollaiset iltaviestit! Tuleeko näitä suksi- ja luistinmuutoksia Etelä-Suomessa? Ei meillä Itä-Suomessa. Jos sataa, sitten tehdään muuta. Ei muutoksia sään takia.
Järjen käyttö sallittua viime tipan viesteissä! Itse opena en harrasta tuollaista.
Mitä ihmettä? Kyllä todella menee huonosti ellei muutamaa kilometriä pystytä kävelemään. Meidän kaikki lapset ovat jo päiväkotiaikana kävelleet kilometrin urheilukentälle, luistelleet ja kävelleet takaisin. Mukaan viime talvena lähtivät 4-vuotiaasta vanhemmat. Ja tätä nuoremmatkin käyvät kilometrin päässä olevassa kirjastossa retkellä. Aikaa siihen reissuun varmasti kuluu mutta kyllä koululaisenkin pitää tuollaisesta suoriutua.