Koulu vaatii jatkuvaa aktiivista osallistumista oppilaiden vanhemmilta, Wilmassa koko ajan kehotuksia tehdä sitä ja tätä ja jatkuvaa lasten ...
Ei omassa lapsuudessa ollut tällaista, että jatkuvasti vanhempien pitää osallistua lasten koulunkäyntiin. Arviointi tuli todistuksen muodossa jouluna ja keväällä. Ei ollut edes reissuvihkoja.
Nyt endin päiväkodista tuli useana päivänä viikossa tiedotetta ja muistutusta mitä pitää olla mukana ja jatkuvasti jotain teemapäivää. Luulin, että koulun alettua muuttuisi, mutta pahemmaksi menee. Nyt lapsi käy neljättä luokkaa ja jatkuvasti tulee ilmoitusta projekteista, poikkeusakatauluista, milloin mukana pitää olla sininen muovipussi, milloin punainen kartonginpala, jne. Ihan älytöntä. Illalla myöhään tulee Wilmassa ilmoituksia, että seuraavan päivän aikataulu muuttunut, tai pitääkin ottaa sinisen muovipussin sijaan vihreä (karrikoidusti). Jos viimeisenä ennen nukkumaanmenoa ei vielä tarkista Wilmaa, lapsi saattaa mennä vahingossa väärään aikaan kouluun, tai luistimet puuttua, kun opettaja on illalla klo 22 ilmoittanut, että jäätilanne näyttääkin hyvältä ja aamulla luistellaankin sisäliikunnan sijaan.
Jatkuvaa poikkeusta päivien ohjelmissa ja älyttömiin aikoihin ilmoitettuna.
Lisäksi tulee valitusta naurettavista asioista, kuten: teki matikan kirjasta väärän tehtävän, oli purkka suussa välitunnilla, keikkui tuolilla. Onko nuo niin kovia rikkeitä, ettei opettaja voi vaan todeta oppilaalle, että mikä on se oikea matikan tehtävä, ota purkka pois suusta, tai älä keiku tuolilla. Miksi tällaisista asioista saa "rikosrekisteriin" merkinnän. Jatkuvasti kotona pitää puhutella lasta näistä "rikkeistä", kun opettaja ilmoittaa wilmassa kaikista asioista "keskustelkaa tästä asiasta kotona". Niin, keskustellaan siitä vihaisesti, ja annetaan kotiarestia, että on tehnyt väärän tehtävän tunnilla.
Lapsi ei ole häirikkö, ei metelöi tunnilla. Miksi pitää keksimällä keksiä negatiivista palautetta Wilmaan ja kehoittaa pitämään kotona keskustelun.
Pidän myös tuota opettajan neuvomista "keskustelkaa asiasta kotona" suorastaan v-mäisenä. Mikä hän on kehoittamaan meitä mitä teemme. Tottakai keskustelemme lapsen teoista kotona, mutta mikä hän on neuvomaan ja kehoittelemaan meitä! Olemme ihan fiksu perhe, koulutetut vanhemmat ja tavallinen koululainen ja pikkusisarus.
Kaiken huippu on, että opettaja oli kysynyt kaikilta, mitä kunkin oppilaan vanhemmat tekevät työkseen! Tätä ihmettelin. Miten se vaikuttaa lasten koulunkäyntiin? Onko siivoojan lapsi huonommassa asemassa, kuin juristin lapsi? Miksi opettaja halusi tietää vanhempien ammatit? Oli pitänyt myös näyttää piirtoheittimellä taululle heijastetulta kartalta, missä kukin asuu. Mitä ihmettä opettajalle kuuluu oppilaiden asuinpaikat?
Olen vaan niin kyllästynyt koulumkäyntiin, tuntuu että opettajat ovat melko omituisia ja uteliaita ja ilkeitäkin.
Ysiluokan kevätjuhlaa odotellessa...
Kommentit (1366)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin vanhemmmat pitää tavoittaa jos lapsi sairastuu! Mun yläkoululinen saa rajuja migreenikohtauksia eikä sitä todelakaan saa laittaa silloin yksin kotiin. Aina haen sen sieltä itse. Menee yleensä terkan luo pötköttelemään siksi vartiks kun multa menee matkaan.
Aika kaukana mun lapsen tilanteesta, kun hänellä on huono olo.
Siitä huolimatta sitä lasta ei saa lähettää kotiin, ellei vanhempia ole saatu kiinni.
Aivan. Vähintään pitää lähettää kouluterkalle.
Eipä se terkkakaan saa lähettää oppilasta kotiin, ellei saa huoltajia kiinni. Ja joskus tämä jää opettajan hoidettavaksi, koska monissa kouluissa ei ole terkka joka päivä paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin vanhemmmat pitää tavoittaa jos lapsi sairastuu! Mun yläkoululinen saa rajuja migreenikohtauksia eikä sitä todelakaan saa laittaa silloin yksin kotiin. Aina haen sen sieltä itse. Menee yleensä terkan luo pötköttelemään siksi vartiks kun multa menee matkaan.
Aika kaukana mun lapsen tilanteesta, kun hänellä on huono olo.
Siitä huolimatta sitä lasta ei saa lähettää kotiin, ellei vanhempia ole saatu kiinni.
Aivan. Vähintään pitää lähettää kouluterkalle.
Eipä se terkkakaan saa lähettää oppilasta kotiin, ellei saa huoltajia kiinni. Ja joskus tämä jää opettajan hoidettavaksi, koska monissa kouluissa ei ole terkka joka päivä paikalla.
Ei muta jos ope ei ehdi hoitaa niin sittem terkalle. Tai vaikka koulusihteeri soittelemaan. Aina pitää ilmoittaa vanhemmille! Meilläkin lapsilla pitkä koulumatka, ei ne sieltä sairaina itse ääse minnekään. Ja ne lääkärit on sitten siinä koulun lähellä joten turha mennä sinne kotiin välissä.
Joskus tullut illalla viesti että pitää tuoda jotain kouluun.
Ei olla viety jos meillä sellaista ei ole.
Eikä autolla lähdetä kauppaan jos toive sellainen ettei sitä aiota ostaa.
Viimeksi oli punainen rusetti ja meillä sellaista ei ole eikä punaista kangasta muutenkaan,
Lisäksi tiesin ettei 14v. poikani anna kiinnittää itseensä punaista rusettia.
Odotan kieli pitkällä, että kuuden vuoden päästä pääsen näpäyttämään näitä turhanjauhaja-opettajia. Minua ei opettajat pompotelleet kouluiässä, eivätkä tule pompottamaan aikuisenakaan. Aiheesta saa kyllä huomauttaa, mutta mitään turhia länkytyksiä en ota vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne puhelut on suurimmaksi osaksi turhia.
Koskaan noita puheluita ei tule miehelleni.Uskokaa tai älkää niin on ammatteja jossa ei voi vastata puhelimeen työaikana.
Olen hammaslääkäri.Eihän kukaan ole väittänytkään, että kaikissa ammateissa voi aina joka hetkellä vastata puhelimeen. Fakta nyt vain on se, ettei oppilasta voi lähettää kotiin, ellei vanhempia ole tavoitettu. Se sairas lapsi odottaa koululla niin kauan, että huoltaja saadaan kiinni. Tai jos tilanne vaatii, lapsi toimitetaan jatkohoitoon.
Jos vanhemmalla on sellainen ammatti, ettei hän saa aina kiinni, niin sellainen vanhempi varmasti toimittaa koululle sellaisten varahenkilöiden numerot, joista saa jonkun lapsen läheisen kiinni.
Itselläni on työ, jossa en ole jatkuvasti puhelimen päässä ja tästä syystä olen laittanut Wilmaan muutaman läheisen yhteystiedot juuri niitä tilanteita varten, jos minua ei saada kiinni. En todellakaan haluaisi, että sairas lapseni joutuisi turhaan odottamaan koululla kotiinpääsyä vain siksi, etten työni vuoksi voi heti vastata. Tai että sairas lapseni lähtisi päivystykseen paikkauttamaan isoa päähaavaa jonkun koulun henkilökuntaan kuuluvan kanssa, kyllä niissä tilanteissa haluan, että lapsen tukena on läheinen ihminen, jos itse olen estynyt.
Kyllä lasten isälle voi soittaa mutta eivät soita.
Lapsilla oikein hyvä isä ja hän pystyy vastaamaan myös puhelimeen koska on toimistolla töissä.
Se vaan menee niin että aina äidille soitetaan. Kaksi kertaa soitettu isälle ja lapset jo teinejä.
Ettei tässä mitään varahenkilöä tarvita, kun lapsilla on isäkin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lasten isälle voi soittaa mutta eivät soita.
Lapsilla oikein hyvä isä ja hän pystyy vastaamaan myös puhelimeen koska on toimistolla töissä.
Se vaan menee niin että aina äidille soitetaan. Kaksi kertaa soitettu isälle ja lapset jo teinejä.Ettei tässä mitään varahenkilöä tarvita, kun lapsilla on isäkin.
Tämä johtuu varmasti siitä, että suurimmassa osassa perheitä ne äidit hoitavat ne kouluasiat, minulla on paljon oppilaita, joiden isää (elävät ihan ydinperheessä) en ole koskaan nähnyt enkä millään tavoi ollut missään tekemisissä. Oppilaan huoltajalle soitettaessa soitetaan yleensä ensin sille, joka nyt yleensä muutenkin sen lapsen asioita koulun suuntaan enemmän hoitaa (käy vanhempainilloissa / -varteissa, hoitaa Wilma-viesittelyn jne), mutta kyllä heti perään soitetaan Wilmassa näkyvään seuraavaan numeroon, jos ensimmäiseksi soitettu ei vastaa. Olet varmasti myös opettajalle ilmoittanut, että isä on ensisijainen yhteyshenkilö koulupäivien aikana? Hassua, jos siitä huolimatta soittelevat sinulle eivätkä senkään jälkeen isälle, vaikka hänen numeronsa on varmasti myös opettajalla?
lukio-opiskelija kirjoitti:
En tiedä muusta mutta ainakin uusien luokkien kanssa (oppiöaat toisilleen vieraita) yleensä tehdään esitelmä tai laitetaan kartalle SUUNNILLEEN missä asuu, jotta opilaat voivat koulujen jälkeen kävellä näiden lähellä asuvien kanssa kotiin, tutustua ja saada uusia kavereita. Totuus kuitenkin on se, että jos vertaa parhaita kavereita, he lähes aina asuvat alle puolen kilometrin päässä toisistaan. Siis kävely- tai pyörämatkan. Näin ainakin pääkaupunkiseudulla.
Sitten se kiusaajakin saa tietää reitin ja varmaan menee vaanimaan sinne tien varteen. (kokemusta on)
Kun omat lapset olivat 70-80-luvuilla koulussa, onneksi ei ollut mitään Wilmaa eikä Wilperttiä, eikä tarvinnut osata lukea ennen kouluun menoa, suorastaan kiellettiin opettamasta.
Yksi tyhmimmistä jutuista silloin oli miinus-taulu, johon laitettiin miinus kaikista unohduksista ja pojillehan niitä tuli. Se lopetettiin heti, kun opellekin laitettii sarake siihen tauluun.
Nyt lastenlasten koulu on yhtä hurlumheitä ja kuukausi koulun alkamisen jälkeen ekalla luokalla opettaja testaa lukutaitoa ja voi, voi, kun pikku Reetta ei osaa vielä lukea???? Onneksi omat lapsenlapseni oppivat ennen koulun alkua lukemaan, ettei tarvitse ihmetellä. Tietysti on tärkeää, että osaavat lukea, kun kaikelta hömpältä ei jää aikaa opettamiseen.
Muutenkin on alkanut tuntua siltä, että opettajiksi hakeutuu entiset koulukiusaajat.
Voi elämän kevät.
Noista tapaamisista: Jos haluat varata ajan kelaan, lääkärille, kampaajalle tms, niin ilmoitatko hänelle, että "tulen sitten kello 18.00" vai menetkö virka-aikana? Minulle opettajana on aivan samantekevää miten hankalat vanhemmat asian hoitaa, kunhan hoitaa. Muuten lähtee lasu kostoksi.
Voi sitä aikaa kun oli reissuvihot, ei silmasta tietoakaan. Ja yläasteella paperinen kuukausiraportti.
Nykyään wilma on johtanut siihen että pompotus huipussaan.
Kävin siis peruskoulun 1995-2004.
Tosin ala-asteen pikkujouluissa jokaisen perheen piti erikseen nousta lavalle ja äidin/isän piti kertoa ammattinsa ja missä asutaan.
Kuului siis pikkujoulujen ohjelmaan, äitini piti hommaa nöyryyttävänä.
Tämä siis vuonna -95
Eikö lapset enää itse pysty huolehtimaan jostain paperinpalan viemisestä kouluun? Siis lapsi kertoo vanhemmille tai helpoimmat huolehtii itse. Ei ihme, että ihmisten älykkyys on laskussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin vanhemmmat pitää tavoittaa jos lapsi sairastuu! Mun yläkoululinen saa rajuja migreenikohtauksia eikä sitä todelakaan saa laittaa silloin yksin kotiin. Aina haen sen sieltä itse. Menee yleensä terkan luo pötköttelemään siksi vartiks kun multa menee matkaan.
Aika kaukana mun lapsen tilanteesta, kun hänellä on huono olo.
Siitä huolimatta sitä lasta ei saa lähettää kotiin, ellei vanhempia ole saatu kiinni.
Aivan. Vähintään pitää lähettää kouluterkalle.
Eipä se terkkakaan saa lähettää oppilasta kotiin, ellei saa huoltajia kiinni. Ja joskus tämä jää opettajan hoidettavaksi, koska monissa kouluissa ei ole terkka joka päivä paikalla.
Ei muta jos ope ei ehdi hoitaa niin sittem terkalle. Tai vaikka koulusihteeri soittelemaan. Aina pitää ilmoittaa vanhemmille! Meilläkin lapsilla pitkä koulumatka, ei ne sieltä sairaina itse ääse minnekään. Ja ne lääkärit on sitten siinä koulun lähellä joten turha mennä sinne kotiin välissä.
Tähän on pakko kertoa koulutarina 80-luvulta.
Poikani oli ekalla luokalla ja kompasui juostessaan johonkin ja satutti varpaansa, joka turposi niin, ettei kenkä mennyt jalkaan.
Koulussa oli päätetty, että poijan sisko (5 lukolla) kantoi veljensä reppuselässä kotiin(n.400-500m). Tyttö varsin hentoinen ja melkein samanpainoisia olivat.
Kukaan ei ilmoittanut vanhemmille mitään, eivätkä lapsetkaan kotiin tultuaan olleet huolissaa, koska koulun aikuiset olivat näin päättäneet.
Tulin töistä ja vein pojan lääkäriin ja röngenissä todettiin varvas murtuneeksi.
'**Arvatkaapa, saiko rehtori ym henkilöt kuulla kunniansa. Eivät osanneet edes taksia soittaa tai joku aikuinen olisi sen reppuselkäkeikan hoitanut.
Kyllä siitä aika polemiikki syntyi.
SIIS, hyvä, jos nykyään vanhemmille ilmoitellaan onnettomuudet yms,
Vierailija kirjoitti:
Nostan esiin vain tuon yhden puolen.
Minulla on yksi ns. avoin ja luottavainen lapsi ja kaksi varautunutta kyräilijää.Olen ihmetellen kuunnellut aina välillä kunnioitetaanko lapsen yksityisyyttä ja omia rajoja kouluissa enää aina?
Jotkut kyselevät lapsilta kaikenlaista ja virittävät jotain ihme keskusteluja, en ymmärrä yrittävätkö rakentaa jotain läheissuhdetta lapsiin?
Sitten pidetään kaikenlaisia terapeuttisia harjoituksia tunne ja mietiskelyharjoituksia, missä lasten oletetaan kertovan muille miltä nyt tuntuu esim.!
Lähetän lapseni kouluun en terapiaan. Eikä kaikki halua puhua itsestään, vaan ennemmin oppia tietoa ja leikkiä kavereitten kanssa (tasa-vertaista touhua).
Kaikenlainen avautuminen epäluotettaville tuttaville on joillekin vaivaannuttavaa ja ahdistavaa ja se lapseni, jolle se ei sitä ole, on minusta kaikista uhatuin. Häntä täytyy ihan erikseen tukea rajojen asettamisessa, ei hänen päänsä ja ajatuksensa tule olla vaan vapaassa käytössä.
Tässä kyse ehkä mindfullnessista, jonka on todistetusti havaittu parantavan luokan yhteishenkeä? Voithan opettajalta kysyä perusteita? Monet luokat ovat vain tosi levottomia ja ensin pitää saada porukka rauhoittumaan (tiedostamaan oma käyttäytymisensä) ennenkuin voidaan yhtään mitään opiskella.
Lapsille voisi tehdä oman wilman jossa voisivat antaa merkintöjä opettajalle, esim.
- korotti tarpeettomasti ääntään
- ei kuunneelut
- ei pitänyt antaamaansa lupausta
- myöhästyi 5 min.
- ei saanut luotua työrauhaa
- ei hymyillyt koko päivänä
- söi purkkaa
- joi kahvia luokassa
- jne
Ehkä sitten tajuaisivat miten turhauttavaa on lukea pelkkää negatiivista niuhotusta. Meillä usein lapsilla myös Hyvä -merkintöjä, mutta niitä ei selvennetä ja lapset ei itse tiedä mistä merkinnän saivat. Huonot kyllä aina selitetään auki - oli huonolla tuulella, myöhästyi (3 min) jne
Vierailija kirjoitti:
Opettaja tuntuu tosiaan harrastavan Wilmaa iltaisin. Tuntimerkintöjä ja tiedotteita tulee usein klo 18-23 välillä. Joskus myös viikonloppuisin.
Ap
Luultavasti se ope ei ehdi aikaisemmin. En minäkään voi päivittää Wilmaan mitään koulupäivän aikana kun tunnit ja välitunnitkin menevät tiiviisti oppilaitten kanssa. Kolmesta neljään menee joko jossakin palaverissa tai sitten pää pöydällä iha pökertyneenä eikä jaksa evää liikauttaa. Sit pitää juosta hoitamasn omien lasten harrastuksia ja Wilman kimppuun joskus klo 20 illalla. Olen yläkoulun opettaja enkä todellakaan kirjoita muistiin joka keikkumista, oppilaita on noin 100 kpl päivässä. Wilman tuntimerkinnät eivät ole muuten mikään open viestintäväline vanhemmille, vaan opettajan päiväkirja lapsesta. Että tietää esim antaa jälkkää kun rikkeitä tulee liikaa. Vanhemmat vaan näkevät myös ne, samoin oppilas itse ja koulun muu henkilökunta. Minudta ihan sama reagoivatko vanhemmat itse niihin mitenkään. Omien lasten Wilmaa en lue juuri koskaan. Saavat itse hoitaa asiansa ja jos eivät hoida niin voi voi. Olen suoraan sanonut lasteni opettajille, etten jaksa puuttua koulunkäyntiin mitenkään.
Ei saa unohtaa vanhemmille tulevia kyselyitä vanhempien omista elintavoista.
Yleisen terveyskasvatuksen nimessä Helmi-Hilman opettajan ja luokkakavereiden pitää tietää miten paljon Helmi-Hilman äiti ja isi syövät vihanneksia tai kuinka usein äiti käy jumpassa ja isi lenkillä. Voi sitä liian rehellistä äitiä tai isää joka tunnustaa lippulappuseen että viimeiseen puoleen vuoteen ei ole työkiireiden takia ehtinyt kävellä edes rappusia, yöunet jäävät aina kuuteen tuntiin ja punaviiniä menee iltaisin enemmän kuin kehtaa edes myöntää. Sitä voidaan sitten koko luokan kesken pohtia että minkäslainen eliniän ennuste Helmi-Hilman vanhemmilla näillä elintavoilla on, ja ajatelkaas miten Eemi-Petterin isä jaksaa harrastaa triathlonia vaikka käy töissä ja iltaisin rakentaa taloa (talon sijainti merkitty kartalle).
Vierailija kirjoitti:
Meillä on just tollasta. Helsingissä.
Sietämättömäksi tilanteen tekee sen että kuskamme kaksi lasta kouluun ja koko ajan saa olla säätämässä että jos toiselle tuleekin yllättävä kympin aamu niin missä hän sen notkuu kun toisella onkin se tavallinen kasin aamu.
Miekkaa ja punapilkullista kangasta pitää olla seuraavaksi aamuksi. Tai sieniveitsi ja pärekori.
5-10 liplappua joka viikko että saako lapsi poistua retkeltä itsenäisesti vai saatetaanko metrolle tms.
Koulujen resurssipula, että pitää pyytää kotoa tarvikkeita. Yhtälailla se opekin käyttää vapaa-aikaansa usein opetusmateriaalin metsästykseen (mikä sinänsä järjetöntä, mutta kutsumusala kun on...)
Kuinka usein noita yhtäkkisiä aikataulun vaihdoksia nyt oikeasti on? Lasten vanhempana en mielestäni ole juuri muita poikkeuksia kuin joulua ja kevätjuhlaa edeltävä viikko. Muu mennään aika rutiinilla. Olisikon uudella opsilla jotain vaikutusta näihin retkiin ja ilmiöoppimiseen? Vanhemmilta pitää aina pyytää lupa, jos lapsi saa esim retkeltä tullessa lähteä suoraan kotiin kiertämättä koulun kautta. Jos lupaa ei ole ja jotain sattuu niin open pää on pölkyllä. En minä opettajana toimiessa saanut erityistä iloa noiden lappujen lähettämisestä ja syynäämisestä, mutta halusin kuitenkin oppilaille tarjota muutakin kuin työskentelyn neljän seinän sisällä.
Ymmärrän kyllä, että turhauttaa. En jaksa omien lastenkaan wilmaa juuri seurata. Ihan hyvin menee niin en sen enempää puutu.
Vierailija kirjoitti:
Millaista väkeä opettajina nykyään sitten on? Tekevätkö ne omalla ajallaan tuota wilma-raportointia vai mitenkä. Itse olen esimiehenä ja jos näen, että tuntilistauksissa on paljon tunteja iltaisin niin asia otetaan esille. Työt tehdään työajalla ja jos ei ehditä, niin sitten keskustellaan mikä on olennaista ja mikä ei. Ei voi olla niin, että päivät tehdään oikeita töitä ja illat pyöritetän jotain wilmaa.
Opettajan päivät menee opettamiseen. Itse sinakin teen illalla ja yöllä toisen työpäivän Wilman, materiaalin valmistamisen ja tehtäbien tarkistamisen merkeissä. Eo niitä tunteja kerrota kenellekään eikä niista saa palkkaa. Kuuluvat silti työhön. Oon lopettanut lähettämästä yöllä viestejä, kun oppilaat rupesivat valittamaan, että heräävät aamuyöllä mun lähettämiin viesteihin. Kirjoitan ne yöllä vslmiiksi ja lähetän aamulla jos muistan. Valitettavan usein aamupaniikissa unohtuu.
Vierailija kirjoitti:
Lapsille voisi tehdä oman wilman jossa voisivat antaa merkintöjä opettajalle, esim.
- korotti tarpeettomasti ääntään
- ei kuunneelut
- ei pitänyt antaamaansa lupausta
- myöhästyi 5 min.
- ei saanut luotua työrauhaa
- ei hymyillyt koko päivänä
- söi purkkaa
- joi kahvia luokassa
- jne
Ehkä sitten tajuaisivat miten turhauttavaa on lukea pelkkää negatiivista niuhotusta. Meillä usein lapsilla myös Hyvä -merkintöjä, mutta niitä ei selvennetä ja lapset ei itse tiedä mistä merkinnän saivat. Huonot kyllä aina selitetään auki - oli huonolla tuulella, myöhästyi (3 min) jne
Kuule, jos siellä on pelkkä vihreä, niin se tarkoittaa, että ope oli iloinen, kun lapsukainen ei häirinnyt, kiusannut, murjottanut tai näsäviisastellut, vaan teki ne asialliset hommat mitä tunnilla oli tarkoituskin tehdä. Kyllä siellä sitten on selityskin, jos tekee jotain erityisen hienoa.
Aivan. Vähintään pitää lähettää kouluterkalle.