Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koulu vaatii jatkuvaa aktiivista osallistumista oppilaiden vanhemmilta, Wilmassa koko ajan kehotuksia tehdä sitä ja tätä ja jatkuvaa lasten ...
Ei omassa lapsuudessa ollut tällaista, että jatkuvasti vanhempien pitää osallistua lasten koulunkäyntiin. Arviointi tuli todistuksen muodossa jouluna ja keväällä. Ei ollut edes reissuvihkoja.
Nyt endin päiväkodista tuli useana päivänä viikossa tiedotetta ja muistutusta mitä pitää olla mukana ja jatkuvasti jotain teemapäivää. Luulin, että koulun alettua muuttuisi, mutta pahemmaksi menee. Nyt lapsi käy neljättä luokkaa ja jatkuvasti tulee ilmoitusta projekteista, poikkeusakatauluista, milloin mukana pitää olla sininen muovipussi, milloin punainen kartonginpala, jne. Ihan älytöntä. Illalla myöhään tulee Wilmassa ilmoituksia, että seuraavan päivän aikataulu muuttunut, tai pitääkin ottaa sinisen muovipussin sijaan vihreä (karrikoidusti). Jos viimeisenä ennen nukkumaanmenoa ei vielä tarkista Wilmaa, lapsi saattaa mennä vahingossa väärään aikaan kouluun, tai luistimet puuttua, kun opettaja on illalla klo 22 ilmoittanut, että jäätilanne näyttääkin hyvältä ja aamulla luistellaankin sisäliikunnan sijaan.
Jatkuvaa poikkeusta päivien ohjelmissa ja älyttömiin aikoihin ilmoitettuna.
Lisäksi tulee valitusta naurettavista asioista, kuten: teki matikan kirjasta väärän tehtävän, oli purkka suussa välitunnilla, keikkui tuolilla. Onko nuo niin kovia rikkeitä, ettei opettaja voi vaan todeta oppilaalle, että mikä on se oikea matikan tehtävä, ota purkka pois suusta, tai älä keiku tuolilla. Miksi tällaisista asioista saa "rikosrekisteriin" merkinnän. Jatkuvasti kotona pitää puhutella lasta näistä "rikkeistä", kun opettaja ilmoittaa wilmassa kaikista asioista "keskustelkaa tästä asiasta kotona". Niin, keskustellaan siitä vihaisesti, ja annetaan kotiarestia, että on tehnyt väärän tehtävän tunnilla.
Lapsi ei ole häirikkö, ei metelöi tunnilla. Miksi pitää keksimällä keksiä negatiivista palautetta Wilmaan ja kehoittaa pitämään kotona keskustelun.
Pidän myös tuota opettajan neuvomista "keskustelkaa asiasta kotona" suorastaan v-mäisenä. Mikä hän on kehoittamaan meitä mitä teemme. Tottakai keskustelemme lapsen teoista kotona, mutta mikä hän on neuvomaan ja kehoittelemaan meitä! Olemme ihan fiksu perhe, koulutetut vanhemmat ja tavallinen koululainen ja pikkusisarus.
Kaiken huippu on, että opettaja oli kysynyt kaikilta, mitä kunkin oppilaan vanhemmat tekevät työkseen! Tätä ihmettelin. Miten se vaikuttaa lasten koulunkäyntiin? Onko siivoojan lapsi huonommassa asemassa, kuin juristin lapsi? Miksi opettaja halusi tietää vanhempien ammatit? Oli pitänyt myös näyttää piirtoheittimellä taululle heijastetulta kartalta, missä kukin asuu. Mitä ihmettä opettajalle kuuluu oppilaiden asuinpaikat?
Olen vaan niin kyllästynyt koulumkäyntiin, tuntuu että opettajat ovat melko omituisia ja uteliaita ja ilkeitäkin.
Ysiluokan kevätjuhlaa odotellessa...
Kommentit (1366)
Vierailija kirjoitti:
Meillä tulee joka pe viikkotiedote seuraavan viikon ohjelmasta. Molempien lasten opettajat toimivat näin ja tämä on mielestäni tosi hyvä systeemi.
Niin meillekin, mutta se päättyy aina lauseeseen "tähän voi vielä tulla muutoksia, seuratkaa wilmaa usein". Ja sitten tulee muutos, muutoksen kumoava uusi muutos, paluu alkuperäiseen suunnitelman ja mahdollisesti vielä joku muu sähläys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi vappuna tai halloween aikaan koulussa järjestetään juhlia jossa luokalta palkitaan "parhaiten pukeutunut." Tämä tuo paineita lapsille sekä minulle. Olen joskus köyhänä pistänyt jopa viimeiset rahat näihin lasten pukuihin tai niiden ehostamiseen. Ei varmaankaan koulu tule ajatelleeksi!
En halua lapselle osattomuuden tunnetta, joten pakko on!No oma poikani voitti täysin itse tehdyllä asulla, enkä juurikaan osaa ommella. Yhdisteltiin olemassaolevia, pikkuisen tuunattiin ja siinä! Ei valmiit prinsessamekkot tai merirosvot taida niitä voittajia olla, hyvä idea ja sitten lapsen kanssa yhdessä muokkaamaan. Ainakin meillä oli mukavaa yhdessätekemistä. Ja kun nyt äidit valittavat ettei kerkeä kun työ ym vie niin paljon aikaa, tuntemani hyväpalkkaiset ja korkeimminkoulutetut (FT) naiset ovat niitä innokkaimpia tuunaajia, saa käyttää omaa luovuttaan.
Jotenkin keskustelussa näkyy surullinen dikotomia valittajissa: osa ei halua osallistua mihinkään lapsen asioihin, lapsi dumpataan kouluun ja oletetaan koulun hoitavan kaiken: kasvatuksen, opetuksen, lapsen sosiaalistumisen. Mihinkään koulun järjestämiin keskusteluihin ei haluttaisi osallistua. Ehkä omat henkiset resurssit menevät muuhun, mutta sääli lasten kannalta. Sitten toiset stressaantujat, jotka ovat tehneet lapsistaan projektin: lapsen koulusta halutaan tietää kaikki, prepataan jo alakouluikäistä tuleviin haasteisiin, parhaaseen lukioon ja hiemoimpaan yliopistotutkintoon. Näiden vanhempien toivoisi hieman löysäävän, antaa hieman tilaa lapsille. Entä jos se lääkäriksi suunniteltu lapsi haluaakin mennä peruskoulun jälkeen amikseen kokiksi tai opiskella artesaaniksi? Millaisen mallin vanhemmuudesta lapset saavat jos äiti stressaa pienimmistäkin asioista? Onneksi suurin osa perheistä on jossain noiden kahden stressaajamallin välillä, lapsista välitetään, heidän kanssaan vietetään aikaa ja tuetaan mutta tehdään se rennommin, palstan opeäidit ovat kertoneet töstä mallista ("en stressaa lapseni koulusta"). Ehkä suurin osa perheistä kuitenkin noita "normaaleja", lapsista huolehditaan mutei tehdä normaalielämästä elämää suurempaa stressiä.
Kai tajuat ettei ne opeäidit joudu stressaamaan kun heillä on tietoa työnsä puolesta. Tuetävät systeemit ja osaavat opettaa jne.
No itse ei-opena, mutta koulutettuna ihmisenä en ymmärrä miten nykykoulu niin hirveän kourmittava vanhemmalle olisi. Ja lapset juuri täysikäiseksi kasvattaneena olen ollut enemmän kiitollinen koululta saamastani tuesta. Kannattaisiko verrata nykykoulua ja sen tukea siihen mitä sai aikoinaan itse kouluaikana? Ainakin minun aikana alakoulussa opeteltiin asioita ulkoa, kuri oli tiukkaa ja pienen kylän sosioekonomiset suhteet näkyivät suhtautumisessa lapsiin luokkahuoneessa. Kun on seurannut omien lasten kouluaikaa on koulu inhimillistynyt huomattavasti. Yritetään huolehtia lapsista, tukea heidän kehitystään ja näyttää vanhemmille niin positiiviset kuin negatiiviset muutokset lapsen käyttäytymisessä ja opiskelussa. Samoin kuin vanhemmissa, on opettajissa niitä negatiivisia valittamiseen taipuvaisia, ja niitä positiivisia, kannustavia ja aidosti tukevia tyyppejä, molempiin olen omien lasteni kohdalla törmännyt. Onneksi ne kamalimmat tapaukset on koulusta hävinneet (erotettu) toisin kuin ennen, mikä luo uskoa nykyisen koulujärjestelmän arvojen toteutumiseen myös käytännössä. Lasten kouluaika alkoi kouluvihkona ja muuttui wilmaa. Molemmat systeemit ihan toimivia. Opettajissa on eroja viestinnässä, eikö vanhemmatkon voi hieman valikoida kuinka viestejä lukevat. Kukaan ei pakota lukemaan klo 21 jälkeen tulevia viestejä. Hyvin harvoin niissä mitään älyttömän tärkeää on koulun kannalta. Jos ope ilmoittaa muutokset liian myöhään ei voi olettaa viestin menevän perille. Keltaisia paitoja tai sinisiä paperejakin ilman voi koulupäivän käydä. Eniten surettaa lapset joiden äidit eivät tunnu selviävän ihan normaalista arjesta ilman hirveää stressiä. Jos elämä kaatuu wilmaviesteihin kuinka selvitään kun oikeasti vaikeat asiat tulevat eteen? Nykyisessä tietotulvassa informaation priorisointi ja keskittyminen olennaiseen on aina tärkeämpää. Minusta tärkeintä on tietää, että lapsella ei ole hirveitä ongelmia koulussa, että lapsi oppii ja hänen itsetuntonsa ja sosiaaliset kykynsä vahvistuvat. Koulu ja vanhemmat tukevat tuota yhdessä. Ehkä olen onnekas, mutta olen tuon nähnyt toimivan omien lasteni kohdalla. Ei vain niin, että viestit koulusta olisivat olleet aina positiivisia, vaan niitä negatiivisia tuli toisen lapsen kohdalla varsin paljon yläkouluvaiheessa mutta onneksi ihanan luokanvalvojan avulla yhteistyössä saatiin käännettyä lapsen kurssi: ongelmanuori meni lukioon ja on nykyään lääkiksessä.
Jos sinun lapsesi on nyt parikymppisiä, sinulla ei ole paskankaan hajua, millaista koulunkäynti on nyt. Pää kiinni.
No ainakin palstan perusteella opin millaisia ovat nykyisten koululaisten vanhemmat, lapsiparat.
Palstalla on käynyt myös selväksi, millaisia olettw te entiset äidit. Kusipäisiä mollaajia.
Koulussa on muuttunut sinun kultaisista ajoista mm se että lukioiden rajat on taivaissa, joten joku yläkoulussa mokaillut ei edes pääse lukioon. Plus että korkeakouluihin pyritään jatkossa yo-tuloksilla.
Ops muuttui 2016, säästöt on vieneet kirjat, suurentaneet luokat, uusi integraatio toi eriryisoppilaat normiluokkiin ja suunnilleen kaikki koulurakennuksey on homeessa.
Pidä sinä nyt se tekopyhä lärvisi kiinni. Moukka!
Lapseni ovat 20 ja 16-v, poika pääsi lääkikseen tänä syksynä ja tytär on ensimmäisellä lukiossa, eli wilmaa luetaan meillä kyllä vieläkin eikä kokemukset peruskoulusta ole hirvittävän vanhoja. Ja ne lukiorajat ovat ihan hyvin tiedossa, samoin muutokset korkeakouluihin pääsyvaateista, koskevat jo tytärtä. Useampia perheitä seuranneena olen huomannut ettei hirveä stressaus lasten koulunkäynnin kanssa kannata. Älykkäät lapset oppivat, eniten lukio- ja yliopisto-opinnoissa nuoret tarvitsevat hyvää itsetuntoa ja kykyä olla välillä stressaamattakin. Liian paljon on nähnyt kunnianhimoisten vanhempien itsensä puhkilukeneita nuoria jotka jättävät luvut kesken mielenterveyden rakoillessa tai vaihtavat kotoa päästyään sen hienon opiskelualan itselle oikeasti mieluisampaan, statukseltaan vähemmän näyttävään
alaan. Antaa heidän valita itse tiensä, tuetaan mutta ei painosteta eikä opeteta stressauksen mallia ahdistumalla aivan arkipäiväisestä. Ja ainakin meillä on yritetty näyttää mallia käytöstapojen suhteen, turha kieltää lapsilta ala-arvoista käytöstä ja kieltä jos itse siihen sortuu. Ehkä tuossa suhteessa me vanhempien lasten vanhemmat olemme erilaisia kasvattajina?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi vappuna tai halloween aikaan koulussa järjestetään juhlia jossa luokalta palkitaan "parhaiten pukeutunut." Tämä tuo paineita lapsille sekä minulle. Olen joskus köyhänä pistänyt jopa viimeiset rahat näihin lasten pukuihin tai niiden ehostamiseen. Ei varmaankaan koulu tule ajatelleeksi!
En halua lapselle osattomuuden tunnetta, joten pakko on!No oma poikani voitti täysin itse tehdyllä asulla, enkä juurikaan osaa ommella. Yhdisteltiin olemassaolevia, pikkuisen tuunattiin ja siinä! Ei valmiit prinsessamekkot tai merirosvot taida niitä voittajia olla, hyvä idea ja sitten lapsen kanssa yhdessä muokkaamaan. Ainakin meillä oli mukavaa yhdessätekemistä. Ja kun nyt äidit valittavat ettei kerkeä kun työ ym vie niin paljon aikaa, tuntemani hyväpalkkaiset ja korkeimminkoulutetut (FT) naiset ovat niitä innokkaimpia tuunaajia, saa käyttää omaa luovuttaan.
Jotenkin keskustelussa näkyy surullinen dikotomia valittajissa: osa ei halua osallistua mihinkään lapsen asioihin, lapsi dumpataan kouluun ja oletetaan koulun hoitavan kaiken: kasvatuksen, opetuksen, lapsen sosiaalistumisen. Mihinkään koulun järjestämiin keskusteluihin ei haluttaisi osallistua. Ehkä omat henkiset resurssit menevät muuhun, mutta sääli lasten kannalta. Sitten toiset stressaantujat, jotka ovat tehneet lapsistaan projektin: lapsen koulusta halutaan tietää kaikki, prepataan jo alakouluikäistä tuleviin haasteisiin, parhaaseen lukioon ja hiemoimpaan yliopistotutkintoon. Näiden vanhempien toivoisi hieman löysäävän, antaa hieman tilaa lapsille. Entä jos se lääkäriksi suunniteltu lapsi haluaakin mennä peruskoulun jälkeen amikseen kokiksi tai opiskella artesaaniksi? Millaisen mallin vanhemmuudesta lapset saavat jos äiti stressaa pienimmistäkin asioista? Onneksi suurin osa perheistä on jossain noiden kahden stressaajamallin välillä, lapsista välitetään, heidän kanssaan vietetään aikaa ja tuetaan mutta tehdään se rennommin, palstan opeäidit ovat kertoneet töstä mallista ("en stressaa lapseni koulusta"). Ehkä suurin osa perheistä kuitenkin noita "normaaleja", lapsista huolehditaan mutei tehdä normaalielämästä elämää suurempaa stressiä.
Kai tajuat ettei ne opeäidit joudu stressaamaan kun heillä on tietoa työnsä puolesta. Tuetävät systeemit ja osaavat opettaa jne.
No itse ei-opena, mutta koulutettuna ihmisenä en ymmärrä miten nykykoulu niin hirveän kourmittava vanhemmalle olisi. Ja lapset juuri täysikäiseksi kasvattaneena olen ollut enemmän kiitollinen koululta saamastani tuesta. Kannattaisiko verrata nykykoulua ja sen tukea siihen mitä sai aikoinaan itse kouluaikana? Ainakin minun aikana alakoulussa opeteltiin asioita ulkoa, kuri oli tiukkaa ja pienen kylän sosioekonomiset suhteet näkyivät suhtautumisessa lapsiin luokkahuoneessa. Kun on seurannut omien lasten kouluaikaa on koulu inhimillistynyt huomattavasti. Yritetään huolehtia lapsista, tukea heidän kehitystään ja näyttää vanhemmille niin positiiviset kuin negatiiviset muutokset lapsen käyttäytymisessä ja opiskelussa. Samoin kuin vanhemmissa, on opettajissa niitä negatiivisia valittamiseen taipuvaisia, ja niitä positiivisia, kannustavia ja aidosti tukevia tyyppejä, molempiin olen omien lasteni kohdalla törmännyt. Onneksi ne kamalimmat tapaukset on koulusta hävinneet (erotettu) toisin kuin ennen, mikä luo uskoa nykyisen koulujärjestelmän arvojen toteutumiseen myös käytännössä. Lasten kouluaika alkoi kouluvihkona ja muuttui wilmaa. Molemmat systeemit ihan toimivia. Opettajissa on eroja viestinnässä, eikö vanhemmatkon voi hieman valikoida kuinka viestejä lukevat. Kukaan ei pakota lukemaan klo 21 jälkeen tulevia viestejä. Hyvin harvoin niissä mitään älyttömän tärkeää on koulun kannalta. Jos ope ilmoittaa muutokset liian myöhään ei voi olettaa viestin menevän perille. Keltaisia paitoja tai sinisiä paperejakin ilman voi koulupäivän käydä. Eniten surettaa lapset joiden äidit eivät tunnu selviävän ihan normaalista arjesta ilman hirveää stressiä. Jos elämä kaatuu wilmaviesteihin kuinka selvitään kun oikeasti vaikeat asiat tulevat eteen? Nykyisessä tietotulvassa informaation priorisointi ja keskittyminen olennaiseen on aina tärkeämpää. Minusta tärkeintä on tietää, että lapsella ei ole hirveitä ongelmia koulussa, että lapsi oppii ja hänen itsetuntonsa ja sosiaaliset kykynsä vahvistuvat. Koulu ja vanhemmat tukevat tuota yhdessä. Ehkä olen onnekas, mutta olen tuon nähnyt toimivan omien lasteni kohdalla. Ei vain niin, että viestit koulusta olisivat olleet aina positiivisia, vaan niitä negatiivisia tuli toisen lapsen kohdalla varsin paljon yläkouluvaiheessa mutta onneksi ihanan luokanvalvojan avulla yhteistyössä saatiin käännettyä lapsen kurssi: ongelmanuori meni lukioon ja on nykyään lääkiksessä.
Jos sinun lapsesi on nyt parikymppisiä, sinulla ei ole paskankaan hajua, millaista koulunkäynti on nyt. Pää kiinni.
No ainakin palstan perusteella opin millaisia ovat nykyisten koululaisten vanhemmat, lapsiparat.
Palstalla on käynyt myös selväksi, millaisia olettw te entiset äidit. Kusipäisiä mollaajia.
Koulussa on muuttunut sinun kultaisista ajoista mm se että lukioiden rajat on taivaissa, joten joku yläkoulussa mokaillut ei edes pääse lukioon. Plus että korkeakouluihin pyritään jatkossa yo-tuloksilla.
Ops muuttui 2016, säästöt on vieneet kirjat, suurentaneet luokat, uusi integraatio toi eriryisoppilaat normiluokkiin ja suunnilleen kaikki koulurakennuksey on homeessa.
Pidä sinä nyt se tekopyhä lärvisi kiinni. Moukka!
Lapseni ovat 20 ja 16-v, poika pääsi lääkikseen tänä syksynä ja tytär on ensimmäisellä lukiossa, eli wilmaa luetaan meillä kyllä vieläkin eikä kokemukset peruskoulusta ole hirvittävän vanhoja. Ja ne lukiorajat ovat ihan hyvin tiedossa, samoin muutokset korkeakouluihin pääsyvaateista, koskevat jo tytärtä. Useampia perheitä seuranneena olen huomannut ettei hirveä stressaus lasten koulunkäynnin kanssa kannata. Älykkäät lapset oppivat, eniten lukio- ja yliopisto-opinnoissa nuoret tarvitsevat hyvää itsetuntoa ja kykyä olla välillä stressaamattakin. Liian paljon on nähnyt kunnianhimoisten vanhempien itsensä puhkilukeneita nuoria jotka jättävät luvut kesken mielenterveyden rakoillessa tai vaihtavat kotoa päästyään sen hienon opiskelualan itselle oikeasti mieluisampaan, statukseltaan vähemmän näyttävään
alaan. Antaa heidän valita itse tiensä, tuetaan mutta ei painosteta eikä opeteta stressauksen mallia ahdistumalla aivan arkipäiväisestä. Ja ainakin meillä on yritetty näyttää mallia käytöstapojen suhteen, turha kieltää lapsilta ala-arvoista käytöstä ja kieltä jos itse siihen sortuu. Ehkä tuossa suhteessa me vanhempien lasten vanhemmat olemme erilaisia kasvattajina?
Eli valehtelit äsken.
Sinä olet surkea esikuva. Ylimielinen, holhoava, mollaava ja ennakkoluuloinen.
Sääliksi käy lapsiasi ja näiden tulevia puolisoja (jos sosiaalisilla taidoillaan edes sellaisen saavat).
Sinusta tulee hornamainen anoppi.
Meillä stressi koulunkäyntiin tulee siitä, että lähikoulu oli homeessa. Pakko etsiä lapsille koulu muualta.
Tämä muualle kulkeminen aiheuttaa jo sinällään hankaluutta arkeen.
Jos sitä arkeakin sitten ihan koko ajan vekslataan ja puljataan, elämä muuttuu hornaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi vappuna tai halloween aikaan koulussa järjestetään juhlia jossa luokalta palkitaan "parhaiten pukeutunut." Tämä tuo paineita lapsille sekä minulle. Olen joskus köyhänä pistänyt jopa viimeiset rahat näihin lasten pukuihin tai niiden ehostamiseen. Ei varmaankaan koulu tule ajatelleeksi!
En halua lapselle osattomuuden tunnetta, joten pakko on!No oma poikani voitti täysin itse tehdyllä asulla, enkä juurikaan osaa ommella. Yhdisteltiin olemassaolevia, pikkuisen tuunattiin ja siinä! Ei valmiit prinsessamekkot tai merirosvot taida niitä voittajia olla, hyvä idea ja sitten lapsen kanssa yhdessä muokkaamaan. Ainakin meillä oli mukavaa yhdessätekemistä. Ja kun nyt äidit valittavat ettei kerkeä kun työ ym vie niin paljon aikaa, tuntemani hyväpalkkaiset ja korkeimminkoulutetut (FT) naiset ovat niitä innokkaimpia tuunaajia, saa käyttää omaa luovuttaan.
Jotenkin keskustelussa näkyy surullinen dikotomia valittajissa: osa ei halua osallistua mihinkään lapsen asioihin, lapsi dumpataan kouluun ja oletetaan koulun hoitavan kaiken: kasvatuksen, opetuksen, lapsen sosiaalistumisen. Mihinkään koulun järjestämiin keskusteluihin ei haluttaisi osallistua. Ehkä omat henkiset resurssit menevät muuhun, mutta sääli lasten kannalta. Sitten toiset stressaantujat, jotka ovat tehneet lapsistaan projektin: lapsen koulusta halutaan tietää kaikki, prepataan jo alakouluikäistä tuleviin haasteisiin, parhaaseen lukioon ja hiemoimpaan yliopistotutkintoon. Näiden vanhempien toivoisi hieman löysäävän, antaa hieman tilaa lapsille. Entä jos se lääkäriksi suunniteltu lapsi haluaakin mennä peruskoulun jälkeen amikseen kokiksi tai opiskella artesaaniksi? Millaisen mallin vanhemmuudesta lapset saavat jos äiti stressaa pienimmistäkin asioista? Onneksi suurin osa perheistä on jossain noiden kahden stressaajamallin välillä, lapsista välitetään, heidän kanssaan vietetään aikaa ja tuetaan mutta tehdään se rennommin, palstan opeäidit ovat kertoneet töstä mallista ("en stressaa lapseni koulusta"). Ehkä suurin osa perheistä kuitenkin noita "normaaleja", lapsista huolehditaan mutei tehdä normaalielämästä elämää suurempaa stressiä.
Kai tajuat ettei ne opeäidit joudu stressaamaan kun heillä on tietoa työnsä puolesta. Tuetävät systeemit ja osaavat opettaa jne.
No itse ei-opena, mutta koulutettuna ihmisenä en ymmärrä miten nykykoulu niin hirveän kourmittava vanhemmalle olisi. Ja lapset juuri täysikäiseksi kasvattaneena olen ollut enemmän kiitollinen koululta saamastani tuesta. Kannattaisiko verrata nykykoulua ja sen tukea siihen mitä sai aikoinaan itse kouluaikana? Ainakin minun aikana alakoulussa opeteltiin asioita ulkoa, kuri oli tiukkaa ja pienen kylän sosioekonomiset suhteet näkyivät suhtautumisessa lapsiin luokkahuoneessa. Kun on seurannut omien lasten kouluaikaa on koulu inhimillistynyt huomattavasti. Yritetään huolehtia lapsista, tukea heidän kehitystään ja näyttää vanhemmille niin positiiviset kuin negatiiviset muutokset lapsen käyttäytymisessä ja opiskelussa. Samoin kuin vanhemmissa, on opettajissa niitä negatiivisia valittamiseen taipuvaisia, ja niitä positiivisia, kannustavia ja aidosti tukevia tyyppejä, molempiin olen omien lasteni kohdalla törmännyt. Onneksi ne kamalimmat tapaukset on koulusta hävinneet (erotettu) toisin kuin ennen, mikä luo uskoa nykyisen koulujärjestelmän arvojen toteutumiseen myös käytännössä. Lasten kouluaika alkoi kouluvihkona ja muuttui wilmaa. Molemmat systeemit ihan toimivia. Opettajissa on eroja viestinnässä, eikö vanhemmatkon voi hieman valikoida kuinka viestejä lukevat. Kukaan ei pakota lukemaan klo 21 jälkeen tulevia viestejä. Hyvin harvoin niissä mitään älyttömän tärkeää on koulun kannalta. Jos ope ilmoittaa muutokset liian myöhään ei voi olettaa viestin menevän perille. Keltaisia paitoja tai sinisiä paperejakin ilman voi koulupäivän käydä. Eniten surettaa lapset joiden äidit eivät tunnu selviävän ihan normaalista arjesta ilman hirveää stressiä. Jos elämä kaatuu wilmaviesteihin kuinka selvitään kun oikeasti vaikeat asiat tulevat eteen? Nykyisessä tietotulvassa informaation priorisointi ja keskittyminen olennaiseen on aina tärkeämpää. Minusta tärkeintä on tietää, että lapsella ei ole hirveitä ongelmia koulussa, että lapsi oppii ja hänen itsetuntonsa ja sosiaaliset kykynsä vahvistuvat. Koulu ja vanhemmat tukevat tuota yhdessä. Ehkä olen onnekas, mutta olen tuon nähnyt toimivan omien lasteni kohdalla. Ei vain niin, että viestit koulusta olisivat olleet aina positiivisia, vaan niitä negatiivisia tuli toisen lapsen kohdalla varsin paljon yläkouluvaiheessa mutta onneksi ihanan luokanvalvojan avulla yhteistyössä saatiin käännettyä lapsen kurssi: ongelmanuori meni lukioon ja on nykyään lääkiksessä.
Jos sinun lapsesi on nyt parikymppisiä, sinulla ei ole paskankaan hajua, millaista koulunkäynti on nyt. Pää kiinni.
No ainakin palstan perusteella opin millaisia ovat nykyisten koululaisten vanhemmat, lapsiparat.
Palstalla on käynyt myös selväksi, millaisia olettw te entiset äidit. Kusipäisiä mollaajia.
Koulussa on muuttunut sinun kultaisista ajoista mm se että lukioiden rajat on taivaissa, joten joku yläkoulussa mokaillut ei edes pääse lukioon. Plus että korkeakouluihin pyritään jatkossa yo-tuloksilla.
Ops muuttui 2016, säästöt on vieneet kirjat, suurentaneet luokat, uusi integraatio toi eriryisoppilaat normiluokkiin ja suunnilleen kaikki koulurakennuksey on homeessa.
Pidä sinä nyt se tekopyhä lärvisi kiinni. Moukka!
Lapseni ovat 20 ja 16-v, poika pääsi lääkikseen tänä syksynä ja tytär on ensimmäisellä lukiossa, eli wilmaa luetaan meillä kyllä vieläkin eikä kokemukset peruskoulusta ole hirvittävän vanhoja. Ja ne lukiorajat ovat ihan hyvin tiedossa, samoin muutokset korkeakouluihin pääsyvaateista, koskevat jo tytärtä. Useampia perheitä seuranneena olen huomannut ettei hirveä stressaus lasten koulunkäynnin kanssa kannata. Älykkäät lapset oppivat, eniten lukio- ja yliopisto-opinnoissa nuoret tarvitsevat hyvää itsetuntoa ja kykyä olla välillä stressaamattakin. Liian paljon on nähnyt kunnianhimoisten vanhempien itsensä puhkilukeneita nuoria jotka jättävät luvut kesken mielenterveyden rakoillessa tai vaihtavat kotoa päästyään sen hienon opiskelualan itselle oikeasti mieluisampaan, statukseltaan vähemmän näyttävään
alaan. Antaa heidän valita itse tiensä, tuetaan mutta ei painosteta eikä opeteta stressauksen mallia ahdistumalla aivan arkipäiväisestä. Ja ainakin meillä on yritetty näyttää mallia käytöstapojen suhteen, turha kieltää lapsilta ala-arvoista käytöstä ja kieltä jos itse siihen sortuu. Ehkä tuossa suhteessa me vanhempien lasten vanhemmat olemme erilaisia kasvattajina?
Mistä ihmeestä sinä puhut???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika ristiriitaisesti näitä kommentteja luen. Olen siis kolmen koululaisen äiti ja yläkoulun opettaja.
Ihan ensin se tärkein: myöhästymiset ja poissaolot merkitään aina tunnin alussa, koska näin esimies (rehtori) on ilmoittanut, että pitää tehdä. Jos tulee esim. palohälytys, pitää tietää, montako oppilasta on luokalla, ettei joku ole jäänyt loukkuun vaikkapa vessaan. Vanhempi voi tarkistaa lintsailevan oppilaan läsnäolon, kun tieto tulee heti. Nämä siis eivät ole minun keksimiäni selityksiä vaan esimiehen perustelu siihen, että koko ajan on oltava kone auki ja tiedot oppilaista ajan tasalla.
Myöhästymisiä ja poissaoloja seuraavat myös luokanvalvojat. Lintsaamisesta saa jälki-istuntoa, riittävän monesta myöhästymisestä samoin. Meillä on tarkka ohjeistus, että yli 5 minuutin myöhästymisistä pitää laittaa tarkka aika, kuinka paljon on myöhässä. En siis tee tätä kusipäisyyttäni vaan työnantajan ohjeistuksen takia.
Yläkoulun puolella ei näitä viime tingan ilmoitteluja yleensä ole, mutta kerran olin sairaana ja ehdin ilmoittaa vasta edellisenä päivänä poikkeusaikatauluista. Onneksi ne tunnolliset oppilaat olivat jo kotona asiasta tiedottaneet, niin sain vain niitä tyypillisiltä lusmujen vanhemmilta negatiivista palautetta. Ja vika tosiaan oli minun, kun pitkän sairauspoissaolon takia en ollut kouluasioista kartalla.
Sitten ne tuolilakeikkumiset, kännykän käyttämiset ja purkan jauhaamiset. Meillä on nämä kielletty koulun järjestyssäännöissä. Jos oppilas ei noudata opettajan pyyntöä, siitä pitää ilmoittaa kotiin. Tämä siis esimiehen päätös. Näitä opettajan uhmaamisia vahtivat myös ohr eli oppilashuoltoryhmä, joka sitten merkintöjen perusteella päättää, minkälaisiin toimiin kunkin oppilaan kohdalla ryhdytään. Jos oppilas kiukuttelee näin pienistä joka ikinen tunti, on selvää, että hänellä on isoja ongelmia ja siksi on syytä näitä tarkkailla. Esimiehen selitys asiaan, ei minun. Lisäksi 10 pikkurikkeestä saa jälki-istunnon eli luokanvalvojakin seuraa näitä. Nämä kaikki tiedotetaan paitsi vanhempainilloissa niin myös koulun kotisivuilla.
Äitinä olen törmännyt näihin "pala punaista kangasta ja pitkä oksa mukaan kouluun"-ilmoituksiin klo 21 edellisenä iltana. Onneksi harvoin. Ja ihan tietoisesti olen sanonut lapselleni, ettei meillä ole punaista kangasta ja oksan voi etsiä ihan välitunnilla, emme enää lähde ulos ulkoilemaan. En ole saanut tästä mitään negatiivista palautetta lasteni opettajilta. Olen myös esittänyt jokaiselle opettajalle toiveen, että klo 20 jälkeen ei enää tulisi seuraavaa päivää koskevia tiedotteita, ja kaikki opettajat ovat todenneet, että eivät niin toimikaan kuin vain hätätilanteissa eli siis silloin, kun ovat itse unohtaneet tai ovat olleet poissa eivätkä ole tienneet näistä tarpeista itsekään ajoissa.
Halloween on kerran vuodessa, joten siihen luulisi vanhemman osaavan varautua. Omat lapseni eivät ole halunneet pukeutua päiväkotiajan jälkeen, joten siltä osin olen kai onnekas. Ei meillä ole mitään hienoja asuja, mutta jokin hattu tai peruukki kylläkin ja vähän serpentiiniä, muovihämähäkkejä tms. kiinnitettyinä ja hyvin on riittänyt. Miksi pitää lähteä varustekilpaan? Saan jatkuvasti moitteita omilta oppilailtani siitä, että lasteni kännykät ovat liian vanhanaikaisia ja että kohta he keräävät kolehdin lapsilleni ihan silkasta myötätunnosta (vitsailevat toki). Minä taas korostan niin lapsilleni kuin näille nuorillekin, että se ihmisen arvo ei ole kännykässä tai parhaassa Halloween-asussa tai hienoimmassa oksassa, jonka sinne kouluun roudaa vaan ihan muissa jutuissa.
Vierailija kirjoitti:
Aika ristiriitaisesti näitä kommentteja luen. Olen siis kolmen koululaisen äiti ja yläkoulun opettaja.
Ihan ensin se tärkein: myöhästymiset ja poissaolot merkitään aina tunnin alussa, koska näin esimies (rehtori) on ilmoittanut, että pitää tehdä. Jos tulee esim. palohälytys, pitää tietää, montako oppilasta on luokalla, ettei joku ole jäänyt loukkuun vaikkapa vessaan. Vanhempi voi tarkistaa lintsailevan oppilaan läsnäolon, kun tieto tulee heti. Nämä siis eivät ole minun keksimiäni selityksiä vaan esimiehen perustelu siihen, että koko ajan on oltava kone auki ja tiedot oppilaista ajan tasalla.Myöhästymisiä ja poissaoloja seuraavat myös luokanvalvojat. Lintsaamisesta saa jälki-istuntoa, riittävän monesta myöhästymisestä samoin. Meillä on tarkka ohjeistus, että yli 5 minuutin myöhästymisistä pitää laittaa tarkka aika, kuinka paljon on myöhässä. En siis tee tätä kusipäisyyttäni vaan työnantajan ohjeistuksen takia.
Yläkoulun puolella ei näitä viime tingan ilmoitteluja yleensä ole, mutta kerran olin sairaana ja ehdin ilmoittaa vasta edellisenä päivänä poikkeusaikatauluista. Onneksi ne tunnolliset oppilaat olivat jo kotona asiasta tiedottaneet, niin sain vain niitä tyypillisiltä lusmujen vanhemmilta negatiivista palautetta. Ja vika tosiaan oli minun, kun pitkän sairauspoissaolon takia en ollut kouluasioista kartalla.
Sitten ne tuolilakeikkumiset, kännykän käyttämiset ja purkan jauhaamiset. Meillä on nämä kielletty koulun järjestyssäännöissä. Jos oppilas ei noudata opettajan pyyntöä, siitä pitää ilmoittaa kotiin. Tämä siis esimiehen päätös. Näitä opettajan uhmaamisia vahtivat myös ohr eli oppilashuoltoryhmä, joka sitten merkintöjen perusteella päättää, minkälaisiin toimiin kunkin oppilaan kohdalla ryhdytään. Jos oppilas kiukuttelee näin pienistä joka ikinen tunti, on selvää, että hänellä on isoja ongelmia ja siksi on syytä näitä tarkkailla. Esimiehen selitys asiaan, ei minun. Lisäksi 10 pikkurikkeestä saa jälki-istunnon eli luokanvalvojakin seuraa näitä. Nämä kaikki tiedotetaan paitsi vanhempainilloissa niin myös koulun kotisivuilla.
Äitinä olen törmännyt näihin "pala punaista kangasta ja pitkä oksa mukaan kouluun"-ilmoituksiin klo 21 edellisenä iltana. Onneksi harvoin. Ja ihan tietoisesti olen sanonut lapselleni, ettei meillä ole punaista kangasta ja oksan voi etsiä ihan välitunnilla, emme enää lähde ulos ulkoilemaan. En ole saanut tästä mitään negatiivista palautetta lasteni opettajilta. Olen myös esittänyt jokaiselle opettajalle toiveen, että klo 20 jälkeen ei enää tulisi seuraavaa päivää koskevia tiedotteita, ja kaikki opettajat ovat todenneet, että eivät niin toimikaan kuin vain hätätilanteissa eli siis silloin, kun ovat itse unohtaneet tai ovat olleet poissa eivätkä ole tienneet näistä tarpeista itsekään ajoissa.
Halloween on kerran vuodessa, joten siihen luulisi vanhemman osaavan varautua. Omat lapseni eivät ole halunneet pukeutua päiväkotiajan jälkeen, joten siltä osin olen kai onnekas. Ei meillä ole mitään hienoja asuja, mutta jokin hattu tai peruukki kylläkin ja vähän serpentiiniä, muovihämähäkkejä tms. kiinnitettyinä ja hyvin on riittänyt. Miksi pitää lähteä varustekilpaan? Saan jatkuvasti moitteita omilta oppilailtani siitä, että lasteni kännykät ovat liian vanhanaikaisia ja että kohta he keräävät kolehdin lapsilleni ihan silkasta myötätunnosta (vitsailevat toki). Minä taas korostan niin lapsilleni kuin näille nuorillekin, että se ihmisen arvo ei ole kännykässä tai parhaassa Halloween-asussa tai hienoimmassa oksassa, jonka sinne kouluun roudaa vaan ihan muissa jutuissa.
Oletpa sinä täydellinen, hyvä ja hyveellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miksi, kun se wilma sitten on ja sinne pitää merkitä ne poissaolot ja myöhästymiset ei meidän koulussa näin tehdä?
Jälkikäteen saan kuulla, että myöhästymisiä ollut ja ennen joulua oleva poissaolopäivä ei ikinä päätynyt wilmaan. Ihmettelen.
Halloween on kerran vuodessa, mutta ainakaan meillä sitä ei joka vuosi vietetä samoin. Jonain vuonna ei ole mitään, jonain vuonna taas yks kaks edellisenä päivänä lämäistäänkin tää pukuvaatimus.
Vappuna ei välttis ole mitään. Sitten taas yks kaks edellisenä iltana il oitetaan että onkin isot kemut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä opettajat jotka ovat koko ajan laittamassa wilmaan pienimmätkin rikkeet taitavat lähinnä turvata omaa selustaansa mahdollisen riita-asian varalta.
Meillä on ihan työn antajan määräys kirjata mahdollisimman paljon.
Uusi opetussuunnitelma on opettajalle ja koululle sitova. Sitä on pakko noudattaa.
Eli opettaja joka ei kirjaa Wilmaan jokaista minuutin myöhästymistä ja tuolilla keikkumista syyllistyy virkavirheeseen?
Tavallaan syyllistyy. Otetaan esimerkki: Oppilas keikkuu usein tuolilla ja opettaja huomauttaa siitä hänelle. Wilmaan hän ei tätä kirjaa. Eräänä päivänä oppilas keikahtaa ja takaraivo osuu takana istuvan pulpetin laitaan. Selkäydin vaurioituu ja oppilas halvaantuu.
Vanhempien kannattaa haastaa opettaja oikeuteen, koska kunnilta ei saa oikeudessa helposti korvauksia. Yksittäisen opettajan laiminlyönti on helpompi näyttää toteen, kuin koulutuksen järjestäjän. Opettaja joutuu oikeuteen virkavelvollisuuden laiminlyönnistä. Näyttöä keikkumiseen puuttumisesta ei ole -> Ope saa tuomion.
Suomi ei ole USA, joten täällä voi tietenkin haastaa opettajan oikeuteen, mutta vaikka tuomittaisi törkeästä huolimattomuudesta tai vastaavasta, niin ei ne vanhemmat mitään korvauksia saisi. Mitä se hyödyttää sitä opettajaa on linnaan laittaa?
Ja edelleen odotan, miten se koulu 'vaatii' aktiivista osallistumista? Voihan se opettaja sieltä Wilman kautta huudella sen minkä jaksaa, mutta se ei taida vielä velvoittaa vanhempia yhtään mihinkään? Jos ei mukula itse opi kuuntelemaan, mitä opettaja haluaa huomiseksi kouluun mukaan otettavaksi, niin siinäpä sitten kuuntelee opettajan haukut. Ehkä jossain vaiheessa oppii ihan itse hoitamaan asiansa.
Tätä tietoa minäkin kaipaan. Miten se koulu minua osallistaa, kun en ole päässyt osalliseksi kuin wilma tiedotteiden kautta.
Enemmän haluaisin, siis edes kerran tai kaksi vuodessa tietää miten lapsella menee koulussa, mutta ainakin meidän lasten koulussa on vähän sellainen ilmapiiri että älkää nyt edes kevätjuhlaan tulko kun juhlasali menee liian täyteen tai jos aiot tulla niin ilmoita edes siitä etukäteen. En ole siis tervetullut, näin tulkitsen.
Voisin ottaa opettajaan yhteyttä myös kysyäkseni lapseni koulukuulumisia (edes kerran vuodessa) mutta koen, että opettajilla on asenne "minulla on täällä 25 muutakin hei ja en minä tiedä miten lapsellas menee, kun oon vaan töissä täällä."
Sen sijaan jokaisen ystävänpäiväviikon väriteemat sekä myyjäisleipomukset muistetaan pyytää sekä vanhempia muistuttaa.
No tässähän se tuli, kun ne opettajat keskittyvät epäolennaisuuksiin, sekä oppilaiden suhteen, että viestitellessään vanhemmille. Esim vanhempainilloissa käsitellään aivan mitättömiä asioita, kun vanhemmat puolestaan haluaisivat aidosti tietää miten luokalla sujuu. Oikeista asioista, esim. luokan keskittymisongelmista ei mainita sanaakaan vanhempainillan aikana. Ettei vain kukaan vanhempi voisi alkaa arvostelemaan opettajaa.
Nimenomaan! Vanhempainillassa käsitellään minne mentäisi luokkaretkelle, kuka voisi jo nyt lupautua lisäavuksi vahtimaan, onko kaikki suostuvaisia maksamaan retkestä, päätetään kuitenkin kerätä myyjäisillä rahat, sitten miettimään kuka leipoo mokkapaloja, kuka pullaa, mikä olisi retkikohde, mennäänkö junalla vai bussilla.
Kun retkiajankohta koittaa, opettaja ilmoittaa väsyneenä keväällä, että luokalla on ollut KOKO VUODEN järkyttävä työrauhaongelma eikä tämän porukan kanssa voi lähteä lähimetsää pidemmälle ja päätetäänkin pitää ilmainen metsäretki pillimehun voimalla.
Ja tämä työrauha ongelma on ollut tiedossa tasan ensimmäisestä päivästä lähtien syyslukukaudella, mutta siihen ei suinkaan voitu puuttua heti alkuunsa tai asiasta muutenkaan raportoida.
Vieläkö ne kyselevät isän ja äidin ammatteja. Meiltäkin kyseltiin jo 60-luvulla. Mitä se kenellekään kuuluu. On selvää, että jos on joku tunnetun johtajan tms lapsi, niin saa parempaa kohtelua kuin duunarin lapsi.
Onneksi minun kouluaikana ei ollut kännyköitä eikä wilmaa. Vanhempain ilta ehkä kerran lukukaudessa. Jos ei ollut suksia tai muuta niin koululta sai lainaksi.
Teimme myös retkiä ja uimahallireissuja mutta ei niitä varten tarvinnut omia rahoja. Olimme yleensä jossain kahvilassa kaakaolla ihan koulun piikkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatko nykyiset koululaisten äidit näin stressaantuneita, aggressiivisia ja käytökseltään pahimpien ongelmateinien kaltaisia? Onko syy Wilman? Vai dominoiko keskustelua muutama mielenterveysongelmainen, niinkuin valitettavasti aika usein täällä palstalla?
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö ne kyselevät isän ja äidin ammatteja. Meiltäkin kyseltiin jo 60-luvulla. Mitä se kenellekään kuuluu. On selvää, että jos on joku tunnetun johtajan tms lapsi, niin saa parempaa kohtelua kuin duunarin lapsi.
Onneksi minun kouluaikana ei ollut kännyköitä eikä wilmaa. Vanhempain ilta ehkä kerran lukukaudessa. Jos ei ollut suksia tai muuta niin koululta sai lainaksi.
Teimme myös retkiä ja uimahallireissuja mutta ei niitä varten tarvinnut omia rahoja. Olimme yleensä jossain kahvilassa kaakaolla ihan koulun piikkiin.
Kyllä ja isovanhempien ja isoisovanhempien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmia on monia, listataanpa:
1) fasiliteetit homeessa, toimimattomia, luokat neilömääriltään liian pieniä - surkea huoneilma. Pihat ankeita.
2) uusi opetussuunnitelma, joka pyrkii vesittämään pääasian eli opiskelun
3) moniongelmaisia lapsia luokat pullollaan, kiusaamista, mielenterveys-ja päihde-ongelmaa, sekä lapsilla että vanhemmillaan.
4) "pääasia on osallistuminen" kuitenkin joka vaiheessa lasta arvioidaan ja pisteytetään, annetaan numeroita myös persoonaan liittyvillä seikoilla. "Ei oikein osallistu tunnilla - annoin 6 vaikka kokeesta sai 8" introvertti, mietiskelijä, rauhallinen kaveri jää aivan osattomaksi.
5) opettajien auktoriteetti on kadonnut, ja ihmekö se kun opettajaa ei erota yläkoulun oppilaiden joukosta pukeutumisen, käytöksen eikä olemuksen puolesta.
EI ihme, että oppilaat voi pahoin, ja perheet stressaa.
On hoidettu mitä on käsketty, mutta ärsyttäviä ovat kaikki ne peltipurkit, kumpparit ja limpparit mitä jatkuvasti pitää olla kouluun raahaamassa. Rahaa myös. Hupia ja kivaa riittää!
399 jatkaa vielä: Lapseni ovat vasta 1. ja 2.- luokalla, kuinka paljon pahemmaksi tilanne menee uuden Opsin takia, ja miten ihmeessä jaksan vielä vääntää opettajien kanssa seuraavat 8 vuotta kunnes lasten alakoulu on ohi? Vai onko kohdalle vain osunut todella epäpäteviä/huonoja opettajia?
Karttaan merkitseminen on saattanut olla harjoitus kartan lukemisesta. Kyllä, sekin pitää opettaa koulussa. Samoin ammateista puhuminen on voinut olla ihan keskustelua eikä utelemista. Mitä tulee wilmaan, pitää siinä olla tietty joku järki, mutta luuletko että opettaja mielellään käyttää iltansa wilmaan ja töihin? Ei todellakaan. Ja sitten kun joku äippä siitäkin valittaa, niin on piru irti.
Vierailija kirjoitti:
Kehotus keskustella asiasta kotona on syytä ottaa vakavissaan. Opettajan sana kun ei aina mene perille. Opettaja kyllä kieltää aina keikkumasta tuolilla. Tuolilla keikkuminen on pakko kieltää halvaantumisriskin vuoksi (oppilas kaatuu niska edellä takana istuvan pulpetin kulmaan...). Samaa oppilasta saa olla kieltämässä usein kymmeniä kertoja tunnin aikana. Olisi hienoa, jos vanhemmat voisivat tehdä osuutensa ja vaatia muksuaan lopettamaan vaarallisen keikkumisen.
Wilmaan kuuluu nykyään kirjata kaikki pikkuasiat. Koskaan ei voi etukäteen tietää, mistä pikkuasiasta muodostuu isompi juttu.
Eikä kuulu.
Sen olen huomannut, että kaikki negatiiviset asiat tulee kirjattua, mutta siihen se jää.
Itse ajattelin seuraavassa arviointikeskustelussa, mikä on ihan kohta, ottaa esille nämä kirjaukset.
Kun ope kysyy että mitäs on mennyt niin sanon että varmaan aika huonosti, jos Wilmasta sen pitäisi näkyä. Ei yhtään positiivista merkintää koko syksyltä. Sitten parista pikkurikkeestä (läksyunohdus) on heti laitettu palautetta.
Opettajilla on liian kirjavat käytännöt näissä. Tai sitten osa ei osaa käyttää Wilmaa.
Topsq kirjoitti:
Taitaa olla sinun lapsellasi vain ikävä opettaja. Samanlainen ope oli esikoisella aikanaan, kaamea! Koulusta oli jatkuva stressi. Viestiä pukkasi Wilmaan koko ajan, milloin mikäkin pikkujuttu oli pielessä. Taitava opettaja opettaa ja on niin hyvä työssään, ettei tarvitse Wilmassa istua raportoimassa! Kun esikoisen opettaja vaihtui, tajusin että vika oli opettajassa, eikä lapsessa.
Kuulostaa tutulta. Missä päin Suomea tämä ikävä ope?
Alue: Aihe vapaa
Kenelle kaikille Wilman tiedot sitten on tarkoitettu?