Lue keskustelun säännöt.
Koulu vaatii jatkuvaa aktiivista osallistumista oppilaiden vanhemmilta, Wilmassa koko ajan kehotuksia tehdä sitä ja tätä ja jatkuvaa lasten ...
Ei omassa lapsuudessa ollut tällaista, että jatkuvasti vanhempien pitää osallistua lasten koulunkäyntiin. Arviointi tuli todistuksen muodossa jouluna ja keväällä. Ei ollut edes reissuvihkoja.
Nyt endin päiväkodista tuli useana päivänä viikossa tiedotetta ja muistutusta mitä pitää olla mukana ja jatkuvasti jotain teemapäivää. Luulin, että koulun alettua muuttuisi, mutta pahemmaksi menee. Nyt lapsi käy neljättä luokkaa ja jatkuvasti tulee ilmoitusta projekteista, poikkeusakatauluista, milloin mukana pitää olla sininen muovipussi, milloin punainen kartonginpala, jne. Ihan älytöntä. Illalla myöhään tulee Wilmassa ilmoituksia, että seuraavan päivän aikataulu muuttunut, tai pitääkin ottaa sinisen muovipussin sijaan vihreä (karrikoidusti). Jos viimeisenä ennen nukkumaanmenoa ei vielä tarkista Wilmaa, lapsi saattaa mennä vahingossa väärään aikaan kouluun, tai luistimet puuttua, kun opettaja on illalla klo 22 ilmoittanut, että jäätilanne näyttääkin hyvältä ja aamulla luistellaankin sisäliikunnan sijaan.
Jatkuvaa poikkeusta päivien ohjelmissa ja älyttömiin aikoihin ilmoitettuna.
Lisäksi tulee valitusta naurettavista asioista, kuten: teki matikan kirjasta väärän tehtävän, oli purkka suussa välitunnilla, keikkui tuolilla. Onko nuo niin kovia rikkeitä, ettei opettaja voi vaan todeta oppilaalle, että mikä on se oikea matikan tehtävä, ota purkka pois suusta, tai älä keiku tuolilla. Miksi tällaisista asioista saa "rikosrekisteriin" merkinnän. Jatkuvasti kotona pitää puhutella lasta näistä "rikkeistä", kun opettaja ilmoittaa wilmassa kaikista asioista "keskustelkaa tästä asiasta kotona". Niin, keskustellaan siitä vihaisesti, ja annetaan kotiarestia, että on tehnyt väärän tehtävän tunnilla.
Lapsi ei ole häirikkö, ei metelöi tunnilla. Miksi pitää keksimällä keksiä negatiivista palautetta Wilmaan ja kehoittaa pitämään kotona keskustelun.
Pidän myös tuota opettajan neuvomista "keskustelkaa asiasta kotona" suorastaan v-mäisenä. Mikä hän on kehoittamaan meitä mitä teemme. Tottakai keskustelemme lapsen teoista kotona, mutta mikä hän on neuvomaan ja kehoittelemaan meitä! Olemme ihan fiksu perhe, koulutetut vanhemmat ja tavallinen koululainen ja pikkusisarus.
Kaiken huippu on, että opettaja oli kysynyt kaikilta, mitä kunkin oppilaan vanhemmat tekevät työkseen! Tätä ihmettelin. Miten se vaikuttaa lasten koulunkäyntiin? Onko siivoojan lapsi huonommassa asemassa, kuin juristin lapsi? Miksi opettaja halusi tietää vanhempien ammatit? Oli pitänyt myös näyttää piirtoheittimellä taululle heijastetulta kartalta, missä kukin asuu. Mitä ihmettä opettajalle kuuluu oppilaiden asuinpaikat?
Olen vaan niin kyllästynyt koulumkäyntiin, tuntuu että opettajat ovat melko omituisia ja uteliaita ja ilkeitäkin.
Ysiluokan kevätjuhlaa odotellessa...
Kommentit (1366)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä opettajat jotka ovat koko ajan laittamassa wilmaan pienimmätkin rikkeet taitavat lähinnä turvata omaa selustaansa mahdollisen riita-asian varalta.
Meillä on ihan työn antajan määräys kirjata mahdollisimman paljon.
Uusi opetussuunnitelma on opettajalle ja koululle sitova. Sitä on pakko noudattaa.
Eli opettaja joka ei kirjaa Wilmaan jokaista minuutin myöhästymistä ja tuolilla keikkumista syyllistyy virkavirheeseen?
Tavallaan syyllistyy. Otetaan esimerkki: Oppilas keikkuu usein tuolilla ja opettaja huomauttaa siitä hänelle. Wilmaan hän ei tätä kirjaa. Eräänä päivänä oppilas keikahtaa ja takaraivo osuu takana istuvan pulpetin laitaan. Selkäydin vaurioituu ja oppilas halvaantuu.
Vanhempien kannattaa haastaa opettaja oikeuteen, koska kunnilta ei saa oikeudessa helposti korvauksia. Yksittäisen opettajan laiminlyönti on helpompi näyttää toteen, kuin koulutuksen järjestäjän. Opettaja joutuu oikeuteen virkavelvollisuuden laiminlyönnistä. Näyttöä keikkumiseen puuttumisesta ei ole -> Ope saa tuomion.
Suomi ei ole USA, joten täällä voi tietenkin haastaa opettajan oikeuteen, mutta vaikka tuomittaisi törkeästä huolimattomuudesta tai vastaavasta, niin ei ne vanhemmat mitään korvauksia saisi. Mitä se hyödyttää sitä opettajaa on linnaan laittaa?
Ja edelleen odotan, miten se koulu 'vaatii' aktiivista osallistumista? Voihan se opettaja sieltä Wilman kautta huudella sen minkä jaksaa, mutta se ei taida vielä velvoittaa vanhempia yhtään mihinkään? Jos ei mukula itse opi kuuntelemaan, mitä opettaja haluaa huomiseksi kouluun mukaan otettavaksi, niin siinäpä sitten kuuntelee opettajan haukut. Ehkä jossain vaiheessa oppii ihan itse hoitamaan asiansa.
Tätä tietoa minäkin kaipaan. Miten se koulu minua osallistaa, kun en ole päässyt osalliseksi kuin wilma tiedotteiden kautta.
Enemmän haluaisin, siis edes kerran tai kaksi vuodessa tietää miten lapsella menee koulussa, mutta ainakin meidän lasten koulussa on vähän sellainen ilmapiiri että älkää nyt edes kevätjuhlaan tulko kun juhlasali menee liian täyteen tai jos aiot tulla niin ilmoita edes siitä etukäteen. En ole siis tervetullut, näin tulkitsen.
Voisin ottaa opettajaan yhteyttä myös kysyäkseni lapseni koulukuulumisia (edes kerran vuodessa) mutta koen, että opettajilla on asenne "minulla on täällä 25 muutakin hei ja en minä tiedä miten lapsellas menee, kun oon vaan töissä täällä."
Sen sijaan jokaisen ystävänpäiväviikon väriteemat sekä myyjäisleipomukset muistetaan pyytää sekä vanhempia muistuttaa.
No tässähän se tuli, kun ne opettajat keskittyvät epäolennaisuuksiin, sekä oppilaiden suhteen, että viestitellessään vanhemmille. Esim vanhempainilloissa käsitellään aivan mitättömiä asioita, kun vanhemmat puolestaan haluaisivat aidosti tietää miten luokalla sujuu. Oikeista asioista, esim. luokan keskittymisongelmista ei mainita sanaakaan vanhempainillan aikana. Ettei vain kukaan vanhempi voisi alkaa arvostelemaan opettajaa.
Juuri tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On hoidettu mitä on käsketty, mutta ärsyttäviä ovat kaikki ne peltipurkit, kumpparit ja limpparit mitä jatkuvasti pitää olla kouluun raahaamassa. Rahaa myös. Hupia ja kivaa riittää!
Totta.
Ei jää halloween tai vappupukuun tämä asia.
Nykyään uimahallillekin tarvii rahaa, kun pitäähän lasten sieltä nyt pillimehu vähintään uinnin päätteeksi saada.
Jouluna punainen paita ja harmaat housut, eikä siinä kaikki vaan lyhty ja led-tuikku myös (lyhtyyn sisälle).
Sitten myyjäisiin pitäisi leipoa ja sitten pitäisi antaa lapsille rahaa sinne myyjäisiin!
Kyllä tämä ennen pitkään kalliiksi tulee!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä opettajat jotka ovat koko ajan laittamassa wilmaan pienimmätkin rikkeet taitavat lähinnä turvata omaa selustaansa mahdollisen riita-asian varalta.
Meillä on ihan työn antajan määräys kirjata mahdollisimman paljon.
Uusi opetussuunnitelma on opettajalle ja koululle sitova. Sitä on pakko noudattaa.
Ehkä osa opettajista sitten kirjaa asiat muualle, kuin vanhempien nähtäväksi, koska kaikki opettajat eivät jokaikistä pikkurisahdusta laita vanhemmille tiedoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi vappuna tai halloween aikaan koulussa järjestetään juhlia jossa luokalta palkitaan "parhaiten pukeutunut." Tämä tuo paineita lapsille sekä minulle. Olen joskus köyhänä pistänyt jopa viimeiset rahat näihin lasten pukuihin tai niiden ehostamiseen. Ei varmaankaan koulu tule ajatelleeksi!
En halua lapselle osattomuuden tunnetta, joten pakko on!No oma poikani voitti täysin itse tehdyllä asulla, enkä juurikaan osaa ommella. Yhdisteltiin olemassaolevia, pikkuisen tuunattiin ja siinä! Ei valmiit prinsessamekkot tai merirosvot taida niitä voittajia olla, hyvä idea ja sitten lapsen kanssa yhdessä muokkaamaan. Ainakin meillä oli mukavaa yhdessätekemistä. Ja kun nyt äidit valittavat ettei kerkeä kun työ ym vie niin paljon aikaa, tuntemani hyväpalkkaiset ja korkeimminkoulutetut (FT) naiset ovat niitä innokkaimpia tuunaajia, saa käyttää omaa luovuttaan.
Jotenkin keskustelussa näkyy surullinen dikotomia valittajissa: osa ei halua osallistua mihinkään lapsen asioihin, lapsi dumpataan kouluun ja oletetaan koulun hoitavan kaiken: kasvatuksen, opetuksen, lapsen sosiaalistumisen. Mihinkään koulun järjestämiin keskusteluihin ei haluttaisi osallistua. Ehkä omat henkiset resurssit menevät muuhun, mutta sääli lasten kannalta. Sitten toiset stressaantujat, jotka ovat tehneet lapsistaan projektin: lapsen koulusta halutaan tietää kaikki, prepataan jo alakouluikäistä tuleviin haasteisiin, parhaaseen lukioon ja hiemoimpaan yliopistotutkintoon. Näiden vanhempien toivoisi hieman löysäävän, antaa hieman tilaa lapsille. Entä jos se lääkäriksi suunniteltu lapsi haluaakin mennä peruskoulun jälkeen amikseen kokiksi tai opiskella artesaaniksi? Millaisen mallin vanhemmuudesta lapset saavat jos äiti stressaa pienimmistäkin asioista? Onneksi suurin osa perheistä on jossain noiden kahden stressaajamallin välillä, lapsista välitetään, heidän kanssaan vietetään aikaa ja tuetaan mutta tehdään se rennommin, palstan opeäidit ovat kertoneet töstä mallista ("en stressaa lapseni koulusta"). Ehkä suurin osa perheistä kuitenkin noita "normaaleja", lapsista huolehditaan mutei tehdä normaalielämästä elämää suurempaa stressiä.
Toisaalta koulun pitäisi muistaa vaikkapa näitä pukukisoja järjestettäessä, että luokkaan mahtuu monenlaisella henkisellä ja fyysisellä resurssilla elävää lasta.
Toiset kulkee samalla paidalla koulussa puoli vuotta, saati sitten saada jotain vappupukua jostain. Vaikka sen saisi ilmaiseksi tai vaikka pahvilaatikosta tuunaten. Muistakaa opettajat! Perheissä on väsymystä, työttömyyttä, köyhyyttä, nälkää, masennusta, muita mielenterveysongelmia jotka heijastuu lapsiin. Opsissa on kuitenkin maininta tasa-arvosta.Jos kulkee samalla paidalla puoli vuotta=lasu.
Olisi kiva tietää ne kaikki syyt mistä lähtee koulusta lasu. Kertokaa opettajat!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi vappuna tai halloween aikaan koulussa järjestetään juhlia jossa luokalta palkitaan "parhaiten pukeutunut." Tämä tuo paineita lapsille sekä minulle. Olen joskus köyhänä pistänyt jopa viimeiset rahat näihin lasten pukuihin tai niiden ehostamiseen. Ei varmaankaan koulu tule ajatelleeksi!
En halua lapselle osattomuuden tunnetta, joten pakko on!No oma poikani voitti täysin itse tehdyllä asulla, enkä juurikaan osaa ommella. Yhdisteltiin olemassaolevia, pikkuisen tuunattiin ja siinä! Ei valmiit prinsessamekkot tai merirosvot taida niitä voittajia olla, hyvä idea ja sitten lapsen kanssa yhdessä muokkaamaan. Ainakin meillä oli mukavaa yhdessätekemistä. Ja kun nyt äidit valittavat ettei kerkeä kun työ ym vie niin paljon aikaa, tuntemani hyväpalkkaiset ja korkeimminkoulutetut (FT) naiset ovat niitä innokkaimpia tuunaajia, saa käyttää omaa luovuttaan.
Jotenkin keskustelussa näkyy surullinen dikotomia valittajissa: osa ei halua osallistua mihinkään lapsen asioihin, lapsi dumpataan kouluun ja oletetaan koulun hoitavan kaiken: kasvatuksen, opetuksen, lapsen sosiaalistumisen. Mihinkään koulun järjestämiin keskusteluihin ei haluttaisi osallistua. Ehkä omat henkiset resurssit menevät muuhun, mutta sääli lasten kannalta. Sitten toiset stressaantujat, jotka ovat tehneet lapsistaan projektin: lapsen koulusta halutaan tietää kaikki, prepataan jo alakouluikäistä tuleviin haasteisiin, parhaaseen lukioon ja hiemoimpaan yliopistotutkintoon. Näiden vanhempien toivoisi hieman löysäävän, antaa hieman tilaa lapsille. Entä jos se lääkäriksi suunniteltu lapsi haluaakin mennä peruskoulun jälkeen amikseen kokiksi tai opiskella artesaaniksi? Millaisen mallin vanhemmuudesta lapset saavat jos äiti stressaa pienimmistäkin asioista? Onneksi suurin osa perheistä on jossain noiden kahden stressaajamallin välillä, lapsista välitetään, heidän kanssaan vietetään aikaa ja tuetaan mutta tehdään se rennommin, palstan opeäidit ovat kertoneet töstä mallista ("en stressaa lapseni koulusta"). Ehkä suurin osa perheistä kuitenkin noita "normaaleja", lapsista huolehditaan mutei tehdä normaalielämästä elämää suurempaa stressiä.
Toisaalta koulun pitäisi muistaa vaikkapa näitä pukukisoja järjestettäessä, että luokkaan mahtuu monenlaisella henkisellä ja fyysisellä resurssilla elävää lasta.
Toiset kulkee samalla paidalla koulussa puoli vuotta, saati sitten saada jotain vappupukua jostain. Vaikka sen saisi ilmaiseksi tai vaikka pahvilaatikosta tuunaten. Muistakaa opettajat! Perheissä on väsymystä, työttömyyttä, köyhyyttä, nälkää, masennusta, muita mielenterveysongelmia jotka heijastuu lapsiin. Opsissa on kuitenkin maininta tasa-arvosta.Jos kulkee samalla paidalla puoli vuotta=lasu.
Olisi kiva tietää ne kaikki syyt mistä lähtee koulusta lasu. Kertokaa opettajat!
Ne on kirjavia.
Ja päättömiä. Opettajilla lain suoma "velvoite" tehdä lasu, jos vaikka lapsella likaiset vaatteet. Ennen soitettiin kotiin ja juteltiin.
Nykyään tehdään lasu ilman että aina "muistetaan "ilmoittaa siitä kotiin.
Ja sitten lässytetään kuinka voi matalalla kynnyksellä olla yhteydessä kouluun.
Sitten kun opettajan pitäisi lähestyä kotia niin hän valitsee viranomaisreitin ja pilaa yhden lapsen elämän lasu-merkinnällä, joka seuraa loppuelämän.
Tämä on järkyttävää!
Olen vierestä "joutunut "näkemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
24 sivua enkä lukenut kuin aloituksen, joten ehkä tämä kaikki on jo sanottu. Oma yläkoulun aineenopettajan lisäykseni tähän.
Meitä jatkuvasti patistetaan tekemään merkintöjä ihan kaikesta Wilmaan. Ennenwanhaan riitti oma kalenteri, mutta nykyään tuntuu kuin sillä ei olisi mitään virkaa. Mitään ei ole tapahtunut, jos sitä ei ole Wilmassa.
Tuohon lisäksi se, että suurin osa opettajista on niin käsiä tietokoneen kanssa, että tuskin edes tajuavat mitä kaikkia merkintöjä huoltajille näkyy. Moni saattaa pitää sitä ihan omana muistikirjanaan varsinkin kun perinteisistä opekalentereista halutaan ilmeisesti eroon. Joka vuosi meille painotetaan, että sitä ei ole pakko ottaa, vaan sähköinen riittää. Ja mikähän se sähköinen on? Wilma tietty.
Itse olen ottanut sen linjan, että myöhästymiset ja poissaolot tietenkin merkitsen, mutta muuten en jälki-istuntoa lievempiä. En hyvässä enkä pahassa. Annan oppilaille sekä positiivisen että negatiivisen palautteen henkilökohtaisesti ilman tietotekniikkaa. Näin teen, kunnes rehtorilta tulee eksplisiittinen käsky raportoida enemmän. Tykkäsi huoltajat tästä tai ei.
Muuten menee valehtelematta koko tunti merkintöjen tekemiseen ja opetus ja vuorovaikutus oppilaiden kanssa jää sivuasemaan.
Ja suoraansanoen idiootteina pidän kaikkia kolleegoita, jotka ilman esimiehen määräystä noita merkintöjä aloituspostaajan kuvaamaan tapaan tekevät.
Olet laiska ope. Positiivisilla wilma merkinnöillä on juurikin yläkoulussa merkitystä. Tsemppaa oppilasta yrittämään ja kohottaa itsetuntoa. Ei luulisi olevan iso homma, joskus se vihreä täppi sinne näpätä.
Eihän energiasi kulu täällä palstalla?!
Ei, vaan tuo oli fiksu opettaja. Meillä lapset eivät itse käytä wilmaa, enkä minäkään ole kuullut mistään vihreistä täpeistä ja oikein hyvin on pärjätty ilman niitä. Molemmat lapseni ovat ala-asteella ja saivat hyvät todistukset.
Topsq kirjoitti:
Taitaa olla sinun lapsellasi vain ikävä opettaja. Samanlainen ope oli esikoisella aikanaan, kaamea! Koulusta oli jatkuva stressi. Viestiä pukkasi Wilmaan koko ajan, milloin mikäkin pikkujuttu oli pielessä. Taitava opettaja opettaa ja on niin hyvä työssään, ettei tarvitse Wilmassa istua raportoimassa! Kun esikoisen opettaja vaihtui, tajusin että vika oli opettajassa, eikä lapsessa.
Tästä juuri on kyse. Kaksoset ovat rinnakkasiluokilla ja ero opettajissa on kuin yöllä ja päivällä. Toinen tuntee olevansa hyväksytty ja kiva oppilas, kun taas toinen saa jatkuvalla syötöllä nipotusviestejä wilmassa ja opettaja peruu retkiä ja uimahallikäyntejä, kun ei pärjää luokan kanssa. Näiden opettajien tunteja on ristiin luokkien kanssa ja siinä viimeistään huomaan, että kohtelu on kiinni opettajasta, ei oppilaasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätäkin keskustelua lukeneena en voi kuin olla tyytyväinen, ettei minulla ole lapsia enkä niitä halua. Helpotuksen huokaus pääsi, etten joudu tuohon pyöritykseen mitä te äidit joudutte kestämään vielä koulun taholta. Tsemppiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö ne kyselevät isän ja äidin ammatteja. Meiltäkin kyseltiin jo 60-luvulla. Mitä se kenellekään kuuluu. On selvää, että jos on joku tunnetun johtajan tms lapsi, niin saa parempaa kohtelua kuin duunarin lapsi.
Onneksi minun kouluaikana ei ollut kännyköitä eikä wilmaa. Vanhempain ilta ehkä kerran lukukaudessa. Jos ei ollut suksia tai muuta niin koululta sai lainaksi.
Teimme myös retkiä ja uimahallireissuja mutta ei niitä varten tarvinnut omia rahoja. Olimme yleensä jossain kahvilassa kaakaolla ihan koulun piikkiin.Kyllä ja isovanhempien ja isoisovanhempien.
Mulla ei ainakaan ole hajuakaan isovanhempieni ammateista, en ole koskaan tullut kysyneeksi niitä vanhemmiltani. Että siinäpä kyselevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä koin hermoromahduksen toissa syksynä.
Koko edellinen kouluvuosi oli kiduttu ns kouluverkkouudistuksen armoilla, kökötetty palvelukonsulttien kanssa askartelemassa, istuttu infoilloissa, otettu kantaa netissä ja stressattu.
Sitten kun se syksy alkoi ja ne kaikki koulun infoviestit alkoi tulvia ja sama homma jatkui harrastusten kanssa, netti-ilmoittautumista ja retkeä ja evästä jne., minä kirjaimellisesti oikeasti romahdin. En kerta kaikkiaan jaksanut enää sitä säätöä.
Meillä nää kouluepäselvyydet on jatkuneet ihan siitä asti kun lapset oli pieni. Missä on lähikoulu, onko homeessa, tuleeko uusi, ai ei vai, kuskaanpa lapset sinne tänne pääsykokeisiin jne.
Koko ajan tätä. Sitten kun sinne kouluun on päästy, pitää alkaa kytätä, että huijataanko jossakin. Esim kirjoissa.
Koko ajan jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö ne kyselevät isän ja äidin ammatteja. Meiltäkin kyseltiin jo 60-luvulla. Mitä se kenellekään kuuluu. On selvää, että jos on joku tunnetun johtajan tms lapsi, niin saa parempaa kohtelua kuin duunarin lapsi.
Onneksi minun kouluaikana ei ollut kännyköitä eikä wilmaa. Vanhempain ilta ehkä kerran lukukaudessa. Jos ei ollut suksia tai muuta niin koululta sai lainaksi.
Teimme myös retkiä ja uimahallireissuja mutta ei niitä varten tarvinnut omia rahoja. Olimme yleensä jossain kahvilassa kaakaolla ihan koulun piikkiin.Kyllä ja isovanhempien ja isoisovanhempien.
Mulla ei ainakaan ole hajuakaan isovanhempieni ammateista, en ole koskaan tullut kysyneeksi niitä vanhemmiltani. Että siinäpä kyselevät.
En minäkään ole omiani edes tavannut, mutta meillä on sukutila, joten tiesin heidän viljelleen sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä koin hermoromahduksen toissa syksynä.
Koko edellinen kouluvuosi oli kiduttu ns kouluverkkouudistuksen armoilla, kökötetty palvelukonsulttien kanssa askartelemassa, istuttu infoilloissa, otettu kantaa netissä ja stressattu.
Sitten kun se syksy alkoi ja ne kaikki koulun infoviestit alkoi tulvia ja sama homma jatkui harrastusten kanssa, netti-ilmoittautumista ja retkeä ja evästä jne., minä kirjaimellisesti oikeasti romahdin. En kerta kaikkiaan jaksanut enää sitä säätöä.
Meillä nää kouluepäselvyydet on jatkuneet ihan siitä asti kun lapset oli pieni. Missä on lähikoulu, onko homeessa, tuleeko uusi, ai ei vai, kuskaanpa lapset sinne tänne pääsykokeisiin jne.
Koko ajan tätä. Sitten kun sinne kouluun on päästy, pitää alkaa kytätä, että huijataanko jossakin. Esim kirjoissa.
Koko ajan jotain.
Voi hyvät ihmiset, suhteuttakaa nyt hieman noita ongelmianne. Mikä on ihmisessä vikana kun lapsen koulunkäynnin vuoksi romahtaa? Tänä iltana tulee dokumenttia 24 h suomalaisista sairaaloista. Katsoin eilen ja melkein itku pääsi, tajusi kuinka onnekas on ollut. Ei ole lapsilla vaarallisia leikkauksia vaativia skoliooseja, ei tarvitse viedä lasta syöpäosastolle. Jos ne voimat loppuu tavallisten lasten tavallisesta koulunkäynnistä ja koulun asettamista "vaateista" kuinka ikinä selviäisi mitään vakavampaa. Eikö olla onnekkaita jos suurin syy valittaa elämässä on joku Wilma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä koin hermoromahduksen toissa syksynä.
Koko edellinen kouluvuosi oli kiduttu ns kouluverkkouudistuksen armoilla, kökötetty palvelukonsulttien kanssa askartelemassa, istuttu infoilloissa, otettu kantaa netissä ja stressattu.
Sitten kun se syksy alkoi ja ne kaikki koulun infoviestit alkoi tulvia ja sama homma jatkui harrastusten kanssa, netti-ilmoittautumista ja retkeä ja evästä jne., minä kirjaimellisesti oikeasti romahdin. En kerta kaikkiaan jaksanut enää sitä säätöä.
Meillä nää kouluepäselvyydet on jatkuneet ihan siitä asti kun lapset oli pieni. Missä on lähikoulu, onko homeessa, tuleeko uusi, ai ei vai, kuskaanpa lapset sinne tänne pääsykokeisiin jne.
Koko ajan tätä. Sitten kun sinne kouluun on päästy, pitää alkaa kytätä, että huijataanko jossakin. Esim kirjoissa.
Koko ajan jotain.
Voi hyvät ihmiset, suhteuttakaa nyt hieman noita ongelmianne. Mikä on ihmisessä vikana kun lapsen koulunkäynnin vuoksi romahtaa? Tänä iltana tulee dokumenttia 24 h suomalaisista sairaaloista. Katsoin eilen ja melkein itku pääsi, tajusi kuinka onnekas on ollut. Ei ole lapsilla vaarallisia leikkauksia vaativia skoliooseja, ei tarvitse viedä lasta syöpäosastolle. Jos ne voimat loppuu tavallisten lasten tavallisesta koulunkäynnistä ja koulun asettamista "vaateista" kuinka ikinä selviäisi mitään vakavampaa. Eikö olla onnekkaita jos suurin syy valittaa elämässä on joku Wilma?
Luitko mitä kirjoitin.
Mitä tavallista on siinä että koko ajan saa stressata sitä että onko koulu, missä on, onko terve, muuttaako se kohta, jos muuttaa, minne muuttaa, onko huijattu kirjahankinnoissa, kusetetaanko jossain muussa.
Koko ajan jotain päin persettä ja jotain hämärää.
Jo toi yksi kouluverkkotarkastelu kesti koko lukuvuoden ja vei satoja työtunteja. Satoja tunteja siihen, että tappelee melkein vuoden, että lasta ei revitä kesken alakoulun outoon kaupunginosaan neljän kulkupelin päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei omassa lapsuudessa ollut tällaista, että jatkuvasti vanhempien pitää osallistua lasten koulunkäyntiin. Arviointi tuli todistuksen muodossa jouluna ja keväällä. Ei ollut edes reissuvihkoja.
Nyt endin päiväkodista tuli useana päivänä viikossa tiedotetta ja muistutusta mitä pitää olla mukana ja jatkuvasti jotain teemapäivää. Luulin, että koulun alettua muuttuisi, mutta pahemmaksi menee. Nyt lapsi käy neljättä luokkaa ja jatkuvasti tulee ilmoitusta projekteista, poikkeusakatauluista, milloin mukana pitää olla sininen muovipussi, milloin punainen kartonginpala, jne. Ihan älytöntä. Illalla myöhään tulee Wilmassa ilmoituksia, että seuraavan päivän aikataulu muuttunut, tai pitääkin ottaa sinisen muovipussin sijaan vihreä (karrikoidusti). Jos viimeisenä ennen nukkumaanmenoa ei vielä tarkista Wilmaa, lapsi saattaa mennä vahingossa väärään aikaan kouluun, tai luistimet puuttua, kun opettaja on illalla klo 22 ilmoittanut, että jäätilanne näyttääkin hyvältä ja aamulla luistellaankin sisäliikunnan sijaan.
Jatkuvaa poikkeusta päivien ohjelmissa ja älyttömiin aikoihin ilmoitettuna.
Lisäksi tulee valitusta naurettavista asioista, kuten: teki matikan kirjasta väärän tehtävän, oli purkka suussa välitunnilla, keikkui tuolilla. Onko nuo niin kovia rikkeitä, ettei opettaja voi vaan todeta oppilaalle, että mikä on se oikea matikan tehtävä, ota purkka pois suusta, tai älä keiku tuolilla. Miksi tällaisista asioista saa "rikosrekisteriin" merkinnän. Jatkuvasti kotona pitää puhutella lasta näistä "rikkeistä", kun opettaja ilmoittaa wilmassa kaikista asioista "keskustelkaa tästä asiasta kotona". Niin, keskustellaan siitä vihaisesti, ja annetaan kotiarestia, että on tehnyt väärän tehtävän tunnilla.
Lapsi ei ole häirikkö, ei metelöi tunnilla. Miksi pitää keksimällä keksiä negatiivista palautetta Wilmaan ja kehoittaa pitämään kotona keskustelun.
Pidän myös tuota opettajan neuvomista "keskustelkaa asiasta kotona" suorastaan v-mäisenä. Mikä hän on kehoittamaan meitä mitä teemme. Tottakai keskustelemme lapsen teoista kotona, mutta mikä hän on neuvomaan ja kehoittelemaan meitä! Olemme ihan fiksu perhe, koulutetut vanhemmat ja tavallinen koululainen ja pikkusisarus.
Kaiken huippu on, että opettaja oli kysynyt kaikilta, mitä kunkin oppilaan vanhemmat tekevät työkseen! Tätä ihmettelin. Miten se vaikuttaa lasten koulunkäyntiin? Onko siivoojan lapsi huonommassa asemassa, kuin juristin lapsi? Miksi opettaja halusi tietää vanhempien ammatit? Oli pitänyt myös näyttää piirtoheittimellä taululle heijastetulta kartalta, missä kukin asuu. Mitä ihmettä opettajalle kuuluu oppilaiden asuinpaikat?
Olen vaan niin kyllästynyt koulumkäyntiin, tuntuu että opettajat ovat melko omituisia ja uteliaita ja ilkeitäkin.
Ysiluokan kevätjuhlaa odotellessa...
Omassa lapsuudessa mikäli koulusta tuli viestiä kotiin, niin silloin oltiin vakavalla tiellä.
Hyvin harvinaista onneksi. Koulu oli lapsen "työtä" ja se piti hoitaa hyvin niin ettei opettajilla ollut asiaa kotiin.
Wilmat ja muu "yhteistyö" on romuttanut opettajan auktoriteettia ja se on pelkästään huono asia ja vanhemmille äärimmäisen rasittavaa .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä opettajat jotka ovat koko ajan laittamassa wilmaan pienimmätkin rikkeet taitavat lähinnä turvata omaa selustaansa mahdollisen riita-asian varalta.
Meillä on ihan työn antajan määräys kirjata mahdollisimman paljon.
Uusi opetussuunnitelma on opettajalle ja koululle sitova. Sitä on pakko noudattaa.
Ehkä osa opettajista sitten kirjaa asiat muualle, kuin vanhempien nähtäväksi, koska kaikki opettajat eivät jokaikistä pikkurisahdusta laita vanhemmille tiedoksi.
Wilmassa on mahdollisuus kirjata niin, ettei näy huoltajalle/oppilaalle. En ole käyttänyt tätä aiemmin, koska tuntuu väärältä ja turhalta piilottaa merkinnät, mutta ehkä tätä on ruvettava käyttämään jatkossa eli vaan positiiviset näkyviin? Onko mielenne sitten parempi, kun epäilette että merkintöjä on, mutta mitään ei näy... Ja miksi negatiiviset "risahdukset" eli myöhästymiset, unohdukset, ohjeiden noudattamatta jättämiset ja esim. haistattelut on kirjattava? Esimieheni on käskenyt niin. En tiedä, kuinka paljon muut saatte soveltaa esimieheltänne saamianne ohjeita, mutta valitettavasti minä en voi soveltaa, vaikka helpompaahan se minulle olisi, jos noista ei tarvitsisi välittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä opettajat jotka ovat koko ajan laittamassa wilmaan pienimmätkin rikkeet taitavat lähinnä turvata omaa selustaansa mahdollisen riita-asian varalta.
Meillä on ihan työn antajan määräys kirjata mahdollisimman paljon.
Uusi opetussuunnitelma on opettajalle ja koululle sitova. Sitä on pakko noudattaa.
Ehkä osa opettajista sitten kirjaa asiat muualle, kuin vanhempien nähtäväksi, koska kaikki opettajat eivät jokaikistä pikkurisahdusta laita vanhemmille tiedoksi.
Wilmassa on mahdollisuus kirjata niin, ettei näy huoltajalle/oppilaalle. En ole käyttänyt tätä aiemmin, koska tuntuu väärältä ja turhalta piilottaa merkinnät, mutta ehkä tätä on ruvettava käyttämään jatkossa eli vaan positiiviset näkyviin? Onko mielenne sitten parempi, kun epäilette että merkintöjä on, mutta mitään ei näy... Ja miksi negatiiviset "risahdukset" eli myöhästymiset, unohdukset, ohjeiden noudattamatta jättämiset ja esim. haistattelut on kirjattava? Esimieheni on käskenyt niin. En tiedä, kuinka paljon muut saatte soveltaa esimieheltänne saamianne ohjeita, mutta valitettavasti minä en voi soveltaa, vaikka helpompaahan se minulle olisi, jos noista ei tarvitsisi välittää.
Mun lapseni itkeskeli vuoden yhden opettajan tunneilla, eikä tää kirvoittanut minkäänlaisia merkintöjä. Vaihdoin lapsen toisen open ryhmään, kun asia selvisi minulle. Seuraavana syksynä lapsi palasi tän open ryhmään pakosta, itki taas siellä tunnilla ja ope lähettää minulle vihaisen viestin, että minun pitää selvittää asia.
Että näin hyvin se homma toimii oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
24 sivua enkä lukenut kuin aloituksen, joten ehkä tämä kaikki on jo sanottu. Oma yläkoulun aineenopettajan lisäykseni tähän.
Meitä jatkuvasti patistetaan tekemään merkintöjä ihan kaikesta Wilmaan. Ennenwanhaan riitti oma kalenteri, mutta nykyään tuntuu kuin sillä ei olisi mitään virkaa. Mitään ei ole tapahtunut, jos sitä ei ole Wilmassa.
Tuohon lisäksi se, että suurin osa opettajista on niin käsiä tietokoneen kanssa, että tuskin edes tajuavat mitä kaikkia merkintöjä huoltajille näkyy. Moni saattaa pitää sitä ihan omana muistikirjanaan varsinkin kun perinteisistä opekalentereista halutaan ilmeisesti eroon. Joka vuosi meille painotetaan, että sitä ei ole pakko ottaa, vaan sähköinen riittää. Ja mikähän se sähköinen on? Wilma tietty.
Itse olen ottanut sen linjan, että myöhästymiset ja poissaolot tietenkin merkitsen, mutta muuten en jälki-istuntoa lievempiä. En hyvässä enkä pahassa. Annan oppilaille sekä positiivisen että negatiivisen palautteen henkilökohtaisesti ilman tietotekniikkaa. Näin teen, kunnes rehtorilta tulee eksplisiittinen käsky raportoida enemmän. Tykkäsi huoltajat tästä tai ei.
Muuten menee valehtelematta koko tunti merkintöjen tekemiseen ja opetus ja vuorovaikutus oppilaiden kanssa jää sivuasemaan.
Ja suoraansanoen idiootteina pidän kaikkia kolleegoita, jotka ilman esimiehen määräystä noita merkintöjä aloituspostaajan kuvaamaan tapaan tekevät.
Olet laiska ope. Positiivisilla wilma merkinnöillä on juurikin yläkoulussa merkitystä. Tsemppaa oppilasta yrittämään ja kohottaa itsetuntoa. Ei luulisi olevan iso homma, joskus se vihreä täppi sinne näpätä.
Eihän energiasi kulu täällä palstalla?!Ei. Täällä käyn vain satunnaisesti ajantappomielessä. Nytkin kirjoittelen kuntosalilta. Eka tunti alkaa 50 min päästä.
Miten oppilaalle suoraan sanottu "Hyvä, hienosti meni" ei kannusta, mutta kännykän ruudulla näkyvä vihreä suorakulmio kannustaa?
Mietipä sitä. Itse panostaan niihin positiivisiin Wilma-merkintöihin ja erityisesti siihen, että kerron selkeästi, että mikä nyt meni erityisen hienosti.
t. toinen yläkoulun ope
Jatka tuota! Ainakin minun poikani kaveripiirissä noita positiivisia merkintöjä kovasti vertaillaan ja niitä yritetään saada, mikä samalla parantaa oppimista. Tänäänkin kuulemma aamulla väsytti, mutta sitten päätti kaverin kanssa ryhdistäytyä ja osallistua kunnolla tunnilla. Kuulemma kannatti, kun tuli erinomaista tuntityöskentelyä -merkintä.
Täällä opet antavat aika mukavasti noita pos. merkintöjä 1-2 päivässä suunnilleen tulee. Negatiiviset ovat myös ihan selviä. Myöhästyminen 8 min, vihko puuttuu yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä opettajat jotka ovat koko ajan laittamassa wilmaan pienimmätkin rikkeet taitavat lähinnä turvata omaa selustaansa mahdollisen riita-asian varalta.
Meillä on ihan työn antajan määräys kirjata mahdollisimman paljon.
Uusi opetussuunnitelma on opettajalle ja koululle sitova. Sitä on pakko noudattaa.
Ehkä osa opettajista sitten kirjaa asiat muualle, kuin vanhempien nähtäväksi, koska kaikki opettajat eivät jokaikistä pikkurisahdusta laita vanhemmille tiedoksi.
Wilmassa on mahdollisuus kirjata niin, ettei näy huoltajalle/oppilaalle. En ole käyttänyt tätä aiemmin, koska tuntuu väärältä ja turhalta piilottaa merkinnät, mutta ehkä tätä on ruvettava käyttämään jatkossa eli vaan positiiviset näkyviin? Onko mielenne sitten parempi, kun epäilette että merkintöjä on, mutta mitään ei näy... Ja miksi negatiiviset "risahdukset" eli myöhästymiset, unohdukset, ohjeiden noudattamatta jättämiset ja esim. haistattelut on kirjattava? Esimieheni on käskenyt niin. En tiedä, kuinka paljon muut saatte soveltaa esimieheltänne saamianne ohjeita, mutta valitettavasti minä en voi soveltaa, vaikka helpompaahan se minulle olisi, jos noista ei tarvitsisi välittää.
Mun lapseni itkeskeli vuoden yhden opettajan tunneilla, eikä tää kirvoittanut minkäänlaisia merkintöjä. Vaihdoin lapsen toisen open ryhmään, kun asia selvisi minulle. Seuraavana syksynä lapsi palasi tän open ryhmään pakosta, itki taas siellä tunnilla ja ope lähettää minulle vihaisen viestin, että minun pitää selvittää asia.
Että näin hyvin se homma toimii oikeasti.
Mitä itki? Miksi? Mistä tiedät, että opettaja oli nimenomaan _vihainen_? Lisäksi ei huoltaja voi päättää, missä ryhmässä lapsi opiskelee, joten kuulostaa erittäin kummalliselta tämä tarinasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä opettajat jotka ovat koko ajan laittamassa wilmaan pienimmätkin rikkeet taitavat lähinnä turvata omaa selustaansa mahdollisen riita-asian varalta.
Meillä on ihan työn antajan määräys kirjata mahdollisimman paljon.
Uusi opetussuunnitelma on opettajalle ja koululle sitova. Sitä on pakko noudattaa.
Ehkä osa opettajista sitten kirjaa asiat muualle, kuin vanhempien nähtäväksi, koska kaikki opettajat eivät jokaikistä pikkurisahdusta laita vanhemmille tiedoksi.
Wilmassa on mahdollisuus kirjata niin, ettei näy huoltajalle/oppilaalle. En ole käyttänyt tätä aiemmin, koska tuntuu väärältä ja turhalta piilottaa merkinnät, mutta ehkä tätä on ruvettava käyttämään jatkossa eli vaan positiiviset näkyviin? Onko mielenne sitten parempi, kun epäilette että merkintöjä on, mutta mitään ei näy... Ja miksi negatiiviset "risahdukset" eli myöhästymiset, unohdukset, ohjeiden noudattamatta jättämiset ja esim. haistattelut on kirjattava? Esimieheni on käskenyt niin. En tiedä, kuinka paljon muut saatte soveltaa esimieheltänne saamianne ohjeita, mutta valitettavasti minä en voi soveltaa, vaikka helpompaahan se minulle olisi, jos noista ei tarvitsisi välittää.
Mun lapseni itkeskeli vuoden yhden opettajan tunneilla, eikä tää kirvoittanut minkäänlaisia merkintöjä. Vaihdoin lapsen toisen open ryhmään, kun asia selvisi minulle. Seuraavana syksynä lapsi palasi tän open ryhmään pakosta, itki taas siellä tunnilla ja ope lähettää minulle vihaisen viestin, että minun pitää selvittää asia.
Että näin hyvin se homma toimii oikeasti.
Mitä itki? Miksi? Mistä tiedät, että opettaja oli nimenomaan _vihainen_? Lisäksi ei huoltaja voi päättää, missä ryhmässä lapsi opiskelee, joten kuulostaa erittäin kummalliselta tämä tarinasi.
Eli minä valehtelen enkä kykene lukemaan viestejä? Kiitos.
Jos kulkee samalla paidalla puoli vuotta=lasu.