Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Koulu vaatii jatkuvaa aktiivista osallistumista oppilaiden vanhemmilta, Wilmassa koko ajan kehotuksia tehdä sitä ja tätä ja jatkuvaa lasten ...

Vierailija
05.01.2018 |

Ei omassa lapsuudessa ollut tällaista, että jatkuvasti vanhempien pitää osallistua lasten koulunkäyntiin. Arviointi tuli todistuksen muodossa jouluna ja keväällä. Ei ollut edes reissuvihkoja.

Nyt endin päiväkodista tuli useana päivänä viikossa tiedotetta ja muistutusta mitä pitää olla mukana ja jatkuvasti jotain teemapäivää. Luulin, että koulun alettua muuttuisi, mutta pahemmaksi menee. Nyt lapsi käy neljättä luokkaa ja jatkuvasti tulee ilmoitusta projekteista, poikkeusakatauluista, milloin mukana pitää olla sininen muovipussi, milloin punainen kartonginpala, jne. Ihan älytöntä. Illalla myöhään tulee Wilmassa ilmoituksia, että seuraavan päivän aikataulu muuttunut, tai pitääkin ottaa sinisen muovipussin sijaan vihreä (karrikoidusti). Jos viimeisenä ennen nukkumaanmenoa ei vielä tarkista Wilmaa, lapsi saattaa mennä vahingossa väärään aikaan kouluun, tai luistimet puuttua, kun opettaja on illalla klo 22 ilmoittanut, että jäätilanne näyttääkin hyvältä ja aamulla luistellaankin sisäliikunnan sijaan.

Jatkuvaa poikkeusta päivien ohjelmissa ja älyttömiin aikoihin ilmoitettuna.

Lisäksi tulee valitusta naurettavista asioista, kuten: teki matikan kirjasta väärän tehtävän, oli purkka suussa välitunnilla, keikkui tuolilla. Onko nuo niin kovia rikkeitä, ettei opettaja voi vaan todeta oppilaalle, että mikä on se oikea matikan tehtävä, ota purkka pois suusta, tai älä keiku tuolilla. Miksi tällaisista asioista saa "rikosrekisteriin" merkinnän. Jatkuvasti kotona pitää puhutella lasta näistä "rikkeistä", kun opettaja ilmoittaa wilmassa kaikista asioista "keskustelkaa tästä asiasta kotona". Niin, keskustellaan siitä vihaisesti, ja annetaan kotiarestia, että on tehnyt väärän tehtävän tunnilla.

Lapsi ei ole häirikkö, ei metelöi tunnilla. Miksi pitää keksimällä keksiä negatiivista palautetta Wilmaan ja kehoittaa pitämään kotona keskustelun.

Pidän myös tuota opettajan neuvomista "keskustelkaa asiasta kotona" suorastaan v-mäisenä. Mikä hän on kehoittamaan meitä mitä teemme. Tottakai keskustelemme lapsen teoista kotona, mutta mikä hän on neuvomaan ja kehoittelemaan meitä! Olemme ihan fiksu perhe, koulutetut vanhemmat ja tavallinen koululainen ja pikkusisarus.

Kaiken huippu on, että opettaja oli kysynyt kaikilta, mitä kunkin oppilaan vanhemmat tekevät työkseen! Tätä ihmettelin. Miten se vaikuttaa lasten koulunkäyntiin? Onko siivoojan lapsi huonommassa asemassa, kuin juristin lapsi? Miksi opettaja halusi tietää vanhempien ammatit? Oli pitänyt myös näyttää piirtoheittimellä taululle heijastetulta kartalta, missä kukin asuu. Mitä ihmettä opettajalle kuuluu oppilaiden asuinpaikat?

Olen vaan niin kyllästynyt koulumkäyntiin, tuntuu että opettajat ovat melko omituisia ja uteliaita ja ilkeitäkin.

Ysiluokan kevätjuhlaa odotellessa...

Kommentit (1366)

Vierailija
361/1366 |
08.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

24 sivua enkä lukenut kuin aloituksen, joten ehkä tämä kaikki on jo sanottu. Oma yläkoulun aineenopettajan lisäykseni tähän.

Meitä jatkuvasti patistetaan tekemään merkintöjä ihan kaikesta Wilmaan. Ennenwanhaan riitti oma kalenteri, mutta nykyään tuntuu kuin sillä ei olisi mitään virkaa. Mitään ei ole tapahtunut, jos sitä ei ole Wilmassa.

Tuohon lisäksi se, että suurin osa opettajista on niin käsiä tietokoneen kanssa, että tuskin edes tajuavat mitä kaikkia merkintöjä huoltajille näkyy. Moni saattaa pitää sitä ihan omana muistikirjanaan varsinkin kun perinteisistä opekalentereista halutaan ilmeisesti eroon. Joka vuosi meille painotetaan, että sitä ei ole pakko ottaa, vaan sähköinen riittää. Ja mikähän se sähköinen on? Wilma tietty.

Itse olen ottanut sen linjan, että myöhästymiset ja poissaolot tietenkin merkitsen, mutta muuten en jälki-istuntoa lievempiä. En hyvässä enkä pahassa. Annan oppilaille sekä positiivisen että negatiivisen palautteen henkilökohtaisesti ilman tietotekniikkaa. Näin teen, kunnes rehtorilta tulee eksplisiittinen käsky raportoida enemmän. Tykkäsi huoltajat tästä tai ei.

Muuten menee valehtelematta koko tunti merkintöjen tekemiseen ja opetus ja vuorovaikutus oppilaiden kanssa jää sivuasemaan.

Ja suoraansanoen idiootteina pidän kaikkia kolleegoita, jotka ilman esimiehen määräystä noita merkintöjä aloituspostaajan kuvaamaan tapaan tekevät.

Hyvä! Ensimmäinen järkevä ope tässä ketjussa.

Vierailija
362/1366 |
08.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä opettajat jotka ovat koko ajan laittamassa wilmaan pienimmätkin rikkeet taitavat lähinnä turvata omaa selustaansa mahdollisen riita-asian varalta.

Meillä on ihan työn antajan määräys kirjata mahdollisimman paljon.

Uusi opetussuunnitelma on opettajalle ja koululle sitova. Sitä on pakko noudattaa.

Ei työnantaja eikä ops ole mitenkään velvoittanut opettajia päivittelemään sinne kaikkea infoa viime tipassa tai jokaiseen tiedotteeseen neljää muutosta ja muutoksen muutosta.

Tai illalla klo 23 pöivittämään seuraavan aamun urheiluvarusteita.

Juurikin näin!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
363/1366 |
08.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi vappuna tai halloween aikaan koulussa järjestetään juhlia jossa luokalta palkitaan "parhaiten pukeutunut." Tämä tuo paineita lapsille sekä minulle. Olen joskus köyhänä pistänyt jopa viimeiset rahat näihin lasten pukuihin tai niiden ehostamiseen. Ei varmaankaan koulu tule ajatelleeksi!

En halua lapselle osattomuuden tunnetta, joten pakko on!

No oma poikani voitti täysin itse tehdyllä asulla, enkä juurikaan osaa ommella. Yhdisteltiin olemassaolevia, pikkuisen tuunattiin ja siinä! Ei valmiit prinsessamekkot tai merirosvot taida niitä voittajia olla, hyvä idea ja sitten lapsen kanssa yhdessä muokkaamaan. Ainakin meillä oli mukavaa yhdessätekemistä. Ja kun nyt äidit valittavat ettei kerkeä kun työ ym vie niin paljon aikaa, tuntemani hyväpalkkaiset ja korkeimminkoulutetut (FT) naiset ovat niitä innokkaimpia tuunaajia, saa käyttää omaa luovuttaan.

Jotenkin keskustelussa näkyy surullinen dikotomia valittajissa: osa ei halua osallistua mihinkään lapsen asioihin, lapsi dumpataan kouluun ja oletetaan koulun hoitavan kaiken: kasvatuksen, opetuksen, lapsen sosiaalistumisen. Mihinkään koulun järjestämiin keskusteluihin ei haluttaisi osallistua. Ehkä omat henkiset resurssit menevät muuhun, mutta sääli lasten kannalta. Sitten toiset stressaantujat, jotka ovat tehneet lapsistaan projektin: lapsen koulusta halutaan tietää kaikki, prepataan jo alakouluikäistä tuleviin haasteisiin, parhaaseen lukioon ja hiemoimpaan yliopistotutkintoon. Näiden vanhempien toivoisi hieman löysäävän, antaa hieman tilaa lapsille. Entä jos se lääkäriksi suunniteltu lapsi haluaakin mennä peruskoulun jälkeen amikseen kokiksi tai opiskella artesaaniksi? Millaisen mallin vanhemmuudesta lapset saavat jos äiti stressaa pienimmistäkin asioista? Onneksi suurin osa perheistä on jossain noiden kahden stressaajamallin välillä, lapsista välitetään, heidän kanssaan vietetään aikaa ja tuetaan mutta tehdään se rennommin, palstan opeäidit ovat kertoneet töstä mallista ("en stressaa lapseni koulusta"). Ehkä suurin osa perheistä kuitenkin noita "normaaleja", lapsista huolehditaan mutei tehdä normaalielämästä elämää suurempaa stressiä.

Vierailija
364/1366 |
08.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi vappuna tai halloween aikaan koulussa järjestetään juhlia jossa luokalta palkitaan "parhaiten pukeutunut." Tämä tuo paineita lapsille sekä minulle. Olen joskus köyhänä pistänyt jopa viimeiset rahat näihin lasten pukuihin tai niiden ehostamiseen. Ei varmaankaan koulu tule ajatelleeksi!

En halua lapselle osattomuuden tunnetta, joten pakko on!

No oma poikani voitti täysin itse tehdyllä asulla, enkä juurikaan osaa ommella. Yhdisteltiin olemassaolevia, pikkuisen tuunattiin ja siinä! Ei valmiit prinsessamekkot tai merirosvot taida niitä voittajia olla, hyvä idea ja sitten lapsen kanssa yhdessä muokkaamaan. Ainakin meillä oli mukavaa yhdessätekemistä. Ja kun nyt äidit valittavat ettei kerkeä kun työ ym vie niin paljon aikaa, tuntemani hyväpalkkaiset ja korkeimminkoulutetut (FT) naiset ovat niitä innokkaimpia tuunaajia, saa käyttää omaa luovuttaan.

Jotenkin keskustelussa näkyy surullinen dikotomia valittajissa: osa ei halua osallistua mihinkään lapsen asioihin, lapsi dumpataan kouluun ja oletetaan koulun hoitavan kaiken: kasvatuksen, opetuksen, lapsen sosiaalistumisen. Mihinkään koulun järjestämiin keskusteluihin ei haluttaisi osallistua. Ehkä omat henkiset resurssit menevät muuhun, mutta sääli lasten kannalta. Sitten toiset stressaantujat, jotka ovat tehneet lapsistaan projektin: lapsen koulusta halutaan tietää kaikki, prepataan jo alakouluikäistä tuleviin haasteisiin, parhaaseen lukioon ja hiemoimpaan yliopistotutkintoon. Näiden vanhempien toivoisi hieman löysäävän, antaa hieman tilaa lapsille. Entä jos se lääkäriksi suunniteltu lapsi haluaakin mennä peruskoulun jälkeen amikseen kokiksi tai opiskella artesaaniksi? Millaisen mallin vanhemmuudesta lapset saavat jos äiti stressaa pienimmistäkin asioista? Onneksi suurin osa perheistä on jossain noiden kahden stressaajamallin välillä, lapsista välitetään, heidän kanssaan vietetään aikaa ja tuetaan mutta tehdään se rennommin, palstan opeäidit ovat kertoneet töstä mallista ("en stressaa lapseni koulusta"). Ehkä suurin osa perheistä kuitenkin noita "normaaleja", lapsista huolehditaan mutei tehdä normaalielämästä elämää suurempaa stressiä.

Unohdit ne oman sädekehän kiillottajat, jotka käyttää aikansa muiden äitien mollaamiseen ja joille ei mikään kelpaa.

Vierailija
365/1366 |
08.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Taitaa olla sinun lapsellasi vain ikävä opettaja. Samanlainen ope oli esikoisella aikanaan, kaamea! Koulusta oli jatkuva stressi. Viestiä pukkasi Wilmaan koko ajan, milloin mikäkin pikkujuttu oli pielessä. Taitava opettaja opettaa ja on niin hyvä työssään, ettei tarvitse Wilmassa istua raportoimassa! Kun esikoisen opettaja vaihtui, tajusin että vika oli opettajassa, eikä lapsessa. 

Vierailija
366/1366 |
08.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi vappuna tai halloween aikaan koulussa järjestetään juhlia jossa luokalta palkitaan "parhaiten pukeutunut." Tämä tuo paineita lapsille sekä minulle. Olen joskus köyhänä pistänyt jopa viimeiset rahat näihin lasten pukuihin tai niiden ehostamiseen. Ei varmaankaan koulu tule ajatelleeksi!

En halua lapselle osattomuuden tunnetta, joten pakko on!

No oma poikani voitti täysin itse tehdyllä asulla, enkä juurikaan osaa ommella. Yhdisteltiin olemassaolevia, pikkuisen tuunattiin ja siinä! Ei valmiit prinsessamekkot tai merirosvot taida niitä voittajia olla, hyvä idea ja sitten lapsen kanssa yhdessä muokkaamaan. Ainakin meillä oli mukavaa yhdessätekemistä. Ja kun nyt äidit valittavat ettei kerkeä kun työ ym vie niin paljon aikaa, tuntemani hyväpalkkaiset ja korkeimminkoulutetut (FT) naiset ovat niitä innokkaimpia tuunaajia, saa käyttää omaa luovuttaan.

Jotenkin keskustelussa näkyy surullinen dikotomia valittajissa: osa ei halua osallistua mihinkään lapsen asioihin, lapsi dumpataan kouluun ja oletetaan koulun hoitavan kaiken: kasvatuksen, opetuksen, lapsen sosiaalistumisen. Mihinkään koulun järjestämiin keskusteluihin ei haluttaisi osallistua. Ehkä omat henkiset resurssit menevät muuhun, mutta sääli lasten kannalta. Sitten toiset stressaantujat, jotka ovat tehneet lapsistaan projektin: lapsen koulusta halutaan tietää kaikki, prepataan jo alakouluikäistä tuleviin haasteisiin, parhaaseen lukioon ja hiemoimpaan yliopistotutkintoon. Näiden vanhempien toivoisi hieman löysäävän, antaa hieman tilaa lapsille. Entä jos se lääkäriksi suunniteltu lapsi haluaakin mennä peruskoulun jälkeen amikseen kokiksi tai opiskella artesaaniksi? Millaisen mallin vanhemmuudesta lapset saavat jos äiti stressaa pienimmistäkin asioista? Onneksi suurin osa perheistä on jossain noiden kahden stressaajamallin välillä, lapsista välitetään, heidän kanssaan vietetään aikaa ja tuetaan mutta tehdään se rennommin, palstan opeäidit ovat kertoneet töstä mallista ("en stressaa lapseni koulusta"). Ehkä suurin osa perheistä kuitenkin noita "normaaleja", lapsista huolehditaan mutei tehdä normaalielämästä elämää suurempaa stressiä.

Toisaalta koulun pitäisi muistaa vaikkapa näitä pukukisoja järjestettäessä, että luokkaan mahtuu monenlaisella henkisellä ja fyysisellä resurssilla elävää lasta.

Toiset kulkee samalla paidalla koulussa puoli vuotta, saati sitten saada jotain vappupukua jostain. Vaikka sen saisi ilmaiseksi tai vaikka pahvilaatikosta tuunaten. Muistakaa opettajat! Perheissä on väsymystä, työttömyyttä, köyhyyttä, nälkää, masennusta, muita mielenterveysongelmia jotka heijastuu lapsiin. Opsissa on kuitenkin maininta tasa-arvosta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
367/1366 |
08.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi vappuna tai halloween aikaan koulussa järjestetään juhlia jossa luokalta palkitaan "parhaiten pukeutunut." Tämä tuo paineita lapsille sekä minulle. Olen joskus köyhänä pistänyt jopa viimeiset rahat näihin lasten pukuihin tai niiden ehostamiseen. Ei varmaankaan koulu tule ajatelleeksi!

En halua lapselle osattomuuden tunnetta, joten pakko on!

No oma poikani voitti täysin itse tehdyllä asulla, enkä juurikaan osaa ommella. Yhdisteltiin olemassaolevia, pikkuisen tuunattiin ja siinä! Ei valmiit prinsessamekkot tai merirosvot taida niitä voittajia olla, hyvä idea ja sitten lapsen kanssa yhdessä muokkaamaan. Ainakin meillä oli mukavaa yhdessätekemistä. Ja kun nyt äidit valittavat ettei kerkeä kun työ ym vie niin paljon aikaa, tuntemani hyväpalkkaiset ja korkeimminkoulutetut (FT) naiset ovat niitä innokkaimpia tuunaajia, saa käyttää omaa luovuttaan.

Jotenkin keskustelussa näkyy surullinen dikotomia valittajissa: osa ei halua osallistua mihinkään lapsen asioihin, lapsi dumpataan kouluun ja oletetaan koulun hoitavan kaiken: kasvatuksen, opetuksen, lapsen sosiaalistumisen. Mihinkään koulun järjestämiin keskusteluihin ei haluttaisi osallistua. Ehkä omat henkiset resurssit menevät muuhun, mutta sääli lasten kannalta. Sitten toiset stressaantujat, jotka ovat tehneet lapsistaan projektin: lapsen koulusta halutaan tietää kaikki, prepataan jo alakouluikäistä tuleviin haasteisiin, parhaaseen lukioon ja hiemoimpaan yliopistotutkintoon. Näiden vanhempien toivoisi hieman löysäävän, antaa hieman tilaa lapsille. Entä jos se lääkäriksi suunniteltu lapsi haluaakin mennä peruskoulun jälkeen amikseen kokiksi tai opiskella artesaaniksi? Millaisen mallin vanhemmuudesta lapset saavat jos äiti stressaa pienimmistäkin asioista? Onneksi suurin osa perheistä on jossain noiden kahden stressaajamallin välillä, lapsista välitetään, heidän kanssaan vietetään aikaa ja tuetaan mutta tehdään se rennommin, palstan opeäidit ovat kertoneet töstä mallista ("en stressaa lapseni koulusta"). Ehkä suurin osa perheistä kuitenkin noita "normaaleja", lapsista huolehditaan mutei tehdä normaalielämästä elämää suurempaa stressiä.

Kai tajuat ettei ne opeäidit joudu stressaamaan kun heillä on tietoa työnsä puolesta. Tuetävät systeemit ja osaavat opettaa jne.

Vierailija
368/1366 |
08.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä opettajat jotka ovat koko ajan laittamassa wilmaan pienimmätkin rikkeet taitavat lähinnä turvata omaa selustaansa mahdollisen riita-asian varalta.

Meillä on ihan työn antajan määräys kirjata mahdollisimman paljon.

Uusi opetussuunnitelma on opettajalle ja koululle sitova. Sitä on pakko noudattaa.

Eli opettaja joka ei kirjaa Wilmaan jokaista minuutin myöhästymistä ja tuolilla keikkumista syyllistyy virkavirheeseen?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
369/1366 |
08.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä opettajat jotka ovat koko ajan laittamassa wilmaan pienimmätkin rikkeet taitavat lähinnä turvata omaa selustaansa mahdollisen riita-asian varalta.

Meillä on ihan työn antajan määräys kirjata mahdollisimman paljon.

Uusi opetussuunnitelma on opettajalle ja koululle sitova. Sitä on pakko noudattaa.

Eli opettaja joka ei kirjaa Wilmaan jokaista minuutin myöhästymistä ja tuolilla keikkumista syyllistyy virkavirheeseen?

Tavallaan syyllistyy. Otetaan esimerkki: Oppilas keikkuu usein tuolilla ja opettaja huomauttaa siitä hänelle. Wilmaan hän ei tätä kirjaa. Eräänä päivänä oppilas keikahtaa ja takaraivo osuu takana istuvan pulpetin laitaan. Selkäydin vaurioituu ja oppilas halvaantuu.

Vanhempien kannattaa haastaa opettaja oikeuteen, koska kunnilta ei saa oikeudessa helposti korvauksia. Yksittäisen opettajan laiminlyönti on helpompi näyttää toteen, kuin koulutuksen järjestäjän. Opettaja joutuu oikeuteen virkavelvollisuuden laiminlyönnistä. Näyttöä keikkumiseen puuttumisesta ei ole -> Ope saa tuomion.

Vierailija
370/1366 |
08.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi vappuna tai halloween aikaan koulussa järjestetään juhlia jossa luokalta palkitaan "parhaiten pukeutunut." Tämä tuo paineita lapsille sekä minulle. Olen joskus köyhänä pistänyt jopa viimeiset rahat näihin lasten pukuihin tai niiden ehostamiseen. Ei varmaankaan koulu tule ajatelleeksi!

En halua lapselle osattomuuden tunnetta, joten pakko on!

No oma poikani voitti täysin itse tehdyllä asulla, enkä juurikaan osaa ommella. Yhdisteltiin olemassaolevia, pikkuisen tuunattiin ja siinä! Ei valmiit prinsessamekkot tai merirosvot taida niitä voittajia olla, hyvä idea ja sitten lapsen kanssa yhdessä muokkaamaan. Ainakin meillä oli mukavaa yhdessätekemistä. Ja kun nyt äidit valittavat ettei kerkeä kun työ ym vie niin paljon aikaa, tuntemani hyväpalkkaiset ja korkeimminkoulutetut (FT) naiset ovat niitä innokkaimpia tuunaajia, saa käyttää omaa luovuttaan.

Jotenkin keskustelussa näkyy surullinen dikotomia valittajissa: osa ei halua osallistua mihinkään lapsen asioihin, lapsi dumpataan kouluun ja oletetaan koulun hoitavan kaiken: kasvatuksen, opetuksen, lapsen sosiaalistumisen. Mihinkään koulun järjestämiin keskusteluihin ei haluttaisi osallistua. Ehkä omat henkiset resurssit menevät muuhun, mutta sääli lasten kannalta. Sitten toiset stressaantujat, jotka ovat tehneet lapsistaan projektin: lapsen koulusta halutaan tietää kaikki, prepataan jo alakouluikäistä tuleviin haasteisiin, parhaaseen lukioon ja hiemoimpaan yliopistotutkintoon. Näiden vanhempien toivoisi hieman löysäävän, antaa hieman tilaa lapsille. Entä jos se lääkäriksi suunniteltu lapsi haluaakin mennä peruskoulun jälkeen amikseen kokiksi tai opiskella artesaaniksi? Millaisen mallin vanhemmuudesta lapset saavat jos äiti stressaa pienimmistäkin asioista? Onneksi suurin osa perheistä on jossain noiden kahden stressaajamallin välillä, lapsista välitetään, heidän kanssaan vietetään aikaa ja tuetaan mutta tehdään se rennommin, palstan opeäidit ovat kertoneet töstä mallista ("en stressaa lapseni koulusta"). Ehkä suurin osa perheistä kuitenkin noita "normaaleja", lapsista huolehditaan mutei tehdä normaalielämästä elämää suurempaa stressiä.

Kai tajuat ettei ne opeäidit joudu stressaamaan kun heillä on tietoa työnsä puolesta. Tuetävät systeemit ja osaavat opettaa jne.

No itse ei-opena, mutta koulutettuna ihmisenä en ymmärrä miten nykykoulu niin hirveän kourmittava vanhemmalle olisi. Ja lapset juuri täysikäiseksi kasvattaneena olen ollut enemmän kiitollinen koululta saamastani tuesta. Kannattaisiko verrata nykykoulua ja sen tukea siihen mitä sai aikoinaan itse kouluaikana? Ainakin minun aikana alakoulussa opeteltiin asioita ulkoa, kuri oli tiukkaa ja pienen kylän sosioekonomiset suhteet näkyivät suhtautumisessa lapsiin luokkahuoneessa. Kun on seurannut omien lasten kouluaikaa on koulu inhimillistynyt huomattavasti. Yritetään huolehtia lapsista, tukea heidän kehitystään ja näyttää vanhemmille niin positiiviset kuin negatiiviset muutokset lapsen käyttäytymisessä ja opiskelussa. Samoin kuin vanhemmissa, on opettajissa niitä negatiivisia valittamiseen taipuvaisia, ja niitä positiivisia, kannustavia ja aidosti tukevia tyyppejä, molempiin olen omien lasteni kohdalla törmännyt. Onneksi ne kamalimmat tapaukset on koulusta hävinneet (erotettu) toisin kuin ennen, mikä luo uskoa nykyisen koulujärjestelmän arvojen toteutumiseen myös käytännössä. Lasten kouluaika alkoi kouluvihkona ja muuttui wilmaa. Molemmat systeemit ihan toimivia. Opettajissa on eroja viestinnässä, eikö vanhemmatkon voi hieman valikoida kuinka viestejä lukevat. Kukaan ei pakota lukemaan klo 21 jälkeen tulevia viestejä. Hyvin harvoin niissä mitään älyttömän tärkeää on koulun kannalta. Jos ope ilmoittaa muutokset liian myöhään ei voi olettaa viestin menevän perille. Keltaisia paitoja tai sinisiä paperejakin ilman voi koulupäivän käydä. Eniten surettaa lapset joiden äidit eivät tunnu selviävän ihan normaalista arjesta ilman hirveää stressiä. Jos elämä kaatuu wilmaviesteihin kuinka selvitään kun oikeasti vaikeat asiat tulevat eteen? Nykyisessä tietotulvassa informaation priorisointi ja keskittyminen olennaiseen on aina tärkeämpää. Minusta tärkeintä on tietää, että lapsella ei ole hirveitä ongelmia koulussa, että lapsi oppii ja hänen itsetuntonsa ja sosiaaliset kykynsä vahvistuvat. Koulu ja vanhemmat tukevat tuota yhdessä. Ehkä olen onnekas, mutta olen tuon nähnyt toimivan omien lasteni kohdalla. Ei vain niin, että viestit koulusta olisivat olleet aina positiivisia, vaan niitä negatiivisia tuli toisen lapsen kohdalla varsin paljon yläkouluvaiheessa mutta onneksi ihanan luokanvalvojan avulla yhteistyössä saatiin käännettyä lapsen kurssi: ongelmanuori meni lukioon ja on nykyään lääkiksessä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
371/1366 |
08.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä opettajat jotka ovat koko ajan laittamassa wilmaan pienimmätkin rikkeet taitavat lähinnä turvata omaa selustaansa mahdollisen riita-asian varalta.

Meillä on ihan työn antajan määräys kirjata mahdollisimman paljon.

Uusi opetussuunnitelma on opettajalle ja koululle sitova. Sitä on pakko noudattaa.

Eli opettaja joka ei kirjaa Wilmaan jokaista minuutin myöhästymistä ja tuolilla keikkumista syyllistyy virkavirheeseen?

Tavallaan syyllistyy. Otetaan esimerkki: Oppilas keikkuu usein tuolilla ja opettaja huomauttaa siitä hänelle. Wilmaan hän ei tätä kirjaa. Eräänä päivänä oppilas keikahtaa ja takaraivo osuu takana istuvan pulpetin laitaan. Selkäydin vaurioituu ja oppilas halvaantuu.

Vanhempien kannattaa haastaa opettaja oikeuteen, koska kunnilta ei saa oikeudessa helposti korvauksia. Yksittäisen opettajan laiminlyönti on helpompi näyttää toteen, kuin koulutuksen järjestäjän. Opettaja joutuu oikeuteen virkavelvollisuuden laiminlyönnistä. Näyttöä keikkumiseen puuttumisesta ei ole -> Ope saa tuomion.

Suomi ei ole USA, joten täällä voi tietenkin haastaa opettajan oikeuteen, mutta vaikka tuomittaisi törkeästä huolimattomuudesta tai vastaavasta, niin ei ne vanhemmat mitään korvauksia saisi. Mitä se hyödyttää sitä opettajaa on linnaan laittaa?

Ja edelleen odotan, miten se koulu 'vaatii' aktiivista osallistumista? Voihan se opettaja sieltä Wilman kautta huudella sen minkä jaksaa, mutta se ei taida vielä velvoittaa vanhempia yhtään mihinkään? Jos ei mukula itse opi kuuntelemaan, mitä opettaja haluaa huomiseksi kouluun mukaan otettavaksi, niin siinäpä sitten kuuntelee opettajan haukut. Ehkä jossain vaiheessa oppii ihan itse hoitamaan asiansa.

Vierailija
372/1366 |
08.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä opettajat jotka ovat koko ajan laittamassa wilmaan pienimmätkin rikkeet taitavat lähinnä turvata omaa selustaansa mahdollisen riita-asian varalta.

Meillä on ihan työn antajan määräys kirjata mahdollisimman paljon.

Uusi opetussuunnitelma on opettajalle ja koululle sitova. Sitä on pakko noudattaa.

Eli opettaja joka ei kirjaa Wilmaan jokaista minuutin myöhästymistä ja tuolilla keikkumista syyllistyy virkavirheeseen?

Tavallaan syyllistyy. Otetaan esimerkki: Oppilas keikkuu usein tuolilla ja opettaja huomauttaa siitä hänelle. Wilmaan hän ei tätä kirjaa. Eräänä päivänä oppilas keikahtaa ja takaraivo osuu takana istuvan pulpetin laitaan. Selkäydin vaurioituu ja oppilas halvaantuu.

Vanhempien kannattaa haastaa opettaja oikeuteen, koska kunnilta ei saa oikeudessa helposti korvauksia. Yksittäisen opettajan laiminlyönti on helpompi näyttää toteen, kuin koulutuksen järjestäjän. Opettaja joutuu oikeuteen virkavelvollisuuden laiminlyönnistä. Näyttöä keikkumiseen puuttumisesta ei ole -> Ope saa tuomion.

Suomi ei ole USA, joten täällä voi tietenkin haastaa opettajan oikeuteen, mutta vaikka tuomittaisi törkeästä huolimattomuudesta tai vastaavasta, niin ei ne vanhemmat mitään korvauksia saisi. Mitä se hyödyttää sitä opettajaa on linnaan laittaa?

Ja edelleen odotan, miten se koulu 'vaatii' aktiivista osallistumista? Voihan se opettaja sieltä Wilman kautta huudella sen minkä jaksaa, mutta se ei taida vielä velvoittaa vanhempia yhtään mihinkään? Jos ei mukula itse opi kuuntelemaan, mitä opettaja haluaa huomiseksi kouluun mukaan otettavaksi, niin siinäpä sitten kuuntelee opettajan haukut. Ehkä jossain vaiheessa oppii ihan itse hoitamaan asiansa.

Tätä tietoa minäkin kaipaan. Miten se koulu minua osallistaa, kun en ole päässyt osalliseksi kuin wilma tiedotteiden kautta.

Enemmän haluaisin, siis edes kerran tai kaksi vuodessa tietää miten lapsella menee koulussa, mutta ainakin meidän lasten koulussa on vähän sellainen ilmapiiri että älkää nyt edes kevätjuhlaan tulko kun juhlasali menee liian täyteen tai jos aiot tulla niin ilmoita edes siitä etukäteen. En ole siis tervetullut, näin tulkitsen.

Voisin ottaa opettajaan yhteyttä myös kysyäkseni lapseni koulukuulumisia (edes kerran vuodessa) mutta koen, että opettajilla on asenne "minulla on täällä 25 muutakin hei ja en minä tiedä miten lapsellas menee, kun oon vaan töissä täällä."

Sen sijaan jokaisen ystävänpäiväviikon väriteemat sekä myyjäisleipomukset muistetaan pyytää sekä vanhempia muistuttaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
373/1366 |
08.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei uusavuton vanhempi kirjoitti:

Noista urheiluvarusteista...

itse panostan siihen vanhempana että lapsi oppii jo pienenä urheilulliseksi. En voi tajuta niitä vanhempia jotka ei osta urheiluvälineitä vaikka olisi rahaa!

Kyllä joka lapsi on ansainnut että vanhemmat opettaa uimaan, luistelemaan ja hiihtämään pienenä (2-4v oppii jo perustaidot) ja pitää välineet ajantasalla.

Surkea aina kuulla miten joillakin ei ole ollut välineitä tai eivät osaa perustaitoja.

Olkaa vanhempia, älkää laiskotelko vaan harrastakaa lastenne kanssa!

harrastuksiin kuskaaminen ei korvaa yhdessä harrastamista ja ulkoilua!!

Välillä tuolla retkeillessä näkee kouluikäisiä jotka eivät osaa vuolla edes makkarakeppiä!!! puhumattakaan että osaisivat onkia ja ottaa kalan koukusta.

Ryhdistäytykää vanhemmat!

Mulla on lapsia ikähaarukassa 7v-18v. Meillä on suksia, monoja, luistimia, ja niihin liittyviä muita välineitä joka kokoa. Se ei silti poista sitä ongelmaa, että opettajat eivät osaa, voi, pysty, kykene, halua, tajua, älyä, muista ilmoittaa ajoissa koska niitä koulussa tarvitaan. Meiltä on kouluun niin pitkä matka, että urheiluvälineiden kuskaaminen turhaan ei oikein innosta. Onko liikaa pyydetty että viimenen ja lopullinen tieto asiasta tulee viimeistään klo 21?

Vierailija
374/1366 |
08.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi vappuna tai halloween aikaan koulussa järjestetään juhlia jossa luokalta palkitaan "parhaiten pukeutunut." Tämä tuo paineita lapsille sekä minulle. Olen joskus köyhänä pistänyt jopa viimeiset rahat näihin lasten pukuihin tai niiden ehostamiseen. Ei varmaankaan koulu tule ajatelleeksi!

En halua lapselle osattomuuden tunnetta, joten pakko on!

No oma poikani voitti täysin itse tehdyllä asulla, enkä juurikaan osaa ommella. Yhdisteltiin olemassaolevia, pikkuisen tuunattiin ja siinä! Ei valmiit prinsessamekkot tai merirosvot taida niitä voittajia olla, hyvä idea ja sitten lapsen kanssa yhdessä muokkaamaan. Ainakin meillä oli mukavaa yhdessätekemistä. Ja kun nyt äidit valittavat ettei kerkeä kun työ ym vie niin paljon aikaa, tuntemani hyväpalkkaiset ja korkeimminkoulutetut (FT) naiset ovat niitä innokkaimpia tuunaajia, saa käyttää omaa luovuttaan.

Jotenkin keskustelussa näkyy surullinen dikotomia valittajissa: osa ei halua osallistua mihinkään lapsen asioihin, lapsi dumpataan kouluun ja oletetaan koulun hoitavan kaiken: kasvatuksen, opetuksen, lapsen sosiaalistumisen. Mihinkään koulun järjestämiin keskusteluihin ei haluttaisi osallistua. Ehkä omat henkiset resurssit menevät muuhun, mutta sääli lasten kannalta. Sitten toiset stressaantujat, jotka ovat tehneet lapsistaan projektin: lapsen koulusta halutaan tietää kaikki, prepataan jo alakouluikäistä tuleviin haasteisiin, parhaaseen lukioon ja hiemoimpaan yliopistotutkintoon. Näiden vanhempien toivoisi hieman löysäävän, antaa hieman tilaa lapsille. Entä jos se lääkäriksi suunniteltu lapsi haluaakin mennä peruskoulun jälkeen amikseen kokiksi tai opiskella artesaaniksi? Millaisen mallin vanhemmuudesta lapset saavat jos äiti stressaa pienimmistäkin asioista? Onneksi suurin osa perheistä on jossain noiden kahden stressaajamallin välillä, lapsista välitetään, heidän kanssaan vietetään aikaa ja tuetaan mutta tehdään se rennommin, palstan opeäidit ovat kertoneet töstä mallista ("en stressaa lapseni koulusta"). Ehkä suurin osa perheistä kuitenkin noita "normaaleja", lapsista huolehditaan mutei tehdä normaalielämästä elämää suurempaa stressiä.

Kai tajuat ettei ne opeäidit joudu stressaamaan kun heillä on tietoa työnsä puolesta. Tuetävät systeemit ja osaavat opettaa jne.

No itse ei-opena, mutta koulutettuna ihmisenä en ymmärrä miten nykykoulu niin hirveän kourmittava vanhemmalle olisi. Ja lapset juuri täysikäiseksi kasvattaneena olen ollut enemmän kiitollinen koululta saamastani tuesta. Kannattaisiko verrata nykykoulua ja sen tukea siihen mitä sai aikoinaan itse kouluaikana? Ainakin minun aikana alakoulussa opeteltiin asioita ulkoa, kuri oli tiukkaa ja pienen kylän sosioekonomiset suhteet näkyivät suhtautumisessa lapsiin luokkahuoneessa. Kun on seurannut omien lasten kouluaikaa on koulu inhimillistynyt huomattavasti. Yritetään huolehtia lapsista, tukea heidän kehitystään ja näyttää vanhemmille niin positiiviset kuin negatiiviset muutokset lapsen käyttäytymisessä ja opiskelussa. Samoin kuin vanhemmissa, on opettajissa niitä negatiivisia valittamiseen taipuvaisia, ja niitä positiivisia, kannustavia ja aidosti tukevia tyyppejä, molempiin olen omien lasteni kohdalla törmännyt. Onneksi ne kamalimmat tapaukset on koulusta hävinneet (erotettu) toisin kuin ennen, mikä luo uskoa nykyisen koulujärjestelmän arvojen toteutumiseen myös käytännössä. Lasten kouluaika alkoi kouluvihkona ja muuttui wilmaa. Molemmat systeemit ihan toimivia. Opettajissa on eroja viestinnässä, eikö vanhemmatkon voi hieman valikoida kuinka viestejä lukevat. Kukaan ei pakota lukemaan klo 21 jälkeen tulevia viestejä. Hyvin harvoin niissä mitään älyttömän tärkeää on koulun kannalta. Jos ope ilmoittaa muutokset liian myöhään ei voi olettaa viestin menevän perille. Keltaisia paitoja tai sinisiä paperejakin ilman voi koulupäivän käydä. Eniten surettaa lapset joiden äidit eivät tunnu selviävän ihan normaalista arjesta ilman hirveää stressiä. Jos elämä kaatuu wilmaviesteihin kuinka selvitään kun oikeasti vaikeat asiat tulevat eteen? Nykyisessä tietotulvassa informaation priorisointi ja keskittyminen olennaiseen on aina tärkeämpää. Minusta tärkeintä on tietää, että lapsella ei ole hirveitä ongelmia koulussa, että lapsi oppii ja hänen itsetuntonsa ja sosiaaliset kykynsä vahvistuvat. Koulu ja vanhemmat tukevat tuota yhdessä. Ehkä olen onnekas, mutta olen tuon nähnyt toimivan omien lasteni kohdalla. Ei vain niin, että viestit koulusta olisivat olleet aina positiivisia, vaan niitä negatiivisia tuli toisen lapsen kohdalla varsin paljon yläkouluvaiheessa mutta onneksi ihanan luokanvalvojan avulla yhteistyössä saatiin käännettyä lapsen kurssi: ongelmanuori meni lukioon ja on nykyään lääkiksessä.

Jos sinun lapsesi on nyt parikymppisiä, sinulla ei ole paskankaan hajua, millaista koulunkäynti on nyt. Pää kiinni.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
375/1366 |
08.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

ei uusavuton vanhempi kirjoitti:

Noista urheiluvarusteista...

itse panostan siihen vanhempana että lapsi oppii jo pienenä urheilulliseksi. En voi tajuta niitä vanhempia jotka ei osta urheiluvälineitä vaikka olisi rahaa!

Kyllä joka lapsi on ansainnut että vanhemmat opettaa uimaan, luistelemaan ja hiihtämään pienenä (2-4v oppii jo perustaidot) ja pitää välineet ajantasalla.

Surkea aina kuulla miten joillakin ei ole ollut välineitä tai eivät osaa perustaitoja.

Olkaa vanhempia, älkää laiskotelko vaan harrastakaa lastenne kanssa!

harrastuksiin kuskaaminen ei korvaa yhdessä harrastamista ja ulkoilua!!

Välillä tuolla retkeillessä näkee kouluikäisiä jotka eivät osaa vuolla edes makkarakeppiä!!! puhumattakaan että osaisivat onkia ja ottaa kalan koukusta.

Ryhdistäytykää vanhemmat!

Mulla on lapsia ikähaarukassa 7v-18v. Meillä on suksia, monoja, luistimia, ja niihin liittyviä muita välineitä joka kokoa. Se ei silti poista sitä ongelmaa, että opettajat eivät osaa, voi, pysty, kykene, halua, tajua, älyä, muista ilmoittaa ajoissa koska niitä koulussa tarvitaan. Meiltä on kouluun niin pitkä matka, että urheiluvälineiden kuskaaminen turhaan ei oikein innosta. Onko liikaa pyydetty että viimenen ja lopullinen tieto asiasta tulee viimeistään klo 21?

Meillä ei ilmoiteta ollenkaan, koska halutaan opettaa lapsille vastuunkantoa ja heidän tulee muistaa itse. Mutta muistavat joskus liian myöhään ja olen siis ollut niitä luistimia ostamassa prismassa maanantai-iltana klo 22 tämän vuoksi (kun edelliset pienet).

Sen sijaan opettajat muistavat muistuttaa niistä myyjäisleipomuksista tai halloween asujen tärkeydestä wilmassa (mutta eivät niistä luistimista tai suksista).

Ja tätä minä ihmettelen.

Onko nykykoulu siis mitä? Mitä varten wilma on? Mikä on oleennaista, mikä epäoleennaista.

Vierailija
376/1366 |
08.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi vappuna tai halloween aikaan koulussa järjestetään juhlia jossa luokalta palkitaan "parhaiten pukeutunut." Tämä tuo paineita lapsille sekä minulle. Olen joskus köyhänä pistänyt jopa viimeiset rahat näihin lasten pukuihin tai niiden ehostamiseen. Ei varmaankaan koulu tule ajatelleeksi!

En halua lapselle osattomuuden tunnetta, joten pakko on!

No oma poikani voitti täysin itse tehdyllä asulla, enkä juurikaan osaa ommella. Yhdisteltiin olemassaolevia, pikkuisen tuunattiin ja siinä! Ei valmiit prinsessamekkot tai merirosvot taida niitä voittajia olla, hyvä idea ja sitten lapsen kanssa yhdessä muokkaamaan. Ainakin meillä oli mukavaa yhdessätekemistä. Ja kun nyt äidit valittavat ettei kerkeä kun työ ym vie niin paljon aikaa, tuntemani hyväpalkkaiset ja korkeimminkoulutetut (FT) naiset ovat niitä innokkaimpia tuunaajia, saa käyttää omaa luovuttaan.

Jotenkin keskustelussa näkyy surullinen dikotomia valittajissa: osa ei halua osallistua mihinkään lapsen asioihin, lapsi dumpataan kouluun ja oletetaan koulun hoitavan kaiken: kasvatuksen, opetuksen, lapsen sosiaalistumisen. Mihinkään koulun järjestämiin keskusteluihin ei haluttaisi osallistua. Ehkä omat henkiset resurssit menevät muuhun, mutta sääli lasten kannalta. Sitten toiset stressaantujat, jotka ovat tehneet lapsistaan projektin: lapsen koulusta halutaan tietää kaikki, prepataan jo alakouluikäistä tuleviin haasteisiin, parhaaseen lukioon ja hiemoimpaan yliopistotutkintoon. Näiden vanhempien toivoisi hieman löysäävän, antaa hieman tilaa lapsille. Entä jos se lääkäriksi suunniteltu lapsi haluaakin mennä peruskoulun jälkeen amikseen kokiksi tai opiskella artesaaniksi? Millaisen mallin vanhemmuudesta lapset saavat jos äiti stressaa pienimmistäkin asioista? Onneksi suurin osa perheistä on jossain noiden kahden stressaajamallin välillä, lapsista välitetään, heidän kanssaan vietetään aikaa ja tuetaan mutta tehdään se rennommin, palstan opeäidit ovat kertoneet töstä mallista ("en stressaa lapseni koulusta"). Ehkä suurin osa perheistä kuitenkin noita "normaaleja", lapsista huolehditaan mutei tehdä normaalielämästä elämää suurempaa stressiä.

Kai tajuat ettei ne opeäidit joudu stressaamaan kun heillä on tietoa työnsä puolesta. Tuetävät systeemit ja osaavat opettaa jne.

No itse ei-opena, mutta koulutettuna ihmisenä en ymmärrä miten nykykoulu niin hirveän kourmittava vanhemmalle olisi. Ja lapset juuri täysikäiseksi kasvattaneena olen ollut enemmän kiitollinen koululta saamastani tuesta. Kannattaisiko verrata nykykoulua ja sen tukea siihen mitä sai aikoinaan itse kouluaikana? Ainakin minun aikana alakoulussa opeteltiin asioita ulkoa, kuri oli tiukkaa ja pienen kylän sosioekonomiset suhteet näkyivät suhtautumisessa lapsiin luokkahuoneessa. Kun on seurannut omien lasten kouluaikaa on koulu inhimillistynyt huomattavasti. Yritetään huolehtia lapsista, tukea heidän kehitystään ja näyttää vanhemmille niin positiiviset kuin negatiiviset muutokset lapsen käyttäytymisessä ja opiskelussa. Samoin kuin vanhemmissa, on opettajissa niitä negatiivisia valittamiseen taipuvaisia, ja niitä positiivisia, kannustavia ja aidosti tukevia tyyppejä, molempiin olen omien lasteni kohdalla törmännyt. Onneksi ne kamalimmat tapaukset on koulusta hävinneet (erotettu) toisin kuin ennen, mikä luo uskoa nykyisen koulujärjestelmän arvojen toteutumiseen myös käytännössä. Lasten kouluaika alkoi kouluvihkona ja muuttui wilmaa. Molemmat systeemit ihan toimivia. Opettajissa on eroja viestinnässä, eikö vanhemmatkon voi hieman valikoida kuinka viestejä lukevat. Kukaan ei pakota lukemaan klo 21 jälkeen tulevia viestejä. Hyvin harvoin niissä mitään älyttömän tärkeää on koulun kannalta. Jos ope ilmoittaa muutokset liian myöhään ei voi olettaa viestin menevän perille. Keltaisia paitoja tai sinisiä paperejakin ilman voi koulupäivän käydä. Eniten surettaa lapset joiden äidit eivät tunnu selviävän ihan normaalista arjesta ilman hirveää stressiä. Jos elämä kaatuu wilmaviesteihin kuinka selvitään kun oikeasti vaikeat asiat tulevat eteen? Nykyisessä tietotulvassa informaation priorisointi ja keskittyminen olennaiseen on aina tärkeämpää. Minusta tärkeintä on tietää, että lapsella ei ole hirveitä ongelmia koulussa, että lapsi oppii ja hänen itsetuntonsa ja sosiaaliset kykynsä vahvistuvat. Koulu ja vanhemmat tukevat tuota yhdessä. Ehkä olen onnekas, mutta olen tuon nähnyt toimivan omien lasteni kohdalla. Ei vain niin, että viestit koulusta olisivat olleet aina positiivisia, vaan niitä negatiivisia tuli toisen lapsen kohdalla varsin paljon yläkouluvaiheessa mutta onneksi ihanan luokanvalvojan avulla yhteistyössä saatiin käännettyä lapsen kurssi: ongelmanuori meni lukioon ja on nykyään lääkiksessä.

Et oo ikinä kuullut kappalejaosta? Tällaista tajunnanvirtaa ei kukaan jaksa lukea!

Vierailija
377/1366 |
08.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi vappuna tai halloween aikaan koulussa järjestetään juhlia jossa luokalta palkitaan "parhaiten pukeutunut." Tämä tuo paineita lapsille sekä minulle. Olen joskus köyhänä pistänyt jopa viimeiset rahat näihin lasten pukuihin tai niiden ehostamiseen. Ei varmaankaan koulu tule ajatelleeksi!

En halua lapselle osattomuuden tunnetta, joten pakko on!

No oma poikani voitti täysin itse tehdyllä asulla, enkä juurikaan osaa ommella. Yhdisteltiin olemassaolevia, pikkuisen tuunattiin ja siinä! Ei valmiit prinsessamekkot tai merirosvot taida niitä voittajia olla, hyvä idea ja sitten lapsen kanssa yhdessä muokkaamaan. Ainakin meillä oli mukavaa yhdessätekemistä. Ja kun nyt äidit valittavat ettei kerkeä kun työ ym vie niin paljon aikaa, tuntemani hyväpalkkaiset ja korkeimminkoulutetut (FT) naiset ovat niitä innokkaimpia tuunaajia, saa käyttää omaa luovuttaan.

Jotenkin keskustelussa näkyy surullinen dikotomia valittajissa: osa ei halua osallistua mihinkään lapsen asioihin, lapsi dumpataan kouluun ja oletetaan koulun hoitavan kaiken: kasvatuksen, opetuksen, lapsen sosiaalistumisen. Mihinkään koulun järjestämiin keskusteluihin ei haluttaisi osallistua. Ehkä omat henkiset resurssit menevät muuhun, mutta sääli lasten kannalta. Sitten toiset stressaantujat, jotka ovat tehneet lapsistaan projektin: lapsen koulusta halutaan tietää kaikki, prepataan jo alakouluikäistä tuleviin haasteisiin, parhaaseen lukioon ja hiemoimpaan yliopistotutkintoon. Näiden vanhempien toivoisi hieman löysäävän, antaa hieman tilaa lapsille. Entä jos se lääkäriksi suunniteltu lapsi haluaakin mennä peruskoulun jälkeen amikseen kokiksi tai opiskella artesaaniksi? Millaisen mallin vanhemmuudesta lapset saavat jos äiti stressaa pienimmistäkin asioista? Onneksi suurin osa perheistä on jossain noiden kahden stressaajamallin välillä, lapsista välitetään, heidän kanssaan vietetään aikaa ja tuetaan mutta tehdään se rennommin, palstan opeäidit ovat kertoneet töstä mallista ("en stressaa lapseni koulusta"). Ehkä suurin osa perheistä kuitenkin noita "normaaleja", lapsista huolehditaan mutei tehdä normaalielämästä elämää suurempaa stressiä.

Kai tajuat ettei ne opeäidit joudu stressaamaan kun heillä on tietoa työnsä puolesta. Tuetävät systeemit ja osaavat opettaa jne.

No itse ei-opena, mutta koulutettuna ihmisenä en ymmärrä miten nykykoulu niin hirveän kourmittava vanhemmalle olisi. Ja lapset juuri täysikäiseksi kasvattaneena olen ollut enemmän kiitollinen koululta saamastani tuesta. Kannattaisiko verrata nykykoulua ja sen tukea siihen mitä sai aikoinaan itse kouluaikana? Ainakin minun aikana alakoulussa opeteltiin asioita ulkoa, kuri oli tiukkaa ja pienen kylän sosioekonomiset suhteet näkyivät suhtautumisessa lapsiin luokkahuoneessa. Kun on seurannut omien lasten kouluaikaa on koulu inhimillistynyt huomattavasti. Yritetään huolehtia lapsista, tukea heidän kehitystään ja näyttää vanhemmille niin positiiviset kuin negatiiviset muutokset lapsen käyttäytymisessä ja opiskelussa. Samoin kuin vanhemmissa, on opettajissa niitä negatiivisia valittamiseen taipuvaisia, ja niitä positiivisia, kannustavia ja aidosti tukevia tyyppejä, molempiin olen omien lasteni kohdalla törmännyt. Onneksi ne kamalimmat tapaukset on koulusta hävinneet (erotettu) toisin kuin ennen, mikä luo uskoa nykyisen koulujärjestelmän arvojen toteutumiseen myös käytännössä. Lasten kouluaika alkoi kouluvihkona ja muuttui wilmaa. Molemmat systeemit ihan toimivia. Opettajissa on eroja viestinnässä, eikö vanhemmatkon voi hieman valikoida kuinka viestejä lukevat. Kukaan ei pakota lukemaan klo 21 jälkeen tulevia viestejä. Hyvin harvoin niissä mitään älyttömän tärkeää on koulun kannalta. Jos ope ilmoittaa muutokset liian myöhään ei voi olettaa viestin menevän perille. Keltaisia paitoja tai sinisiä paperejakin ilman voi koulupäivän käydä. Eniten surettaa lapset joiden äidit eivät tunnu selviävän ihan normaalista arjesta ilman hirveää stressiä. Jos elämä kaatuu wilmaviesteihin kuinka selvitään kun oikeasti vaikeat asiat tulevat eteen? Nykyisessä tietotulvassa informaation priorisointi ja keskittyminen olennaiseen on aina tärkeämpää. Minusta tärkeintä on tietää, että lapsella ei ole hirveitä ongelmia koulussa, että lapsi oppii ja hänen itsetuntonsa ja sosiaaliset kykynsä vahvistuvat. Koulu ja vanhemmat tukevat tuota yhdessä. Ehkä olen onnekas, mutta olen tuon nähnyt toimivan omien lasteni kohdalla. Ei vain niin, että viestit koulusta olisivat olleet aina positiivisia, vaan niitä negatiivisia tuli toisen lapsen kohdalla varsin paljon yläkouluvaiheessa mutta onneksi ihanan luokanvalvojan avulla yhteistyössä saatiin käännettyä lapsen kurssi: ongelmanuori meni lukioon ja on nykyään lääkiksessä.

Jos sinun lapsesi on nyt parikymppisiä, sinulla ei ole paskankaan hajua, millaista koulunkäynti on nyt. Pää kiinni.

No ainakin palstan perusteella opin millaisia ovat nykyisten koululaisten vanhemmat, lapsiparat.

Vierailija
378/1366 |
08.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä opettajat jotka ovat koko ajan laittamassa wilmaan pienimmätkin rikkeet taitavat lähinnä turvata omaa selustaansa mahdollisen riita-asian varalta.

Meillä on ihan työn antajan määräys kirjata mahdollisimman paljon.

Uusi opetussuunnitelma on opettajalle ja koululle sitova. Sitä on pakko noudattaa.

Eli opettaja joka ei kirjaa Wilmaan jokaista minuutin myöhästymistä ja tuolilla keikkumista syyllistyy virkavirheeseen?

Kolmesta myöhästymisestä saa tunnin jälki-istuntoa. Ne merkataan Wilmaan siksi että luokanvalvoja näkee ne sieltä ja osaa antaa jälkkää ajallaan. Ei se Wilma todellakaan tiedota vain vanhemmille.

t. yläkoulun ope

Vierailija
379/1366 |
08.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi vappuna tai halloween aikaan koulussa järjestetään juhlia jossa luokalta palkitaan "parhaiten pukeutunut." Tämä tuo paineita lapsille sekä minulle. Olen joskus köyhänä pistänyt jopa viimeiset rahat näihin lasten pukuihin tai niiden ehostamiseen. Ei varmaankaan koulu tule ajatelleeksi!

En halua lapselle osattomuuden tunnetta, joten pakko on!

No oma poikani voitti täysin itse tehdyllä asulla, enkä juurikaan osaa ommella. Yhdisteltiin olemassaolevia, pikkuisen tuunattiin ja siinä! Ei valmiit prinsessamekkot tai merirosvot taida niitä voittajia olla, hyvä idea ja sitten lapsen kanssa yhdessä muokkaamaan. Ainakin meillä oli mukavaa yhdessätekemistä. Ja kun nyt äidit valittavat ettei kerkeä kun työ ym vie niin paljon aikaa, tuntemani hyväpalkkaiset ja korkeimminkoulutetut (FT) naiset ovat niitä innokkaimpia tuunaajia, saa käyttää omaa luovuttaan.

Jotenkin keskustelussa näkyy surullinen dikotomia valittajissa: osa ei halua osallistua mihinkään lapsen asioihin, lapsi dumpataan kouluun ja oletetaan koulun hoitavan kaiken: kasvatuksen, opetuksen, lapsen sosiaalistumisen. Mihinkään koulun järjestämiin keskusteluihin ei haluttaisi osallistua. Ehkä omat henkiset resurssit menevät muuhun, mutta sääli lasten kannalta. Sitten toiset stressaantujat, jotka ovat tehneet lapsistaan projektin: lapsen koulusta halutaan tietää kaikki, prepataan jo alakouluikäistä tuleviin haasteisiin, parhaaseen lukioon ja hiemoimpaan yliopistotutkintoon. Näiden vanhempien toivoisi hieman löysäävän, antaa hieman tilaa lapsille. Entä jos se lääkäriksi suunniteltu lapsi haluaakin mennä peruskoulun jälkeen amikseen kokiksi tai opiskella artesaaniksi? Millaisen mallin vanhemmuudesta lapset saavat jos äiti stressaa pienimmistäkin asioista? Onneksi suurin osa perheistä on jossain noiden kahden stressaajamallin välillä, lapsista välitetään, heidän kanssaan vietetään aikaa ja tuetaan mutta tehdään se rennommin, palstan opeäidit ovat kertoneet töstä mallista ("en stressaa lapseni koulusta"). Ehkä suurin osa perheistä kuitenkin noita "normaaleja", lapsista huolehditaan mutei tehdä normaalielämästä elämää suurempaa stressiä.

Kai tajuat ettei ne opeäidit joudu stressaamaan kun heillä on tietoa työnsä puolesta. Tuetävät systeemit ja osaavat opettaa jne.

No itse ei-opena, mutta koulutettuna ihmisenä en ymmärrä miten nykykoulu niin hirveän kourmittava vanhemmalle olisi. Ja lapset juuri täysikäiseksi kasvattaneena olen ollut enemmän kiitollinen koululta saamastani tuesta. Kannattaisiko verrata nykykoulua ja sen tukea siihen mitä sai aikoinaan itse kouluaikana? Ainakin minun aikana alakoulussa opeteltiin asioita ulkoa, kuri oli tiukkaa ja pienen kylän sosioekonomiset suhteet näkyivät suhtautumisessa lapsiin luokkahuoneessa. Kun on seurannut omien lasten kouluaikaa on koulu inhimillistynyt huomattavasti. Yritetään huolehtia lapsista, tukea heidän kehitystään ja näyttää vanhemmille niin positiiviset kuin negatiiviset muutokset lapsen käyttäytymisessä ja opiskelussa. Samoin kuin vanhemmissa, on opettajissa niitä negatiivisia valittamiseen taipuvaisia, ja niitä positiivisia, kannustavia ja aidosti tukevia tyyppejä, molempiin olen omien lasteni kohdalla törmännyt. Onneksi ne kamalimmat tapaukset on koulusta hävinneet (erotettu) toisin kuin ennen, mikä luo uskoa nykyisen koulujärjestelmän arvojen toteutumiseen myös käytännössä. Lasten kouluaika alkoi kouluvihkona ja muuttui wilmaa. Molemmat systeemit ihan toimivia. Opettajissa on eroja viestinnässä, eikö vanhemmatkon voi hieman valikoida kuinka viestejä lukevat. Kukaan ei pakota lukemaan klo 21 jälkeen tulevia viestejä. Hyvin harvoin niissä mitään älyttömän tärkeää on koulun kannalta. Jos ope ilmoittaa muutokset liian myöhään ei voi olettaa viestin menevän perille. Keltaisia paitoja tai sinisiä paperejakin ilman voi koulupäivän käydä. Eniten surettaa lapset joiden äidit eivät tunnu selviävän ihan normaalista arjesta ilman hirveää stressiä. Jos elämä kaatuu wilmaviesteihin kuinka selvitään kun oikeasti vaikeat asiat tulevat eteen? Nykyisessä tietotulvassa informaation priorisointi ja keskittyminen olennaiseen on aina tärkeämpää. Minusta tärkeintä on tietää, että lapsella ei ole hirveitä ongelmia koulussa, että lapsi oppii ja hänen itsetuntonsa ja sosiaaliset kykynsä vahvistuvat. Koulu ja vanhemmat tukevat tuota yhdessä. Ehkä olen onnekas, mutta olen tuon nähnyt toimivan omien lasteni kohdalla. Ei vain niin, että viestit koulusta olisivat olleet aina positiivisia, vaan niitä negatiivisia tuli toisen lapsen kohdalla varsin paljon yläkouluvaiheessa mutta onneksi ihanan luokanvalvojan avulla yhteistyössä saatiin käännettyä lapsen kurssi: ongelmanuori meni lukioon ja on nykyään lääkiksessä.

Jos sinun lapsesi on nyt parikymppisiä, sinulla ei ole paskankaan hajua, millaista koulunkäynti on nyt. Pää kiinni.

No ainakin palstan perusteella opin millaisia ovat nykyisten koululaisten vanhemmat, lapsiparat.

Palstalla on käynyt myös selväksi, millaisia olettw te entiset äidit. Kusipäisiä mollaajia.

Koulussa on muuttunut sinun kultaisista ajoista mm se että lukioiden rajat on taivaissa, joten joku yläkoulussa mokaillut ei edes pääse lukioon. Plus että korkeakouluihin pyritään jatkossa yo-tuloksilla.

Ops muuttui 2016, säästöt on vieneet kirjat, suurentaneet luokat, uusi integraatio toi eriryisoppilaat normiluokkiin ja suunnilleen kaikki koulurakennuksey on homeessa.

Pidä sinä nyt se tekopyhä lärvisi kiinni. Moukka!

Vierailija
380/1366 |
08.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä opettajat jotka ovat koko ajan laittamassa wilmaan pienimmätkin rikkeet taitavat lähinnä turvata omaa selustaansa mahdollisen riita-asian varalta.

Meillä on ihan työn antajan määräys kirjata mahdollisimman paljon.

Uusi opetussuunnitelma on opettajalle ja koululle sitova. Sitä on pakko noudattaa.

Eli opettaja joka ei kirjaa Wilmaan jokaista minuutin myöhästymistä ja tuolilla keikkumista syyllistyy virkavirheeseen?

Tavallaan syyllistyy. Otetaan esimerkki: Oppilas keikkuu usein tuolilla ja opettaja huomauttaa siitä hänelle. Wilmaan hän ei tätä kirjaa. Eräänä päivänä oppilas keikahtaa ja takaraivo osuu takana istuvan pulpetin laitaan. Selkäydin vaurioituu ja oppilas halvaantuu.

Vanhempien kannattaa haastaa opettaja oikeuteen, koska kunnilta ei saa oikeudessa helposti korvauksia. Yksittäisen opettajan laiminlyönti on helpompi näyttää toteen, kuin koulutuksen järjestäjän. Opettaja joutuu oikeuteen virkavelvollisuuden laiminlyönnistä. Näyttöä keikkumiseen puuttumisesta ei ole -> Ope saa tuomion.

Suomi ei ole USA, joten täällä voi tietenkin haastaa opettajan oikeuteen, mutta vaikka tuomittaisi törkeästä huolimattomuudesta tai vastaavasta, niin ei ne vanhemmat mitään korvauksia saisi. Mitä se hyödyttää sitä opettajaa on linnaan laittaa?

Ja edelleen odotan, miten se koulu 'vaatii' aktiivista osallistumista? Voihan se opettaja sieltä Wilman kautta huudella sen minkä jaksaa, mutta se ei taida vielä velvoittaa vanhempia yhtään mihinkään? Jos ei mukula itse opi kuuntelemaan, mitä opettaja haluaa huomiseksi kouluun mukaan otettavaksi, niin siinäpä sitten kuuntelee opettajan haukut. Ehkä jossain vaiheessa oppii ihan itse hoitamaan asiansa.

Tätä tietoa minäkin kaipaan. Miten se koulu minua osallistaa, kun en ole päässyt osalliseksi kuin wilma tiedotteiden kautta.

Enemmän haluaisin, siis edes kerran tai kaksi vuodessa tietää miten lapsella menee koulussa, mutta ainakin meidän lasten koulussa on vähän sellainen ilmapiiri että älkää nyt edes kevätjuhlaan tulko kun juhlasali menee liian täyteen tai jos aiot tulla niin ilmoita edes siitä etukäteen. En ole siis tervetullut, näin tulkitsen.

Voisin ottaa opettajaan yhteyttä myös kysyäkseni lapseni koulukuulumisia (edes kerran vuodessa) mutta koen, että opettajilla on asenne "minulla on täällä 25 muutakin hei ja en minä tiedä miten lapsellas menee, kun oon vaan töissä täällä."

Sen sijaan jokaisen ystävänpäiväviikon väriteemat sekä myyjäisleipomukset muistetaan pyytää sekä vanhempia muistuttaa.

No tässähän se tuli, kun ne opettajat keskittyvät epäolennaisuuksiin, sekä oppilaiden suhteen, että viestitellessään vanhemmille. Esim vanhempainilloissa käsitellään aivan mitättömiä asioita, kun vanhemmat puolestaan haluaisivat aidosti tietää miten luokalla sujuu. Oikeista asioista, esim. luokan keskittymisongelmista ei mainita sanaakaan vanhempainillan aikana. Ettei vain kukaan vanhempi voisi alkaa arvostelemaan opettajaa.