Mihin hallitus aikoo palkata mt-ongelmaiset, kuten sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivät?

Vierailija kirjoitti:

Jos olet sairas, etkä pysty tekemään töitä, et voi olla työtön työnhakija!

Kyllähän sitä nyt monenlaista työtä pystyy tekemään, sellaisia töitä on paljon jossa ei ole asiakaspalvelua. Eri asia on, onko niitä vapaana... Mutta on väärin antaa karenssia jos ei pysty tekemään esim. asiakaspalvelutyötä.

Ei sosiaalisten tilanteiden pelkoa ole olemassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet sairas, etkä pysty tekemään töitä, et voi olla työtön työnhakija!

Mikä se sitten on? Mihin lokeroon laittaisit? Eläkkeellekään tuskin tuolla diagnoosilla pääsee. Kaikki työttömät työnhakijat eivät pysty kaikkiin töihin.

No, sitten pitää varmaan kouluttautua johonkin sellaiseen hommaan jota voi tehdä?

Kyllähän minäkin mieluusti tekisin kovapalkkaista kirurgin hommaa, mutta kun pelkään että jään kiinni huijauksesta, niin en voi sitä tehdä. Saanko siis rahaa työkkäristä vai Kelalta?

Kuka sen uudelleen kouluttautumisen työttömälle (joka ei saisi olla työtön) maksaa?

Meillä on aika hyvä ilmainen koulutussysteemi Suomessa. Ja opintotuki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet sairas, etkä pysty tekemään töitä, et voi olla työtön työnhakija!

Mikä se sitten on? Mihin lokeroon laittaisit? Eläkkeellekään tuskin tuolla diagnoosilla pääsee. Kaikki työttömät työnhakijat eivät pysty kaikkiin töihin.

No, sitten pitää varmaan kouluttautua johonkin sellaiseen hommaan jota voi tehdä?

Kyllähän minäkin mieluusti tekisin kovapalkkaista kirurgin hommaa, mutta kun pelkään että jään kiinni huijauksesta, niin en voi sitä tehdä. Saanko siis rahaa työkkäristä vai Kelalta?

Kuka sen uudelleen kouluttautumisen työttömälle (joka ei saisi olla työtön) maksaa?

Eikös koulutus ole suomessa ilmaista (ainakin johonkin tasoon asti)? Opiskelu ei ole ilmaista, mutta sitähän tässä ei kysytty. Eikös ne TE-keskuksesta oikein pyri työntämään ihmisia uudelleenkoulutuksiin?

Tätä minä kyllä kovasti ihmettelen, että ihmiset ilmeisesti aivan tosissaan kuvittelevat jonkun maksavan heidän elämänsä, jos ei tunnu oikein itseltä onnistuvan? Ollaan opiskeltu 1-3 tutkintoa, joista yhdessäkään ei ole minkäänlaisia realistisia näkymiä työllistymiselle tai tienaamiselle. Kun loppuu opintorahat siirrytään vaan luukulta toiselle nostamaan seuraavaa tukea.

Missä on se ihmisen oma vastuu omista tekemisistään ja pärjäämisestään? Aina vaan ei näissä elämän arpajaisissa tule voittoa. Joskus sitä vaan joutuu ihan itse tekemään töitä elantonsa eteen. Joo, yhteiskunnan tehtävä on auttaa vaikeuksia kohdatessa, mutta se ei mielestäni tarkoita, että kaikki voisivat heittäytyä yhteiskunnan elätettäviksi koko loppueämäkseen.

Joskus se ammatti, jonka on itselleen omilla rahoillaan maksanut ja jonka osaa ja josta saaduilla rahoilla on kodin ostanut ja perheen perustanut, ei työllistää enää. Työt loppuu. Töitä ei löydy. Sitten miettii, millä lyhentää sitä asuntolainaa kun nelihenkinen perhe ei vuokrayksiöön mahdu. Asunnon myynti voi viedä kaksikin vuotta. Hidastaa vähän paikkakunnan vaihtoa.

Itselläni tämä ammatti oli sellainen, johon ennustettiin huutavaa työvoimapulaa vuodelle 2014. Työvoimapulaa ei tullut, maailma muuttui.

Joskus sitä ihmettelee, millä eväillä täällä oikein ohjeita jaellaan..

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ei taida tietää mitä on sos. tilanteiden pelko. Itse en pahimmillaan pystynyt poistumaan kotoani. Nytkään en ole köynyt esim teatterissa tai leffoissa 15 vuoteen, koska pelkään paniikkikohtausta. Jaa juu, koulut on käymättä vaikka järkeä ja kunnianhimoakin löytyy jonkin verran.

Mitä sinun mielestäsi asialle pitäisi tehdä ja kenen velvollisuus se olisi? Pitäisikö yhteiskunnan maksaa sinulle työttömyyskorvausta siihen saakka, että se muuttuu eläkkeeksi? Vai jotain muuta tukea, sairauspäivärahaa, työkyvyttömyyseläkettä tms?

Vai pitäisikö yhteiskunnan tukea voimakkaammin sitä, että saisit hoitoa? Oletko selvittänyt mahdollisuutesi Kelan korvaamaan terapiaan?

Vai pitäisikö sinun itsesi tehdä asialle jotain? Oletko mukana mielenterveyskuntoutujien toiminnassa, mikä on ilmaista? Oletko ollut yhteydessä ystäväpalveluun, josta voisit saada vapaaehtoisen ystävän mukaasi noihin tilanteisiin? Oletko käynyt ammatinvalinnanohjaajalla ja yrittänyt löytää ammatin, joka sopisi sinulle, ja sitten selvittänyt mahdollisuuksia kouluttautua siihen esimerkiksi erityisoppilaitoksessa (jos saat sellaisen diagnoosin, että voit hakea sinne). Mitä olet tehnyt kuntoutuaksesi?

Vierailija kirjoitti:

Tiedoksi vaan, tällä hetkellä on erittäin vaikea saada eläkepäätöstä.

Niin on ja hyvä niin. Minäkin haluan eläkkeeni, kunhan siihen ikään ehdin.

Vierailija kirjoitti:

Eli näitä ihmisiä on paljon jotka nyt sitten kuuluvat aktiivimallin piiriin ja menettävät siitä pienestä tuestaan osan, jos ja kun eivät työllistyminen tai pysty työskentelemään.

Niinpä niin, jos ei kykene töihin, niin miksi pitäisi olla oikeutettu työttömyyskorvaukseen?

Vierailija kirjoitti:

Juuri nämä sosiaalisten tilanteiden pelot, masennus, paniikkihäiriö yms. Harvoin ne oikeuttavat eläkkeeseen mutta töihinkin on vaikea päästä ja siellä olla.

Olen pahoillani, mutta minusta vaan tuntuu, että noita yritetään nyt käyttää tekosyinä, ettei vaan halua tehdä töitä. Mukavasti on vaikeasti diaginoitavia oireita, joiden varjolla voi pudottaa lapaset ja heittäytyä toisten elätettäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Tervetuloa reaalimaailmaan!

Juuri niin, tervetuloa reaalimaailmaan, jossa ihmiset joutuvat ihan itse kantamaan vastuun hyvinvoinnistaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ei taida tietää mitä on sos. tilanteiden pelko. Itse en pahimmillaan pystynyt poistumaan kotoani. Nytkään en ole köynyt esim teatterissa tai leffoissa 15 vuoteen, koska pelkään paniikkikohtausta. Jaa juu, koulut on käymättä vaikka järkeä ja kunnianhimoakin löytyy jonkin verran.

Sehän se, helppo on huudella kun ei tiedetä. Itse olen valmistunut kahteen ammattiin ja etsinyt sitä sopivaa työpaikkaa vuosikausia. Olen aina jaksanut tsempata jonkin aikaa, kunnes ei vaan pää kestä sitä teeskentelyä ja hampaat irvessä yrittämistä. Paukut yksinkertaisesti loppuvat ja sitten tulee romahdus ja hommat loppuvat siihen.

Ihmiset eivät ymmärrä, että työnteko on hyvin vaikeaa, jos siihen lisätään hirveän suuri pelko, joka koko ajan on läsnä. On lapsellista sanoa, että työnteon ei ole tarkoituskaan olla kivaa koko ajan, kun se tällaiselle ihmiselle on pelkkää kauhua koko ajan. Kyse ei ole laiskuudesta, väärästä asenteesta, eikä tilanne korjaannu ottamalla itseään niskasta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet sairas, etkä pysty tekemään töitä, et voi olla työtön työnhakija!

Mikä se sitten on? Mihin lokeroon laittaisit? Eläkkeellekään tuskin tuolla diagnoosilla pääsee. Kaikki työttömät työnhakijat eivät pysty kaikkiin töihin.

No, sitten pitää varmaan kouluttautua johonkin sellaiseen hommaan jota voi tehdä?

Kyllähän minäkin mieluusti tekisin kovapalkkaista kirurgin hommaa, mutta kun pelkään että jään kiinni huijauksesta, niin en voi sitä tehdä. Saanko siis rahaa työkkäristä vai Kelalta?

Kuka sen uudelleen kouluttautumisen työttömälle (joka ei saisi olla työtön) maksaa?

Eikös koulutus ole suomessa ilmaista (ainakin johonkin tasoon asti)? Opiskelu ei ole ilmaista, mutta sitähän tässä ei kysytty. Eikös ne TE-keskuksesta oikein pyri työntämään ihmisia uudelleenkoulutuksiin?

Tätä minä kyllä kovasti ihmettelen, että ihmiset ilmeisesti aivan tosissaan kuvittelevat jonkun maksavan heidän elämänsä, jos ei tunnu oikein itseltä onnistuvan? Ollaan opiskeltu 1-3 tutkintoa, joista yhdessäkään ei ole minkäänlaisia realistisia näkymiä työllistymiselle tai tienaamiselle. Kun loppuu opintorahat siirrytään vaan luukulta toiselle nostamaan seuraavaa tukea.

Missä on se ihmisen oma vastuu omista tekemisistään ja pärjäämisestään? Aina vaan ei näissä elämän arpajaisissa tule voittoa. Joskus sitä vaan joutuu ihan itse tekemään töitä elantonsa eteen. Joo, yhteiskunnan tehtävä on auttaa vaikeuksia kohdatessa, mutta se ei mielestäni tarkoita, että kaikki voisivat heittäytyä yhteiskunnan elätettäviksi koko loppueämäkseen.

Mitä helvettiä- jos on opiskellut 1-3 tutkintoa, niin eiköhän se johdu siitä että sillä ensimmäisellä ei nimenomaan työllistynyt. Jotta saa rahaa useampaan kuin yhteen tutkintoon, on työkkäri itse todennut ettei aiempi työllisty. Ota asioista selvää ennen kuin kaakatat.

Navettaan lomittamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ei taida tietää mitä on sos. tilanteiden pelko. Itse en pahimmillaan pystynyt poistumaan kotoani. Nytkään en ole köynyt esim teatterissa tai leffoissa 15 vuoteen, koska pelkään paniikkikohtausta. Jaa juu, koulut on käymättä vaikka järkeä ja kunnianhimoakin löytyy jonkin verran.

Sehän se, helppo on huudella kun ei tiedetä. Itse olen valmistunut kahteen ammattiin ja etsinyt sitä sopivaa työpaikkaa vuosikausia. Olen aina jaksanut tsempata jonkin aikaa, kunnes ei vaan pää kestä sitä teeskentelyä ja hampaat irvessä yrittämistä. Paukut yksinkertaisesti loppuvat ja sitten tulee romahdus ja hommat loppuvat siihen.

Ihmiset eivät ymmärrä, että työnteko on hyvin vaikeaa, jos siihen lisätään hirveän suuri pelko, joka koko ajan on läsnä. On lapsellista sanoa, että työnteon ei ole tarkoituskaan olla kivaa koko ajan, kun se tällaiselle ihmiselle on pelkkää kauhua koko ajan. Kyse ei ole laiskuudesta, väärästä asenteesta, eikä tilanne korjaannu ottamalla itseään niskasta kiinni.

Millä se sinun mielestäsi korjaantuu? Kenen pitäisi tehdä ja mitä?

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisten tilanteiden pelko 😂 nyt itseä niskasta kiinni ja töihin mars! Voishan tässä jokainen alkaa sanoa, että pelkää sosiaalisia tilanteita ja maata kotona. Ei tällaista sanaa ennen edes tunnettu... Tee töitä sitten yksinäs vaikka suutarina.

Sano se sellaiselle, joka saa paniikkikohtauksen... Suutarikin joutuu palvelemaan asiakkaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedoksi vaan, tällä hetkellä on erittäin vaikea saada eläkepäätöstä.

Niin on ja hyvä niin. Minäkin haluan eläkkeeni, kunhan siihen ikään ehdin.

Vierailija kirjoitti:

Eli näitä ihmisiä on paljon jotka nyt sitten kuuluvat aktiivimallin piiriin ja menettävät siitä pienestä tuestaan osan, jos ja kun eivät työllistyminen tai pysty työskentelemään.

Niinpä niin, jos ei kykene töihin, niin miksi pitäisi olla oikeutettu työttömyyskorvaukseen?

Vierailija kirjoitti:

Juuri nämä sosiaalisten tilanteiden pelot, masennus, paniikkihäiriö yms. Harvoin ne oikeuttavat eläkkeeseen mutta töihinkin on vaikea päästä ja siellä olla.

Olen pahoillani, mutta minusta vaan tuntuu, että noita yritetään nyt käyttää tekosyinä, ettei vaan halua tehdä töitä. Mukavasti on vaikeasti diaginoitavia oireita, joiden varjolla voi pudottaa lapaset ja heittäytyä toisten elätettäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Tervetuloa reaalimaailmaan!

Juuri niin, tervetuloa reaalimaailmaan, jossa ihmiset joutuvat ihan itse kantamaan vastuun hyvinvoinnistaan.

Et tule saamaan mitään eläkettä. Se systeemi ollaan ajamassa alas seuraavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ei taida tietää mitä on sos. tilanteiden pelko. Itse en pahimmillaan pystynyt poistumaan kotoani. Nytkään en ole köynyt esim teatterissa tai leffoissa 15 vuoteen, koska pelkään paniikkikohtausta. Jaa juu, koulut on käymättä vaikka järkeä ja kunnianhimoakin löytyy jonkin verran.

Mitä sinun mielestäsi asialle pitäisi tehdä ja kenen velvollisuus se olisi? Pitäisikö yhteiskunnan maksaa sinulle työttömyyskorvausta siihen saakka, että se muuttuu eläkkeeksi? Vai jotain muuta tukea, sairauspäivärahaa, työkyvyttömyyseläkettä tms?

Vai pitäisikö yhteiskunnan tukea voimakkaammin sitä, että saisit hoitoa? Oletko selvittänyt mahdollisuutesi Kelan korvaamaan terapiaan?

Vai pitäisikö sinun itsesi tehdä asialle jotain? Oletko mukana mielenterveyskuntoutujien toiminnassa, mikä on ilmaista? Oletko ollut yhteydessä ystäväpalveluun, josta voisit saada vapaaehtoisen ystävän mukaasi noihin tilanteisiin? Oletko käynyt ammatinvalinnanohjaajalla ja yrittänyt löytää ammatin, joka sopisi sinulle, ja sitten selvittänyt mahdollisuuksia kouluttautua siihen esimerkiksi erityisoppilaitoksessa (jos saat sellaisen diagnoosin, että voit hakea sinne). Mitä olet tehnyt kuntoutuaksesi?

Olen kokeillut kaikkea parantuakseni. Olen käynyt lääkärillä ja kokeillut eri lääkkeitä. Terapiaan ei ole varaa, se on kallista vaikka osan siitä maksaa Kela. En ole ollut hirveästi mukana missään kuntoutustoiminnassa, varsinkaan ryhmäjutuissa, koska en uskalla mennä niihin. Välillä teen töitä. Enkä ole vierittänyt kaikkea vastuuta valtiolle. Kunhan neutraalisti totean että peloista kärsivä ei kykene tekemään niitä asioita joita häneltä vaaditaan. On sitten ihmisestä kiinni kuinka tuohon haluaa reagoida. Sinä näköjään haluat syyllistää. Hieman toimimaton keino minun kokemukseni mukaan.

En tiiä, ei varmaan mihkään. Tai sit kuntouttavaan työtoimintaan servettejä taittelemaan, ei helvetti nyt kun sen oikein kirjottaa näkyviin, niin tajuaa kuinka idioottia menoa siellä voi olla.

Mut siis niin, samaan paikkaan mihin mun alkoholistiäiti :D Tai sit niitä (ja mua) tullaan pompottelemaan paikasta toiseen niin kauan et nöyrrytään tai tapetaan ittemme 🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ei taida tietää mitä on sos. tilanteiden pelko. Itse en pahimmillaan pystynyt poistumaan kotoani. Nytkään en ole köynyt esim teatterissa tai leffoissa 15 vuoteen, koska pelkään paniikkikohtausta. Jaa juu, koulut on käymättä vaikka järkeä ja kunnianhimoakin löytyy jonkin verran.

Mitä sinun mielestäsi asialle pitäisi tehdä ja kenen velvollisuus se olisi? Pitäisikö yhteiskunnan maksaa sinulle työttömyyskorvausta siihen saakka, että se muuttuu eläkkeeksi? Vai jotain muuta tukea, sairauspäivärahaa, työkyvyttömyyseläkettä tms?

Vai pitäisikö yhteiskunnan tukea voimakkaammin sitä, että saisit hoitoa? Oletko selvittänyt mahdollisuutesi Kelan korvaamaan terapiaan?

Vai pitäisikö sinun itsesi tehdä asialle jotain? Oletko mukana mielenterveyskuntoutujien toiminnassa, mikä on ilmaista? Oletko ollut yhteydessä ystäväpalveluun, josta voisit saada vapaaehtoisen ystävän mukaasi noihin tilanteisiin? Oletko käynyt ammatinvalinnanohjaajalla ja yrittänyt löytää ammatin, joka sopisi sinulle, ja sitten selvittänyt mahdollisuuksia kouluttautua siihen esimerkiksi erityisoppilaitoksessa (jos saat sellaisen diagnoosin, että voit hakea sinne). Mitä olet tehnyt kuntoutuaksesi?

Olen kokeillut kaikkea parantuakseni. Olen käynyt lääkärillä ja kokeillut eri lääkkeitä. Terapiaan ei ole varaa, se on kallista vaikka osan siitä maksaa Kela. En ole ollut hirveästi mukana missään kuntoutustoiminnassa, varsinkaan ryhmäjutuissa, koska en uskalla mennä niihin. Välillä teen töitä. Enkä ole vierittänyt kaikkea vastuuta valtiolle. Kunhan neutraalisti totean että peloista kärsivä ei kykene tekemään niitä asioita joita häneltä vaaditaan. On sitten ihmisestä kiinni kuinka tuohon haluaa reagoida. Sinä näköjään haluat syyllistää. Hieman toimimaton keino minun kokemukseni mukaan.

Ota oikeasti niskasta itseäsi kiinni. En voi ymmärtää näitä "en uskalla mennä töihin"-ihmisiä. Kyse on siitä, että et ole OPETELLUT SIETÄMÄÄN sitä epämukavuudentunnetta, mikä työstä tulee ja siksi se tuntuu sinun mielestä aivan ylivoimaiselta. Vähän sama, kuin sohvaperuna lähtisi kokeilemaan maratonia ilman mitään treeniä; huonostihan siinä käy. Mutta: Sitä voi harjoitella. Pelkoa voi harjoitella hallitsemaan. Epämukavuutta voi harjoitella sietämään. Töitä voi harjoitella tekemään.

voihan joitain toimistotöitä tehdä kotoakäsin.

koodata. suunnitella nettisivuja. palkanlaskua. suomentamista. asiakaspalvelua. vaikka mitä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet sairas, etkä pysty tekemään töitä, et voi olla työtön työnhakija!

Mikä se sitten on? Mihin lokeroon laittaisit? Eläkkeellekään tuskin tuolla diagnoosilla pääsee. Kaikki työttömät työnhakijat eivät pysty kaikkiin töihin.

No, sitten pitää varmaan kouluttautua johonkin sellaiseen hommaan jota voi tehdä?

Kyllähän minäkin mieluusti tekisin kovapalkkaista kirurgin hommaa, mutta kun pelkään että jään kiinni huijauksesta, niin en voi sitä tehdä. Saanko siis rahaa työkkäristä vai Kelalta?

Kuka sen uudelleen kouluttautumisen työttömälle (joka ei saisi olla työtön) maksaa?

Oletko kuullut opintotuesta? Sitä muutkin opiskelijat saavat. Ai sinulle se ei kelpaa vaan vaadit enemmän.

Sosiaalisten tilanteiden pelko on luulutautia parhaimmillaan. Siedättämällä se sekin harhaluulo paranee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet sairas, etkä pysty tekemään töitä, et voi olla työtön työnhakija!

Mikä se sitten on? Mihin lokeroon laittaisit? Eläkkeellekään tuskin tuolla diagnoosilla pääsee. Kaikki työttömät työnhakijat eivät pysty kaikkiin töihin.

No, sitten pitää varmaan kouluttautua johonkin sellaiseen hommaan jota voi tehdä?

Kyllähän minäkin mieluusti tekisin kovapalkkaista kirurgin hommaa, mutta kun pelkään että jään kiinni huijauksesta, niin en voi sitä tehdä. Saanko siis rahaa työkkäristä vai Kelalta?

Kuka sen uudelleen kouluttautumisen työttömälle (joka ei saisi olla työtön) maksaa?

Oletko kuullut opintotuesta? Sitä muutkin opiskelijat saavat. Ai sinulle se ei kelpaa vaan vaadit enemmän.

Osaatko lukea? Uudelleenkouluttautuminen kyseessä. Siihen ei saa opintotukea.

Eihän sosiaalisten tilanteiden pelko ole edes mikään mt-ongelma. Häiriö pikemminkin. Eihän lentopelkokaan ole mt-ongelma. Siihen ei siis todellakaan saa sairauspäivärahaa.