Mihin hallitus aikoo palkata mt-ongelmaiset, kuten sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivät?

Aluksi vaikkapa juuri sinne kaupan kassalle, tai johonkin tuottamattomaan paskaduuniin. Esim. kaupan kassalla työskennellessä oppii kyllä ajan kanssa pääsemään sosiaalisten tilanteiden pelosta eroon, ja mielenterveysongelmatkin on selätettävissä kunhan löytää jotain sisältöä elämäänsä, esim työntekoa. Jokainen ihminen kyllä kykenee edes johonkin töihin, vaikka olisi täysi autisti, sosiaalisesti nolla tai neliraajahalvaantunut.

Vierailija kirjoitti:

Voin sanoa sos.tilan.pelosta kärsivänä, että voin kyllä tulla tekemään asiakaspalvelutyötä, mutta ainakin aluksi saisin varmaan kohtauksia yhtäkkiä, esim jäädyn tai tulee paniikkikohtaus.

Eikö siis Suomesta enään löydy muuta kuin asiakaspalvelutyötä? Kukaan ei tee töitä varastoissa, tuotannossa, jne, jne? Kait sitä saa istua konttorissakin yksin konetta näpytellen, jos esimiehen kanssa asia niin sovitaan? Ei tarvi koskaan kenellekkään mitään puhua, sen kuin teet työsi.

Minullakaan ei ole onneksi kokemusta täällä kuvailluista peloista, mutta tuntuu hiumalta että esimerkkinä käytetään asiakaspalvelutyötä? Kyllähän asiakaspalvelu vaatii jo ihan helpoimmillaankin erityisiä ihmissuhdetaitoja, eikä siis mitenkään tule kysymykseen aremmalle henkilölle. Kuten joku tuolla aiemmin jo käyttikin sitä sohvaperunan maratoonille lähtöä esimerkkinä, niin eiköhän se pitäisi alkuun riittää, että pystyy yksin (tai kaverin/sukulaisen kanssa) kulkemaan ulkona. Onneksi Suomessa ei ole tapana puhua tuntemattomille, joten kyllä siellä saa totutella ihmisten seassa oleiluun. En kyllä ole omissa aiemmissa kommenteissani halunnut mollata ketään, mutta kyllä jokaisen pitää pystyä itse hoitamaan omat asiansa. Ei meille muillekkaan ole kaikki tullut valmiina eteen kannettuna, paitsi ehkä ranta-ruottalaisille, mutta se ei ehkä ihan kuulu tähän...

Ei hallitus mitä palkkaa, itse on työpaikka löydettävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ei taida tietää mitä on sos. tilanteiden pelko. Itse en pahimmillaan pystynyt poistumaan kotoani. Nytkään en ole köynyt esim teatterissa tai leffoissa 15 vuoteen, koska pelkään paniikkikohtausta. Jaa juu, koulut on käymättä vaikka järkeä ja kunnianhimoakin löytyy jonkin verran.

Mitä sinun mielestäsi asialle pitäisi tehdä ja kenen velvollisuus se olisi? Pitäisikö yhteiskunnan maksaa sinulle työttömyyskorvausta siihen saakka, että se muuttuu eläkkeeksi? Vai jotain muuta tukea, sairauspäivärahaa, työkyvyttömyyseläkettä tms?

Vai pitäisikö yhteiskunnan tukea voimakkaammin sitä, että saisit hoitoa? Oletko selvittänyt mahdollisuutesi Kelan korvaamaan terapiaan?

Vai pitäisikö sinun itsesi tehdä asialle jotain? Oletko mukana mielenterveyskuntoutujien toiminnassa, mikä on ilmaista? Oletko ollut yhteydessä ystäväpalveluun, josta voisit saada vapaaehtoisen ystävän mukaasi noihin tilanteisiin? Oletko käynyt ammatinvalinnanohjaajalla ja yrittänyt löytää ammatin, joka sopisi sinulle, ja sitten selvittänyt mahdollisuuksia kouluttautua siihen esimerkiksi erityisoppilaitoksessa (jos saat sellaisen diagnoosin, että voit hakea sinne). Mitä olet tehnyt kuntoutuaksesi?

Olen kokeillut kaikkea parantuakseni. Olen käynyt lääkärillä ja kokeillut eri lääkkeitä. Terapiaan ei ole varaa, se on kallista vaikka osan siitä maksaa Kela. En ole ollut hirveästi mukana missään kuntoutustoiminnassa, varsinkaan ryhmäjutuissa, koska en uskalla mennä niihin. Välillä teen töitä. Enkä ole vierittänyt kaikkea vastuuta valtiolle. Kunhan neutraalisti totean että peloista kärsivä ei kykene tekemään niitä asioita joita häneltä vaaditaan. On sitten ihmisestä kiinni kuinka tuohon haluaa reagoida. Sinä näköjään haluat syyllistää. Hieman toimimaton keino minun kokemukseni mukaan.

Ota oikeasti niskasta itseäsi kiinni. En voi ymmärtää näitä "en uskalla mennä töihin"-ihmisiä. Kyse on siitä, että et ole OPETELLUT SIETÄMÄÄN sitä epämukavuudentunnetta, mikä työstä tulee ja siksi se tuntuu sinun mielestä aivan ylivoimaiselta. Vähän sama, kuin sohvaperuna lähtisi kokeilemaan maratonia ilman mitään treeniä; huonostihan siinä käy. Mutta: Sitä voi harjoitella. Pelkoa voi harjoitella hallitsemaan. Epämukavuutta voi harjoitella sietämään. Töitä voi harjoitella tekemään.

Et taida tietää sen epämukavuudentunteen laatua selvästikään. Sama kuin ehdottaisit noroviruksesta kärsivälle illallista hienosta ravintolasta. Ei niitä pelkoja hallita tuosta vain. Jos menisin jollekin kurssille ja minun pitäisi esittäytyä, sanat takertuisivat kurkkuuni, alkaisin änkyttämään koska en pystyisi puhumaan enkä edes ajattelemaan, ja lopulta nolaisin itseni. Ja kokemuksesta tiedän että se häpeän tunne seuraa vuosikymmeniä. On paljon syitä miksi sitä ei halua altistaa itseään hirvittäville tilanteille. Kaiken pitää tapahtua pienin askelin ja sitä olen yrittänyt. Ota huomioon että joidenkin ihmisten keho reagoi herkemmin kaikelle. Paha pelko saa minut melkein menettämään tajuntani. Keskivertoihmisen keho ei reagoi noin voimakkaasti.

Ihmiset, joilla ei ole mt-sairautta ja läheistä, jolla on, eivät pysty ymmärtämään millaista psyykkisen sairauden kanssa on elää.

Olen monesti yrittänyt lähteä kotoa, esim.bussiin, ja purskahtanut lopulta itkuun, kun en ole pystynyt lähteä. Kun ahdistus on niin kova ,ettei pysty toimia.

Olen välillä 2 viikkoa kotona putkeen, käymättä ulkona.

Olen yrittänyt viikon mennä ruokakauppaan, joka päivä, ja sitten lopulta selvinnyt sinne 21.00 sunnuntai-iltana.

Ei nämä ole valintoja. eihän kukaan halua elää tällaista elämää.

Luuleeko joku oikeasti, että ihminen mielummin istuu kotona ahdistuneen, yksin, kuin lähtee ikäistensä ihmisten seuraan työpaikalle, ja saa vielä lisätuloja siitä.

Olisi paljon helpompaa olla pyörätuolissa, niin ihmiset näkisivät, että minulla on este toimia samoin kuin muut.

Miten joku kehtaa haukkua toista "luulosairaaksi"?

minäkin kävin töissä jonkin aikaa, ja paloin lopulta niin loppuun , että aloin saamaan pahoja paniikkikohtauksia ja fyysisiä oireita.

En yksinkertaisesti voinut enää jatkaa.
Onneksi minulle myönnettiin kuntoutustuki, niin voin rauhassa hoitaa ongelmiani terapiassa ja terveillä elintavoilla kuntoon ja toivottavasti joskus työkykyiseksi.

Lääkkeethän eivät ketään paranna. Voivat ehkä hetken hillitä oireita,joillakin, mutta yleensä sivuvaikutukset ovat sen verran inhottavat että se on tasan nolla se hyöty.

Useat lääkkeet myös väsyttävät, lisäävät ruokahalua, tekevät silmäoireita, seksuaalisia häiriöitä.

Minä en ainakaan koskaan niitä suostu enää käyttämään.

Ruokavaliolla on suurin huomaamani vaikutus ahdistuksen määrään ja mielialaan.

Miten sait tuon kuntoutustuen? Eikö sua ohjattu kuntoutuskurssille ja työhönvalmennukseen töitä tekemään? Itse siis sain vain tuota kautta kuntoutustukea, eli ehtona oli kuitenkin "kuntouttava" työnteko. Tein normaaleja työpäiviä työhönvalmennuksessa. Ihan samaa työtä siis kuin normaalitkin työntekijät ja yhtä pitkiä päiviä. Tämän jälkeen paloinkin uudestaan loppuun. Aloin saamaan paniikki- ja ahdistuskohtauksia. Purskahdin itkuun milloin mistäkin. Nyt olen taas viimeiset 7 kuukautta ollut neljän seinän sisällä eikä kuntoutumisesta ole tietoakaan. 

Jäin suoraan sairaslomalle, jolla olinkin vuoden. Kun se loppui, ja sairauteni ei ollut osoittanut paranemisen merkkejä, hain kuntoutustukea.

Minulla ei ole sos.tilanteiden pelkoa vaan eri diagnoosi.

Sairauteni on uuvuttava ja 'invalidisoiva' jonkin verran.

Olen selittänyt aina tilanteeni tarkasti psykiatrille, joka on ollut samaa mieltä kanssani, etten ole työkykyinen.

Minulla on keinoja mielialani hoitamiseen ja olen motivoitunut hoitamaan terveyttäni . Kun 'perusta' hyvinvoinnille on rakennettu, niin lähden sitten kouluun/töihin. Mutta jos lähden nyt, vointini lähtee vain alamäkeä. Siksi olen nyt sairauteni kanssa 'tauolla' muista stressitekijöistä. Minä en tarvitse mitään yhteisöä tai puuhastelua parantuakseni. Jos en ole saanut oireiden takia nukuttua yöllä, niin nukun päiväunet.

Minulla on ystäviä ja perhe, ja puuhastelen kaikenlaista hyvinvointia lisäävää ja luen kirjoja, silloin kun jaksan.

Kohdalleni on muutenkin osunut psykiatri, joka ei tuputa lääkkeitä väkisin .

Hän tietää, etten niille enää itseäni altista ja kunnioittaa sitä.

Koen, että tämä psykiatri ei luule olevansa 'ylenpänä' kuin minä. Jotkut, varsinkin miespuoliset lääkärit ovat todella inhottavia ja ylimielisiä , luulevat olevansa jumalasta seuraavia.

Että minä olen ainakin saanut inhimillistä, hyvää kohtelua nyt ihan julkiselta puolelta. Myös te-toimistossa, itseasiassa.

Ja ennenkuin kateelliset työssäkäyvät alkavat alapeukuttaa, niin kuntoustuesta jää käteen about 557e ja elän ihan kädestä suuhun ja asun vuokralla. Tämä ei ihan vastaa haaveitani hyvästä elämästä.

Kuulkaa nyt te epäempaattiset ja ymmärtämätttömät jotka *pakotatte* ihmisiä sinne kaupan kassalle tms.

Jos ja kun on todettu, että nekään ihmiset eivät saa töitä jotka ovat työkunosaa ja itse haluavat, niin kertokaahan nyt sitten kuka näitä *autisteja* ja muita twidän mollaamia ihmisiä töihin ottaa.

Jos jonossa sinne kassalle on kymmeniä ja kymmeniä hakijoita, niin ottaisitko itse ihmisen, joka kertoo, että kokee suurta ahdistusta ja pelkoa toimia ihmisten parissa?

Että saattaa puuskahtaa itkuun tai mennä paniikkiin.

Epäilen, että et.

Kuvitelkaa tilannetta viikonloppuna, jossa on kassalla pitkät jonot ja kassahenkilö jäätyy, alkaa itkeä ja poistuu paikalta jättäen ihmiset siihen jonottamaan.

Tai siivoojana porukassa heittää välineet ja lähtee pois paikalta.

Ei kukaan työnantaja tietentahtoen ota riskiä, kun on muitakin tulossa.

Ja pitää myös ajatella näitä ihmisiä, mikä tuskaa pelko heillä on siellä työssä, sitä ei voi tosiaan verrata näihin, jotka kertovat täällä silmät loistaen omia selviytymistarinoitaan.

Onnittelut heille, mutta nämä *tarinat* eivähän valitettavasti ole mahdollisia kaikille ihmisille.

Onneksi robotit korvaa nämäkin autistihuutelijat ja muut haukkujat, sitten ollaankin itku kurkussa pyytelemässä muilta rahaa.

Kaupan kassa olis noille ryhmille unelmapaikka.

Vierailija kirjoitti:

Ei hallitus mitä palkkaa, itse on työpaikka löydettävä.

Tietenkin, luulitko, että joku tulee repimään sohvalta???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hallitus mitä palkkaa, itse on työpaikka löydettävä.

Tietenkin, luulitko, että joku tulee repimään sohvalta???

Aloittaja kysyi "miten hallitus aikoo palkata". Informoin häntä, että ei hallitus aio mitenkään. Nimenomaan en luule, että joku tulee repimään sohvalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin sanoa sos.tilan.pelosta kärsivänä, että voin kyllä tulla tekemään asiakaspalvelutyötä, mutta ainakin aluksi saisin varmaan kohtauksia yhtäkkiä, esim jäädyn tai tulee paniikkikohtaus.

Eikö siis Suomesta enään löydy muuta kuin asiakaspalvelutyötä? Kukaan ei tee töitä varastoissa, tuotannossa, jne, jne? Kait sitä saa istua konttorissakin yksin konetta näpytellen, jos esimiehen kanssa asia niin sovitaan? Ei tarvi koskaan kenellekkään mitään puhua, sen kuin teet työsi.

Minullakaan ei ole onneksi kokemusta täällä kuvailluista peloista, mutta tuntuu hiumalta että esimerkkinä käytetään asiakaspalvelutyötä? Kyllähän asiakaspalvelu vaatii jo ihan helpoimmillaankin erityisiä ihmissuhdetaitoja, eikä siis mitenkään tule kysymykseen aremmalle henkilölle. Kuten joku tuolla aiemmin jo käyttikin sitä sohvaperunan maratoonille lähtöä esimerkkinä, niin eiköhän se pitäisi alkuun riittää, että pystyy yksin (tai kaverin/sukulaisen kanssa) kulkemaan ulkona. Onneksi Suomessa ei ole tapana puhua tuntemattomille, joten kyllä siellä saa totutella ihmisten seassa oleiluun. En kyllä ole omissa aiemmissa kommenteissani halunnut mollata ketään, mutta kyllä jokaisen pitää pystyä itse hoitamaan omat asiansa. Ei meille muillekkaan ole kaikki tullut valmiina eteen kannettuna, paitsi ehkä ranta-ruottalaisille, mutta se ei ehkä ihan kuulu tähän...

Se on ENÄÄ, ei enääN, uskokaa jo!

Vierailija kirjoitti:

Eikö siis Suomesta enään löydy muuta kuin asiakaspalvelutyötä? Kukaan ei tee töitä varastoissa, tuotannossa, jne, jne? Kait sitä saa istua konttorissakin yksin konetta näpytellen, jos esimiehen kanssa asia niin sovitaan? Ei tarvi koskaan kenellekkään mitään puhua, sen kuin teet työsi.

Varastot ja tuotanto on pitkälle automatisoitu.

Ja se ei enää riitä mihinkään, että vain teet työsi. Pitää lisäksi olla iloinen ja sosiaalinen ulospäinsuuntautunut hyvä tyyppi ja palava intohimo työtään kohtaan.

Unelmani olisi naputella yksin jossain konttorissa vain työni tehden, mutta enpä ole löytänyt esimiestä, jonka kanssa asiat noin sopia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö siis Suomesta enään löydy muuta kuin asiakaspalvelutyötä? Kukaan ei tee töitä varastoissa, tuotannossa, jne, jne? Kait sitä saa istua konttorissakin yksin konetta näpytellen, jos esimiehen kanssa asia niin sovitaan? Ei tarvi koskaan kenellekkään mitään puhua, sen kuin teet työsi.

Varastot ja tuotanto on pitkälle automatisoitu.

Ja se ei enää riitä mihinkään, että vain teet työsi. Pitää lisäksi olla iloinen ja sosiaalinen ulospäinsuuntautunut hyvä tyyppi ja palava intohimo työtään kohtaan.

Unelmani olisi naputella yksin jossain konttorissa vain työni tehden, mutta enpä ole löytänyt esimiestä, jonka kanssa asiat noin sopia.

Tuntuu, että tärkeintä työelämässä on se, että pystyy viihdyttämään työkavereitaan (ja pomoaan). Että luo sitä fiilistä että meillä on hyvä tiimi. Tuloksesta viis.

Voi että on nykymaailmassa vielä tyhmiä ja tietämättömiä ihmisiä, joille kaikki käy tuosta vain käden käänteessä ilman mitään ongelmia. Noin vaan naps, opiskelet uuden ammatin, otat itseäsi niskasta kiinni, pääset yli sosiaalisten tilanteiden pelosta, paniikkihäiriöstä, masennuksesta jne. Joo, ei ollut ennen näitä, mutta eläkkeelle päästiin paljon helpommin, diagnoosina vaikka selkäkivut. Ja itsemurhia tehtiin paljon enemmän. Lisäksi oli töitä, joita pystyi tekemään ilman koulutusta ja paljon oli töitä, joissa pärjäsi ilman sosiaalisia taitoja. Miehet teki risusavottaa, oli lapiomiehinä ja sekatyömiehinä, oli paljon maanviljelijöitä ja maatilan emäntiä ja monet naiset kotona lapsilauman kanssa. 

Mulla on tuttava, joka sairastui burn outiin ja hänellä oli myös lonkkakulumat + kolme välilevyn pullistumaa selässä ja ikää 56 v. Ei päässyt eläkkeelle, ennenkuin 61-vuotiaana, eli 5 v piti olla sairauslomalla, kuntoutustuella ja työttömänä. Oli hänellä myös muutama työkokeilu ja yritettiin häntä kouluunkin vielä houkutella, mutta ei löytynyt mitään alaa, jota hän olisi voinut tehdä. Hän piti tuota lähinnä sairaan ja väsyneen ihmisen kiusaamisena, mitä se onkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö siis Suomesta enään löydy muuta kuin asiakaspalvelutyötä? Kukaan ei tee töitä varastoissa, tuotannossa, jne, jne? Kait sitä saa istua konttorissakin yksin konetta näpytellen, jos esimiehen kanssa asia niin sovitaan? Ei tarvi koskaan kenellekkään mitään puhua, sen kuin teet työsi.

Varastot ja tuotanto on pitkälle automatisoitu.

Ja se ei enää riitä mihinkään, että vain teet työsi. Pitää lisäksi olla iloinen ja sosiaalinen ulospäinsuuntautunut hyvä tyyppi ja palava intohimo työtään kohtaan.

Unelmani olisi naputella yksin jossain konttorissa vain työni tehden, mutta enpä ole löytänyt esimiestä, jonka kanssa asiat noin sopia.

Käsittääkseni esim. pk-seudulla yhä isot kaupan tukkurit palkkaavat varastoihin ihmisiä. Jos esim. Keskolla ei ole varasto automatisoitu, niin ei se ole jollakin pienemmälläkään toimijalla. Kyllä siellä käsiä yhä tarvitaan monessa eri tehtävässä, ja ei joka paikkaan tarvita ihmeellistä koulutusta. Esim. trukkikortteja taidetaan kouluttaa jokaisessa aikuiskoulutuskeskuksessa?

Antakaa noille pienemmille firmoillekin mahdollisuus, ei niillä ole resursseja hakea näyttävillä mainoksilla työntekijöitä, mutta monella niissä on kuitenkin jotain hommaa tekijää odottamassa. Rohkeasti vaan sinne itse paikan päälle töitä kyselemään. No, ehkä joidenkin on sitten pakko yrittää asia hoitaa puhelimitse, mutta aktiivisuuttahan se todellakin hakijalta vaatii.

Vierailija kirjoitti:

Tiedoksi vaan, tällä hetkellä on erittäin vaikea saada eläkepäätöstä.

Kun sairaspäivät on käytetty, eikä saa eläkepäätöstä, niin silloin ihminen on työttömänä nimikkeellä *työkyvytön työnhakija*.

Saadakseen sen minimitulon.

Eli näitä ihmisiä on paljon jotka nyt sitten kuuluvat aktiivimallin piiriin ja menettävät siitä pienestä tuestaan osan, jos ja kun eivät työllistyminen tai pysty työskentelemään.

Juuri nämä sosiaalisten tilanteiden pelot, masennus, paniikkihäiriö yms. Harvoin ne oikeuttavat eläkkeeseen mutta töihinkin on vaikea päästä ja siellä olla.

Tervetuloa reaalimaailmaan!

JA HÖPÖNLÖPÖN. missään työnhaussa ei käytetä termiä työtön työnhakija, ja 24 vielä peukuttaa.. olen itse 21 ja eläkkeellä mt syistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedoksi vaan, tällä hetkellä on erittäin vaikea saada eläkepäätöstä.

Kun sairaspäivät on käytetty, eikä saa eläkepäätöstä, niin silloin ihminen on työttömänä nimikkeellä *työkyvytön työnhakija*.

Saadakseen sen minimitulon.

Eli näitä ihmisiä on paljon jotka nyt sitten kuuluvat aktiivimallin piiriin ja menettävät siitä pienestä tuestaan osan, jos ja kun eivät työllistyminen tai pysty työskentelemään.

Juuri nämä sosiaalisten tilanteiden pelot, masennus, paniikkihäiriö yms. Harvoin ne oikeuttavat eläkkeeseen mutta töihinkin on vaikea päästä ja siellä olla.

Tervetuloa reaalimaailmaan!

tarkoitin siis työkyvytön TYÖNHAKIJA.

  

JA HÖPÖNLÖPÖN. missään työnhaussa ei käytetä termiä työtön työnhakija, ja 24 vielä peukuttaa.. olen itse 21 ja eläkkeellä mt syistä. 

Vierailija kirjoitti:

Antakaa noille pienemmille firmoillekin mahdollisuus, ei niillä ole resursseja hakea näyttävillä mainoksilla työntekijöitä, mutta monella niissä on kuitenkin jotain hommaa tekijää odottamassa. Rohkeasti vaan sinne itse paikan päälle töitä kyselemään. No, ehkä joidenkin on sitten pakko yrittää asia hoitaa puhelimitse, mutta aktiivisuuttahan se todellakin hakijalta vaatii.

Pienemmällä firmalla on aina mahdollisuus hoitaa asia niin, että näyttävän ylisanoja pursuavan mainoksen sijaan pistää asiallisen ilmoituksen työkkärin sivustolle (se entinen mol.fi; en muista nykyistä osoitetta). Paikan päällä töitä kyselemällä lähinnä häiritsee työntekoa.

Onko yhtäkään työnantajaa, joka oikeasti toivoo että hakijat tulee paikan päälle kyselemään töitä? Ilmoittautukoon tässä.

Vierailija kirjoitti:

Eikös masennuksen takia ja muiden tuollaisten takia voi hakea sairaslomaa lääkäristä ja jättäytyä sairaspäivärahalle?

Tai yrittää hakea työkyvyttönmyys eläkettä?

Vakuutuslääkärit ovat yleensä sen verran skitsoja, että heidän mielestään neliraajahalvaantunut ja mielenvikainen voi ihan hyvin toimia sänkyjen koemakaajana, vaikka ei sellaisia työpaikkoja ole olemassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö siis Suomesta enään löydy muuta kuin asiakaspalvelutyötä? Kukaan ei tee töitä varastoissa, tuotannossa, jne, jne? Kait sitä saa istua konttorissakin yksin konetta näpytellen, jos esimiehen kanssa asia niin sovitaan? Ei tarvi koskaan kenellekkään mitään puhua, sen kuin teet työsi.

Varastot ja tuotanto on pitkälle automatisoitu.

Ja se ei enää riitä mihinkään, että vain teet työsi. Pitää lisäksi olla iloinen ja sosiaalinen ulospäinsuuntautunut hyvä tyyppi ja palava intohimo työtään kohtaan.

Unelmani olisi naputella yksin jossain konttorissa vain työni tehden, mutta enpä ole löytänyt esimiestä, jonka kanssa asiat noin sopia.

Käsittääkseni esim. pk-seudulla yhä isot kaupan tukkurit palkkaavat varastoihin ihmisiä. Jos esim. Keskolla ei ole varasto automatisoitu, niin ei se ole jollakin pienemmälläkään toimijalla. Kyllä siellä käsiä yhä tarvitaan monessa eri tehtävässä, ja ei joka paikkaan tarvita ihmeellistä koulutusta. Esim. trukkikortteja taidetaan kouluttaa jokaisessa aikuiskoulutuskeskuksessa?

Varastotyöt ovat erittäin haluttuja, kyllä niihin hakijoita on ihan tarpeeksi. Mieluiten palkataan ihminen, jolla on alasta jo kokemusta. Onko sinulla käsitys, että hakijoista olisi pulaa, ja jos niin miten olet sen saanut?