Yksi näkökulma pottailuun
Kun tästä on useammassakin aloituksessa oltu huolissaan, niin lainaan tähän Saara Kinnusta:
" Lapsen lihaksisto ja hermosysteemi alkaa kypsyä potalle oppimista varten vasta parin ikävuoden paikkeilla. Lapsi voi kyllä oppia asioimaan potalla jo ensimmäisen syntymäpäivänsä jälkeen, jos hänellä on aktiiviset vanhemmat. Lapsen oppiminen on kuitenkin silloin ehdollista oppimista. Potalle istuttamisen jälkeen hän tietää , mitä hänen odotetaan tekevän, koskapa vanhemmat häntä aikaansaannoksista kovasti kiittelevät.
Ehdollisen oppimisen kautta siistiksi oppinut lapsi ei kuitenkaan ole päässyt kosketuksiin omien tarpeittensa, motivaationsa ja aloitteisuutensa kanssa. Häneltä on riistetty eräs arvokas kypsymisen alue. Ravinnon käsittelemisen koko ketjussa on kyse syvällisemmistä ja kauaskantoisemmista asioista kuin pelkästä ravinnon saamisesta. Tärkeät persoonan ominaisuudet kypsyvät elämän konkreettisissa tilanteissa.
Joskus lapsi kiinnostuu itse potalla käymisestä alle kaksivuotiaana. Hän on todennäköisesti nähnyt muitten asioivan vessassa ja hänessä syntyy motivaatio tehdä samalla tavalla. Silloin aloite on tullut lapselta itseltään" (Saara Kinnunen: Anna mun olla lapsi. Helsinkin 2003, 45-46.)
Jokainen tietysti toimii tavallaan, mutta lähipiirissäkin on äitejä, jotka tuskailevat kuivaksi oppimisen kanssa parikin vuotta ja lopputulos on, että lapsi saattaa vielä 3-vuotiaanakin käyttää vaippoja. Välillä tuntuu, että vanhemmat käyttävät potalle oppimiseen ihan hirveästi energiaansa ja stressaantuvat melkein syyttä.
Kommentit (61)
Kapo:
Eli, nyt kun edellisessä viestissä puhutaan näistä " vessahätäviesteistä" , niin alkaa kyllä mennä uskonasioiden puolelle... siis minun mielestäni.
Tituliini: En tiedä, missä määrin on uskoa ollut mukana, mutta olemme tienneet ja läheisemmekin ovat oppineet tietämään lapsemme kakkahädän siitä lähtien, kun lapsemme siirtyi kiinteään ravintoon ja kakkakin sitä myöten kiinteytyi. Sitä ennen en ollut tiennyt mitään koko vessahätäviestinnästä enkä tiedä, olisinko aiemminkin jo viestit osannut tulkita, jos olisin niitä tiennyt etsiä. Heti ensimmäisistä pönttökakoista lähtien lapsemme näytti itsekin jossakin määrin ymmärtävän pöntöllä käymisen yhteyden, kun kakkoja ei tullut, ellei lapsi ollut pöntöllä. Joskus hän näytti kakkahätäiseltä, mutta jos emme päässeet pöntölle/puskaan tmv. sopivaan kakatuspaikkaan ja -asentoon, kakat jäivät siltä erää tulematta. Kaikilla lapsilla ei merkit ole kovin selkeitä ja kakkakin saattaa pitkään olla todella löysää ja sitä kautta " hankalasti hallittavaa" , mutta meillä siis vessahätäviestintä on toiminut myös silloin, kun lapsella on ollut sairaalahoitoa vaativa ripulikin, jolloin kakkaa tuli jatkuvasti ja aivan vetenä. Tällaisina hetkinä olen ollut vessahätäviestinnästämme erityisen onnellinen jo ihan senkin takia, että lapsen peppu on pysynyt hyvässä kunnossa kovasti myllerryksestä huolimatta.
Kapo: Sana " vaistovanhemmuus" nostaa niskakarvani pystyyn jo ihan sinällään. Onko siis olemassa vanhemmat, jotka toimivat " vastoin vaistojaan" ja sitten nämä hyvät ja " luomut" , eli " vaistovanhemmat" ?
Tituliini: On olemassa erilaisia vanhempia, se on minusta ihan selvä juttu. Jokainen meistä on erilainen, erilaisessa elämäntilanteessakin. Luullakseni on vanhempia, joilla on voimia ja halua paneutua lapsensa viesteihin intensiivisesti ja on vanhempia, joilla voimat menevät johonkin muuhun, sillä hetkellä tärkempään ja välttämättömämpää. Kaikilla ei ole voimia, rohkeutta tai muuten mahdollisuutta " elää vaiston" varassa ja joillakuilla voi luullakseni olla hiukan tavallista heikommatkin vanhemman vaistot. Tämä toki on ihan vain oma tunteeni ja ajatukseni, jotka olen muodostanut sen perusteella, miten itse elämää ympärilläni vaistoan.
Mutta mitä tulee hyvään vanhemmuuteen ja huonoon vanhemmuuteen, se onkin kinkkisempi juttu. Vaistovanhemmuus voi olla minusta hieno väylä hyvään, lasta tukevaan ja kunnioittavaan vanhemmuuteen. Varhaisella vuorovaikutuksella on todettu olevan lapsen myöhemmälle elämälle erittäin suuri merkitys ja vaistovanhemmuudessahan on kyse ennenmuuta siitä, että yritetään löytää mahdollisimman varhain ja yhteys vauvaan, löytää tavat olla vauvan kanssa vuorovaikutuksessa kaikenlaisissa asioissa jo silloin, kun vauva ei vielä kovin selkeästi osaa ilmaista tunteitaan ja tarpeitaan.
Huono vanhemmuus on minusta lapsen perustarpeiden laiminlyömistä. Sillä ei ole mitään tekemistä vaippojen käytön kanssa, ellei sitten vaippoja pidetä päällä todella merkittävästi liian pitkillä vaihtoväleillä tmv. Minusta on ihan turha lähteä arvottamaan vanhemmuutta eri kasvatusnäkemysten perusteella. Ei ole oleellista, kuka meistä on " paras" äiti tai isä, vaan se, että olemme hyviä, riittävän hyviä vanhempia omille lapsillemme. Ei vanhemmuus ole mikään kilpailu eikä vaistovanhemmuutta tai vessahätäviestintää harrastavat ajattele olevansa yhtään muita parempia vanhempia. Mutta hassulta se tällaisesta VVV-ihmisestä tuntuu, jos annetaan ymmärtää, että vaippojen käyttö olisi ainoa tie onnelliseen ja tasapainoiseen varhaislapsuuteen. Ihan hassulta tosiaan.
Luomuvanhemmuudessa, mitä se sitten tarkalleen ottaen onkaan, on se hyvä puoli, että luomuvanhemmat valinnoillaan säästävät yhteistä maapalloamme, suojelevat elämää täällä. He ovat valmiita näkemään vaivaa, jotta maapallolla olisi hyvä elää myös meidän lastemme lasten ja heidän lastensa. Vaippavuoret ovat yksi lapsiperheiden " perisynti" mielestäni. Sinänsä aika pienellä vaivalla pääsisimme huomattavasti luontoystävällisempään ja sitä kautta tulevaisuutta suojaavaan toimintamalliin. Kestovaippojen käyttö vähentäisi kaatopaikkojen ongelmia todella merkittävästi. Harmillista, että länsimainen vaippayhteiskunta niin huonosti ohjaa vanhempia kestävään kehitykseen. Koen, että neuvoloilla olisi tässä paljon mahdollisuuksia vaikuttaa, kuin myös sillä, että kestovaippoja, hyvia sellaisia, olisi saatavissa lähikaupoistakin.
Kapo:
Olen jonkun verran lukenut vaistovanhemmuudesta, ja tunnistan näistä artikkeleista paljon asiaa meidän perheestä, ja silti en tunne että meillä olisi noudatettu jotain kasvatusideologiaa (jos nyt tällaista termiä voi käyttää).
Tituliini:
Niinpä. Ei vaistovanhemmuus mikään ihmejuttu olekaan, vaan ihan luontaista toimintaa. Hih. Ei meistä vaistovanhemmistakaan kukaan nyt kai niin tiukasti ajattele noudattavansa mitään kasvatusideologiaa. Ihan perusvanhempia me olemme, hyvine ja huonoine hetkineen.
Kapo:
Itse olisin kyllä " uhmannut luonnonlakeja" pissauttamalla ja kakkauttamalla vauvaani alusta saakka, nimittäin oman jakamiseni kustannuksella olisin sen tehnyt ja kokenut stressaavaksi. Ymmärrän kyllä edellisen kirjoittajan esittämät ajatukset, ja osittain niihin yhdynkin, mutta oma vaistoni on sanonut missä menee minun jaksamiseni raja, ja en usko olevani yksin tämän tunteen kanssa.
Tituliini:
Niinpä. Jokainen taaplaa tavalla, joka juuri siinä hetkessä on paras. Ja totta on sekin, että kyllä tämä hetkittäin on ollut puuduttavaa, kun pissaa on ollut jatkuvasti ja joka paikassa. Ehkä jossakin toisessa elämäntilanteessa minäkään en olisi tähän lähtenyt. Mutta nyt olen onnellinen, että aikanaan asiaan tutustuin ja homman aloitin. Hyvin onnellinen. On ollut ihanaa oppia tuntemaan ja ymmärtämään lastaan koko ajan paremmin, myös tässä asiassa. Meillä jokaisella on omat rajamme, mutta pelkään, että monet luulevat vessahätäviestinnän vievän ihan hirmuisesti voimia, mitä se ei kuitenkaan tee. Siinä samalla, missä joku vaihtaa vaippaa, pesee pyllyä ja vie vaipparoskia eteenpäin, joku toinen pissattaa, kakattaa ja pyyhkäisee pyllyä. Toinen käyttää rahat vaippoihin, toinen ostaa lisää pesuainetta ja pesee pyykkiä. Ja todella on niinkin, että harvassa on kokovaipattomat. Yleensä vaipattomuus etenee osavaipattomuudesta vasta vaipattomuuteen , prosessin viedessä paljon aikaa. Vaipattomuuden tukena tai parina ovat tällöin joko kertisvaipat, jolloin vaippoja säästyy nopeasti paljon, tai sitten kestovaipat.
Kapo:
Jos " vaipattomuutta" (en tiedä onko oikea termi) ei koe omakseen, niin ei kai se sitä merkitse että ei " tunne lastaan" tai ei pysty vastaamaan lapsensa viesteihin...?
Tituliini:
No eihän se sitä tarkoita suoraan missään tapauksessa. Ehkä se osaltaan kuitenkin on sitä, ettei tunne lapsensa vessahätäviestejä eikä pysty vastaamaan lapsensa vessahätäviesteihin. Ja lopultahan siinä käy niin, että lapsi lakkaa joksikin aikaa viestittelemästä, kun vastausta ei kuulu. Myöhemmin tulee sitten uusi mahdollisuus uudenlaisille viesteille lapsen kehittyessä riittävästi. Silloinkin voi tilaisuutensa missata, mutta uusia tulee aina. Harva kulkee vaipoissa läpi elämän. Ja sekin on muistettava, että voihan vanhempi oppia tuntemaan lapsestaan ne merkit, joista tietää, että vaippa täytyy nyt vaihtaa. Sellaisistakin merkeistä olen kuullut ja luulen aika monen vanhemman luontaisesti ne tunnistavankin. Itkua ja kitinäähän ne merkit usein on ja siten helposti tunnistettavissa. Samoin kiemurtelu ja muu voi tarkoittaa monilla kai samaa.
Kapo:
Hyvin helposti näyttää kääntyvän itseään vastaan kaikki " suuntaukset" . Lähipiirissä olen nähnyt mitkä paineet voi äidille tulla kun yrittää olla niin hyvä, niin " vaistovanhempi" , niin luomu... että ei enää tiedä missä mennään. Jos tuoreelle äidille sanotaan että " jos et tee näin ja näin niin et osaa tulkita lapsesi viestejä" , niin hyvin helposti tulee toimineeksi vastoin omia tunteita ja omaa jaksamista. Kukapa nyt haluaisi olla " vaistoton vanhempi" ??
Tituliini:
Jep jep. Vanhemmuuteen kuulunee se, että aina voi miettiä, miten olisin ollut ja olisin parempi vanhempi. Kaikenkattavaa opaskirjaa kun ei ole. Kaikilla on omat näkemyksensä siitä, miten kannattaisi toimia ja jokainen omilla lausunnoillaan ehkäpä paikkailee omaa vanhemmuuttaan. Itse olen kyllä kokenut sitäkin, että oma erilainen toimintatapa aiheuttaa muissa kiemurtelua ja paineita, vaikken sellaista haluaisi. Usein kun lapseni oli pienempi ja puistossa tulin kertoneeksi vessahätäviestinnästämme, ympäristö reagoi tavalla, jota en olisi toivonut. Äidit alkoivat selitellä, mikseivät itse ole tehneet samoin tai syyllistää itseään siitä, että ovat " olleet laiskoja" ymv. Siksipä usein jätinkin kertomatta asiasta, jos vain oli mahdollista ja saatoin jopa vakuutella, että kyllähän meilläkin vaippoja käytetään, vaikka niitä aika vähän siihen aikaan käytettiin. Höpsöä touhua puolin ja toisin.
Kapo:
Mutta, jokainen taaplaa tyylillään...
Tituliini:
Niinpä. Ja hyvä niin. Vaikka siis toivoisinkin, että luonnonmukaisemmat aatteet valtaisivat elämäämme voimallisemmin jo ihan senkin takia, että maapallomme ei kestä nykyistä menoa loputtomasti. :)
Tituliini
Minusta on erittäin rankka tuo useaan kertaan toistettu lause, että laiskat vanhemmat eivät jaksa potattaa lastaan. Käänteisenä se tarkoittaa, että potattavat vanhemmat ovat ahkerampia ja tätä kautta parempia vanhempia! Minä en kovin helposti lähde toisten vanhemmuutta tai lastenhoidon ratkaisuja arvostelemaan. Jostain syystä näillä äärisuuntauksia edustavilla vanhemmilla tuntuu olevan siihen suuri tarve. Minusta ei mikään ole niin mustavalkoista. Jos joku on vahvoilla jollain vanhemmuuden alueilla, on varmasti heikoilla jollain toisella alueella. Kukaan vanhempi ei takuulla ole täydellinen, vaikka itsekin vielä esikoisen ollessa pieni niin luulin. Minusta lasta voi hoitaa niin monella eri tavalla ja silti hyvin.
Vielä tuosta itse pottailusta sen verran, että pottalakko on varmaankin seurausta siitä, että lapsi on keksinyt vanhemmalle tärkeän asian, jota kautta uhmaaminen on helppoa. Yhtä hyvin se voisi olla syöminen tai vaikka hampaiden pesu. Sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä fyysisten valmiuksien tai osaamisen kanssa. Itse yrittäisin varmaan pitää asian suhteen niin matalaa profiilia kuin vain pystyy. Mitä enemmän asialla saa huomiota, sitä tyytyväisempi huomionhakuinen lapsi varmaan on.
saanen epäillä että teillä käytetään kertakäyttövaippoja?
Kiitos Elliliina viestistä! En tiedä oliko tuo pottalakko-kommentti suoranaisesti minulle tarkoitettu, mutta juuri tuo mainitsemasi toimintatapa on varmasti se ainoa oikea. Eli meillä on kyse juuri tuosta, että poika kokeilee äidin hermoja. Täytyy nyt toivoa, että hermot venyvät siihen asti, että pystyn ohittamaan kakkavaipan olan kohautuksella.
Elliliinan viestissä oli myös paljon perää tuosta täydellisyydestä vanhempana. Esikoisen aikana helposti pystyy niin ajattelemaan, mutta kun lapsia on enemmän tilanne muuttuu. Lapset kun ovat vaan niin erilaisia eli samat kasvatuskeinot eivät välttämättä ollenkaan toimi. Ja tosiaan aika on rajallista. Ei sitä jokaista kommervenkkiä ehdi tekemään, kun on kaksi vaippaikäistä jaloissa. Pääasia että saa ruoan lapsille eteen ja kuivat vaipat jalkaan :).
Juu, onhan se hyvä idea laittaa lapsi jo vauvasta potalle, että tottuu siihen, ja viimeistään taaperolta sitten alkaa hiljalleen tulla tavaraa pottaan, kun lasta vaan siinä riittävän kauan istuttaa ja/tai kun vanhempi/hoitaja opettelee ennakoimaan lapsen vessahätäviestejä ja/tai -aikoja.
Näin periaatteessa.
Potattaminen kun vaan ei toimi kaikilla. Vauvani ei vielä uhmannut tai muuten osannut tahtomalla vastustaa, eipä vaan pysynyt paikallaan paria sekuntia kauempaa (lähti aikaisin liikkeelle). Taaperollani on sitten oma tahto ja se tahto sanoo, että potta ei ole pop. Ei vaikka kuinka kehuisi, maanittelisi, lahjoisi ja tarjoaisi (kavereiden) esimerkkiä ja hienoja isojen lasten pikkuhousuja tai toisaalta yrittäisi olla kiinnittämättä liikaa huomiota koko asiaan.
Pakolla ei lasta voi potalla pitää, joten tyydyn siihen, että minun lapseni oppii kuivaksi sitten kun oppii.
tutkimuksen aihe olisi myös se että miksi kestoilijalapset ja vaipattomat tuntuvat oppivan kuiviksi paljon aiemmin kuin kertislapset? ainakin kaikki meidän lähipiirissä olevat kestoilijalapset (noin 10 kpl) ovat olleet järjestäen täysin kuivia alle 2 v ja taas en tiedä ainoatakaan kertakäyttövaippailijaa joka olisi ollut pois vaipoista alle 2 v..
onhan se varmaan tietenkin niin että monet kestoilijat käyttää lasta aiemmin potalla..itse en kuitenkaan ole käyttänyt pikkuvauvasta vaan 10kk.n ikäisestä..poika oli kyllä usein ilman vaippaakin kotona..
tosta pissahätä/hätä viestinnästä sen verran että kyllä mä ainakin huomasin jo vauvana koska se hätä oli..nykyisin ei paljoa tarvi huomata kun toi herra 2 v 2 kk menee itse potalle ja ilmottaa tuleeko pissa tai kakka..koskaan ei ole tarvinnut pakottaa (enkä olisi pakottanutkaan potalle), vaan pikkumies on sinne itse 1,5 vuotiaasta pyytänyt (siitä lähtien siis ilman vaippaa), vahinkoja on sattunut todella harvoin..
jotenkin mä en itse pitäisi kauheen mielekkäänä vaihtaa 3 vuotiaalle vaippaa (2 vuotiaskin tuntuu omien kokemusten vuoksi isolta vaippailijalta) ja toisaalta miksi silloin 70-luvulla (esim. minä ja mieheni,+ sisarukset) on opittu 2 vuotiaina jo kuiviksi..miten nää nykyajan lapset nyt muka kypsyy hitaammin???
mielenkiintoinen keskustelu sinänsä, kenenkään vanhemmuutta en halua arvostella, mutta olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä että lapsilla on valmiudet oppia kuivaksi, on vaan kyse siitä millaisia malleja annetaan..tietenkin toi potatustouhukin on helpompaa silloin kun lasta hoidetaan kotona vanhemman toimesta, joka pystyy tulkitsemaan lapsen viestejä..
En nyt jaksa pitkää " sepostaa" , mutta meillä kans potta esillä. Välillä ypy istuu housuilla, välillä ilman. Mitään ei ole pottaan vielä tullut.. mutta tarkoitus on selvillä.
Myös minusta nämä " viestien tulkinnat" on hyvin suhteellinen asia... vauvat on erilaisia, ja jokainen varmaan parhaansa yrittää. Tiettyjen " ääripiirien" viesti on selvä, " lapsella vaipat eikä pissauteta= laiskat vanhemmat jotka ei ymmärrä lapsensa tarpeita" . Kokemusta on...
Luomuvanhemmat?? Lapsellani on kertakäyttövaipat ja potta käytössä vasta harvakseltaan (lapsi 1v8kk). Kuitenkin kaikki vauvatavarat ja vaatteet on ostettu/saatu käytettyinä ja kierrätän ne edelleen. Teen käsityönä itse ja korjaan. Emme omista autoa yms... niin että yksi on yhden " perisynti" , toinen toisen.... Mutta, en varmaan ole kovin luomu kun en usko että varhainen potattaminen on lapsen perustarve...
Mutta kuten Kapo sanoi, kukin tyylillään.
ööh, eikö täällä ole ketään muuta joka myöntää olevansa laiska - tässä asiassa - Minä olen, en ole jaksanut potattaa yhtäkään lastani vauvana. Silti niin kun sanoin niin ihan normaalisti oppivat kuivaksi ainakin nuo kaksi isointa, molemmat kaksivuotiaana. Kuopusta rupean potattamaan samoin sitten kun tuntuu että hän ymmärtää touhusta jotakin.
Ehkä olisin voinut hieman edistää kuivaksi oppimista jos olisin ahkerasti potattanut mutta kuinka paljon, pari kuukautta? Olen ehkä tässä asiassa laiska mutta jossakin toisessa asiassa sitten en! Ei todellakaan ole musta maailman isoin juttu oppivatko lapseni kuivaksi kun ovat 1v11kk vai 2v4kk + että eihän se ole yhtään sanottua ettäkö aikanen pottailu olisi asiaa edistänyt.
Vaipparoskan kannalta sen sijaan ymmärrän keskustelun, minähän en ole kestoillut. Olen kuitenkin käyttänyt eko-vaippoja jotka ainakin väristä päätellen ovat ympäristöystävällisempiä ja voittaneet jotain eko-palkintoja...
Saara Kinnunen on arvostettu ja paljon tietävä nainen enkä todellakaan aio kyseenalaistaa hänen oppejaan, hän todennäköisesti tietää lapsen psyko-fyysisestä kokonaisuudesta enemmän faktaa kuin minä, mutta kerron kuitenkin miten meillä kävi.
Hommasin potan tarjouksesta lapsen ollessa n 1v, lähinnä kavereiden vierailevia lapsia ajatellen. Kokeiltiin pottaa pojan kanssa, mutta ei oikein malttanut istua siinä eikä hiffanut et miks olis pitäny. Potta siis odotteli kaapissa muutaman kuukauden kunnes eräs vieraamme käytti sitä ja se jäi esille. Olin menossa itse pöntölle ja otin pojan mukaani vessaan kun olin yksin kotona. Laitoin sen istumaan potalle siinä odotellessa ja hassuttelin et ollaan yhdessä potalla. Poika väänsi sinne saman tien kakat ja riemu oli suuri tietysti molemmilla. Hän oli tällöin n. 1v4kk. No tämän innoittamana aloin viemään poikaa potalle joka ruokailun jälkeen ja väänsi sinne lähes joka kerta kakan (hänen suolensa oli vielä tällöin erittäin vilkas allergioiden takia) Ja pian hän rupesikin sanomaan että kakka kun kakka oli tulossa. Jos meni housuun ei toruttu vaan sanottiin että toisella kertaa sitten pottaan. Ja 1v6kk poika teki täysin kakat pottaan. Sanoo jos on hätä ja odottaa ja pidättää jos ei päästä heti vessaan. Ja me ei otettu jutusta mitään stressiä ajateltiin vaan kokeilla. Koimme että innostus lähti pojasta itsestään, ehkä osouimme sattumalta juuri johonkin herkkyyskauteen en tiedä. Aluksi ajattelin että varmaan saattaa taantua takaisin, mutta ei ole kyllä ollut merkkiäkään siitä päinvastoin. Nyt on ruvennut pissan tulessa vaippaan sanomaan kakka ja pitämään etumustaan. Joskus olemme ehtineet ajoissa yleensä emme. Nytkään emme stressaa asialla tai mitenkään painosta lasta tekemään pottaan. tarjoamme siihen mahdollisuuden ja jos ei ole sillä tuulella ei haittaa. Jos pyytää potalle toki viemme. saattaa olla että oppii pissaamisen samalla tavalla kun kakankin " itsestään" sen kummemmin opettamatta.
Nykyisin (poika 1v8kk) kun menemme potalle ruuan jälkeen, jos hänellä ei ole hätä hän nousee heti ylös ja sanoo ei tullut. ettei edes jää siihen istumaan ja odottamaan. Sitten kun kakka on tulossa istuu siinä pitkäänkin ja odottaa kakan tuloa. Näin ainakin itse tulkitsisin maalaisjärjellä että osaa tulkita omaa suoltaan.
Pitkä sepustus! Huh. Aurinkoista kevättä kaikille!!
Minuakin ihmetyttää, että mistä on peräisin tieto, että ¿ennen vanhaan¿ lapset olivat aikaisemmin kuivia. Ja erityisesti se, että missä ¿ennen vanhaan¿ on neuvottu aloittamaan kuivaksiopettelu jo vauvaiässä. Luin kirjahyllystä löytyneitä kirjoja, enkä löytänyt mitään mainintaa. Benjamin Spock sanoo alunperin vuodelta 1945 (minulla painos vuodelta 1972) olevassa teoksessaan Järkevää lastenhoitoa, että viimeistään 18 kuukauden iässä pitäisi aloittaa siisteyskasvatus (s. 142). Kuitenkin hän toteaa, että tutkimukset osoittavat, että useimmille lapsille sattuu tiheään vahinkoja vielä 2 ½ vuoden iässä ja monet pysyvät täysin kuivina vasta kolmivuotiaina (s. 144).
Anna Wahlgren sanoo Lapsikirjassaan (johon kyllä suhtaudun hyvin kriittisesti) alunperin vuodelta 1983, että lapsi oppii 2-3-vuotiaana kuivaksi ilman opetusta, eikä hän suosittele opettamista. Lapsen terveys ja sairaus ¿teos alunperin vuodelta 1976 (oma painos 1986) sanoo, että lapset voivat hallita suolen ja rakon täydellisesti jo alle 2-vuotiaina tai sitten vasta lähes viisivuotiaina.
Niin ja jos lainaamani Saara Kinnunen on joku vaippafirman mainosnainen, niin on hyvin kyllä naamioitunut :-). Takakannessa hänen kerrotaan olevan sosiaalipsykologi ja perheneuvoja ja teos vaikuttaa minusta kaikin puolin asialliselta.
Meillä lapset eivät ole koskaan kakanneet tai pissanneet säännöllisesti, esim. aamuisin tai ruuan jälkeen. Enkä koskaan ole nähnyt lapsestani, milloin hän pissaa. Kakkaamisen kyllä näen, mutta en edes ehtisi vaikka haluaisinkin, viedä lastani potalle, ennenkuin kakka on jo tullut. Vaipat eivät ole heistä tuntuneet epämiellyttäviltä, potalla istuminen kylläkin. Esikoista yritimme jonkin aikaa istuttaa kirjojen ym. voimalla potalla. Muutama viikko meni, tyttö ei halunnut istua potalla, eikä mitään tulosta tullut. Molemmille on potta esitelty jo melkein varhain ja siitä aina joskus mainittu tai yritetty hetken istua. Mutta se ei ole pätkääkään kiinnostanut ennenkuin joskus päälle 2-vuotiaana, jolloin asia on napsahtanut ihan muutamassa viikossa kohdalleen. Ihan pari vahinkoa on sen jälkeen sattunut ja nekin vasta vuosien sisällä. Esikoinen itse asiassa ilmoitti yhtenä iltana 2v4kk:n iässä, että haluaa mennä potalle. Hän meni ja teki sen jälkeen kaikki pissansa ja kakkansa pottaan.
En ymmärrä eräiden äitien usein toistamaa lausetta, että vanhemmat eivät laiskuuttaan potata lapsiaan ja lapset kärsivät siitä. Kyllä lähes tulkoon kaikki vanhemmat hoitavat lapsiaan parhaan taitonsa ja ymmärryksenä mukaan. Tavoitteena on lapsen hyvinvointi. Itsekin laittaisin lapseni vaikka kuinka montaa kertaa päivässä potalle vauvaiästä lähtien, jos oikeasti uskoisin sen olevan tärkeää. Koska en koe sitä tärkeäksi, jätän sen tekemättä ja käytän säästyneen energian johonkin minusta tärkeämpään asiaan. Jokainen tekee vanhempana omat ratkaisunsa, enkä minä moiti yhtään vauvaansa potattavaa äitiä. Ja jos sekä äiti että vauva ovat tyytyväisiä tilanteeseen, niin mikäs siinä. Sitä en aina ymmärrä, kun eräät äidit aloittavat pottailun jo vauvalle, ja myöhemmin stressaavat ihan hirveästi, kun lapsi on jo niin ja niin vanha, eikä vieläkään pysy kuivana. Välillä tuntuu, että ympäristön paineet ajavat äidit tekemään ratkaisujaan, ei omat tunteet tai varsinkaan lapsen lähettämät viestit.
***Vastailen tuonne sun kirjoituksen väliin..
anni1978
en tiedä osaanko neuvoa..mutta ensiksikin tulisi mieleen lapsesi ruokavalio? miksi vatsa on aina löysällä? vai onko jokin sairaus joka vaikuttaa?
voisi kuvitella että jos lapsella on jatkuvasti vatsa löysällä on suolen toiminnassa/ravinnossa jotain vikaa ja tätäkin kautta kakkaaminen tuntuu inhottavalta..
*** Poika on ollut nyt vuoden verran lastenpolilla tutkimuksissa noiden ulosteiden johdosta. Diagnoosia ei vieläkään olla saatu, mutta allergioista lienee kysymys. Uloste on ollut välillä kiinteämpääkin kun ollaan vältelty tiettyjä ruoka-aineita (esim. maito, kotimaiset viljat), mutta nyt taas poika oireilee vaikka ruokavalion pitäisi olla " puhdas" . Olimme vast' ikään lastenosastolla pari päivää " tutkimuksissa" . Lainausmerkeissä siksi ettei poikaa oikeastaan edes tutkittu, lähinnä vaan tarkkailtiin hänen syömisiään ja ulosteita, joita hän ei edes tehnyt sairaalassa ollessa. (Osaa siis myös pantata löysää ulostetta..)
*Suolen toiminassa voi olla jotain vikaakin, mutta sitä en varmuudella tiedä, epäilen vain. Kunpa tietäisinkin..
Uskon että tuo kakkaaminen on pojasta inhottavaa, kun ei todellakaan halua edes yrittääkään kakata pottaan. Enkä haluaisi kyllä edelleenkään pakottaa..
pissaamisen suhteen ja yleensäkin antaisin neuvon jättämään vaipat pois, vahingoista huolimatta, ton ikästä lasta voi hyvin jo palkitakin (tarra, purkka tms.) ja tietenkin asian voi selittää (ja pitääkin) moneen kertaan, siten ettei lasta mollaa tai pakota vaan pikemminkin kannustaa potalla/pytylle ja kehuu aina kun lapsi yrittääkin (ja huom.myös silloin kun tulee housuun..voi todeta tyyliin että hienosti yritit ehtiä, vaikka kävikin vahinko..ensi kerralla sitten aikaisemmin), hyvä keino on tietenkin että sinne mennään säännöllisesti (siis vessaan) oli hätä tai ei..aina syömisen jälkeen, aamulla, illalla..niin että siitä tulee tapa.
*** Tuo vaippojen pois jättäminen onkin vähän ongelmallista kun lapsi ei halua olla ilman vaippaa =/ Muutaman kerran oli viime vuonna ilman vaippaa, teki pissat housuun, mistä en häntä torunut tms, niin eipä ole sittemmin halunnut olla hetkeäkään ilman vaippaa. Vaikka yritän houkutella kaiken maailman lahjuksilla sun muilla, niin ei.. hän ei suostu olemaan ilman vaippaa. Onko ainut vaihtoehto sitten olla vain antamatta sitä vaippaa..?
Potalla käydään (tai yritän saada hänet potalle..) aika säännöllisesti. Aamulla kun on herätty, aamiaisen jälkeen, ennen ulos lähtöä, kun tullaan sisälle, ennen päiväunia.. jne jne.. Välillä sujuu jopa hienosti, poika käy potalla ja tekee sinne pissat ja vaippa saattaa pysyä kuivanakin. Sitten taas on niitä päiviä ettei kävisi millään potalla ja vaippa on litimärkä..
ton ikäsen kanssa on tietenkin hiukan hankalampaa koska lapsi on jo noin vanha (mulla tuttavaperheessä poika, joka täyttää ensi kuussa 4 v ja edelleen on kertikset käytössä, kakat tulee aina vaippaan ja öisinkään ei ole kuiva)..ja olen heillä huomannut että kun (siis heidän tapauksessaan) potalla käynti on aloitettu tosi myöhään ja laiskasti, ei lapsi tunnu haluavankaan oppia (vastustaa voimakkaasti muualle kun vaippaan kakkaamista, eikä suostu edes yrittämään)..
*** Pottailuharjoitukset aloitimme kun poika oli 1v. Aluksi sujui ihan ok, kunnes tuli totaalinen potastakieltäytyminen. Annettiin potan sitten olla jonkin aikaa. Uudestaan saimme potalle pojan käymään vasta kun siinä alettiin käyttämään tarra-lahjontaa. Sen johdosta hän ylipäätään nyt käy potalla, edes silloin tällöin.
*En tiedä olenko laiska ollut tämän asian suhteen. Olen yrittänyt toimia lapsen ehdoilla, pakottamatta häntä. Ehkä tässä pitäisi olla napakampi ja vähän " vaatiakin" sitä potalla käymistä ja olla antamatta niitä vaippoja. Mutta toisaalta sitten vähän pelottaa, että mitä jos mennäänkin sitten rajusti takapakkia..? =/
no tuskin musta nyt paljoa apua asiassa on, mutta tsemppiä
ja kevätaurinkoa :)
t.anni 38+6
*** Kiitos sulle vielä vastauksestasi ja tsempeistä, annoit miettimisen aihetta. Aurinkoista kevättä myös sinulle :)
Poikani selvästi jollain tavoin pelkää ajatustakin siitä, että hän kakkaisi muualle kuin vaippaansa. Voin hyvin kuvitella kuinka hänkin voisi mennä samoin paniikkiin jos kakka tulisi lattialle. =( Meillä ehkä muutoinkin kiinnitetään paljon huomiota itse siihen kakkaan, kun ollaan näiden allergiatutkimusten johdosta sitä jouduttu tarkkailemaan. Voisi olla aiheellista olla sanomatta ääneen mitään siitä kakasta ja sen koostumuksesta. Josko pojan suhde kakkaan siitä muuttuisi.. Nykyisin hän itsekin sitä kakkansa koostumusta " diagnosoi" =S
Menee vähän itsekseen pohdinnaksi tämä kirjoitus, mutta kiitos kun annoit pohtimisen aihetta!!!!
Tuollainen pakottaminen kuulostaa aika rajulta, mutta teidän tytön kohdalla se oli se ratkaiseva juttu, mikä sitten jollain tavoin laukaisi tuon kakkaamasta kieltäytymisen potalle. Vielä kyllä yritän olla pakottamatta.. toivottavasti onnistun. Voishan se olla meidänkin pojalle se ratkaiseva juttu. Ei voi tietää.. Nuo pottakakkajuhlat kuulostivat tosi hauskalta jutulta! Pitääkin sitten sinä kauniina päivänä kun poika tekee ensimmäiset kakat pottaan, pitää myös juhlat! :)
Kiitos fortis :)
Mikäli hän on ihmisen lihaksiston ja " hermosysteemien" tutkija ja alan huippuosaaja niin varmasti olisi helppo uskoa hänen lausuntonsa kyseisestä asiasta.....
Epäilen kumminkin, että tämä Saara on kopioinut tämän idean jostain lähteestä jota hän ei ole ainakaan tässä AP:n viitteessä maininnut...... Saapi vaan arvailla Saaran lähdettä?!
Mikäli se sattuu olemaan Harvardin professori Tohtori Brazeltonin tutkimus niin voinemme olla yhtä mieltä siitä, ettei sille voi antaa paljoakaan arvoa =DDDD
Ohessa on osa tekstistä joka on kopioitu täältä:
http://www.voima.fi/content/view/full/611
Vessakypsyyskäsitysten syntyhistoria käy malliesimerkiksi siitä, miten keinotekoisia ja kulttuurisidonnaisia tieteelliset ¿totuudet¿ voivat olla. Esiin nousevat kysymykset tiedeyhteisön arvostelukyvystä ja etiikasta. Yhdysvaltalainen Ingrid Bauer osoittaa kirjassaan Diaper Free, että dogmi vauvojen vessakyvyttömyydestä synnytettiin ja sitä ylläpidetään asiantuntijoiden ja vaippateollisuuden hyvässä yhteistyössä.
Alan kulmakivi on tutkimus, jonka Harvardin professori T. Berry Brazelton julkaisi vuonna 1962. Brazeltonin mukaan lapsen on täytettävä tietyt tunnusmerkit ennen kuin pottaharjoittelu on tuloksellista. Lapsen on esimerkiksi osattava istua, kävellä ja puhua. Ratkaisevaa on lapsen halu olla aikuisille mieliksi, jotta hän oppisi kontrolloimaan ¿primitiivisiä impulssejaan¿ laskea alleen.
Lääkärikunta omaksui Brazeltonin teorian nopeasti, vaikka sen pohjana oli testaamaton oletus alle yhdeksänkuisten vessakyvyttömyydestä. Ingrid Bauer kävi kirjaansa varten läpi pediatrista tutkimusta ja totesi, että vielä vuonna 1999 viitattiin tässä yhteydessä Brazeltoniin.
Miten länsimainen lääketiede onkin niin jääräpäisesti pitäytynyt oletuksissaan? Ingrid Bauerin mukaan selitys saattaa piillä Pampers-vaippoja valmistavan Procter & Gamble -yhtiön, pediatrian asiantuntijajärjestöjen ja T. Berry Brazeltonin välisissä kytköksissä. Professori Brazeltonin käänteentekevä artikkeli ilmestyi kuin sattumalta samana vuonna kun ensimmäinen kertakäyttövaippa tuli markkinoille.
Tällä hetkellä Procter & Gamble sponsoroi aktiivisesti lastenlääketieteen tutkimusta ja julkaisutoimintaa. Brazelton toimii keulakuvana Pampers Parenting Institutessa ¿ organisaatiossa, joka julkaisee suosituksiaan Yhdysvaltojen lastenlääketieteen akatemian Pediatrics-lehdessä. Brazelton jopa mainostaa televisiossa Pampersin 16-kiloisille lapsille tarkoitettuja vaippoja.
Itse olen sitä mieltä, että nimenomaan on lapsenlähtöistä kertoa lapselle alusta asti, että omiin housuihin paskominen ei ole ainoa vaihtoehto.
Meillä on poika istutettu potalle alle 3kuisena ja osa pissoista on saatu siihen. Kakan hän alkoi tekemään pottaan oma-alotteisesti 6kk ikäisenä eli välittömästi kun kakka kiinteytyi eikä ollut enää löysää maitokakkaa.
Minusta olisi suorastaan ikävää kertoa lapselle ensin, että pissa ja kakka kuuluu laskea alleen omiin housuihinsa (tässä tapauksessa vaippaan) välittämättä hänen vessahätäviesteistään ja sitten yhtäkkiä 1,5-2 vuoden iässä sanoa lapselle, että se on täysin väärin ja paheksuttavaa mitä on opetettu ja että se pissa ja kakka onkin tehtävä pottaan EI omiin housuihin. Ei ihme, että löytyy niitä 3 vuotiaita jotka piiloutuu verhon taakse kakkaamaan vaippaan =(
Nyt poika on 1v3kk ja osaa jo ilmaista kakkahädän.
Pissosista suurin osa tulee pottaan ja loput vaippaan. Uskon, että kun kommunikointi muutamassa kuukaudessa paranee niin oppii myös ilmaisemaan pissahädän.
Potalle olen pojan laittanut alle 3kuisesta monta kertaa päivässä eli aina ennen ja jälkeen unien ja aina ruokailujen jälkeen ja jokaisen vaipanvaihdon yhteydessä. En näe siinä mitään ongelmaa. Vaippaa käytämme silti. Potalla poika on tyytyväinen. miksei olisi ?
Ja minä olen tyytyväinen koska olen alusta asti ottanut huomioon lapseni pissakitinät ja myöhemmin kakkahädän, hän tietää, että hänen viesteihinsä vastataan eikä niitä sivuuteta. Emmehän me sivuuta vastasyntyneen nälkä-, uni-, kipuviestejäkään. Miksi siis jättää huomiotta se vessahätäviesti ?
Hyvin nopeasti vauva oppii olemaan ilmaisematta hätäänsä koska siihen ei vastata ja antaa itsensä ymmärtää, että housuihin kuuluu tehdä....
ja onhan se paljon helpompaakin kaataa kakka potasta vessanpytyyn kuin pestä ympäri takalistoa levinnyttä kakka vuodesta toiseen......
Mikäli haluat tietää lisää pienen vauvan pissatuksesta niin täältä löytyy mukavat ohjeet: http://www.latteria.biz/vvv/
Mieheni on Vietnamista kotoisin, ja siellä pikkulapsia pissatetaan ja kakatetaan n. 4-6 kk:n iästä lähtien. Pidetään siis sylissä, polvitaipeiden kohdalta kiinni ja suhistellaan. Kehutaan, jos tulosta tulee.
Meillä vain tämä ei ole toiminut. Osin syynä oli varmaan se, että tytöllä ei oikeastaan ollut vauva-aikana säännöllistä rytmiä. Tyttö ei ole koskaan kieltäytynyt potalle/pöntölle menosta, joten sikäli tilanne on OK. Häntä ei kuitenkaan märkä vaippa tai märät harjoitteluhousut haittaa. Hän tekee usein pissat ruoan/unien jälkeen (on tehnyt jo pitkään), mutta kakkaa ei muuten kuin vahingossa. Ei myöskään tunnista hätäänsä ajoissa, vaan jos on esim. pikkarit päälle, pissa tulee pitkin reisiä. Ei voi mitään. Ei auta lahjominen, ei mallioppiminen, ei vaipattomuus; kokeiltu on.
On helppo syyttää vanhempia tai sitten ottaa itselle kunnia, että lapsi on oppinut nopeasti kuivaksi. Varmaan sitä pystyykin jonkin verran opettamaan. Mutta edelleen toitotan sitä samaa: lapset ovat erilaisia. Vai onko jollakulla vielä hyviä vinkkejä ;)?
Saara Kinnusen ammatin löydät edellisestä tekstistäni, ole hyvä ja lue se sieltä :-).
Kiitos hyvistä linkkivinkeistä, kävin lukemassa ne. Ja totesin, ettei vaipattomuus ole meidän perheen juttu. Vaipattomuus on varmasti hieno juttu sekä lapselle että äidille, jos molemmat nauttivat siitä. Jokainen toteuttakoon vauvan- ja lastenhoitonsa minun puolestani parhaaksi näkemällään tavalla. Pitkässä juoksussa on kuitenkin tärkeintä äidin oma hyvinvointi ja jaksaminen. Äitiys on elinikäinen prosessi, kuivaksioppiminen ja mikä tahansa muu ovat vain pieniä hitusia siinä kokonaisuudessa. Itseni tuntien, stressaantuisin kyseisen metodin vuoksi, eikä kukaan olisi lopulta tyytyväinen.
Meillä on siis iloinen ja puuhakas vaippapöksyinen kuopus, enkä usko hänen kamalasti kärsivän. Jos hänelle onkin opetettu, että vaippaan kuuluu pissata, niin mitä sitten? Sanoit, että vauva oppii sen nopeasti ja on sen jälkeen tyytyväinen, hyvä. Ikinä en ole vanhemmalle lapselle sanonut, että kakka tai pissa olisi likainen tai ikävä juttu tai että sitä täytyisi häpeillä. Meillä on ilmoitettu taaperolle, että tuossa on potta, myös siihen voi pissata/ kakata, ei muuta. Esikoinen tosiaan vain alkoi 2v4kk:n iässä käydä potalla, eikä siitä tehty sen suurempaa numeroa. Sen jälkeen meillä ei vaippoja tarvittu. Koska vaipattomat vauvat oppivat n. 2-vuotiaana kuiviksi suuren opettelun tuloksena, oma käytäntöni tuntuu minusta paremmalta.
Ainoa syy, miksi voisin (olisin voinut) vaipattomuutta harkita, on ekologisuus. Itse en kuitenkaan jaksanut käyttää edes kestovaippoja, vaikka kokeilinkin, tuskin olisin jaksanut vaipattomuuttakaan. Näin me olemme erilaisia, sekä äidit että lapset, ja omat vahvuuteni ja heikkouteni tuntien, elän tällä parhaaksi katsomallani tavalla.
siis tarkoitan vain, että vaikka vanhemmat eivät kovin aktiivisia olisikaan, nuo lapset saattavat silti haluta oppia, vaikkei heitä niin kovasti autettaisikaan. Osassa perheitä tietysti oppiminen on tapahtunut tarhassa, mutta yhdessä perheessä lapset aloittivat vasta yli 3v kodin ulkopuolisen hoidon ja siitä huolimatta olivat kuivia (eli ilmoittivat aina yksi kerrallaan vanhemmille, että en halua enää vaippaa vaan käyn vessassa).
En nyt ehdi lukea kaikkia kommentteja läpi, mutta osallistun kuitenkin =)
Meillä tyttö nyt 1v7kk ja tykkä istua potalla housut jalassa. Tietää myös mitä varten potta on, ja nukke usein siinä istuu ja kakkii kovaan ääneen =). Mutta, ilman housuja potalle, ei puhettakaan! Suuttu heti. Nousee ylös ja sanoo EI!!! Joten, aikansa kutakin, nyt annetaan ajan kulua, istukoot vaippa jalassa jos sille tuntuu. Potan käyttötarkoitus on selvillä ja potta esillä. Useamman kerran viikossa ehdotan vienosti, josko nyt ilman housuja.. mutta hän istuu kun itse on valmis.
Tytön ollessa vauva en nähnyt mitään järkeä häntä potalla istuttaa, sillä pelkäsi koko kapinetta. Ja lapsi oppi istumaankin melko myöhään.
Olen myös törmännyt naurettavaan vertailuun " milloin teillä ollaan kuivia" . On todella olemassa joku myytti siitä miten " ennen vanhaan ei vaippoihin kakittu enää 2 vuotiaana.." . Äitini on ainakin kumonnut tämän väitteen. Myös miheni oli lapsena kieltäytynyt potasta, mutta sitten 3,5 vuotiaana viikossa oppinut käymään isolla pöntöllä ja vaipat jäi pois kertaheitolla.
Itse en asiasta stressaa. Kaikki ajallaan. lapseni ei myöskään " opetellut syömään lusikalla" ,hän ei vaan ollut kiinnostunut syömään itse ennenkuin 1,6 vuotiaana, jolloin ihan yhtä äkkiä otti lusikan käteen ja ryhtyi syömään. Nyt syönyt itse kuukauden päivät. Tästäkin asiasta sain kuulla kauhistelua..." eikö se nyt syö itse... voi voi.." No, nyt voi olla kauhistelijat voivottelematta, nyt tytöllä on lusikka kourassa =)
ilman omaa aktiivisuuttani, meidän 2.5 vuotias kakkaisi joka päivä vaippaan. Kun hän vetäytyy huoneeseensa tarpeilleen, viemme hänet potalle. Hän osaa puhua, tietää milloin kakka tulee, mutta tekee sen mieluiten vaippaan. Siis olen HIRVIÖ- äiti ja vien hänet vessaan, koska en kertakaikkiaan jaksa vaihtaa ison tytön vaippoja, vaikka hänen sisäisen kypsyytensä ei häntä vielä potalle ohjaakaan.
Väittäisin, että ilman vanhemman aktiivisuutta suuri osa oppisi kuivaksi vasta 4-5-vuotiaana. Kaverini koitti, milloin lapsi oppii itse, mutta alkoi hävetä vaipoissa kulkevaa 3.5- vuotiasta. Ja opetti pojan käymään potalla. Milloin lie olisi itse kypsynyt.
että ainakaan minulla ei ole ollut mitään suurempia päämääriä sen suhteen, että lapsen " pitäisi oppia" kuivaksi ja tekemään oma-aloitteisesti pottaan kaikki asiansa jotenkin paljon nopeammin kuin muut. Se ei ole ollenkaan ollut meidän pottailun taustalla. Oppii kuivaksi sitten kun on siihen valmis.
Haluaisin painottaa, että taustalla ovat monet muut syyt ja näistä ehkä olennaisimpana juuri se kuinka turhalta tuntuu antaa lapsen laskea alleen jos kerran itse näkee milloin hänellä on vessahätä. Eli se vessahätäviestintä juuri ja sen lukeminen. Siinä säästyy lapsen kurjan olon lisäksi vaippoja ja nimenomaan kakkasotkujen suhteen _omaa vaivaa_. Eli mukavuudenhalusta puheen ollen ;)
Ja sille, joka ihmetteli kuinka pitäisi suhtautua kun oma lapsi panttaa asiansa potan nähdessään: jos tilanne on se, että lapsi ei suostu tekemään pottaan, niin mielestäni taas on aika julmaa väkisin yrittää potattaa pientä lasta. Meillä on kaikki perustunut vapaaehtoisuuteen ja potalle ei mennä jos sitä vastustetaan. Silloin laitetaan vaipat, jos ajatus vaatteiden sotkemisesta ei innosta äitiä tai isää sillä hetkellä.
Kuin pisteeksi edelliselle viestilleni selän takaa rupesi tulemaan kakanhajua. Poika teki rauhassa palapeliä ja siellä on nyt sitten kakat housussa. Kysyin että onko kakka tullut ja ei kuulemma ole - selvästi on nolona ja häpeeäkin tilannetta, joten pystyin näyttelemään rauhallista ja lempeää ;-).
Nyt sitten saman tien printtasin huhtikuun kalenterin vessan seinään ja nyt alkaa pepun pesun ohessa keskustelu tarrojen merkityksestä...
Pitäkäähän peukkuja!