Ruma alapää synnytyksestä - miten voi olla enää miehen kanssa sängyssä?
No niin, synnyttäneen naisen alapää voi olla ikävän näköinen. Minulla on peräpukamahelttoja ja synnytyksessä revennyt alapää, joka ei näytä kivalta. Miten voi päästä eroon noloudesta ja olla miehen kanssa sängyssä ajattelematta tätä? Miten miehet ovat suhtautuneet tällaiseen ja mitä tässä voi tehdä? Apua!
Kommentit (131)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy kyllä tunnustaa etten ole ikinä kurkkinut sukupuolielimeni ulkonäköä. Minulle on aina riittänyt se, että se on terve, tunteva ja toimiva. Mies sitä nyt on tietty joutunut/halunnut katsella, mutta kyllä häntäkin enemmän nämä toiminnalliset ominaisuudet siinä kiinnostaa. Paljon nautintoa se elämääni tuo, joten en pysty kuvittelemaan mitä v#ttunsa ulkonäköä miettivän päässä liikkuu. Ei siinä miehen p#niksessäkään komeus? merkkaa mitään. Koko ,kovuus ja miten sitä käyttelee on tärkeämpää. Mulle näiden elinten ulkonäköä kiihottavampaa on se, millaisten raamien mukana ne kulkee. Onko täällä kaikki jotain keskenkasvuisia teinejä, joilla on joku ulkonäkö fiksaatio?
En ole keskenkasvuinen teini eikä ulkonäkö ole minulle fiksaatio, vaikka olennainen osa seksiä onkin. Idean sukupuolielinten ulkonäön kurkkimiseen taisin saada ala-asteelta, jolloin terveydenhoitaja kannusti tutustumaan omaan kehoon. Käsittääkseni näin kannustetaan nykyisinkin. Seksissä toiminnalliset ominaisuudet ovat tietenkin keskeisiä, mutta minulle myös ulkonäöllä on merkitystä. Katselevathan ihmiset pornoakin joko kuvina tai videoina, varmaan osa ainakin sen takia, että se vartaloiden ja sukupuolielinten ulkonäkö kiihottaa.
Minulle ei ole koskaan terveydenhoitaja käskenyt alakertaa pelailemaan. Ei alakoulussa, yläkoulussa eikä lukiossa. Jostain höpö höpö naistenlehdestä olen myöhemmin tästäkin kuullut. Ei aiheuttanut toimenpiteitä. En katso enkä kuluta pornoa, koska se ei tuota minulle mitään. Lähinnä se on naurettavaa, epärealistista ja antaa nuorille ilmeisen vääriä mielikuvia seksuaalisuudesta. Naturalistina en häpeile vartaloani, eikä myöskään toisten vartalot ole mulle mikään erityisen ihmetyksen ja kiinnostuksen kohde. Edelleenkään en ymmärrä sen pimpin ulkonäön vaikutusta yhtään mihinkään. Kun ihmisellä ei ole oikeita ongelmia niin niitä pitää jostain kehitellä. Ne joilla synnytyksessä tulee toiminnallisia ongelmia alapäähän, on sitten asia erikseen.
Mistä sinä pornon ja epärealistisuuden tähän repäisit? Eiköhän siihen omaan elimeen tutustuminen ole juurikin tervettä ja harvinaisen realistista toimintaa? Oletko saanut häpeilevän seksuaalikasvatuksesi joskus 40-luvulla?
Ei sillä, että sitä nyt tarvitsisi jokaisen jatkuvasti olla tutkimassa, mutta on minustakin vähän kummallista jos ei jo ihan perusuteliaisuudesta ole koskaan halunnut tietää, miltä noinkin keskeinen alue itsessä näyttää. Puhumattakaan terveyden ylläpidosta, jotta tietää mikä on normaalin näköistä ja mikä ei. Senhän voi toki ulkoistaa gynekologille.
Onko täällä oikeasti naisia jotka eivät ole ikinä nähneet omaa vulvaansa esim. peilin kautta?
Hämmentävää. Itse olin jotain 9-vuotias kun ensimmäisen kerran sain päähäni katsoa mitä ihmettä siellä oikein on.
Vierailija kirjoitti:
Ja mielestäni mieheni penis on KOMEE!
Niin mutta onko sun miehesi synnyttänyt? :D
Aloitus lienee sen "haluan tyttöystävälleni hillityt häpyhuulet"- tyypin. Siis luuserin, jolla ei ole minkäänlaista tyttöystävää, ja hyvästä syystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mielestäni mieheni penis on KOMEE!
Niin mutta onko sun miehesi synnyttänyt? :D
Aloitus lienee sen "haluan tyttöystävälleni hillityt häpyhuulet"- tyypin. Siis luuserin, jolla ei ole minkäänlaista tyttöystävää, ja hyvästä syystä.
Olinkin jo unohtanut ” hillityt häpyhuulet”, sehän oli ihan hillitön juttu! :D Emmä silti usko, että tämä on se provo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Montut voisivat mennä gynekologille keskustelemaan.
Kohdun laskeuma?On käyty lääkärillä monesti. Emättimen takaseinä on kuulemma hieman löysä, ja lantionpojhatreeniä on suositeltu. Muuten kaikki normaalia, myös tämä kammottava ammottava emättimen aukko. Nythän puhutaan siis suurentuneesta emättimen aukosta, ei kohdun laskeumasta.
Tämä voi olla yksilöllistä, mutta jooga ja pilates tiukensivat mulla alakerran paikkoja. Kannattaa kokeilla, ei siinä menetä mitään, korkeintaan muutaman kilon.
Eikö enää ikinä seksiä kirjoitti:
No niin, synnyttäneen naisen alapää voi olla ikävän näköinen. Minulla on peräpukamahelttoja ja synnytyksessä revennyt alapää, joka ei näytä kivalta. Miten voi päästä eroon noloudesta ja olla miehen kanssa sängyssä ajattelematta tätä? Miten miehet ovat suhtautuneet tällaiseen ja mitä tässä voi tehdä? Apua!
Hei ei hätää. Mulla oli tuollainen alapää, sen ulkonäkö ei haittaa miehiä. Sitä ei tarvitse surra.
Sitten jos alapää on niin revennyt ettei enää itse saa nautintoa, on tunnoton tai on liian väljä, tai laskeumat haittaa elämää, alapää hörppii vettä ja ilmaa, on pidätysvaikeuksia ja kipuja tai on pidätysongelmia, niin aina voi mennä korjausleikkaukseen. Minä jouduin turvautumaan siihen vaihtoehtoon, ja tulos oli ihan loistava. Sain seksielämän ja orgasmit takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä jos asia jaksaa naurattaa, mutta minulla ainakin on ikävä entistä tiukkaa ja nättiä alapäätäni.
Saahan sitä kaikenlaista ikävöidä. Kun ikää tulee lisää, ikävöidään sitten vielä siloisia kasvoja, terhakoita rintoja, litteämpää vatsaa...
Miten olis, jos nuorena jo ottais sen asenteen, että koko elämä on muutoksia - niin kehossa kuin mielessäkin? Ei se "kasvu" lapsuuteen ja nuoruuteen lopu. Järjetöntä opettaa itselleen, että on olemassa joku "oikea minä", ja kun se muuttuu, se on pilalle menemistä. Ihan yhtä aitoa sinua kehosi oli vaikka 10-vuotiaanakin. Ja myös 50-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Montut voisivat mennä gynekologille keskustelemaan.
Kohdun laskeuma?On käyty lääkärillä monesti. Emättimen takaseinä on kuulemma hieman löysä, ja lantionpojhatreeniä on suositeltu. Muuten kaikki normaalia, myös tämä kammottava ammottava emättimen aukko. Nythän puhutaan siis suurentuneesta emättimen aukosta, ei kohdun laskeumasta.
Tämä voi olla yksilöllistä, mutta jooga ja pilates tiukensivat mulla alakerran paikkoja. Kannattaa kokeilla, ei siinä menetä mitään, korkeintaan muutaman kilon.
Ohis, ainakin minulla paikat oli todella ammottavat ja revenneet, ei auttanut mikään jumppa, vain kirurgin veitsi. Tottakai jumppa on silti hyvä juttu, mutta ei se tietenkään isoja vaurioita korjaa.
Kannattaa katsoa useampi pornoleffa ja huomaat et naisilla on hyvin erilaisia värkkejä. Joillain on tosi erikoisia ja silti leffan teko onnistuu ja miehet haluu! Suosittelen;) helpottaa sun oloa sit.
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä oikeasti naisia jotka eivät ole ikinä nähneet omaa vulvaansa esim. peilin kautta?
Hämmentävää. Itse olin jotain 9-vuotias kun ensimmäisen kerran sain päähäni katsoa mitä ihmettä siellä oikein on.
Itse katsoin ekaa kertaa kunnolla pari vuotta sitten, yli kolmikymppisenä. Lasten synnytyksistäkin oli jo monta vuotta. Ei se varsinaisesti tullut aikaisemmin mieleen (ja tuntui vähän oudolta ajatukselta). Nyt katselen kyllä useastikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy kyllä tunnustaa etten ole ikinä kurkkinut sukupuolielimeni ulkonäköä. Minulle on aina riittänyt se, että se on terve, tunteva ja toimiva. Mies sitä nyt on tietty joutunut/halunnut katsella, mutta kyllä häntäkin enemmän nämä toiminnalliset ominaisuudet siinä kiinnostaa. Paljon nautintoa se elämääni tuo, joten en pysty kuvittelemaan mitä v#ttunsa ulkonäköä miettivän päässä liikkuu. Ei siinä miehen p#niksessäkään komeus? merkkaa mitään. Koko ,kovuus ja miten sitä käyttelee on tärkeämpää. Mulle näiden elinten ulkonäköä kiihottavampaa on se, millaisten raamien mukana ne kulkee. Onko täällä kaikki jotain keskenkasvuisia teinejä, joilla on joku ulkonäkö fiksaatio?
En ole keskenkasvuinen teini eikä ulkonäkö ole minulle fiksaatio, vaikka olennainen osa seksiä onkin. Idean sukupuolielinten ulkonäön kurkkimiseen taisin saada ala-asteelta, jolloin terveydenhoitaja kannusti tutustumaan omaan kehoon. Käsittääkseni näin kannustetaan nykyisinkin. Seksissä toiminnalliset ominaisuudet ovat tietenkin keskeisiä, mutta minulle myös ulkonäöllä on merkitystä. Katselevathan ihmiset pornoakin joko kuvina tai videoina, varmaan osa ainakin sen takia, että se vartaloiden ja sukupuolielinten ulkonäkö kiihottaa.
Minulle ei ole koskaan terveydenhoitaja käskenyt alakertaa pelailemaan. Ei alakoulussa, yläkoulussa eikä lukiossa. Jostain höpö höpö naistenlehdestä olen myöhemmin tästäkin kuullut. Ei aiheuttanut toimenpiteitä. En katso enkä kuluta pornoa, koska se ei tuota minulle mitään. Lähinnä se on naurettavaa, epärealistista ja antaa nuorille ilmeisen vääriä mielikuvia seksuaalisuudesta. Naturalistina en häpeile vartaloani, eikä myöskään toisten vartalot ole mulle mikään erityisen ihmetyksen ja kiinnostuksen kohde. Edelleenkään en ymmärrä sen pimpin ulkonäön vaikutusta yhtään mihinkään. Kun ihmisellä ei ole oikeita ongelmia niin niitä pitää jostain kehitellä. Ne joilla synnytyksessä tulee toiminnallisia ongelmia alapäähän, on sitten asia erikseen.
Ainakin meille jaetuissa valistuskirjasissa (2000-luvun alussa) neuvottiin katsomaan omaa jalkoväliä peilillä ja tutustumaan omaan kehoon, ei kiihotusmielessä ja tutustumismielessä. Kyllä minusta ainakin on kiva tietää, miltä jalkoväli näyttää silloin kun se on terve ja siellä on kaikki kunnossa, jotta kutinoiden tai ylimääräisten pattien tms. ilmestyessä osaan verrata siihen, miltä siellä yleensä näyttää. Siinä on kyse omasta terveydestä, ei mistään tuputetusta ulkonäköpakkomielteisyydestä.
Nimenomaan näin, oman terveyden vuoksi nyt edes luulisi olevan kiinnostusta tietää, miltä mikäkin oma kehon osa näyttää, vaikka ei seksuaalisessa mielessä kinnostaisikaan. Mitä kyllä ihmettelen myös jos näin on, että ei kiinnosta. Nämä ummikot eivät ole varmaan ikinä vilkaisseet omaan suuhunsakaan.
Onko teillä sitten kovin usein ongelmia sen alapään suhteen. Mulla on ollut kerran hiivatulehdus ja sitten nämä synnytys muutokset. Ei muuta. Jos on ongelmia menisin lääkäriin, mitä se oma tiirailu auttaa?
Värkkejä on niin erilaisia. Jos omasi menee rikki, ei lääkäri välttämättä sitä päältä päin näe. Itse sinun pitäisi ensin tietää, että tämä lärpäke ei kyllä ennen ollut tässä, ja nyt se haittaa ja sattuu ja toimii väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se pil*un ulkonäkö oikeasti merkkaa miehelle mitään, tärkeintä on että sitä saa.
Tuskinpa te ennenkään olette harrastaneet seksiä spottivalo haaroväliin suunnattuna.
En ole koskaan tavannut miestä, jolla olisi silmät k*llin juuressa. Ei sitä näe tosi tilanteessa.
Eli et ole ikinä saanut suuseksiä mieheltä. Kuinka surullista.
Eräällä tutulla repesi alapää todella pahasti synnytyksessä.
Miehensä oli todennut seksin tuntuvan samalta kuin että heiluttelisi mailaa messuhallissa.
Ellei sinulla ole tuota ongelmaa, en usko että alapääsi ulkonäöllä on mitään merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se pil*un ulkonäkö oikeasti merkkaa miehelle mitään, tärkeintä on että sitä saa.
Tuskinpa te ennenkään olette harrastaneet seksiä spottivalo haaroväliin suunnattuna.
En ole koskaan tavannut miestä, jolla olisi silmät k*llin juuressa. Ei sitä näe tosi tilanteessa.Eli et ole ikinä saanut suuseksiä mieheltä. Kuinka surullista.
Jos suuseksi olisi sitä että toinen vaan kyylää alapäätä, saisi jäädäkin väliin. Sinä et ole tainnut antaa suuseksiä kenellekään, jos se sinun mielestäsi on katsomista ja ulkonäköpisteiden antamista.
Muistetaan nyt, että pillu on miehelle myös esteettinen elämys tai vaihtoehtoisesti ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä jos asia jaksaa naurattaa, mutta minulla ainakin on ikävä entistä tiukkaa ja nättiä alapäätäni.
Saahan sitä kaikenlaista ikävöidä. Kun ikää tulee lisää, ikävöidään sitten vielä siloisia kasvoja, terhakoita rintoja, litteämpää vatsaa...
Miten olis, jos nuorena jo ottais sen asenteen, että koko elämä on muutoksia - niin kehossa kuin mielessäkin? Ei se "kasvu" lapsuuteen ja nuoruuteen lopu. Järjetöntä opettaa itselleen, että on olemassa joku "oikea minä", ja kun se muuttuu, se on pilalle menemistä. Ihan yhtä aitoa sinua kehosi oli vaikka 10-vuotiaanakin. Ja myös 50-vuotiaana.
Joo, muutokset kuuluvat elämään ja tämä on edelleen minun kroppani, valitettavasti, mutta kaikki muutokset eivät todellakaan ole positiivisia. Kasvu on mielestäni positiivista muuttumista ja jotakin kohti menemistä, enkä millään pysty näkemään synnytyksessä hajonnutta toosaa ”kasvuna” tai positiivisena asiana, vaikka kuinka yrittäisin. Tämän kanssa nyt on vain elettävä, mutta asialla on merkittävä vaikutus minun seksielämääni kuitenkin. Tapailin taannoin erästä miestä, oli kemiaa ja kipinät sinkoilivat.. kunnes oli meillä oli ensimmäisen kerran seksiä yhdyntään saakka. Toista kertaa ei sitten tullukaan, eikä mennyt kauaakaan kun mies lopetti suhteen. Ei sanonut asiasta mitään, mutta syyn nyt voin kyllä itsekin päätellä.
Sen olen oppinut elämästä että voi kysyä apua vain kerran. Jos on sen nolouden myötä asiasta avautunut eikä oikeaa apua saa niin sitten siirrytään vaikka sille puoskarille. Annoin tekopisteet.
Ehei, ei se ole koskaan mikään ongelma ollutkaan, sillä synnyttämisen jälkeen varsinaisen seksielämän kuuluukin loppua (eikä se venyneellä värkillä mitään nautintoa kenellekään edes olisi). Sen jälkeenhän alkavat varsinaiseen avioelämään kuuluvat vuosittaiset ns. suvunjatkamisparittelut.
Eikö enää ikinä seksiä kirjoitti:
No niin, synnyttäneen naisen alapää voi olla ikävän näköinen. Minulla on peräpukamahelttoja ja synnytyksessä revennyt alapää, joka ei näytä kivalta. Miten voi päästä eroon noloudesta ja olla miehen kanssa sängyssä ajattelematta tätä? Miten miehet ovat suhtautuneet tällaiseen ja mitä tässä voi tehdä? Apua!
Anteeksi, mutta repesin täysin, koska aloituksen alla näkyy minulle Laura Huhtasaaren kampanjamainos: "Naisena ja äitinä tiedän". Ehkä sun pitäisi kysyä Lauralta :'D
Kyllä 5-15 lapsen synnyttäminen on jo ennen vanhaan monille naisille aiheuttanut ongelmia, jotka ovat hankaloittaneet elämää. Synnytyskuolemat olivat myös todellinen riski.
Isoäitini, joka synnytti 8 lasta, kertoi, että neljäs lapsi syntyi peppu edellä - siis kaksinkerroin - eikä hän ollut koskaan toipunut siitä synnytyksestä. Silti lapsia tuli yhä vain. Ei maalla kaukana keskuksista ollut puhettakaan lääkäreistä, eikä kätilö olisi matkojen takaa ehtinyt jokaisen monisynnyttäjän avuksi.
Viimeisestä synnytyksestäni on jo n. 30 vuotta, mutta vasta nyt ensimmäisen kerran gynekologi sanoi ääneen sanan "emättimen laskeuma". Ihan säikähdin ja luulin, että on joku uusi juttu. Mutta kysymyksessä on siis tuon viimeisen synnytyksen oheisseuraus. Yksikään gyne ei aiemmin ole sanonut mitään asiasta, yksi tosin suositteli emättimen "nipistyksiä" 40 X päivässä. No, en niitä juuri jaksanut tehdä kun tuntui ihan toivottomalta. Itse olin kyllä "diagnosoinut" vaivani juuri samalla nimellä.
Yksi kaunis päivä (n. 5 vuotta sitten) päätin katsoa, onko "nipistyksillä" vaikutusta ja päätin tehdä niitä vähintään 100 X päivässä puolen vuoden ajan, jotta näen, tapahtuuko mitään. Ensi alkuun tuntui, että ihan turhaa hommaa, mutta hämmästyksekseni tuloksia lopulta tuli, emätin alkoi reagoida jumppaan ja pidätyskyky parani myös. Virtsan lirahteluongelmaan vaikuttaa myöskin painonpudotus ainakin minun kohdallani. Vatsalihasliikkeitä myös kehiin, ja riittävästi, jotta on merkitystä.
Suosittelen omaa ohjelmaani kaikille "monttu"-ongelmaisille, vaikka lääkäristäkin on varmasti apua. Neitsyysaikojen tiukkuus on muisto vain, mutta sitkeydellä omaa tilannetta voi itsekin auttaa. Kannattaa sitten oikeasti jumpata, koska ikääntyvälle voi tulla kohdunlaskeuma, vaikka olisi vain yksi sektiolla syntynyt lapsi, sillä tunnen äidin, jolle on käynyt niin. Hänen kohdallaan ylipaino on ollut selkeästi vaikuttava syy. Paras "nipistelyaika" on aamulla herättyä tyhjällä vatsalla, jolloin sitä mahanpohjaa ei ole mikään muu painamassa.
Ihmettelen vain sitä, etteivät gynekologit ole tästä minulle mitään sanoneet jo vuosia sitten, ehkä jokainen luuli, että aiemmin on jo asiasta ollut puhe.
Ihmisten on hyvä tiedostaa, että on loppupeleissä itse vastuussa hyvinvoinnistaan ja hoidostaan. Lääkärit ovat vain ihmisiä, eivätkä he ole kokemassa niitä ongelmiasi, mutta auttavat kyllä, jos heiltä apua aktiivisesti haluaa. Naisen on siis syytä tuntea sekä suunsa, että alapäänsä, jotta tietää ja tuntee itse koneistonsa ja osaa hakea apua silloin kun sitä tarvitaan. Mutta itsehoito on se ensimmäinen juttu ja vastuunotto omasta hyvinvoinnista. Peilin ääreen siis tutkimaan, jotta voimme ottaa vastuun ja määräysvallan hankalistakin kohteista tässä omassa temppelissämme :D