Ruma alapää synnytyksestä - miten voi olla enää miehen kanssa sängyssä?
No niin, synnyttäneen naisen alapää voi olla ikävän näköinen. Minulla on peräpukamahelttoja ja synnytyksessä revennyt alapää, joka ei näytä kivalta. Miten voi päästä eroon noloudesta ja olla miehen kanssa sängyssä ajattelematta tätä? Miten miehet ovat suhtautuneet tällaiseen ja mitä tässä voi tehdä? Apua!
Kommentit (131)
Vierailija kirjoitti:
Montut voisivat mennä gynekologille keskustelemaan.
Kohdun laskeuma?
On käyty lääkärillä monesti. Emättimen takaseinä on kuulemma hieman löysä, ja lantionpojhatreeniä on suositeltu. Muuten kaikki normaalia, myös tämä kammottava ammottava emättimen aukko. Nythän puhutaan siis suurentuneesta emättimen aukosta, ei kohdun laskeumasta.
Siis ei voi olla todellista! Kaikesta sitä saa ongelman tehtyä! Eipä ole tullut mieleenkään miettiä alapään ulkonäköä, vaikka synnytyksiä on ollut kolme. Tuskin näyttää samalta kuin tyttösenä, joskaan en sitä ole peilin kanssa silloinkaan tutkinut.
Eikö ole tärkeintä, että se on hoitanut ja hoitaa tehtävänsä sekä lasten synnytyksessä että seksissä?
Voi luoja!
Vierailija kirjoitti:
Siis ei voi olla todellista! Kaikesta sitä saa ongelman tehtyä! Eipä ole tullut mieleenkään miettiä alapään ulkonäköä, vaikka synnytyksiä on ollut kolme. Tuskin näyttää samalta kuin tyttösenä, joskaan en sitä ole peilin kanssa silloinkaan tutkinut.
Eikö ole tärkeintä, että se on hoitanut ja hoitaa tehtävänsä sekä lasten synnytyksessä että seksissä?
Voi luoja!
Jaa, no minäpä olen peilin kanssa katsellut, koska se kiihottaa esim. masturboidessa. Onpa tuota tullut joskus karvoja poistaessakin peilillä vilkaistua.
Mielestäni seksissä alapään tehtävänä on myös näyttää miellyttävältä ja kiihottavalta. Meillä toistemme katselu kuuluu olennaisesti seksiin.
Sektio ei pelasta peräpukamilta. Minulle niitä ainakin tuli jo ennen synnytystä ja siellä killuvat edelleen. Samoin lantionpohjan lihakset löystyvät jo pelkästään raskauden takia eli niiden treenaaminen on tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se pil*un ulkonäkö oikeasti merkkaa miehelle mitään, tärkeintä on että sitä saa.
Tuskinpa te ennenkään olette harrastaneet seksiä spottivalo haaroväliin suunnattuna.
En ole koskaan tavannut miestä, jolla olisi silmät k*llin juuressa. Ei sitä näe tosi tilanteessa.
Tämä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ei voi olla todellista! Kaikesta sitä saa ongelman tehtyä! Eipä ole tullut mieleenkään miettiä alapään ulkonäköä, vaikka synnytyksiä on ollut kolme. Tuskin näyttää samalta kuin tyttösenä, joskaan en sitä ole peilin kanssa silloinkaan tutkinut.
Eikö ole tärkeintä, että se on hoitanut ja hoitaa tehtävänsä sekä lasten synnytyksessä että seksissä?
Voi luoja!Jaa, no minäpä olen peilin kanssa katsellut, koska se kiihottaa esim. masturboidessa. Onpa tuota tullut joskus karvoja poistaessakin peilillä vilkaistua.
Mielestäni seksissä alapään tehtävänä on myös näyttää miellyttävältä ja kiihottavalta. Meillä toistemme katselu kuuluu olennaisesti seksiin.
Samaa mieltä. Sukupuolielimet on osa ihmisen kehoa, siinä missä vaikka jalat tai nenä. Kyllä minulle ainakin vaatii vähintäänkin sopeutumista, jos joku ruumiin osa minun kropassani muuttaa yhtäkkiä muotoaan ja toimintakykyään ja on kuin onnettomuuden runtelema. On kivikautinen asenne, että naisen pitäisi mukisematta niellä kaikki ikävät muutokset, mitä synnytys saa aikaan.
Olen synnyttänyt alakautta viisi lasta. Ekassa synnytyksessä tehtiin episiotomia joka repesikin myöhemmin. Neljännessä raskaudessa sai aivan jäätävän suonikohjun alapäähän ja jossakin kohtaa on peräpukamiakin varmaan tullut ja mennyt. Ennen raskauksia en alapäätäni ole oikeasti varmaan koskaan peilaillut. Ymmärrän kyllä että muutosta on tapahtunut. Tunnen sen vaikka en katsoisi. Kuitenkin olen sikäli tylsä ihminen että ajatten alapääni hoitaneen sen homman mikä sille kuuluu. Ei voi mitään jos taistelun jälkiä näkyy ja tuntuu. Mutta kuitenkin miehelleni (joka on aina ollut sama) olen edelleen se sama haluttava pano kuin ennenkin ja hän kyllä ihaillen myös katselee alapäätäni. Kelpaan hänelle edelleen vallan hyvin. Ja kelpuutan itseni tällaisena. Ei onneksi ole mitään pidätysongelmia kuitenkaan. Seksi on hyvää (aina vaan parempaa) enkä jaksa murehtia sitä miltä alakerta näyttää kenenkin silmissä. Oma suhtautuminen ratkaisee paljon.
Vierailija kirjoitti:
Olen synnyttänyt alakautta viisi lasta. Ekassa synnytyksessä tehtiin episiotomia joka repesikin myöhemmin. Neljännessä raskaudessa sai aivan jäätävän suonikohjun alapäähän ja jossakin kohtaa on peräpukamiakin varmaan tullut ja mennyt. Ennen raskauksia en alapäätäni ole oikeasti varmaan koskaan peilaillut. Ymmärrän kyllä että muutosta on tapahtunut. Tunnen sen vaikka en katsoisi. Kuitenkin olen sikäli tylsä ihminen että ajatten alapääni hoitaneen sen homman mikä sille kuuluu. Ei voi mitään jos taistelun jälkiä näkyy ja tuntuu. Mutta kuitenkin miehelleni (joka on aina ollut sama) olen edelleen se sama haluttava pano kuin ennenkin ja hän kyllä ihaillen myös katselee alapäätäni. Kelpaan hänelle edelleen vallan hyvin. Ja kelpuutan itseni tällaisena. Ei onneksi ole mitään pidätysongelmia kuitenkaan. Seksi on hyvää (aina vaan parempaa) enkä jaksa murehtia sitä miltä alakerta näyttää kenenkin silmissä. Oma suhtautuminen ratkaisee paljon.
Muuttuisivatko sinun ajatuksesi asian suhteen, jos teille tulisi ero tai miehesi kuolisi ja haluaisit etsiä itsellesi uuden miehen?
Täytyy kyllä tunnustaa etten ole ikinä kurkkinut sukupuolielimeni ulkonäköä. Minulle on aina riittänyt se, että se on terve, tunteva ja toimiva. Mies sitä nyt on tietty joutunut/halunnut katsella, mutta kyllä häntäkin enemmän nämä toiminnalliset ominaisuudet siinä kiinnostaa. Paljon nautintoa se elämääni tuo, joten en pysty kuvittelemaan mitä v#ttunsa ulkonäköä miettivän päässä liikkuu. Ei siinä miehen p#niksessäkään komeus? merkkaa mitään. Koko ,kovuus ja miten sitä käyttelee on tärkeämpää. Mulle näiden elinten ulkonäköä kiihottavampaa on se, millaisten raamien mukana ne kulkee. Onko täällä kaikki jotain keskenkasvuisia teinejä, joilla on joku ulkonäkö fiksaatio?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen synnyttänyt alakautta viisi lasta. Ekassa synnytyksessä tehtiin episiotomia joka repesikin myöhemmin. Neljännessä raskaudessa sai aivan jäätävän suonikohjun alapäähän ja jossakin kohtaa on peräpukamiakin varmaan tullut ja mennyt. Ennen raskauksia en alapäätäni ole oikeasti varmaan koskaan peilaillut. Ymmärrän kyllä että muutosta on tapahtunut. Tunnen sen vaikka en katsoisi. Kuitenkin olen sikäli tylsä ihminen että ajatten alapääni hoitaneen sen homman mikä sille kuuluu. Ei voi mitään jos taistelun jälkiä näkyy ja tuntuu. Mutta kuitenkin miehelleni (joka on aina ollut sama) olen edelleen se sama haluttava pano kuin ennenkin ja hän kyllä ihaillen myös katselee alapäätäni. Kelpaan hänelle edelleen vallan hyvin. Ja kelpuutan itseni tällaisena. Ei onneksi ole mitään pidätysongelmia kuitenkaan. Seksi on hyvää (aina vaan parempaa) enkä jaksa murehtia sitä miltä alakerta näyttää kenenkin silmissä. Oma suhtautuminen ratkaisee paljon.
Muuttuisivatko sinun ajatuksesi asian suhteen, jos teille tulisi ero tai miehesi kuolisi ja haluaisit etsiä itsellesi uuden miehen?
Olen totta puhuen miettinyt asiaa joskus. Myönnettäköön että hiukan ahdistun kun ajattelen asiaa. Mutta toisaalta en mahda alapäälleni mitään. Varmasti olisi haastetta antautua seksiin uuden ihmisen kanssa. Mutta toisaalta rakkaus on sellainen asia jonka uskoisin tässäkin asiassa auttavan.
Aika lapsellinen taidat vielä olla. Muuten: sen miehen touhuistahan se itse asiassa johtuu, että alapääsi on nyt sen näköinen kuin on. Mieshän sinut pani paksuksi.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy kyllä tunnustaa etten ole ikinä kurkkinut sukupuolielimeni ulkonäköä. Minulle on aina riittänyt se, että se on terve, tunteva ja toimiva. Mies sitä nyt on tietty joutunut/halunnut katsella, mutta kyllä häntäkin enemmän nämä toiminnalliset ominaisuudet siinä kiinnostaa. Paljon nautintoa se elämääni tuo, joten en pysty kuvittelemaan mitä v#ttunsa ulkonäköä miettivän päässä liikkuu. Ei siinä miehen p#niksessäkään komeus? merkkaa mitään. Koko ,kovuus ja miten sitä käyttelee on tärkeämpää. Mulle näiden elinten ulkonäköä kiihottavampaa on se, millaisten raamien mukana ne kulkee. Onko täällä kaikki jotain keskenkasvuisia teinejä, joilla on joku ulkonäkö fiksaatio?
En ole keskenkasvuinen teini eikä ulkonäkö ole minulle fiksaatio, vaikka olennainen osa seksiä onkin. Idean sukupuolielinten ulkonäön kurkkimiseen taisin saada ala-asteelta, jolloin terveydenhoitaja kannusti tutustumaan omaan kehoon. Käsittääkseni näin kannustetaan nykyisinkin. Seksissä toiminnalliset ominaisuudet ovat tietenkin keskeisiä, mutta minulle myös ulkonäöllä on merkitystä. Katselevathan ihmiset pornoakin joko kuvina tai videoina, varmaan osa ainakin sen takia, että se vartaloiden ja sukupuolielinten ulkonäkö kiihottaa.
Apua mikä aihe!!! (huutonaurua) :D :D :D
Oon synnyttänyt alateitse kuusi viisikiloista mukulaa, on tehty eppareita ja tullut pahojakin repeämiä, ja aina on vaan toosa kursittu kasaan eikä oo käyny ikinä mielessäkään että se olis jotenkin aiempaa huonompi. Eikä oo miehelläkään ollu koskaan valittamista, edelleen tekee mielellään hyvin läheistä tuttavuutta ja seksi vaan paranee koko ajan ;) Ei oo kyllä tapana tuijotella toistemme alapäitä saati kommentoida niitä, paitsi ehkä kosteus- tai kovuustilanteen osalta. Pitäisin moista tillistelyä kiusallisena ja enempi pornografiaan kuuluvana, joka taas ei mielestäni kuvasta normaalia seksielämää. Pornoa on ihan kiva katsella, mutta ei sitä välttämättä tartte todentaa. Mutta kukin tavallaan :-)
Kyllähän genitaalialueen kauneuskirurgia on nykyään melko yleistä. Ei kai tuossa muu auta?
Vierailija kirjoitti:
Apua mikä aihe!!! (huutonaurua) :D :D :D
Oon synnyttänyt alateitse kuusi viisikiloista mukulaa, on tehty eppareita ja tullut pahojakin repeämiä, ja aina on vaan toosa kursittu kasaan eikä oo käyny ikinä mielessäkään että se olis jotenkin aiempaa huonompi. Eikä oo miehelläkään ollu koskaan valittamista, edelleen tekee mielellään hyvin läheistä tuttavuutta ja seksi vaan paranee koko ajan ;) Ei oo kyllä tapana tuijotella toistemme alapäitä saati kommentoida niitä, paitsi ehkä kosteus- tai kovuustilanteen osalta. Pitäisin moista tillistelyä kiusallisena ja enempi pornografiaan kuuluvana, joka taas ei mielestäni kuvasta normaalia seksielämää. Pornoa on ihan kiva katsella, mutta ei sitä välttämättä tartte todentaa. Mutta kukin tavallaan :-)
Hyvä jos asia jaksaa naurattaa, mutta minulla ainakin on ikävä entistä tiukkaa ja nättiä alapäätäni.
En oo vielä koskaan ollu naisen kanssa kellä olis ollu ruma alapää. Päinvastoin, kaikki omalla tavallaan kauniita ja hyvinkin mieleisiä... t. Mies +40v
Eipä se miehenkään alakerta ihan kauneimmasta päästä ole...
Mullakin samoja ajatuksia, mutta nyt synnytyksestä 1,5 vuotta ja olen ylpeä taas kehostani. Vaatteita, meikkiä, seksiä jne niin saat naiseuden tunteesi takaisin. Katsele peilistä ja luota, että olet kaunis. Korosta hyviä puolia vaikka alusvaatteilla niin saat itsetuntoa takaisin.
Sun järkevä realismi ei kyllä ole realismia nähnytkään. Normaalin miehen mielestä pillu ei todellakaan ole lähtökohtaisesti ruma. Siitä en osaa sanoa, miltä se voi heti synnytyksen jälkeen näyttää, mutta olen nähnyt synnyttäneiden naisten värkkejä eikä niissäkään ole mitään vikaa ollut. Houkuttelevan näköisiä kaikki.
M41