Lue keskustelun säännöt.
Itkettää ero perhepiirissä
04.01.2018 |
Ääretön pettymys miksi läheiset eroaa ja olen ollut masentunut jonkun verran jo aikaisemminkin ja olin siitä nyt pääsemässä pinnalle, mutta tämä ero nyt vei takaisin peiton alle itkemään.
Pitäisi jaksaa tukea eroavia, mutta en pysty edes samassa tilassa olemaan ja se masentaa vielä enemmän huonon omantunnon takia.
Kysynkin muilta kokemusta, että onko normaalia surra näin voimakkaasti pettymystä ettei suunniteltu tulevaisuus toiminut.
Suren jätetyn puolesta tässä eniten ja hän on se sukuun tullut eikä oma läheinen.
Kommentit (8)
Oletko empaattinen ja myötätuntoinen? Voit silloin elää voimakkaasti myös muiden elämää.
Jätetyn osa on usein kipeämpi. Hylkääjä on voinut sopeutua ajatukseen jo pidemmän aikaa.
Erot on usein hyvin surullinen juttu. Eikö löytynyt mitään muuta ulospääsyä tilanteesta.
Pidä hyvä huoli itsestäsi ja jaksamisestasi. Koeta olla liikaa murehtimatta toisten ratkaisua.
Syö terveellistä ravintoa. Paljon kasviksia, erityisesti vihreitä, ovat terapeuttisia. Marjoja ja hedelmiä.
Hyviä, terveellisiä rasvoja, margariinien ja teollisesti prosessoitujen sijaan.
Muista myös mantelit, siemenet, pähkinät ja avokado.
Vältä sokeria ja valkoisia viljoja. Suosi gluteenittomia viljoja. Ilman viljoja tai niitä vain minimaalisesti käyttämällä pärjää myös.
Ulkoile, juo vettä ja nuku riittävästi.
Hyvää alkanutta vuotta, tsemppiä, jaksamista ja iloa elämääsi
💛
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä ja muista että Jeesus rakastaa sinua ja teitä kaikkia valtavasti!
Kiitos lämpimistä sanoistanne.
Pelkäsin vähän, että saan paskamyrskyn päälleni kuten tällä palstalla helposti käy.
Kumman voimakkaasti kyllä reagoit toisten ihmisten elämään....
Elämässä kaikki ei mene niinkuin itse haluaa ja se on fakta jonka kanssa pitää elää.
Et voi vaikuttaa toisten eroon. Toki saa olla pettynyt ja surullinen. Mutta mitä se peiton alla itkeminen auttaa? Se on turhaa ja vain pahentaa omaa oloasi jos jäät sinne makaamaan.
Luultavasti olosi olisi parempi jos pystyisit vähän tukemaan ja auttamaan sitä jätettyä.
Mutta jätetylle ei ole apua jos menet sinne hysteerisesti rääkymään ja vouhkaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vouhkaa heille ja yritän olla tukemassa kumpaakin kunhan saan sisäistettyä tämän asian.
Ap
Normaalia ja normaalia... vaikea sanoa. Tuskin kaikki masentuneetkaan itkevät lähipiirin eroa peiton alla. Toisaalta, toiset tekevät niin ja jokainen omista syistään. Luultavasti sulla tuossa on joku triggeri, jonka takia otat asian keskivertoa raskaammin. Useimmat masentuneet tietysti kokevat jotenkin itsensä hylätyiksi, ja siksi tällainen tapaus aktivoi vanhan kivun ja vihan hylkääjiä kohtaan.
Toisaalta, jokainen joka on elänyt sinun elämäsi samoin temperamenttipiirtein varustettuna, reagoisi aikalailla samoin. Eli sikäli, täysin normaalia. Turha sitä normaalisuuskysymystä on liikaa tuijottaa. Kunhan ei käytä sitä lyömäaseena, että päättää olevansa oikeassa koska on niin normaali, ja sitten kurittaa epänormaaleja olan takaa. Aina on hyvä yrittää ymmärtää muita silloinkin, kun ei niin huvittaisi. Mutta tukea ei tarvitse syöksyä osoittamaan, kun tuntuu ettei siihen kykene. Voi sanoa olevansa liian järkyttynyt ja tarvitsevansa aikalisän. 286
No ehkä tarvitse itsekin apua tuon asian käsittelyyn.
Itse olen eronnut (puoliso jätti löytäessään uuden) ja puolison puolelta ei kukaan ottanut yhteyttä tai kysynyt miten jaksan kahden pienen lapsen kanssa. Minulla ei ole ollut mitään puolison läheisiä vastaan. Tänäkään päivänä mitään yhteyksiä ei ole, en tiedä onko tämä häpeästä johtuvaa vai onko ex -puoliso kertonut valheita ja myrkyttänyt minun maineen, jonka kyllä osaa. Tiedän ainakin nyt, ketkä ovat aitoja ja lämminsydämisiä ihmisiä ja ketkä eivät.
Eli nosta pääsi pystyyn, ole apuna eroavalle/jätetylle, voitte yhdessäkin asiaa ja tunteita käydä läpi. Pahinta on se ettet ota mitään yhteyttä etkä tarjoa apuasi (pelkkä läsnäolo ja kuuntelukin riittää).