Lue keskustelun säännöt.
Kauhee masennus päällä
14.05.2024 |
En tiedä mistä hormoneista johtuu, mutta mieliala on laskenut huomattavasti ja oirehdin.
Tosi vaikeaa olla töissä tällä hetkellä.
Kommentit (17)
Ikäviä ajatuksia pulpahtelee päähän. Huomio kiinnittyy paniikinomaisesti kaikkeen negatiiviseen, mieli yrittää ikäänkuin etsiä todisteita siitä miten ja millä tavalla ihmiset inhoaa mua ja mitä pahaa ne aikoo seuraavaksi tehdä/sanoa mulle.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee masennustesti. Käy työterveydessä. Tarvitsisitkohan sairaslomaa?
Vierailija kirjoitti:
Tee masennustesti. Käy työterveydessä. Tarvitsisitkohan sairaslomaa?
Kesäloma alkaa kuukauden päästä, ja mulla on joskus ollut ihan kunnon hermoromahdus. Syön tällä hetkellä jo masennuslääkkeitä. Terapiassa en kylläkään käy. Aikaisempaan verrattuna voin mainiosti, mutta välillä tulee tälläsiä tippumisia.
Vierailija kirjoitti:
Höps, olet vaan trendikäs
Miks en havaitse ketään muuta samalla trendien aallonharjoilla ratsastavaa ?
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkäri diagnosoi minulle keskivaikean masennuksen ja akuutin ahdistusreaktion. Masentunut en mielestäni ole, mutta ahdistunut senkin edestä. Olisin saanut sairaslomaa, mutta pelkään, että vellon sitten toivottomuudentunteessa, kun on liikaa vapaa-aikaa.
Muistikin pätkii ja pomo sitten kuvittelee, että se on välinpitämättömyyttä ja pelottelee varoituksella. Lääkäri ei vissiin ole sanonut sille mitään, joten täytynee itse ottaa puheeksi sopivalla hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Miten muut pystyy pysymään normaaleina kun heitä masentaa ja itse oon ihan kuolemaa tekemässä ?
-ap
Kuinka sä oot kuolemaa tekemässä siis?
En mä pystykään normaalina. Olen itkuinen, eristäydyn, jatkuva stressi ja hätätila päällä tai täysi lamaannus, olen ärtyisä. Tossa oli kolmen viikon pätkä kun en pystynyt kasaamaan itseäni edes kauppaan. Unettomuus ei auta ja jos tietäisin miten varmasti saan itseni tapettua niin tekisin sen sen jälkeen kun olen tehnyt siivouksen ja heittänyt omaisuuteni roskiin tai myynyt eteenpäin ettei äidille jää niin paljon tehtävää ja saisin edes vähän rahaa jätettyä heille.
Nyt makaan sohvalla ja haluaisin vaan nukkua ja olla heräämättä, toivottomuus alkaa itkettämään monta kertaa päivässä.
Lääkityksellä olen mutta ei tähän tuskaisuuteen auta kuin rauhoittavat ja niitä on turha pyytää edes. Ketipinoria ne tykkää määrätä ja sitä onkin jo sen verran kertynyt että saisi useamman hengen pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt ottaa vaan mahdollisimman rauhallisesti. Ei mitään hätää. Olisiko tukihenkilöä jossain, joku ystävä? Kriisipuhelimeen voit soittaa 09 2525 0111. Pieni hengähdystauko töistä voisi silti olla paikallaan?
Tarvitsetkohan masennuslääkityksen lisäksi muutakin lääkitystä, ettei olisi esim. psykoosia? Olisi hyvä puhua nyt lääkärin kanssa. Kuukausi on kuitenkin pitkä aika.
Kaikki ihmiset masentuu joskus vaikka näyttää ulospäin olevana ok.
Et ole yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuulosta työkuntoiselta. Ota yhteys lääkäriisi. Älä vahingoita itseäsi. Olet arvokas ja rakastettu. Mielesi tekee sinulle nyt kepposet. Hae apua, et ole inhottu vaan ihana.
Muut todella masentuneet, käyttävät lääkitystä. Ja voivat suhteellisen hyvin. Kykenvät käymään työssä. hoitamaan perheen ja harrastamaan.
Elämään normaalia elämää.
Se on oma valinta, haluaako hoitaa ongelmia ja sairauksiaan, vaiko vain itkeä ja valittaa ja jäädä sapraslimalle kyttäämään eläkettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muut todella masentuneet, käyttävät lääkitystä. Ja voivat suhteellisen hyvin. Kykenvät käymään työssä. hoitamaan perheen ja harrastamaan.
Elämään normaalia elämää.
Se on oma valinta, haluaako hoitaa ongelmia ja sairauksiaan, vaiko vain itkeä ja valittaa ja jäädä sapraslimalle kyttäämään eläkettä.
Eivät kaikki masentuneet pysty töihin, vaikka olisi lääkityskin. Asiat eivät ole noin yksioikoisia. Kaikilla masentuneilla ei esim. ole perhettä. Turha syyllistää niitä, jotka eivät pysty työelämään. Lähes jokainen varmaan haluaisi olla terve ja onnellinen. Sairasloma voi olla pieni väliaikainen elämänvaihe. Jos ei ole työkunnossa, ei siitä tarvitse tuntea syyllisyyttä, kun muutenkin on huonossa kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muut todella masentuneet, käyttävät lääkitystä. Ja voivat suhteellisen hyvin. Kykenvät käymään työssä. hoitamaan perheen ja harrastamaan.
Elämään normaalia elämää.
Se on oma valinta, haluaako hoitaa ongelmia ja sairauksiaan, vaiko vain itkeä ja valittaa ja jäädä sapraslimalle kyttäämään eläkettä.
Eivät kaikki masentuneet pysty töihin, vaikka olisi lääkityskin. Asiat eivät ole noin yksioikoisia. Kaikilla masentuneilla ei esim. ole perhettä. Turha syyllistää niitä, jotka eivät pysty työelämään. Lähes jokainen varmaan haluaisi olla terve ja onnellinen. Sairasloma voi olla pieni väliaikainen elämänvaihe. Jos ei ole työkunnossa, ei siitä tarvitse tuntea syyllisyyttä, kun muutenkin on huonossa kunnossa.
Eikä kaikki masennus parane millään lääkkeillä tai terapioilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lääkäri diagnosoi minulle keskivaikean masennuksen ja akuutin ahdistusreaktion. Masentunut en mielestäni ole, mutta ahdistunut senkin edestä. Olisin saanut sairaslomaa, mutta pelkään, että vellon sitten toivottomuudentunteessa, kun on liikaa vapaa-aikaa.
Muistikin pätkii ja pomo sitten kuvittelee, että se on välinpitämättömyyttä ja pelottelee varoituksella. Lääkäri ei vissiin ole sanonut sille mitään, joten täytynee itse ottaa puheeksi sopivalla hetkellä.
Mulla myös muistiongelmia paljon
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten muut pystyy pysymään normaaleina kun heitä masentaa ja itse oon ihan kuolemaa tekemässä ?
-ap
Kuinka sä oot kuolemaa tekemässä siis?
En mä pystykään normaalina. Olen itkuinen, eristäydyn, jatkuva stressi ja hätätila päällä tai täysi lamaannus, olen ärtyisä. Tossa oli kolmen viikon pätkä kun en pystynyt kasaamaan itseäni edes kauppaan. Unettomuus ei auta ja jos tietäisin miten varmasti saan itseni tapettua niin tekisin sen sen jälkeen kun olen tehnyt siivouksen ja heittänyt omaisuuteni roskiin tai myynyt eteenpäin ettei äidille jää niin paljon tehtävää ja saisin edes vähän rahaa jätettyä heille.
Nyt makaan sohvalla ja haluaisin vaan nukkua ja olla heräämättä, toivottomuus alkaa itkettämään monta kertaa päivässä.
Lääkityksellä olen mutta ei tähän tuskaisuuteen au
Voin hyvin samaistua. Juurikin tuo itkuisuus, stressi hätätila ja niistä seuraava halu eristäytyä. Ja sitten se toivottomuuden tunne, että itsemurha ei olisi kovinkaan pienestä kiinni.
Sitä lähinnä tarkoitin että "teen kuolemaa"
Ei ole kehumista näissä olotiloissa.
Itselläni myös ahdistus ja masennus ottanut valtaa varsinkin nyt toukokuussa. Sietämätöntä oloa, kykenemättömyyttä tehdä mitään järkevää ja kamala sairauden ja kuoleman pelko ja tunne että jotain kamalaa tapahtuu. Heti aamulla herätessä sydän hakkaa hulluna. Seurausta siitä että olin 3kk ilman lääkkeitä, koska ajattelin että en niitä enää tarvitse. Joo tiedän oma syy. Nyt aloitin uudelleen pienemmällä annoksella ja toivon että tuo helpotusta. Käytössä siis venlafaksiini
Miten muut pystyy pysymään normaaleina kun heitä masentaa ja itse oon ihan kuolemaa tekemässä ?
-ap