Lue keskustelun säännöt.
Mies kuvittelee että töistä tullessaan hän saa enemmän vapaa-aikaa
03.01.2018 |
Mies lähtee aamuisin töihin ja minä jään lapsen (3kk) kanssa kotiin, mies tänään järkyttyi kun sanoin että töistä tullessaan saa vapaasti juoda kahvit, syödä ym. Sen jälkeen kuitenkin hän loppuillan hoitaa vauvaa yhtä paljon kuin minäkin. Onko tämä teistä jotenkin miehen kannalta epäreilua? Hän palasi vasta takaisin työelämään ja olimme molemmat vain kotona. Minä olen nyt alkuun lupautunut herätä öisin että hän saa nukuttua, mutta koiran ja vauvan hoito kotona on kyllä silti paljon rankempaa kuin kuvittelin. En ehdi tekemään _mitään_. Mies ei tunnu ymmärtävän...miten saisin hänet tajuamaan että vauvan ja koiran kanssa kotona käy ”työstä”, vaikka helppo ja tyytyväinen vauva meillä onkin. Tuntuu että kun vauva nukkuu, tekee itsekin mieli levätä, eikä sitten ehdi tekemään edes kotitöitä...koiran lenkitän kun mies tulee töistä (n. 40min)...en tiedä miten selittäisin miehelle, että minäkin tarvitsisin omaa aikaa, miten teillä on tehty nämä järjestelyt ym?
Kommentit (152)
Kyllä se on kuulkaa niin että naiset hoitaa lapset ja huushollin ja miehet tuo elatuksen pöytään. näin oli meillä lapsuudessa ja näin on myös omassa taloudessa nykyään. ja kumpikin osapuoli on ollut ihan tyytyväinen järjestelyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se mikä minua kyllä ihmetyttää on täällä olevien kommenttien ristiriita. Naiset vaan makaavat päivät kotona koska lapsen kanssa on helppoa, mutta jos isi vahtii työpäivän jälkeen vauvaa sen aikaa että äiti hieman siivoaa on tämä miehelle liian rankkaa.
Miksi se mies ei yhtä lailla makoile iltaa lapsen kanssa ja puuhaile omiaan lasta vahtiessa. Vai muuttuuko vauvan hoito iltaa kohti makoilusta jotenkin paljon haastavammaksi?
Vierailija kirjoitti:
Kiitos näistä kirjoituksista. Kiitos. Kiitos. Kiitos. En erehdy koskaan tekemään lapsia
Uskon ja toivon kyllä että näiden kommenttien kirjoittajat ainakaan suurin osa ei todellakaan ole yhdenkään vauvan isä tai äiti, joten en näiden perusteella asiaa päättäisi.
Ymmärrän hyvin aloittajan fiiliksiä. Meillä jatkui pitkään tilanne, että kotityöt, lapsenhoito, lepo- ja vapaa-aika sekä taloudellinen vastuunkato jakautuivat epätasa-arvoisesti. Käytännössä siis minä hoidin lähes täysin yksin kodin ja lapsen, oli mies kotona tai töissä. Mies saattoi kerran, pari viikossa tyhjentää ja täyttää astianpesukoneen tai levittää pyykit jotka minä olin laittanut koneeseen pyörimään, siinäpä hänen osallistumisensa. Iltaisin töidensä jälkeen hän oli joko harrastuksissaan tai istui kotona näpräämässä kännykkää. Hänelle oli lähes ylivoimaista edes vahtia ja huomioida lasta samalla, jos minä vaikka siivosin. Usein kävi niin, että lapsi itkeskeli ja vaati huomiota leikkimatolla tai sitterissä, ja siitä huolimatta mies ei reagoinut mitenkään ja kännykän näpräys vaan jatkui. Minä sitten keskeytin tekemiseni, menin lohduttamaan ja viihdyttämään lasta, ja vauvan tyynnyttyä jatkoin sitten kotitöitä.
Hoidin yöheräämiset ja aikaiset aamut ympäri viikon, vaikka miehellä oli yrittäjänä joustava työaika ja hän nukkui usein pitkälle aamupäivään niin arkena kuin viikonloppuna. En saanut mitään vapaa-aikaa ainakaan ilman järjetöntä syyllistämistä ja valitusta miehen taholta.
Kaiken huipuksi tulojeni tippumisesta huolimatta maksoin pitkään kaikista yhteisistä kuluista puolet, usein päivittäistavaroista ja ruoasta enemmänkin sillä kävin monta kertaa viikossa lapsen kanssa kaupassa ostamassa vaippoja, ruokaa, maitoa ym. miehen ollessa töissä. Minä karsin omista menoista minkä pystyin, mies suunnitteli mitä kaikkea kivaa haluaisi itselleen ostaa. Hoitovapaan alettua tuloni romahtivat ja säästöni olivat lopussa, jolloin miehen oli lopulta pakon edessä otettava enemmän taloudellista vastuuta, toki minua syyllistäen ja arvostellen. Mistään en voinut sanoa eikä asioista voinut keskustella, sillä jos vähänkään nätistikin ilmaisin että tämä ei ole ihan ok, niin mies teki riidan, syyllisti, arvosteli, mustamaalasi ja haukkui minua mm. vanhemmilleen. Pahimmillaan hän ryhtyi riehumaan, syyttäen tietysti minua mielisairaaksi riidanhaastajaksi. Pitkään sinnittelin ja yritin saada miestä ymmärtämään. Lopulta paloin lähes loppuun ja tuli ero.
Kyllä, tämä on täyttä totta. En näin jälkeenpäin ymmärrä itsekään, miksi alistuin tuollaiseen kohteluun. Eron jälkeen, kun lapsen tapaamisista oli lopulta saatu sovittua, oli mielettömän ihanaa saada pitkästä aikaa lapsivapaata omaa aikaa ja vieläpä säännöllisesti. Toisaalta mies alkoi osoittaa ymmärryksen merkkejä minun suuntaani, kun hän joutuikin viettämään yksin aikaa lapsen kanssa ja hoitamaan omaa kotiaan. Kuulemma tajusi, ettei se lapsen kanssa oleminen olekaan mitään laiskottelua ja lomailua, ja että on todella vaikeaa saada levättyä riittävästi ja ylipäänsä tehtyä mitään esim. kotitöitä vilkkaan lapsen kanssa ollessa. Myös rahasta oli hänellä yhtäkkiä tiukkaa, kun ei enää voinutkaan maksattaa suurta osaa peruselämisen kuluista minulla.
Ap:tä kritisoivat voisivat miettiä, että kaikilla ei ole ihan samanlaista, jos itsellä lapsiperhearki onkin ollut helppoa eikä ongelmia ole tullut eteen. Perheet ovat erilaisia, lapset ja puolisot ovat erilaisia, ihmisten tarpeet ovat erilaisia. Tsemppiä ap:lle, pidä puolesi ja muista huolehtia omasta hyvinvoinnistasi. Toivottavasti saatte asiat sovittua ja perhearjen kuormituksen tasapuolisesti jaettua. Mikäli ei onnistu, kannattaa pohtia onko yhteiselollanne enää tulevaisuutta, niin surullista kuin se onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju tekee kyllä surulliseksi. Noin paljon miehiä, joille se oma puoliso on joku vihollinen, jonka elämä pitää tehdä mahdollisimman ankeaksi. Oma lapsikin koetaan vastenmieliseksi, jonka kanssa ei haluta tehdä mitään. Vauva-aika on raskasta koko perheelle, mutta yhteen hiileen puhaltaen se vain vahvistaa parisuhdetta.
Kaikkein surullisinta tässä on, että naisen kyllästyessä hän haluaa eron, niin sitten nämä miehet aloittavat ulinan, miten taas tässä jätettiin hyvä mies ja taas miehiä sorretaan huoltajuusasioissa. Tottakai nainen haluaa lapsen itselleen, jos mies on lapselle ventovieras. Mikä sellainen isä on, joka ei tiedä lapsesta mitään eikä halua tietääkään?
Onneksi varsinkin nuorissa miehissä on hyviä isejä, ilolla seuraan heidän elämäänsä.
Palstan perusteellako muodostat mielipiteesi ihmisistä ja puolesta suomalaista, eli miehistä?
Näissä ketjuissa kun tuppaa olemaan aina ne samat jankkaajat , ja samat tarinat.
Jos et ole tätä palstaillessasi huomannut, niin olen huolissani ihan kaikkien suomalaisten naisten sisälukutaidosta ja ymmärryksen tasosta.
Näissä ketjuissa on mielestäsi tarkoitus kehua isejä?
Kuule, noita velliperseitä on tullut nähtyä ihan liikaa oikeassakin elämässä. Järjestään jokainen on eronnut lastensa äidistä ja ihan omaa syytään. Jossain vaiheessa noillekin miehille on tullut järki päähän, mutta ei se vaimo tule takaisin vaikka kuinka mies toivoisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei, ap. En tiedä saitko jo tilanteesi sopivia ratkasuja.
Meillä tehtiin niin kun mies oli töissä että tein kahvit ja välipalan miehelle kun hän tuli töistä ja annoin juoda ne rauhassa. Lähdin lapsen kanssa ulos tunniksi jos vain sää salli hetkeä ennenkuin mies tuli kotiin.Kun tulimme sisään niin sain sitten ottaa itse 45min torkut.
Sen jälkeen jompikumpi leikitti lasta kun toinen laittoi pyykkikoneen pyörimään ja laittoi ruuan. Ruokailun jälkeen se joka lasta leikitti siivosi keittiön ja ripusti pyykit.
Kello alkoi lähenellä 19 joten toinen meni lapsen kanssa iltapesulle kun toinen pikasesti imuroi tai muuta, tavaroilla oli jokaisella oma paikkansa ja minä laitoin ne paikalleen vaikka kuinka väsytti, samoin mies teki.
Noin kl 20 mies laittoi lapsen nukkumaan ja sain itse hetken hengähtää.Meillä oli ihan aikataulu arjelle jotta kummankaan taakka ei ole liian raskas. Ne päivät kun toisella oli harrastus aikaa 18-? niin siivoaminen jäi vaan vähemmälle. Miehellä oli sähly kerran viikossa, minulla sali.
Tämä on ehdottomasti paras ratkaisu ! Loistavaa yhteistyötä ja arjen jakamista, peukku tälle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kuulostaa kyllä reilulta, että illat jaetaan tasan. Silloin on aikaa tehdä kotitöitä ja ehkä vähän myös rentoutua mieleisellään tavalla. En ymmärrä miten jotkut vastaajat näkee tämän epäreiluna miestä kohtaan??
Miten se on tasajakoa, että =
-mies tekee rankan työpäivän työmatkoineen
-työpäivän jälkeen hoitaa vielä toisen työpäivän
kun sillä aikaa
-äityli räplää nettiä koko päivän
-äityli räplää nettiä koko päivän
Kerro miten tämä menee mielestäsi tasan, miehen vielä elättäessä loista?
Tätä mä en ole ikinä näissä joidenkin miesten kommenteissa ymmärtänyt, että se vauvan hoito mitä äiti tekee päivällä on lähinnä äidin lomailua, mutta saman vauvan sama hoito muuttuu miehelle raskaaksi työksi kun mies tulee kotiin ja pitäisi tehdä samaa edes hetki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
NeitiJ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuletko että miehes käy töissä relaamassa, jos sä nakitat sen loppuillaksi niin paljonko miehelle jää sitä omaa aikaa?
Nakitan loppuillaksi? Jos hoitaa mun kanssa vauvaa niin että ehdin tekemään myös kotityöt. Ei tässä mullakaan mitään omia ”vapaa-aikoja” ole ja se on vaan hyväksyttävä että vauva-arki on sellasta. Viikonloppuna voi sitten viettää sitä vapaa-aikaansa ja silloin kun vauva nukkuu päikkäreitä.
eikö vauvanne nuku arkisin päikkäreitä? Huolestuttavaa.
Meillä vauva (ny jo 10 kk) nukkui tuossa iässä useamman tunnin päikkärit iltapäivällä.
Ja koska sinun vauvasi oli siltä osin helppo että nukkui pitkiä päikkäreitä oletat että kaikilla tekee niin. Meilläkin vauva nukkui max 30min kerralla ja noin kolme kertaa päivässä. Yksin ollessa äkkiä kävin vessassa ja söin jotain noiden unien aikana. Oli sen verran huomionkipeä lapsi ettei viihtynyt paikallaan juuri ollenkaan hereillä ollessaan. Tiskasin muutamassa osassa kun hetken sain touhuta ennen huutoa kun vauva oli sitterissä vieressä ja lauloin koko ajan.
Mieheni veljen lapsi oli hieman yli viikon vanhempi ja nukkui aamupäivällä n. 3h ja iltapäivällä vielä n. 2h ja meni ajoissa nukkumaan. Meidän vauvalla oli koliikki ja huusi ensimmäiset 2,5kk 7-02 joka ilta.Et ihan oikeasti voi kuvitella että kaikilla tuo vauvan hoito on yhtä helppoa tai vaikeaa.
Onneksi mieheni on alunperin ymmärtänyt että kyseessä on meidän lapsi. Ja rahat meillä oli yhteisiä jo ennen lapsen hankintaa vaikka mies jonkun verran enemmän tienaa. Kyllä minua loukkaisi jos alettaisiin kotona perheessä sanomaan että minä tuon enemmän rahaa kotiin joten en tee kotona mitään.
Tsemppiä nukkumiseen, täällä toisen huonosti päiväunia nukkuvan terveiset. Juuri noita puolen tunnin unia kertaa kolme päivässä oli vielä 1 vuotiaana. Nyt siirtynyt yhteen päiväuneen josta puoli-50 minuuttia nukkuu yksin omassa sängyssä joskus nukkuu 1,5 h putkeen mutta tosi harvoin. Ne joiden lapset nukkuu koko ajan ei ymmärrä ollenkaan. Yötkin on vielä 1-3 kertaa heräilyä edelleen vaikka on vuosi ja 7kk. Onneksi mies osallistuu kotitöihin ja leikkii lapsen kanssa, tosin yrittäjänä tulee kotiin vasta 18 jälkeen lähestulkoon aina viikolla, ei onneksi viikonlopputöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuletko että miehes käy töissä relaamassa, jos sä nakitat sen loppuillaksi niin paljonko miehelle jää sitä omaa aikaa?
Tämä. Ei miehet siellä töissä pääse lepäilemään vaan tienaa otsa hiessä leipää.
Ainoastaan naiset jotka työskentelee jossain turhanpäiväisessä ympyränpiirtokonsulttiprojektikoordinaattorihommassa tai HR-puolella paperien leimaajana pitävät töissä olemista lepona verrattuna lasten hoitoon.
Kiinnostais tietää kuinka sun kotiäiti-/isä-vaiheesi meni, siis kun olit päivät kotona lapsen/lasten kanssa puolisosi ollessa töissä? Jotain vinkkiä helpompaan elämään olisin vailla.
Hyvin. Pidin maksimi isyysloman ja sinä aikana osallistuin aktiivisesti lasten hoitamiseen, mm. hoitaen yöheräilyjä, vaipan vaihtoja, nukuttamisia, vaunulenkkejä jne. Imettämään en pystynyt. Sekä tietysti vielä sen jälkeenkin, paitsi yöheräilyt, koska tein silloin kolmivuorotyötä.
Tosin laiskan ex-vaimon mielestä sekään ei ollut tarpeeksi vaikka olin ainoa toi leivän pöytään.
Sait jo hyvän vinkin eräältä kirjoittajalta eli miehelle pitää jäädä illalla muutama tunti palautumisaikaa ilman häiriöitä ja sitten hän loppuillasta hoitaa lasta jotta sinä saat levätä.
Pari tuntia! pari tuntia! Sitten onkin jo ruoka-aika ja nukkumaanmenoaika ja ja..
. kyllä siinä 15-30 minuutissa pitäisi työpäivästä päärtä irti lisäksi myös työmatka kestää useimilla varmaan yli puoli tuntia että on kyllä kummallinen työ jos ei osaa rauhoittua jo kotimatkan aikana. Kotona ollut ei ole välttämättä saanut juoda kahvia rauhassa taikka edes pystynyt syömään lämmintä ruokaa. Puhumattakaan siitä, että käynyt suihkussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on vanha mutta varma trolli
Varma trolli joka saa naisen kuin naisen puolustelemaan rankkaa istumatyötä ja epäterveellisiä koiralenkityksiä uljaasti suorittavaa työn sankaritarta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
3 kk ikäine vauva ei kamalasti häiritse kotitöiden tekemistä ja sen koiran voi aina myydä pois.
Siispä aloittajan on helppo lykätä vauva miehelle töiden jälkeen ja siinä samalla miehen on helppo tehdä kotitöitä, kun vauva ei kamalasti häiritse. Aloittaja voi mennä parin tunnin nokosille valmistautumaan työvuoroan varten.
1979 kirjoitti:
Kyllä se on kuulkaa niin että naiset hoitaa lapset ja huushollin ja miehet tuo elatuksen pöytään. näin oli meillä lapsuudessa ja näin on myös omassa taloudessa nykyään. ja kumpikin osapuoli on ollut ihan tyytyväinen järjestelyyn.
Ei käy. Kyllä naistenkin pitää mennä töihin.
t. hallitus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on reilua, että kotona oleva hoitaa yöheräämiset.
Työpäivän jälkeen jäävä aika laitetaan sitten puoliksi, noin suunnilleen. Jos aktiivista aikaa arki-iltana on esim. 17-22 se tarkoittaa 2,5 h vapaata ja 2,5 lapsenhoitoaikaa kummallekin per ilta, eli keskimäärin molemmilla on 10 h arkiviikolla (ma-to) omaa aikaa lepäämiseen, kavereille tai harrastuksiin. Silloin ei tietenkään jää yhtään yhteistä aikaa, jos kaikki laitetaan tarkasti puoliksi.
Viikonloput voidaan laskea myös, silloin myös kotoma oleva voi hoitaa esim. toisen yön heräilyt.
Ideaalitapauksissa näitä ei tietenkään tarvitse kellon ja excelin kanssa vahtia, vaan molemmat joustavat ja myös yhdessä halutaan viettää aikaa. Joskus tarkka laskeminen voi kuitenkin tulla tarpeeseen, jos tasapuolisuuteen tai molempia tyydyttävään tilanteeseen ei muuten näytetä pääsevän.
Meillä meni vähän aikaa siten, että nainen oli kotona ja minä töissä päivät. Tullessani töistä nainen antoi lapsen minulle, että sai omaa aikaa. Hoidin sitten lasta kunnes tuli lapsen nukkumaanmenoaika. Sitten alkoi minun oma aika.
Vierailija kirjoitti:
NeitiJ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuletko että miehes käy töissä relaamassa, jos sä nakitat sen loppuillaksi niin paljonko miehelle jää sitä omaa aikaa?
Nakitan loppuillaksi? Jos hoitaa mun kanssa vauvaa niin että ehdin tekemään myös kotityöt. Ei tässä mullakaan mitään omia ”vapaa-aikoja” ole ja se on vaan hyväksyttävä että vauva-arki on sellasta. Viikonloppuna voi sitten viettää sitä vapaa-aikaansa ja silloin kun vauva nukkuu päikkäreitä.
eikö vauvanne nuku arkisin päikkäreitä? Huolestuttavaa.
Meillä vauva (ny jo 10 kk) nukkui tuossa iässä useamman tunnin päikkärit iltapäivällä.
Ja koska sinun vauvasi oli siltä osin helppo että nukkui pitkiä päikkäreitä oletat että kaikilla tekee niin. Meilläkin vauva nukkui max 30min kerralla ja noin kolme kertaa päivässä. Yksin ollessa äkkiä kävin vessassa ja söin jotain noiden unien aikana. Oli sen verran huomionkipeä lapsi ettei viihtynyt paikallaan juuri ollenkaan hereillä ollessaan. Tiskasin muutamassa osassa kun hetken sain touhuta ennen huutoa kun vauva oli sitterissä vieressä ja lauloin koko ajan.
Mieheni veljen lapsi oli hieman yli viikon vanhempi ja nukkui aamupäivällä n. 3h ja iltapäivällä vielä n. 2h ja meni ajoissa nukkumaan. Meidän vauvalla oli koliikki ja huusi ensimmäiset 2,5kk 7-02 joka ilta.Et ihan oikeasti voi kuvitella että kaikilla tuo vauvan hoito on yhtä helppoa tai vaikeaa.
Onneksi mieheni on alunperin ymmärtänyt että kyseessä on meidän lapsi. Ja rahat meillä oli yhteisiä jo ennen lapsen hankintaa vaikka mies jonkun verran enemmän tienaa. Kyllä minua loukkaisi jos alettaisiin kotona perheessä sanomaan että minä tuon enemmän rahaa kotiin joten en tee kotona mitään.
Tsemppiä nukkumiseen, täällä toisen huonosti päiväunia nukkuvan terveiset. Juuri noita puolen tunnin unia kertaa kolme päivässä oli vielä 1 vuotiaana. Nyt siirtynyt yhteen päiväuneen josta puoli-50 minuuttia nukkuu yksin omassa sängyssä joskus nukkuu 1,5 h putkeen mutta tosi harvoin. Ne joiden lapset nukkuu koko ajan ei ymmärrä ollenkaan. Yötkin on vielä 1-3 kertaa heräilyä edelleen vaikka on vuosi ja 7kk. Onneksi mies osallistuu kotitöihin ja leikkii lapsen kanssa, tosin yrittäjänä tulee kotiin vasta 18 jälkeen lähestulkoon aina viikolla, ei onneksi viikonlopputöitä.
Meillä alkoi nukkua päiväunet ja kunnon yöunet lähempänä kahta vuotta vasta. Jotkut lapset vaan reagoi uhman alkuun, puheen kehitykseen, hampaisiin, eroahdistukseen jne. vahvasti unissaan. Ja miehen työmatka on pitkä, poissa kotoa n. klo 8-18. Oli kyllä raskasta aikaa. Onneksi mies osallistui kotitöihin ja lapsen hoitoon paikalla ollessaan.
Mitäs, jos menisit itse töihin ja mies jäisi kotiin hoitamaan vauvaa?
Meillä lapsi nyt 8 kk. Aamulla mies lähtee töihin vasta 8.30. Joten käyn koiran kanssa lenkillä ennen sitä. Päivällä käymme 2 kertaa lenkillä, vauva vaunuissa ja koira mukana. Ruoan teen valmiiksi klo. 17.30 ja syödään miehen kanssa yhdessä. Sitten jompikumpi lähtee lenkille ja toinen lapsen kanssa kotiin. Ei meillä ole mitään omaa aikaa, mutta olemme tyytyväisiä näin. Yritän hoitaa kodin, koska mies elättää meidät nyt. Mutta toki mieheni osallistuu siivoamiseen ja lapsenhoitoon kun on kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on reilua, että kotona oleva hoitaa yöheräämiset.
Työpäivän jälkeen jäävä aika laitetaan sitten puoliksi, noin suunnilleen. Jos aktiivista aikaa arki-iltana on esim. 17-22 se tarkoittaa 2,5 h vapaata ja 2,5 lapsenhoitoaikaa kummallekin per ilta, eli keskimäärin molemmilla on 10 h arkiviikolla (ma-to) omaa aikaa lepäämiseen, kavereille tai harrastuksiin. Silloin ei tietenkään jää yhtään yhteistä aikaa, jos kaikki laitetaan tarkasti puoliksi.
Viikonloput voidaan laskea myös, silloin myös kotoma oleva voi hoitaa esim. toisen yön heräilyt.
Ideaalitapauksissa näitä ei tietenkään tarvitse kellon ja excelin kanssa vahtia, vaan molemmat joustavat ja myös yhdessä halutaan viettää aikaa. Joskus tarkka laskeminen voi kuitenkin tulla tarpeeseen, jos tasapuolisuuteen tai molempia tyydyttävään tilanteeseen ei muuten näytetä pääsevän.
Meillä meni vähän aikaa siten, että nainen oli kotona ja minä töissä päivät. Tullessani töistä nainen antoi lapsen minulle, että sai omaa aikaa. Hoidin sitten lasta kunnes tuli lapsen nukkumaanmenoaika. Sitten alkoi minun oma aika.
Meillä mies oli kotona vuoden, kun lapset oli 1v ja 3v. Lähes aina kun palasin töistä, oli itsestään selvää, että mies halusi omaa aikaa - kävi lenkillä tai kaupassa. Ei kuulema muuten jaksaisi. Siinä vaiheessa otin ohjakset käsiin, hoidon lapset ja tein ruuan. Huusholli oli kuin pommin jäljiltä. Joskus mies oli saanut tiskit koneeseen. Palasi ruokailemaan.
ja sen jälkeen vasta meillä aloitettiin tehdä varsinaisia kotitöitä yhdessä ja minun huolena oli lasten nukkumaan laitto.
En kritisoinut, kun olin itse kotona, elämä oli melko samanlaista, ei siinä ehtinyt kotitöitä, jos mieli hoitaa lapset.
Mies koki koti-isä vuotensa kovin raskaaksi ja yksinäiseksi, vaikka on yläkoulun opettaja ja tottunut olemaan lasten kanssa, mutta se työmäärä yllätti.
Meillä mies on päivätöissä ja hoitaa kotityöt ja ruuanlaiton työpäivän jälkeen. Itse hoidan lapsenhoidon. Viikonloppuisin kuka mitenkin ehtii.
Ja koska sinun vauvasi oli siltä osin helppo että nukkui pitkiä päikkäreitä oletat että kaikilla tekee niin. Meilläkin vauva nukkui max 30min kerralla ja noin kolme kertaa päivässä. Yksin ollessa äkkiä kävin vessassa ja söin jotain noiden unien aikana. Oli sen verran huomionkipeä lapsi ettei viihtynyt paikallaan juuri ollenkaan hereillä ollessaan. Tiskasin muutamassa osassa kun hetken sain touhuta ennen huutoa kun vauva oli sitterissä vieressä ja lauloin koko ajan.
Mieheni veljen lapsi oli hieman yli viikon vanhempi ja nukkui aamupäivällä n. 3h ja iltapäivällä vielä n. 2h ja meni ajoissa nukkumaan. Meidän vauvalla oli koliikki ja huusi ensimmäiset 2,5kk 7-02 joka ilta.
Et ihan oikeasti voi kuvitella että kaikilla tuo vauvan hoito on yhtä helppoa tai vaikeaa.
Onneksi mieheni on alunperin ymmärtänyt että kyseessä on meidän lapsi. Ja rahat meillä oli yhteisiä jo ennen lapsen hankintaa vaikka mies jonkun verran enemmän tienaa. Kyllä minua loukkaisi jos alettaisiin kotona perheessä sanomaan että minä tuon enemmän rahaa kotiin joten en tee kotona mitään.