Juhana Vartiainen: "Jos paikkakunnallla ei ole työtä, pitää muuttaa työn perässä pois"
http://www.iltalehti.fi/politiikka/201801032200642336_pi.shtml
Lähdenkö minä työn perään länteen, mies itään? Entä erityislapsi, jolle on juuri saatu terapiat, tukiperhe, kuntoutus ym. Miten ikääntyneet vanhemmat, jotka tarvitsevat nyt läheisiään enemmän kuin koskaan?
Eihän ihminen elä tyhjiössä. Loppupeleissä läheiset merkitsevät enemmän kuin mikään työ. Sureeko ihminen
kuolinvuoteellaan, ettei tehnyt enemmän työtä?
Kommentit (383)
Torkkupeitto vartiainen menee sinne maaseudulle raivaussahan kanssa, ei jaksa päivääkään sanoi mieheni, joka on maaseudulta, metsätilallisen poika. Kukaan metsänomistaja ei päästä ammattitaidotonta metsää harventamaan. Metsänhoitoyhdistyksen ammattilaiset hoitavat. Tiedoksi torkkupeitolle.
Vierailija kirjoitti:
Onpas kapea näkökulma, nimittäin että pitäisi muuttaa jonkun TYÖN perässä?
Ihmisen elämässä on aikast paljon muutakin, kuin se puuttuva työ tai sen perässä ruikuttaminen, eikös.
Monilla on työssä käyvä puoliso ja liuta muksuja vierellään. Voi olla se tilanne, että omat vanhemmat alkavat olla vanhoja ja avun tarpeessa, kun hoivakoti ei ole vielä ajankohtainen. On ehkä muodostunut ystäväpiiri ja ellei itsellä niin lapsilla ja harrastukset.
Siinä tilanteessa työtön pyllistää näille naurettaville ajatuksille ja kärsii tukeansa leikkauksen. Kaikilla ei vain ole mahdollisuuksia muuttaa. Jo 70-90km yhdenmittainen työmatka ilman autoa elävälle on aikaimoinen matka kuljettavaksi. Jollain rahalla sitä autoakin pitäisi huoltaa. Ja kulkevatko julkiset ihan joka paikkaan? Eipä ei.
Kyllä työn perässä pitäisi olla valmis muuttamaan siinä tapauksessa, että haluaa nostaa työttömyyskorvausta.
Suomessa naureskellaan muun Euroopan kotiäitikulttuurille, mutta kyllähän se työmarkkinoita joustavammaksi tekee.
Mitä tulee ikääntyvien vanhempien omaishoitajiin, tähän on käsittääkseni myös saatavissa rahallista tukea. Eli voit valita, jäät hoitamaan vanhempiasi, etkä nosta työttömyyskorvausta tai muutat töiden perässä muualle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskuntarauha alkaa horjua. Jos mistään ei tule noille ihmisille edes perustuloa, jolla saa kodin ja ruuan, heidän täytyy alkaa varastaa.
Tämä kommentti on malliesimerkki siitä, kuinka liian hyvä työttömyys- ja sosiaaliturva passivoi. Ihan kuin varastaminen olisi ainoa keino, ainoa tapa pärjätä.
Kun pärjäämisestä on kyse lähdetään sinne mistä löytyy töitä. 70-luvulla mentiin joukolla Ruotsiin. Mutta kukapa Suomesta lähtisi yksitoikkoisen tai raskaan työn perään minnekään muualle, kun rahaa saa kotiin tekemättä mitään. Ja varastaminen - sehän on se seuraava keino sitten.
Kuukauden pätkätyön perässäkö ne sinne ruotsiin 50-vuotta sitten muutti?
Onko maailma edelleen samassa tilassa kuin 70-luvulla?
Miten pihalla todellisuudesta ihminen voi olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
http://www.iltalehti.fi/politiikka/201801032200642336_pi.shtml
Lähdenkö minä työn perään länteen, mies itään? Entä erityislapsi, jolle on juuri saatu terapiat, tukiperhe, kuntoutus ym. Miten ikääntyneet vanhemmat, jotka tarvitsevat nyt läheisiään enemmän kuin koskaan?
Eihän ihminen elä tyhjiössä. Loppupeleissä läheiset merkitsevät enemmän kuin mikään työ. Sureeko ihminen
kuolinvuoteellaan, ettei tehnyt enemmän työtä?Voihan sitä noinkin ajatella niin kauan kun joku muu maksaa koko lystin.
Kyse onkin siitä, että pitääkö meidän työssäkäyvien tosiaan maksaa teidän eläminen ja asuminen, perheen terapiat, tukiperheet, kuntoutukset ja työttömyyskorvaukset. Samalla kun se työssäkäynti on poissa läheistemme kanssa olemisesta ja siitä saatavasta palkasta osa menee teidänkin porukan elättämiseen.
Entä jos me maksajatkin päätetään mieluummin siirtyä viettämään vapaa-aikaa läheistemme kanssa ja koko kansa odottaa lopulta että joku työntää pullaa suuhun?
No ala jo viettämään!!! Saadaan joku toinen duuniin sun tilalle.
Eli joku alalleni akateemisesti koulutettu henkilö joka on valmis muuttamaan Helsinkiin!
Luuletko olevasi korvaamaton? Et ole. Tilallesi on tulijoita pilvin pimein. Sellaisia, jotka eivät ole kateellisia eivätkä katkeria
Ei sota yhtä miestä kaipaa. Tai naista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskuntarauha alkaa horjua. Jos mistään ei tule noille ihmisille edes perustuloa, jolla saa kodin ja ruuan, heidän täytyy alkaa varastaa.
Tämä kommentti on malliesimerkki siitä, kuinka liian hyvä työttömyys- ja sosiaaliturva passivoi. Ihan kuin varastaminen olisi ainoa keino, ainoa tapa pärjätä.
Kun pärjäämisestä on kyse lähdetään sinne mistä löytyy töitä. 70-luvulla mentiin joukolla Ruotsiin. Mutta kukapa Suomesta lähtisi yksitoikkoisen tai raskaan työn perään minnekään muualle, kun rahaa saa kotiin tekemättä mitään. Ja varastaminen - sehän on se seuraava keino sitten.
Kuukauden pätkätyön perässäkö ne sinne ruotsiin 50-vuotta sitten muutti?
Onko maailma edelleen samassa tilassa kuin 70-luvulla?
Miten pihalla todellisuudesta ihminen voi olla?
Asenteesi kertoo paljon. Etköhän sinäkin vielä kelpaisi johonkin keittiöön, sairaalaan, kouluun, virastoon jne. siivoojaksi, keittiöapulaiseksi. Mutta eihän mitään tarvetta ole lähteä, kun rahan saa kotiinkin. En minäkään lähtisi. Tosin olen aikoinaan lähtenyt pikkupaikkakunnalta, muuttanut keskisuuren kaupungin kautta Helsinkiin ja sitten ulkomaille. Osa kavereista on edelleen siellä pikkupaikkakunnalla - työttöminä, kun ainoa tehdas pistettiin kiini 20 vuotta sitten. Keskisuuren kaupungin kavereista osa on työttömänä, kun Nokian kohtalonpäivät koitti. Elämä on valintoja.
Asiaan tietysti kuuluu, että minä olen se rahan perässä juokseva kapitalistinen p#ska, jolla ei koskaan ollutkaan mielessään muuta kuin raha ja mammona...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskuntarauha alkaa horjua. Jos mistään ei tule noille ihmisille edes perustuloa, jolla saa kodin ja ruuan, heidän täytyy alkaa varastaa.
Tämä kommentti on malliesimerkki siitä, kuinka liian hyvä työttömyys- ja sosiaaliturva passivoi. Ihan kuin varastaminen olisi ainoa keino, ainoa tapa pärjätä.
Kun pärjäämisestä on kyse lähdetään sinne mistä löytyy töitä. 70-luvulla mentiin joukolla Ruotsiin. Mutta kukapa Suomesta lähtisi yksitoikkoisen tai raskaan työn perään minnekään muualle, kun rahaa saa kotiin tekemättä mitään. Ja varastaminen - sehän on se seuraava keino sitten.
Kuukauden pätkätyön perässäkö ne sinne ruotsiin 50-vuotta sitten muutti?
Onko maailma edelleen samassa tilassa kuin 70-luvulla?
Miten pihalla todellisuudesta ihminen voi olla?
Joo. Sukulaiseni muuttivat aikoinaan ruotsiin, volvon tehtaille töihin. Se oli hyväpalkkainen, vakituinen työpaikka. Eläkkeelle asti riitti töitä. Nyt pitäisi suomessa muuttaa 56 vuotiaana johonkin korpeen pätkätöiden perässä. Sitten muuttaa takaisin uuden pätkätyön perässä. Kuka tämän ikäistä enää työllistää. Hullun puhetta. Tämä liito-oravan näköinen Vartiainen olisi laitettava holhouksen alaiseksi. Tosin tekee hyvää vaalityötä puolueelleen. Tietää ainakin mitä puoluetta ei äänestä.
Täällä pääkaupunkiseudulla on eniten alani työpaikkoja, mutta en vain ole työtä onnistunut löytämään. Minne minun pitäisi Vartiaisen mielestä muuttaa, kun muualla on vielä huonommat mahdollisuudet saada töitä?
Mies on vakituisessa vuorotöissä ja meillä on alakouluikäiset lapset. Eikä ole varaa ylläpitää kahta kotia. Siinä yhtälössä ei varmaan ole Vartiaisen mielestä mitään ongelmaa, vaikka äiti saisikin puolen vuoden määräaikaisen pestin toiselta puolelta Suomea.
Vierailija kirjoitti:
Täällä pääkaupunkiseudulla on eniten alani työpaikkoja, mutta en vain ole työtä onnistunut löytämään. Minne minun pitäisi Vartiaisen mielestä muuttaa, kun muualla on vielä huonommat mahdollisuudet saada töitä?
Mies on vakituisessa vuorotöissä ja meillä on alakouluikäiset lapset. Eikä ole varaa ylläpitää kahta kotia. Siinä yhtälössä ei varmaan ole Vartiaisen mielestä mitään ongelmaa, vaikka äiti saisikin puolen vuoden määräaikaisen pestin toiselta puolelta Suomea.
Oletko katsonut Tallinnasta? Siitä paatilla lätäkön yli ja töitä tekemään. No ei vais, mutta itse olen kyllä ollut puolenvuoden työsuhteessa niin että kävin viikot muualla töissä ja vain viikonlopuksi kotiin. Oli se rankkaa koko perheelle, mutta mun mies onkin aika lujaa tekoa. Päätettiin kokeilla ja katsoa jos se työkokemus auttaa mua työllistymään sitten myöhemmin. Auttoi se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskuntarauha alkaa horjua. Jos mistään ei tule noille ihmisille edes perustuloa, jolla saa kodin ja ruuan, heidän täytyy alkaa varastaa.
Moraalista kertookin paljon se, että mieluummin varastetaan kuin muutetaan työn perässä. Sama ansaintalogiikka siinä kyllä on kuin tukien nauttimisessa ilman aikomusta ja halua elättää itse itseään.
En tosin oikein usko että noin käy, sen verran aikaansaamatonta porukkaa. Varastelu on kuitenkin aika työlästä ja rasittavaa puuhaa.
No mutta kerro nyt sitten ihmeessä, miten tämä muuttaminen tapahtuu? Lapset ovat 3- ja 4,5-vuotiaat ja mies on vakituisessa työssä. Otanko vain eron ja sanon että moro, työt kutsuu, pärjäilkää. Vai otanko perheen mukaan, jolloin mies joko menettää vakituisen työnsä tai ajelee uuteen kotiin toisen työpäivän verran? Voi olla että mies, vaikka työpaikka onkin, alkaa myös melko pian äänestää muita kuin oikeistoa.
Ei vaan teet kuten ihmiset tekivät ennenkuin oli nykyisen kaltaista sosiaalitirvaa eikä kotipaikkakunnalta löytynyt töitä: sinä asut viikot paikkakunnalla, jossa on töitä, käyt töissä ja tulet viikonlopuiksi kotiin. Miehesi ja lapsesi asuvat siellä missä nytkin ja miehesi käy töissä ja lapset ovat sen aikaa päiväkodissa.
Kuka hoitaa pienet koululaiset iltaisin, kun mies on iltavuorossa? Sinun mielestäsi varmaan 7 v ja 9 v pitää pärjätä viikot keskenään koulun jälkeen.
Mielestäni, jos maalla on töitä niin miksei sinne voisi lähteä, eikä nostaa kauheen suuria asumistukia keskellä Helsingiä... Toivottavasti seuraavaksi alkavat käymään asumistukia läpi, aktiivimalli onkin jo hyvä alku työttömien patistamiseen.
Mitä varten niitä perheitä pitää perustaa jos ei ole vakitöitä kummallakaan? Ennenvanhaankin mies hiihti sata kilometriä töihin ja kaatoi mettää ja kaivoi ojia sen perheen vuoksi. Mitä tekee nykymies? Pelaa pleikkaa ja haukkuu hienoja ministereitä ja kansanedustajia. He kuitenkin elättävät teidät nykysysteemillä. Missä kiitos?
Ei tänne Suomeen tarvita yhtään enempää lapsia. Se pitäisi jo tajuta.
Minä sitten veronmaksajana kustannan kaikkien teidän kakarat. Voi jumalauta.
Miettisitte vähän. Lapsiin tarvitaan rahaa. Ei Suomi mikään kultakaivos ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskuntarauha alkaa horjua. Jos mistään ei tule noille ihmisille edes perustuloa, jolla saa kodin ja ruuan, heidän täytyy alkaa varastaa.
Moraalista kertookin paljon se, että mieluummin varastetaan kuin muutetaan työn perässä. Sama ansaintalogiikka siinä kyllä on kuin tukien nauttimisessa ilman aikomusta ja halua elättää itse itseään.
En tosin oikein usko että noin käy, sen verran aikaansaamatonta porukkaa. Varastelu on kuitenkin aika työlästä ja rasittavaa puuhaa.
No mutta kerro nyt sitten ihmeessä, miten tämä muuttaminen tapahtuu? Lapset ovat 3- ja 4,5-vuotiaat ja mies on vakituisessa työssä. Otanko vain eron ja sanon että moro, työt kutsuu, pärjäilkää. Vai otanko perheen mukaan, jolloin mies joko menettää vakituisen työnsä tai ajelee uuteen kotiin toisen työpäivän verran? Voi olla että mies, vaikka työpaikka onkin, alkaa myös melko pian äänestää muita kuin oikeistoa.
Ei vaan teet kuten ihmiset tekivät ennenkuin oli nykyisen kaltaista sosiaalitirvaa eikä kotipaikkakunnalta löytynyt töitä: sinä asut viikot paikkakunnalla, jossa on töitä, käyt töissä ja tulet viikonlopuiksi kotiin. Miehesi ja lapsesi asuvat siellä missä nytkin ja miehesi käy töissä ja lapset ovat sen aikaa päiväkodissa.
Kuka hoitaa pienet koululaiset iltaisin, kun mies on iltavuorossa? Sinun mielestäsi varmaan 7 v ja 9 v pitää pärjätä viikot keskenään koulun jälkeen.
Nämä on vähän sellaisia juttuja, että kun on tahtoa niin ratkaisut löytyvät. Osa ihmisistä huutaa aihe vapaalla kädet ristissä, että miten nyt muka tämänkin teet... Osa sitten miettii ratkaisuja. Voihan niille lapsille palkata lapsenlikan. Tuon ikäisille jo riittää, kun on joku aikuinen seurana ja osaa laittaa syötävää ja voi auttaa vähän läksyissä. Veikkaisin, että siihen voisi hyvinkin löytyä joku kiva teinityttö tai opiskelija eikä ihan hirveästi tarvitsisi maksaa.
Mutta jos ei ole halua niin ei sitten edes yritä miettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
http://www.iltalehti.fi/politiikka/201801032200642336_pi.shtml
Lähdenkö minä työn perään länteen, mies itään? Entä erityislapsi, jolle on juuri saatu terapiat, tukiperhe, kuntoutus ym. Miten ikääntyneet vanhemmat, jotka tarvitsevat nyt läheisiään enemmän kuin koskaan?
Eihän ihminen elä tyhjiössä. Loppupeleissä läheiset merkitsevät enemmän kuin mikään työ. Sureeko ihminen
kuolinvuoteellaan, ettei tehnyt enemmän työtä?Voihan sitä noinkin ajatella niin kauan kun joku muu maksaa koko lystin.
Kyse onkin siitä, että pitääkö meidän työssäkäyvien tosiaan maksaa teidän eläminen ja asuminen, perheen terapiat, tukiperheet, kuntoutukset ja työttömyyskorvaukset. Samalla kun se työssäkäynti on poissa läheistemme kanssa olemisesta ja siitä saatavasta palkasta osa menee teidänkin porukan elättämiseen.
Entä jos me maksajatkin päätetään mieluummin siirtyä viettämään vapaa-aikaa läheistemme kanssa ja koko kansa odottaa lopulta että joku työntää pullaa suuhun?
No ala jo viettämään!!! Saadaan joku toinen duuniin sun tilalle.
Eli joku alalleni akateemisesti koulutettu henkilö joka on valmis muuttamaan Helsinkiin!
Voi pyhä yksinkertaisuus sentään. Kuinka tollo ihmisen pitää olla, jos ei ole kuullut, että akateemiset ovat yhtälailla nykyään työttöminä kuin muun koulutuksen saaneetkin. Aivan satavarmasti pääkaupuniseudun työttömien tarjonnasta löytyy sinua pätevämpiä ja kyvykkäämpiä akateemisia alan ammattilaisia tehtävääsi.
Uskallatko ottaa haasteen vastaan? Laitetaan työpaikkasi avoimeen hakuun ja saat hakea paikkaa muiden joukossa tasavertaisena hakijana. Veikkaan, että aika on ajanut sinusta jo ohi (ainakin tuosta kommentista päätellen) ja tilallesi valitaan tuoreempaa verta.
Ihan ensimmäisenä kannattaa kyllä olla toiselta paikkakunnalta työpaikka tiedossa, ennen kuin sinne muuttaa. Mitä järkeä olisi muuttaa vaikka kasvukeskukseen kalliimmilla vuokrilla asumaan työttömänä? Sitäpaitsi monet yksityiset vuokranantajat eivät työttömälle edes vuokraa asuntoaan ja kaupungin vuokra-asuntoihin taas ovat etusijalla kyseisessä kaupungissa jo asuvat sekä ns. moniongelmaiset. Muualta tulevat ovat siinä jonossa ihan viimeisinä, paitsi jos työpaikka löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskuntarauha alkaa horjua. Jos mistään ei tule noille ihmisille edes perustuloa, jolla saa kodin ja ruuan, heidän täytyy alkaa varastaa.
Moraalista kertookin paljon se, että mieluummin varastetaan kuin muutetaan työn perässä. Sama ansaintalogiikka siinä kyllä on kuin tukien nauttimisessa ilman aikomusta ja halua elättää itse itseään.
En tosin oikein usko että noin käy, sen verran aikaansaamatonta porukkaa. Varastelu on kuitenkin aika työlästä ja rasittavaa puuhaa.
No mutta kerro nyt sitten ihmeessä, miten tämä muuttaminen tapahtuu? Lapset ovat 3- ja 4,5-vuotiaat ja mies on vakituisessa työssä. Otanko vain eron ja sanon että moro, työt kutsuu, pärjäilkää. Vai otanko perheen mukaan, jolloin mies joko menettää vakituisen työnsä tai ajelee uuteen kotiin toisen työpäivän verran? Voi olla että mies, vaikka työpaikka onkin, alkaa myös melko pian äänestää muita kuin oikeistoa.
Ei vaan teet kuten ihmiset tekivät ennenkuin oli nykyisen kaltaista sosiaalitirvaa eikä kotipaikkakunnalta löytynyt töitä: sinä asut viikot paikkakunnalla, jossa on töitä, käyt töissä ja tulet viikonlopuiksi kotiin. Miehesi ja lapsesi asuvat siellä missä nytkin ja miehesi käy töissä ja lapset ovat sen aikaa päiväkodissa.
Kuka hoitaa pienet koululaiset iltaisin, kun mies on iltavuorossa? Sinun mielestäsi varmaan 7 v ja 9 v pitää pärjätä viikot keskenään koulun jälkeen.
Kuka hoitaa vuorotyötä tekevien yksinhuoltajien pienet koululaiset? Oletko koskaan miettinyt sitä? Entäpä, jos huomenna aamulla et enää heräisikään vaan miehesi jäisi leskeksi? Kuka lapsenne silloin hoitaa, kun miehesi on iltavuorossa töissä?
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten niitä perheitä pitää perustaa jos ei ole vakitöitä kummallakaan? Ennenvanhaankin mies hiihti sata kilometriä töihin ja kaatoi mettää ja kaivoi ojia sen perheen vuoksi. Mitä tekee nykymies? Pelaa pleikkaa ja haukkuu hienoja ministereitä ja kansanedustajia. He kuitenkin elättävät teidät nykysysteemillä. Missä kiitos?
Ei tänne Suomeen tarvita yhtään enempää lapsia. Se pitäisi jo tajuta.
Minä sitten veronmaksajana kustannan kaikkien teidän kakarat. Voi jumalauta.
Miettisitte vähän. Lapsiin tarvitaan rahaa. Ei Suomi mikään kultakaivos ole.
Kannattaisi vakavasti harkita konsultointia työpaikkalääkärin tai psykiatrin kanssa.
Hyvinvointiyhteiskunta ei voi vaatia, että perheiden pitää työ perässä juoksemisen vuoksi käytännössä erota. Toinen lähtee työ perässä muualle ja toinen jää kotiin ja tulee lisäksi tupla-asuntokustannukset. Minne lapset? Ei kai silläkään enää väliä jos äiti tai isä jää pois kuvioista. Entä jos perheessä on erityislapsi. Ei silloin muutto ole oikein vaihtoehto. Ehkä koko perhe voisi yhdessä muuttaa pois Suomesta sen työn perässä. Jätetään suku ja muu turvaverkko pois.
Ei työ ole niin pyhä asia, että tässä yhteiskunnassa sen alttarille täytyy uhrata parisuhde, perhe, lapset ja koko elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskuntarauha alkaa horjua. Jos mistään ei tule noille ihmisille edes perustuloa, jolla saa kodin ja ruuan, heidän täytyy alkaa varastaa.
Tämä kommentti on malliesimerkki siitä, kuinka liian hyvä työttömyys- ja sosiaaliturva passivoi. Ihan kuin varastaminen olisi ainoa keino, ainoa tapa pärjätä.
Kun pärjäämisestä on kyse lähdetään sinne mistä löytyy töitä. 70-luvulla mentiin joukolla Ruotsiin. Mutta kukapa Suomesta lähtisi yksitoikkoisen tai raskaan työn perään minnekään muualle, kun rahaa saa kotiin tekemättä mitään. Ja varastaminen - sehän on se seuraava keino sitten.
Kuukauden pätkätyön perässäkö ne sinne ruotsiin 50-vuotta sitten muutti?
Onko maailma edelleen samassa tilassa kuin 70-luvulla?
Miten pihalla todellisuudesta ihminen voi olla?
Asenteesi kertoo paljon. Etköhän sinäkin vielä kelpaisi johonkin keittiöön, sairaalaan, kouluun, virastoon jne. siivoojaksi, keittiöapulaiseksi. Mutta eihän mitään tarvetta ole lähteä, kun rahan saa kotiinkin. En minäkään lähtisi. Tosin olen aikoinaan lähtenyt pikkupaikkakunnalta, muuttanut keskisuuren kaupungin kautta Helsinkiin ja sitten ulkomaille. Osa kavereista on edelleen siellä pikkupaikkakunnalla - työttöminä, kun ainoa tehdas pistettiin kiini 20 vuotta sitten. Keskisuuren kaupungin kavereista osa on työttömänä, kun Nokian kohtalonpäivät koitti. Elämä on valintoja.
Asiaan tietysti kuuluu, että minä olen se rahan perässä juokseva kapitalistinen p#ska, jolla ei koskaan ollutkaan mielessään muuta kuin raha ja mammona...
Minulla on koulutus (AMK) ja olen ollut töissä yhtäjaksoisesti 15 vuotta, lukuunottamatta 1.5 vuoden työttömyysjaksoa. Tänä aikana hain mm. siivousalan töitä, mutta en päässyt, koska minulla ei ollut koulutusta kyseiseen työhön. Helppo se on meidän työssäkäyvien huudella, mutta totuus on se, että ei niitä töitä niin vain saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskuntarauha alkaa horjua. Jos mistään ei tule noille ihmisille edes perustuloa, jolla saa kodin ja ruuan, heidän täytyy alkaa varastaa.
Moraalista kertookin paljon se, että mieluummin varastetaan kuin muutetaan työn perässä. Sama ansaintalogiikka siinä kyllä on kuin tukien nauttimisessa ilman aikomusta ja halua elättää itse itseään.
En tosin oikein usko että noin käy, sen verran aikaansaamatonta porukkaa. Varastelu on kuitenkin aika työlästä ja rasittavaa puuhaa.
No mutta kerro nyt sitten ihmeessä, miten tämä muuttaminen tapahtuu? Lapset ovat 3- ja 4,5-vuotiaat ja mies on vakituisessa työssä. Otanko vain eron ja sanon että moro, työt kutsuu, pärjäilkää. Vai otanko perheen mukaan, jolloin mies joko menettää vakituisen työnsä tai ajelee uuteen kotiin toisen työpäivän verran? Voi olla että mies, vaikka työpaikka onkin, alkaa myös melko pian äänestää muita kuin oikeistoa.
Ei vaan teet kuten ihmiset tekivät ennenkuin oli nykyisen kaltaista sosiaalitirvaa eikä kotipaikkakunnalta löytynyt töitä: sinä asut viikot paikkakunnalla, jossa on töitä, käyt töissä ja tulet viikonlopuiksi kotiin. Miehesi ja lapsesi asuvat siellä missä nytkin ja miehesi käy töissä ja lapset ovat sen aikaa päiväkodissa.
Kuka hoitaa pienet koululaiset iltaisin, kun mies on iltavuorossa? Sinun mielestäsi varmaan 7 v ja 9 v pitää pärjätä viikot keskenään koulun jälkeen.
Nämä on vähän sellaisia juttuja, että kun on tahtoa niin ratkaisut löytyvät. Osa ihmisistä huutaa aihe vapaalla kädet ristissä, että miten nyt muka tämänkin teet... Osa sitten miettii ratkaisuja. Voihan niille lapsille palkata lapsenlikan. Tuon ikäisille jo riittää, kun on joku aikuinen seurana ja osaa laittaa syötävää ja voi auttaa vähän läksyissä. Veikkaisin, että siihen voisi hyvinkin löytyä joku kiva teinityttö tai opiskelija eikä ihan hirveästi tarvitsisi maksaa.
Mutta jos ei ole halua niin ei sitten edes yritä miettiä.
Aika harvalla pienituloisella perheella, jossa toinen on ollut työttömänä ja lähtee määräaikaisen työn perässä muualle on
a) varaa ylläpitää kahta asuntoa
b) varaa ylimääräisiin matkakustannuksiin kotipaikkakunnalle
c) varaa palkata lastenvahtia.
Meillä ei ole ollut moiseen ylellisyyteen (lapsenvahtiin) varaa, vaikka olemme molemmat töissä ja asumme yhdessä kodissa, eikä ole ylimääräisiä matkakustannuksia. Tämä on pienipalkkaisen todellisuutta pääkaupunkiseudulla.
Tämä kommentti on malliesimerkki siitä, kuinka liian hyvä työttömyys- ja sosiaaliturva passivoi. Ihan kuin varastaminen olisi ainoa keino, ainoa tapa pärjätä.
Kun pärjäämisestä on kyse lähdetään sinne mistä löytyy töitä. 70-luvulla mentiin joukolla Ruotsiin. Mutta kukapa Suomesta lähtisi yksitoikkoisen tai raskaan työn perään minnekään muualle, kun rahaa saa kotiin tekemättä mitään. Ja varastaminen - sehän on se seuraava keino sitten.