Lue keskustelun säännöt.
Juhana Vartiainen: "Jos paikkakunnallla ei ole työtä, pitää muuttaa työn perässä pois"
03.01.2018 |
http://www.iltalehti.fi/politiikka/201801032200642336_pi.shtml
Lähdenkö minä työn perään länteen, mies itään? Entä erityislapsi, jolle on juuri saatu terapiat, tukiperhe, kuntoutus ym. Miten ikääntyneet vanhemmat, jotka tarvitsevat nyt läheisiään enemmän kuin koskaan?
Eihän ihminen elä tyhjiössä. Loppupeleissä läheiset merkitsevät enemmän kuin mikään työ. Sureeko ihminen
kuolinvuoteellaan, ettei tehnyt enemmän työtä?
Kommentit (383)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskuntarauha alkaa horjua. Jos mistään ei tule noille ihmisille edes perustuloa, jolla saa kodin ja ruuan, heidän täytyy alkaa varastaa.
Moraalista kertookin paljon se, että mieluummin varastetaan kuin muutetaan työn perässä. Sama ansaintalogiikka siinä kyllä on kuin tukien nauttimisessa ilman aikomusta ja halua elättää itse itseään.
En tosin oikein usko että noin käy, sen verran aikaansaamatonta porukkaa. Varastelu on kuitenkin aika työlästä ja rasittavaa puuhaa.
No mutta kerro nyt sitten ihmeessä, miten tämä muuttaminen tapahtuu? Lapset ovat 3- ja 4,5-vuotiaat ja mies on vakituisessa työssä. Otanko vain eron ja sanon että moro, työt kutsuu, pärjäilkää. Vai otanko perheen mukaan, jolloin mies joko menettää vakituisen työnsä tai ajelee uuteen kotiin toisen työpäivän verran? Voi olla että mies, vaikka työpaikka onkin, alkaa myös melko pian äänestää muita kuin oikeistoa.
Ei vaan teet kuten ihmiset tekivät ennenkuin oli nykyisen kaltaista sosiaalitirvaa eikä kotipaikkakunnalta löytynyt töitä: sinä asut viikot paikkakunnalla, jossa on töitä, käyt töissä ja tulet viikonlopuiksi kotiin. Miehesi ja lapsesi asuvat siellä missä nytkin ja miehesi käy töissä ja lapset ovat sen aikaa päiväkodissa.
Kuka hoitaa pienet koululaiset iltaisin, kun mies on iltavuorossa? Sinun mielestäsi varmaan 7 v ja 9 v pitää pärjätä viikot keskenään koulun jälkeen.
Nämä on vähän sellaisia juttuja, että kun on tahtoa niin ratkaisut löytyvät. Osa ihmisistä huutaa aihe vapaalla kädet ristissä, että miten nyt muka tämänkin teet... Osa sitten miettii ratkaisuja. Voihan niille lapsille palkata lapsenlikan. Tuon ikäisille jo riittää, kun on joku aikuinen seurana ja osaa laittaa syötävää ja voi auttaa vähän läksyissä. Veikkaisin, että siihen voisi hyvinkin löytyä joku kiva teinityttö tai opiskelija eikä ihan hirveästi tarvitsisi maksaa.
Mutta jos ei ole halua niin ei sitten edes yritä miettiä.
Mistä sä revit rahat perheen elämiseen, kahteen asuntoon, edestakaisiin matkoihin ja vielä lapsenlikkaankin? Tässä ihan oikeassa elämässä? Alkaa nää teidän keksimät "ratkaisuehdotukset" olla jo huvittavia. Samaa sarjaa kuin Susanna Kosken (kok) idea: junan ikkunasta näkyy paljon metsää, hei työttömät voi mennä risusavottaan. Tai legendaarinen jokainen köyhä voi saada lisätuloja marjastamalla, metsästämällä ja kalastamalla.
Me revittiin silloin kun olin toisella paikkakunnalla rahat siten, että minä vuokrasin vain huoneen itselleni työviikoiksi. Ei ollut ylellistä, mutta olipahan yöpaikka. Ja ihan kiva mummeli asui alakerrassa. Eihän siitä mun palkasta jäänyt käteen juuri mitään, mutta sain työkokemusta jolla pääsin sitten työpaikkaan joka oli jo parempi ratkaisu. Se auttoi taas seuraavaan.
T. Juhana ja Juha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuin pari vuotta maassa, jossa ei ollut tällaista yhteiskunnan tukiverkkoa ja sosiaaliturvaa. Ihmiset muuttivat työn perässä pitkiä matkoja ja vuoroin sitten katsottiin löytääkö mies vai vaimo paremman työn.
Kyllä suomalainen työttömyysturva on huippua ja ikävä kyllä myös passivoi ihmisiä.
Aloittaja kertoi, että pitäisi laittaa uusiksi lapsen terapiat ja muut. Niin muualla maailmassa tehdään. Uudet koulut, ympäristöt, terapiat.... Paitsi tietysti sillä erolla, että terapiatkin maksetaan itse.
Mistä teitä Suomen vihaajia aina löytyy. Niin että kun jossain kehitysmaassa ei ole asiat niin kuin meillä, niin Suomen pitää ottaa oppia siitä maasta, eikä suinkaan sen maan Suomesta. Mene hoitoon (omilla rahoillas, kun niin varoissas olet).
Itseasiassa kyllä ihan tykkään Suomesta. Ja toinen maa josta kerroin ei todellakaan ole mikään kehitysmaa. Mua surettaa miten Suomi raiskataan, maassa asuvat ja työtä tekevät pumpataan kuiviin. Aika paljon kertoo se, että kansa on uutisten mukaan tyhmentymässä, äo laskee. Niin siinä käy, kun tottuu siihen että yhteiskunta hoitaa kaiken ja itse ei tarvitse kuin vähän hengittää. Jos ei oikein sitäkään jaksa, niin aina voi syyttää jotain toista siitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vain juureton ihminen pystyy noin vaan muuttamaan minne vaan. Tuohon tarpeeseen ne haluavat tänne muuttoa ulkomailta. Tulijoilla ei ole niin väliä, minne asettuvat ja alkuun voi tehdä töitä huomattavan halvalla, jotta saa jäädä tänne.
Ajan mittaan tulijat tai heidän lapsensa alkavat käyttäytyä ja vaatia kuin alkuperäiset asukkaat. Tämän vuoksi halutaan jatkuvaa massamuuttoa tänne. Alati uusia halpatyöntekijöitä.
Muuttajia, jotka lähtevät takaisin kun ovat työnsä tehneet, hoitamaan vanhoja vanhempiaan. Tätähän ne toivoo.
Miksei työtä viedä sinne missä ihmiset ovat?
Tosiasia on että elämä on siellä missä työpaikka on. Eri juttu tietysti jos elää pääomatuloilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskuntarauha alkaa horjua. Jos mistään ei tule noille ihmisille edes perustuloa, jolla saa kodin ja ruuan, heidän täytyy alkaa varastaa.
Moraalista kertookin paljon se, että mieluummin varastetaan kuin muutetaan työn perässä. Sama ansaintalogiikka siinä kyllä on kuin tukien nauttimisessa ilman aikomusta ja halua elättää itse itseään.
En tosin oikein usko että noin käy, sen verran aikaansaamatonta porukkaa. Varastelu on kuitenkin aika työlästä ja rasittavaa puuhaa.
No mutta kerro nyt sitten ihmeessä, miten tämä muuttaminen tapahtuu? Lapset ovat 3- ja 4,5-vuotiaat ja mies on vakituisessa työssä. Otanko vain eron ja sanon että moro, työt kutsuu, pärjäilkää. Vai otanko perheen mukaan, jolloin mies joko menettää vakituisen työnsä tai ajelee uuteen kotiin toisen työpäivän verran? Voi olla että mies, vaikka työpaikka onkin, alkaa myös melko pian äänestää muita kuin oikeistoa.
Ei vaan teet kuten ihmiset tekivät ennenkuin oli nykyisen kaltaista sosiaalitirvaa eikä kotipaikkakunnalta löytynyt töitä: sinä asut viikot paikkakunnalla, jossa on töitä, käyt töissä ja tulet viikonlopuiksi kotiin. Miehesi ja lapsesi asuvat siellä missä nytkin ja miehesi käy töissä ja lapset ovat sen aikaa päiväkodissa.
Kuka hoitaa pienet koululaiset iltaisin, kun mies on iltavuorossa? Sinun mielestäsi varmaan 7 v ja 9 v pitää pärjätä viikot keskenään koulun jälkeen.
Nämä on vähän sellaisia juttuja, että kun on tahtoa niin ratkaisut löytyvät. Osa ihmisistä huutaa aihe vapaalla kädet ristissä, että miten nyt muka tämänkin teet... Osa sitten miettii ratkaisuja. Voihan niille lapsille palkata lapsenlikan. Tuon ikäisille jo riittää, kun on joku aikuinen seurana ja osaa laittaa syötävää ja voi auttaa vähän läksyissä. Veikkaisin, että siihen voisi hyvinkin löytyä joku kiva teinityttö tai opiskelija eikä ihan hirveästi tarvitsisi maksaa.
Mutta jos ei ole halua niin ei sitten edes yritä miettiä.
Mistä sä revit rahat perheen elämiseen, kahteen asuntoon, edestakaisiin matkoihin ja vielä lapsenlikkaankin? Tässä ihan oikeassa elämässä? Alkaa nää teidän keksimät "ratkaisuehdotukset" olla jo huvittavia. Samaa sarjaa kuin Susanna Kosken (kok) idea: junan ikkunasta näkyy paljon metsää, hei työttömät voi mennä risusavottaan. Tai legendaarinen jokainen köyhä voi saada lisätuloja marjastamalla, metsästämällä ja kalastamalla.
Olen niukista oloista kotoisin ja itse opiskeluaikoina ja ennen kunnon työpaikan löytymistä tein kyllä kaikenlaista henkeni pitimiksi. Mm. joka syksy marjastin. Vielä kun ei ollut pakastimeen varaa (vain pakastelokero) niin marjat hilloiksi ja mehuiksi. Niistä sai ainakin puuron päälle hilloa ja mehua veden jatkeeksi. Kuivattelin koivunlehtiä teeksi ja kaikenlaista "hauskaa" keksin. Nokkosletutkin olivat kivaa vaihtelua ja maksoivat huomattavasti vähemmän kuin pinaatista tehdyt.
Mutta eihän kukaan tuommoiseen ala. Ellei ole joku terveysintoilija. Minä aloin, että sain jotain ruokaa pöytään ja kuitenkin oli vähän ravintorikkaampaa. Tämä siis 90-luvun alkupuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
http://www.iltalehti.fi/politiikka/201801032200642336_pi.shtml
Lähdenkö minä työn perään länteen, mies itään? Entä erityislapsi, jolle on juuri saatu terapiat, tukiperhe, kuntoutus ym. Miten ikääntyneet vanhemmat, jotka tarvitsevat nyt läheisiään enemmän kuin koskaan?
Eihän ihminen elä tyhjiössä. Loppupeleissä läheiset merkitsevät enemmän kuin mikään työ. Sureeko ihminen
kuolinvuoteellaan, ettei tehnyt enemmän työtä?Voihan sitä noinkin ajatella niin kauan kun joku muu maksaa koko lystin.
Kyse onkin siitä, että pitääkö meidän työssäkäyvien tosiaan maksaa teidän eläminen ja asuminen, perheen terapiat, tukiperheet, kuntoutukset ja työttömyyskorvaukset. Samalla kun se työssäkäynti on poissa läheistemme kanssa olemisesta ja siitä saatavasta palkasta osa menee teidänkin porukan elättämiseen.
Entä jos me maksajatkin päätetään mieluummin siirtyä viettämään vapaa-aikaa läheistemme kanssa ja koko kansa odottaa lopulta että joku työntää pullaa suuhun?
No ala jo viettämään!!! Saadaan joku toinen duuniin sun tilalle.
Eli joku alalleni akateemisesti koulutettu henkilö joka on valmis muuttamaan Helsinkiin!
Kerro ala niin eiköhän löydy! Mulla korkeakoulututkinto. Pedagogista, luonnontieteellistä sekä oikeustieteellistä osaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskuntarauha alkaa horjua. Jos mistään ei tule noille ihmisille edes perustuloa, jolla saa kodin ja ruuan, heidän täytyy alkaa varastaa.
Moraalista kertookin paljon se, että mieluummin varastetaan kuin muutetaan työn perässä. Sama ansaintalogiikka siinä kyllä on kuin tukien nauttimisessa ilman aikomusta ja halua elättää itse itseään.
En tosin oikein usko että noin käy, sen verran aikaansaamatonta porukkaa. Varastelu on kuitenkin aika työlästä ja rasittavaa puuhaa.
No mutta kerro nyt sitten ihmeessä, miten tämä muuttaminen tapahtuu? Lapset ovat 3- ja 4,5-vuotiaat ja mies on vakituisessa työssä. Otanko vain eron ja sanon että moro, työt kutsuu, pärjäilkää. Vai otanko perheen mukaan, jolloin mies joko menettää vakituisen työnsä tai ajelee uuteen kotiin toisen työpäivän verran? Voi olla että mies, vaikka työpaikka onkin, alkaa myös melko pian äänestää muita kuin oikeistoa.
Ei vaan teet kuten ihmiset tekivät ennenkuin oli nykyisen kaltaista sosiaalitirvaa eikä kotipaikkakunnalta löytynyt töitä: sinä asut viikot paikkakunnalla, jossa on töitä, käyt töissä ja tulet viikonlopuiksi kotiin. Miehesi ja lapsesi asuvat siellä missä nytkin ja miehesi käy töissä ja lapset ovat sen aikaa päiväkodissa.
Kuka hoitaa pienet koululaiset iltaisin, kun mies on iltavuorossa? Sinun mielestäsi varmaan 7 v ja 9 v pitää pärjätä viikot keskenään koulun jälkeen.
Nämä on vähän sellaisia juttuja, että kun on tahtoa niin ratkaisut löytyvät. Osa ihmisistä huutaa aihe vapaalla kädet ristissä, että miten nyt muka tämänkin teet... Osa sitten miettii ratkaisuja. Voihan niille lapsille palkata lapsenlikan. Tuon ikäisille jo riittää, kun on joku aikuinen seurana ja osaa laittaa syötävää ja voi auttaa vähän läksyissä. Veikkaisin, että siihen voisi hyvinkin löytyä joku kiva teinityttö tai opiskelija eikä ihan hirveästi tarvitsisi maksaa.
Mutta jos ei ole halua niin ei sitten edes yritä miettiä.
Mistä sä revit rahat perheen elämiseen, kahteen asuntoon, edestakaisiin matkoihin ja vielä lapsenlikkaankin? Tässä ihan oikeassa elämässä? Alkaa nää teidän keksimät "ratkaisuehdotukset" olla jo huvittavia. Samaa sarjaa kuin Susanna Kosken (kok) idea: junan ikkunasta näkyy paljon metsää, hei työttömät voi mennä risusavottaan. Tai legendaarinen jokainen köyhä voi saada lisätuloja marjastamalla, metsästämällä ja kalastamalla.
Olen niukista oloista kotoisin ja itse opiskeluaikoina ja ennen kunnon työpaikan löytymistä tein kyllä kaikenlaista henkeni pitimiksi. Mm. joka syksy marjastin. Vielä kun ei ollut pakastimeen varaa (vain pakastelokero) niin marjat hilloiksi ja mehuiksi. Niistä sai ainakin puuron päälle hilloa ja mehua veden jatkeeksi. Kuivattelin koivunlehtiä teeksi ja kaikenlaista "hauskaa" keksin. Nokkosletutkin olivat kivaa vaihtelua ja maksoivat huomattavasti vähemmän kuin pinaatista tehdyt.
Mutta eihän kukaan tuommoiseen ala. Ellei ole joku terveysintoilija. Minä aloin, että sain jotain ruokaa pöytään ja kuitenkin oli vähän ravintorikkaampaa. Tämä siis 90-luvun alkupuolella.
Minä keräsin sieniä, tein mehut ja hillot perheelle, kunnes te-toimisto riisti vapaa-aikani ja jouduin palkattomaan orjatyöhön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskuntarauha alkaa horjua. Jos mistään ei tule noille ihmisille edes perustuloa, jolla saa kodin ja ruuan, heidän täytyy alkaa varastaa.
Moraalista kertookin paljon se, että mieluummin varastetaan kuin muutetaan työn perässä. Sama ansaintalogiikka siinä kyllä on kuin tukien nauttimisessa ilman aikomusta ja halua elättää itse itseään.
En tosin oikein usko että noin käy, sen verran aikaansaamatonta porukkaa. Varastelu on kuitenkin aika työlästä ja rasittavaa puuhaa.
No mutta kerro nyt sitten ihmeessä, miten tämä muuttaminen tapahtuu? Lapset ovat 3- ja 4,5-vuotiaat ja mies on vakituisessa työssä. Otanko vain eron ja sanon että moro, työt kutsuu, pärjäilkää. Vai otanko perheen mukaan, jolloin mies joko menettää vakituisen työnsä tai ajelee uuteen kotiin toisen työpäivän verran? Voi olla että mies, vaikka työpaikka onkin, alkaa myös melko pian äänestää muita kuin oikeistoa.
Ei vaan teet kuten ihmiset tekivät ennenkuin oli nykyisen kaltaista sosiaalitirvaa eikä kotipaikkakunnalta löytynyt töitä: sinä asut viikot paikkakunnalla, jossa on töitä, käyt töissä ja tulet viikonlopuiksi kotiin. Miehesi ja lapsesi asuvat siellä missä nytkin ja miehesi käy töissä ja lapset ovat sen aikaa päiväkodissa.
Kuka hoitaa pienet koululaiset iltaisin, kun mies on iltavuorossa? Sinun mielestäsi varmaan 7 v ja 9 v pitää pärjätä viikot keskenään koulun jälkeen.
Nämä on vähän sellaisia juttuja, että kun on tahtoa niin ratkaisut löytyvät. Osa ihmisistä huutaa aihe vapaalla kädet ristissä, että miten nyt muka tämänkin teet... Osa sitten miettii ratkaisuja. Voihan niille lapsille palkata lapsenlikan. Tuon ikäisille jo riittää, kun on joku aikuinen seurana ja osaa laittaa syötävää ja voi auttaa vähän läksyissä. Veikkaisin, että siihen voisi hyvinkin löytyä joku kiva teinityttö tai opiskelija eikä ihan hirveästi tarvitsisi maksaa.
Mutta jos ei ole halua niin ei sitten edes yritä miettiä.
Mistä sä revit rahat perheen elämiseen, kahteen asuntoon, edestakaisiin matkoihin ja vielä lapsenlikkaankin? Tässä ihan oikeassa elämässä? Alkaa nää teidän keksimät "ratkaisuehdotukset" olla jo huvittavia. Samaa sarjaa kuin Susanna Kosken (kok) idea: junan ikkunasta näkyy paljon metsää, hei työttömät voi mennä risusavottaan. Tai legendaarinen jokainen köyhä voi saada lisätuloja marjastamalla, metsästämällä ja kalastamalla.
En ole aiempi kirjoittaja, mutta vastaan silti. Yhteiskunta on muuttumassa eikä kaikille ole enää mahdollista tarjota sellaista elintasoa kuin mitä on pitkän aikaa ollut. Suurin osa kansalaisista joutuu laskemaan elintasoaan. Työelämä on pirstaloitunut ja yhä harvemmalla alalla on enää mitään nk eläkevirkoja, joihin kerran päästessään ei koskaan joudu irtisanotuksi vaan työpaikastaan pääsee aikanaan vanhuuseläkkeelle. Tilalle on tullut lyhytaikaiset työsuhteet. Erilaisia projekteja, keikkatöitä, kausiluonteisia töitä jne. Ihmisten on tulevaisuudessa pakko ottaa huomioon tämä asia, kun mitoittaa elintasoaan. Onko varaa asua kolmiossa vai täytyykö kaksion riittää? Montako lasta on varaa hankkia? Millaisia harrastuksia lapsille on mahdollista epäsäännöllisillä tuloilla tarjota? Millaista ruokaa on varaa syödä? Suu säkkiä myöten on vanha suomalainen sanonta ja se tulee pitämään paikkansa entistäkin enemmän seuraavan 10-20 vuoden aikana. Ei tulevaisuudessa ole tarkoituskaan, että ihmisillä olisi kaksi asuntoa vaan toinen asunto - se työpaikkakunnalla oleva - jaetaan muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Kimppakämppiä. Virolaisilla raksaduunareilla tällaisia on jo varsin paljon.
En minäkään tästä tilanteesta pidä, mutta ymmärrän kuitenkin, ettei yksilö voi haluta ja hankkia asioita, joihin hänellä ei ole varaa. Tai jos on hankkinut silloin, kun oli varaa, niistä on luovuttava, jos enää ei ole varaa. Tai on tehtävä harmillisiakin ratkaisuja (kuten viikot toisella paikkakunnalla kimppakämpässä), jos ei halua luopua niistä asioista.
Kysyn uudestaan: tapetaanko ne hankitut lapset, jos työpaikka menee? Vai myydään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskuntarauha alkaa horjua. Jos mistään ei tule noille ihmisille edes perustuloa, jolla saa kodin ja ruuan, heidän täytyy alkaa varastaa.
Moraalista kertookin paljon se, että mieluummin varastetaan kuin muutetaan työn perässä. Sama ansaintalogiikka siinä kyllä on kuin tukien nauttimisessa ilman aikomusta ja halua elättää itse itseään.
En tosin oikein usko että noin käy, sen verran aikaansaamatonta porukkaa. Varastelu on kuitenkin aika työlästä ja rasittavaa puuhaa.
No mutta kerro nyt sitten ihmeessä, miten tämä muuttaminen tapahtuu? Lapset ovat 3- ja 4,5-vuotiaat ja mies on vakituisessa työssä. Otanko vain eron ja sanon että moro, työt kutsuu, pärjäilkää. Vai otanko perheen mukaan, jolloin mies joko menettää vakituisen työnsä tai ajelee uuteen kotiin toisen työpäivän verran? Voi olla että mies, vaikka työpaikka onkin, alkaa myös melko pian äänestää muita kuin oikeistoa.
Ei vaan teet kuten ihmiset tekivät ennenkuin oli nykyisen kaltaista sosiaalitirvaa eikä kotipaikkakunnalta löytynyt töitä: sinä asut viikot paikkakunnalla, jossa on töitä, käyt töissä ja tulet viikonlopuiksi kotiin. Miehesi ja lapsesi asuvat siellä missä nytkin ja miehesi käy töissä ja lapset ovat sen aikaa päiväkodissa.
Kuka hoitaa pienet koululaiset iltaisin, kun mies on iltavuorossa? Sinun mielestäsi varmaan 7 v ja 9 v pitää pärjätä viikot keskenään koulun jälkeen.
Nämä on vähän sellaisia juttuja, että kun on tahtoa niin ratkaisut löytyvät. Osa ihmisistä huutaa aihe vapaalla kädet ristissä, että miten nyt muka tämänkin teet... Osa sitten miettii ratkaisuja. Voihan niille lapsille palkata lapsenlikan. Tuon ikäisille jo riittää, kun on joku aikuinen seurana ja osaa laittaa syötävää ja voi auttaa vähän läksyissä. Veikkaisin, että siihen voisi hyvinkin löytyä joku kiva teinityttö tai opiskelija eikä ihan hirveästi tarvitsisi maksaa.
Mutta jos ei ole halua niin ei sitten edes yritä miettiä.
Mistä sä revit rahat perheen elämiseen, kahteen asuntoon, edestakaisiin matkoihin ja vielä lapsenlikkaankin? Tässä ihan oikeassa elämässä? Alkaa nää teidän keksimät "ratkaisuehdotukset" olla jo huvittavia. Samaa sarjaa kuin Susanna Kosken (kok) idea: junan ikkunasta näkyy paljon metsää, hei työttömät voi mennä risusavottaan. Tai legendaarinen jokainen köyhä voi saada lisätuloja marjastamalla, metsästämällä ja kalastamalla.
En ole aiempi kirjoittaja, mutta vastaan silti. Yhteiskunta on muuttumassa eikä kaikille ole enää mahdollista tarjota sellaista elintasoa kuin mitä on pitkän aikaa ollut. Suurin osa kansalaisista joutuu laskemaan elintasoaan. Työelämä on pirstaloitunut ja yhä harvemmalla alalla on enää mitään nk eläkevirkoja, joihin kerran päästessään ei koskaan joudu irtisanotuksi vaan työpaikastaan pääsee aikanaan vanhuuseläkkeelle. Tilalle on tullut lyhytaikaiset työsuhteet. Erilaisia projekteja, keikkatöitä, kausiluonteisia töitä jne. Ihmisten on tulevaisuudessa pakko ottaa huomioon tämä asia, kun mitoittaa elintasoaan. Onko varaa asua kolmiossa vai täytyykö kaksion riittää? Montako lasta on varaa hankkia? Millaisia harrastuksia lapsille on mahdollista epäsäännöllisillä tuloilla tarjota? Millaista ruokaa on varaa syödä? Suu säkkiä myöten on vanha suomalainen sanonta ja se tulee pitämään paikkansa entistäkin enemmän seuraavan 10-20 vuoden aikana. Ei tulevaisuudessa ole tarkoituskaan, että ihmisillä olisi kaksi asuntoa vaan toinen asunto - se työpaikkakunnalla oleva - jaetaan muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Kimppakämppiä. Virolaisilla raksaduunareilla tällaisia on jo varsin paljon.
En minäkään tästä tilanteesta pidä, mutta ymmärrän kuitenkin, ettei yksilö voi haluta ja hankkia asioita, joihin hänellä ei ole varaa. Tai jos on hankkinut silloin, kun oli varaa, niistä on luovuttava, jos enää ei ole varaa. Tai on tehtävä harmillisiakin ratkaisuja (kuten viikot toisella paikkakunnalla kimppakämpässä), jos ei halua luopua niistä asioista.
Hyvä kirjoitus. Moni ei näytä ymmärtävän sitä, että politiikot ja me kaikki muutkin palaisimme mielellämme sinne 80-luvulle kun oli töitä ja tulevaisuus turvattu eläkeikään saakka.
Monelta jää käsittämättä, että vielä useampi työpaikka on uhattuna kun robotit ja automatisaatio aina vain lisääntyvät. Suomi ei ole näiltä ilmiöiltä turvassa tai suojassa. Ei myöskään maailmanmarkkinoiden heilahduksilta. Suomi jokseenkin elää viennistä. Kaikki ei ole kuin ennen eikä tule siihen palaamaan. Ellei tule jonkinlainen katastrofi sodan tai muun muodossa ja pitää aloittaa kaikki alusta tyyliin suo, kuokka ja Jussi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskuntarauha alkaa horjua. Jos mistään ei tule noille ihmisille edes perustuloa, jolla saa kodin ja ruuan, heidän täytyy alkaa varastaa.
Moraalista kertookin paljon se, että mieluummin varastetaan kuin muutetaan työn perässä. Sama ansaintalogiikka siinä kyllä on kuin tukien nauttimisessa ilman aikomusta ja halua elättää itse itseään.
En tosin oikein usko että noin käy, sen verran aikaansaamatonta porukkaa. Varastelu on kuitenkin aika työlästä ja rasittavaa puuhaa.
No mutta kerro nyt sitten ihmeessä, miten tämä muuttaminen tapahtuu? Lapset ovat 3- ja 4,5-vuotiaat ja mies on vakituisessa työssä. Otanko vain eron ja sanon että moro, työt kutsuu, pärjäilkää. Vai otanko perheen mukaan, jolloin mies joko menettää vakituisen työnsä tai ajelee uuteen kotiin toisen työpäivän verran? Voi olla että mies, vaikka työpaikka onkin, alkaa myös melko pian äänestää muita kuin oikeistoa.
Ei vaan teet kuten ihmiset tekivät ennenkuin oli nykyisen kaltaista sosiaalitirvaa eikä kotipaikkakunnalta löytynyt töitä: sinä asut viikot paikkakunnalla, jossa on töitä, käyt töissä ja tulet viikonlopuiksi kotiin. Miehesi ja lapsesi asuvat siellä missä nytkin ja miehesi käy töissä ja lapset ovat sen aikaa päiväkodissa.
Kuka hoitaa pienet koululaiset iltaisin, kun mies on iltavuorossa? Sinun mielestäsi varmaan 7 v ja 9 v pitää pärjätä viikot keskenään koulun jälkeen.
Nämä on vähän sellaisia juttuja, että kun on tahtoa niin ratkaisut löytyvät. Osa ihmisistä huutaa aihe vapaalla kädet ristissä, että miten nyt muka tämänkin teet... Osa sitten miettii ratkaisuja. Voihan niille lapsille palkata lapsenlikan. Tuon ikäisille jo riittää, kun on joku aikuinen seurana ja osaa laittaa syötävää ja voi auttaa vähän läksyissä. Veikkaisin, että siihen voisi hyvinkin löytyä joku kiva teinityttö tai opiskelija eikä ihan hirveästi tarvitsisi maksaa.
Mutta jos ei ole halua niin ei sitten edes yritä miettiä.
Mistä sä revit rahat perheen elämiseen, kahteen asuntoon, edestakaisiin matkoihin ja vielä lapsenlikkaankin? Tässä ihan oikeassa elämässä? Alkaa nää teidän keksimät "ratkaisuehdotukset" olla jo huvittavia. Samaa sarjaa kuin Susanna Kosken (kok) idea: junan ikkunasta näkyy paljon metsää, hei työttömät voi mennä risusavottaan. Tai legendaarinen jokainen köyhä voi saada lisätuloja marjastamalla, metsästämällä ja kalastamalla.
En ole aiempi kirjoittaja, mutta vastaan silti. Yhteiskunta on muuttumassa eikä kaikille ole enää mahdollista tarjota sellaista elintasoa kuin mitä on pitkän aikaa ollut. Suurin osa kansalaisista joutuu laskemaan elintasoaan. Työelämä on pirstaloitunut ja yhä harvemmalla alalla on enää mitään nk eläkevirkoja, joihin kerran päästessään ei koskaan joudu irtisanotuksi vaan työpaikastaan pääsee aikanaan vanhuuseläkkeelle. Tilalle on tullut lyhytaikaiset työsuhteet. Erilaisia projekteja, keikkatöitä, kausiluonteisia töitä jne. Ihmisten on tulevaisuudessa pakko ottaa huomioon tämä asia, kun mitoittaa elintasoaan. Onko varaa asua kolmiossa vai täytyykö kaksion riittää? Montako lasta on varaa hankkia? Millaisia harrastuksia lapsille on mahdollista epäsäännöllisillä tuloilla tarjota? Millaista ruokaa on varaa syödä? Suu säkkiä myöten on vanha suomalainen sanonta ja se tulee pitämään paikkansa entistäkin enemmän seuraavan 10-20 vuoden aikana. Ei tulevaisuudessa ole tarkoituskaan, että ihmisillä olisi kaksi asuntoa vaan toinen asunto - se työpaikkakunnalla oleva - jaetaan muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Kimppakämppiä. Virolaisilla raksaduunareilla tällaisia on jo varsin paljon.
En minäkään tästä tilanteesta pidä, mutta ymmärrän kuitenkin, ettei yksilö voi haluta ja hankkia asioita, joihin hänellä ei ole varaa. Tai jos on hankkinut silloin, kun oli varaa, niistä on luovuttava, jos enää ei ole varaa. Tai on tehtävä harmillisiakin ratkaisuja (kuten viikot toisella paikkakunnalla kimppakämpässä), jos ei halua luopua niistä asioista.
Kysyn uudestaan: tapetaanko ne hankitut lapset, jos työpaikka menee? Vai myydään?
En ole tuo edellinen kirjoittaja, mutta sun kommenttisi on todella tyhmä. Tässähän sanotaan, että jatkossa ihmiset joutuvat miettimään asiaa entistä enemmän, harkitsemaan mihin on varaa.
Ja sen sijaan, että roikut täällä niin teepä jotain kivaa niiden lasten kanssa.
Anteeks, mulle jäi nyt epäselväksi pitikö tällä kertaa muuttaa maalle vai kaupunkiin. Vai maalta kaupunkiin vai kaupungista maalle. . . Olen tehnyt kumpaakin. Mutta en ilmeisesti tarpeeksi. Voisiko joku vielä kertoa kuinka usein olisi muutettava? !?!? Joka viikko vai joka toinen viikko. Entä jos asuisi yhtä aikaa kaupungissa ja maalla. Olisiko se sopivaa aktiivimallin näkökulmasta. Itse asiassa olen myös asunut yhtä aikaa maalla ja kaupungissa. Voisiko joku kertoa missä muualla minun pitäisi vielä asua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskuntarauha alkaa horjua. Jos mistään ei tule noille ihmisille edes perustuloa, jolla saa kodin ja ruuan, heidän täytyy alkaa varastaa.
Moraalista kertookin paljon se, että mieluummin varastetaan kuin muutetaan työn perässä. Sama ansaintalogiikka siinä kyllä on kuin tukien nauttimisessa ilman aikomusta ja halua elättää itse itseään.
En tosin oikein usko että noin käy, sen verran aikaansaamatonta porukkaa. Varastelu on kuitenkin aika työlästä ja rasittavaa puuhaa.
No mutta kerro nyt sitten ihmeessä, miten tämä muuttaminen tapahtuu? Lapset ovat 3- ja 4,5-vuotiaat ja mies on vakituisessa työssä. Otanko vain eron ja sanon että moro, työt kutsuu, pärjäilkää. Vai otanko perheen mukaan, jolloin mies joko menettää vakituisen työnsä tai ajelee uuteen kotiin toisen työpäivän verran? Voi olla että mies, vaikka työpaikka onkin, alkaa myös melko pian äänestää muita kuin oikeistoa.
Ei vaan teet kuten ihmiset tekivät ennenkuin oli nykyisen kaltaista sosiaalitirvaa eikä kotipaikkakunnalta löytynyt töitä: sinä asut viikot paikkakunnalla, jossa on töitä, käyt töissä ja tulet viikonlopuiksi kotiin. Miehesi ja lapsesi asuvat siellä missä nytkin ja miehesi käy töissä ja lapset ovat sen aikaa päiväkodissa.
Kuka hoitaa pienet koululaiset iltaisin, kun mies on iltavuorossa? Sinun mielestäsi varmaan 7 v ja 9 v pitää pärjätä viikot keskenään koulun jälkeen.
Nämä on vähän sellaisia juttuja, että kun on tahtoa niin ratkaisut löytyvät. Osa ihmisistä huutaa aihe vapaalla kädet ristissä, että miten nyt muka tämänkin teet... Osa sitten miettii ratkaisuja. Voihan niille lapsille palkata lapsenlikan. Tuon ikäisille jo riittää, kun on joku aikuinen seurana ja osaa laittaa syötävää ja voi auttaa vähän läksyissä. Veikkaisin, että siihen voisi hyvinkin löytyä joku kiva teinityttö tai opiskelija eikä ihan hirveästi tarvitsisi maksaa.
Mutta jos ei ole halua niin ei sitten edes yritä miettiä.
Mistä sä revit rahat perheen elämiseen, kahteen asuntoon, edestakaisiin matkoihin ja vielä lapsenlikkaankin? Tässä ihan oikeassa elämässä? Alkaa nää teidän keksimät "ratkaisuehdotukset" olla jo huvittavia. Samaa sarjaa kuin Susanna Kosken (kok) idea: junan ikkunasta näkyy paljon metsää, hei työttömät voi mennä risusavottaan. Tai legendaarinen jokainen köyhä voi saada lisätuloja marjastamalla, metsästämällä ja kalastamalla.
En ole aiempi kirjoittaja, mutta vastaan silti. Yhteiskunta on muuttumassa eikä kaikille ole enää mahdollista tarjota sellaista elintasoa kuin mitä on pitkän aikaa ollut. Suurin osa kansalaisista joutuu laskemaan elintasoaan. Työelämä on pirstaloitunut ja yhä harvemmalla alalla on enää mitään nk eläkevirkoja, joihin kerran päästessään ei koskaan joudu irtisanotuksi vaan työpaikastaan pääsee aikanaan vanhuuseläkkeelle. Tilalle on tullut lyhytaikaiset työsuhteet. Erilaisia projekteja, keikkatöitä, kausiluonteisia töitä jne. Ihmisten on tulevaisuudessa pakko ottaa huomioon tämä asia, kun mitoittaa elintasoaan. Onko varaa asua kolmiossa vai täytyykö kaksion riittää? Montako lasta on varaa hankkia? Millaisia harrastuksia lapsille on mahdollista epäsäännöllisillä tuloilla tarjota? Millaista ruokaa on varaa syödä? Suu säkkiä myöten on vanha suomalainen sanonta ja se tulee pitämään paikkansa entistäkin enemmän seuraavan 10-20 vuoden aikana. Ei tulevaisuudessa ole tarkoituskaan, että ihmisillä olisi kaksi asuntoa vaan toinen asunto - se työpaikkakunnalla oleva - jaetaan muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Kimppakämppiä. Virolaisilla raksaduunareilla tällaisia on jo varsin paljon.
En minäkään tästä tilanteesta pidä, mutta ymmärrän kuitenkin, ettei yksilö voi haluta ja hankkia asioita, joihin hänellä ei ole varaa. Tai jos on hankkinut silloin, kun oli varaa, niistä on luovuttava, jos enää ei ole varaa. Tai on tehtävä harmillisiakin ratkaisuja (kuten viikot toisella paikkakunnalla kimppakämpässä), jos ei halua luopua niistä asioista.
Hyvä kirjoitus. Moni ei näytä ymmärtävän sitä, että politiikot ja me kaikki muutkin palaisimme mielellämme sinne 80-luvulle kun oli töitä ja tulevaisuus turvattu eläkeikään saakka.
Monelta jää käsittämättä, että vielä useampi työpaikka on uhattuna kun robotit ja automatisaatio aina vain lisääntyvät. Suomi ei ole näiltä ilmiöiltä turvassa tai suojassa. Ei myöskään maailmanmarkkinoiden heilahduksilta. Suomi jokseenkin elää viennistä. Kaikki ei ole kuin ennen eikä tule siihen palaamaan. Ellei tule jonkinlainen katastrofi sodan tai muun muodossa ja pitää aloittaa kaikki alusta tyyliin suo, kuokka ja Jussi.
Kirjassa Globalisaatioloukku kerrottiin asiat jo 1995. Mennyt tarkalleen siten kuin kirjoitettu. Brexit ja Trump on tässä mielessä oikeassa.
Älä siinä tapauksessa nosta työttömyystukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskuntarauha alkaa horjua. Jos mistään ei tule noille ihmisille edes perustuloa, jolla saa kodin ja ruuan, heidän täytyy alkaa varastaa.
Moraalista kertookin paljon se, että mieluummin varastetaan kuin muutetaan työn perässä. Sama ansaintalogiikka siinä kyllä on kuin tukien nauttimisessa ilman aikomusta ja halua elättää itse itseään.
En tosin oikein usko että noin käy, sen verran aikaansaamatonta porukkaa. Varastelu on kuitenkin aika työlästä ja rasittavaa puuhaa.
No mutta kerro nyt sitten ihmeessä, miten tämä muuttaminen tapahtuu? Lapset ovat 3- ja 4,5-vuotiaat ja mies on vakituisessa työssä. Otanko vain eron ja sanon että moro, työt kutsuu, pärjäilkää. Vai otanko perheen mukaan, jolloin mies joko menettää vakituisen työnsä tai ajelee uuteen kotiin toisen työpäivän verran? Voi olla että mies, vaikka työpaikka onkin, alkaa myös melko pian äänestää muita kuin oikeistoa.
Ei vaan teet kuten ihmiset tekivät ennenkuin oli nykyisen kaltaista sosiaalitirvaa eikä kotipaikkakunnalta löytynyt töitä: sinä asut viikot paikkakunnalla, jossa on töitä, käyt töissä ja tulet viikonlopuiksi kotiin. Miehesi ja lapsesi asuvat siellä missä nytkin ja miehesi käy töissä ja lapset ovat sen aikaa päiväkodissa.
Kuka hoitaa pienet koululaiset iltaisin, kun mies on iltavuorossa? Sinun mielestäsi varmaan 7 v ja 9 v pitää pärjätä viikot keskenään koulun jälkeen.
Nämä on vähän sellaisia juttuja, että kun on tahtoa niin ratkaisut löytyvät. Osa ihmisistä huutaa aihe vapaalla kädet ristissä, että miten nyt muka tämänkin teet... Osa sitten miettii ratkaisuja. Voihan niille lapsille palkata lapsenlikan. Tuon ikäisille jo riittää, kun on joku aikuinen seurana ja osaa laittaa syötävää ja voi auttaa vähän läksyissä. Veikkaisin, että siihen voisi hyvinkin löytyä joku kiva teinityttö tai opiskelija eikä ihan hirveästi tarvitsisi maksaa.
Mutta jos ei ole halua niin ei sitten edes yritä miettiä.
Mistä sä revit rahat perheen elämiseen, kahteen asuntoon, edestakaisiin matkoihin ja vielä lapsenlikkaankin? Tässä ihan oikeassa elämässä? Alkaa nää teidän keksimät "ratkaisuehdotukset" olla jo huvittavia. Samaa sarjaa kuin Susanna Kosken (kok) idea: junan ikkunasta näkyy paljon metsää, hei työttömät voi mennä risusavottaan. Tai legendaarinen jokainen köyhä voi saada lisätuloja marjastamalla, metsästämällä ja kalastamalla.
En ole aiempi kirjoittaja, mutta vastaan silti. Yhteiskunta on muuttumassa eikä kaikille ole enää mahdollista tarjota sellaista elintasoa kuin mitä on pitkän aikaa ollut. Suurin osa kansalaisista joutuu laskemaan elintasoaan. Työelämä on pirstaloitunut ja yhä harvemmalla alalla on enää mitään nk eläkevirkoja, joihin kerran päästessään ei koskaan joudu irtisanotuksi vaan työpaikastaan pääsee aikanaan vanhuuseläkkeelle. Tilalle on tullut lyhytaikaiset työsuhteet. Erilaisia projekteja, keikkatöitä, kausiluonteisia töitä jne. Ihmisten on tulevaisuudessa pakko ottaa huomioon tämä asia, kun mitoittaa elintasoaan. Onko varaa asua kolmiossa vai täytyykö kaksion riittää? Montako lasta on varaa hankkia? Millaisia harrastuksia lapsille on mahdollista epäsäännöllisillä tuloilla tarjota? Millaista ruokaa on varaa syödä? Suu säkkiä myöten on vanha suomalainen sanonta ja se tulee pitämään paikkansa entistäkin enemmän seuraavan 10-20 vuoden aikana. Ei tulevaisuudessa ole tarkoituskaan, että ihmisillä olisi kaksi asuntoa vaan toinen asunto - se työpaikkakunnalla oleva - jaetaan muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Kimppakämppiä. Virolaisilla raksaduunareilla tällaisia on jo varsin paljon.
En minäkään tästä tilanteesta pidä, mutta ymmärrän kuitenkin, ettei yksilö voi haluta ja hankkia asioita, joihin hänellä ei ole varaa. Tai jos on hankkinut silloin, kun oli varaa, niistä on luovuttava, jos enää ei ole varaa. Tai on tehtävä harmillisiakin ratkaisuja (kuten viikot toisella paikkakunnalla kimppakämpässä), jos ei halua luopua niistä asioista.
Kysyn uudestaan: tapetaanko ne hankitut lapset, jos työpaikka menee? Vai myydään?
Ei kumpaakaan. Vaan kun tulotaso laskee, muutetaan pienempään ja halvempaan asuntoon. Tai vaikka asuntovaunuun, kuten Yhdysvalloissa. Syödään entistä halvempaa ruokaa ja määrällisesti vähemmän. Yksi kännykkä kotona, jolloin lapset eivät tarvitse jokainen omaa kännykkää. Vaatteita aletaan taas korjata ja paikata eikä osteta uutta, kun edellinen hajoaa. Kun housunlahkeet tai hihat alkaa lapselle olla liian lyhyet, niihin ommellaan tai neulotaan jatkokappaleet. Jos vaatteeseen tulee reikä, se paikataan. Aikuisen vanhoista vaatteista tehdään lapsille uusia vaatteita. Jos ei osata, opetellaan. Ja lapsille opetellaan sanomaan "meillä ei ole varaa" eikä hankita osamaksulla kaikenlaista, mitä lapsen kaverillakin on. Laitetaan siis suu säkkiä myöten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskuntarauha alkaa horjua. Jos mistään ei tule noille ihmisille edes perustuloa, jolla saa kodin ja ruuan, heidän täytyy alkaa varastaa.
Tämä kommentti on malliesimerkki siitä, kuinka liian hyvä työttömyys- ja sosiaaliturva passivoi. Ihan kuin varastaminen olisi ainoa keino, ainoa tapa pärjätä.
Kun pärjäämisestä on kyse lähdetään sinne mistä löytyy töitä. 70-luvulla mentiin joukolla Ruotsiin. Mutta kukapa Suomesta lähtisi yksitoikkoisen tai raskaan työn perään minnekään muualle, kun rahaa saa kotiin tekemättä mitään. Ja varastaminen - sehän on se seuraava keino sitten.
Siellä otettiin joukolla turpiin koulussa, tehtiin itsareita ja alkoholisoiduttiin. Ja tultiin kotiin takaisin.
Huomattiin että köyhälläkin on kotiseutu ja läheiset. Ei ihminen elä vain leivästä, sanotaan.
Miehen työn muutto vie hänet toiselle paikkakunnalle. Yksiön vuokra siellä 600€ ja matkat kotiin viikonloppuisin n200€ kuussa plus sähköt, vedet, nettiliittymä. Lähes 1000€ kuluihin kuussa, niin kannattaako suht pienellä palkalla? Voisiko Vartiainen vastata?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuin pari vuotta maassa, jossa ei ollut tällaista yhteiskunnan tukiverkkoa ja sosiaaliturvaa. Ihmiset muuttivat työn perässä pitkiä matkoja ja vuoroin sitten katsottiin löytääkö mies vai vaimo paremman työn.
Kyllä suomalainen työttömyysturva on huippua ja ikävä kyllä myös passivoi ihmisiä.
Aloittaja kertoi, että pitäisi laittaa uusiksi lapsen terapiat ja muut. Niin muualla maailmassa tehdään. Uudet koulut, ympäristöt, terapiat.... Paitsi tietysti sillä erolla, että terapiatkin maksetaan itse.
Mistä teitä Suomen vihaajia aina löytyy. Niin että kun jossain kehitysmaassa ei ole asiat niin kuin meillä, niin Suomen pitää ottaa oppia siitä maasta, eikä suinkaan sen maan Suomesta. Mene hoitoon (omilla rahoillas, kun niin varoissas olet).
Itseasiassa kyllä ihan tykkään Suomesta. Ja toinen maa josta kerroin ei todellakaan ole mikään kehitysmaa. Mua surettaa miten Suomi raiskataan, maassa asuvat ja työtä tekevät pumpataan kuiviin. Aika paljon kertoo se, että kansa on uutisten mukaan tyhmentymässä, äo laskee. Niin siinä käy, kun tottuu siihen että yhteiskunta hoitaa kaiken ja itse ei tarvitse kuin vähän hengittää. Jos ei oikein sitäkään jaksa, niin aina voi syyttää jotain toista siitäkin.
Mitäs mieltä olet, kun valtion antoi muutaman miltsin Vikin Linelle porauslautoille siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskuntarauha alkaa horjua. Jos mistään ei tule noille ihmisille edes perustuloa, jolla saa kodin ja ruuan, heidän täytyy alkaa varastaa.
Moraalista kertookin paljon se, että mieluummin varastetaan kuin muutetaan työn perässä. Sama ansaintalogiikka siinä kyllä on kuin tukien nauttimisessa ilman aikomusta ja halua elättää itse itseään.
En tosin oikein usko että noin käy, sen verran aikaansaamatonta porukkaa. Varastelu on kuitenkin aika työlästä ja rasittavaa puuhaa.
No mutta kerro nyt sitten ihmeessä, miten tämä muuttaminen tapahtuu? Lapset ovat 3- ja 4,5-vuotiaat ja mies on vakituisessa työssä. Otanko vain eron ja sanon että moro, työt kutsuu, pärjäilkää. Vai otanko perheen mukaan, jolloin mies joko menettää vakituisen työnsä tai ajelee uuteen kotiin toisen työpäivän verran? Voi olla että mies, vaikka työpaikka onkin, alkaa myös melko pian äänestää muita kuin oikeistoa.
Ei vaan teet kuten ihmiset tekivät ennenkuin oli nykyisen kaltaista sosiaalitirvaa eikä kotipaikkakunnalta löytynyt töitä: sinä asut viikot paikkakunnalla, jossa on töitä, käyt töissä ja tulet viikonlopuiksi kotiin. Miehesi ja lapsesi asuvat siellä missä nytkin ja miehesi käy töissä ja lapset ovat sen aikaa päiväkodissa.
Kuka hoitaa pienet koululaiset iltaisin, kun mies on iltavuorossa? Sinun mielestäsi varmaan 7 v ja 9 v pitää pärjätä viikot keskenään koulun jälkeen.
Nämä on vähän sellaisia juttuja, että kun on tahtoa niin ratkaisut löytyvät. Osa ihmisistä huutaa aihe vapaalla kädet ristissä, että miten nyt muka tämänkin teet... Osa sitten miettii ratkaisuja. Voihan niille lapsille palkata lapsenlikan. Tuon ikäisille jo riittää, kun on joku aikuinen seurana ja osaa laittaa syötävää ja voi auttaa vähän läksyissä. Veikkaisin, että siihen voisi hyvinkin löytyä joku kiva teinityttö tai opiskelija eikä ihan hirveästi tarvitsisi maksaa.
Mutta jos ei ole halua niin ei sitten edes yritä miettiä.
No vaikka olisikin halua niin mistä maksat lastenhoitajan, jos sun oma nettopalkka on sama kuin mikä pitäisi lastenhoitajalle maksaa? Kaikissa perheissä ei ole kahta vanhempaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskuntarauha alkaa horjua. Jos mistään ei tule noille ihmisille edes perustuloa, jolla saa kodin ja ruuan, heidän täytyy alkaa varastaa.
Moraalista kertookin paljon se, että mieluummin varastetaan kuin muutetaan työn perässä. Sama ansaintalogiikka siinä kyllä on kuin tukien nauttimisessa ilman aikomusta ja halua elättää itse itseään.
En tosin oikein usko että noin käy, sen verran aikaansaamatonta porukkaa. Varastelu on kuitenkin aika työlästä ja rasittavaa puuhaa.
No mutta kerro nyt sitten ihmeessä, miten tämä muuttaminen tapahtuu? Lapset ovat 3- ja 4,5-vuotiaat ja mies on vakituisessa työssä. Otanko vain eron ja sanon että moro, työt kutsuu, pärjäilkää. Vai otanko perheen mukaan, jolloin mies joko menettää vakituisen työnsä tai ajelee uuteen kotiin toisen työpäivän verran? Voi olla että mies, vaikka työpaikka onkin, alkaa myös melko pian äänestää muita kuin oikeistoa.
Ei vaan teet kuten ihmiset tekivät ennenkuin oli nykyisen kaltaista sosiaalitirvaa eikä kotipaikkakunnalta löytynyt töitä: sinä asut viikot paikkakunnalla, jossa on töitä, käyt töissä ja tulet viikonlopuiksi kotiin. Miehesi ja lapsesi asuvat siellä missä nytkin ja miehesi käy töissä ja lapset ovat sen aikaa päiväkodissa.
Kuka hoitaa pienet koululaiset iltaisin, kun mies on iltavuorossa? Sinun mielestäsi varmaan 7 v ja 9 v pitää pärjätä viikot keskenään koulun jälkeen.
Nämä on vähän sellaisia juttuja, että kun on tahtoa niin ratkaisut löytyvät. Osa ihmisistä huutaa aihe vapaalla kädet ristissä, että miten nyt muka tämänkin teet... Osa sitten miettii ratkaisuja. Voihan niille lapsille palkata lapsenlikan. Tuon ikäisille jo riittää, kun on joku aikuinen seurana ja osaa laittaa syötävää ja voi auttaa vähän läksyissä. Veikkaisin, että siihen voisi hyvinkin löytyä joku kiva teinityttö tai opiskelija eikä ihan hirveästi tarvitsisi maksaa.
Mutta jos ei ole halua niin ei sitten edes yritä miettiä.
Mistä sä revit rahat perheen elämiseen, kahteen asuntoon, edestakaisiin matkoihin ja vielä lapsenlikkaankin? Tässä ihan oikeassa elämässä? Alkaa nää teidän keksimät "ratkaisuehdotukset" olla jo huvittavia. Samaa sarjaa kuin Susanna Kosken (kok) idea: junan ikkunasta näkyy paljon metsää, hei työttömät voi mennä risusavottaan. Tai legendaarinen jokainen köyhä voi saada lisätuloja marjastamalla, metsästämällä ja kalastamalla.
En ole aiempi kirjoittaja, mutta vastaan silti. Yhteiskunta on muuttumassa eikä kaikille ole enää mahdollista tarjota sellaista elintasoa kuin mitä on pitkän aikaa ollut. Suurin osa kansalaisista joutuu laskemaan elintasoaan. Työelämä on pirstaloitunut ja yhä harvemmalla alalla on enää mitään nk eläkevirkoja, joihin kerran päästessään ei koskaan joudu irtisanotuksi vaan työpaikastaan pääsee aikanaan vanhuuseläkkeelle. Tilalle on tullut lyhytaikaiset työsuhteet. Erilaisia projekteja, keikkatöitä, kausiluonteisia töitä jne. Ihmisten on tulevaisuudessa pakko ottaa huomioon tämä asia, kun mitoittaa elintasoaan. Onko varaa asua kolmiossa vai täytyykö kaksion riittää? Montako lasta on varaa hankkia? Millaisia harrastuksia lapsille on mahdollista epäsäännöllisillä tuloilla tarjota? Millaista ruokaa on varaa syödä? Suu säkkiä myöten on vanha suomalainen sanonta ja se tulee pitämään paikkansa entistäkin enemmän seuraavan 10-20 vuoden aikana. Ei tulevaisuudessa ole tarkoituskaan, että ihmisillä olisi kaksi asuntoa vaan toinen asunto - se työpaikkakunnalla oleva - jaetaan muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Kimppakämppiä. Virolaisilla raksaduunareilla tällaisia on jo varsin paljon.
En minäkään tästä tilanteesta pidä, mutta ymmärrän kuitenkin, ettei yksilö voi haluta ja hankkia asioita, joihin hänellä ei ole varaa. Tai jos on hankkinut silloin, kun oli varaa, niistä on luovuttava, jos enää ei ole varaa. Tai on tehtävä harmillisiakin ratkaisuja (kuten viikot toisella paikkakunnalla kimppakämpässä), jos ei halua luopua niistä asioista.
Kysyn uudestaan: tapetaanko ne hankitut lapset, jos työpaikka menee? Vai myydään?
Ei kumpaakaan. Vaan kun tulotaso laskee, muutetaan pienempään ja halvempaan asuntoon. Tai vaikka asuntovaunuun, kuten Yhdysvalloissa. Syödään entistä halvempaa ruokaa ja määrällisesti vähemmän. Yksi kännykkä kotona, jolloin lapset eivät tarvitse jokainen omaa kännykkää. Vaatteita aletaan taas korjata ja paikata eikä osteta uutta, kun edellinen hajoaa. Kun housunlahkeet tai hihat alkaa lapselle olla liian lyhyet, niihin ommellaan tai neulotaan jatkokappaleet. Jos vaatteeseen tulee reikä, se paikataan. Aikuisen vanhoista vaatteista tehdään lapsille uusia vaatteita. Jos ei osata, opetellaan. Ja lapsille opetellaan sanomaan "meillä ei ole varaa" eikä hankita osamaksulla kaikenlaista, mitä lapsen kaverillakin on. Laitetaan siis suu säkkiä myöten.
Näytäpä esimerkkiä ja elä itse näin. Älä pakota lapsiasi elämään.
Lasten arvostus on Suomessa vihdoinkin oikealla tolalla. Sitä ei saa romuttaa.
En ole aiempi kirjoittaja, mutta vastaan silti. Yhteiskunta on muuttumassa eikä kaikille ole enää mahdollista tarjota sellaista elintasoa kuin mitä on pitkän aikaa ollut. Suurin osa kansalaisista joutuu laskemaan elintasoaan. Työelämä on pirstaloitunut ja yhä harvemmalla alalla on enää mitään nk eläkevirkoja, joihin kerran päästessään ei koskaan joudu irtisanotuksi vaan työpaikastaan pääsee aikanaan vanhuuseläkkeelle. Tilalle on tullut lyhytaikaiset työsuhteet. Erilaisia projekteja, keikkatöitä, kausiluonteisia töitä jne. Ihmisten on tulevaisuudessa pakko ottaa huomioon tämä asia, kun mitoittaa elintasoaan. Onko varaa asua kolmiossa vai täytyykö kaksion riittää? Montako lasta on varaa hankkia? Millaisia harrastuksia lapsille on mahdollista epäsäännöllisillä tuloilla tarjota? Millaista ruokaa on varaa syödä? Suu säkkiä myöten on vanha suomalainen sanonta ja se tulee pitämään paikkansa entistäkin enemmän seuraavan 10-20 vuoden aikana. Ei tulevaisuudessa ole tarkoituskaan, että ihmisillä olisi kaksi asuntoa vaan toinen asunto - se työpaikkakunnalla oleva - jaetaan muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Kimppakämppiä. Virolaisilla raksaduunareilla tällaisia on jo varsin paljon.
En minäkään tästä tilanteesta pidä, mutta ymmärrän kuitenkin, ettei yksilö voi haluta ja hankkia asioita, joihin hänellä ei ole varaa. Tai jos on hankkinut silloin, kun oli varaa, niistä on luovuttava, jos enää ei ole varaa. Tai on tehtävä harmillisiakin ratkaisuja (kuten viikot toisella paikkakunnalla kimppakämpässä), jos ei halua luopua niistä asioista.