Lue keskustelun säännöt.
Pyysin miestäni luopumaan naispuolisesta ystävästään sillä
03.01.2018 |
Testasin vaan mitä hän vastaa. Hän vastasi vihaisena no 'sinä lähdet sitten, minä en sannasta luovu'. Eli hän olisi valmis luopumaan meidän parisuhteesta mieluummin kuin menettäisi ystävänsä sannan. Miten pystyn olemaan parisuhteessa jos naispuolinen ystävä on hänelle tärkeämpi? En tietenkään pakota häntä luopumaan ystävästään, mutta vastaus oli niin loukkaava että itse en tiedä haluanko jatkaa Tässä suhteessa enää. Mieheni kyllä rakastaa minua ja tiedän tämän olevan meille molemmille kova paikka jos ero nyt tulee. Mieheni on sanonut minulle joskus, että jos menettäisi minut niin ei jaksaisi enää opiskella eikä käydä töissä sillä hän masentuisi niin paljon jos menettäisi minut. (tuosta sanomisesta on aikaa kuukausi).
Kommentit (168)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ystävä, rakas sellainen mies joka on avoliitossa. Hän ei ikinä jättäisi minua, mielummin lemppaisi eukkonsa pihalle :D niin syvä kiintymys suhde meillä on ja olemme toistemme parhaat ystävät. Olleet jo monta vuotta, seksiä ei ole ollut eikä varmaan tule olemaankaan. Tätä ei pilata sillä. Minusta on törkeää jos ap vaatii miestä luopumaan ystävästään, sympatiat täysin miehen puolella :)
Eikö sinusta olisi reilua, että vaimolla olisi mahdollisuus olla miehensä paras ystävä? Kuka sitten on vaimon tuki ja olkapää? Minusta tuo on itsekästä, sori.
Miksi täällä niin moni ajattelee, että paras ystävä on parempi kuin kumppani? Ne ovat kaksi täysin erilaista suhdetta eivätkä kilpaile keskenään, ovat vain ERI SARJOISSA ykkösinä. Mulla ei edes ole parasta kaveria, mutta ei ole vaikeuksia tajuta. Itsekin dumppaisin ihmisen, joka alkaa kontrolloida mun ystävyyssuhteita = käyttäytyä epäterveellisesti ja väärin mua kohtaan. Kyse ei ole ystävän tärkeydestä vs. puoliso vaan siitä, että tuollainen ap:n toiminta on väärin.
Minusta taas reilumpaa olisi ilman tuollaista jyrkkyyttä alkaa selvittää, miksi se toinen ihmissuhde aiheuttaa ahdistusta omassa kumppanissa. Ja jos sinulta ei löydy empatiaa kumppaniasi kohtaan, ei ihmekään, että hän oireilee pahasti, etenkin kun näkee lojaaliutta ja empatiaa riittävän kyllä muita kohtaan. Harva on itsetunnoltaan täyttä terästä ja osaa aina käyttäytyä täysin korrektisti ja muutenkaan riittävän viisas.
Minä kirjoitin siis viestit 74 ja 81, eli vain tuon lainattujen viimeisen boldatun. En ole se joka puhui eukosta. Joskin jättäisin mieheni jos hän ei antaisi minun olla ystävieni kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ystävä, rakas sellainen mies joka on avoliitossa. Hän ei ikinä jättäisi minua, mielummin lemppaisi eukkonsa pihalle :D niin syvä kiintymys suhde meillä on ja olemme toistemme parhaat ystävät. Olleet jo monta vuotta, seksiä ei ole ollut eikä varmaan tule olemaankaan. Tätä ei pilata sillä. Minusta on törkeää jos ap vaatii miestä luopumaan ystävästään, sympatiat täysin miehen puolella :)
Eikö sinusta olisi reilua, että vaimolla olisi mahdollisuus olla miehensä paras ystävä? Kuka sitten on vaimon tuki ja olkapää? Minusta tuo on itsekästä, sori.
Miksi täällä niin moni ajattelee, että paras ystävä on parempi kuin kumppani? Ne ovat kaksi täysin erilaista suhdetta eivätkä kilpaile keskenään, ovat vain ERI SARJOISSA ykkösinä. Mulla ei edes ole parasta kaveria, mutta ei ole vaikeuksia tajuta. Itsekin dumppaisin ihmisen, joka alkaa kontrolloida mun ystävyyssuhteita = käyttäytyä epäterveellisesti ja väärin mua kohtaan. Kyse ei ole ystävän tärkeydestä vs. puoliso vaan siitä, että tuollainen ap:n toiminta on väärin.
Minusta taas reilumpaa olisi ilman tuollaista jyrkkyyttä alkaa selvittää, miksi se toinen ihmissuhde aiheuttaa ahdistusta omassa kumppanissa. Ja jos sinulta ei löydy empatiaa kumppaniasi kohtaan, ei ihmekään, että hän oireilee pahasti, etenkin kun näkee lojaaliutta ja empatiaa riittävän kyllä muita kohtaan. Harva on itsetunnoltaan täyttä terästä ja osaa aina käyttäytyä täysin korrektisti ja muutenkaan riittävän viisas.
Minä kirjoitin siis viestit 74 ja 81, eli vain tuon lainattujen viimeisen boldatun. En ole se joka puhui eukosta. Joskin jättäisin mieheni jos hän ei antaisi minun olla ystävieni kanssa
siis 74 ja 79...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä miehiä kannattaa testata. Itse pyysin parhaimman ystävän flirttailemaan mieheni kanssa. Voitte sitten arvata miten siinä kävi ja mies on nykyisin sitten ex.
Hän tiesi, että tää on joku sun testi. Olet kieroutunut ihminen. Siksi HÄN päätti, että teidän suhde on ohi ja vei flirttailun pidemmälle.
Mies kuten muutkin miehet yleensäkin oli kyllä todella tyhmä ja hyväuskoinen. Ei hänellä edes ollut aavistustakaan että petin häntä koko ajan. Miehet ja varsinkin suomalaiset sellaiset kun ovat niin sikoja ettei niille kannata olla uskollinen.
Kyllä aloittajalla on ihan asiallinen asia, turha muiden pilkata.
Mun mielestä ystävyydet vastakkaista sukupuolta kohtaan ei oikein onnistu. Mulle miespuoliset "ystävät" ovat ruvenneet lähentelemään tai lähettämään viestiä kauniista silmistä ym... Ja minusta se ei kuulu pelkkään ystävyyteen.
Miehelleni naispuoliset työkaverit ovat ehdotelleet lounaita ja kyselleet mitä tekee illalla ja tilittäneet pettävästä puolisosta ja sitten ehdottaneet pettää kostoksi. Mieheni kanssa siis.
Tai kun autoimme vähävaraista yksinhuoltajaa. Aluksi hän oli kaverini. Lopulta eräänä iltana, kun mieheni vei hänet kotiinsa meiltä, laittoi tämä yksinhuoltaja romanttista musiikkia ja pyysi miestäni tanssimaan. Mieheni kieltäytyi ja sitten nainen kertoi rakastavansa miestäni. Tuli säikähtäneelle miehelleni kova kiire pakoon omaan kotiin oman kullan kainaloon.
Ei vaan toimi...olemme todenneet yhdessä mieheni kanssa. Yhteiset perhetutut ovat asia erikseen, kun tavataan koko perheet ja lapset leikkivät ja vietämme mukavaa aikaa.
Kaikenlaista kirjoitti:
Kyllä aloittajalla on ihan asiallinen asia, turha muiden pilkata.
Mun mielestä ystävyydet vastakkaista sukupuolta kohtaan ei oikein onnistu. Mulle miespuoliset "ystävät" ovat ruvenneet lähentelemään tai lähettämään viestiä kauniista silmistä ym... Ja minusta se ei kuulu pelkkään ystävyyteen.
Miehelleni naispuoliset työkaverit ovat ehdotelleet lounaita ja kyselleet mitä tekee illalla ja tilittäneet pettävästä puolisosta ja sitten ehdottaneet pettää kostoksi. Mieheni kanssa siis.
Tai kun autoimme vähävaraista yksinhuoltajaa. Aluksi hän oli kaverini. Lopulta eräänä iltana, kun mieheni vei hänet kotiinsa meiltä, laittoi tämä yksinhuoltaja romanttista musiikkia ja pyysi miestäni tanssimaan. Mieheni kieltäytyi ja sitten nainen kertoi rakastavansa miestäni. Tuli säikähtäneelle miehelleni kova kiire pakoon omaan kotiin oman kullan kainaloon.
Ei vaan toimi...olemme todenneet yhdessä mieheni kanssa. Yhteiset perhetutut ovat asia erikseen, kun tavataan koko perheet ja lapset leikkivät ja vietämme mukavaa aikaa.
Mulla taas ei ole tuosta kokemusta, eli ei voi olla totta. :)
Tai sitten kumpikaan meistä ei voi sanoa KAIKKIEN ihmisten puolesta mitään.
Mitä SINÄ muuten ajattelet bi-seksuaalien ystävyyksistä? Eikö heillä saa olla tuon ajattelun mukaan ystäviä lainkaan, kun se "wi vaan toimi"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se mikä ei toimi teillä, ei tarkoita etteikö se toimisi jollain muulla.
Trollotrollotrooo...
Mutta oikeasti: onko olemassa rakkausromaanien ulkopuolella ihmisiä, joille elämä loppuu jos suhde loppuu? Onko tällaisia tyyppejä olemassa (muita kuin teinejä, joita ei ihmisiksi vielä lasketa)? Onko oikeasti olemassa ihmisiä, jotka lastaavat parisuhteeseen kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin odotukset? Oot siis mulle kaikkein tärkein, paras ystävä ja ihana rakastaja, suojelija, puolustaja, yhtiökumppani, kaikkien tarpeiden tyydyttäjä, onnen lähde ja ikuinen valo? Kieltämättä tuntuu koomiselta ja keskenkasvuiselta. Kuka sellaista oikeasti kaipaisi? Toisista ihmisistä täysin riippuvainen narsisti? Entä kuka kaipaisi itselleen tällaista myllynkiveä kaulaansa? Läheisriippuvainen masokisti?
Ei muuten ihme, ettei nuorisoa tunnu parisuhteista innostuvan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin vastannut samalla tavalla. Aitoja ystäviä on vaikeampi löytää kuin parisuhteita. Ystävyys säilyy monesti läpi elämän, kumppanit harvemmin, ainakin erotilastojen ja omien havaintojen perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ystävä, rakas sellainen mies joka on avoliitossa. Hän ei ikinä jättäisi minua, mielummin lemppaisi eukkonsa pihalle :D niin syvä kiintymys suhde meillä on ja olemme toistemme parhaat ystävät. Olleet jo monta vuotta, seksiä ei ole ollut eikä varmaan tule olemaankaan. Tätä ei pilata sillä. Minusta on törkeää jos ap vaatii miestä luopumaan ystävästään, sympatiat täysin miehen puolella :)
Eikö sinusta olisi reilua, että vaimolla olisi mahdollisuus olla miehensä paras ystävä? Kuka sitten on vaimon tuki ja olkapää? Minusta tuo on itsekästä, sori.
Miksi täällä niin moni ajattelee, että paras ystävä on parempi kuin kumppani? Ne ovat kaksi täysin erilaista suhdetta eivätkä kilpaile keskenään, ovat vain ERI SARJOISSA ykkösinä. Mulla ei edes ole parasta kaveria, mutta ei ole vaikeuksia tajuta. Itsekin dumppaisin ihmisen, joka alkaa kontrolloida mun ystävyyssuhteita = käyttäytyä epäterveellisesti ja väärin mua kohtaan. Kyse ei ole ystävän tärkeydestä vs. puoliso vaan siitä, että tuollainen ap:n toiminta on väärin.
Minusta taas reilumpaa olisi ilman tuollaista jyrkkyyttä alkaa selvittää, miksi se toinen ihmissuhde aiheuttaa ahdistusta omassa kumppanissa. Ja jos sinulta ei löydy empatiaa kumppaniasi kohtaan, ei ihmekään, että hän oireilee pahasti, etenkin kun näkee lojaaliutta ja empatiaa riittävän kyllä muita kohtaan. Harva on itsetunnoltaan täyttä terästä ja osaa aina käyttäytyä täysin korrektisti ja muutenkaan riittävän viisas.
Ei mulla ole mitään ap:n tilanteeseen verrattavia ongelmia. Itselläni on eksä hyvänä ystävänä ja mieheni tulee tämän kanssa oikein hyvin toimeen, heillä on yhteistä puhuttavaa paljon esim. töistä. Esittelen itse aina ystäväni sukupuoleen katsomatta kumppanilleni, ei ole mitään salaisia asioita. Jos näen ystäviäni siten, että he haluavat vaikka jutella parisuhdeongelmistaan, jotka eivät miehelleni kuulu, näemme esim. kahvilassa ensin kahden ja sitten mies liittyy joukkoon. Hän ei yleensä edes halua, mutta on aina tervetullut.
Miten kaltaiset ystävien seksualisoijat näette kaltaiseni, jotka voivat seurustella kummankin sukupuolen edustajien kanssa? Pitäisikö bi-seksuaalien olla täysin ilman ystäviä, jos sattuvat kaikki pariutumaan?
Kun aloin seurustella uuden kanssa ja eksän kanssa oli lämpimät välit ja tunsin hänet vuosien takaa läpikotaisin, otin häneen etäisyyttä uuden kumppanin pyynnöstä, koska ymmärsin hänen epävarmuudentunteensa asiaa kohtaan ja minusta oli tärkeämpää antaa uudelle suhteelle täysi onnistumisenmahdollisuus. Mutta jokainen tilanne ja suhde tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihtaisin Sannaan. Jos jutut on tuolla tasolla, niin varmaan se Sanna alkaa olla tässä vaiheessa miehen kannalta parempi vaihtoehto.
Minä olen ns. Sanna. Ystäväni naisystävän mustasukkaisuus oli niin ahdistavaa, että vetäydyin itse tuosta ystävyydestä enkä enää tapaa tuota ystävääni ainakaan kahden kesken. Surullista ja turhaa, mutta minkäs teet. Parisuhde ja perhe ennen kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös se Rosa Meriläinenkin todennut, että ystävät on tärkeämpiä ja puolisoita tulee ja menee?
Toisaalta on surullista, jos se on näin, eikö puoliso voisi olla ensisijaisesti ystävä ja ehkä juuri se tärkein ystävä.
No se taitaa olla niin, että jos puoliso on myös ystävä, niin puoliso pysyy. Muilla ne puolisot tulee ja menee.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ns. Sanna. Ystäväni naisystävän mustasukkaisuus oli niin ahdistavaa, että vetäydyin itse tuosta ystävyydestä enkä enää tapaa tuota ystävääni ainakaan kahden kesken. Surullista ja turhaa, mutta minkäs teet. Parisuhde ja perhe ennen kaikkea.
Minusta sinä teit oikein. Ja voi tulla vielä aika, jolloin naisystävä tuntee itsensä varmemmaksi ja voitte taas miehen kanssa olla normaalimmin ystävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku sanelee, että lemppaa toisen mikäli hän ei jätä ystävää ja toinen sanelee jättävänsä uhkausten vuoksi, onko kumpikaan oikeasti toista parempi vaan itsekäs ja kommunikaatiokyvytön ihminen? Jos rakastaa toista, luulisi voivan löytyä tahtoa puhua asia läpi ja etsiä molemmille sopivaa ratkaisua, yleensä sellainen löytyy kyllä kunhan kumpikaan ei kaivaudu poteroonsa.
Olen ollut Sanna ja en vuosienkaan jälkeen ole antanut ystävälleni anteeksi, että hän päästi vainoharhaisen mustasukkaisen naisensa meidän väliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ns. Sanna. Ystäväni naisystävän mustasukkaisuus oli niin ahdistavaa, että vetäydyin itse tuosta ystävyydestä enkä enää tapaa tuota ystävääni ainakaan kahden kesken. Surullista ja turhaa, mutta minkäs teet. Parisuhde ja perhe ennen kaikkea.
Minusta sinä teit oikein. Ja voi tulla vielä aika, jolloin naisystävä tuntee itsensä varmemmaksi ja voitte taas miehen kanssa olla normaalimmin ystävät.
No ei tehnyt oikein. Tämänkin sannan ystävä tulee katumaan, että jäi tuollaisen mustasukkaisen ja kontrolloivan naisen kanssa suhteeseen ja luopui omista ystävistään naisen vaatiessa täydellistä omistautumista vain hänelle. Jos tässä oli kyse kontrolloivasta ja mustasukkaisesta miehestä, joka pyrkii rikkomaan uuden naisystävän ystävyyssuhteet ja eristämään tämän muista sosiaalisista tukiverkoista mustasukkaisuuttaan, ei tällaista pidettäisi oikeana ratkaisuna sitten ikinä. Aivan sairasta, kuinka naiset katsovat toisten naisten hirveää mustasukkaisuutta ja omistushaluja läpi sormien ja pitävät "oikeana" ratkaisuna sitä, että mies luopuu ystävistään. Hullua porukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ns. Sanna. Ystäväni naisystävän mustasukkaisuus oli niin ahdistavaa, että vetäydyin itse tuosta ystävyydestä enkä enää tapaa tuota ystävääni ainakaan kahden kesken. Surullista ja turhaa, mutta minkäs teet. Parisuhde ja perhe ennen kaikkea.
Minusta sinä teit oikein. Ja voi tulla vielä aika, jolloin naisystävä tuntee itsensä varmemmaksi ja voitte taas miehen kanssa olla normaalimmin ystävät.
No ei tehnyt oikein. Tämänkin sannan ystävä tulee katumaan, että jäi tuollaisen mustasukkaisen ja kontrolloivan naisen kanssa suhteeseen ja luopui omista ystävistään naisen vaatiessa täydellistä omistautumista vain hänelle. Jos tässä oli kyse kontrolloivasta ja mustasukkaisesta miehestä, joka pyrkii rikkomaan uuden naisystävän ystävyyssuhteet ja eristämään tämän muista sosiaalisista tukiverkoista mustasukkaisuuttaan, ei tällaista pidettäisi oikeana ratkaisuna sitten ikinä. Aivan sairasta, kuinka naiset katsovat toisten naisten hirveää mustasukkaisuutta ja omistushaluja läpi sormien ja pitävät "oikeana" ratkaisuna sitä, että mies luopuu ystävistään. Hullua porukkaa.
Minä en hyväksy mustasukkaista ja kontrolloivaa käytöstä, jolla ihminen eristetään muista, mutta olen aivan ehdottomasti pesimärauhan kannattaja. Kuka tahansa häiriintyy, kun riittävästi ärsytetään ja siksi pitäisi luoda kumppanille otolliset puitteet rakkaudelle. Siis mielestäni ystävän pitäisi mahtua kuvioon taas sitten, kun parin välillä on kaikki kunnossa ja molemmilla hyvä olo ja ystävyys voidaan toteuttaa loukkaamatta. Ja jos tuohon ei koskaan päästä, on tosiaan parempi hankkiutua eroon kumppanista. Mutta mistä sen tietää, jos ei ensin kokeile?
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut Sanna ja en vuosienkaan jälkeen ole antanut ystävälleni anteeksi, että hän päästi vainoharhaisen mustasukkaisen naisensa meidän väliin.
No etpä kovin hyvä ystävä ollut sinäkään.
Vierailija kirjoitti:
Jos joku sanelee, että lemppaa toisen mikäli hän ei jätä ystävää ja toinen sanelee jättävänsä uhkausten vuoksi, onko kumpikaan oikeasti toista parempi vaan itsekäs ja kommunikaatiokyvytön ihminen? Jos rakastaa toista, luulisi voivan löytyä tahtoa puhua asia läpi ja etsiä molemmille sopivaa ratkaisua, yleensä sellainen löytyy kyllä kunhan kumpikaan ei kaivaudu poteroonsa.
Varmaan joo molemmilla syytä kehittää kommunikaatiotaitojaan, mutta isompi syypää tuossa on se alkuperäinen vaatimuksen esittäjä, koska kyseinen vaatimus itsessään on jo monelle suunnilleen sama kuin toteaisi päin naamaa "en luota tähän suhteeseen, enkä sinuun. Tiedän ettet pysty omatoimisesti uskollisuuteen, joten voimme jatkaa yhdessä vain jos katkaiset välisi tähän ihmiseen, joka on samaa sukupuolta kuin minä. Nussit minuakin, joten mikään muu kuin pakotettu erillään pitäminen ei estä nussimasta häntäkin."
Ei mulla ole mitään ap:n tilanteeseen verrattavia ongelmia. Itselläni on eksä hyvänä ystävänä ja mieheni tulee tämän kanssa oikein hyvin toimeen, heillä on yhteistä puhuttavaa paljon esim. töistä. Esittelen itse aina ystäväni sukupuoleen katsomatta kumppanilleni, ei ole mitään salaisia asioita. Jos näen ystäviäni siten, että he haluavat vaikka jutella parisuhdeongelmistaan, jotka eivät miehelleni kuulu, näemme esim. kahvilassa ensin kahden ja sitten mies liittyy joukkoon. Hän ei yleensä edes halua, mutta on aina tervetullut.
Miten kaltaiset ystävien seksualisoijat näette kaltaiseni, jotka voivat seurustella kummankin sukupuolen edustajien kanssa? Pitäisikö bi-seksuaalien olla täysin ilman ystäviä, jos sattuvat kaikki pariutumaan?