Lue keskustelun säännöt.
Pyysin miestäni luopumaan naispuolisesta ystävästään sillä
03.01.2018 |
Testasin vaan mitä hän vastaa. Hän vastasi vihaisena no 'sinä lähdet sitten, minä en sannasta luovu'. Eli hän olisi valmis luopumaan meidän parisuhteesta mieluummin kuin menettäisi ystävänsä sannan. Miten pystyn olemaan parisuhteessa jos naispuolinen ystävä on hänelle tärkeämpi? En tietenkään pakota häntä luopumaan ystävästään, mutta vastaus oli niin loukkaava että itse en tiedä haluanko jatkaa Tässä suhteessa enää. Mieheni kyllä rakastaa minua ja tiedän tämän olevan meille molemmille kova paikka jos ero nyt tulee. Mieheni on sanonut minulle joskus, että jos menettäisi minut niin ei jaksaisi enää opiskella eikä käydä töissä sillä hän masentuisi niin paljon jos menettäisi minut. (tuosta sanomisesta on aikaa kuukausi).
Kommentit (168)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ystävä, rakas sellainen mies joka on avoliitossa. Hän ei ikinä jättäisi minua, mielummin lemppaisi eukkonsa pihalle :D niin syvä kiintymys suhde meillä on ja olemme toistemme parhaat ystävät. Olleet jo monta vuotta, seksiä ei ole ollut eikä varmaan tule olemaankaan. Tätä ei pilata sillä. Minusta on törkeää jos ap vaatii miestä luopumaan ystävästään, sympatiat täysin miehen puolella :)
Eikö sinusta olisi reilua, että vaimolla olisi mahdollisuus olla miehensä paras ystävä? Kuka sitten on vaimon tuki ja olkapää? Minusta tuo on itsekästä, sori.
Minä en ole enkä haluaisi olla miesystäväni paras ystävä. Eikä hän ole minun paras ystäväni. Olen tuntenut parhaat ystäväni vuosikymmeniä, paljon kauemmin kuin miesystäväni. Heidän kanssaan voin keskustella myös niistä tunteista ja ajatuksista, joita minulla on parisuhteestamme. Ja sama miehellä; hänellä on omat ystävänsä ja tiedän, että heidän kanssaan hän on jakanut ja jakaa huoliaan ja toiveitaan liittyen parisuhteeseemme.
Olisi kamala ajatus, jos puolison/kumppanin pitäisi olla paras ystävä.
Kai te nyt sentään keskenänne puhutte niistä omista toiveistanne tai huolistanne vai välittääkö ystävä sitten tiedon puolisolle, jotta asioille tapahtuu jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten naiset antaa vedättää itseään näin?Jotkut ovat alttiita uskomaan typeriä manipuloijia jotka ajattelevat vain itteään.
Vierailija kirjoitti:
Ap. Laitoin nyt miehelleni viestiä, että kunhan pääsee töistä niin mulla on hänelle asiaa. Tein raskaan päätöksen ja aion tänään siis ilmoittaa suhteemme olevan ohi. Hänelle naispuoliset ystävät on liian tärkeitä, joten näin on parempi. Ystäviä saa olla, mutta minun mittapuullani elämänkumppanin pitää olla se tärkein henkilö henkilö lasten lisäksi. Jos miehelle kaverit menee tärkeysjärjestyksessä ensimmäiselle sijalle niin menkööt kotiin kasvamaan.
Et jaksanut odottaa, kun mies tulee töistä, niin kerrot asian, vaan haluat pitää miehesi pihdissäsi ja vaikutusvallassa koko päivän ja lähetit kiristys viestin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Tuollainen testailu on keskenkasvuista, ja osoittaa, ettei teidän välillänne alunpitäenkään ollut luottamusta. Jos tunnet moiseen tarvetta, on suhde jo mennyttä.
2. Kavereiden välillä on usein paljon pidempi historia kuin kumppaneiden välillä. Heillä on niin paljon yhteisiä juttuja, ja ovat olleet toistensa kantava voima, että käskeminen luopumaan tästä vain sinun takiasi olisi puhtaasti itsekästä. Et tule IKINÄ olemaan ainoa ihminen, etkä edes välttämättä ainoa nainen kumppanisi elämässä. Mitäs, jos joskus saisitte lapsia, ja mies sanoisi haluavansa pitää mielummin tyttärensä kuin sinut? Tai mies pitäisi mielummin välinsä omaan äitiinsä kuin sinuun? Tai omaan siskoonsa? Olisitko siinäkin tuollainen mustasukkainen aasi?
3. Kyse on ystävästä. Jos he olisivat halunneet yhteen, he todennäköisesti olisivat päätyneet yhteen jo ennen kuin tulit kuvioihin. Keskity teidän parisuhteeseenne tai lähde kalppimaan, jos et kestä sitä, että toisella on kontakteja myös vastakkaisen sukupuolen edustajiin.
4. Oletko ajatellut, että olet jo kysymykselläsi, joka oli sinulle "vain testi", loukannut miestä, ja osoittanut hänelle, ettet luota häneen? Miten ajattelit hyvittää lapsellisuutesi hänelle, vai pitääkö miehen vain sietää "testailujasi"? Oletko varma, ettei tuo kysymyksesi saanut miestä miettimään eroa sinusta?
-N28
Tajuatkohan nyt yhtään sitä todellisuutta, miltä tuntuu olla sellaisen miehen kanssa, jolle alkaa ystävät mennä oli oikealta ja vasemmalta tai sitten joku yksi tai pari erittäin tärkeää yksilöä. Tuota sinun mantraasi on äärettömän helppo hokea niin kauan, kunnes teidän suhteeseen tulee pyörimään joku kolmas pyörä ja miehesi suhtautuminen sinuun muuttuu samalla.
Jännästi aina muuttuu nämä keskustelut. Alussa kuvittelin, että kyse on ystävästä, joka on tunnettu jo ennen kuin parisuhde on alkanut. Nyt yhtäkkiä puhutaankin kolmannesta pyörästä, joka ilmestyy yhtäkkiä suhteen aikana.
Jos oma mieheni alkaisi nyt viettää paljon aikaa jonkun uuden naispuolisen ystävän kanssa; jos hän ei haluaisi esitellä ko. naista minulle siinä toivossa, että meistäkin tulisi ystävät ja etenkin jos hän alkaisi perua minun kanssani sovittuja asioita ko. naisen takia, niin olisihan se ihan eri asia kuin että hän pitää yhteyttä naispuolisiin ystäviinsä, jotka hän on tuntenut vuosia tai vuosikymmeniä ennen meidän tapaamistamme, ja jotka ovat olleet hänen elämässään tasaisesti koko parisuhteemme ajan.
Vierailija kirjoitti:
Mun kaksi parasta ystävää on miehiä. Kummankin olen tuntenut yli 20v ja aina ollaan oltu kuin paita, peppu ja napa. Koskaan en ole kummankaan kanssa tehnyt mitään seksuaalista. Kumppaneita on kaikilla ollut ja mennyt, mutta ystävyys on pysynyt. On tullut vastaan niitäkin kumppaneita jotka on yrittänyt rajoittaa ystävyyttä mutta ne on tosiaan entisiä.
Kannattaisiko suhtautua seuraavaan kumppaniin sillä ajatuksella, että hän ei ole hullu rajoittaja vaan haluaisi päästä otetuksi mukaan sisäpiiriin, jotta teidän suhteenne voisi onnistua. Tai sitten olisi ihan reilua jo ekoilla treffeillä kertoa nuo omat reunaehdot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ystävä, rakas sellainen mies joka on avoliitossa. Hän ei ikinä jättäisi minua, mielummin lemppaisi eukkonsa pihalle :D niin syvä kiintymys suhde meillä on ja olemme toistemme parhaat ystävät. Olleet jo monta vuotta, seksiä ei ole ollut eikä varmaan tule olemaankaan. Tätä ei pilata sillä. Minusta on törkeää jos ap vaatii miestä luopumaan ystävästään, sympatiat täysin miehen puolella :)
Eikö sinusta olisi reilua, että vaimolla olisi mahdollisuus olla miehensä paras ystävä? Kuka sitten on vaimon tuki ja olkapää? Minusta tuo on itsekästä, sori.
Minä en ole enkä haluaisi olla miesystäväni paras ystävä. Eikä hän ole minun paras ystäväni. Olen tuntenut parhaat ystäväni vuosikymmeniä, paljon kauemmin kuin miesystäväni. Heidän kanssaan voin keskustella myös niistä tunteista ja ajatuksista, joita minulla on parisuhteestamme. Ja sama miehellä; hänellä on omat ystävänsä ja tiedän, että heidän kanssaan hän on jakanut ja jakaa huoliaan ja toiveitaan liittyen parisuhteeseemme.
Olisi kamala ajatus, jos puolison/kumppanin pitäisi olla paras ystävä.
Kai te nyt sentään keskenänne puhutte niistä omista toiveistanne tai huolistanne vai välittääkö ystävä sitten tiedon puolisolle, jotta asioille tapahtuu jotain?
Tottakai puhumme. Mutta ei se poista sitä tarvetta, että pitää saada puhua myös ulkopuolisen ihmisen kanssa. Me puhumme todennäköisesti enemmän kuin keskivertoparit. Luemme parisuhdekirjallisuutta, käymme parisuhdekursseilla, teemme Kataja ry:n harjoituksia, varaamme aikaa keskinäisiin keskusteluihin ilman mitään valmista formaattia jne. Mutta kumppanini ei ole paras ystäväni. Hän on elämänkumppanini, rakastajani ja myös ystävä. Mutta ei paras saati ainoa ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös se Rosa Meriläinenkin todennut, että ystävät on tärkeämpiä ja puolisoita tulee ja menee?
Toisaalta on surullista, jos se on näin, eikö puoliso voisi olla ensisijaisesti ystävä ja ehkä juuri se tärkein ystävä.
Minulla se on juuri näin, enkä näkisi mitään tulevaisuutta sellaiseen parisuhteeseen, jos mieheni ei pitäisi minua tärkeimpänä ystävänä. Minä en tekisi mitään typeriä testejä, tiedän sen muutenkin, että olen se tärkein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös se Rosa Meriläinenkin todennut, että ystävät on tärkeämpiä ja puolisoita tulee ja menee?
Toisaalta on surullista, jos se on näin, eikö puoliso voisi olla ensisijaisesti ystävä ja ehkä juuri se tärkein ystävä.
Voi olla mutta ei pakosta, vaan se tulee luontevasti, jos on tullakseen.
Vierailija kirjoitti:
Ap. Laitoin nyt miehelleni viestiä, että kunhan pääsee töistä niin mulla on hänelle asiaa. Tein raskaan päätöksen ja aion tänään siis ilmoittaa suhteemme olevan ohi. Hänelle naispuoliset ystävät on liian tärkeitä, joten näin on parempi. Ystäviä saa olla, mutta minun mittapuullani elämänkumppanin pitää olla se tärkein henkilö henkilö lasten lisäksi. Jos miehelle kaverit menee tärkeysjärjestyksessä ensimmäiselle sijalle niin menkööt kotiin kasvamaan.
Trololoo. Mutta aiheena tämä näyttää tuottavan sen verran paljon keskustelua, että ihan sama vaikka olitkin pelkkä trolli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaksi parasta ystävää on miehiä. Kummankin olen tuntenut yli 20v ja aina ollaan oltu kuin paita, peppu ja napa. Koskaan en ole kummankaan kanssa tehnyt mitään seksuaalista. Kumppaneita on kaikilla ollut ja mennyt, mutta ystävyys on pysynyt. On tullut vastaan niitäkin kumppaneita jotka on yrittänyt rajoittaa ystävyyttä mutta ne on tosiaan entisiä.
Kannattaisiko suhtautua seuraavaan kumppaniin sillä ajatuksella, että hän ei ole hullu rajoittaja vaan haluaisi päästä otetuksi mukaan sisäpiiriin, jotta teidän suhteenne voisi onnistua. Tai sitten olisi ihan reilua jo ekoilla treffeillä kertoa nuo omat reunaehdot.
EKOILLA treffeillä ei whkä ihan sellaisia vielä puhuta. Eikä myöhemminkään välttämättä ole edes tarve, jos ollaan samalla aaltopituudella.
Miehenä kyllä sanoisin, että 99% miesten suhteista naisiin ei ole pelkkää ystävyyttä.
Aina siinä vähintään jossain taustalla kytee ajatus ihan jostain muusta kuin ystävyydestä.
Sikäli kyllä aloittaja voi ihan huoletta lempata moisen ukkelin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaksi parasta ystävää on miehiä. Kummankin olen tuntenut yli 20v ja aina ollaan oltu kuin paita, peppu ja napa. Koskaan en ole kummankaan kanssa tehnyt mitään seksuaalista. Kumppaneita on kaikilla ollut ja mennyt, mutta ystävyys on pysynyt. On tullut vastaan niitäkin kumppaneita jotka on yrittänyt rajoittaa ystävyyttä mutta ne on tosiaan entisiä.
Kannattaisiko suhtautua seuraavaan kumppaniin sillä ajatuksella, että hän ei ole hullu rajoittaja vaan haluaisi päästä otetuksi mukaan sisäpiiriin, jotta teidän suhteenne voisi onnistua. Tai sitten olisi ihan reilua jo ekoilla treffeillä kertoa nuo omat reunaehdot.
EKOILLA treffeillä ei whkä ihan sellaisia vielä puhuta. Eikä myöhemminkään välttämättä ole edes tarve, jos ollaan samalla aaltopituudella.
No jos on jo päättänyt, että on kolmen klaani, jonka ulkopuolelle muut aina auttamatta jäävät niin olisi ihan aiheellista varoittaa siitä heti.
Vierailija kirjoitti:
Miehenä kyllä sanoisin, että 99% miesten suhteista naisiin ei ole pelkkää ystävyyttä.
Aina siinä vähintään jossain taustalla kytee ajatus ihan jostain muusta kuin ystävyydestä.
Sikäli kyllä aloittaja voi ihan huoletta lempata moisen ukkelin.
Älä projisoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaksi parasta ystävää on miehiä. Kummankin olen tuntenut yli 20v ja aina ollaan oltu kuin paita, peppu ja napa. Koskaan en ole kummankaan kanssa tehnyt mitään seksuaalista. Kumppaneita on kaikilla ollut ja mennyt, mutta ystävyys on pysynyt. On tullut vastaan niitäkin kumppaneita jotka on yrittänyt rajoittaa ystävyyttä mutta ne on tosiaan entisiä.
Kannattaisiko suhtautua seuraavaan kumppaniin sillä ajatuksella, että hän ei ole hullu rajoittaja vaan haluaisi päästä otetuksi mukaan sisäpiiriin, jotta teidän suhteenne voisi onnistua. Tai sitten olisi ihan reilua jo ekoilla treffeillä kertoa nuo omat reunaehdot.
EKOILLA treffeillä ei whkä ihan sellaisia vielä puhuta. Eikä myöhemminkään välttämättä ole edes tarve, jos ollaan samalla aaltopituudella.
No jos on jo päättänyt, että on kolmen klaani, jonka ulkopuolelle muut aina auttamatta jäävät niin olisi ihan aiheellista varoittaa siitä heti.
Höpölöpö. ekoilla treffeillä ei aina edes tiedä tuleeko toisia treffejä ja miten asiat kehittyvät. Vähän malttia nyt vaatiumusten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Tuollainen testailu on keskenkasvuista, ja osoittaa, ettei teidän välillänne alunpitäenkään ollut luottamusta. Jos tunnet moiseen tarvetta, on suhde jo mennyttä.
2. Kavereiden välillä on usein paljon pidempi historia kuin kumppaneiden välillä. Heillä on niin paljon yhteisiä juttuja, ja ovat olleet toistensa kantava voima, että käskeminen luopumaan tästä vain sinun takiasi olisi puhtaasti itsekästä. Et tule IKINÄ olemaan ainoa ihminen, etkä edes välttämättä ainoa nainen kumppanisi elämässä. Mitäs, jos joskus saisitte lapsia, ja mies sanoisi haluavansa pitää mielummin tyttärensä kuin sinut? Tai mies pitäisi mielummin välinsä omaan äitiinsä kuin sinuun? Tai omaan siskoonsa? Olisitko siinäkin tuollainen mustasukkainen aasi?
3. Kyse on ystävästä. Jos he olisivat halunneet yhteen, he todennäköisesti olisivat päätyneet yhteen jo ennen kuin tulit kuvioihin. Keskity teidän parisuhteeseenne tai lähde kalppimaan, jos et kestä sitä, että toisella on kontakteja myös vastakkaisen sukupuolen edustajiin.
4. Oletko ajatellut, että olet jo kysymykselläsi, joka oli sinulle "vain testi", loukannut miestä, ja osoittanut hänelle, ettet luota häneen? Miten ajattelit hyvittää lapsellisuutesi hänelle, vai pitääkö miehen vain sietää "testailujasi"? Oletko varma, ettei tuo kysymyksesi saanut miestä miettimään eroa sinusta?
-N28
Tajuatkohan nyt yhtään sitä todellisuutta, miltä tuntuu olla sellaisen miehen kanssa, jolle alkaa ystävät mennä oli oikealta ja vasemmalta tai sitten joku yksi tai pari erittäin tärkeää yksilöä. Tuota sinun mantraasi on äärettömän helppo hokea niin kauan, kunnes teidän suhteeseen tulee pyörimään joku kolmas pyörä ja miehesi suhtautuminen sinuun muuttuu samalla.
Jos parisuhteessasi on vain kaksi vaihtoehtoa: 1. olet tärkein/ainut ihminen miehesi elämässä, tai 2. ystävät menee ylitsesi oikealta ja vasemmalta, niin kannattaa jättää se suhde. Ystävät eivät ole samalla tasolla kuin kumppani. Kiintymys ystävään ja kumppaniin ei ole samanlaista. Jos miehesi peruu teidän sovittuja tapaamisianne, koska haluaa tavata ystäviään, hän kohtelee sinua huonosti. Jos sinä vaadit miestäsi perumaan ystävien tapaamisia, koska haluat olla miehellesi se ykkönen, kohtelet häntä huonosti. Jos parisuhteessa ei ole sekä molemmilla omaa aikaa/aikaa ystäville, että aikaa parisuhteelle, niin se ei vain toimi. Jos toinen aika syö toisen kokonaan, niin suhde kuolee.
Suomeksi: Jos jäät AINA kavereille kakkoseksi, eroa. Jos kaverit jäävät AINA parisuhdeajan takia näkemättä, eroa. Jos suutut AINA kun mies ottaa kontaktia johonkin naispuoliseen kaveriin, eroa.
Suhteessa täytyy olla luottamusta, mihin sisältyy sekä aika kumppanin kanssa, että aika muiden kanssa.
Minä en ole vaatinut ketään koskaan luopumaan yhdestäkään ystävästään. Mutta sen olen vaatinut, että minua on kohdeltava paremmin, jos haluaa minun olevan vielä jatkossakin maisemissa. Minusta se ei ole kohtuuton vaatimus. Ei kaikki mene aina niin ideaalisti, ettei tulisi ongelmia, nuo ovat herkkiä asioita. Kun on pitkä suhde, mies alkaa pitää omaa kumppaniaan helposti itsestäänselvyytenä. Ja siihen liitettynä sitten vaikka uusi naispuolinen ystävä, jonka kanssa on tosi kivaa jne niin voit kuvitella, että soppa on valmis.
Toisin sanoen tilanteesi ei ole lähelläkään sama kuin ap:lla (jolle vastasin tuolla "listauksellani"), vaan sinä toimit kuten aikuiset toimivat, eli puhuit kumppanillesi toiveistasi, ja kerroit mitä haluat suhteelta. Tietenkään kaikki ei ole aina ideaalia, mutta avain on nimenomaan se puhuminen molempien ajatukset huomioiden eikä tuollainen ap:n tekemä naurettava "testailu".
Minusta missään vaiheessa keskustelua ei ole kerrottu sannan ja miehen ystävyyden alkamisajankohtaa.
Ei kannata jatkaa. Ja ymmärrän miestäsi oikein hyvin. En minäkään sannasta luopuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Tuollainen testailu on keskenkasvuista, ja osoittaa, ettei teidän välillänne alunpitäenkään ollut luottamusta. Jos tunnet moiseen tarvetta, on suhde jo mennyttä.
2. Kavereiden välillä on usein paljon pidempi historia kuin kumppaneiden välillä. Heillä on niin paljon yhteisiä juttuja, ja ovat olleet toistensa kantava voima, että käskeminen luopumaan tästä vain sinun takiasi olisi puhtaasti itsekästä. Et tule IKINÄ olemaan ainoa ihminen, etkä edes välttämättä ainoa nainen kumppanisi elämässä. Mitäs, jos joskus saisitte lapsia, ja mies sanoisi haluavansa pitää mielummin tyttärensä kuin sinut? Tai mies pitäisi mielummin välinsä omaan äitiinsä kuin sinuun? Tai omaan siskoonsa? Olisitko siinäkin tuollainen mustasukkainen aasi?
3. Kyse on ystävästä. Jos he olisivat halunneet yhteen, he todennäköisesti olisivat päätyneet yhteen jo ennen kuin tulit kuvioihin. Keskity teidän parisuhteeseenne tai lähde kalppimaan, jos et kestä sitä, että toisella on kontakteja myös vastakkaisen sukupuolen edustajiin.
4. Oletko ajatellut, että olet jo kysymykselläsi, joka oli sinulle "vain testi", loukannut miestä, ja osoittanut hänelle, ettet luota häneen? Miten ajattelit hyvittää lapsellisuutesi hänelle, vai pitääkö miehen vain sietää "testailujasi"? Oletko varma, ettei tuo kysymyksesi saanut miestä miettimään eroa sinusta?
-N28
Tajuatkohan nyt yhtään sitä todellisuutta, miltä tuntuu olla sellaisen miehen kanssa, jolle alkaa ystävät mennä oli oikealta ja vasemmalta tai sitten joku yksi tai pari erittäin tärkeää yksilöä. Tuota sinun mantraasi on äärettömän helppo hokea niin kauan, kunnes teidän suhteeseen tulee pyörimään joku kolmas pyörä ja miehesi suhtautuminen sinuun muuttuu samalla.
Tajuatko sinä, että tällaista tilannetta ei edes ollut ap:lla. Hän huvikseen testaili miestään, vaikkei tämän miehen ja ystävän välillä ole ollut mitään. Siksikin tuollainen syytös ja vaatimus tuntui varmaan aivan paranoidin touhulta. Ap sai mitä ansaitsi, sillä än antoi itsestään kontrolloivan ja vainoharhaisen ihmisen kuvan. Ei ihme, että reaktio oli tyly noin hulluun ja yhtäkkiseen vaatimukseen.
Kyllä sen aistii - olematta supersensitiivinen - onko "ystävyyssuhteissa" seksuaalisia jännitteitä vai eo.
Yleensä on:) Olen kohta isoäiti joten siinä iässä ett' monenmoista ystävyyttä nähnyt. Välillä täysin platonista ja välillä ryhdytään seurustelemaan vastakkaisen sukupulta olevan ystävän kanssa, välillä "friends with benefits"-meiningillä hengaillaan. Mikäs siinä.
Sellaista elämä on ja tuskin aiheettomasta mustasukkaisuudesta tässäkään on kyse. Paras ottaa vaan sellainen elämänasenne että ihminen on eläin, ja todella vaikea on löytää se koiras joka ei muitakin naaraita nuuhki:) siitähän tässä on kyse.
Ei aloittaja pyydä luopumaan ystävyydestä vaan pelkää että mies on kiimassa tähän kaveriinsa. Hyvin saattaa olla näin ja sen kanssa on sitten elettävä ja ellei pysty niin sitten muuta tilalle vaan!
Minä en ole vaatinut ketään koskaan luopumaan yhdestäkään ystävästään. Mutta sen olen vaatinut, että minua on kohdeltava paremmin, jos haluaa minun olevan vielä jatkossakin maisemissa. Minusta se ei ole kohtuuton vaatimus. Ei kaikki mene aina niin ideaalisti, ettei tulisi ongelmia, nuo ovat herkkiä asioita. Kun on pitkä suhde, mies alkaa pitää omaa kumppaniaan helposti itsestäänselvyytenä. Ja siihen liitettynä sitten vaikka uusi naispuolinen ystävä, jonka kanssa on tosi kivaa jne niin voit kuvitella, että soppa on valmis.