Lue keskustelun säännöt.
Pyysin miestäni luopumaan naispuolisesta ystävästään sillä
03.01.2018 |
Testasin vaan mitä hän vastaa. Hän vastasi vihaisena no 'sinä lähdet sitten, minä en sannasta luovu'. Eli hän olisi valmis luopumaan meidän parisuhteesta mieluummin kuin menettäisi ystävänsä sannan. Miten pystyn olemaan parisuhteessa jos naispuolinen ystävä on hänelle tärkeämpi? En tietenkään pakota häntä luopumaan ystävästään, mutta vastaus oli niin loukkaava että itse en tiedä haluanko jatkaa Tässä suhteessa enää. Mieheni kyllä rakastaa minua ja tiedän tämän olevan meille molemmille kova paikka jos ero nyt tulee. Mieheni on sanonut minulle joskus, että jos menettäisi minut niin ei jaksaisi enää opiskella eikä käydä töissä sillä hän masentuisi niin paljon jos menettäisi minut. (tuosta sanomisesta on aikaa kuukausi).
Kommentit (168)
Ei ystävästä tartte luopua.
Itselle kävi niin että miehellä oli naispuolinen ystävä jonka kanssa hänellä oli joskus ollut juttua ja sitten kun oltiin alettu seurustelemaan niin nainen päätti sitten alkaa yrittämään miestä itselleen.
Tilanne edelleen outo ja vähän pelottava vaikka mies vannonut ettei "vaihda" mua. Saa nähdä mitä tapahtuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastaisin (N) samalla tavalla, jos miesystäväni esittäisi minulle tuollaisen ultimatumin. En siksi, että joku Sakari olisi minulle häntä tärkeämpi vaan siksi, että en voisi olla ihmisen kanssa, joka tekee tuollaisia testejä. Hän ei silloin olisi se ihminen, joksi olen häntä luullut ja johon olen rakastunut.
Vaikkei tuota tietäisikään testiksi, ihan vain halu kontrolloida kumppanin elämää tuolla lailla olisi ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Ei ystävästä tartte luopua.
Itselle kävi niin että miehellä oli naispuolinen ystävä jonka kanssa hänellä oli joskus ollut juttua ja sitten kun oltiin alettu seurustelemaan niin nainen päätti sitten alkaa yrittämään miestä itselleen.
Tilanne edelleen outo ja vähän pelottava vaikka mies vannonut ettei "vaihda" mua. Saa nähdä mitä tapahtuu...
Niin, voihan se ystäväkin tuntea itsensä syrjäytetyksi ja mustasukkaiseksi jne. ja äityä johonkin outoon toimintaan, jos menee paniikkiin ajatuksesta, että menettää ystävänsä.
Vierailija kirjoitti:
Ystävät on korvaamattomia, uusia panoja saa aina.
Mikään ei ole niin hauras kuin ystävyys. Jopa vuosikymmenien ystävyys rapsahtaa poikki, kun tulee tarpeeksi hankala tilanne. Ei tarvitse sivusta katsoen olla kummoinenkaan juttu, joka silti murtaa sen kamelin selän. Usein juuri ihmissuhdekysymykset ovat näitä koetuksen paikkoja.
Esim. jos joku on tullut minulle arvostelemaan puolisoani, olen unohtanut hetkessä, kuinka hyviä ystäviä olemme arvostelijan kanssa olleet. Kyllä minulle tärkein on se ihminen, jonka kanssa tahdon jakaa elämäni, ei ystävä, jolle valintani ei kelpaa eli jolle en kelpaa sellaisena kuin olen.
Sait vain samanlaisen loukkauksen takaisin, jonka itse annoit miehellesi. Elä sen kanssa, ja lopeta miehesi tahallinen loukkaaminen, niin hänenkään ei enää tarvitse loukata sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta mummo kirjoitti:
Kyllä sen aistii - olematta supersensitiivinen - onko "ystävyyssuhteissa" seksuaalisia jännitteitä vai eo.
Yleensä on:) Olen kohta isoäiti joten siinä iässä ett' monenmoista ystävyyttä nähnyt. Välillä täysin platonista ja välillä ryhdytään seurustelemaan vastakkaisen sukupulta olevan ystävän kanssa, välillä "friends with benefits"-meiningillä hengaillaan. Mikäs siinä.Sellaista elämä on ja tuskin aiheettomasta mustasukkaisuudesta tässäkään on kyse. Paras ottaa vaan sellainen elämänasenne että ihminen on eläin, ja todella vaikea on löytää se koiras joka ei muitakin naaraita nuuhki:) siitähän tässä on kyse.
Ei aloittaja pyydä luopumaan ystävyydestä vaan pelkää että mies on kiimassa tähän kaveriinsa. Hyvin saattaa olla näin ja sen kanssa on sitten elettävä ja ellei pysty niin sitten muuta tilalle vaan!
Olen itse kasvanut sellaisen miesten ympäröimänä, että käsitykseni miehistä on onneksi huomattavasti parempi. En voisi olla parisuhteessa ihmisen kanssa, jota en arvosta. Enkä voisi arvostaa ihmistä, jota pitäisin tyhmänä, kehitykseltään jälkeenjääneenä tai kyvyttömänä itsehillintään. Pystyn itse toteamaan mieheni kavereista, että joku sattuu olemaan poikkeuksellisen hyvännäköinen tai hänellä on ihana nauru tai mukava silmänpilke, enkä silti ajattele hetkeäkään että pettäisin miestäni tämän kanssa. Koska mieheni ei ole viettiensä vallassa oleva eläin, niin pidän oletuksena, että hän kykenee samaan.
Toivottavasti sinäkin saat vielä elämässäsi korjaavia kokemuksia miehistä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ystävästä tartte luopua.
Itselle kävi niin että miehellä oli naispuolinen ystävä jonka kanssa hänellä oli joskus ollut juttua ja sitten kun oltiin alettu seurustelemaan niin nainen päätti sitten alkaa yrittämään miestä itselleen.
Tilanne edelleen outo ja vähän pelottava vaikka mies vannonut ettei "vaihda" mua. Saa nähdä mitä tapahtuu...
Ei ystävästä tarvitse luopua ei, mutta tuollaisesta miehestä luopuisin nanosekunnissa, jonka mielestä on hyvä idea olla "kaveri" henkilön kanssa, jolla on muitakin kuin ystävyydentunteita häntä kohtaan.
Been there, done that, eli olen todellakin luopunut niistä miespuolisista "kavereista", jotka tulivatkin yllättäen mustasukkaisiksi kun aloin mieheni kanssa seurustelemaan. Ne mieskaverit sitten jäivät jäljelle, jotka oikeasti olivat ystäviä, eivätkä minun perässäni muista syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ystävä, rakas sellainen mies joka on avoliitossa. Hän ei ikinä jättäisi minua, mielummin lemppaisi eukkonsa pihalle :D niin syvä kiintymys suhde meillä on ja olemme toistemme parhaat ystävät. Olleet jo monta vuotta, seksiä ei ole ollut eikä varmaan tule olemaankaan. Tätä ei pilata sillä. Minusta on törkeää jos ap vaatii miestä luopumaan ystävästään, sympatiat täysin miehen puolella :)
Paljastavaa tuo "rakkaan ystävän" vaimon eukottelu.
Vähän ohiksena, kyllä minua häiritsee miehen naispuoliset ystävät, mutta ei niitä onneksi montaa ole. Toisaalta mieskään ei innostu minun miesystävistä, ja ollaan tästä puhuttu...ja päädytty ratkaisuun ettei haluta toisiamme kiusata, eikä olla kovinkaan paljoa näihin kavereihin yhteyksissä. Tunnustan olevani mustasukkainen, mutta niin on mieskin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävälläni oli tilanne, että miehensä ystävystyi naispuolisen työtoverinsa kanssa.
Mies alkoi viettää illat jossain muualla. Seksi loppui. Kotona ollessa mies oli äreä ja pilkallinen. Uhkaili usein erolla.
Lapsi kertoi isänsä käyvän treffeillä tuon naisen kanssa ja välillä hänetkin oli otettu mukaan.
Ystäväni kysyi mieheltään, mitä oli meneillään. Ei kuulemma mitään muuta kuin kaveruutta, oli vastaus.
Ystäväni oli pienellä matkalla ja kun tuli kotiin, siellä odotti surullisen klassinen näkymä.
Mies edelleen kiisti ja sanoi naisen olevan vain hyvä ystävä, eikä asia kuulemma edes kuuluisi vaimolle. Kaikilla on oikeus omiin kavereihin.
Tuo nainen erosi omasta puolisostaan ja pian tämän jälkeen ystäväni vastaanotti eropaperit omalta mieheltään.
Jotain on pielessä, jos ystävä on tärkeämpi kuin oma puoliso. Mun mielestäni se olisi vakavan tutkiskelun ja parisuhdeterapian paikka, jos tuntisin kavereidenkin olevan läheisempiä kuin oma puolisoni.
Väitän, että pitkässä juoksussa tasapainoinen, rakastava ja terve parisuhde ei ole mahdollista, jos liiton edelle kiilaa ydinperheen ulkopuoliset ihmiset (oli kyseessä sitten anoppi tai ystävä).
Eri asia sitten, jos kyseessä vain tapailu- ja seurustelusuhde. Silloin oma elämä pidetään vielä erillään raha-asioita myöten ja ystävyyssuhteita ristiinrastiin pitääkin vaalia, sillä seurustelusuhde voi hyvinkin olla vain ohimenevä vaihe elämässä.
Aika lennokasta menoa ap. Ekaksi testataan miestä ja kun vastaus ei miellytä, seuraavana aamupäivällä lähetetään tekstiviesti, tärkeästä asiasta miehelle töiden ja illalla miestä odottaa jo eroilmoitus.
Olette varmaan 15vee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystävälläni oli tilanne, että miehensä ystävystyi naispuolisen työtoverinsa kanssa.
Mies alkoi viettää illat jossain muualla. Seksi loppui. Kotona ollessa mies oli äreä ja pilkallinen. Uhkaili usein erolla.
Lapsi kertoi isänsä käyvän treffeillä tuon naisen kanssa ja välillä hänetkin oli otettu mukaan.
Ystäväni kysyi mieheltään, mitä oli meneillään. Ei kuulemma mitään muuta kuin kaveruutta, oli vastaus.
Ystäväni oli pienellä matkalla ja kun tuli kotiin, siellä odotti surullisen klassinen näkymä.
Mies edelleen kiisti ja sanoi naisen olevan vain hyvä ystävä, eikä asia kuulemma edes kuuluisi vaimolle. Kaikilla on oikeus omiin kavereihin.
Tuo nainen erosi omasta puolisostaan ja pian tämän jälkeen ystäväni vastaanotti eropaperit omalta mieheltään.
Jotain on pielessä, jos ystävä on tärkeämpi kuin oma puoliso. Mun mielestäni se olisi vakavan tutkiskelun ja parisuhdeterapian paikka, jos tuntisin kavereidenkin olevan läheisempiä kuin oma puolisoni.
Väitän, että pitkässä juoksussa tasapainoinen, rakastava ja terve parisuhde ei ole mahdollista, jos liiton edelle kiilaa ydinperheen ulkopuoliset ihmiset (oli kyseessä sitten anoppi tai ystävä).
Eri asia sitten, jos kyseessä vain tapailu- ja seurustelusuhde. Silloin oma elämä pidetään vielä erillään raha-asioita myöten ja ystävyyssuhteita ristiinrastiin pitääkin vaalia, sillä seurustelusuhde voi hyvinkin olla vain ohimenevä vaihe elämässä.
Niinbno tuo on tuo suomalainen parisuhteen malli, jossa eristäydytään pikku ydinperheeksi ja kohdellaan muita ihmisiä parisuhteen vihollisina ja potentiaalisina sabotoijina. Muualla maailmassa parisuhde kyllä antaa tilaa läheisille perhe- ja ystävyyssuhteillekin. Ne jopa toivotetaan tervetulleiksi ja koetaan parisuhdetta tukevana voimavarana. Mutta näin meillä Suomessa. Vainoharhaisia, omistushaluisia ja kontrollin kaipuisia ihmisiä riittää.
Oma ystäväpiiri koostuu miehistä ja ollaan paljon tekemisissä. Mustasukkaisuutta ja älytöntä käytöstä on tullut nähtyä näiden miesten naisilta, varsinkin vaihtoon menneiltä, vuosien saatossa. Pahimpien kohdalla ei ole auttanut edes sormus sormessa ja avokki vieressä.
Sille on syynsä ettei ikinä ystävyyttä pidemmälle olla menty vuosien aikana edes umpikännissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävälläni oli tilanne, että miehensä ystävystyi naispuolisen työtoverinsa kanssa.
Mies alkoi viettää illat jossain muualla. Seksi loppui. Kotona ollessa mies oli äreä ja pilkallinen. Uhkaili usein erolla.
Lapsi kertoi isänsä käyvän treffeillä tuon naisen kanssa ja välillä hänetkin oli otettu mukaan.
Ystäväni kysyi mieheltään, mitä oli meneillään. Ei kuulemma mitään muuta kuin kaveruutta, oli vastaus.
Ystäväni oli pienellä matkalla ja kun tuli kotiin, siellä odotti surullisen klassinen näkymä.
Mies edelleen kiisti ja sanoi naisen olevan vain hyvä ystävä, eikä asia kuulemma edes kuuluisi vaimolle. Kaikilla on oikeus omiin kavereihin.
Tuo nainen erosi omasta puolisostaan ja pian tämän jälkeen ystäväni vastaanotti eropaperit omalta mieheltään.
Jotain on pielessä, jos ystävä on tärkeämpi kuin oma puoliso. Mun mielestäni se olisi vakavan tutkiskelun ja parisuhdeterapian paikka, jos tuntisin kavereidenkin olevan läheisempiä kuin oma puolisoni.
Väitän, että pitkässä juoksussa tasapainoinen, rakastava ja terve parisuhde ei ole mahdollista, jos liiton edelle kiilaa ydinperheen ulkopuoliset ihmiset (oli kyseessä sitten anoppi tai ystävä).
Eri asia sitten, jos kyseessä vain tapailu- ja seurustelusuhde. Silloin oma elämä pidetään vielä erillään raha-asioita myöten ja ystävyyssuhteita ristiinrastiin pitääkin vaalia, sillä seurustelusuhde voi hyvinkin olla vain ohimenevä vaihe elämässä.
Niinbno tuo on tuo suomalainen parisuhteen malli, jossa eristäydytään pikku ydinperheeksi ja kohdellaan muita ihmisiä parisuhteen vihollisina ja potentiaalisina sabotoijina. Muualla maailmassa parisuhde kyllä antaa tilaa läheisille perhe- ja ystävyyssuhteillekin. Ne jopa toivotetaan tervetulleiksi ja koetaan parisuhdetta tukevana voimavarana. Mutta näin meillä Suomessa. Vainoharhaisia, omistushaluisia ja kontrollin kaipuisia ihmisiä riittää.
Tästäkin siis piti tehdä päätelmä Suomi vs muut maat. Hohhoijaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ystävä, rakas sellainen mies joka on avoliitossa. Hän ei ikinä jättäisi minua, mielummin lemppaisi eukkonsa pihalle :D niin syvä kiintymys suhde meillä on ja olemme toistemme parhaat ystävät. Olleet jo monta vuotta, seksiä ei ole ollut eikä varmaan tule olemaankaan. Tätä ei pilata sillä. Minusta on törkeää jos ap vaatii miestä luopumaan ystävästään, sympatiat täysin miehen puolella :)
Eikö sinusta olisi reilua, että vaimolla olisi mahdollisuus olla miehensä paras ystävä? Kuka sitten on vaimon tuki ja olkapää? Minusta tuo on itsekästä, sori.
Miksi täällä niin moni ajattelee, että paras ystävä on parempi kuin kumppani? Ne ovat kaksi täysin erilaista suhdetta eivätkä kilpaile keskenään, ovat vain ERI SARJOISSA ykkösinä. Mulla ei edes ole parasta kaveria, mutta ei ole vaikeuksia tajuta. Itsekin dumppaisin ihmisen, joka alkaa kontrolloida mun ystävyyssuhteita = käyttäytyä epäterveellisesti ja väärin mua kohtaan. Kyse ei ole ystävän tärkeydestä vs. puoliso vaan siitä, että tuollainen ap:n toiminta on väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävälläni oli tilanne, että miehensä ystävystyi naispuolisen työtoverinsa kanssa.
Mies alkoi viettää illat jossain muualla. Seksi loppui. Kotona ollessa mies oli äreä ja pilkallinen. Uhkaili usein erolla.
Lapsi kertoi isänsä käyvän treffeillä tuon naisen kanssa ja välillä hänetkin oli otettu mukaan.
Ystäväni kysyi mieheltään, mitä oli meneillään. Ei kuulemma mitään muuta kuin kaveruutta, oli vastaus.
Ystäväni oli pienellä matkalla ja kun tuli kotiin, siellä odotti surullisen klassinen näkymä.
Mies edelleen kiisti ja sanoi naisen olevan vain hyvä ystävä, eikä asia kuulemma edes kuuluisi vaimolle. Kaikilla on oikeus omiin kavereihin.
Tuo nainen erosi omasta puolisostaan ja pian tämän jälkeen ystäväni vastaanotti eropaperit omalta mieheltään.
Jotain on pielessä, jos ystävä on tärkeämpi kuin oma puoliso. Mun mielestäni se olisi vakavan tutkiskelun ja parisuhdeterapian paikka, jos tuntisin kavereidenkin olevan läheisempiä kuin oma puolisoni.
Väitän, että pitkässä juoksussa tasapainoinen, rakastava ja terve parisuhde ei ole mahdollista, jos liiton edelle kiilaa ydinperheen ulkopuoliset ihmiset (oli kyseessä sitten anoppi tai ystävä).
Eri asia sitten, jos kyseessä vain tapailu- ja seurustelusuhde. Silloin oma elämä pidetään vielä erillään raha-asioita myöten ja ystävyyssuhteita ristiinrastiin pitääkin vaalia, sillä seurustelusuhde voi hyvinkin olla vain ohimenevä vaihe elämässä.
Niinbno tuo on tuo suomalainen parisuhteen malli, jossa eristäydytään pikku ydinperheeksi ja kohdellaan muita ihmisiä parisuhteen vihollisina ja potentiaalisina sabotoijina. Muualla maailmassa parisuhde kyllä antaa tilaa läheisille perhe- ja ystävyyssuhteillekin. Ne jopa toivotetaan tervetulleiksi ja koetaan parisuhdetta tukevana voimavarana. Mutta näin meillä Suomessa. Vainoharhaisia, omistushaluisia ja kontrollin kaipuisia ihmisiä riittää.
Tästäkin siis piti tehdä päätelmä Suomi vs muut maat. Hohhoijaa.
Koska noinhan se on. Suomessa korostetaan ydinperheen ideaalia yli kaiken. Monet jättävät ystävänsäkin tätä ihannetta tavoitellessaan. Myös oma perhe hylätään jos vaimo/mies uskoo, että he ovat jonkinlainen uhka parisuhteelle, kuten tuossa yllä juuri kehotettiin tekemäänkin. Isovanhemmat koetaan sekaantujina, jotka uhkaavat ydinperheen isän ja äidin valta-asemia.
Saa nähdä miten tulee olemaan tulevaisuudessa. Jonkinasteista yhteisöllisyyden kaipuuta on nähtävissä isoimmissa kaupungeissa. Leviääkö se sitten jossakin vaiheessa ja tuo suomalainen ydinperheen ihanne, joka pyrkii rakentamaan ison suojamuurin ympärilleen, korvautuisikin yhteisöllisimmillä ihanteilla, joissa ystävät ja laajemmat sukulaisuussuhteet nousevat uuteen arvoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ystävä, rakas sellainen mies joka on avoliitossa. Hän ei ikinä jättäisi minua, mielummin lemppaisi eukkonsa pihalle :D niin syvä kiintymys suhde meillä on ja olemme toistemme parhaat ystävät. Olleet jo monta vuotta, seksiä ei ole ollut eikä varmaan tule olemaankaan. Tätä ei pilata sillä. Minusta on törkeää jos ap vaatii miestä luopumaan ystävästään, sympatiat täysin miehen puolella :)
Eikö sinusta olisi reilua, että vaimolla olisi mahdollisuus olla miehensä paras ystävä? Kuka sitten on vaimon tuki ja olkapää? Minusta tuo on itsekästä, sori.
Miksi täällä niin moni ajattelee, että paras ystävä on parempi kuin kumppani? Ne ovat kaksi täysin erilaista suhdetta eivätkä kilpaile keskenään, ovat vain ERI SARJOISSA ykkösinä. Mulla ei edes ole parasta kaveria, mutta ei ole vaikeuksia tajuta. Itsekin dumppaisin ihmisen, joka alkaa kontrolloida mun ystävyyssuhteita = käyttäytyä epäterveellisesti ja väärin mua kohtaan. Kyse ei ole ystävän tärkeydestä vs. puoliso vaan siitä, että tuollainen ap:n toiminta on väärin.
Mitä miinustamista TÄSSÄ nyt oli?
t. eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ystävä, rakas sellainen mies joka on avoliitossa. Hän ei ikinä jättäisi minua, mielummin lemppaisi eukkonsa pihalle :D niin syvä kiintymys suhde meillä on ja olemme toistemme parhaat ystävät. Olleet jo monta vuotta, seksiä ei ole ollut eikä varmaan tule olemaankaan. Tätä ei pilata sillä. Minusta on törkeää jos ap vaatii miestä luopumaan ystävästään, sympatiat täysin miehen puolella :)
Eikö sinusta olisi reilua, että vaimolla olisi mahdollisuus olla miehensä paras ystävä? Kuka sitten on vaimon tuki ja olkapää? Minusta tuo on itsekästä, sori.
Miksi täällä niin moni ajattelee, että paras ystävä on parempi kuin kumppani? Ne ovat kaksi täysin erilaista suhdetta eivätkä kilpaile keskenään, ovat vain ERI SARJOISSA ykkösinä. Mulla ei edes ole parasta kaveria, mutta ei ole vaikeuksia tajuta. Itsekin dumppaisin ihmisen, joka alkaa kontrolloida mun ystävyyssuhteita = käyttäytyä epäterveellisesti ja väärin mua kohtaan. Kyse ei ole ystävän tärkeydestä vs. puoliso vaan siitä, että tuollainen ap:n toiminta on väärin.
Minusta taas reilumpaa olisi ilman tuollaista jyrkkyyttä alkaa selvittää, miksi se toinen ihmissuhde aiheuttaa ahdistusta omassa kumppanissa. Ja jos sinulta ei löydy empatiaa kumppaniasi kohtaan, ei ihmekään, että hän oireilee pahasti, etenkin kun näkee lojaaliutta ja empatiaa riittävän kyllä muita kohtaan. Harva on itsetunnoltaan täyttä terästä ja osaa aina käyttäytyä täysin korrektisti ja muutenkaan riittävän viisas.
Tuskin se mies sinua jättäisi sen takia että "sanna" on tärkeämpi, vaan siksi, että vaadit mahdottomia. Eihän tuollaisen manipuloivan bitchin kanssa nyt huvittais tulevaisuutta suunnitella!